Maanantai oli ns. Brückentag, eli kahden pyhäpäivän väliin sijoittuva arkipäivä. Nämä ovat useissa liittovaltion ja osavaltioiden virastoissa vapaapäiviä, mutta eivät aina. Mitään erityistä sääntöä sille milloin tällainen välipäivä on vapaapäivä ja milloin ei en ole vielä onnistunut löytämään.
Tiistai oli vapunpäivä.
Keskiviikko oli varattu CJEX-harjoituksen harjoitusasiakirjoihin tutustumista varten. Omatoimisen opiskelun sai tällä kertaa poikkeusellisesti suorittaa itse valitsemassaan paikassa. Kansainväliset opiskelijat olivat kuitenkin järjestäneet itselleen muuta ohjelmaa, nimittäin vierailun Airbusin Hampurin tehtaalla. Siirryimme joen toiselle puolelle linja-autokuljetuksella klo 08.25 alkaen. Matka eteni yllättävän sujuvasti n. puolessa tunnissa emmekä juuttuneet ruuhkiin ennakoidulla tavalla. Perilla linja-auto jäi kuljettamaan ryhmää eri vierailukohteiden välillä. Vierailu alkoi Airbusin esittelyllä auditoriossa. Firman koko yllätti: kyseessä on aidosti globaali suuryritys, jonka tilauskirjat ovat täynnä n. kymmeneksi vuodeksi eteenpäin siitä huolimatta, että Airbus valmistaa n. kahdesta kolmeen lentokonetta päivässä! Esittelyn jälkeen siirryimme tuotantohalleihin, jossa saimme nähdä eri lentokonemallien tuotantoa eri vaiheissa. Vaikuttavin oli tietenkin valtavan kokoisten A380:n loppukokoonpanolinja. Pysähdyimme myös Airbusin museokentällä. johon on koottu joitain harvinaisia malleja tehtaan historiasta.
Paluumatka joen toiselle rannalle tapahtui Hampurin kaupunkiliikenteen lautalla. Teufelsbrückissä nautimme koko porukalla lounaan ravintolalaivassa. Lounaan jälkeen linja-auto nouti ryhmän joen rannasta koululle. Koululla kävin noutamassa harjoituksessa tarvittavia virkapukineita vaatekaapistani.
Torstai oli matkustuspäivä CJEX-harjoitukseen Roomaan. Linja-autokuljetus lentokentälle lähti klo 06.00 ja lento puoli yhdeksän aikoihin. Välilaskun Frankfurtissa jälkeen saavuimme Roomaan n. yhden aikoihin. Harjoituksen järjestävä paikallinen sotakorkeakoulu oli järjestänyt linja-autokuljetuksen hotellille, jonne saavuimme n. klo 15. Harjoituksen ensimmäinen ohjelmanumero oli ns. "ice-breaker" eli tervetuliaistilaisuus klo 18. Koulu oli n. 10 minuutin kävelymatkan päässä. Tervetuliaistilaisuudessa harjoituksen henkilöstö esittaytyi lyhyesti, minkä jälkeen nautittiin kevyt iltapala ruokajuomineen. Muut delegaatiot eli Iso-Britannian ja Espanjan sotakorkeakoulujen opiskelijaryhmät olivat luonnollisesti myös paikalla. Ranskan lähettämä osasto oli kuulemma tulossa harjoitukseen vasta maanantaina ja se olisi huomattavasti pienempi. Tervetuliaistilaisuutta haittasi hieman tihkusade, jonka takia kaikki joutuivat tungeksimaan katoksen alla. Tilaisuudelle ei ollut ilmoitettu päättymisaikaa, mutta n. kahden tunnin jälkeen ensimmäiset isäntämaan edustajat alkoivat häipyä paikalta. Mielenkiintoisena kulttuurituntemuksen oppituntina sain todeta, että seisovaan pöytään ei Italiassa todellakaan kannata jäädä jonottamaan, ainakaan jos haluaa jotain syötävää. Oikea menettelytapa italialaisessa buffetissa on napata ruokaa sieltä missä on tilaa, ja pienikin rako riittää.
Perjantaina klo 08.00 alkoi harjoituksen virallinen osuus. Vuorossa oli viralliset tervetuliaissanat, järjestelypuheenvuorot sekä johdantoluento harjoituksen skenaarioon. Kriisi on tällä kertaa Länsi-Afrikassa sijaitsevalla Althean alueella. Alambaran heikossa valtiossa on saavutettu aselepo, jota kuitenkin rikotaan. Paikalla olevan YK:n tarkkailijajoukon resurssit eivät riitä vakauttamaan tilannetta ja paikalle on YK:n päätöslauselmalla päätetty lähettää EU:n rauhanturvajoukko valvomaan horjuvaa aselepoa. Luentojen jälkeen jakaannuttiin neljään suunnitteluryhmään (Joint Operational Planning Group eli JOPG). Harjoituksen tavoitteena on laatia tilanteenarvio (Mission Analysis Brief, MAB) tiistaihin mennessä ja komentajan päätöksentekoesittely (Commander's Decision Brief) perjantaihin mennessä. Oma suunnitteluryhmäni oli brittivetoinen, eli ryhmän johtaja apulaisineen olivat Iso-Britannian sotakorkeakoulun opiskelijoita. Esittäymiskierroksen jälkeen päädyttinkin sitten suoraan töihin. Oma tehtäväni oli toimia oman suunnitteluryhmäni informaatio-operaatioden osaston johtajana. Alaisikseni sain Italian sotakoulussa opiskelelevan algerialaisen meriupseerin C. K.:n ja espanjalaisen maavoimien majurin V. C.:n. Perjantain virallinen ohjelma päättyi klo 12. Siirryimme saksasta tulleen porukan kanssa lounaalle koulun takana kohoavalle mäelle, mistä oli upea näkymä Rooman keskustan yli. Ohitimme Vatikaanin Suomen suurlähetystön, jossa kävin sisällä tervehtimässä. Lounaan jälkeen alkoi viikonloppu Roomassa. Iltapäivän nähtävyyksiin kuuluivat mm. Fontana de Trevia sekä Pantheon.
Lauantaina ei ollut virallista ohjelmaa. Sen asemesta tuli nähtyä mm. Vatikaanin museo, Colosseum, Forum Romanum ja espanlaiset portaat.
Sunnuntaina oli opastettu kierros Castel de San Angelon linnassa, joka sijaitsi aivan hotellin lähellä. Valitettavasti en päässyt osallistumaan kierrokselle. Valitettavasti siksi, että linna on kuulemma upea sisältä. No, ehkä ensi kerralla sitten. Iltapäivällä osa ryhmästämme oli päättänyt lähteä katsomaan Serie A:n jalkapallopeliä Lazio - Atalanta ja päätin liittyä seuraan. Rooman olympiastadionilla oli hieno tunnelma. Peli päättyi 1 - 1. Hienoa oli myös päästä näkemään stadionin edustalla oleva Foro Italiano. Matkalla stadionilta takaisin hotellille pysähdyimme syömään iltapalaa mukavassa katukahvilassa.
Maanantaina esikuntatyö alkoi aktiivisesti heti aamusta. Oman tehtäväni mukaisesti aloin analysoimaan skenaarion informaatioympäristöä ja omia toimintamahdollisuuksia siinä. Suunnitteluryhmäni brittiläinen johto halusi noudattaa prosessia pilkuntarkasti ja laati varsin tiukan työskentelyaikataulun. Heille kävi kuitenkin pian selväksi, että monikansallisessa esikunnassa hieman suurempi joustavuus tuottaa paremman tuloksen. Minulle puolestaan kävi ilmi, että alasikseni määrätyistä espanjalaisesta ja algerialaisesta upseerista vain espanjalaisesta oli jonkinlaista hyötyä suunnittelutyössä. Algerialainen oli ainoastaan paikalla ja sitäkin vain ajoittain, vaikka muuten oikein mukava tyyppi olikin. Päivärytmi noudatti samaa kaavaa koko viikon: aloitus klo 08.00, lounas 13 - 14, ja lopetus klo 16.30.
Tiistaiaamuna kävi ilmi, että tilanteenarvion koko joukolle pitää joku muu kuin minun suunnitteluryhmäni. Muut kolme suunnitteluryhmää pitävät esityksen omalle opettajalleen, joka meidän kohdallamme oli italialainen ilmavoimien everstiluutnantti. Tietoa siitä mikä neljästä suunnitteluryhmästä pitää esityksen koko joukolle pantattiin viimeiseen asti, jotta kaikki suunnitteluryhmät valmistautuisivat mahdollisimman hyvin. Esityksen piti saksalaisvetoinen suunnitteluryhmä klo 09 isossa auditoriossa, ja muut suunnitteluryhmät kukin erikseen pienessä auditoriossa aamupäivän lopuksi. Tämän jälkeen siirryttiin suunnittelun seuraavaan vaiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen erittelyyn komentajan päätöksentekoesittelyä varten. Melkein kaikilla oli käytettävissään edellisten vuosien harjoitusten tuotteet, mutta toiset hyödynsivät niitä enemmän kuin muut. Myös englannin kielitaidon vaihteleva taso teki toisten työstä vaikeampaa kuin toisten. Tiistaina saksalaisten ryhmä meni yhdessä päivälliselle. Saksalainen yhteysupseeri oli valinnut ravintolan ja varannut pöydät. Paikalla oli myös entinen sveitsiläisen kaartin jäsen, joka oli toiminut oppaana linnan turistikierroksella sunnuntaina. Hän kertoi paljon hauskoja tarinoita siitä mitä oli saanut kokea toimiessaan 12 vuoden ajan sveitsiläisen kaartin jäsenenä.
Keskiviikkona totesimme hotellin aamupalalla, että ranskalaisia kollegoita ei näy missään. Joku tiesi kertoa, että he olivat lähteneet kotiin. Käytännössä Ranskan sotakoulun delegaatio siis oli harjoituksessa kaksi päivää, maanantain ja tiistain. Heitä oli alle kymmenen henkilöä, kun taas oma osallistujajoukkomme vahvuus on lähemmäs kaksikymmentä. Keskiviikkoiltana ranskan delegaatio kuitenkin palasi hotellille, ja vieläpä virkapuvussa. Ehkä he poikkesivat yhden päivän jossain kansalllisessa riennossa, kenties sotilasasiamiehen luona. En tullut kysyneeksi. Esikuntatyö eteni minun osaltani mukavasti, sillä informaatioalalla toiminut saksalainen kurssitoverini antoi hyviä vinkkejä informaatio-operaatioiden konseptin laatimiseksi. Illalla lähdin lenkille Tiber-joen rantaa pitkin, kun jouduin rankkasateen yllättämäksi. Vettä tuli suurin piirtein niin paljon kuin taivaalta mahtui tulemaan, joten palasin hotellille kuin uimasta tulleena.
Torstaina päätöksentekoesittely oli pääosin valmis jo aamupäivällä, joten iltapäivällä oli melko väljästi aikaa esityksen viimeistelyyn. Oma suunnitteluryhmäni ei taaskaan tullut valituksi pitämään esitys koko harjoitusjoukolle, joten pidimme oman esityksemme komentajalle iltapäivän päätteeksi. Koko joukolle pidettävä esitys on perjantaina aamulla. Harjoituksen päättävä illallinen pidettiin koulun pihalle katetuissa pitkissä pöydissä seitsemältä illalla. Välillä oli tietenkin aikaa käydä hotellilla virkistäytymässä ja vaihtamassa siviilivaatteisiin. Vaikka oli helatorstai, se ei ainakaan vaikkuttanut olevan pyhäpäivä Italiassa.
