17. päivä

Päivä alkoi luokan  ja tuutorin hallinnollisilla asioilla kuten kahvikassan järjestelyillä yms. Aamupäivä oli pakattu täyteen perehdyttämisoppitunteja. Ensimmäisenä vuorossa oli kieltenopetuksen esittäytyminen, joka piti kielitoimialan johtaja (Referatsleiterin) S. Hän on samalla englannin opettaja. Opetusta annetaan englannissa, ranskassa ja saksassa vieraana kielenä. Tavoitteena on saavuttaa SLP (Standardised Language Profile) 2332, ellen väärin muista (saattoi se olla korkeampikin. Ulkomaalaisille opiskelijoille ei kuitenkaan järjestetä kielikokeita saksassa, mikä oli pettymys. Omalta kohdaltani jäi epäselväksi saanko osallistua saksan opetukseen vai joudunko roikkumaan mukana englannin tunneilla.

Kielitoimialalla on myös käännöspalvelu, joka palvelee opiskelijoiden tarpeita. Esimerkiksi kurssin opinnäytetyön on oltava saksaksi, mutta sen voi kirjoittaa myös muilla kielillä ja jättää käännöspalvelun käännettäväksi (tuskin suomeksi kuitenkaan).

Seuraavaksi oli vuorossa johdatus maisteriohjelmaan. Sen johti komentaja P., mutta äänessä oli enimmäksee HSU:n eli Helmut-Schmidt-yliopiston maisteriohjelmasta vastaavia henkilöitä. Esittelyssä korostettiin sitä, että Führungsakademien opinnot eivät anna akateemista loppututkintoa, ja että maisteriohjelma on räätälöity FüAkBw:n opiskelijoita varten tätä puutetta paikkaamaan. Suurin osa ohjelman opinnoista luetaankin suoraan hyväksi kurssilta. Maisteriohjelman läpäisyyn tarvittavia opintoja kurssin lisäksi onkin ainoastaan 3 seminaaria, jotka toteutetaan 3 x 2 viikonlopun (ma-pe) aikana, sekä suppeahko gradu. Gradun laajuudeksi ilmoitettiin 17 opintopistettä. (Vertailun vuoksi suomalaisen gradun laajuus on yleensä 40 opintopistettä). Käytännössä siis 6 viikonlopun seminaarityöskentelyllä ja suomalaisittain n. puolikkaalla gradulla voi saada maisterin paperit HSU:sta. Tarjous on kieltämättä houkutteleva, mutta katsotaan haluanko kuitenkaan oikeasti käyttää aikaani siihen.

Toinen asia mitä MFIS-perehdytyksessä korostettiin oli se, että gradu ja kurssilla vaadittava lopputyö (Lehrgangsarbeit) kannattaa yhdistää. Kurssin lopputyö on mahdollista sisällyttää kokonaisuudessaan graduun, mutta ei toisinpäin. Lopputyö siis pitää palauttaa arvioitavaksi ennen gradua.

Ylimääräisenä ohjelmanumerona viikko-ohjelman ulkopuolelta päivään oli lisätty johdatus tietoturvallisuusteen (eli pakollinen tietoturvallisuusoppitunti). Sen piti henkilö tietohallinnon puolelta, jonka nimi ja sotilasarvo menivät minulta ohi. Perehdytyksessä kerrottiin FüAkBw:n sisäverkon ja tietokoneiden käytön perusteet. Nämä perusteoppitunnit tuppaavat aina olemaan varsin tiukkoja vaatimuksiltaan, mutta silti järkytyin esitetyistä vaatimuksista. Verkon laitteilla on kaikenlainen siirrettävien tallennusvälineiden kuten USB-muistitikkujen käyttö kielletty. Laitteita ei saa käyttää yksityistarkoituksiin (käytännössä tätä katsotaan kuitenkin sormien läpi). Kaikki laitteet on säilytettävä valvottuna tai lukitussa paikassa. Ruutujen valokuvaaminen on kielletty, jne. Vaatimusten luettelo oli pitkä. Lisäksi kävi hyvin pian selväksi, että tietoturvallisuusvaatimusten noudattaminen on joiltain osin mahdotonta esim. tilaturvallisuuden järjestelyjen takia. Tässä perehdytyksessä ei sanottu ääneen sitä, mikä on jo tullut esiin muissa tilanteissa: tietoturvallisuusvaatimukset ja -käytännöt ovat Saksassa kiristyneet rajusti ns. NSA-skandaalin jälkeen.

