Tämän viikon opintojaksojen aiheena on Bundeswehrin integroitu suunnittelujärjestelmä sekä henkilöstöjohtaminen. Kuten edelliselläkin viikolla, aiheita käsitellään rinnakkain, eivätkä kaikki kurssilaiset osallistu jokaiseen opetustilaisuuteen.
Maanantai alkoi johdantoluennolla integroituun suunnittelujärjestelmään, ja sen piti eversti O.H. Suunnittelu on poliittisten linjausten operationalisointia, priorisointia ja kehittämistä. Suunnittelun aikajänteitä on samanaikaisesti useita erilaisia ja suunnittelukierrokset ovat keskenään päällekkäisiä. Suunnittelujärjestelmä muistuttaa monilta osin Suomen ns. "terssiympyrää" (TRSS eli toiminnan ja resurssien suunnittelu ja seuranta). Monet termit ja käytännöt ovat samantapaisia myös strategisessa suunnittelussa (tavoitetila, kehittämisohjelma, toimintaohjelma. jne.). En nänhnyt tarpeelliseksi syventyä Saksalaiseen suunnittelujärjestelmään juurikaan tunnistamisen tasoa pidemmälle, eikä luento-opetus opetusmenetelmänä tätä olisi mahdollistanutkaan. Olen sitä mieltä, että suunnitteluprosesseihin pääsee oikeasti sisälle vasta sitten kun niitä joutuu käyttämään.
Seuraavan luennon piti kommodori C.B. aiheesta tulevaisuuden kehityssuunnat tai sujuvammin ilmaistuna pitkän tähtäimen suunnittelu. Hän palvelee puolustusministeriön suunnitteluosastolla, jossa on tarkoituksena koota ja sovittaa yhteen alempien johtoportaiden tavoitetilat ja pitkän aikavälin suunnitelmat. Aikaisemmin eri johtoportailla oli toisistaan eriäviä tavoitteita, mikä johti monenlaisiin ongelmiin. Juuri tämän välttämisessä integroidussa suunnitteluprosessissa on kyse. Monet ongelmat voitaisiin välttää myös yleisesikunnan sotilaskäskyillä, mutta tämä ei historiallisista syistä ole Saksassa mahdollista. Tavoitteet, keinot ja toimintatavat tulee yhteensovittaa. Mahdollisia tulevaisuuksia ei kuitenkaan voi jäädä loputtomasti pohtimaan tai odottelemaan, vaan jossain vaiheessa pitää tehdä päätös ja toimia sen pohjalta. Bundeswehrissä päätökset on pitkään tehty ensisijaisesti sen pohjalta, mitä tarvitaan kriisinhallintaoperaatioissa (kaikissa puolustushaaroissa), ja maan- ja liittouman puolustuksen (Landes- und Bündnisverteidigung) tarpeet ovat olleet toissijaisia. Tätä tilannetta pyritään nyt muuttamaan siten, että Bundeswehrin kokonaisetu otetaan entistä paremmin toimeen. Bundeswehrillä ei minun tiedon mukaan ole erillistä tutkimuslaitosta (Suomesta poiketen), vaan esimerkiksi sotateknisiä arvioita ja ennusteita sekä erilaisia tulevaisuudenskenaarioita laatii nimenomaa tämä puolustusministeriön suunnitteluosasto.
Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli monikansallinen puolustussuunnittelu ja sen piti everstiluutnantti T.R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Monikansallisen suunnittelun lähtökohta on, että eri valtioiden kansalliset näkökulmat ja intressit poikkeavat toisistaan. Myös resurssit ovat erilaiset, sekä absoluuttisesti että suhteutettuna bruttokansantuloon. Suunnitteluyhteistyön muodot Saksan näkökulmasta ovat moninaiset: on Nato (NDPP), EU (CDP), kahdenvälisiä sopimuksia, monikansallisia sopimuksia jne. Näiden yhteensovittaminen keskenään ei aina ole helppoa, puhumattakaan siitä että suunnitteluprosessit ja -aikataulut olisivat yhteensopivia kansallisten suunnitteluprosessien kanssa. Tämä tekee monikansallisesta suunnittelusta kohtalaisen monimutkaista ja hidasta. On kuitenkin vastaansanomaton tosiasia, että Saksan suhteellinen merkitys liittoumassa on kasvanut, ja on enää ajan kysymys kunnes merkiys näkyy myös absoluuttisissa luvuissa. Yleisön joukosta esitettiin useita kriittisiä tai epäileviä kysymyksiä liittyen siihen, onko Saksa todellakin sitotunut roolinsa kasvattamiseen. Luennoitsia vakuutti näin olevan, mutta korosti samalla, että kysymys ei ole poliittisesti niin yksinkertainen kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Saksan sisäpolitiikka ei ole ainoa este maan sotilaallisen roolin kasvattamisen tiellä, vaan myös muilla valtioilla voi olla varauksia tämän suhteen. Esille nousi myös kysymys Saksan tai EU:n omasta ydinaseesta, mikäli USA vetää pois ydinaseensa Euroopasta. Luentonsa jälkipuolella luennoitsija esitteli ajankohtaisia kansainvälisiä suunnitteluprojekteja, joiden parissa hänen osastollaan työskennellään. Lopuksi hän korosti, että kansainvälinen suunnittelu vaikuttaa jollain tasolla kaikkiin puolustushaaroihin, toimialoihin ja joukkoihin. Saksassa tämä on varmasti totta, ja kyllähän Suomessakin kansainvälinen ulottuvuus on läsnä jo melkein kaikessa.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin keskipitkän aikavälin suunnittelua ja sen piti everstiluutnantti Martin Se samalta osastolta kuin edellinenkin luennoitsija. Suunnittelun aikajänne on 12 vuotta ja se toimii osin vuosittaisella, osin kaksivuotisella ja osin hallituskausiin sidotulla syklillä. Keskipitkän aikavälin suunnittelun päämääränä on täyttää toiminnan suunnittelun ja pitkän tähtäimen strategisen suunnittelun jättämä aukko, eli kuinka sitomatta jääneet puolustusbudjetin varat käytetään mahdollisimman hyödyllisesti ja koordinoidusti.