Perjantaina oli jäljellä enää harjoituksen tulosten esittely ja harjoituksen päättämiseen liittyvät pakolliset kuviot. Päätöksentekoesittelyn pitäjäksi valittu suunnitteluryhmä aloitti esityksen isossa auditoriossa klo 08.30. Esitys kesti n. tunnin, minkä jälkeen muut suunnitteluryhmät saivat esitellä omat toimintavaihtoehtonsa tiivistetysti n. 20 minuutissa/ryhmä. Tämän jälkeen oli vuorossa pääopettajan yhteenveto harjoituksen tavoitteista ja niiden saavuttamisesta, sekä palautteenkeruutilaisuus. Päivä oli ohi kahdeltatoista ja paluumatka voi alkaa: vaatteidenvaihto hotellilla ja bussikuljetus lentokentälle.Paluulento lähti iltapäivällä neljän aikoihin. Perillä Hampurissa olimme vasta klo 20.30, sillä Münchenissä oli parin tunnin välilasku.
Kokonaisuutenta CJEX-harjoitus oli taatusti mieleenpainuva tapahtuma erilaisuutensa takia. Sisällöllisesti harjoitus ei ehkä tuonut niin paljon uutta, mutta monikansalliset puittteet loivat edellytykset monen muun seikan oppimiselle. Ja ikuisessa kaupungissa oli tietenkin hienoa vierailla ensimmäistä kertaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste COPD. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste COPD. Näytä kaikki tekstit
12.5.2018
1.12.2017
266. - 269. päivä
Maanantaina oli sairaana. Olin vuodepotilaana koko viikonlopun ja vaikka olo oli maanantaina jo vähän parempi, katsoin silti viisaammaksi jäädä kotiin toipumaan vielä yhdeksi päiväksi. Muiden tartuttamisvaaralla ei ole niin väliä, sillä merivoimalinjalla on kiertänyt flunssapöpö jo pidemmän aikaa. Omalla ilmoituksella saa olla poissa kolme päivää. Maanantaina alkoi harjoituksen kolmas ja viimeinen vaihe, jossa laadittuja suunnitelmia testataan ja tarvittaessa muokataan tilannekuvausten pohjalta. Vaiheeseen osallistuu myös kymmeniä vierailevia opiskelijoita muista sotakouluista (mm. Yhdysvalloista ja Itävallasta), mutta valitettavasti ei merisotalinjan ryhmään. Aloituspäivänä oli vierailijoiden vuoksi mm. johdantoluento sekä tervetuliaistilaisuus (ns. Ice Breaker), mutta nämä jäivät minulta kokematta. Itse esikuntatyössä ei edetty kovinkaan pitkälle, kuten tiistaina sain todeta.
Tiistaina oloni oli parempi, joskaan ei vielä lainkaan terve. Otin kotoa mukaan kuumaa juotavaa termospullossa sekä itsehoitolääkkeitä, jotta selviän päivän läpi kunnialla. Aamupäivällä keskityin lukemaan ensimmäistä tilannekuvausta, jotta pääsisin tilanteen tasalle. Toimin operatiivisen toimiston tulenkäytön koordinointiupseerina (N3 STRIKE). Toimin vastaavassa roolissa ensimmäistä kertaa, joten opiskeltavaa on paljon jotta pääsen kärryille roolistani. Haalittuani kokoon oman tehtäväni kannalta olennaiset perusteet ja tehtyäni niistä nopeat muistiinpanot olikin jo lounastauon aika. Juuri syömään lähtiessäni operatiivisen osaston osastopäällikkönä toimiva opiskelijakollegani kuitenkin ilmoitti minulle, että tulenkäytön suunnittelijaa ei tarvita, sillä perusteita kuten maaliluetteloita ei päivitetä harjoituksen aikana. Niinpä minut määrättiin amfibio-operaatioiden suunnittelijaksi (N3 AMPH). Tein siis aamupäivän turhaa työtä, tai en oikeastaan, sillä perehdyin samalla tilanteeseen. Iltapäivällä aloitin amfibisten operaatioden liitteen muokkaamiseen muuttuneeseen tilanteeseen. Huomasin olevani tärkeässä roolissa, sillä kuiten merisotaharjoituksissa on usein tapana, maihinnousuun kulminoituu koko operaatio. Iltapäivän lopuksi klo 17.15 koulun johtaja ilmoitti kolmen kurssikaverin ylennykset everstiluutnantiksi/komentajaksi.
Keskiviikko alkoi liikunnalla, mutta poikkeuksellisesti en osallistunut siihen, koska tunsin oloni vielä jonkin verran vilustuneeksi. Harmi, sillä liikunnanohjaajia ei kuulemma ollut paikalla ja lajin valinta ja ohjelma oli vapaa. Aamupäivällä viimeistelin uuden operaatiosuunnitelman amfibio-operaatioiden liitteen. Pyrin tekemään siitä mahdollisimman yksinkertaisen, sillä tilannekuvauksen perusteella vain yksinkertaisilla ratkaisulla on enää edellytyksiä toimia.
Iltapäivällä oli kolme lyhyttä tietoiskua. Ensimmäisen piti everstiluutnantti F. merivoimien esikunnasta. Hän puhui skenaarion vastustajan ilmavoimista ja ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Koulun omaan opettajakuntaan lukeutuva komentaja K. jatkoi ilmakomponentista, mutta tällä kertaa omien ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Viimeisen puheenvuoron piti toimittaja M.S. aiheesta sosiaalisen median käyttö operaation tiedotuksen työkaluna. Hänen sanomansa kohtasi opetusryhmässä melkeinpä suurempaa skeptisyyttä kuin edelliset puheenvuorot, vaikka kyseessä pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia. Jopa merisotaopin laitoksen johtaja välitti opetusryhmälle henkilöstöosaston varoituksen siitä, että sosiaalisessa mediassa aktiivisiä henkilöitä ei välttämättä valita sotilasasiamiestehtäviin. Saksalaisista upseereista vain pieni vähemmistö on mukana sosiaalisissa medioissa, enkä vielä ole törmännyt kuin yhteen tai kahteen joita voi luonnehtia aktiivisiksi. Toisaalta ihmekös tuo, kun kännykkä ei kuulu rakennuksiin ja tietokoneiden käynnistyminen kestää vähintään 5 minuuttia - siinä menee kärsivällisemmältäkin mielenkiinto päivittää kuulumisia.
Torstai käytettiin kokonaan esikuntatyöhön. Iltapäivän päätteeksi oli varattu pari tuntia liikunnalle, mutta suuri osa esikunnasta jäi kuitenkin paikalle viimeistelemään seuraavana aamuna esiteltävän päivitetyn operaatiosuunnitelman yksityiskohtia. Tässä suhteessa noudatettiin siis Suomesta tuttua käytäntöä, jossa liikunnasta on aina varaa tinkiä. Suunnitteluryhmän työskentely oli kaoottista, mutta se ei johtunut annetusta tilanteesta. Vaikka tilannekuvaus olisi mielestäni vaatinut hyvinkin kurinalaista johtamisotetta, eivät saksalaiset kollegat jostain syystä saaneet luotua aikataulua ja työnjakoa osastojen välille ja sisälle, vaan kaikki tuntuvat säntäilevän ja paiskivan hommiaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta. Voi tietysti olla, että he eivät halunneet tehdä asioita kuin oikea esikunta vaan rennommin opiskelijaporukalla, kun kerran meidän ryhmäämme ei tullut ulkopuolisia vahvistuksia. Toisaalta on mahdollista, että saksalainen esikuntatyöskentelykulttuuri on vain kovin erilaista. Lopullisen päätelmän tekeminen on vielä liian aikaista.
Illalla oli vielä merisotalinjan johtajan vuosittainen vastaanotto, jonne minut oli kutsuttu avec, tosin huokeaan 10 euroa/henkilö hintaan. Osallistuin tilaisuuteen puhtaasti velvollisuudentunnosta, vaikka sitä vapaaehtoisena mainostettiinkin.
Perjantaina oli vuorossa muokatun operaatiosuunnitelman läpikäynti. Menetelmä oli sama, mitä käytettiin varsinaisen operaatiosuunnitelman läpikäymiseksi: pääasiakirjasta ja kaikista sen liitteistä ja alaliitteistä oli muokattu .pdf-asiakirja, jota vieritettiin projektorilla heijastettuna seinällä. Samalla esikuntapäällikön apulainen kommentoi suunnitelmaan tehtyjä keskeisimpiä muutoksia ja jakoi puheenvuoroja osastopäälliköille, kun tultiin näiden osastojen laatimien liitteiden kohdalle. Paikalla oli myös merisotaopin laitoksen koko opettajakunta, sekä valikoima vierailevaa henkilökuntaa. Menetelmä on mielestäni kyseenalainen, sillä asiakirja on 196 sivua pitkä, ja sen vierittäminen ei juurikaan anna mahdollisuuksia lukea saatikka ymmärtää asiakirjaa. Luonnos on tietenkin ollut kaikkien tutustuttavissa verkossa etukäteen. Kyseenalaista on myös se, että isolla porukalla kommentoidaan pieniä asioita, sillä tällaisilla tilaisuuksilla on tapana venyä. En kuitenkaan suoralta kädeltä osaa antaa parempaakaan vaihtoehtoa menetelmäksi asiakirjan läpikäymiselle.
Saatoin myös ehkä ymmärtää tehtävänannon väärin, koska en ollut maanantaina paikalla kun käsky suunnitelman muokkaamiseksi annettiin. Suunnitelman päivittämisen ei ollutkaan tarkoitus olla tilanteenmukainen prosessi, vaan eräänlainen testi esikunnalle siitä miten olemassaolevaa suunnitelmaa muokataan rajoitetussa ajassa kuitenkaan lähtemättä alkutekijöistä liikkeelle. Kuvatut muutokset vihollistilanteeseen ja omiin käytettävissä oleviin voimiin olivat merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan niin merkittäviä että suunnitelma olisi mennyt kokonaan uusiksi.
Parannettavaa oman merivoimalinjani työskentelyssä on minun mielestäni kuitenkin paljon. Esikunnan työskentely ei ole suunnitelmallista eikä kurinalaista. Tämä näkyy monella tavalla: tietohallinnossa, työnjaossa, määräaikojen noudattamisessa, asiakirjojen muotoseikoissa sekä esikunnan melutasossa ja siisteydessä. Koska merivoimalinjan opiskelijoilla puuttuu näkemystä tai ryhmästä sisäistä dynamiikkaa saattaa näitä asioita kuntoon, voisi ehkä olla paikallaan, että opettajat puuttuisivat asioihin. En ole vielä kertaakaan kuullut täällä suomalaisista sotakouluista hyvinkin tuttua hylättyä suoritusta kuvaavaa lausetta "yksi miinus, viekää pois", tai "ei niittejä silppuriin". Kaikenlaiset tuotokset tuntuvat kelpaavan ja kehnoimpien riipustusten kohdalla käännetään katse muualle. Ei siinä voi esikunnalta ihmeitä odottaa. Puitteet työskentelylle, kuten kalusteet, tietotekniikka ja toimistotarvikkeet ovat joiltain osin erinomaiset, mutta toisaalta suuria puutteitakin on. Myös esikunnan huolto on järjestetty eri tavalla, eikä tällaisten perustekijöiden merkitystä voi vähätellä.
Kokonaisuutena viikko oli opettavainen, joskin hieman kaoottinen ja siksi kuluttava. Seuraavalla viikolla ilmeisesti "testataan" muokattua suunnitelmaa ja pelataan tilanteenmukaisilla syötteillä kolmen päivän ajan.
