192.-196. päivä

Viimeinen viikko ennen neljän viikon kesälomaa oli ns. teambuilding-matka Saksan Alpeille ja samalla tutustumismatka vuoristojääkäriprikaatin toimintaan.
Maanantai oli matkustuspäivä ja aikaa perille pääsyyn oli varattu riittävästi. Koululle oli käsketty klo 07.30, mutta bussit lentokentälle lähtivät vasta kahdeksalta. Liikelentoterminaalissa ei onneksi tarvinnut odotella kauaa, sillä meitä kuljettamaan lähetetty upouusi Airbus A300M oli valmiina lähtöön heti kun pääsimme kyytiin. Matkatavarat oli kuljetettu etukäteen jo edeltävänä perjantaina. Onhan se hieno lentokone nyt vihdoin ja viimein valmistuttuaan (projektin viivästymisestä on Bundeswehrissä tullut jonkinlainen kestovitsi). Lento kesti n. kaksi tuntia, jona aikana suurin osa nukkui tai nautti mukaan annetun lounaspussin sisällöstä. Saltzburgin lentokentältä oli bussikyyti takaisin Saksan puolelle vuoristojääkäriprikaati 23:n kasarmille Bad Reichenalliin. Saavuimme odotettua aikaisemmin ja jouduimme odottelemaan prikaatin komentajan sijaisen tervehdystä n. tunnin. Lyhyehkön esitelmän jälkeen kurssi jakautui kahteen ryhmään, joiden alku- ja loppuviikon ohjelmat ovat käänteiset. Tässä välillä oli mahdollista myös lainata suksisauvat, jotka toimisivat vaellussauvoina. Oma ryhmäni siirtyi bussikyydillä Winkelmoosalmissa sijaitsevalle Bundeswehrin majalle (n. 1100 m korkeudessa), jonne majoituimme yöksi. Majassa oli oma keittiö ja jopa baari, eikä itse majakaan ollut mikään perinteinen kasarmi vaan pikemminkin alppimaja. Olin väsynyt viikonlopun jäljiltä joten menin aikaisin nukkumaan. Yöllä ukkosti ja satoi kovaa.
Tiistaina nautittiin runsas aamupala, jota ennen oli aamuhartaus vapaaehtoisille. Aamupäivän koulutuksena oli vuoristojääkärien kuormaeläinjoukkueen (Tragtierzug) esittely. Saimme kattavan luennon sekä käytännön aasien ja hevosten käytöstä vuoristojääkärien tukena. Lounaaksi oli kevyempi ruoka: keitto, sämpylöitä ja hedelmiä. Iltapäivälllä lähdettiin johdetulle vaellukselle, joka suuntautui lähimmälle huipulle ja harjanteelle (korkeus n. 1700 m). Vaellus taukoineen kesti n. 5 tuntia. Aurinkoinen sää teki kävelystä nautittavaa, vaikka varsinkin alas tullessa palautumattomat jalkani olivat kohtalaisen kipeät. Juuri majalle saavuttuamme pilvet taas kasaantuivat ja alkoi sataa.
Keskiviikkona siirryimme busseilla Weissbachiin, joka on Berechtesgadenin lähettyvillä. Täällä seurasimme vuoristojääkäriprikaatin toimintanäytöksen, jossa esiteltiin prikaatin erityisosaamista varsin vaikuttavalla ja vakuuttavalla tavalla. Näytöksen jälkeen koko kurssi kokoontui lounaalle paikalliseen ravintolaan. Tämä oli hyvin järjestetty etukäteen, sillä reilusti yli 100 hengen ruokkiminen on suuri ponnistus mille tahansa keittiölle. Tämä oli viikon taitepiste, jossa kurssin kaksi osastoa vaihtoivat ohjelmaa. Toisen puolikkaan ohjelma oli siis tästä eteenpäin sama kuin mitä minä olen edellä kuvannut, ja he olivat jo käyneet läpi sen, minkä alla kuvaan. Lounaan jälkeen kävelimme n. puolitoista tuntia Weissbach-joen rotkossa kulkevaa reittiä. Se oli äärimmäisen luonnonkaunis ja jännittävä polku. Tämän jälkeen siirryimme busseille lyhyen matkan Reiteralpen-ylängölle johtavan köysiradan juureen. Köysirata vei osastomme n. 15 hengen ryhmissä kymmenessä minuutissa n. kilometrin korkeammalle, eli n. 1600 metrin korkeuteen. Täältä siirryimme jalan n. kilometrin matkan alppimajalle, jonne majoituttiin yöksi. Tämä majoitus oli jonkin verran yksinkertaisempi kuin edellinen, mutta silti hyvää retkeilymajatasoa. Päivälliseksi oli jo toista (mutta ei viimeistä) kertaa leipäknöödeleitä, perunaknöödeleitä, porsaanlihaa ja kastiketta.
