Ulko- ja turvallisuuspolitiikan opintojakso jatkui. Maanantain ensimmäisen luennon aiheena oli Intia ja sen piti tohtori H. W. Luennoitsija aloitti kysymällä mikä on Intialle tärkein politiikan osa-alue sen suhteissa EU:iin? Kysymys oli kompa, sillä oikea vastaus oli "ei mikään". EU:ssa tiedetään Intiasta vähän ja EU ei ole Intialle kovinkaan tärkeä kumppani. Suhteessa Pakistaniin keskiössä on kiista ja sodat Kashmirin alueesta. Intia on Pakistaniin verrattuna sotilaallisesti ylivertainen, mutta molempien maiden ydinaseet ovat tasapainottaneet tätä epäsuhtaa. Yhdysvaltojen runsas tuki Pakistanille on kiristänyt Intian ja USA:n suhteita, joskin suhteet ovat kehittyneet historiallisesti varsin myönteiseen suuntaan. Intian suhteissa Kiinaan korostuu alueellinen ja sotilaallinen kilpailuasetelma, mutta toisaalta maat tekevät paljon mm. kaupallista yhteistyötä. Monet Intian naapurimaista ovat levottomia konfliktialueita tai ns. romahtaneita valtioita (failed states). Intia on Etelä-Aasiassa ehdoton alueellinen suurvalta kaikilla luvuilla mitattuna. Intia on tästä hyvin tietoinen ja haluaa vahvistaa asemaansa kansainvälisesti. Samalla maan sisäiset ongelmat kuten väestönkasvu, köyhyys (epätasainen tulonjako), kastijärjestelmä jne. ovat valtavat.
Aamupäivän toisen luennon aiheena oli Naton uudistukset Walesin ja Varovan kokousten jälkeen. Sen piti prikaatikenraali R. M. z. F. Venäjän politiikka Ukrainassa ja Krimillä aloitti Natossa perustavanlaatuisen ja pitkäkestoisen muutoksen. Naton entiseen eli kylmän sodan jälkeiseen rooliin paluuta ei ole nähtävissä. Naton Rapid Action Plan (RAP) oli vastaus muuttuneeseen tilanteeseen. Se suuntasi Naton konseptia ja resursseja uuden tilanteen edellyttämällä tavalla. Suunnitelman muotoilusta ja sen sisältämistä toimenpiteistä ei oltu yksimielisiä. Saksa painotti Venäjän reilua kohtelua ja dialogin ylläpitämistä Venäjän kanssa, kun taas Itä-Euroopan uudet Nato-maat olisivat halunneet voimakkaampaa reagointia ja joukkojen sijoittamista alueilleen. Turvallisuustilanne kuitenkin muuttui jälleen: Eurooppaan tulvi pakolaisia. Pian esitettiin vaatimuksia, että RAP:ssa sovittujen keinojen tulikin olla sovellettavissa myös Afrikassa. Varsovan kokouksessa päätettiin Walesin kokouksessa päätettyjen keinojen toimeenpanosta sekä tarkennettiin ja täydennettiin niiden yksityiskohtia. Eräs tärkeä toimenpide oli Enhanced Forward Presence, eli neljän välittömästi valmiin taisteluosaston sijoittaminen Baltian maihin. Seuraavaksi luennoitsija siirtyi tarkastelemaan, mitä huippukokousten päätökset merkitsevät Saksalle. Kriisinhallinnan suorituskykyjen rinnalle Saksalle on asetettu mittavia uusia vaatimuksia. Saksan tulisi varustaa vähintään kaksi divisioonaa, mielellään kolme, joilla Baltian maihin, Romaniaan ja Bulgariaan sijoitettujen taisteluosastojen avuksi voitaisiin tulla. Lisäksi tarvitaan runsaasti teknisiä innovaatioita sekä strategisen, operatiivisen ja taktisent tason osaamista, jotka kaikki ovat 25 vuoden kuluessa kuihtuneet. Luennoitsijan mukaan Saksa on poliittisesti sitoutunut toimeenpanemaan nämä liittouman vaatimukset.
Tätäkin luentoa, kuten täällä on tapana, seurasi kuulijoiden kysymykset. Tällä kertaa kysymykset olivat sikäli osuvia, että kenraalin vastaukset niihin vastasivat pitkälle omia mielenkiinnon kohteitani Natoon liittyen. Sain ilokseni huomata, että olemassaolevat käsitykseni Naton merkityksestä Euroopan ja Saksan turvallisuudelle olivat oikeansuuntaisia.
Maanantai-iltapäivällä oli luento, jolle saivat osallistua vain saksalaiset opiskelijat. Sen aiheeksi oli ilmoitettu A2AD, eli "Anti-Access Area Denial", joka on Venäjän "uusi" operatiivinen konsepti erityisesti Itämeren alueella. En oikein jaksa uskoa, että luennolla tulisi esiin minulle kovin paljon uutta asiaa, mutta saksalainen näkökulma aiheeseen olisi ollut kiinnostavaa kuulla. No, näin oli linjattu, ja kaikki ulkomaalaiset saivat vapaata iltapäiväksi. Päätimme ulkomaalaisten opiskelijatovereiden kanssa lähteä lounaalle Blankenesen joulumarkkinoille.