Tiistaina oloni oli parempi, joskaan ei vielä lainkaan terve. Otin kotoa mukaan kuumaa juotavaa termospullossa sekä itsehoitolääkkeitä, jotta selviän päivän läpi kunnialla. Aamupäivällä keskityin lukemaan ensimmäistä tilannekuvausta, jotta pääsisin tilanteen tasalle. Toimin operatiivisen toimiston tulenkäytön koordinointiupseerina (N3 STRIKE). Toimin vastaavassa roolissa ensimmäistä kertaa, joten opiskeltavaa on paljon jotta pääsen kärryille roolistani. Haalittuani kokoon oman tehtäväni kannalta olennaiset perusteet ja tehtyäni niistä nopeat muistiinpanot olikin jo lounastauon aika. Juuri syömään lähtiessäni operatiivisen osaston osastopäällikkönä toimiva opiskelijakollegani kuitenkin ilmoitti minulle, että tulenkäytön suunnittelijaa ei tarvita, sillä perusteita kuten maaliluetteloita ei päivitetä harjoituksen aikana. Niinpä minut määrättiin amfibio-operaatioiden suunnittelijaksi (N3 AMPH). Tein siis aamupäivän turhaa työtä, tai en oikeastaan, sillä perehdyin samalla tilanteeseen. Iltapäivällä aloitin amfibisten operaatioden liitteen muokkaamiseen muuttuneeseen tilanteeseen. Huomasin olevani tärkeässä roolissa, sillä kuiten merisotaharjoituksissa on usein tapana, maihinnousuun kulminoituu koko operaatio. Iltapäivän lopuksi klo 17.15 koulun johtaja ilmoitti kolmen kurssikaverin ylennykset everstiluutnantiksi/komentajaksi.
Keskiviikko alkoi liikunnalla, mutta poikkeuksellisesti en osallistunut siihen, koska tunsin oloni vielä jonkin verran vilustuneeksi. Harmi, sillä liikunnanohjaajia ei kuulemma ollut paikalla ja lajin valinta ja ohjelma oli vapaa. Aamupäivällä viimeistelin uuden operaatiosuunnitelman amfibio-operaatioiden liitteen. Pyrin tekemään siitä mahdollisimman yksinkertaisen, sillä tilannekuvauksen perusteella vain yksinkertaisilla ratkaisulla on enää edellytyksiä toimia.
Iltapäivällä oli kolme lyhyttä tietoiskua. Ensimmäisen piti everstiluutnantti F. merivoimien esikunnasta. Hän puhui skenaarion vastustajan ilmavoimista ja ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Koulun omaan opettajakuntaan lukeutuva komentaja K. jatkoi ilmakomponentista, mutta tällä kertaa omien ilmaoperaatioiden suunnittelusta. Viimeisen puheenvuoron piti toimittaja M.S. aiheesta sosiaalisen median käyttö operaation tiedotuksen työkaluna. Hänen sanomansa kohtasi opetusryhmässä melkeinpä suurempaa skeptisyyttä kuin edelliset puheenvuorot, vaikka kyseessä pitäisi olla aivan arkipäiväinen asia. Jopa merisotaopin laitoksen johtaja välitti opetusryhmälle henkilöstöosaston varoituksen siitä, että sosiaalisessa mediassa aktiivisiä henkilöitä ei välttämättä valita sotilasasiamiestehtäviin. Saksalaisista upseereista vain pieni vähemmistö on mukana sosiaalisissa medioissa, enkä vielä ole törmännyt kuin yhteen tai kahteen joita voi luonnehtia aktiivisiksi. Toisaalta ihmekös tuo, kun kännykkä ei kuulu rakennuksiin ja tietokoneiden käynnistyminen kestää vähintään 5 minuuttia - siinä menee kärsivällisemmältäkin mielenkiinto päivittää kuulumisia.
Torstai käytettiin kokonaan esikuntatyöhön. Iltapäivän päätteeksi oli varattu pari tuntia liikunnalle, mutta suuri osa esikunnasta jäi kuitenkin paikalle viimeistelemään seuraavana aamuna esiteltävän päivitetyn operaatiosuunnitelman yksityiskohtia. Tässä suhteessa noudatettiin siis Suomesta tuttua käytäntöä, jossa liikunnasta on aina varaa tinkiä. Suunnitteluryhmän työskentely oli kaoottista, mutta se ei johtunut annetusta tilanteesta. Vaikka tilannekuvaus olisi mielestäni vaatinut hyvinkin kurinalaista johtamisotetta, eivät saksalaiset kollegat jostain syystä saaneet luotua aikataulua ja työnjakoa osastojen välille ja sisälle, vaan kaikki tuntuvat säntäilevän ja paiskivan hommiaan ilman suurempaa suunnitelmallisuutta. Voi tietysti olla, että he eivät halunneet tehdä asioita kuin oikea esikunta vaan rennommin opiskelijaporukalla, kun kerran meidän ryhmäämme ei tullut ulkopuolisia vahvistuksia. Toisaalta on mahdollista, että saksalainen esikuntatyöskentelykulttuuri on vain kovin erilaista. Lopullisen päätelmän tekeminen on vielä liian aikaista.
Illalla oli vielä merisotalinjan johtajan vuosittainen vastaanotto, jonne minut oli kutsuttu avec, tosin huokeaan 10 euroa/henkilö hintaan. Osallistuin tilaisuuteen puhtaasti velvollisuudentunnosta, vaikka sitä vapaaehtoisena mainostettiinkin.
Perjantaina oli vuorossa muokatun operaatiosuunnitelman läpikäynti. Menetelmä oli sama, mitä käytettiin varsinaisen operaatiosuunnitelman läpikäymiseksi: pääasiakirjasta ja kaikista sen liitteistä ja alaliitteistä oli muokattu .pdf-asiakirja, jota vieritettiin projektorilla heijastettuna seinällä. Samalla esikuntapäällikön apulainen kommentoi suunnitelmaan tehtyjä keskeisimpiä muutoksia ja jakoi puheenvuoroja osastopäälliköille, kun tultiin näiden osastojen laatimien liitteiden kohdalle. Paikalla oli myös merisotaopin laitoksen koko opettajakunta, sekä valikoima vierailevaa henkilökuntaa. Menetelmä on mielestäni kyseenalainen, sillä asiakirja on 196 sivua pitkä, ja sen vierittäminen ei juurikaan anna mahdollisuuksia lukea saatikka ymmärtää asiakirjaa. Luonnos on tietenkin ollut kaikkien tutustuttavissa verkossa etukäteen. Kyseenalaista on myös se, että isolla porukalla kommentoidaan pieniä asioita, sillä tällaisilla tilaisuuksilla on tapana venyä. En kuitenkaan suoralta kädeltä osaa antaa parempaakaan vaihtoehtoa menetelmäksi asiakirjan läpikäymiselle.
Saatoin myös ehkä ymmärtää tehtävänannon väärin, koska en ollut maanantaina paikalla kun käsky suunnitelman muokkaamiseksi annettiin. Suunnitelman päivittämisen ei ollutkaan tarkoitus olla tilanteenmukainen prosessi, vaan eräänlainen testi esikunnalle siitä miten olemassaolevaa suunnitelmaa muokataan rajoitetussa ajassa kuitenkaan lähtemättä alkutekijöistä liikkeelle. Kuvatut muutokset vihollistilanteeseen ja omiin käytettävissä oleviin voimiin olivat merkittäviä, mutta eivät kuitenkaan niin merkittäviä että suunnitelma olisi mennyt kokonaan uusiksi.
Parannettavaa oman merivoimalinjani työskentelyssä on minun mielestäni kuitenkin paljon. Esikunnan työskentely ei ole suunnitelmallista eikä kurinalaista. Tämä näkyy monella tavalla: tietohallinnossa, työnjaossa, määräaikojen noudattamisessa, asiakirjojen muotoseikoissa sekä esikunnan melutasossa ja siisteydessä. Koska merivoimalinjan opiskelijoilla puuttuu näkemystä tai ryhmästä sisäistä dynamiikkaa saattaa näitä asioita kuntoon, voisi ehkä olla paikallaan, että opettajat puuttuisivat asioihin. En ole vielä kertaakaan kuullut täällä suomalaisista sotakouluista hyvinkin tuttua hylättyä suoritusta kuvaavaa lausetta "yksi miinus, viekää pois", tai "ei niittejä silppuriin". Kaikenlaiset tuotokset tuntuvat kelpaavan ja kehnoimpien riipustusten kohdalla käännetään katse muualle. Ei siinä voi esikunnalta ihmeitä odottaa. Puitteet työskentelylle, kuten kalusteet, tietotekniikka ja toimistotarvikkeet ovat joiltain osin erinomaiset, mutta toisaalta suuria puutteitakin on. Myös esikunnan huolto on järjestetty eri tavalla, eikä tällaisten perustekijöiden merkitystä voi vähätellä.
Kokonaisuutena viikko oli opettavainen, joskin hieman kaoottinen ja siksi kuluttava. Seuraavalla viikolla ilmeisesti "testataan" muokattua suunnitelmaa ja pelataan tilanteenmukaisilla syötteillä kolmen päivän ajan.
24.11.2017
261. - 265. päivä
Maanantai alkoi suoraan esikuntatyöllä. Tämän viikon tuotoksena tulisi olla osia merikomponentin operaatiosuunnitelmasta SKOLKAN-skenaarioon. Koko merivoimalinjasta välittyy vaikutelma, että suunnittelu työalkaa vähitellen jo puuduttaa
Päivä sisälsi kaksi tietoiskua. Ensimmäisen niistä piti komentaja ja se käsitteli sotapelien järjestelyjä osana suunnitteluprosessia. Sotapeli kuuluvat suunnitteluprosessiin vaiheeseen 3 ja niiden tarkoituksena on kehittää toimintavaihtoehtoja. Tärkeää sotapelissä on panostaa valmisteluihin: kaikkien tarvittavien tietojen on oltava valmiina, jotta peli sujuu ja tuloksista tulee luotettavampia. Pelin toimeenpanossa keskeistä on kurinalaisuus. Pelin sääntöjä, roolijakoa ja aikataulutusta kannattaa noudattaa täsmällisesti. Sotapeli ei ole kilpailu tai keskustelutilaisuus, vaan yksi suunnittelutyökalu muiden joukossa.
Toisen tietoiskun piti lounaan jälkeen everstiluutnantti J.B. ja kapteeniluutnatti S. Oppitunti oli periaatteessa kertausta kurssin alkupuolella pidetyn tiedotusseminaarin sisällöstä. Saksan perustuslaissa on taattu lehdistönvapaus ja sananvapaus. Mm. näistä syistä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa tulisi olla mahdollisimman aktiivinen ja avoin. Salassapitosäänönksiä ei silti tarvitse rikkoa. Tämä kuitenkin edellyttää, että säännöt tehdään tiedotuvälineille etukäteen selväksi. Luennoitsija korosti, että tiedotusvälineissä tulisi olla lyhyt, konkreettinen, aktiivinen, yleiskielinen ja positiiviinen. Henkilökohtaiset kokemukset ja tarinat ovat parhaita. Aikaa oman sanoman esilletuomiseen annetaan yleensä vain n. 20 - 30 sekuntia, eli 4 - 5 lausetta. Tällaisen uutisjutun tekemiseen on kuitenkin varattava omaa aikaa vähintään tunti. Oma sanoma on tuotava selkeästi esiin. On pysyttävä rauhallisena ja rentona. Katsekontakti ja hymy ovat plussaa. Vastauksissa on puhuttava totta ja ilmaistava itsensä lyhyesti ja selkeästi. Vaikka toimittaja päättää kysymyksen muotoilusta, on vastauksesta vastuussa vain vastaaja. Lisäksi olisi pysyttävä aiheessa ja puhuttava omista kokemuksistaan. Välttäviä toimintoja ovat spekulointi, valehtelu ja arvailu. Provosoiviin väitteisiin ei tulisi tarttua. Epäkohteliaisuuksiin ei tulisi syyllistyä (esim. käsi kameran eteen). "Ei kommenttia" on lausunto, jota tulisi välttää. Omaa pesää ei saisi liata. Aurinkolasien käyttö ei ole suositeltavaa.