Iltapäivän päätteeksi oli kurssin vapaamuotoinen tilaisuus, ns. Lehrgangsnachmittag. Minulla oli juuri tuollon muuta, tärkeämpää tekemistä ja sain olankohautuksen muodossa luvan poistua. Lähtiessäni kuulin, kun muut toistivat kurssin mottoa kolme kertaa "Yhdessä - Voittamaton" ("Zusammen - Unschlagbar").

16. päivä

Aloitusviikon toinen päivä alkoi kurssin johtajan eversti H.W:n oppitunnilla. Eversti teki varsin positiivisen ensivaikutelman, jossa oli sopivassa suhteessa välittömyyttä ja luontevuutta, mutta myös ammattitaitoa ja jämäkkyyttä. Kurssin johtaja esittäytyi ja kertoi taustoistaan sekä linjasi eräsitä kurssilla olemisen ja koululla elämisen perusperiaatteita. Lisäksi hän kertoi kurssin tavoitteista ja päämääristä omasta näkökulmastaan.

Kurssin tavoitteena ei niinkään ole jakaa opiskelijoille faktoja, vaan pikemminkin opettaa metodit niiden hankkimiseen. Osaaminen on siis ydinasia, ja siinä erityisesti johtaminen - sekä asioiden (management) että ihmisten johtaminen (leadership). Ohjeeksi opiskelijoille eversti kehotti olemaan oma itsensä ja hyödyntämään aiempia kokemuksiamme. Opiskelijoiden tulisi pyrkiä pysymään iloisina ja nauttimaan opiskelusta sekä verkostoitumaan.

Päivän muilla oppitunneilla esittäytyi kurssin toimisto (Geschäftszimmer), jonka henkilökuntaan kuuluvat kurssin vääpeli JB sekä toimistoaliupseerit A ja R. Vääpeli antoi paljon käyttökelpoisia ohjeita myös muuta elämää kuin opiskelua varten, mm. käyttäytymis- ja selviytymisohjeita kaupungille sekä tieliikenteeseen.

Puolelta päivin otettiin kurssin ja luokkien ryhmäkuvat päärakennuksen edessä.

Lounaan jälkeen seurasi johdatus kurssin lopputyöhön (Lehrgangsarbeit). Kyseessä on (vähintään) n. 20-sivuinen kirjallinen työ, jonka tulee täyttää akateemisen kirjoituksen muoto- ja sisältövaatimukset. Arvioisin, että työ vastannee suomalaisen yliopiston kandidaatintyötä. Kirjoituskielen tulee olla saksa, mutta työn voi kirjoittaa myös muulla kielellä, jolloin se käännetään saksaksi koulun käännöspalvelun toimesta.

Iltapäivä oli varattu niiden saksalaisten opiskelijoiden muuttoa varten, jotka majoittuivat toisen kasarmialueen tiloihin edeltävällä viikolla, kun valmistuvan kurssin majoitustuvat eivät vielä olleet vapautuneet.

14. päivä

Edellisen kurssin tuutori ja merisotalinjan johtaja komentaja S. halusi tavata merisotalinjan opiskelijoita vielä erikseen. Perjantaiaamu oli hänen mukaansa tälle tapaamiselle ainoa mahdollinen ajankohta, sillä tästä eteenpäin aina ensi vuoden huhtikuulle saakka linja tulee kuulemma olemaan hajallaan eri luokissa, opetusryhmissä ja seminaareissa. Niinpä muualta Saksasta Hampurissa käyvät opiskelijat pääsivät kotimatkalleen vasta tämän tapaamisen jälkeen n. klo 10.30.

Komentaja S:llä ei ollut kovinkaan paljon painavaa sanottavaa. Puheenvuoro oli kyllä sinänsä tarpeellinen muistutus kurssihengen tärkeydestä, ristiriitojen ratkaisemisesta rakentavasti ja omaa pesää likaamatta sekä opiskelijoiden vastuusta, mutta puolentoista tunnin tilaisuuden varsinainen asiasisältö olisi mahtunut yhteen sähköpostiin.