Torstain aamupäivän ohjelmassa oli kiipeilykoulutusta. Ennen aamupalaa käytiin ottamassa vastaan henkilökohtainen kiipeilyvarustus. Aamupalan jälkeen siirryttiin jalan n. kilometrin päähän harjanteelle. Pappi piti vapaaehtoisen hartauksen komeassa maisemassa, minkä jälkeen osasto jaettiin kolmeen osaan: yksi harjoitteli vapaakiipeilyä yläköydellä varmistettuna, toinen köysisillan ylittämistä ja kolmas köysilaskeutumista. Ensin kuitenkin valmisteltiin henkilökohtainen varustus johdetusti. Sää oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Kaikki kolme rastia olivat varsin elämyksellisiä ja hienosti toteutettuja. Kouluttajat olivat ammattitaitoisia ja asiallisia. Lopuksi henkilökohtainen kiipeilyvarustus koottiin ja palautettiin varastoon. Keittolounaan jälkeen ei tuhlattu aikaa, vaan lähdettiin johdetulle vaellukselle valloittamaan lähin huippu (n. 2000 m). Vaellus oli hieman kevyempi kuin tiistaina tehty. Onneksi sää suosi jälleen ja aurinkokin näyttäytyi. Päivällisen yhteydessä juhlittiin Ranskan kansallispäivää, jota varten ranskalaiset opiskelijatoverit olivat hankkineet hieman ranskalaista viiniä, juustoja ja makkaroita.
Perjantaina herätys oli jo viideltä, matkatavaroiden luovutus kuudelta ja marssi köysiradan yläasemalle kymmentä yli kuusi. Ala-asemalta oli kuljetus vuoristojääkärien kasarmille Bad Reichenalliin. Kurssi kokoontui aliupseerikerholle, missä nähtiin videoesitys viikon tapahtumista. Sen olivat kuvanneet Bundeswehrin kameratiimi, joka osallistui kaikkeen toimintaan viikon aikana. Esityksen jälkeen nautittiin runsas ja maittava Baijerilainen aamiainen. Prikaatin komentajan sijaisen kiitossanojen jälkeen palautettiin viimeisetkin lainatut varusteet ja lähdettiin paluumatkalle. Omalla autolla tulleet noutivat ajoneuvonsa varuskunnan parkkipaikalta ja muut noutivat lounaspussit ja nousivat bussiin. Busseja odotellessa hyvä tuuri sään suhteen loppui, sillä rankka sadekuuro kasteli pihalla odottavat matkatavarat. Lentokentälle ei ollut kiire ja siksi koneiden saapumista odotettiin paikallisessa ostoskeskuksessa. Jos menomatkalla oli saatu nauttia uuden kaluston kyydistä, olikin paluulento sitten vanhinta mahdollista: kurssin matkatavaroineen kuljetti Hampuriin kaksi C-160 Transall kuljetuskonetta. Ne olivat varsin kuluneen näköisiä eikä kyytikään ollut kovin mukavaa. Onneksi lentokuljetus kuitenkin onnistui, sillä mikäli sille olisi tullut este, olisi korvaava yhteys ollut n. 11 tunnin bussimatka Hampuriin. Nyt Hampuriin saavuttiin jo puoli kolmen tienoilla ja koululle n. puoli neljä.
Kokonaisuutena viikko oli erinomaisen hyvin järjestetty, elämyksellinen ja myös ammatillisesti opettavainen. Tästä on hyvä aloittaa neljä viikkoa kestävä kesäloma, eli Akademieferien!