Tiistaina oli everstiluutnantti S:n johtama opetuskeskustelu edeltävän viikon perjantain ja maanantain luennoista. Pidän tästä opetusmenetelmästä, sillä se pakottaa opiskelijat palauttamaan mieleen luennolla esitetyt argumentit ja luomaan niistä perusteltuja synteesejä, eli sanalla sanoen reflektoimaan. Oppimismenetelmä parhaasta päästä, siis.
Tiistain luennon aiheena oli (sotilas-)strategisen ajattelun historialliset ulottuvuudet ja sen piti eversti W. S. Luennoitsija käytti suurimman osan ajasta strategian käsitteen määrittelemiseen. Vaikea käsitehän se on määriteltäväksi, sillä samaan tarkoitukseen käytettiin jo Suomen yleisesikuntaupseerikurssilla lukuisia luentotunteja. Käsitteestä on kirjoitettu varmastikin tuhansia sivuja ja kokonaisia kirjoja. Luennoitsija käytti ilmaisua "3 tonnia kirjallisuutta". En siis mene yhtään tätä syvemmälle termin etymologiaan, historiaan tai erilaisiin käyttötarkoituksiin. Luento kokonaisuutena oli asiantunteva, mutta ei erityisen mieleenpainuva. Luento oli ensimmäinen kolmesta luennosta tällä viikolla, joissa sama luennoitsija käsittelee samaa aihetta. Toivottavasti seuraavien päivien luennoilla hän jalostaa aihetta hieman pidemälle ja ehkäpä otta käytännöllisemmän näkökulman strategian historiaan.
Tiistai-iltapäivä oli varattu kurssin joulujuhlan valmisteluille ja sen viettoon. Juhlaan kuului kakkukahvit, monenlaista ohjelmaa ja päivällinen seisovasta pöydästä.
Keskiviikko alkoi henkilökohtaisella palautekeskustelulla luokanvalvojan kanssa. N. varttitunnin pituisen keskustelun tarkoitus oli kartoittaa opiskelijan tunnelmia kurssista tähän mennessä sekä tämän itsearvio omasta opintomenestyksestään. Keskustelun päätteeksi luokanvalvoja antoi oman suullisen väliarvionsa opiskelijalle. Omalla kohdallani parannettavaa oli liiallisessa itseluottamuksessa sekä liiassa kriittisyydessä tai oikeastaan liian jyrkästi muotoilluissa puheenvuoroissa. Osan palautteesta laitan puutteellisen kielitaidon piikkiin - minulla ei ole taitoa eikä kuulijoilla kärsivällisyyttä odotella, että muotoilen sanottavani monisanaisesti ja diplomaattisesti.
Palautekeskustelun jälkeen seurasi ns. Nachbereitung, eli maanantain luentojen jälkipuinti. Käytännössä tämä on tarkoittanut ohjattua opetuskeskustelua luokkakokoonpanossa, mutta tällä kertaa ohjaava opettaja everstiluutnantti S. oli päättänyt kokeilla erilaista lähestymistapaa. Luokka jaettiin neljään ryhmään, joiden tehtäväksi tuli valmistella neljän maan edustajien puheenvuorot Nato-Venäjä yhteistyöneuvoston kokouksen jälkeistä lehdistötilaisuutta varten. Valmisteluaikaa
annettiin n. 40 minuuttia, minkä jälkeen alkoi n. 30 minuuttia kestänyt lehdistötilaisuus. Opetustapana tämä oli innovatiivinen ja mielekäs. Keskiviikon luento jatkoi strategian historiallisten ulottuvuuksien pohdintaa. Tämä keskimmäinen luento kolmesta tarkasteli Clausewitzin merkitystä ja vaikutusta Ludendorffin, Hindenburgin ja Liddel-Hartin kirjoituksissa. Luento oli melko korkealentoinen, mutta monessa kohden korostettiin, että nämä luennot eivät mahdollista tietämyksen välittämästä tästä monitahoisesta aiheesta, vaan niiden tarkoitus on toimia lähtölaukauksena itseopinoille. Ala ei ole minun henkilökohtaisen mielenkiinnon kohde, mutta hyvä siitä on jotain ymmärtää. Totaalisen sodan ja suurstrategian teorioissa minua häiritsee se, että niissä yritetään teoretisoida ja peräti muotoilla lauseeksi valtioiden, ideologioiden ja asevoiien välisiä suhteita ja sotia. Päivänselvää on, että ilmiöinä nämä ovat aivan liian monimutkaisia kuvattavaksi millään teorioilla tai malleilla, kielestä puhumattakaan. Ajatuksena tällainen yksinkertaistaminen on tietenkin houkuttelevaa, mutta koen sen nykyajasta käsin tarkasteltuna jossain määrin turhauttavana. Historiallisena tarkasteluna se tietenkin toimii ja teoriat tulisikin ymmärtää historiallisessa kontekstissaan, mutta niiden soveltaminen verkostoituneeseen tietoyhteiskuntaan on vähintäänkin ongelmallista. Mitä tilaa sitä saa: nyt strategiasta puhuu historiantutkija. Paljon hyödyllisempää olisi ollut kutsua joku luennoimaan kyberstrategiasta tai vaikkapa twitteristä strategisena välineenä.