Iltapäivällä kaikki saksalaiset opiskelijat poistuivat tunniksi henkilöstöosaston puhutteluun, mutta kansainväliset jatkoivat hommia. Iltapäivän päätteeksi sain vihdoinkin tehdyksi viimeisimmät puuttuvat kuntosuoritukset kuntomerkkiä varten.
Tiistaina jatkui operaatiosuunnitelman laadinta. Samalla alkoivat mediaesiintymisen harjoitukset, joihin osallistui kaksi opiskelijaa kerralla kahden tunnin ajaksi. Oma vuoroni on huomenna liikunnan jälkeen. Saksalaiset kurssilaiset jatkoivat myös henkilöstöosaston haastatteluihin osallistumista. Myös moni kansainvälisistä kollegoistani on näinä päivinä poissa muutaman päivän osallistuakseen henkilöstöosastonsa palavereihin kotimaassaan. Omalla kohdallani ei tulevasta tehtävästä ole vielä mitään tarkempaa tietoa, mutta syyskuuhun on vielä pitkä aika. Täytyy keväämmällä olla yhteydessä. Iltapäivän aluksi oli jälleen oikeudenhoidon tietoisku, mutta valitettavasti koulun vakituinen sotilaslakimies oli tervehtynyt opetuskuntoon (ainakin fyysisesti). Näin ollen opetus meni minulta suurimmaksi osaksi sivu suun. Valitettavaa sinänsä, sillä oppitunti käsitteli alusten voimankäytön säädöksiä kansainvälisillä vesillä sekä vesialueiden sulkemisen (Maritime Exclusion Zone eli MEZ [joka muuten on useimmiten Missile Engagement Zone]) oikeudellisia perusteita. Mutta minkäs teet, kun henkilö on pegagogian kannalta tarkasteluna toivoton tapaus.
Päivän päätteeksi ranskalaiset opiskelijat järjestivät perinteisen Beaujolais Noveau -tapahtuman, jossa tarjotaan uuden sadon (kuulemma kehnoa) viiniä ja halpoja juustoja. Tilaisuus järjestettiin mutkattomasti ja koruttomasti luokkarakennuksen käytävällä.
Keskiviikko alkoi liikunnalla. Tällä kertaa oli varmistettu, että uima-allas oli käytettävissä aamusta asti. Uimaopettajan johdolla harjoitetiin rintauintia, ja ensi kerralla kuulemma vapaauintia. Liikunnan jälkeen oli minun vuoroni harjoitella haastattelevana olemista. Opetus oli hyvin järjestetty ja antoi paljon. Sain hyvää palauttetta nonverbaalisesta viestinnästäni sekä rauhallisesta olemuksesta ja vakuuttavuudesta. Parannettavaa jäi siihen, että olisin aktiivisesti tuonut esiin etukäteen sovittua ydinsanomaa sen lisäksi, että vastasin esitettyihin kysymyksiin. Loppupäivä sujui operaatiosuunnitelman liitettä D viimeistellessä. Lounastauon yhteydessä kävin kassalla maksamassa pois joitain ateriakorvauksia, jotka olivat jääneet jostain rästiin. Kuten totettu, ilmaisia lounaita ei ole.
Torstaina jatkettiin operaatiosuunnitelman viimeistelyä. Kaikille ei riittänyt tekemistä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni työstämällä erästä diplomityöni liitettä. Lounaan jälkeen operaatiosuunnitelma esiteltiin epämuodollisesti komentajalle. Tämä tapahtui esikuntakierroksen eli ns. boardwalkin muodossa. Illalla merisotalinja kokoontui kerholle joulunalusperinteiden merkeissä. Tarjolla oli Feuerzangenbohlea, lehtikaalia ja makkaraa. Tunsin oloni hieman vilustuneeksi, joten en viipynyt aivan yhtä pitkään kuin muut.
Perjantain ohjelmassa oli operaatiosuunnitelman läpikäyminen ja kommentointi. Koko asiakirjasta oli yhteen koottuna kaikkine liitteineen tullut 209 sivua pitkä. Opettajat puuttuivat kommenteissaan hanakasti asiakirjan sisältöön aina oman erikoisalansa kohdalla. Sekä harjoituksen johtaja että Senior Mentor kuitenkin muistuttivat, että harjoituksen päätarkoitus prosessin ja erityisesti esikunnan sisäisen yhteistyön oppiminen. Nämä tavoitteet kuulemma korostuvat entisestään ensi viikolla alkavassa harjoituksen kolmannessa vaiheessa. Mentori korosti myös sitä, että asiakirjoissa tekstin laatu menee määrän edelle. Itse kommentoin asiakirjan muotoseikkoja ja sitä, kuinka ne vaikuttavat tiedon saatavuuteen. Lopuksi harjoituksen johtaja komentaja F. nivoi yhteen harjoituksen 4 viikkoa kestäneen toisen vaiheen (XERXES II) kertaamalla, mitä suunnitteluprosessin vaiheita olemme käyneet läpi ja mitä tuotteita olemme valmistaneet. Onhan tässä varmasti yhtä ja toista tullut opittua, vaikkei sitä itse aina välttämättä huomaa.
Tämä viikko tuntui pitkältä, koska tekemistä ei aina ollut riittävästi. Päivät venyivät silti kummasti auringonlaskuun asti (eli n. klo 16.30). Viikon erityinen teema ja keskustelunaihe oli mediaharjoittelun lisäksi myös palveluspaikkojen jako, joka lyötiin lukkoon kaikissa puolustushaaroissa tällä viikolla. Suomessa puhutaan palveluspaikkojen määräämisestä, mutta täällä tapahtuma tunnetaan nimellä Personalgespräch eli henkilöstöneuvottelu, vaikka samasta asiasta viime kädessä lienee kyse. Yt-neuvottelut käydään täällä ilmeisesti samalla kun tehtävänmääräys allekirjoitetaan. Merisotalinjan johtaja muistutti siitä, että tehtäväänmääräysten mahdollisesti aiheuttamat pettymykset eivät saa vaikuttaa opiskelumotivaatioon, sillä kurssia on vielä reilu kolmasosa jäljellä.
Päivä sisälsi kaksi tietoiskua. Ensimmäisen niistä piti komentaja ja se käsitteli sotapelien järjestelyjä osana suunnitteluprosessia. Sotapeli kuuluvat suunnitteluprosessiin vaiheeseen 3 ja niiden tarkoituksena on kehittää toimintavaihtoehtoja. Tärkeää sotapelissä on panostaa valmisteluihin: kaikkien tarvittavien tietojen on oltava valmiina, jotta peli sujuu ja tuloksista tulee luotettavampia. Pelin toimeenpanossa keskeistä on kurinalaisuus. Pelin sääntöjä, roolijakoa ja aikataulutusta kannattaa noudattaa täsmällisesti. Sotapeli ei ole kilpailu tai keskustelutilaisuus, vaan yksi suunnittelutyökalu muiden joukossa.
Toisen tietoiskun piti lounaan jälkeen everstiluutnantti J.B. ja kapteeniluutnatti S. Oppitunti oli periaatteessa kertausta kurssin alkupuolella pidetyn tiedotusseminaarin sisällöstä. Saksan perustuslaissa on taattu lehdistönvapaus ja sananvapaus. Mm. näistä syistä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa tulisi olla mahdollisimman aktiivinen ja avoin. Salassapitosäänönksiä ei silti tarvitse rikkoa. Tämä kuitenkin edellyttää, että säännöt tehdään tiedotuvälineille etukäteen selväksi. Luennoitsija korosti, että tiedotusvälineissä tulisi olla lyhyt, konkreettinen, aktiivinen, yleiskielinen ja positiiviinen. Henkilökohtaiset kokemukset ja tarinat ovat parhaita. Aikaa oman sanoman esilletuomiseen annetaan yleensä vain n. 20 - 30 sekuntia, eli 4 - 5 lausetta. Tällaisen uutisjutun tekemiseen on kuitenkin varattava omaa aikaa vähintään tunti. Oma sanoma on tuotava selkeästi esiin. On pysyttävä rauhallisena ja rentona. Katsekontakti ja hymy ovat plussaa. Vastauksissa on puhuttava totta ja ilmaistava itsensä lyhyesti ja selkeästi. Vaikka toimittaja päättää kysymyksen muotoilusta, on vastauksesta vastuussa vain vastaaja. Lisäksi olisi pysyttävä aiheessa ja puhuttava omista kokemuksistaan. Välttäviä toimintoja ovat spekulointi, valehtelu ja arvailu. Provosoiviin väitteisiin ei tulisi tarttua. Epäkohteliaisuuksiin ei tulisi syyllistyä (esim. käsi kameran eteen). "Ei kommenttia" on lausunto, jota tulisi välttää. Omaa pesää ei saisi liata. Aurinkolasien käyttö ei ole suositeltavaa.
Iltapäivällä kaikki saksalaiset opiskelijat poistuivat tunniksi henkilöstöosaston puhutteluun, mutta kansainväliset jatkoivat hommia. Iltapäivän päätteeksi sain vihdoinkin tehdyksi viimeisimmät puuttuvat kuntosuoritukset kuntomerkkiä varten.
Tiistaina jatkui operaatiosuunnitelman laadinta. Samalla alkoivat mediaesiintymisen harjoitukset, joihin osallistui kaksi opiskelijaa kerralla kahden tunnin ajaksi. Oma vuoroni on huomenna liikunnan jälkeen. Saksalaiset kurssilaiset jatkoivat myös henkilöstöosaston haastatteluihin osallistumista. Myös moni kansainvälisistä kollegoistani on näinä päivinä poissa muutaman päivän osallistuakseen henkilöstöosastonsa palavereihin kotimaassaan. Omalla kohdallani ei tulevasta tehtävästä ole vielä mitään tarkempaa tietoa, mutta syyskuuhun on vielä pitkä aika. Täytyy keväämmällä olla yhteydessä. Iltapäivän aluksi oli jälleen oikeudenhoidon tietoisku, mutta valitettavasti koulun vakituinen sotilaslakimies oli tervehtynyt opetuskuntoon (ainakin fyysisesti). Näin ollen opetus meni minulta suurimmaksi osaksi sivu suun. Valitettavaa sinänsä, sillä oppitunti käsitteli alusten voimankäytön säädöksiä kansainvälisillä vesillä sekä vesialueiden sulkemisen (Maritime Exclusion Zone eli MEZ [joka muuten on useimmiten Missile Engagement Zone]) oikeudellisia perusteita. Mutta minkäs teet, kun henkilö on pegagogian kannalta tarkasteluna toivoton tapaus.
Päivän päätteeksi ranskalaiset opiskelijat järjestivät perinteisen Beaujolais Noveau -tapahtuman, jossa tarjotaan uuden sadon (kuulemma kehnoa) viiniä ja halpoja juustoja. Tilaisuus järjestettiin mutkattomasti ja koruttomasti luokkarakennuksen käytävällä.
Keskiviikko alkoi liikunnalla. Tällä kertaa oli varmistettu, että uima-allas oli käytettävissä aamusta asti. Uimaopettajan johdolla harjoitetiin rintauintia, ja ensi kerralla kuulemma vapaauintia. Liikunnan jälkeen oli minun vuoroni harjoitella haastattelevana olemista. Opetus oli hyvin järjestetty ja antoi paljon. Sain hyvää palauttetta nonverbaalisesta viestinnästäni sekä rauhallisesta olemuksesta ja vakuuttavuudesta. Parannettavaa jäi siihen, että olisin aktiivisesti tuonut esiin etukäteen sovittua ydinsanomaa sen lisäksi, että vastasin esitettyihin kysymyksiin. Loppupäivä sujui operaatiosuunnitelman liitettä D viimeistellessä. Lounastauon yhteydessä kävin kassalla maksamassa pois joitain ateriakorvauksia, jotka olivat jääneet jostain rästiin. Kuten totettu, ilmaisia lounaita ei ole.
