88.-92. päivä

Turvallisuuspolitiikan ja strategian opintojakson valinnaisen seminaarin (huoltovarmuus, kyberturvallisuus ja sotapelit) toinen viikko painottuu kyberturvallisuuteen ja sotapeleihin. Edeltävän viikon painotus oli selkeästi sähköhuoltovarmuudessa.
Maanantain aloitti A.H:n luento sotapeleistä ja niiden käytöstä kyberturvallisuuden kehittämiseen. Sotapelit eivät ole uusi keksintö. Modernit sotapelit kehitettiin Saksassa (tai oikeammin Preussissa), jossa ne nousivat suureen suosioon. Sotapelien suosio ja hyväksyttävyys ovat vaihdelleet ajan saatossa. Sotapeleiksi voidaan nykyään lukea mm. shakki, Risk, monet tietokone- tai ns. videopelit, sekä strategialautapelit. Sotapelejä voidaan käyttää historian ymmärtämiseen, operaatioiden suunnittelemiseen tai mahdollisten erilaisten tulevaisuuksien todennäköisyyksien arviointiin. Sotapelit ovat halpoja, ne mahdollistavat luovuuden (luovuus = uteliaisuus x kekseliäisyys) ja ne auttavat hankkimaan kokemusta. Lisäksi sotapelit ovat joustavia ja sopeutuvat uusiin tilanteisiin. Sotapelien rajoituksia ovat niiden abstraktisuus, joka korottaa niistä tehtävien analyysien johtopäätösten kompleksisuutta. Sotapelejä ei myöskään tulisi pitää todellisuuden kuvauksina, sillä tämä voi johtaa vaarallisiin virhepäätelmiin. Pelien heikkoutena voidaan pitää myös sitä, että vastustaja ei koskaan toimi kuten se todellisuudessa tulisi toimimaan. Pelien lopputulos on myös heikkous siinä mielessä, että se on sisäänrakennettu peliin ja että pelaajat pitävät lopputulosta viittauksena todellisuuteen. Luennoitsija puolusti ihmisten pyörittämiä pelejä tietokonepelien sijaan. Sotapelien tärkein anti on seuraavassa lainauksessa: "Emme ehkä koskaan saa tietää oikeita vastauksia, mutta sotapelit saattavat joskus auttaa meitä esittämään oikeat kysymykset."
Kyberulottuvuuteen sijoittuvilla sotapeleillä on erityisiä haasteita. Kyberulottuvuutta on vaikea kuvata, sillä edes sen määritelmästä ei ole yksimielisyyttä. Ajan kuvaaminen kyberulottuvuudessa on vaikeaa, sillä tietokoneet toimivat käytännössä ilman viivettä. Myös kybersuorituskykyjen kuvaaminen ja mittaaminen pelin tarkoituksia varten on vaikeaa.
Loppu aamupäivästä käytettiin luennoitsijan kehittämän kybersotaa teoreettisella tasolla kuvaavan lautapelin sääntöjen opettelemiseen ja itse peliin tutustumiseen. Hämmästyksekseni pelistä oli onnistuttu saamaan kohtalaisen jännittävä ja viihdyttäväkin. Pelin lopputuloksella ei kuulemma ole väliä, vaan tärkeintä on pelin aikana sen jälkeen syntyvät ajatustyö, yhteistoiminta ja keskustelu. Aamupäivän aikana selvisi, että viikon ohjelmaa joudutaan muokkaamaan sairastapauksen takia. Nyt esitellyn pelin pelaaminen jatkuu kesiviikkona, tiistain luennot siirretään maanantai-iltapäivälle ja keskiviikon tiistaille.