Iltapäivällä luennoi amiraali M.N. aiheesta Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutukset Natoon. Luennoitsija palvelee yhdysvalloissa Naton ylimmän esikunnan (Supreme Allied Command Transformation) varakomentajana. Amiraali totesi heti alkuun, että Trumpin hallinnon muodostaminen on vielä pitkälti kesken, joten pitkälle menevien johtopäätösten asemesta voi tällä hetkellä esittää spekulaatioita. Tämän jälkeen seurasi pitkä kertaus vaalikampanjan käänteistä ja vaalitulokseen johtaneista syistä. Obama lupasi, että Eurooppa voi luottaa Yhdysvaltojen tukeen hyvinä ja huonoina aikoina. Toistaiseksi Yhdysvaltojen teot ovat vastanneet tätä lausumaa, mutta puheiden sävy on Trumpin valinnan myötä jonkun verran muuttunut - kuitenkin toistaiseksi vähemmän kuin aluksi pelättiin. Nato on vaatinut jäsenmailtaan enemmän panostusta puolustukseen ja erityisesti puolustusteknologiaan, osin Yhdysvaltojen painostuksesta. Yhdysvallat pyrkii kuitenkin säilyttämään USA:n aseman maailman ehdottomana sotilaallisena johtajana, joko liittouman avulla tai ilman sitä. Luennoitsija korosti Yhdysvaltojen voimakasta kansallistunnetta, mutta jätti kertomatta maan valtavista sisäisistä ongelmista. Saksan on siis tullut aika ottaa enemmän vastuuta ja johtoa Euroopassa, mutta mitkä ovat Saksan kansalliset intressit? Jos puolustusbudjetti nostetaan
nykyisestä 1,21 prosentista kahteen prosenttiin, se tarkoittaa lukuina budjetin kasvua 34 miljardista 60 miljardiin. Mihin rahaa halutaan käyttää? Saksa on Nato-maiden puolustusteollisuudessakin suuri toimija. Yhdysvallat on teknologian kehityksen kärjessä, kun taas Saksa on perinteisesti halunnut pysytellä koetellussa sotilastekniikassa. Tässä luennoitsija näkisi mielellään muutoksen: Saksan tulisi olla enemmän avoin uusimmalle tekniikalle, jotta välimatka Yhdysvaltoihin ei kasva liian suureksi. Luennoitsija uskoi, että Turkki pysyy jatkossakin Naton jäsenenä sen nykyisestä kehityksestä huolimatta. Yhdysvalloilla on muitakin intressejä kuin Eurooppa, ja Euroopalla on muitakin intressejä kuin yhteisiä, ja tämä on Euroopan (ja Saksan) ongelman ydin. Luennoitsija vetosi siihen, että Trumpin hallinnolle on annettava aikaa: Yhdysvaltoja ei muuteta hyvään tai huonoon suuntaan yhdessä yössä. Lopuksi hän nimesi Saksan suurimmaksi haasteeksi alhaisen syntyvyyden ja sen myötä muuttuvan demografian. Tämä saattaakin olla tulevien sotien eräs perimmäinen syy.
Keskiviikon luennot pidettiin pienemmissä ryhmissä omissa luokissa ikäänkuin rastikoulutuksena.
Ensimmäisen luennon piti kauppatieteiden maisteri C.B. aiheesta talouden ja määrärahojen suunnittelu. Saksan puolustusmäärärahat tänä vuonna on 37 miljardia euroa, mikä on n. 1,2 prosenttia bruttokansantulosta. Puolustusmenot ovat liittovaltion menoeristä toiseksi suurin, vain työllisyys- ja sosiaalibudjetti on suurempi. (Saksassa esim. koulutus, turvallisuus ja monet muut toiminnot ovat osavaltioiden vastuulla.) Saksassa kriisinhallintaoperaatiot kuuluvat puolustushallinnon menoeriin. Käytännössä operaatioita varten annetaan lisäbudjetti, joka esim. viime vuonna oli n. 1,7 miljardia euroa. Järjestely on siis päinvastainen kuin Suomessa, jossa päävastuun kansainvälisten operaatioiden
rahoituksesta vastaa ulkoministeriö. Julkisten varojen käytössä noudatetaan säästäväisyysperiaatetta (Sparsamkeitsprinzip) ja tuottavuusperiaatetta (Ergiebigkeitsprinzip). Mikäli tiettyyn tarkoitukseen suunniteltua rahaa säästyy, sitä voidaan tietyin edellytyksin käyttää toiseen tarkoitukseen (määrärahan siirto).
Seuraava luennoitsija oli eversti E.D. ja hänen luentonsa aihe oli suorituskykyjen hallinta (Fähigkeitsmanagement) puolustusministeriössä. Saksalainen määritelmä suorituskyvylle on suurin piirtein sama kuin Suomessa: suorituskyky koostuu järjestelmästä, henkilöstöstä, taktiikasta/koulutuksesta ja infrastruktuurista/tuesta. Suorituskykyjen hallinta on keskeinen osa integroitua suunnitteluprosessia. Pitkän tähtäimen suunnittelu määrittää, mitä pitää saada aikaan. Suorituskykyjen hallinta kertoo miten tämä tulee saada aikaan. Lopuksi talouden ja määrärahojen
suunnittelijat kertovat, millä tämä saadaan aikaan. Suorituskykyjen hallinnassa keskeinen ongelma on saada muut luopumaan jämähtäneistä ja osin itsekkäistä ajattelutavoistaan. Suorituskyvyt ovat monelta osin jaettuja ja yhteisiä, joten niitä ei saisi pitää puolustushaarojen tai aselajien omana reviirinä. Asevoimien kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. teknologia, kokemukset sodista, poliittiset päätökset ja yllätykset eli ns. mustat joutsenet. Suorituskykyjen suunnittelijan onkin säilytettävä henkinen valmius ja joustavuus tarvittaessa hylätä pitkällekin edenneet suunnitelmat,
mikäli ne osoittautuvat kelpaamattomiksi. Suorituskykyjen hallinta on erittäin monimutkainen palapeli, jossa on otettava huomioon valtava määrä muuttujia ja riskejä. Esimerkiksi se, hankitaanko järjestelmä ns. hyllyltä vai kehitetäänkö kokonaan uusi järjestelmä on vaikeampi kysymys kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Erityistä hyötyä suorituskykyjen hallinnassa on saatavissa kansainvälisestä yhteistyöstä.
Aamupäivän viimeisen luennon piti majuri C.B. BAIUDBw:stä (Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Dienstleistungen der Bundeswehr). Luento käsitteli taloudellisuustutkimuksia (Wirtschafligkeitsuntersuchungen, WU). Tutkimusta varten määritetään ensin järjestelmän elinkaaren pituus, järjestelmällä tavoiteltu suorituskyky ja ennustettu tarve tälle suorituskyvylle sekä eräät reunaehdot. Lisäksi määritellään liuta vaihtoehtoja, oletuksia, vertailuja ja lopulta esitys päätökseksi. Integroidussa suunnitteluprosessissa taloudellisuustutkimus sijoittuu viimeiseen prosessiin, jossa käsitellään rahoja. Tarve ajaa kuitenkin taloudellisuuden edelle, eli joskus on välttämätöntä tehdä asioita taloudellisuudesta tai kustannuksista välittämättä. Monimutkaista taloudellisuudenarviointiprosessia kritisoitiin yleisöstä, mutta tähän todettiin, että menettelyyn on olemassa paljon poikkeuksia, eikä sitä tehdä läheskään aina. Taloudellisuudessa on otettava huomioon järjestelmän koko elinkaari: suurimmat kustannukset muodostuvat usein elinkaaren alkuun ja loppuun.