Tilaisuuden jälkeen kävin uimassa pari kilometriä koulun 25 metrin altaassa. Allas on ok, vesi sopivan raikasta ja hallin ilmakin on ok, mutta pukeutumistiloissa on toivomisen varaa. Lisäksi altaassa ei jostain syystä pidetä rataköysiä, joten muutaman uimarin uidessa yhtä aikaa nousee aallokko välillä kohtalaisen korkeaksi.

13. päivä

Merisotalinjan opiskelijoiden oppilasesitelmät jatkuivat. Päivän aiheina oli merivoimien lentotoiminta, Bundeswehrin operaatioesikunta (Einsatzführungskommando), huoltoalukset ja erityisesti niiden toiminta Välimerellä, tiedustelu ja elektroninen sodankäynti sekä merivoimien lääketiede, erityisesti hammaslääketiede (linjalla opiskelee yksi erikoisupseeri, joka on hammaslääkäri).

Einsatzführungskommando on oma johtoesikunta pelkästään kriisinhallintaoperaatioita varten. Suomessa puolustushaaraesikunnat vastaavat kriisinhallintaoperaatioiden johtamisesta. Tämä esikunta, sanotaan sitä nyt vaikka kriisinhallinta- eli kriha-esikunnaksi, on tiukassa poliittisessa ohjauksessa, sillä se sijaitsee puolustusministeriössä. Erikoista esikunnassa on, että sillä ei ole sodan ajan tehtävää, vaan sodan sattuessa esikunta hajoitetaan. Saksallahan ei (historiallisista syistä) ole lainkaan pääesikuntaa, vaan sodan ajan johtamisessa nojaudutaan täysin Naton rakenteisiin.

Iltapäivällä oli kansainvälisten opiskelijoiden esitykset, myös oma esitykseni itsestäni ja Suomen merivoimista. Se meni ihan hyvin. Kansainvälisten opiskelijoiden tehtävänanto oli hieman erilainen kuin saksalaisilla kollegoilla, ja niinpä esitykset käsittelivät Ranskan, Iso-Britannian, Kreikan ja Yhdysvaltojen merivoimia sekä opiskelijoita itseään. Päivän päätteeksi tapasimme vielä edellisen vuosikurssin merivoimalinjan opiskelijat "meet and greet" -tapahtumassa. Tarjolla oli sipsiä, suolakeksejä ja juotavaa.

11. päivä

Tänään jatkui merisotalinjan perehdytys. Linjan saksalaiset opiskelijat olivat liittyneet viiden kansainvälisen opiskelijan joukkoon, joten opiskelijoiden määrä kasvoi 18:aan. Jokaisessa luokassa on siis kolme merisotalinjan opiskelijaa.

Perehdytyksen aiheena oli Saksan merivoimien uhkakuvat ja haasteet, merivoimien tiedustelu sekä merivoimien logistiikka. Kansainvälisille opiskelijoille kyseessä oli siis kertaus, tai oikeastaan kertaus pikakelauksella. Nopeampaa ja epäselvempää puhetta sekä enemmän huonoja vitsejä. Äänessä olivat jo meille esittäytyneet merisotaopin opettajat kommodori M sekä komentajat IW ja SB. Lisäksi Yhdysvaltojen yhteysupseeri ja opettaja kommodori JH esittäytyi lyhyesti. Hänen erikoisalojansa ovat mm. tiedustelu, vaikuttaminen sekä amfibio-operaatiot.

Eniten uutta tietoa minulle oli saatavissa komentaja SB:n luennolla Saksan merivoimien logistiikkajärjestelmästä. Järjestelmä toimii päällisin puolin pitkälti samaan tapaan kuin Suomessa: Puolustusvoimien logistiikasta (Basislogistik) vastaa Streitkräftebasis (lähin suomalainen vastine olisi Puolustusvoimien logistiikkalaitos - mutta ei sinne päinkään), ja puolustushaaratason huollosta vastaavat puolustushaarat itse. Lisäksi verkossa ovat strategiset kumppanit ja liittolaiset, mm. NSPA eli Nato Support and Procurement Agency. Saksan merivoimille on tarkoitus rakentaa kyky operoida kaikkialla maailmassa (ns. expeditionary navy). Tämä edellyttää myös logistiikalta hyvin paljon. Tällä hetkellä merivoimen tehtävät ja resurssit eivät ole tasapainossa, eli reserviä ei juuri ole.