Niinpä iltapäivä jatkui sotapelien teorian työpajalla. Luennoitsijana piti olla professori H.L., mutta hänet kuitenkin korvasi tohtoriopiskelija H.B. Tässä työpajassa seminaarin jäsenet osallistuivat teoreettisella tasolla hahmoteltavan sotapelin suunnitteluun. Pelin kehittely käsitteellisellä tasolla ei ollut yhtä hauskaa kuin valmiin (tai oikeastaan kehitteillä olevan) pelin pelaaminen, mutta mielenkiintoista kuitenkin. Luennoitsija määritti yksinkertaisen pelin mallin, jossa on neljä pelaajaa ja näille yhteiset tavoitteet sekä kullekin pelaajalle omat tavoitteet. Seuraavaksi määritettiin kullekin pelaajalle kymmenen vipua (lever), joiden avulla tavoitteiden saavuttamista voi helpottaa (tai muiden tavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa). Kunkin pelaajan kymmenen vipua arvotettiin asteikolla kunkin pelaajan näkökulmasta. Illan aikana luennoitsija analysoi arvotuksen tuloksen. Analyysin tarkoituksena oli valita peliin (yksinkertaisuuden vuoksi vain kymmenen) vipua.
Tiistai alkoi sillä, että luennoitsija ja hänen tekninen avustajansa esittelivät analyysin tulokset. Se sisälsi eri vipujen analyysikriteerien esittelyä ja eri vipujen välisiä suhteita eri pelaajien näkökulmasta. Maallikon ei ole helppo ymmärtää soveltavan peliteorian työkalujen toimintaa. Analyysityökalu on tietokoneavusteinen eli perustuu algoritmeihin. Lopulta päädyttiin kuitenkin kymmeneen vipuun, jotka tekisivät tästä pelistä toimivan eli järkevän ja kohtuullisen tasaväkisen. Näiden pohjalta muodostettiin neljä mahdollista skenaariota kullekin pelaajalle, minkä jälkeen skenaarioita vertailtiin keskenään. Tässä kohden tietokonemallinnuksesta ei enää ollut apua, vaan tarkastelu tehtiin inhimilliseen päättelykykyyn ja osin intuitioon nojautuen. Keskusteluissa nousi esiin peliteorian kompleksisuus, ja aamupäivän päätteeksi katsoimmekin verkosta TED-esitelmän kompleksisuudesta.
Iltapäivällä oli sattumalta vielä vapaaehtoinen luento Naton kyberturvallisuusstrategiasta (oikeudenhoidon oppitunnit oli peruttu). Koska luento oli vapaaehtoinen eikä aihe ole minun sydäntäni mitenkään erityisen lähellä, ja koska luento on oikeastaan tarkoitettu vuotta vanhemmalle kurssille (jolloin on oletettavissa, että meille järjestetään vuoden kuluttua vastaava luento), jätin vapaaehtoisen luennon väliin.
Keskiviikkoaamupäivä käytettiin saman kyberturvallisuutta simuloivan pelin kehittämiseen ja analysoimiseen, johon perehdyttiin jo maanantaina. Aluksi laadittiin pelin toimijoille uudet tavoitteet, jotka toinen joukkue sai pisteyttää. Tämän jälkeen pelattiin kierros, ja sitten keskusteltiin pelin kulusta, tuloksista, sekä tavoitteiden ja niiden pisteytyksen vaikutuksesta pelin lopputuloksiin. Aamupäivän päätteeksi käytiin läpi ja samalla harjoiteltiin omasta seminaarista laaditut esitykset koko kurssille, jotka pidetään torstaina. Niiden tarkoituksena on tiivistää oman seminaarin sisältö pariinkymmeneen minuuttiin koko kurssia varten.
Iltapäivällä oli liikuntaa. En osallistunut ulkomaalaisille annettavan saksanopetuksen viimeiselle tunnille ajanpuutteen vuoksi.
Torstaina oli seminaarien päätösluento koko kurssille, jossa kaikkien seminaarien koottiin yhteen, ja koko strategian ja turvallisuuspolitiikan opintojakso päätettiin. Kullakin seminaarilla oli 20 minuuttia aikaa esitellä oman työskentelynsä tuloksia. Vaikka Saksalla ei ole omaa ydinasetta, on ydinpelote (etenkin USA:n tarjoama ydinpelote) sen turvallisuuden viimeinen takuu. Nato on puolustusliitto, jolla on ydinaseita. Ydinasestrategia perustuu yhä edelleen strategiseen tasapainoon. Kiinan kehittyvä ydinaseistus (täysimittainen triadi) saattaa muuttaa nykyistä tasapainoa, mutta monimutkaisella tavalla. Eskalaatiota ja sen välttämistä on tutkittu ja teoretisoitu paljon, mutta de-eskalaatiota huomattavasti vähemmän. Kuitenkin de-eskalaatio joko tavanomaisia tai ydinaseita käyttäen on toisaalta toivottavampi kuin eskalaatio, ja toisaalta se on usein ainoa looginen tai jopa mahdollinen vaihtoehto. Eskalaatioylivoima on sillä osapuolella, jolla on kyky kontrolloida eskalaatiota.