Iltapäivällä oli mahdollista suorittaa kuntomerkkiä varten vaadittavat hengenpelastusuintisuoritukset. Tilaisuuden kuitenkin ilmoitettiin olevan peruttu, koska uimamaisteri ei ole paikalla. Tällöin lähdin urheilukentälle tekemään juoksuharjoituksia. Sittemmin sain kuulla, että juuri minulta puuttuvat hengenpelastussuoritukset tehtiinkin. No, ensi kerralla sitten.
Torstaina tiesi jo etukäteen, että päivästä tulee pitkä ja raskas. Koko aamupäivä ja iltapäivän päätteksi oli luentoja Bundeswehrin suunnittelujärjestelmästä. Kaiken lisäksi nämä luennot pidettiin lippusalissa, joka ei lainkaan sovellu luentotilaksi kuten jo aiemmin totesin. Ensimmäinen luento käsitteli suorituskykyjen hallintaa ja sen piti eversti J.Z. Luento olikin hyvin pitkälle samaa asiaa kuin keskiviikkona pidetty luento samasta aiheesta, mutta syvensi sitä edelleen. En koe, että minun on tarkoituksenmukaista yrittää syventyä Bundeswehrin suunnittelujärjestelmään kovinkaan perusteellisesti, eikä se luentojen perusteella olekaan mahdollista. Sen sijaan pyrin havainnoimaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen puolustusvoimien suunnittelujärjestelmän kanssa, jonka kuitenkin tunnen jonkin verran paremmin. Nämä havainnot jäävät kuitenkin väistämättä irallisiksi toteamuksiksi, jolloin ne kontekstistaan irrotettuna eivät välttämättä edes pidä paikkansa. Tilanne on siis ulkomaisen opiskelijan näkökulmasta melko hankala. Bundeswehr on määritellyt n. 350 eri suorituskykyä. Näistä on tällä hetkellä n. 30 % eli reilusti yli sata kappaletta "punaisella", eli niissä on vakavia puutteita. Luennoitsija korosti, että tehtävät hoidetaan puutteista huolimatta, mikä kuulosti varsin tutulta. Tämä ensimmäinen luento kesti yhtäjaksoisesti 1 h 50 min. Tämä on aivan liian pitkä aika keskittymisen kannalta. Keskustelin tästä taukojen puuttumisesta muutamien opiskelijatovereiden kanssa, ja kaikki olivat aiheesta samaa mieltä. Ihmettelin, miksi luennoitsijalle ei sanota, että nyt olisi tauon paikka, mutta tälle ei löytynyt selitystä. Se ei ilmeisesti kuulu paikalliseen kulttuuriin. Suomessa luennoitsijoille sanotaan suoraan milloin oppitunnille varattu aika on päättynyt.
Seuraava luennoitsija oli eversti S.Z. ja hänen aiheenaan oli puolustusmäärärahojen ja talouden näkökulma integroituun suunnitteluprosessiin. Kyseessä oli siis jälleen syventävä tarkastelu samaan aiheeseen, josta eilen pidettiin lyhyempi luento. Valitettavasti tämäkin luento oli rakennettu PowerPoint-esityskuvien ympärille, mikä on luennoitsijan kannalta mukava ja helppo tapa, mutta pedagogisesti kehno. Se, että luennoitsija tämän tästä aloittaa lauseen sanoilla "ja tässä kuvassa nähdään..." osoittaa mielestäni, että hän ei ole valmistautunut luentoon. Se voi kertoa muustakin, mutta oppimisen kannalta tärkeää kokonaiskuvan muodostumista se ei edistä.
Seuraavan luennon aihe oli henkilöstösuunnittelu, ja sen piti vanhempi siviilihenkilö, jonka nimi meni minulta ohi. Hänen lyhyen luentonsa sanoma ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi: Bundeswehrin henkilöstötilanne on synkkä, eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Ongelman tekee vielä pahemmaksi se,
että sitä ei voi ratkaista rahalla. Henkilöstöä ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Tämän jälkeen luennoi eversti W.J. materiaali- ja talousalan keskipitkän aikavälin suunnittelusta. On odotettavissa, että Bundeswehrillä on lähiaikoina käytettävissä huomattavasti paljon enemmän rahaa materiaalihankintoihin kuin tällä hetkellä. Valitettavasti puolustusmateriaaliteollisuus ei kykene vastaamaan Bundeswehrin tarpeisiin niin nopeasti kuin olisi toivottavaa.
Seuraavan puheenvuoron piti eversti A.S. suunnitelmien toimeenpanosta käytännössä. Hänen virkapaikkansa on Bundeswehrin suunnitteluvirastossa (Planungsamt der Bundeswehr). Kysyin vierustoveriltani, miten tämän viraston tehtävät poikkeavat puolustusministeriön suunnitteluosaston tehtävistä. Vastaus oli, että eivät kuulemma mitenkään. Keskittyminen oli tässä vaiheessa lähes mahdotonta, mikä näkyy muistiinpanojeni laadussa.
Iltapaivän enlannintunnit oli peruttu, syytä ei ilmoitettu. Tarjoutuneella ajalla kävin tietoteknisessä tukipisteessä korjaamassa käyttäjätililläni olleen ongelman ja sovin opinnäytetyöhöni liittyen haastettelun Budeswehrin kielikeskuksen edustajan kanssa.
Iltapäivän lopuksi luennoi ministerineuvos K.-H.B., joka toimii jonkilaisen sotatalouspäällikön tehtävässä, tai ainakin Bundeswehrin budjetista vastaavan osasto päällikkönä. Hän aloitti esityksensä kuvaamalla jo hyvin tutuksi tulleella tavalla, kuinka Bundeswehrin
vuosikymmeniä jatkunut laskeva kehitys muuttui Georgian, Krimin ja Ukrainan tapahtumien myötä yhtäkkiä kasvuksi. Tämän jälkeen luennoitsija syventyi esittelemään puolustus- ja talouspolitiikan kytköksiä sekä kuvailemaan yksittäisten rahoitusprojektien kiemuroita. Esitys sisälsi hengästyttävän määrän lukuja, jotka puhuja hallitsi ilmeisen hyvin. Mistään uusista suuremmista asiayhteyksistä tai kokonaisuuksista en tässä esityksessä kuitenkaan saanut kiinni.