Saksan huoltoaluksista säiliöalukset vanhenevat vuonna 2021 uusien turvallisuusmääräysten takia. Uusien säiliöalusten (1-2 kpl) hankinnalla on siis jo kiire, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty.

9. päivä

Päivän ainoa oppitunti oli tapaaminen edellisen kurssin merivoimalinjan kansainvälisten opiskelijoiden kanssa (BG Itävallasta ja NS Tanskasta). He kävivät läpi kurssin runkosuunnitelmaa ja opiskelun yleisiä järjestelyjä. Muutamia poimintoja: Merisotalinja on hajallaan jaettuna luokkiin (yhteensä 6 luokkaa, A - F) huhtikuulle asti. Sen jälkeen on enemmän aselajiopintoja, ja viimeinen vuosi on pääosin harjoituksia.

Tyypillinen opiskelupäivän rakenne on seuraava: Opetusta on klo 08.00 - 17.00. Lounastauko on 12.45 - 13.45. Aamupäivällä on yleensä opintojakson aiheeseen liittyvää opetusta. Iltapäivällä on yleensä pari tuntia yleisiä ja yhteisiä aiheita kuten oikeudenhoitoa, poliittista kasvatusta (eli yhteiskuntaoppia) tai vieraita kieliä ja pari tuntia liikuntaa. Iltapäivän viimeiset tunnit on varattu luokan tuutorin käyttöön ja itseopiskeluun. Aselajiopinnoissa merivoimalinjan päivät ovat kuulemma yleensä lyhyempiä kuin muiden aselajilinjojen, sillä iltapäivän viimeiset tunnit ovat yleensä vapaata.

Suuri osa opetuksesta toteutetaan seminaareissa, joissa käsitellään eri aiheita. Oma seminaariryhmä kannattaa valita huolella sen mukaan, mikä itseä sattuu kiinnostamaan.

MFIS-maisteriohjelman lopputyön kirjoittamiseen on aikaa vain 4 kuukautta. Sen on oltava tieteellinen kirjoitus ja täytettävä gradun vaatimukset. Tämän työn aihe kannattaa valita ensin, sillä sitä voi hyödyntää kurssin lopputyön kirjoittamisessa. Kurssin lopputyölle puolestaan ei aseteta tieteellisiä vaatimuksia, ja sen kirjoittamiseen on aikaa n. 1 vuosi.

22. päivä helmikuuta on "Tag der Nationen", eli kansakuntien päivä, jolloin kansainväliset opiskelijat esittelevät maataan ja sen ruoka- ja (erityisesti) juomakulttuuria muille. Minua edeltänyt suomalainen opiskelija oli tarjonnut tuolloin lonkeroa, joka oli kuulemma ollut suuri menestys. Täytyypä pitää mielessä. Vinkiksi kerrottiin myös, että omasta maasta, itsestään ja puolustushaarastaan on hyvä valmistella esitys ja valmistautua kertomaan.

Saimme myös vinkin, että esikuntarakennuksen vintillä on vaatekomeroita, joihin voi käydä kuittaamassa lukon. Näin teimmekin, ja saimme kukin vintiltä tilavan sotilaskaapin, jonne voi jättää varusteita säilöön. Vintillä ei kuitenkaan ollut suihkua tai vessaa, joten pukuhuoneena sitä ei varsinaisesti voi käyttää.

5. päivä

Päivän ohjelmassa oli Saksan merivoimien ja puolustushaaraopetuksen yleisesittely. Merisotaopin johtaja tai pääopettaja kommodori S. toivotti meidät tervetulleeksi ja esittäytyi.

Samalla myös merisotalinjan kansainväliset opiskelijat esittäytyivät. Ranskalaisella opiskelijakollegalla P-L J:llä on vahva fregattitausta. Kreikkalainen NP on sukellusvenemies 16 vuoden kokemuksella. Brittikollega TMcP on palvellut monenlaisilla aluksilla tehtävissä, pääosin kuitenkin fregateilla ja hävittäjillä. Yhdysvaltalainen TR oli poissa, joten hän esittäytyy myöhemmin.