Torstaina jatkettiin operaatiosuunnitelman viimeistelyä. Kaikille ei riittänyt tekemistä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni työstämällä erästä diplomityöni liitettä. Lounaan jälkeen operaatiosuunnitelma esiteltiin epämuodollisesti komentajalle. Tämä tapahtui esikuntakierroksen eli ns. boardwalkin muodossa. Illalla merisotalinja kokoontui kerholle joulunalusperinteiden merkeissä. Tarjolla oli Feuerzangenbohlea, lehtikaalia ja makkaraa. Tunsin oloni hieman vilustuneeksi, joten en viipynyt aivan yhtä pitkään kuin muut.
Perjantain ohjelmassa oli operaatiosuunnitelman läpikäyminen ja kommentointi. Koko asiakirjasta oli yhteen koottuna kaikkine liitteineen tullut 209 sivua pitkä. Opettajat puuttuivat kommenteissaan hanakasti asiakirjan sisältöön aina oman erikoisalansa kohdalla. Sekä harjoituksen johtaja että Senior Mentor kuitenkin muistuttivat, että harjoituksen päätarkoitus prosessin ja erityisesti esikunnan sisäisen yhteistyön oppiminen. Nämä tavoitteet kuulemma korostuvat entisestään ensi viikolla alkavassa harjoituksen kolmannessa vaiheessa. Mentori korosti myös sitä, että asiakirjoissa tekstin laatu menee määrän edelle. Itse kommentoin asiakirjan muotoseikkoja ja sitä, kuinka ne vaikuttavat tiedon saatavuuteen. Lopuksi harjoituksen johtaja komentaja F. nivoi yhteen harjoituksen 4 viikkoa kestäneen toisen vaiheen (XERXES II) kertaamalla, mitä suunnitteluprosessin vaiheita olemme käyneet läpi ja mitä tuotteita olemme valmistaneet. Onhan tässä varmasti yhtä ja toista tullut opittua, vaikkei sitä itse aina välttämättä huomaa.
Tämä viikko tuntui pitkältä, koska tekemistä ei aina ollut riittävästi. Päivät venyivät silti kummasti auringonlaskuun asti (eli n. klo 16.30). Viikon erityinen teema ja keskustelunaihe oli mediaharjoittelun lisäksi myös palveluspaikkojen jako, joka lyötiin lukkoon kaikissa puolustushaaroissa tällä viikolla. Suomessa puhutaan palveluspaikkojen määräämisestä, mutta täällä tapahtuma tunnetaan nimellä Personalgespräch eli henkilöstöneuvottelu, vaikka samasta asiasta viime kädessä lienee kyse. Yt-neuvottelut käydään täällä ilmeisesti samalla kun tehtävänmääräys allekirjoitetaan. Merisotalinjan johtaja muistutti siitä, että tehtäväänmääräysten mahdollisesti aiheuttamat pettymykset eivät saa vaikuttaa opiskelumotivaatioon, sillä kurssia on vielä reilu kolmasosa jäljellä.
17.11.2017
257.-260. päivä
Maanantai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyn kenraaliharjoituksella. Varsinen esittely on tiistaiaamuna. Harjoittelu tehtiin kuten varsinainen esittelykin, tosin komentajaa kuvaava Senior Mentor amiraali evp. W. ei itse ollut paikalla. Harjoittelu kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen keskusteltiin kuullusta. Palautteessa nostettiin esiin muutamia sisältöönkin liittyviä pienehköjä tarkennuksia, mutta enimmäkseen palaute koski tietenkin sanamuotoja, esitystapaa ja muita pieniä yksityiskohtia. Palautekeskustelun jälkeen jatkui esityksen hienosäätö. Kun esitys oli valmis, tarkensimme omalla osastollani eli tiedustelutoimistossa komentajan tärkeitä tiedustelukysymyksiä (CCIR). Iltapäivällä oli varattu aikaa linjanjohtajan tunnille sekä omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyllä. Tämä esittely sijoittuu keskelle vaihetta III, eli toiminta-ajatuksen laatimista (COPD:ssä eli NATO Crisis Response Planningissä III vaiheen nimi on Operational Estimate). Päätöksentekoesittely on juhlallinen tapahtuma, jota varten kaikki läsnäolevat pukeutuivat palveluspuvun takkiin (Dienstanzug Grundform). Saksalaisen kollegani mukaan näin tapahtuu myös tosielämässä, mikä on merkittävä kulttuuriero Suomeen. Suomessa kevyt palveluspuku riittäisi todennäköisesti myös ulkopuolisten ja tiedotusvälineiden ollessa paikalla, täällä ei. Esittely sellaisenaan meni loistavasti, kaikki olivat viimeistelleet kuvansa ja puheenvuoronsa viimeisen päälle. Kuulijat olivat esittelyyn yleisesti tyytyväisiä. Erityisen hyvänä seikkana nostettiin esiin se, että esitys selvästi perustui työryhmän itse tekemälle suunnittelutyölle ja johtopäätöksille. Komentajaa esittävä Senior Mentor kuitenkin nosti esityksen sisällöstä esiin muutaman olennaisen puutteen. Nämä eivät olleet suuria, mutta kuitenkin merkittäviä. Olen huomannut, että esitysten ulkomuotoon keskittyminen sisällön kustannuksella on harjoitusesikunnissa varsin yleinen ongelma. Viimeistellyssä ulkomuodossa ei ole mitään pahaa, sillä sisältö ja ulkomuoto ovat toisistaan erottamattomia, mutta sisältöön oli tällä kertaa jäänyt muutama harmittavan suuri epäloogisuus tai aukko. Myös englanninopettajat olivat kuulemassa esittelyä, ja sen jälkeen he antoivat palautetta äänessä olleille kielen käytöstä. Erinomainen järjestely, joka muuten oli käytössä jo edellisessä esittelytilaisuudessa.
Loppupäivä oli varattu normaalille esikuntatyölle. Sen päätuotteita oli havaittujen puutteiden korjaamisen ohella toiminta-ajatusasiakirja eli CONOPS, joka on määrä palauttaa perjantaina. Joiltain osin esikunta alkoi jo valmistella operaatiosuunnitelmaa (OPPLAN), joka julkaistaan vasta toiminta-ajatuksen hyväksymisen jälkeen. Itse työskentelin tiedustelua käsittelevän liitteen D parissa.
Keskiviikko alkoi ohjatulla liikunnalla. Linjan johtajan edeltävällä viikolla tekemän lupauksen mukaisesti uimahalli tuli olla liikuntasalin kanssa samanaikaisesti käytössä ja hän itse johtaisi uimaharjoituksia. Uimahalli oli kuitenkin suljettu eikä komentajaa näkynyt missään. Selitykset olivat kuitenkin tyydyttävät: uimahallissa tehtiin huoltotöitä ja linjan johtaja oli tarkoittanut vasta seuraavan jälkeistä viikkoa. Tätä vastaan kuitenkin puhui se, että eräs saksalainen opiskelijatoverini oli eilen henkilökohtaisesti kysynyt linjanjohtajalta, onko huomenaamulla uintia vai ei, jolloin tämä oli ilmoittanut että uinti järjestetään tänään. Hallin huoltotöiden tultua valmiiksi ehdimme uimaan n. 15 minuutiksi. Parempi sekin kuin ei mitään.
Tämän jälkeen oli lakimiehen tietoisku voimakeinojen käytön säädöksistä (VOKS, englanniksi Rules of Engagement eli ROE). Yllätys oli suuri kun oppituntia ei pitänytkään koulun oma lakimies G.S. vaan sijaisopettaja T.S. Varsinainen lakimies oli kuulemma ollut leikkauksessa ja on nyt toipumassa. Minulle tämä tarkoitti ainutlaatuista tilaisuutta ymmärtää jotain oikeudenhoidon opetuksesta, ensimmäistä kertaa koko kurssin aikana!
VOKS:t eivät ole lakeja, vaan johtamisen apuvälineitä. Ne tulisi huomioida operaatioiden suunnittelussa alusta asti. VOKS:t määrittää operaation komentaja, eikä kukaan muu, esim. lakimiehet (LEGAD) tai poliitikot (POLAD). VOKS:t ovat joukkoa varten ja niiden tulee mahdollistaa operaation tavoitteiden saavuttaminen. Toisin sanoen VOKS:t (lainsäädäntö ja politiikka) tukevat operaatiota, ei päinvastoin. Luennoitsija korosti useaan otteeseen, että sotilaiden ei tulisi koskaan luovuttaa pois oikeuttaan itse määrittää VOKS:t. Vain sotilailla on todellinen ymmärrys siitä, millaisia voimakeinoja operaatio saattaa vaatia. Operaatiossa tulisi olla vain yhdet VOKS:t, joihin osallistuvat valtiot sitten tekevät kansallisia varauksia. Kansalliset säännökset voivat myös ylittää operaation VOKS:t, jolloin ne kantavat toiminnasta periaatteessa itse vastuun. VOKS:t ovat sotilaskäskyjä vain silloin, kun ne täyttävät käskyn edellytykset. Saksalaisia sotilaita laillisesti sitovia käskyjä voi antaa vain saksalainen sotilasesimies (ns. Full Command).
VOKS:t eivät ole salaisuuksia vaan julkista, mutta niiden käyttö eli VOKS-profiili saattaa hyvinkin olla tietoturvaluokiteltua. VOKS:iä säätelee lukuisat kansainväliset lait ja sopimukset, esim Law of Armed Conflict, YK:n peruskirja, EU:n peruskirja, Naton peruskirja, ihmisoikeussopimukset, jne. Mikäli konflikti ei asetu jonkin tietyn lain piiriin, sitä koskee todennäköisesti jokin muu sopimus, esim. YK:n päätöslauselma. VOKS:t eivät koskaan rajoita oikeutta itsepuolustukseen, jossa voimankäytön on kuitenkin aina oltava tarkoituksenmukaista ja suhteutettua. Itsepuolustukseen oikeuttavan hyökkäyksen on oltava laiton ja sitä vastaan käytettävän voiman tarpeellista, uhkaan suhteutettua ja välittömästi uhkaan liittyvää. Natolla on käytössä ns. Extended Self Defence, jossa itsepuolustusoikeuden nojalla voidaan puolustaa myös liittouman jäseniä hyökkäykseltä ja välittömältä hyökkäyksen uhkalta. Tässä kohden luennoitsija korosti, että määritelmien kanssa on oltava erittäin tarkkana. Esimerkiksi hän nosti tapauksen, jossa eräiden kemiallisten aineiden käyttö on kielletty sodankäynnin välineinä. Entä jos konfliktia ei ole määritelty sodaksi? Tai jos se on määritelty sodaksi, ja kyseiset aineet ovat tarpeet joukkojenhallintaan (esim. CS)? Oli mielenkiintoista saada saksalaista näkökulmaa tähän monimutkaiseen kysymykseen.
Loppupäivä harjoituksesta oli tavanomaista esikuntatyötä, eli toiminta-ajatusasiakirjan (CONOPS) ja operaatiosuunnitelman osien (OPPLAN) työstämistä.
Torstaina koko päivä oli varattu esikuntatyöskentelylle kuten edeltävänäkin päivänä. Aamulla ja iltapäivän aluksi pidettiin työkokouksia. Perjantaiksi käsketty lopputuote alkoi jo olla valmis, joten omalla osastollani painopiste siirettiin jo seuraavan viikon töihin (OPPLAN). Iltapäivän päätteeksi pyrin kovasti tekemään viimeisen minulta puuttuvan suorituksen kuntomerkkiä varten, mutta kellään ei tuntunut olevan aikaa lähteä valvomaan n. 15 minuuttia kaikkineen kestävää suoritustani. Kyllä nyt on prioriteetit kohdallaan.