Iltapäivän puolella oli liikuntaa sekä ylimääräinen saksantunti. Osallistuin liikuntaan lievästä nuhaisuudesta huolimatta, sillä lajina oli poikkeuksellisesti sähly, eikä ainaiset lihaskuntopiirit.
Torstain ensimmäisen luennon piti olla eversti W.S.:n luento strategian historiasta. Luennoitsija jätti kuitenkin tulematta paikalle eikä ollut ilmoittanut peruutuksesta. Tämä on tietenkin Saksassa suuri synti, mutta enemmänkin ihmetystä aiheutti se, että luennoitsija oli nähty kampusalueella samana aamuna. Hetken odottelun ja selvittelyn jälkeen opintojakson pääopettaja eversti L. päätti, että hän pitää tässä välissä luentosarjan päätösluentonsa, jonka aiheena on strategian tulevaisuudennäkymät. Mitään syytä varsinaisen luennoitsijan poisjäämiselle ei kerrottu. Strategian tulevaisuuden kehitykselle luennoitsija näki kolme rinnakkasta kehityksen linjaa tai megatrendiä: 1) Valtioiden roolin ja etenkin väkivaltamonopolin heikkeneminen, 2) alueellisten vaikuttajien tai suurvaltojen merkityksen kasvu (Kiina, Intia), 3) länsimaiden merkityksen heikkeneminen (pankkikriisi, EU:n kriisi, Kiinan talouskasvu jne.). Mielenkiintoinen oli myös Edward Luttwakin teoria strategian paradoksisesta logiikasta. Tämän mukaan tavallisen logiikan mukaan huonompi vaihtoehto onkin parempi, sillä elävä, ajatteleva vastustaja odottaa sitä vähemmän. Samalla tavalla paradoksaalinen
on ydinaseiden logiikka: ne on suunniteltu sitä varten, ettei niitä koskaan käytettäisi. Luennoitsija esitteli hengästyttävän määrän strategian tutkijoita ja näiden teoksien pääkohtia. Näistä hän oli tiivistänyt eräitä strategiaa koskevia teesejä. Osa näistä oli minulle tutun kuuloisia jo aikaisemmista opinnoista.
Sodan perusluonne on pysyvä. Sen ilmenemismuodot sen sijaan ovat jatkuvassa muutoksessa. Sodan perusluonne on kolmijakoinen: vaisto ja tahto (brutaliteetti), taito ja luovuus (sattuma), järki ja politiikka (ymmärrys). Jokainen sota on kuitenkin erilainen ja ainutlaatuinen - mutta ne noudattavat tiettyjä kaavoja. Näitä kaavoja noudattavat mm. sotien syyt. Sotaan ja strategiaan vaikuttavat aina samat perustekijät. Sotien ainutlaatuisuuden määrittää näiden perustekijöiden vuorovaikutus. Näitä perustekijöitä ovat mm. resurssit, päämäärät, suunnitelmat, jne. Sota on toistuva inhimillisen vuorovaikutuksen muoto, jolla on aina samanlaiset motiivit. Sodan päämäärä on edullisempi rauha. Tällä tarkoitetaan, että sota on vain yksi politiikan väline esim. diplomatian, tiedotuksen ja talouden rinnalla. Jokaisen strategisen suunnitelman päämäärä on, että sen seurauksena olisi mahdollisimman vähän kaduttavaa. Suunnitelmat eivät siis ole täydellisiä eivätkä ne voi tähdätä seuraavaan sotaan.
Kaikesta kävi ilmi, että luennoitsija on huippuälykäs ja luento erinomaisen hyvin valmisteltu. Ainoa kritiikkini kohdistuu luennolla jaetun tiedon määrän ja esityksen tempoon. Se oli kuten todettua hengästyttävä.
Toisen luennon aiheena oli Verkostoitunut toiminta kriisinhallinnassa ja rauhanturvaamisessa ja sen piti tohtori A.W. ZIF:stä (Zentrum für Internationale Friedenseinsätze). Luennoitsija esitteli organisaationsa, mutta jätti kertomasta, mikä ZIF on. Ehkä tämä on alkuasukkaille itsestään selvää, mutta vihkiymättömälle ei esitetystä auennut järjestön tai viraston suhteet muihin toimijoihin. Tämän tiedon puuttuessa oli muu luennoitsijan kertoma melko vaikea asettaa oikeaan asiayhteyteen. Olisi ollut helppoa ottaa verkosta selvää onko ZIF virasto vai järjestö ja kenen alaisuudessa se toimii, mutta koska koululla ei ole verkkoyhteyksiä eikä kännykätkään yleensä toimi rakennuksissa, en voinut tätä selvittää. Näin luennoitsijasta tuli vain puhuva pää, joka kertoi jonkun järjestön verkostoitumisesta muiden toimijoiden kanssa. Oppiminenhan on uuden tiedon yhdistelemistä olemassa olevaan tietoon, mutta nyt tämä jäi aika pitkälle tekemättä. Sen verran sain pääteltyä, että ZIF on jonkinlainen siviilikriisinhallinnan keskus, joka kuitenkin viime vuosina on olosuhteiden pakosta joutunut palkkaamaan paljon henkilöstöä entisistä sotilaista. Tästä johtuen järjestön toimintakulttuuri on muuttunut, mitä luennoitsija piti valitettavana.