Seuraavaksi operatiivisen alan opettaja kommodori CM johdatti meidät itse aiheeseen. Paikalla
(takapiruna?) oli myös komentaja F. Kommodori M aloitti toteamalla, että kaiken hänen hänen sanomansa tulemme kuulemaan vielä useita kertoja kurssin aikana. Tästä hän käytti nimitystä "doublé" (kaksoiskappale, toisto). Kommodori M ei vaikuttanut olevan kovinkaan innostunut opetustehtävästään. Tästä syystä (ja siksi, että toistoa eli doubléta on tiedossa) seuraavassa on vain mielenkiintoisimmat havainnot tältä oppitunnilta.

Saksalla on maailman suurin konttilaivasto ja maailman neljänneksi suurin kauppalaivasto (omistussuhteen, ei liputuksen mukaan tarkasteltuna). Meriyhteyksien merkitystä Saksalle kuvaa hyvin esim. se, että saksalaisen auton raaka-aineista tuodaan n. 95 % ja valmiista autoista viedään n. 80 %. Hampuria voidaan perustellusti väittää Itämeren suurimmaksi satamaksi, vaikka se ei sijaitseksaan Itämerellä. Suuret, valtamerillä kulkevat konttilaivat eivät pääse Itämeren satamiin, joten niiden lasti puretaan Hampurissa ja siirretään pienempiin aluksiin, jotka menevät Itämerlle yleensä Kielin kanavan kautta.

4. päivä

Päivän aiheena oli Bundeswehrin rakenne, organisaatio ja tehtävät. Kolmen oppitunnin pituisen luennon tai 'paketin' everstiluutnantti UL. Luennoitsijalla oli vahva sotilaspoliisitausta (Feldjäger), eikä hän välttämättä ollut tämän aiheen kohdalla omalla vahvuusalueellaan.

Tärkein perusteita määrittelevä asiakirja on ns. Weißbuch, eli Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa vastaava asiakirja. Käytännössä asiakirja on doktriini, eli asevoimien käytön periaatteet määrittelevä linjaus. Bundeswehrin tehtävä (Auftrag [mission?]) on yleisluontoinen linjaus, jossa oikeastaan perustellaan Bundeswehrin olemassaolon tarve. Siitä on johdettu tarkempia tehtäviä (Aufgaben [tasks?]), joissa varsinainen tehtävänanto on purettu osiin. Näitä onkin sitten varsin pitkä luettelo. Osa näistä tehtähvistä ovat varsin laajoja ja kokonaisvaltaisia, osa taas hyvinkin yksityiskohtaisia.

Tehtävissä oli silmäänpistävää se, miten paljon liittoutumista ja yhteistyötä liittoutuneiden kanssa korostetaan. Myös kansalaisten ja yhteiskuntajärjestyksen suojaaminen oli näyttävästi esillä, mutta se tuskin yllättää ketään.

Bundeswehrin henkilöstövahvuuksia: Sotilaita on n. 185 000, joista vapaaehtoisena palvelevia varusmiehiä on 15 000. Siviilityöntekijöitä on n. 55 000. Vuodesta 2017 alkaen henkilöstömäärää on tarkoitus kasvattaa n. 14 300 sotilaalla ja n. 4 400 siviilillä (ns. Trendwende personal).

Bundeswehr perustettiin vuonna 1956. Tavoitteeksi otettiin 12 divisioonan maavoimat. Tämä tavoite saavutettiin 1965. Kussakin divisioonassa oli kolme prikaatia ja ne oli 100 %:sti varustettu. Ilmavoimissa oli 22 laivuetta (Geschwader?) ja merivoimissa 172 (taistelu?)alusta. Bundeswehrin kokonaisvahvuus oli enintään 500 000, minkä lisäksi paikallispuolustuksen vahvuus oli 150 000. Tilanne tänään on siis hieman toinen.

Bundeswehrin johtamisrakenne vaikuttaa monimutkaiselta. Pääesikuntaa ei ole, vaan asevoimia johtaa puolustusministeriö, jonka vahvuus on 2000 henkilöä. Tämä lukema sisältää sotilashenkilöstön. Ylin sotilastehtävä on ylitarkastaja (Generalinspekteur der Bundeswehr, GI).
Joint-tason operaatioesikunta (Einzatsführungskommando der Bunderswehr), vahvuudeltaan (huimat) 851, vastannee lähinnä meidän pääesikuntaa, sillä se on ensimmäinen esikunta puolustusministeriön ulkopuolella.