Perjantaina matkustin Suomeen päiväkoneella. Tarkoituksenani on osallistua lauantaina yleisen kielitutkinnon kokeeseen saksan kielessä ylimällä tasolla. Olisin ehtinyt Suomeen iltakoneellakin, mutta halusin saapua perille ajoissa jotta voin osallistua vaativaan kokeeseen hyvin levänneenä. Perjantain ohjelmassa olisi ollut esikuntatyöskentelyä sekä opetuskeskustelu operaation perusrakenteen laatimisesta, mutta kaikkea ei voi saada.
Tiistai alkoi komentajan päätöksentekoesittelyllä. Tämä esittely sijoittuu keskelle vaihetta III, eli toiminta-ajatuksen laatimista (COPD:ssä eli NATO Crisis Response Planningissä III vaiheen nimi on Operational Estimate). Päätöksentekoesittely on juhlallinen tapahtuma, jota varten kaikki läsnäolevat pukeutuivat palveluspuvun takkiin (Dienstanzug Grundform). Saksalaisen kollegani mukaan näin tapahtuu myös tosielämässä, mikä on merkittävä kulttuuriero Suomeen. Suomessa kevyt palveluspuku riittäisi todennäköisesti myös ulkopuolisten ja tiedotusvälineiden ollessa paikalla, täällä ei. Esittely sellaisenaan meni loistavasti, kaikki olivat viimeistelleet kuvansa ja puheenvuoronsa viimeisen päälle. Kuulijat olivat esittelyyn yleisesti tyytyväisiä. Erityisen hyvänä seikkana nostettiin esiin se, että esitys selvästi perustui työryhmän itse tekemälle suunnittelutyölle ja johtopäätöksille. Komentajaa esittävä Senior Mentor kuitenkin nosti esityksen sisällöstä esiin muutaman olennaisen puutteen. Nämä eivät olleet suuria, mutta kuitenkin merkittäviä. Olen huomannut, että esitysten ulkomuotoon keskittyminen sisällön kustannuksella on harjoitusesikunnissa varsin yleinen ongelma. Viimeistellyssä ulkomuodossa ei ole mitään pahaa, sillä sisältö ja ulkomuoto ovat toisistaan erottamattomia, mutta sisältöön oli tällä kertaa jäänyt muutama harmittavan suuri epäloogisuus tai aukko. Myös englanninopettajat olivat kuulemassa esittelyä, ja sen jälkeen he antoivat palautetta äänessä olleille kielen käytöstä. Erinomainen järjestely, joka muuten oli käytössä jo edellisessä esittelytilaisuudessa.
Loppupäivä oli varattu normaalille esikuntatyölle. Sen päätuotteita oli havaittujen puutteiden korjaamisen ohella toiminta-ajatusasiakirja eli CONOPS, joka on määrä palauttaa perjantaina. Joiltain osin esikunta alkoi jo valmistella operaatiosuunnitelmaa (OPPLAN), joka julkaistaan vasta toiminta-ajatuksen hyväksymisen jälkeen. Itse työskentelin tiedustelua käsittelevän liitteen D parissa.
Keskiviikko alkoi ohjatulla liikunnalla. Linjan johtajan edeltävällä viikolla tekemän lupauksen mukaisesti uimahalli tuli olla liikuntasalin kanssa samanaikaisesti käytössä ja hän itse johtaisi uimaharjoituksia. Uimahalli oli kuitenkin suljettu eikä komentajaa näkynyt missään. Selitykset olivat kuitenkin tyydyttävät: uimahallissa tehtiin huoltotöitä ja linjan johtaja oli tarkoittanut vasta seuraavan jälkeistä viikkoa. Tätä vastaan kuitenkin puhui se, että eräs saksalainen opiskelijatoverini oli eilen henkilökohtaisesti kysynyt linjanjohtajalta, onko huomenaamulla uintia vai ei, jolloin tämä oli ilmoittanut että uinti järjestetään tänään. Hallin huoltotöiden tultua valmiiksi ehdimme uimaan n. 15 minuutiksi. Parempi sekin kuin ei mitään.
Tämän jälkeen oli lakimiehen tietoisku voimakeinojen käytön säädöksistä (VOKS, englanniksi Rules of Engagement eli ROE). Yllätys oli suuri kun oppituntia ei pitänytkään koulun oma lakimies G.S. vaan sijaisopettaja T.S. Varsinainen lakimies oli kuulemma ollut leikkauksessa ja on nyt toipumassa. Minulle tämä tarkoitti ainutlaatuista tilaisuutta ymmärtää jotain oikeudenhoidon opetuksesta, ensimmäistä kertaa koko kurssin aikana!
VOKS:t eivät ole lakeja, vaan johtamisen apuvälineitä. Ne tulisi huomioida operaatioiden suunnittelussa alusta asti. VOKS:t määrittää operaation komentaja, eikä kukaan muu, esim. lakimiehet (LEGAD) tai poliitikot (POLAD). VOKS:t ovat joukkoa varten ja niiden tulee mahdollistaa operaation tavoitteiden saavuttaminen. Toisin sanoen VOKS:t (lainsäädäntö ja politiikka) tukevat operaatiota, ei päinvastoin. Luennoitsija korosti useaan otteeseen, että sotilaiden ei tulisi koskaan luovuttaa pois oikeuttaan itse määrittää VOKS:t. Vain sotilailla on todellinen ymmärrys siitä, millaisia voimakeinoja operaatio saattaa vaatia. Operaatiossa tulisi olla vain yhdet VOKS:t, joihin osallistuvat valtiot sitten tekevät kansallisia varauksia. Kansalliset säännökset voivat myös ylittää operaation VOKS:t, jolloin ne kantavat toiminnasta periaatteessa itse vastuun. VOKS:t ovat sotilaskäskyjä vain silloin, kun ne täyttävät käskyn edellytykset. Saksalaisia sotilaita laillisesti sitovia käskyjä voi antaa vain saksalainen sotilasesimies (ns. Full Command).
VOKS:t eivät ole salaisuuksia vaan julkista, mutta niiden käyttö eli VOKS-profiili saattaa hyvinkin olla tietoturvaluokiteltua. VOKS:iä säätelee lukuisat kansainväliset lait ja sopimukset, esim Law of Armed Conflict, YK:n peruskirja, EU:n peruskirja, Naton peruskirja, ihmisoikeussopimukset, jne. Mikäli konflikti ei asetu jonkin tietyn lain piiriin, sitä koskee todennäköisesti jokin muu sopimus, esim. YK:n päätöslauselma. VOKS:t eivät koskaan rajoita oikeutta itsepuolustukseen, jossa voimankäytön on kuitenkin aina oltava tarkoituksenmukaista ja suhteutettua. Itsepuolustukseen oikeuttavan hyökkäyksen on oltava laiton ja sitä vastaan käytettävän voiman tarpeellista, uhkaan suhteutettua ja välittömästi uhkaan liittyvää. Natolla on käytössä ns. Extended Self Defence, jossa itsepuolustusoikeuden nojalla voidaan puolustaa myös liittouman jäseniä hyökkäykseltä ja välittömältä hyökkäyksen uhkalta. Tässä kohden luennoitsija korosti, että määritelmien kanssa on oltava erittäin tarkkana. Esimerkiksi hän nosti tapauksen, jossa eräiden kemiallisten aineiden käyttö on kielletty sodankäynnin välineinä. Entä jos konfliktia ei ole määritelty sodaksi? Tai jos se on määritelty sodaksi, ja kyseiset aineet ovat tarpeet joukkojenhallintaan (esim. CS)? Oli mielenkiintoista saada saksalaista näkökulmaa tähän monimutkaiseen kysymykseen.
Loppupäivä harjoituksesta oli tavanomaista esikuntatyötä, eli toiminta-ajatusasiakirjan (CONOPS) ja operaatiosuunnitelman osien (OPPLAN) työstämistä.
Torstaina koko päivä oli varattu esikuntatyöskentelylle kuten edeltävänäkin päivänä. Aamulla ja iltapäivän aluksi pidettiin työkokouksia. Perjantaiksi käsketty lopputuote alkoi jo olla valmis, joten omalla osastollani painopiste siirettiin jo seuraavan viikon töihin (OPPLAN). Iltapäivän päätteeksi pyrin kovasti tekemään viimeisen minulta puuttuvan suorituksen kuntomerkkiä varten, mutta kellään ei tuntunut olevan aikaa lähteä valvomaan n. 15 minuuttia kaikkineen kestävää suoritustani. Kyllä nyt on prioriteetit kohdallaan.
Perjantaina matkustin Suomeen päiväkoneella. Tarkoituksenani on osallistua lauantaina yleisen kielitutkinnon kokeeseen saksan kielessä ylimällä tasolla. Olisin ehtinyt Suomeen iltakoneellakin, mutta halusin saapua perille ajoissa jotta voin osallistua vaativaan kokeeseen hyvin levänneenä. Perjantain ohjelmassa olisi ollut esikuntatyöskentelyä sekä opetuskeskustelu operaation perusrakenteen laatimisesta, mutta kaikkea ei voi saada.
10.11.2017
252. - 256. päivä
Maanantai alkoi harjoituksen päätöksentekoesittelyllä (Mission Analysis Brief, olisiko se suomeksi sitten operatiivisen tehtävän esittely vai operaation perusrakenteen esittely, ainakin jotain sinnepäin). Esittely oli harjoiteltu perjantaina, jolloin en ollut itse paikalla. Tällöin oli myös sovittu paremmasta varustuksesta kuin mitä viikko-ohjelmassa lukee. Kukaan ei kuitenkaan ollut muistanut jakaa tietoa muutoksesta minulle, joten tulin luokkaan linjasta poikkeavasta virkapuvussa. Esittely kesti puolisentoista tuntia Senior Mentorin kommentteineen.
Tämän jälkeen esittelyä seuraamassa ollut kommodori V.B. merivoimien esikunnan operatiiviselta osastolta kertoi ajankohtaisia asioita ja kehityskulkuja siitä, miten harjoitustilanteen kaltaisia liittouman operaatioita suunnitellaan ja harjoitellaan todellisuudessa. Tätä aihetta en ymmärrettävistä syistä voi näissä muistiinpanoissa enempää. Kommodori sanoi käyntinsä varsinaiseksi syyksi sen, että Saksan asevoimat, mukaan lukien merivoimat, ovat varsin syvällä rauhan ajan ajattelumalleissa. Tästä on seurannut se, että byrokraattiset prosessit ovat niin raskaita ja rauhan ajan säännökset niin tiukkoja, että ne vaarantavat tehtävän toteuttamisen. Hän vetosi kaikkiin kuulijoihin todetessaan, että asevoimien kaikilla portailla on oltava valmiimpia ottamaan ja kantamaan vastuuta, oltava nopeampia ja joustavampia. Esikunnan eri osastoilla ja toiminnoissa tuijotetaan vain omaa puuta, eikä haluta tai osata katsoa koko metsää. Toinen seuraus syvälle juurtuneista rauhan ajan ajatusmalleista on se, että eskalaatiota ei välttämättä osata kontrolloida. Sellaiset mekanismit ja johtajien ammattitaito, jolla kylmän sodan aikana tahaton tai varomaton eskalaatio onnistuttiin välttämään, ovat ruostuneet tai kadonneet kokonaan.
Tietoiskun jälkeen opettajakunta antoi palautetta esittelystä ennen seuraavaa vaihetta eli toimintavaihtoehtojen laatimista. Eniten kritiikkiä sai se, että esittelyn eri toiminnot eivät aina olleet keskenään ajatuksellisesti yhteensopivia. Harjoituksen vaihe 1 todettiin päättyneeksi ja siirryttiin vaiheeseen 2. Toisessa vaiheessa muodostettiin opetusryhmästä perinteisempi esikuntarakenne, jossa itse päädyin tiedustelutoimiston eli M2:n työrukkaseksi.