Perjantain - ja vuoden viimeisen - luennon aiheena oli "asevoimat turvallisuuspolitiikan välineenä" ja sen piti lippueamiraali J. z. M. Luennon otsikko sisältää väittämän, jota voidaan pitää itsestäänselvyytenä. Bundeswehrin asema Saksan turvallisuuspolitiikan välineenä onkin vahvistettu uusimmassa doktriinissa (Weissbuch), jota luennoitsija käytti tärkeimpänä lähteenään. Bundeswehr perustettaessa reunaehdot olivat selvät: sitä käytettäisiin vain puolustustarkoituksiin ja ainoastaan liittouman osana. Bundeswehr oli alunperin myöskin tarkoitettu yksinomaa taktisen tason työkaluksi. Kylmän sodan jälkeen Bundeswehrin rooli muuttui, kuten niin monissa muissakin länsimaissa, kriisinhallinnan välineeksi. 1990-luvun alussa esiintyi myös samanlaisia Bundeswehrin olemassaolon kyseenalaistavia pohdintoja kuin 50-luvulla. Jälleenyhdistymistä seurannut asevoimien yhdistyminen oli suuri ponnistus, mutta sitä helpotti samalla tehdyt radikaalit supistukset asevoimissa (ns. peace dividends eli rauhanosingot). Bundeswehrin käytössä riisinhallintaan oli aluksi ongelmia sekä tahdon että osaamisen tasolla, mutta lopulta Bundeswehr sai ja kykeni hoitamaan sille osoitetut tehtävät myös esim. Kosovossa ja Afganistanissa. Nykyään Bundeswehrin tehtävissä turvallisuuspolitiikan osana korostuu globalisaation vaikutukset (esim. terrorismi, ennustamattomuus, kyber) ja toisaalta Saksan kansallisten etujen varmistaminen (maailmankaupan reittien turvaaminen, maahanmuuton kontrollointi). Viime vuosina Naton uudet aloitteet ovat siirtäneet rooia takaisin maanpuolustuksen suuntaan. Puolustuksellisuus ja liittouman toimiminen ovat kuitenkin pysyneet toiminnan kivijalkoina. Uudet uhkat kuten hybridi- ja informaatiosodankäynti ovat osaltaan muuttaneet Bundeswehrin roolia, muutosta johtaa turvallisuuspolitiikka. Toisaalta Saksa lienee vähemmän halukas sitoutumaan poliittisesti sellaiseen, mihin Bundeswehrillä ei ole kykyä. Muutoksen jarruna ovat Saksan ja Bundeswehrin "historialliset vakiot". Ne ovat osaltaan syynä siihen, miksi minä olen tällä kurssilla, eli monikansallisuus. Monikansallisten yksiköiden ongelmana tositilanteessa on kuitenkin se, että eri valtioiden poliittiset motiivit osallistua taisteluun voivat olla poikkeavat, jolloin yksikkö hajoaa eikä sitä voida käyttää lainkaan.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan opintojakso jää nyt joulutauolle ja jatkuu ensi vuoden puolella. Tämän opintojakson poliittinen ulottuvuus ei lakkaa hämmästyttämättä minua. Saksalaiset opiskelijakollegat eivät tunnu näkemän opetuksen poliittista painotusta ongelmana, vaan vaikuttavat olevan siitä vilpittömästi kiinnostuneita. Onhan tietysti sotilaidenkin tärkeää ymmärtää politiikkaa siinä mielessä, missä ja miksi tulevaisuuden sodat käydään, mutta itse olen sitä mieltä, että sotilaiden ei tuli aktiivisesti tehdä politiikkaa. Poikkeuksena tästä ovat tietenkin sotilas- ja turvallisuuspolitiikka ja eräät ulkopolitiikan sektorit. Saksalainen käsitys sotilaiden osallistumisesta politiikkaan näyttäisikin olevan jyrkästi kaksijakoinen: toisaalta sotilaiden oletetaan olevan poliittisesti aktiivisia, mutta he eivät missään nimessä saisi näkyvästi vaikuttaa politiikkaan, varsinkaan sisäpolitiikkaan. Mielestäni tässä on ristiriita, mutta voi olla että en vielä näe kokonaisuutta. Ehkäpä yksilöille ja organisaatoille on tästä olemassa eri säännöt, tai niitä tulkitaan eri tavalla? Opintojakson luennot sellaisenaan ovat tähän mennessä olleet erinomaisia. Luennot ovat kuitenkin olleet jossain määrin erillisiä kokonaisuuksia, ja niistä on mielestäni osin puuttunut selkeä saksalainen näkökulma. Tällainen irrallisuus tai sirpaloituminen on tietysti aina riski silloin, kun kyseessä on luentosarja, jossa jokainen luento on eri luennoitsijan pitämä.