Puolustushaarojen vahvuudet ovat noin suurin piirtein: maavoimat 55 000, ilmavoimat 22 500, merivoimat 13 000, tukiorganisaatio (Streitkräftebasis) 38 500, ja lääkintähuolto (Sanitätsdienst), jonka vahvuus meni minulta ohi.

Pari mielenkiintoista havaintoa vielä: Kertausharjoituksiin kutsuminen on mahdollista vain työnantajan luvalla, toisin sanoen työnantaja voi normaalioloissa aina kiistää reserviläisen pääsyn kertausharjoituksiin. Sotilasräjähteiden raivaamisesta Saksassa vastaa poliisi (Kampfmittelbeseitigung), ja vieläpä osavaltion eikä liittovaltion poliisi. Näin ollen jokaisella osavaltiolla on oltava oma EOD-henkilöstönsä ja -välineistönsä (Explosive Ordnance Disposal), minkä päälle tulee vielä Bundeswehrin raivaamiskyky. Järjestely ei välttämättä ole se kaikkein kustannustehokkain.

Päivän lopuksi merivoimalinjan kansainvälisille opiskelijoille pidettin lyhyt johdatus tai pikemminkin katsaus seuraavien kahden viikon ohjelmaan. Katsaus pidettiin sen jälkeen, kun paikalle saatiin opettaja merisotaopin laitokselta - tehtävää ei ilmeisesti oltu määritetty kellekään tietylle henkilölle.

3. päivä

Aamulla aikomukseni oli mennä kokeilemaan kasarmin uimahallia. Menin hallille klo 08.30, mutta altaalle päästyäni totesin sen varatuksi liikuntakoulutusta varten. Koulutus päättyisi vasta kolmen vartin päästä, joten menin suihkun kautta takaisin ja hakeuduin luokkaan tekemään omia hommia. Käytin taas omaa autoa, koska päivä oli katkonainen. Liikenne on kyllä melko tukkoista, joten polkupyörä lienee paras vaihtoehto, kunhan saan selville miten ja missä kannattaa säilyttää virkapukua kasarmilla (meille ei vielä ole jaettu omia kaappeja). Fillarireitti on jo tiedusteltu ja matkaa kotoa tulee n. 6 km.

Päivän opetus alkoi vasta klo 09.50 eversti AB:n oppitunnilla Saksan ulko ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Saksassakin on kylmän sodan jälkeen siirrytty laajaan turvallisuuskäsitykseen. Aikaisemmasta klassisesta turvallisuuskäsityksestä on välivaiheiden kautta otettu käyttöön käsite "Human Security". Käsite liittyy voimakkaasti siihen, että Saksan asevoimia on alettu käyttää maan rajojen ulkopuolella (esim. Balkanilla ja Afganistanissa).

Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan eräät perusperiaatteet voidaan tiivistää seuraaviin iskulauseisiin: Ei koskaan enää sotaa (Nie wieder Krieg), ei militarismiä (Kein militarismus), yhteiskunnan pitäminen siviilien hallinnassa, (zivile Gesellschaft) ja asevoimien parlamentaarinen kontrolli (parlamentarische Kontrolle der Streitkräfte) sekä pidättyväisyyden kulttuuri (Kultur der Zuruckhaltung). Luennoitsija antoi tästä käytännön esimerkin: Saksa äänesti YK:ssa Venäjän rinnalla tyhjää Libyan lentokieltoalueesta (2011). Tämä tietenkin ärsytti suuresti liittolaisia, mutta asia on luennoitsijan mukaan ymmärrettävissä em. käsitteiden kautta. Luonnollisesti myös historian painolastilla ("Rucksack der Geschitchte") on ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksissa edelleen valtava merkitys.

Saksan turvallisuusympäristön haasteita esiteltäessä kysyin miksi niissä ei näy Venäjä. Vastauksena oli pitkä ja melko suorapuheinen luetelma Venäjän ongelmista, jotka heijastuvat laajan turvallisuuskäsityksen mukaisissa uhkissa.