Perjantaina aamulla oli poikkeuksellisesti itseopiskelua. Itseopiskelun saa periaatteessa suorittaa missä vain, mutta koska koulun sisäverkkoon on mahdollista päästä ainoastaan koulun koneilta, eikä tiedostojen kopioiminen tiedonsiirtovälineille ole sallittua, on ainoa mahdollisuus kömpiä omaan luokkaan lukemaan aineistoja koulun kannettavan tietokoneen ruudulta. Luokassa on usein aika paljon muuta hälinää, mutta myös kirjastossa on kaksi(!) paikkaa jossa on verkkopistorasia. Niissä saa opiskella rauhassa, ja onneksi ne ovat toistaiseksi olleet aina vapaana. Tämä johtunee siitä,
että koululla majoittuvilla on verkkopistorasia omassa majoitushuoneessaan. Itseopiskelu on varmasti mukavinta omassa sängyssä siviilivarusteissa. Ainoan luennon perjantaina piti kenraaliluutnantti G.B. aiheesta integroidun suunnitteluprosessin ajankohtaiset kehitysnäkymät ja haasteet. Jokaista kenraalin tai kenraalia vastaavan tasoisessa siviilivirassa palvelevan henkilön luentoa edeltää tavanomaiset rituaalit. Tilaisuuksissa esiinnytään aina palveluspuvussa, vaikka Suomessa kevyt palveluspuku tai maastopukukin kelpaa hyvin. Ehkä tämä on akatemian erikoisuus ja joukoissa pukukoodi on rennompi. Sitten luokka ilmoitetaan akatemian komentajalle (vastaa MPKK:n rehtoria) tai kurssin johtajalle, joka lausuu vierailevalle luennoitsijalle muutaman tervehdyssanan. Tämän jälkeen opintojakson johtaja yleensä sanoo jotain, minkä jälkeen joku opiskelija esittelee luennoitsijan lukemalla läpi tämän palvelushistorian tai CV:n. Kaavasta ei juuri poiketa. Myönteisenä poikkeuksena Suomeen tässä on se, että kurssin johtajaa ja akatemian komentajaa näkee täällä päivittäin tai ainakin viikottain, siinä missä MPKK:lla kurssin johtaja ja varsinkin rehtori jäivät etäisiksi hahmoiksi. Hyvää on myös se, että luentoja seuraa aina vilkas keskustelu, jossa esitetään vaikeitakin kysymyksiä ja kovaakin kritiikkiä. Ehdottoman huonoa on se, että keskustelut usein venyvät taukojen päälle. Suomessa kellokuri toimii huomattavasti paremmin. Myös taukojen toistuva väliin jättäminen on oppimisen kannalta kielteinen ilmiö, joka Suomessa esiintyi paljon harvemmin.
(Luennoitsija oli vartin myöhässä, joten minulle jäi aikaa pohtia tätä toistuvaa luentorituaalia ja sen eroja Suomeen.)
Luennoitsija aloitti kertaamalla, kuinka tilanteesta, joissa kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat olleet määräävässä asemassa siinä, millaiset asevoimat Saksalla on, ollaan siirtymässä tilanteeseen jossa maan- ja liittoumanpuolustus saa enemmän painoarvoa asevoimien rakenteen suunnittelussa. Muutos on jo alkanut ns. Trendwendeillä eli trendien muutoksilla, niin rahoituksessa, materiaalihankinnoissa, henkilöstössä jne. Supistusten tieltä on siirrytty kasvu-uralle. Saksalla on Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan jälkeen neljänneksi suurin puolustusbudjetti Natossa. Luennoitsijan mukaan Saksalle on tärkeää säilyttää nyt olemassaolevat rakenteet ja varuskunnat (Grundaufstellung). Tämä on tärkeää mm. henkilöstön takia. Näiden pohjalle tullaan perustamaan kolme divisioonaa liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tärkeä työkalu suurempien yhtymien luomisessa on Framework Nation Concept, jossa Suomi on tarkkkailijana. Suurempien joukkojen rakentaminen kestää kuitenkin vuosikymmeniä. Suunnittelun johtoajatuksena säilyy siis monikansallisuus. Euroopan asevoimat tulisi yhteinaistää siten, että erilaisten asejärjestelmien määrä liittolaisten kesken vähenisi rajusti. Kenraali totesi, että jäädytetyn asevelvollisuuden uudelleen käyttöönottoa ei harkita ylimmässä sotilasjohdossa. Tämä ajatus herätti jonkun verran keskustelua ja kritiikkiä yleisössä, mutta luennoitsija perusteli sen tulevalla sodan kuvalla: mahdollisella vastustajallakaan ei ole käytössä vastaavia voimavaroja, joita asevelvollisuudella saavutettaisiin. Tästä minun täytyy kyllä olla eri mieltä. Kenraalilla oli miellyttävä tapa kohdata kysymyksiä esittäneet henkilöt yksilöinä. Hän kirjasi näiden nimet ylös ja viittasi näiden esittämiin kysymyksiin myöhempien kysymysten yhteydessä nimellä.
Kokonaisuutena viikko oli äärimmäisen raskas ja puuduttava, kuten edeltäväkin viikko. Tämä oli toki tiedossa ja etukäteen. Toivottavasti pahin näistä pahamaineisista yhtenevien opintojen luentoviikoista on jo takanapäin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutosjohtaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muutosjohtaminen. Näytä kaikki tekstit
17.3.2017
12.3.2017
116.-120. päivä
Tällä viikolla alkoi kaksi opintojaksoa, joiden aiheet ovat muutoksenhallinta ja prosessinohjaus. Tämä moduuli sisältää neljä aihetta, jotka etenevät osin rinnakkain ja osin kurssi jakautuu niiden aikana pienempiin ryhmiin. Opetus ei ole kaikille samanlainen: osa ryhmistä tekee esimerkiksi opintomatkan toisten laatiessa ryhmätöitä.
Maanantain aloitti johdantoluennolla eversti O.H. Muutos on pysyvä olotila ja muutoksen keskiössä on ihminen. Bundeswehrin on poliittisessa ohjauksessa käsketty olla tulevaisuudessa joustava ja ketterä organisaatio, joka sopeutuu nopeasti ja jopa aktiivisesti sisäisiin ja ulkoisiin muutospaineisiin. Täällä ollessani olen kuitenkin jo useamman kerran saanut kuulla, että saksalainen yhteiskunta, organisaatiot ja ihmiset ovat pohjimmiltaan varsin konservatiivisia ja haluttomia muuttamaan käyttäytymismallejaan ja rutiinejaan. Tämä pitänee paikkansa ainakin suhteessa suomalaisiin, sillä voin vahvistaa näkemykset oikeansuuntaisiksi myös omien kokemuksieni pohjalta. Seuraava luento käsitteli muutoksenhallintaa ja sen piti kapteeni, tohtori S. Vain n. 20 % suunnitelluista ja käsketyistä muutoksista saavuttaa tavoitteensa tai ovat menestyksellisiä - tai ne koetaan menestyksellisiksi. Luennoitsijan mukaan tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että muutokset eivät ole onnistuneet yksilön tai ryhmän (työyhteisön, organisaatiokulttuurin) tasolla, vaan ne ovat jääneet hallinnollisen ja asiatason muutoksisksi. Muutoksia ei pääsääntöisesti kannata (tai edes voi) läpiviedä linja-esikuntaorganisaatiossa. Sen sijaan muutoksia varten kannattaa tai pitää perustaa projektiorganisaatio. Muutoksenhallinnan teoriamallina (yhtenä useista mahdollisista) luennoitsija esitteli Kotterin kahdeksanportaisen mallin (unfreeze - move - refreeze). Tämäkin malli tulisi nykytietämyksen valossa ymmärtää niin, että ihmisten johtaminen on tärkeämpää ja tehokkaampaa kuin asioiden johtaminen. Molempia kuitenkin tarvitaan! Muutosjohtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kyky viestiä, kyky motivoida (muita ja itseään) ja olla päämäärätietoinen. Aamupalalla jossa tarjotaan pekonia ja munaa on kaksi osallista (Beitragender/Betroffener): kana ja porsas. Kumpi on panostanut ateriaan enemmän? Viestinnässä on erittäin tärkeää ottaa huomoon osallisten vaikuttimet.