Ensimmäisen syksyn opinnot ovat nyt takanapäin. Yhteenvetona voin todeta, että tähän mennessä opinnot ovat positiivisesti yllättäneet korkealla laadullaan, sekä sisällöltään että opetusmetodeiltaan. Toisaalta myös opetuksen aihepainotukset ovat olleet jossain määrin yllättävät, eivätkä aina positiivisesti. Poikkeuksiakin tietysti on ollut, esim. kieltenopetus ja oikudenhoito olisi voitu toteuttaa paremminkin. Syksy on kulunut nopeasti, eli on siis ollut mukavaa. Hetkittäin olen jopa ollut innostunut opiskelusta, mutta se lienee vain uutuudenviehätystä. Ensimmäinen puolivuotinen on kuitenkin tuntunut hetkittäin varsin raskaalta. Sekin voi johtua siitä, että kaikki on ollut uutta, ja toisaalta jo pelkästään siitä että kaikki on ollut saksaksi. Joka tapauksessa joulutauko tulee tarpeeseen.
17.12.2016
10.12.2016
64.-68. päivä
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan seminaari jatkui maanantaina luennolla Kiinasta. Luennon piti tohtori S.K. Ruhrin yliopistosta Bochumista. Luennoitsija teki heti alussa selväksi, millä auktoriteetilla hän puhuu, joskin varsin tyylikkäällä, epäsuoralla tavalla: hän kertoi, että luento perustuu kolmeen lukuun kirjasta "Assessing China's Naval Power", jonka on kirjoittanut sama henkilö. Luennon painopiste olikin Kiinan uudessa, aggressiivisessa meristrategiassa, jolla se haastaa olemassaolevan alueellisen geostrategisen asetelman. Tämän näkyvin ilmentymä on Etelä-Kiinan Spratly-saarten rakentaminen ja linnoittaminen. Asetelma on jännittynyt, mutta toistaiseksi teoilla on ollut lähinnä symbolinen ja psykologinen merkitys. Kiinan ulkoministerin perustelu maan toimille on paljonpuhuva: "China is a big country, and other countries are small countries, and that is just a fact." Luennoitsija kuitenkin korosti, että myös muut valtiot valvovat kansallisia etujaan perustamlla tukikohtia tärkeimpien kauppareittien varrelle (mm. Usa, Ranska, Iso-Britannia). Kiinan näkökulmasta kyse on siitä, että kauppareiteille olisi useampia vaihtoehtoja ja että maata ei kyettäisi kriisin sattuessa eristämään. Erityisesti yhteydet Afrikkaan ovat muodostuneet Kiinalle tärkeiksi. Kiinan sijoitukset Afrikkaan ovat merkittävä tekijä Afrikan kehitykselle, mikä voi olla myös Euroopan etu. Kiinan näkökulmasta heidän laivastonsa päävastustaja on Yhdysvallat. Kiina on merellisen voiman kehityksessä Yhdysvaltoja ratkaisevasti jäljessä, mutta kehitys on ollut nopeaa. Erityisen voimakkaan kehittämisen kohteena on elektronisen sodankäynnin kyvyt. Mielenkiintoinen teoreetiinen viitekehys oli Todd & Lindbergin järjestelmä merivoiman luokittelemiseksi. Itse arvioin Suomen kuuluvan luokkaan 5, tämä pitää tarkistaa kun pääsen verkkoyhteyden päähän. Luennoitsija toi esiin, että laivaston suorituskyky korreloi melko pitkälle maailmankaupan osuuden kanssa. Sotilaallinen välienselvittely Etelä-Kiinan merellä ei luennoitsijan mukaan kuitenkaan olisi Kiinan
etujen mukaista. Tärkeää olisi, että Kiinalle annettaisiin aina mahdollisuus perääntyä kasvojaan menettämättä.