Asevoimien käyttö Saksan sisäisen turvallisuuden ylläpitoon on aikaisemmin ollut täysin mahdoton ajatus. Nyttemmin on vähitellen alettu ymmärtää, että ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välille on mahdotonta vetää tiukkaa rajaa (esim. ilmatilan hallinta, merenkulun turvallisuus, jne.). Asevoimien käyttö virka-aputehtäviin, luonnollisesti poliisin johdossa, on tulossa mahdolliseksi. Yhteisiä harjoituksia on jo järjestetty.

Saksan ulkopolitiikan eräitä kulmakiviä ovat Euroopan integraation ja transantlanttisen suhteen syventäminen. Siksi Brexit oli Saksalle suuri järkytys ja pettymys, sillä se saattaa vaikuttaa heikentävästi molempiin. Eräs opiskelijatoverini kysyi, mitä maita Saksa näkee kuuluvan Eurooppaan. Tähän luennoitsija ei halunnut ottaa selvää kantaa, mutta totesi kuitenkin, että hänen mielestään esim. Ukraina kuuluu Eurooppaan, mutta esim. Turkki ei. Perusteluksi hän esitti kulttuuriset syyt. Luennoitsijan mukaan Saksa ei voi täyttää Brexitin Eurooppaan jättämää aukkoa.
Toistaiseksi suurin Brexitistä aiheutunut ongelma on kuitenkin, että Eurooppa ei Brexitin jälkeen enää puhu ulkopolitiikassaan yhtenäisellä äänellä.

Saksan uusimmassa (2016) doktriinissa (Weissbuch) on kaksi kiinnostavaa eroa aikasempaan (2006): siitä on poistunut strateginen kumppanuus USA:n kanssa sekä kahdenvälinen yhteistyö Venäjän kanssa. Syyt muutokseen on helppo ymmärtää: USA:n aiheuttama vakoiluskandaali (NSE-Affäre) sekä Venäjän toiminta Krimillä ja itäisessä Ukrainassa.

Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät viiteryhmät ja kumppanit ovat Nato, EU, YK ja ETYK. Luennoitsija korosti Saksan pyrkivän siihen, että se ei koskaan toimisi yksin, ei ulko- eikä varsinkaan turvallisuuspolitiikassa. Naton merkitys on Saksalle aivan keskeinen ja Saksa on sitoutunut takaamaan liittolaistensa turvallisuuden. Kahdenvälisistä suhteista ylivoimaisesti tärkein on suhde USA:aan. Esiin nousi USA:n ydinaseiden merkitys Saksan puolustukselle. Euroopassa tärkeimmät kumppanit ovat Ranska ja Iso-Britannia. Aikaisemmin tärkeä kahdenvälinen yhteistyö
Venäjän kanssa on nyttemmin keskeytetty. Kahdenvälinen suhde Israeliin on kriittinen, joskin historiallista syistä sovitteleva (lue: nöyristelevä).

Erikoinen havainto luennon pitäjästä (sen lisäksi, että hän oli liikuntarajoitteinen): hetkittäin hän jopa vaikutti liikuttuvan omista puheistaan, eritoten niissä kohden joissa hän valitteli sitä, kuinka Saksan historiaan palataan yhä uudestaan esim. lehdistössä ja elokuvissa, mutta myös henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Hän koki tämän loukkaavana ja epäoikeudenmukaisena.

Iltapäivän päätteeksi oli vuorossa opastettu kiertoajelu Hampurissa. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja kaupunki näytti meille kuulemma parhaita puoliaan. Pysähdyimme Landungsbrückenillä syömässä kalasämpylät ja Außenalsterilla ihastelemassa maisemia. Onneksi bussissa oli ilmastointi.

2. päivä

Eilen menin FüAk:lle omalla autolla, mutta tänään kokeilin julkisia kulkuneuvoja. Matkaan kuluu suurin piirtein saman verran molemmilla menetelmillä, mutta onhan lähijunalla kulkeminen paljon fiksumpaa. Kolme asemanväliä kestää n. 10 minuuttia, ja asemalta kävelee kasarmille ja luokkarakennukseen n. 10 minuuttia. Eilen saamallani kulkukortilla pääsee kätevästi kasarmin takana sijaitsevasta kevyen liikenteen portista.