Seuraava luennoitsija oli eversti T. ja hänen luentonsa aihe oli muutoksenhallinta puolustusmateriaalihankintojen näkökulmasta. Luennolla oli äänessä myös toinen, siviiliasua käyttävä mies, jonka nimi meni minulta ohi. Luennoitsijat edustivat puolustusministeriön konsulttiyritystä, joka tukee ministeriötä erilaisissa puolustusmateriaalihankintoihin liittyvissä projekteissa. Kuulostaa erikoiselta, mutta kyseessä on todellakin ulkoistettu muutoksenhallintaan erikoistunut konsulttiyritys BW Consulting, jonka ainoa asiakas (ja omistaja!) on puolustusministeriö. Varsin mielenkiintoinen ulkoistusjärjestely. Luennon pääsanoma voidaan tiivistää lauseeseen "Der Weg ist das Ziel". Tällä luennoitsijat tarkoittivat, että Bundewehrin puolustusmateriaalihallinnossa ei koskaan tule valmista, vaan että muutos on jatkuvaa. Muilta osin luento oli melko puhdasoppista konsulttijargonia. Valitettavaa, mutta totta. Ja samaan aikaan Venäjä ilmoittaa ottaneensa käyttöön taas kaksi uutta divisioonaa ulkopolitiikkaansa työkaluiksi.
Maanantai-iltapäivän luokanvalvojan tunneilla luokanvalvoja piti jälleen liikuntakoulutusta. Aiheena oli kamppailulajit, tarkemmin ottaen puukkotappelu. Osallistujat olivat askaroineet kokoon rullatusta lehdestä pötkylän, joka kuvasi veistä. Tällä harjoiteltiin pistoja, lyöntejä ja torjuntoja, ja lopuksi käytiin pienimuotoinen turnaus. Liikuntatuokio sisälsi myös lihaskunto-osuuden. Ei erityisen hauskaa tai mieleenpainuvaa, mutta tervetullutta vaihtelua luennolla istumiselle.
Tiistain ohjelmassa oli käytännön harjoitus muutoksenhallinasta. Tämä totetuttiin luokkakoossa pienryhmiin jakautuneena. Harjoituksen aiheeksi annettiin FüAkBw:llä viime vuoden puolella käynnistynyt muutosprojekti, josta käytetään eri yhteyksissä nimitystä "FüAkBw 2017+". Työryhmät tarkastelivat projektia eri näkökulmista ja eri muutoksenhallinnan teorioiden näkökulmasta. Lähteinä käytettiin teorioiden lisäksi muutosprojektin tähänastisten työvaiheiden tuotoksia. Aamupäivän päätteksi työryhmät esittelivät tuotoksensa, mitä seurasi opetuskeskustelu.
Iltapäivän luento käsitteli muutoksenhallintaa tapausesimerkin valossa. Esimerkkinä käytettiin lääkintärykmentti 3:a, jossa luennon pitäjä lääkintäeversti (Oberstarzt) tohtori S. on palvellut. Luennon otsikkona oli "muutoksenhallinan rajat ja mahdollisuudet hierakisessa organisaatiossa". Yllätyksekseni luento kuintenkin käsitteli rykmentin muutossa ilmenneitä käytännön ongelmia ja niihin löydettyjä ratkaisuja rykmentin esikunnassa. Lisäksi luennoitsija tarkasteli muutoksen tiimoilta rykmentissä tehtyjen mielipidekyselyiden tuloksia. Otsikon perusteella olisin odottanut teoreettisempaa näkökulmaa. Muistiinpanoja varten luennosta ei jäänyt käteen oikeastaan mitään.
Keskiviikon aloitti tietoisku monimuotoisuuden päivästä (Tag der Vielfalt), joka järjestetään 30. toukokuuta. Sitä varten järjestetään valokuvanäyttely, johon haluttiin vapaaehtoisia malleja. En päättänyt heti ilmoittautua vapaaehtoiseksi, joten todennäköisesti valokuva jää minun kohdaltani ottamatta. Tietoiskun piti professori M.T. Varsinaiset luennot aloitti jälleen eversti O.H. aiheesta johdanto prosessinohjaukseen. Valitettavasti kaikki päivän luennot jouduttiin pitämään väliaikaisessa luokassa (ns. lippusali), joka on tälle joukolle tai kurssille aivan liian pieni, ja muutenkin opetukseen sopimaton. Luokassa ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa (kuten ei missään muussakaan sisätilassa FüAkBw:llä), jolloin luokan tuuletusikkunoita joudutaan pitämään auki. Viereisessä rakennuksessa tehdään kuitenkin peruskorjausta ja rakennuksen pihalla metsätöitä. Näin ollen toiseen korvaan tuleva melu on äänenpaineeltaan jopa voimakkaampi kuin toiseen korvaan tuleva luento prosessinhallinasta. Prosessinhalinnan suurimmat ongelmat asevoimissa ovat jäykät pysyvät hallintorakenteet, jotka tekevät prosessiorganisaatioiden muodostamisesta vaikeaa. Toimialajako yhdistettynä hierarkioihin johtaa toiminnallisiin saarekkeisiin. Toinen ongelma on tulosten mittaamisen vaikeus, sillä prosessien tuotetteita ei välttämättä koskaan oteta käyttöön tai tarvita. Ja vaikka tarvittaisiin, olisi tulosten mittaaminen prosessin näkökulmasta tarkoituksetonta.