Seuraava luento käsitteli Venäjää ja sen piti professori S. Venäjä on Saksan kumppani, jota ilman Euroopan turvallisuutta ei voida rakentaa. Venjän kanssa on tultava toimeen. Ongelma on, että Venäjän nykyinen johto on toimillaan, viimeistään 2014 jälkeen, lopullisesti romuttanut olemassaolevat Euroopan turvallisuusjärjestelyt (ETYK 1975 ja Berliini 1990). Geopoliittisesti Venäjä on omasta näkökulmastaan ongelmien ympäröimä joka suunnalta. Venäjän on maantieteensä puolesta oltava suurvalta, mutta keinovalikoima tähän on niukka. Oikeastaan ainoa alue, jolla Venäjä kykenee tekemään suurvaltapolitiikkaa, on sotilaallinen, ja tässäkin korostuu ydinaseiden merkitys. Venäjän heikko kohta on talous. Talous on kohtalaisen suuri, vain vähän Saksan taloutta pienempi, mutta sen rakenne ei ole kestävällä pohjalla. Erityisenä ongelmana luennoitsija nosti esiin pääoman ja innovaatioiden puutteen Venäjällä. Venäjän talous on nykyään käytännössä pysähtyneisyyden tilassa. Erityisen akuutti uhka Venäjälle on kuitenkin yhteiskunnan sisäset jännitteet, jotka saattavat johtaa levottomuuksiin ja hallinnon muutoksiin. Nämä jännitteet johtuvat ensisijaisesti varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta (eli keskiluokan köyhtymisestä). Venäläiset eivät kuitenaan yleensä lähde kaduille ennen kuin ruoka loppuu, ja silloin on jo liian myöhäistä. Venäjän poliittisen järjestelmän ongelma on myös se, että sen toimintakyky on sidottu Putinin persoonaan. Luennoitsija näki ongelmia myös Venäläisen arvomaailman yhteensovittamisessa eurooppalaiseen. Tässä luennossa ei ollut kovin paljoa uutta minulle sisällöllisesti, mutta näkökulma oli uusi. Sekä tässä että edellisessä luennossa näkyi saksalainen asenne ja taipumus pyrkiä näkemään asiat väkivallattomuuden ja rauhan kautta. Vaikka sodan mahdollisuus tunnustetaan, sen riskiä vähätellään rauhanomaisten ratkaisumahdollisuuksien eduksi.
Iltapäivän puolella oli luokanvalvojan tunnit, joiden aikana meidän luokkamme sai kuulla liettualaisen luokkatoverini luennon omasta maastaan ja sen asevoimista. Samalla saimme maistella liettualaista juustoa, suklaata ja likööriä. Esityksen jälkeen oli koulun lainaamien kannettavien tietokoneiden vaihto. En tiedä, miksi tietokoneet vaihdettiin vanhempiin ja tehottomampiin malleihin eikä mitään syytä kerrottu. Ehkä niiden päivittäminen etäkäytölle ei onnistu tai jotain.
Tiistai alkoi sillä, että tulin koululle jo seitsemältä rakentamaan itsenäisyyspäivän infopistettä. Laitoin Suomesta tuomani sinivalkoiset kynttilät pöydälle palamaan ja Suomi-konvehdit kulhoon, Sibeliuksen soimaan ja suurlähetystöstä pyytämäni julisteet ja esitteet seinälle ja pöydälle. Tulostin seinälle myös pienen selostuksen siitä, mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Toivottavasti vaivannäköni lankeaa hedelmälliseen maahan.
Aamupäivän tunnit sisälsivät opetuskeskustelut aikaisemmista luennoista (ETYK, Turkki) sekä seuraavan luennon, jonka aiheena oli "9/11:sta kalifaattiin", eli islamistinen liike ja terrorismi, tarkemmin sanoen Al queda ja Isis. Luennon piti kapteeni M-T. B. Tämä on aihe, joka saa mielestäni aivan liikaa huomiota siihen nähden, miten vähäpätöinen ilmiö on kyseessä. Pelon lietsonta islamisteja kohtaan palvelee vain heitä itseään, sekä asevoimia ja aseteollisuutta. Terrorismi on ongelma, jota ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Siksi nimenomaan asevoimien mielenkiinto ilmiötä kohtaan on mielestäni vahvasti liioiteltua. Itse sisällöltään luento sisälsi minulle oikeastaan melko vähän uutta. Toki yksityiskohtaista tietoa oli paljon, sillä luennoitsija keskittyi jihadistisen liikkeen johtohenkilöiden henkilöhistoriaan ja ns. nippelitietoon, mutta liikkeen kehityshistoria oli minulle pääpiirteittäin entuudestaan tuttu. Sen verran osaan asettaa asoita mittasuhteisiin, että islamististen liikkeiden tiivistäminen yhteen luentoon johtaa väistämättä karkeisiin yksinkertaistuksiin. Lisäksi rohkenen väittää, että (etninen) saksalainen naispuolinen kapteeni ei voi ymmärtää ilmiötä, joka on voimakkaasti sidottu islamiin ja arabikulttuuriin. Silti jäin kaipaamaan kokonaisnäkemystä, yhteenvetoa ja johtopäätöksiä, vaikka se onkin mahdoton tehtävä. Esimerkkejä ilmiön monimutkaisuudesta ei ole vaikea löytää, mm. Syyrian sota on hyvä sellainen. Luennoitsija oli kyllä kiistämättä erittäin hyvin perehtynyt aiheeseensa ja esitti sen kiinnostavalla tavalla. Luennoitsija näki islamistisen liikehdinnän sekä erityisesti Irakin tulevaisuuden pikemminkin hyvin synkkänä kuin ohimenevänä ilmiönä.
Iltapäivällä lakimiehen tunnit oli peruttu. Luokanvalvoja halusi kuitenkin hyödyntää tilaisuuden kertomalla kokemuksistaan EUTM-operaatiossa Malissa. Esitys oli mielenkiintoinen ja sotilaallisesti yleissivistävä.