Lounaan jälkeen ensimmäinen tehtävämme oli laatia vastustajan merivoimien operaation perusrakenne kahtena eri vaihtoehtona. Aikaa tälle melko mittavalle työlle annettiin kaksi tuntia. Pitkällisten keskustelujen jälkeen sai ryhmämme lopulta aikaan esittelykelpoisen tuotteen. Esittelyn jälkeen piti viikko-ohjelman mukaan olla aikaa omaehtoiselle liikunnalle, mutta keskustelut jatkuivat, saksalaisille hyvin tyypilliseen tapaan. Täsmällisyys määräaikoijen suhteen koskee täällä saamani kokemuksen mukaan ainoastaan alkamisajankohtia.
Tiistaina koko päivä käytettiin operatiiviseen suunnitteluun harjoituksen puitteissa. Oma roolini oli varsin rajattu, sillä toimin vastustajan operaation toisen toimintavaihtoehdon suunnitteluryhmän jäsenenä. Pyrin osallistumaan työhön aktiivisesti, mutta koin että mielipiteitäni ei oikein kuunneltu. Minun luultavasti sopeutettava lähestymistapaani operatiiviseen suunnitteluun paremmin saksalaiseen toimintakulttuuriin ja mielenlaatuun jos haluan, että työpanokseni saa enemmän vaikuttavuutta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole sille mitään merkitystä, vaan pääasia on, että työryhmän tuotos on kelpuutettavissa.
Keskiviikon piti myöskin olla puhtaasti esikuntatyölle varattu päivä, poislukien aamun ohjattua liikuntaa. Edellisenä iltana tuli kuitenkin matkapuhelimeeni viesti, jonka mukaan ohjattua liikuntaa ei ole ja se korvataan omaehtoisella liikunnalla. Niinpä käytin ajan työmatkaliikuntaan. Aamupäivällä oli lisäksi Kreikan asevoimien komentajan vierailu. Näitä vierailuja on täällä melko säännöllisesti, sillä nykyinen Bundeswehrin komentaja, kenraali V.W., on ottanut tavakseen tuoda vieraansa Hampuriin luennoimaan FüAkBw:llä. Hän perusteli tämän siten, että tutuista turvallisuusongelmista kuuleminen uudesta näkökulmasta avartaa ajattelua. Tilaisuuden aluksi kuultiin puhallinkvintetin musiikkia ja ojennettiin kreikkalaiselle amiraalille korkea kunniamerkki. Kenraali ja amiraali kehuivat vuolaasti toistensa sekä henkilökohtaisia että ammatillisia saavutuksia ja kävi ilmi, että he ovat hyviä ystäviä myös ammitillisen ulkopuolella. Amiraalin puhe ei sisältänyt mitään mullistavaa, vaan pääasiassa hän keskittyi kehumaan Kreikan asevoimien kykyä ja osaamista, painottaen maan merellistä asemaa kolmen mantereen leikkauspisteessä. Hän kehno englannin lausumisensa teki puheen seuraamisesta hetkittäin haastavaa.
Iltapäivällä palattiin varsinaiseen aiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen viimeistelyyn, riskianalyysiin, valintakriteereihin ym. mielenkiintoiseen operatiiviseen suunnitteluprosessiin kuuluvaan. Valitettavasti siihen sisältyi tälläkin kertaa melko paljon turhaa työtä, kun eri osastojen ja työryhmien johtajat eivät tiedä mitä haluavat eivätkä osaa koordinoida työvaiheita. Jossain välissä merisotalinjan johtaja otti puheeksi sen, että aamun ohjatun liikunnan peruuntumisesta ei oltu tiedotettu häntä eikä siitä, että ketään ei ollut liikuntatunnilla. Hän on nyt järjestänyt asian niin, että ohjattua liikuntaa on silloin kun sitä pitää olla, myös uintia. Tarvittaessa hän vetää uintiharjoitukset vanhana taistelusukeltajana itse. Tervetullut muutos yleiseen linjaan, täällä kun ohjattu liikunta on tähän mennessä ollut enemmän tai vähemmän vapaaehtoista.
Illalla pidin suomalaisen saunaillan oman luokkani opiskelijoille. Paikalle saapui neljä seitsemästätoista kutsutusta. Saunominen ei ole kaikkien mieleen, ja monelle tulijalle oli samaksi illaksi valitettavasti tullut ihan oikea este. Löylyt ja tarjoilut maistuivat sitä paremmilta osallistuneille. Tulipahan järjestettyä.
Torstai oli tavanomainen harjoituspäivä: esikuntatyötä, välitarkasteluja ja kokouksia. Esikuntatyöskentely näyttäisi olevan melko samanlaista joka puolella (tähän mennessä minulla on kokemusta suomalaisista, ruotsalaisista, saksalaisista ja espanjalaisista esikunnista). Joitain eroja tietenkin aina on. Saksalaisissa esikunnissa näyttäisi korostuvan keskusteleva johtamistapa. Yhteinen mielipide ja eräänlainen konsensus korvaa osin komentajan tai esimiehen (osastopäällikön, työryhmän johtajan) vähemmän keskeistä roolia. Toinen merkittävä ero näyttäisi olevan ajanhallinnassa. Suomessa aika näyttäisi olevan esikunnassa niukempi resurssi: jos aikaa ei ole käytettävissä asioiden viimeistelyyn ja hiomiseen, siirrytään Suomessa ehkä kevyemmin mielin toimeenpanoon vaikka keskeneräisellä suunnitelmalla. Puutteellisesten suunnitelmien varassa toimeenpano ei ehkä ole pelkästään huono asia, sillä käsitykseni mukaan tavoitteena on olla aina vastustajaa muutaman askeleen edellä. Toimeenpantu kehnohko suunnitelma on parempi kuin toimeenpanoa odottava lähes täydellinen suunnitelma. Lisäksi kuluneen sanonnan mukaan yksikään suunnitelma ei kestä ensimmäistä viholliskosketusta pidemmälle.
Päivän aikaansaannos oli arvio vastustajan toimintavaihtoehdoista sekä niiden vertailu omiin toimintavaihtoihin. Ajan säästämiseksi (kuulemma) varsinaista sotapeliä ei järjestetty. Opiskelijatovereitteni mukaan sotapeli jätetään Saksassa useimmiten pois suunnitteluharjoituksista. Suomessakin toimittiin pitkään näin ja se johtui saamani käsityksen mukaan siitä, että ammattitaitoa tai kokemusta sotapelin järjestämisestä ei ollut käytettävissä. Nykyisellään Suomessa toimintavaihtotehdot useimmiten pelataan läpi. Pidän tätä hyvänä, sillä samalla toimintavaihtoehdot tulevat vielä kerran läpikäydyksi ja esikunnalle tutuksi.
Perjantai kului sekin kokonaan esikuntatyön parissa. Koko suunnitteluryhmä katsoi yhdessä läpi komentajan päätöksentekoesittelyn, minkä jälkeen esittelyä viimeisteltiin ryhmissä. Esittely on käytännössä ja valmis, mutta se pidetään vasta seuraavan viikon tiistaiaamuna. Päätöksentekoesittelystä ei yllättävää kyllä tehdä asiakirjaa (toiminta-ajatus), vaan ainoaksi dokumentiksi siitä mitä komentajalle on esitetty jää PowerPoint-esitys. Siihen ei tietenkään kirjoiteta kaikkea, joten asioiden jäljitettävyys saattaa kärsiä. Saa nähdä kostautuuko tämä myöhemmissä työvaiheissa. Mielestäni Suomessa kiinnitettiin enemmän huomiota eri työvaiheiden dokumentointiin.
Kokonaisuutena viikko oli työläs ja jopa jonkun verran stressaava harjoitusviikko. Olen myös oppinut paljon, mutta en ole niinkään varma onko saatu oppi juuri sitä oikeaa, Jota COPD-prosessin taitamiseen jatkossa tarvitsisin. Vaikeahan sitä on etukäteen tietää, mutta tekemällä oppii.
Tämän jälkeen esittelyä seuraamassa ollut kommodori V.B. merivoimien esikunnan operatiiviselta osastolta kertoi ajankohtaisia asioita ja kehityskulkuja siitä, miten harjoitustilanteen kaltaisia liittouman operaatioita suunnitellaan ja harjoitellaan todellisuudessa. Tätä aihetta en ymmärrettävistä syistä voi näissä muistiinpanoissa enempää. Kommodori sanoi käyntinsä varsinaiseksi syyksi sen, että Saksan asevoimat, mukaan lukien merivoimat, ovat varsin syvällä rauhan ajan ajattelumalleissa. Tästä on seurannut se, että byrokraattiset prosessit ovat niin raskaita ja rauhan ajan säännökset niin tiukkoja, että ne vaarantavat tehtävän toteuttamisen. Hän vetosi kaikkiin kuulijoihin todetessaan, että asevoimien kaikilla portailla on oltava valmiimpia ottamaan ja kantamaan vastuuta, oltava nopeampia ja joustavampia. Esikunnan eri osastoilla ja toiminnoissa tuijotetaan vain omaa puuta, eikä haluta tai osata katsoa koko metsää. Toinen seuraus syvälle juurtuneista rauhan ajan ajatusmalleista on se, että eskalaatiota ei välttämättä osata kontrolloida. Sellaiset mekanismit ja johtajien ammattitaito, jolla kylmän sodan aikana tahaton tai varomaton eskalaatio onnistuttiin välttämään, ovat ruostuneet tai kadonneet kokonaan.
Tietoiskun jälkeen opettajakunta antoi palautetta esittelystä ennen seuraavaa vaihetta eli toimintavaihtoehtojen laatimista. Eniten kritiikkiä sai se, että esittelyn eri toiminnot eivät aina olleet keskenään ajatuksellisesti yhteensopivia. Harjoituksen vaihe 1 todettiin päättyneeksi ja siirryttiin vaiheeseen 2. Toisessa vaiheessa muodostettiin opetusryhmästä perinteisempi esikuntarakenne, jossa itse päädyin tiedustelutoimiston eli M2:n työrukkaseksi.
Lounaan jälkeen ensimmäinen tehtävämme oli laatia vastustajan merivoimien operaation perusrakenne kahtena eri vaihtoehtona. Aikaa tälle melko mittavalle työlle annettiin kaksi tuntia. Pitkällisten keskustelujen jälkeen sai ryhmämme lopulta aikaan esittelykelpoisen tuotteen. Esittelyn jälkeen piti viikko-ohjelman mukaan olla aikaa omaehtoiselle liikunnalle, mutta keskustelut jatkuivat, saksalaisille hyvin tyypilliseen tapaan. Täsmällisyys määräaikoijen suhteen koskee täällä saamani kokemuksen mukaan ainoastaan alkamisajankohtia.
Tiistaina koko päivä käytettiin operatiiviseen suunnitteluun harjoituksen puitteissa. Oma roolini oli varsin rajattu, sillä toimin vastustajan operaation toisen toimintavaihtoehdon suunnitteluryhmän jäsenenä. Pyrin osallistumaan työhön aktiivisesti, mutta koin että mielipiteitäni ei oikein kuunneltu. Minun luultavasti sopeutettava lähestymistapaani operatiiviseen suunnitteluun paremmin saksalaiseen toimintakulttuuriin ja mielenlaatuun jos haluan, että työpanokseni saa enemmän vaikuttavuutta. Henkilökohtaisesti minulla ei ole sille mitään merkitystä, vaan pääasia on, että työryhmän tuotos on kelpuutettavissa.