Seuraavaksi jatkoi everstiluutnantti A.E. prosessijohtamisesta. Hän työskentelee puolustusministeriön asioiden johtamisen kehittämisen osastolla (Abteilung Managemententwicklung). Prosessi on toistuva tapahtumaketju, ja prosessijohtamisella pyritään ensisijaisesti parantamaan toistuvien tapahtumaketjujen laatua ja tehokkuutta. Prosessijohtaminen luo selkeyttä lähtökohdan (input) ja tuloksen (output) välille. Valtaosan luennosta luennoitsija käytti puolustusministeriön sisäisten prosessien selostamisen ja niiden perustelemiseen. Luento aikaansai paljon keskustelua ja melko voimakkaitakin vastaväitteitä kuulijoiden joukosta.
Lounastauolla söin nopeasti, koska merivoimalinja oli käsketty (tai toivottu) osallistumaan viikottaiseen port & sherry -tilaisuuteen. Kyllä, kerran viikossa merivoimalinja kokoontuu lounastauolla seisoskelemaan ja juomaan lasillisen, se on kuulemma perinne. Ei ole kuitenkaan pakko juoda alkoholia tai mitään muutakaan kuitenkaan. Tilaisuudessa merivoimalinjan johtaja kommodori S. ilmoitti joitain päivämääriä aselajijakson alkupuolella. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vesijumppa, eli Aquafit. Se oli oikeastaan ihan hauskaa, joskaan ei kovin rasittavaa.
Torstaiaamupäivällä oli kolme luentoa, jotka käsittelivät prosessijohtamista eri näkökulmista. Luennot toteutettiin rastikoulutuksena siten, että kurssi jakaantui kolmeen osastoon ja kiersi kolmessa eri luokassa. Pedagogisesti ratkaisu oli toimivampi kuin massaluento, mutta luennoitsijoiden kannalta on tietenkin ikävää joutua pitämään sama esitys kolme kertaa peräkkäin. Ensimmäinen luento käsitteli Bundeswehrin ydinprosesseja, tukiprosesseja ja niiden suhdetta. Esimerkkinä luennoitsija everstiluutnantti H. käytti joukkotuotannon alaprosessia. Prosessijohtaminen vaikuttaisi olevan
Bundeswehrissä verrattain uusi johtamisoppi. Näin päättelen siitä, kuinka paljon kriittisiä kysymyksiä ja suoranaista vastarintaa luennoitsijan sanoma herätti kurssitovereitteni keskuudessa. Omalla kohdallani luennon varsinaisesta sisällöstä ei ollut kovinkaan suurta hyötyä, sillä Saksan ja Suomen asevoimien prosessit eivät ole helposti yhteensovitettavissa. Järjestelmät ovat perusrakenteeltaan sen verran erilaiset (Lisäksi olen unohtanut senkin vähän, mikä Suomen puolustusvoimien prosesseista piti opiskella esiupseerikurssilla ja yleisesikuntaupseerikurssin pääsykokeisiin. Tässä kohden liitin kannettavan tietokoneen FüAkBw:n sisäverkkoon hain lisää tietoa PV:n prosessijohtamisesta. Olen sitä mieltä, että vapaa pääsy tiedon lähteille on nykyaikana oppimiselle välttämätöntä - ja juuri tämän mahdollisuuden puuttuminen on ehkäpä suurin yksittäinen rajoite opiskelussa FüAkBw:llä. Verkko-opiskelumahdollisuudet ovat erittäin rajalliset ja kirjaston tietokantoja pääsee selaamaan vain kirjastossa - kahdelta päätteeltä, eikä kopioita saa tehdä. Täällä ei ilmeisesti tunneta käsitettä "academic fair use".)
Seuraavan luennon pitäjä oli eversti V.K. ja näkökulma Saksan ilmavoimien prosessiohjaus. Luennoitsija kuvasi, kuinka Luftwaffen prosessikartta sievistettiin Bundeswehrin prossessikartasta. Muissa puolustushaaroissa tai toimialoilla ei kuulemma olla yhtä pitkällä tässä asiassa, vaikka näin pitäisi olla: prosessijohtamisen tuli luennoitsijan mukaan olla käyttöön otettu jo 2016. Vähintään yhtä tärkeitä kuin itse prosessit ovat kuitenkin hyväksyntä, jaettu ymmärrys, yhtenevät toimintatavat, henkilöstövoimavarat, yhteisesti sovitut päätöksentekopisteet, läpinäkyvyys, koulutus ja jatkokoulutus. Kokonaisuutena tämä luento oli virkistävän maanläheinen ja osin jopa maalaisjärkinen verrattuna muihin, hieman korkealentoisempiin esitýksiin.
Aamupäivän viimeinen luento käsitteli Bundeswehrin käyttämää prosessinohjauksen tietojärjestelmää (Prozessportal). Vastaavanlainen järjestelmä oli käytössä kurssia edeltävässä virkapaikassani, mutta en sitä pari kertaa kokeiltuani enää käyttänyt. Saamani käsityksen mukaan järjeselmä on tarkoitettu ensisijaisesti prosessiin suunnitteluun ja ehkä myös seurantaan. Se ei vaikuttanut olevan integroitu Bundeswehrin käytössä olevaan prosessinohjausjärjestelmään (SASPF), jolloin projektien mittausarvot eivät ilmeisesti siirry järjestelmään automaattisesti. Tämä tietenkin heikentää tietojärjestelmän käytettäyyttä radikaalisti.
Iltapäivällä oli englanninopetusta normaaliin tapaan: kielioppiharjoituksia ja videon katselua.
Perjantain luennot käsittelivät prosessinohjausta tarkastustoimen näkökulmasta. Luennoitsijoina toimivat samat henkilöt kuin jo aiemmin tällä viikolla, sekä yksi eversti puolustusministeriön tarkastustoimen (Controlling) osastolta, mutta tämän nimi meni minulta ohi. Aamun ensimmäiset luennot jäivät minulta kuulematta, sillä olin asioimassa osavaltion ajoneuvorekisteriviranomaisten luona. Aamupäivän lopuksi käytiin paneelikeskustelu tarkastustoimen roolista prosessinohjauksessa sekä palautekeskustelu, mutta niistä ei syntynyt muistiinpanoja.
Kokonaisuutena tarkastellen tämä viikko oli kurssin ehkä tähän asti puuduttavin tai jopa tylsin viikko, sekä asiasisältönsä että myös opetusmenetelmien puolesta. Valitettavasti seuraava viikko näyttää rakenteeltaan lähes samanlaiselta.