Seuraavan seminaarin aiheena oli Lähi-Idän valtioiden konfliktit. Lähi-idän kriiseillä on historialliset syynsä. Vakaus näissä maissa perustui yhteiskunnalliseen sopimukseen, jossa valtio tarjosi kansalle siedettävät elinolot, mutta edellytti vastavuoroisesti poliittista passiivisuutta. Arabikevään aikana tämä tasapaino järkkyi monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta (demografia, elintarvikekriisi, sosiaalinen media, jne.). Seminaarissa oli käyty läpi useita erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja alueen ongelmiin, mutta siellä ei oltu päästy tyhjentäviin lopputuloksiin - kuten arvata saattaa. Lähi- ja Keski-Idän valtioiden kehitystä ja ns. arabikevättä käsitellyt seminaari tarkasteli kunkin valtion tilannetta erikseen. Yhteisiksi tekijöiksi näille valtioille seminaari oli tunnistanut huonon hallinnon, korruption sekä demografian yhdistettynä toivottomiin kehitysnäkymiin nuorille aikuisille.
Seuraava seminaari oli tarkastellut skenaariotekniikoita, jotka ovat tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Skenaariotekniikka etenee viidessä vaiheessa: ongelma-analyysi, vaikutusanalyysi, deskriptorianalyysi, skenaarioiden luominen ja strategioiden luominen. Tästä esitelmästä ei jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin että menetelmä nimeltä skenaariotekniikka on olemassa ja että se on monimutkainen, jopa työläs. Oman seminaarini yhteenveto oli hyvä tiivistelmä tämän ja viime viikon sisällöstä.
Viimeisen eli kuudennen seminaarin aiheena oli Ukrainan sota. Seminaari oli tarkastellut Ukrainan tilannetta neljästä eri näkökulmasta: Ukrainan perustuslaki, talous, ulkopolitiikka, ja maan suhteet Venäjään. Seminaari oli tarkastelussaan joutunut toteamaan, että lähdeaineisto oli lähes aina subjektiivista tai sitä ei ollut lainkaan. Lähdeaineiston luotettavuudesta ei useinkaan voinut olla varma. Ryhmässä tarkasteltiin myös rauhanneuvotteluja tai yrityksiä ratkaista tilanne EU:n, Naton ja ETYK:n näkökulmasta.
Iltapäivällä oli englanninopetusta normaaliin tapaan.
Perjantai oli tasaus- ja asiointivapaata. Kuten Suomessakin, saksalaisten tehdyt ylityötunnit menevät työaikapankkiin, josta ne tasataan tilaisuuden tullen. Tasausvapaapäiviä ei tähän mennessä ole pidetty, mutta tunteja on kertynyt mm. opintomatkojen yhteydessä, jolloin päivät usein alkavat aikaisin ja päättyvät normaalia myöhemmin. Käytin vapaapäivän opinnäytetöiden valmisteluihin.
Tällä ja edellisellä viikolla oli monta ylennystä ja palkitsemista. Näitä varten kurssi kokoontuu aina muotoon ja se ilmoitetaan ylennyksen toimeenpanevalle esimiehelle, joka yleensä on yksi akatemiaa johtavasta kolmesta kenraalista/amiraalista. Ylennykset ja palkitsemiset pannaan täällä toimeen välittömästi, kun taas Suomessa ne on yleensä koottu suuriin juhlapäiviin, kuten itsenäisyypäivään, lippujuhlapäivään tai joukko-osaston vuosipäivään. Syy saksalaisten kiireelle on saamani tiedon mukaan se, että palkka on sidoksissa sotilasarvoon, eikä oikeaa palkkaa voida oikeudellisista syistä maksaa ennen kuin ylennys on toimeenpantu.