Opintojen toinen päivä alkoi FüAkBw:n ja opintojen yleisesittelyllä, ja sen piti everstiluutnantti CK, joka on myös minun oman opetusryhmäni (Hörsaal) johtaja (Tutor). Normaali opintopäivä kurssilla alkaa klo 08.00 ja päättyy klo 17.00. Lounastauko on 12.45 - 13.45. Kurssin läpivientisuunnitelma on tehty päivän tarkkuudella koko kahden vuoden ajalle. Kurssin vahvuus on 73 saksalaista ja 18 kansainvälistä opiskelijaa, eli yhteensä 91 henkilöä. Nimiluettelon mukaan kurssilla opiskelee 6 naista. Opiskelijoiden joukossa on myös 2 siviiliä.

Kurssi alkaa varsinaisesti vasta 26.9., mutta kansainvälisille opiskelijoille on järjestetty kolmen viikon perehdytys ennen kurssia. Myös saksalaiset opiskelijat liittyvät perehdytykseen viimeisellä viikolla. Perehdytysviikkojen aikataulu on leppoisa, koska omaa aikaa (zbV, zur besonderen Verfügung) on varattu myös asioiden hoitamiseen.

Kurssilla ei ole lainkaan kokeita. Sen sijaan arviointimenetelmänä käytetään jatkuvaa arviointia. Useimmissa ellei kaikissa opetustapahtumissa on läsnä opettajien ja luennoitsijoiden lisäksi henkilöitä, joiden tehtävänä on arvioida opiskelijoita.

Kurssilla ei keskitytä niin paljon sotilasaineisiin kuin joissain muissa sotilasakatemioissa. Kurssin poliittinen ulottuvuus on saksalainen erikoisuus. Sillä on historialliset syyt ja se pitää vain hyväksyä. Opetusohjelmaan näytti sisältyvän varsin kiinnostavia kokonaisuuksia, kuten elämäntaito-oppi (lebenskundliche Unterricht), Lego(c) SeriousPlay(c), Team Building, Innere Führung (käsitettä ei voi lyhyesti suomentaa), sekä lukuisia opintomatkoja aina Yhdysvaltoja myöten.

Kurssilla on myös mahdollista suorittaa sotilasjohtamisen ja kansainvälisen turvallisuuden maisteriohjelma (Militärische Führung und Internationale Sicherheit, MFIS), joka toteutetaan yhteistyössä Helmut Schmidt -yliopiston kanssa.

Illalla oli vuorossa kansainvälisten opiskelijoiden grilli-ilta, johon osallistuivat nyt aloittaneet kansainväliset opiskelijat ja vuosi sitten kurssinsa aloittaneet kansainväliset opiskelijat perheineen. Ruoka ja juoma oli oikein hyvää ja sitä oli riittävästi. Lapsille oli pomppulinna ja sää mitä parhain.

1. päivä

Ensimmäinen päivä FüAkBw:lla alkoi maanantai-iltapäivänä 5.9.2016 iltapäivällä hallinnollisilla järjestelyillä: lomakkeiden täytöllä sekä ateriaälykortin, kulkukortin ja tietokoneen kuittaamisella. Kurssin vääpeli on nimeltään JB, häneen lienee tärkää pitää yllä hyvät suhteet. Tärkeä henkilö lienee myös maksuliikenteestä ja ilmeisesti myös monista muista käytännön asioista toimistosihteeri MS, joka löytyy hallintorakennuksen huoneesta 87. Omaa vuoroa odotellessani tapasin kurssin muita kansainvälisiä opiskelijoita, joita on nimiluettelon mukaan 18 henkilöä 14 eri maasta.

Hallinnollisten kuvioiden jälkeen oli vuorossa päättyvän kurssin johtajan eversti MS:n tervetuliaissanat upseerikerholla, jotka kuunneltiin rennosti kylmien juomien ja Bretzl-suolarinkelien
kera pienten pöytien ympärillä seisten. Virallisen osuuden päätyttyä jäin hetkeksi juttelemaan pöytään, jossa eräs kurssimme opetusryhmien (Hörsaal) johtajista (Tutor), everstiluutnantti V. kertoi niitä ja näitä Hampurista, Saksasta ja opinnoista.