Maanantain aloitti johdantoluennolla eversti O.H. Muutos on pysyvä olotila ja muutoksen keskiössä on ihminen. Bundeswehrin on poliittisessa ohjauksessa käsketty olla tulevaisuudessa joustava ja ketterä organisaatio, joka sopeutuu nopeasti ja jopa aktiivisesti sisäisiin ja ulkoisiin muutospaineisiin. Täällä ollessani olen kuitenkin jo useamman kerran saanut kuulla, että saksalainen yhteiskunta, organisaatiot ja ihmiset ovat pohjimmiltaan varsin konservatiivisia ja haluttomia muuttamaan käyttäytymismallejaan ja rutiinejaan. Tämä pitänee paikkansa ainakin suhteessa suomalaisiin, sillä voin vahvistaa näkemykset oikeansuuntaisiksi myös omien kokemuksieni pohjalta. Seuraava luento käsitteli muutoksenhallintaa ja sen piti kapteeni, tohtori S. Vain n. 20 % suunnitelluista ja käsketyistä muutoksista saavuttaa tavoitteensa tai ovat menestyksellisiä - tai ne koetaan menestyksellisiksi. Luennoitsijan mukaan tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että muutokset eivät ole onnistuneet yksilön tai ryhmän (työyhteisön, organisaatiokulttuurin) tasolla, vaan ne ovat jääneet hallinnollisen ja asiatason muutoksisksi. Muutoksia ei pääsääntöisesti kannata (tai edes voi) läpiviedä linja-esikuntaorganisaatiossa. Sen sijaan muutoksia varten kannattaa tai pitää perustaa projektiorganisaatio. Muutoksenhallinnan teoriamallina (yhtenä useista mahdollisista) luennoitsija esitteli Kotterin kahdeksanportaisen mallin (unfreeze - move - refreeze). Tämäkin malli tulisi nykytietämyksen valossa ymmärtää niin, että ihmisten johtaminen on tärkeämpää ja tehokkaampaa kuin asioiden johtaminen. Molempia kuitenkin tarvitaan! Muutosjohtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kyky viestiä, kyky motivoida (muita ja itseään) ja olla päämäärätietoinen. Aamupalalla jossa tarjotaan pekonia ja munaa on kaksi osallista (Beitragender/Betroffener): kana ja porsas. Kumpi on panostanut ateriaan enemmän? Viestinnässä on erittäin tärkeää ottaa huomoon osallisten vaikuttimet.
Seuraava luennoitsija oli eversti T. ja hänen luentonsa aihe oli muutoksenhallinta puolustusmateriaalihankintojen näkökulmasta. Luennolla oli äänessä myös toinen, siviiliasua käyttävä mies, jonka nimi meni minulta ohi. Luennoitsijat edustivat puolustusministeriön konsulttiyritystä, joka tukee ministeriötä erilaisissa puolustusmateriaalihankintoihin liittyvissä projekteissa. Kuulostaa erikoiselta, mutta kyseessä on todellakin ulkoistettu muutoksenhallintaan erikoistunut konsulttiyritys BW Consulting, jonka ainoa asiakas (ja omistaja!) on puolustusministeriö. Varsin mielenkiintoinen ulkoistusjärjestely. Luennon pääsanoma voidaan tiivistää lauseeseen "Der Weg ist das Ziel". Tällä luennoitsijat tarkoittivat, että Bundewehrin puolustusmateriaalihallinnossa ei koskaan tule valmista, vaan että muutos on jatkuvaa. Muilta osin luento oli melko puhdasoppista konsulttijargonia. Valitettavaa, mutta totta. Ja samaan aikaan Venäjä ilmoittaa ottaneensa käyttöön taas kaksi uutta divisioonaa ulkopolitiikkaansa työkaluiksi.
Maanantai-iltapäivän luokanvalvojan tunneilla luokanvalvoja piti jälleen liikuntakoulutusta. Aiheena oli kamppailulajit, tarkemmin ottaen puukkotappelu. Osallistujat olivat askaroineet kokoon rullatusta lehdestä pötkylän, joka kuvasi veistä. Tällä harjoiteltiin pistoja, lyöntejä ja torjuntoja, ja lopuksi käytiin pienimuotoinen turnaus. Liikuntatuokio sisälsi myös lihaskunto-osuuden. Ei erityisen hauskaa tai mieleenpainuvaa, mutta tervetullutta vaihtelua luennolla istumiselle.
Tiistain ohjelmassa oli käytännön harjoitus muutoksenhallinasta. Tämä totetuttiin luokkakoossa pienryhmiin jakautuneena. Harjoituksen aiheeksi annettiin FüAkBw:llä viime vuoden puolella käynnistynyt muutosprojekti, josta käytetään eri yhteyksissä nimitystä "FüAkBw 2017+". Työryhmät tarkastelivat projektia eri näkökulmista ja eri muutoksenhallinnan teorioiden näkökulmasta. Lähteinä käytettiin teorioiden lisäksi muutosprojektin tähänastisten työvaiheiden tuotoksia. Aamupäivän päätteksi työryhmät esittelivät tuotoksensa, mitä seurasi opetuskeskustelu.
Iltapäivän luento käsitteli muutoksenhallintaa tapausesimerkin valossa. Esimerkkinä käytettiin lääkintärykmentti 3:a, jossa luennon pitäjä lääkintäeversti (Oberstarzt) tohtori S. on palvellut. Luennon otsikkona oli "muutoksenhallinan rajat ja mahdollisuudet hierakisessa organisaatiossa". Yllätyksekseni luento kuintenkin käsitteli rykmentin muutossa ilmenneitä käytännön ongelmia ja niihin löydettyjä ratkaisuja rykmentin esikunnassa. Lisäksi luennoitsija tarkasteli muutoksen tiimoilta rykmentissä tehtyjen mielipidekyselyiden tuloksia. Otsikon perusteella olisin odottanut teoreettisempaa näkökulmaa. Muistiinpanoja varten luennosta ei jäänyt käteen oikeastaan mitään.
Keskiviikon aloitti tietoisku monimuotoisuuden päivästä (Tag der Vielfalt), joka järjestetään 30. toukokuuta. Sitä varten järjestetään valokuvanäyttely, johon haluttiin vapaaehtoisia malleja. En päättänyt heti ilmoittautua vapaaehtoiseksi, joten todennäköisesti valokuva jää minun kohdaltani ottamatta. Tietoiskun piti professori M.T. Varsinaiset luennot aloitti jälleen eversti O.H. aiheesta johdanto prosessinohjaukseen. Valitettavasti kaikki päivän luennot jouduttiin pitämään väliaikaisessa luokassa (ns. lippusali), joka on tälle joukolle tai kurssille aivan liian pieni, ja muutenkin opetukseen sopimaton. Luokassa ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa (kuten ei missään muussakaan sisätilassa FüAkBw:llä), jolloin luokan tuuletusikkunoita joudutaan pitämään auki. Viereisessä rakennuksessa tehdään kuitenkin peruskorjausta ja rakennuksen pihalla metsätöitä. Näin ollen toiseen korvaan tuleva melu on äänenpaineeltaan jopa voimakkaampi kuin toiseen korvaan tuleva luento prosessinhallinasta. Prosessinhalinnan suurimmat ongelmat asevoimissa ovat jäykät pysyvät hallintorakenteet, jotka tekevät prosessiorganisaatioiden muodostamisesta vaikeaa. Toimialajako yhdistettynä hierarkioihin johtaa toiminnallisiin saarekkeisiin. Toinen ongelma on tulosten mittaamisen vaikeus, sillä prosessien tuotetteita ei välttämättä koskaan oteta käyttöön tai tarvita. Ja vaikka tarvittaisiin, olisi tulosten mittaaminen prosessin näkökulmasta tarkoituksetonta.