Tiistai-iltana minulle nousi kuume, joten keskiviikkona ilmoittauduin sairauslomalle. Minulta jäi sairauden ja matkan takaia väliin kolme luentoa tästä luentosarjasta: luento Saharan eteläpuolisen Afrikan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, luento Yhdysvaltojen, Euroopan ja Kiinan muodostamasta strategisesta kolmiosta sekä luento arktisesta alueesta, sen luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksesta. Lisäksi jäi väliin liikuntatunti (uinti) sekä saksan ylimääräinen oppitunti. Harmi, mutta keskiviikon lepopäivä tuli todella tarpeeseen: olin koko päivän vuoteen omana. Myöskään torstain ja perjantain reissu ei mennyt hukkaan.
Torstaina oloni oli jo sen verran parempi, että pystyin matkustamaan Berliiniin ja osallistumaan Pohjoismaiden sotilasasiamiesten yhteiselle jouluvastaanotolle. Tilaisuus oli juhlava, mielenkiintoinen ja varmasti tarpeellinen kurssin jatkoa ajatellen.
Perjantaina tapasin vielä Suomen puolustusasiamiehet Berliinissä uudelleen ja keskustelimme ajankohtaisista asioista. Tapaamiseen osallistuivat myös Suomen yhteysupseerit Yhdysvaltojen Euroopan johtoesikunnassa USEUCOM:ssa. Tämäkin tilaisuus oli mielenkiintoinen ja teki Berliinin matkasta kokonaisuutena hyvinkin vaivan väärtin. Harmittaa vieläkin, että loppuviikon luennot jäivät väliin. Sairastumisille ei toisaalta voi mitään, ja toisaalta Berliinin vierailu oli varmasti vähintäänkin yhtä opettavainen.
etujen mukaista. Tärkeää olisi, että Kiinalle annettaisiin aina mahdollisuus perääntyä kasvojaan menettämättä.
Seuraava luento käsitteli Venäjää ja sen piti professori S. Venäjä on Saksan kumppani, jota ilman Euroopan turvallisuutta ei voida rakentaa. Venjän kanssa on tultava toimeen. Ongelma on, että Venäjän nykyinen johto on toimillaan, viimeistään 2014 jälkeen, lopullisesti romuttanut olemassaolevat Euroopan turvallisuusjärjestelyt (ETYK 1975 ja Berliini 1990). Geopoliittisesti Venäjä on omasta näkökulmastaan ongelmien ympäröimä joka suunnalta. Venäjän on maantieteensä puolesta oltava suurvalta, mutta keinovalikoima tähän on niukka. Oikeastaan ainoa alue, jolla Venäjä kykenee tekemään suurvaltapolitiikkaa, on sotilaallinen, ja tässäkin korostuu ydinaseiden merkitys. Venäjän heikko kohta on talous. Talous on kohtalaisen suuri, vain vähän Saksan taloutta pienempi, mutta sen rakenne ei ole kestävällä pohjalla. Erityisenä ongelmana luennoitsija nosti esiin pääoman ja innovaatioiden puutteen Venäjällä. Venäjän talous on nykyään käytännössä pysähtyneisyyden tilassa. Erityisen akuutti uhka Venäjälle on kuitenkin yhteiskunnan sisäset jännitteet, jotka saattavat johtaa levottomuuksiin ja hallinnon muutoksiin. Nämä jännitteet johtuvat ensisijaisesti varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta (eli keskiluokan köyhtymisestä). Venäläiset eivät kuitenaan yleensä lähde kaduille ennen kuin ruoka loppuu, ja silloin on jo liian myöhäistä. Venäjän poliittisen järjestelmän ongelma on myös se, että sen toimintakyky on sidottu Putinin persoonaan. Luennoitsija näki ongelmia myös Venäläisen arvomaailman yhteensovittamisessa eurooppalaiseen. Tässä luennossa ei ollut kovin paljoa uutta minulle sisällöllisesti, mutta näkökulma oli uusi. Sekä tässä että edellisessä luennossa näkyi saksalainen asenne ja taipumus pyrkiä näkemään asiat väkivallattomuuden ja rauhan kautta. Vaikka sodan mahdollisuus tunnustetaan, sen riskiä vähätellään rauhanomaisten ratkaisumahdollisuuksien eduksi.
Iltapäivän puolella oli luokanvalvojan tunnit, joiden aikana meidän luokkamme sai kuulla liettualaisen luokkatoverini luennon omasta maastaan ja sen asevoimista. Samalla saimme maistella liettualaista juustoa, suklaata ja likööriä. Esityksen jälkeen oli koulun lainaamien kannettavien tietokoneiden vaihto. En tiedä, miksi tietokoneet vaihdettiin vanhempiin ja tehottomampiin malleihin eikä mitään syytä kerrottu. Ehkä niiden päivittäminen etäkäytölle ei onnistu tai jotain.