Seuraavaksi jatkoi everstiluutnantti A.E. prosessijohtamisesta. Hän työskentelee puolustusministeriön asioiden johtamisen kehittämisen osastolla (Abteilung Managemententwicklung). Prosessi on toistuva tapahtumaketju, ja prosessijohtamisella pyritään ensisijaisesti parantamaan toistuvien tapahtumaketjujen laatua ja tehokkuutta. Prosessijohtaminen luo selkeyttä lähtökohdan (input) ja tuloksen (output) välille. Valtaosan luennosta luennoitsija käytti puolustusministeriön sisäisten prosessien selostamisen ja niiden perustelemiseen. Luento aikaansai paljon keskustelua ja melko voimakkaitakin vastaväitteitä kuulijoiden joukosta.
Lounastauolla söin nopeasti, koska merivoimalinja oli käsketty (tai toivottu) osallistumaan viikottaiseen port & sherry -tilaisuuteen. Kyllä, kerran viikossa merivoimalinja kokoontuu lounastauolla seisoskelemaan ja juomaan lasillisen, se on kuulemma perinne. Ei ole kuitenkaan pakko juoda alkoholia tai mitään muutakaan kuitenkaan. Tilaisuudessa merivoimalinjan johtaja kommodori S. ilmoitti joitain päivämääriä aselajijakson alkupuolella. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vesijumppa, eli Aquafit. Se oli oikeastaan ihan hauskaa, joskaan ei kovin rasittavaa.
Torstaiaamupäivällä oli kolme luentoa, jotka käsittelivät prosessijohtamista eri näkökulmista. Luennot toteutettiin rastikoulutuksena siten, että kurssi jakaantui kolmeen osastoon ja kiersi kolmessa eri luokassa. Pedagogisesti ratkaisu oli toimivampi kuin massaluento, mutta luennoitsijoiden kannalta on tietenkin ikävää joutua pitämään sama esitys kolme kertaa peräkkäin. Ensimmäinen luento käsitteli Bundeswehrin ydinprosesseja, tukiprosesseja ja niiden suhdetta. Esimerkkinä luennoitsija everstiluutnantti H. käytti joukkotuotannon alaprosessia. Prosessijohtaminen vaikuttaisi olevan
Bundeswehrissä verrattain uusi johtamisoppi. Näin päättelen siitä, kuinka paljon kriittisiä kysymyksiä ja suoranaista vastarintaa luennoitsijan sanoma herätti kurssitovereitteni keskuudessa. Omalla kohdallani luennon varsinaisesta sisällöstä ei ollut kovinkaan suurta hyötyä, sillä Saksan ja Suomen asevoimien prosessit eivät ole helposti yhteensovitettavissa. Järjestelmät ovat perusrakenteeltaan sen verran erilaiset (Lisäksi olen unohtanut senkin vähän, mikä Suomen puolustusvoimien prosesseista piti opiskella esiupseerikurssilla ja yleisesikuntaupseerikurssin pääsykokeisiin. Tässä kohden liitin kannettavan tietokoneen FüAkBw:n sisäverkkoon hain lisää tietoa PV:n prosessijohtamisesta. Olen sitä mieltä, että vapaa pääsy tiedon lähteille on nykyaikana oppimiselle välttämätöntä - ja juuri tämän mahdollisuuden puuttuminen on ehkäpä suurin yksittäinen rajoite opiskelussa FüAkBw:llä. Verkko-opiskelumahdollisuudet ovat erittäin rajalliset ja kirjaston tietokantoja pääsee selaamaan vain kirjastossa - kahdelta päätteeltä, eikä kopioita saa tehdä. Täällä ei ilmeisesti tunneta käsitettä "academic fair use".)
Seuraavan luennon pitäjä oli eversti V.K. ja näkökulma Saksan ilmavoimien prosessiohjaus. Luennoitsija kuvasi, kuinka Luftwaffen prosessikartta sievistettiin Bundeswehrin prossessikartasta. Muissa puolustushaaroissa tai toimialoilla ei kuulemma olla yhtä pitkällä tässä asiassa, vaikka näin pitäisi olla: prosessijohtamisen tuli luennoitsijan mukaan olla käyttöön otettu jo 2016. Vähintään yhtä tärkeitä kuin itse prosessit ovat kuitenkin hyväksyntä, jaettu ymmärrys, yhtenevät toimintatavat, henkilöstövoimavarat, yhteisesti sovitut päätöksentekopisteet, läpinäkyvyys, koulutus ja jatkokoulutus. Kokonaisuutena tämä luento oli virkistävän maanläheinen ja osin jopa maalaisjärkinen verrattuna muihin, hieman korkealentoisempiin esitýksiin.
Aamupäivän viimeinen luento käsitteli Bundeswehrin käyttämää prosessinohjauksen tietojärjestelmää (Prozessportal). Vastaavanlainen järjestelmä oli käytössä kurssia edeltävässä virkapaikassani, mutta en sitä pari kertaa kokeiltuani enää käyttänyt. Saamani käsityksen mukaan järjeselmä on tarkoitettu ensisijaisesti prosessiin suunnitteluun ja ehkä myös seurantaan. Se ei vaikuttanut olevan integroitu Bundeswehrin käytössä olevaan prosessinohjausjärjestelmään (SASPF), jolloin projektien mittausarvot eivät ilmeisesti siirry järjestelmään automaattisesti. Tämä tietenkin heikentää tietojärjestelmän käytettäyyttä radikaalisti.
Iltapäivällä oli englanninopetusta normaaliin tapaan: kielioppiharjoituksia ja videon katselua.
Perjantain luennot käsittelivät prosessinohjausta tarkastustoimen näkökulmasta. Luennoitsijoina toimivat samat henkilöt kuin jo aiemmin tällä viikolla, sekä yksi eversti puolustusministeriön tarkastustoimen (Controlling) osastolta, mutta tämän nimi meni minulta ohi. Aamun ensimmäiset luennot jäivät minulta kuulematta, sillä olin asioimassa osavaltion ajoneuvorekisteriviranomaisten luona. Aamupäivän lopuksi käytiin paneelikeskustelu tarkastustoimen roolista prosessinohjauksessa sekä palautekeskustelu, mutta niistä ei syntynyt muistiinpanoja.
Kokonaisuutena tarkastellen tämä viikko oli kurssin ehkä tähän asti puuduttavin tai jopa tylsin viikko, sekä asiasisältönsä että myös opetusmenetelmien puolesta. Valitettavasti seuraava viikko näyttää rakenteeltaan lähes samanlaiselta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)