Tiistai alkoi sillä, että tulin koululle jo seitsemältä rakentamaan itsenäisyyspäivän infopistettä. Laitoin Suomesta tuomani sinivalkoiset kynttilät pöydälle palamaan ja Suomi-konvehdit kulhoon, Sibeliuksen soimaan ja suurlähetystöstä pyytämäni julisteet ja esitteet seinälle ja pöydälle. Tulostin seinälle myös pienen selostuksen siitä, mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Toivottavasti vaivannäköni lankeaa hedelmälliseen maahan.
Aamupäivän tunnit sisälsivät opetuskeskustelut aikaisemmista luennoista (ETYK, Turkki) sekä seuraavan luennon, jonka aiheena oli "9/11:sta kalifaattiin", eli islamistinen liike ja terrorismi, tarkemmin sanoen Al queda ja Isis. Luennon piti kapteeni M-T. B. Tämä on aihe, joka saa mielestäni aivan liikaa huomiota siihen nähden, miten vähäpätöinen ilmiö on kyseessä. Pelon lietsonta islamisteja kohtaan palvelee vain heitä itseään, sekä asevoimia ja aseteollisuutta. Terrorismi on ongelma, jota ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Siksi nimenomaan asevoimien mielenkiinto ilmiötä kohtaan on mielestäni vahvasti liioiteltua. Itse sisällöltään luento sisälsi minulle oikeastaan melko vähän uutta. Toki yksityiskohtaista tietoa oli paljon, sillä luennoitsija keskittyi jihadistisen liikkeen johtohenkilöiden henkilöhistoriaan ja ns. nippelitietoon, mutta liikkeen kehityshistoria oli minulle pääpiirteittäin entuudestaan tuttu. Sen verran osaan asettaa asoita mittasuhteisiin, että islamististen liikkeiden tiivistäminen yhteen luentoon johtaa väistämättä karkeisiin yksinkertaistuksiin. Lisäksi rohkenen väittää, että (etninen) saksalainen naispuolinen kapteeni ei voi ymmärtää ilmiötä, joka on voimakkaasti sidottu islamiin ja arabikulttuuriin. Silti jäin kaipaamaan kokonaisnäkemystä, yhteenvetoa ja johtopäätöksiä, vaikka se onkin mahdoton tehtävä. Esimerkkejä ilmiön monimutkaisuudesta ei ole vaikea löytää, mm. Syyrian sota on hyvä sellainen. Luennoitsija oli kyllä kiistämättä erittäin hyvin perehtynyt aiheeseensa ja esitti sen kiinnostavalla tavalla. Luennoitsija näki islamistisen liikehdinnän sekä erityisesti Irakin tulevaisuuden pikemminkin hyvin synkkänä kuin ohimenevänä ilmiönä.
Iltapäivällä lakimiehen tunnit oli peruttu. Luokanvalvoja halusi kuitenkin hyödyntää tilaisuuden kertomalla kokemuksistaan EUTM-operaatiossa Malissa. Esitys oli mielenkiintoinen ja sotilaallisesti yleissivistävä.
Tiistai-iltana minulle nousi kuume, joten keskiviikkona ilmoittauduin sairauslomalle. Minulta jäi sairauden ja matkan takaia väliin kolme luentoa tästä luentosarjasta: luento Saharan eteläpuolisen Afrikan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, luento Yhdysvaltojen, Euroopan ja Kiinan muodostamasta strategisesta kolmiosta sekä luento arktisesta alueesta, sen luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksesta. Lisäksi jäi väliin liikuntatunti (uinti) sekä saksan ylimääräinen oppitunti. Harmi, mutta keskiviikon lepopäivä tuli todella tarpeeseen: olin koko päivän vuoteen omana. Myöskään torstain ja perjantain reissu ei mennyt hukkaan.
Torstaina oloni oli jo sen verran parempi, että pystyin matkustamaan Berliiniin ja osallistumaan Pohjoismaiden sotilasasiamiesten yhteiselle jouluvastaanotolle. Tilaisuus oli juhlava, mielenkiintoinen ja varmasti tarpeellinen kurssin jatkoa ajatellen.
Perjantaina tapasin vielä Suomen puolustusasiamiehet Berliinissä uudelleen ja keskustelimme ajankohtaisista asioista. Tapaamiseen osallistuivat myös Suomen yhteysupseerit Yhdysvaltojen Euroopan johtoesikunnassa USEUCOM:ssa. Tämäkin tilaisuus oli mielenkiintoinen ja teki Berliinin matkasta kokonaisuutena hyvinkin vaivan väärtin. Harmittaa vieläkin, että loppuviikon luennot jäivät väliin. Sairastumisille ei toisaalta voi mitään, ja toisaalta Berliinin vierailu oli varmasti vähintäänkin yhtä opettavainen.
2.12.2016
59.-63. päivä
Seuraavien seitsemän viikon aiheena on kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan moduuli.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.
Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.
Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).
Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.
Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.
Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)
Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.
Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.
Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.
Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.
Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.
Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.
Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.
Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.
Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.
Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.
Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.
Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.
Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).
Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.
Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.
Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)
Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.
Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.
Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.
Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.
Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.
Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.
Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.
Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.
Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.
Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.
Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)