Keskiviikon piti myöskin olla puhtaasti esikuntatyölle varattu päivä, poislukien aamun ohjattua liikuntaa. Edellisenä iltana tuli kuitenkin matkapuhelimeeni viesti, jonka mukaan ohjattua liikuntaa ei ole ja se korvataan omaehtoisella liikunnalla. Niinpä käytin ajan työmatkaliikuntaan. Aamupäivällä oli lisäksi Kreikan asevoimien komentajan vierailu. Näitä vierailuja on täällä melko säännöllisesti, sillä nykyinen Bundeswehrin komentaja, kenraali V.W., on ottanut tavakseen tuoda vieraansa Hampuriin luennoimaan FüAkBw:llä. Hän perusteli tämän siten, että tutuista turvallisuusongelmista kuuleminen uudesta näkökulmasta avartaa ajattelua. Tilaisuuden aluksi kuultiin puhallinkvintetin musiikkia ja ojennettiin kreikkalaiselle amiraalille korkea kunniamerkki. Kenraali ja amiraali kehuivat vuolaasti toistensa sekä henkilökohtaisia että ammatillisia saavutuksia ja kävi ilmi, että he ovat hyviä ystäviä myös ammitillisen ulkopuolella. Amiraalin puhe ei sisältänyt mitään mullistavaa, vaan pääasiassa hän keskittyi kehumaan Kreikan asevoimien kykyä ja osaamista, painottaen maan merellistä asemaa kolmen mantereen leikkauspisteessä. Hän kehno englannin lausumisensa teki puheen seuraamisesta hetkittäin haastavaa.
Iltapäivällä palattiin varsinaiseen aiheeseen, eli toimintavaihtoehtojen viimeistelyyn, riskianalyysiin, valintakriteereihin ym. mielenkiintoiseen operatiiviseen suunnitteluprosessiin kuuluvaan. Valitettavasti siihen sisältyi tälläkin kertaa melko paljon turhaa työtä, kun eri osastojen ja työryhmien johtajat eivät tiedä mitä haluavat eivätkä osaa koordinoida työvaiheita. Jossain välissä merisotalinjan johtaja otti puheeksi sen, että aamun ohjatun liikunnan peruuntumisesta ei oltu tiedotettu häntä eikä siitä, että ketään ei ollut liikuntatunnilla. Hän on nyt järjestänyt asian niin, että ohjattua liikuntaa on silloin kun sitä pitää olla, myös uintia. Tarvittaessa hän vetää uintiharjoitukset vanhana taistelusukeltajana itse. Tervetullut muutos yleiseen linjaan, täällä kun ohjattu liikunta on tähän mennessä ollut enemmän tai vähemmän vapaaehtoista.
Illalla pidin suomalaisen saunaillan oman luokkani opiskelijoille. Paikalle saapui neljä seitsemästätoista kutsutusta. Saunominen ei ole kaikkien mieleen, ja monelle tulijalle oli samaksi illaksi valitettavasti tullut ihan oikea este. Löylyt ja tarjoilut maistuivat sitä paremmilta osallistuneille. Tulipahan järjestettyä.
Torstai oli tavanomainen harjoituspäivä: esikuntatyötä, välitarkasteluja ja kokouksia. Esikuntatyöskentely näyttäisi olevan melko samanlaista joka puolella (tähän mennessä minulla on kokemusta suomalaisista, ruotsalaisista, saksalaisista ja espanjalaisista esikunnista). Joitain eroja tietenkin aina on. Saksalaisissa esikunnissa näyttäisi korostuvan keskusteleva johtamistapa. Yhteinen mielipide ja eräänlainen konsensus korvaa osin komentajan tai esimiehen (osastopäällikön, työryhmän johtajan) vähemmän keskeistä roolia. Toinen merkittävä ero näyttäisi olevan ajanhallinnassa. Suomessa aika näyttäisi olevan esikunnassa niukempi resurssi: jos aikaa ei ole käytettävissä asioiden viimeistelyyn ja hiomiseen, siirrytään Suomessa ehkä kevyemmin mielin toimeenpanoon vaikka keskeneräisellä suunnitelmalla. Puutteellisesten suunnitelmien varassa toimeenpano ei ehkä ole pelkästään huono asia, sillä käsitykseni mukaan tavoitteena on olla aina vastustajaa muutaman askeleen edellä. Toimeenpantu kehnohko suunnitelma on parempi kuin toimeenpanoa odottava lähes täydellinen suunnitelma. Lisäksi kuluneen sanonnan mukaan yksikään suunnitelma ei kestä ensimmäistä viholliskosketusta pidemmälle.
Päivän aikaansaannos oli arvio vastustajan toimintavaihtoehdoista sekä niiden vertailu omiin toimintavaihtoihin. Ajan säästämiseksi (kuulemma) varsinaista sotapeliä ei järjestetty. Opiskelijatovereitteni mukaan sotapeli jätetään Saksassa useimmiten pois suunnitteluharjoituksista. Suomessakin toimittiin pitkään näin ja se johtui saamani käsityksen mukaan siitä, että ammattitaitoa tai kokemusta sotapelin järjestämisestä ei ollut käytettävissä. Nykyisellään Suomessa toimintavaihtotehdot useimmiten pelataan läpi. Pidän tätä hyvänä, sillä samalla toimintavaihtoehdot tulevat vielä kerran läpikäydyksi ja esikunnalle tutuksi.
Perjantai kului sekin kokonaan esikuntatyön parissa. Koko suunnitteluryhmä katsoi yhdessä läpi komentajan päätöksentekoesittelyn, minkä jälkeen esittelyä viimeisteltiin ryhmissä. Esittely on käytännössä ja valmis, mutta se pidetään vasta seuraavan viikon tiistaiaamuna. Päätöksentekoesittelystä ei yllättävää kyllä tehdä asiakirjaa (toiminta-ajatus), vaan ainoaksi dokumentiksi siitä mitä komentajalle on esitetty jää PowerPoint-esitys. Siihen ei tietenkään kirjoiteta kaikkea, joten asioiden jäljitettävyys saattaa kärsiä. Saa nähdä kostautuuko tämä myöhemmissä työvaiheissa. Mielestäni Suomessa kiinnitettiin enemmän huomiota eri työvaiheiden dokumentointiin.
Kokonaisuutena viikko oli työläs ja jopa jonkun verran stressaava harjoitusviikko. Olen myös oppinut paljon, mutta en ole niinkään varma onko saatu oppi juuri sitä oikeaa, Jota COPD-prosessin taitamiseen jatkossa tarvitsisin. Vaikeahan sitä on etukäteen tietää, mutta tekemällä oppii.
4.11.2017
249.-251. päivä
Viikon maanantai ja tiistai olivat vapaapäiviä: tiistai oli reformaation 500. vuosipäivä, joka oli määrätty koko liittovaltiossa vapaapäiväksi, ja maanantai puolestaan ns. välipäivä. Käytin molemmat päivät täysimääräisesti diplomityön kirjoittamiseen. Se edistyy, mutta tuskallisen hitaasti.
Keskiviikkona päivä alkoi vasta kymmeneltä, sillä aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty. Harjoituksessa tartuttiin työhön ja mentiin suoraan asiaan, eli voimanlähteen kriittiseen tarkasteluun. Tälle varattu aika ylitettiin tavanomaisista syistä, eli johtajan tai kouluttajan roolin itselleen omaksuneilla oli liikaa sanottavaa siihen nähden, että kyse on aikuisopiskelijoista. Kun puheet oli puhuttu jaettiin opetusryhmä kolmeen pienryhmään, joissa analysoitiin operaatiolinjoja ja ratkaisukohtia (Decisive Conditions). Esikuntapäällikkö päätti, että merivoimakomponentti joudattaa Joint Force Commandin operaatiolinjoja ja päätöskohtia (Decision Points), vaikka näin ei välttämättä tarvitse olla. Lisäksi käytössä oli merivoimakomponentin alustava operatiiviinen tehtävä. Vaikka aikaa oli vähän, saimme melko helposti kasaan liudan ratkaisukohtia. Niiden löytämisessä oli jonkin verran apua aikaisemmasta analyysistä tekijöiden ja avaintekijöiden parissa, mutta pääosassa oli kuitenkin ihan perinteinen, luova esikuntatyö. Kuhunkin ratkaisukohtaan laadittiin muutamia vaikutuksia, joita ratkaisukohdan saavuttaminen edellyttää. Lopuksi ratkaisukohdat kirjoitettiin paperilapuille, jotka laitettiin nuppineuloilla valtavalle taululle. Taululle laitettiin myös operaatiolinjat ihan fyysisesti narua nuppilneuloilla kiinnittämällä.
Illalla osallistuin viran puolesta Hampurin, Lyypekin ja Kielin kaupunkien yhteiselle vastaanotolle satavuotiaan Suomen kunniaksi Hampurin raatihuoneella.
Torstaina aamu alkoi liikunnalla. Ohjausta ei taaskaan ollut, mutta sisäjalkapallopeli sentään saatiin aikaan. Osallistujia oli kymmenkunta ja tappioihin voidaan lukea yksi venähtänyt nilkka. Tunnin lopuksi tein jälleen yhden osasuorituksen palveluskuntoisuusmerkkiä varten: tällä kertaa vuorossa oli ketteryyskoe, joka minun ikäluokalleni sisälsi naruhyppelyä yhtäjaksoisesti 80 kertaa juoksuaskeleella. Helppo homma.
Tämän jälkeen oli käsketty kurssi kolmiriviin (eli ns. Antreten) ja kurssin johtaja eversti H.W. ilmoitti kurssin koulun johtajalle, amiraali C.S.:lle. Hän ilmoitti kahden ilmasotalinjan opiskelijan ylennyksestä, toinen majuriksi (taisi olla kolmanneksi viimeinen kapteeni kurssilla) tai toinen everstiluutnantiksi. Ylennystilaisuudet ovat täällä varsin leppoisia ja epäsotilaallisia Suomeen verrattuna, jossa ylentäminen on vakava asia. Ylennyksen merkitys on myös aivan toinen, sillä sotilasarvo liittyy kiinteästi palkkaluokkaan.
Harjoituksessa oli vuorossa toinen oikeudenhoidon tietoisku. Koulun lakimies G.S. käsitteli Saksan perustuslain suhdetta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin sekä Naton ja Euroopan neuvoston ratkaisuihin. Kuten olen monta kertaa aikaisemminkin todennut, on hänen opetuksensa pedagoisesta näkökulmasta täysi katastrofi, ja jätänkin nykyään muistiinpanot suosiolla tekemättä. On valitettava tosiasia, että en saa yhdestäkään hänen esittämästään ajatuksesta siinä määrin kiinni, että voisin viedä sen jonkinlaiseen koherenttiin johtopäätökseen saakka, enkä koe, että irrallisten sirpaletietojen ylös kirjaaminen opettaisi minulle juuri mitään. Paitsi tietenkin irrallista sirpaletietoa, joka tosin sekin saattaisi melko todennäköisesti olla väärin ymmärretty.
Tietoiskun jälkeen palattiin itse aiheeseen, eli operaation perusrakenteen laatimiseen. Jouduin kuitenkin lähtemään aika pian lounaan jälkeen, sillä matkustan Suomeen.
Perjantaina osallistuin yleisesikuntaupseerikurssin päätöstilaisuuteen Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa ja iltajuhlaan ravintola Pörssissä. Oli mukava vierailla kotimaassa, nähdä vanhoja kurssikavereita ja juhlistaa suurta päivää. Samalla oli hieman haikeaa, että oma valmistumiseni on edelleen n. vuoden päässä, jos kaikki menee suunnitellusti.
Mukava päätös lyhyelle ja siksi leppoisalle viikolle.
Keskiviikkona päivä alkoi vasta kymmeneltä, sillä aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty. Harjoituksessa tartuttiin työhön ja mentiin suoraan asiaan, eli voimanlähteen kriittiseen tarkasteluun. Tälle varattu aika ylitettiin tavanomaisista syistä, eli johtajan tai kouluttajan roolin itselleen omaksuneilla oli liikaa sanottavaa siihen nähden, että kyse on aikuisopiskelijoista. Kun puheet oli puhuttu jaettiin opetusryhmä kolmeen pienryhmään, joissa analysoitiin operaatiolinjoja ja ratkaisukohtia (Decisive Conditions). Esikuntapäällikkö päätti, että merivoimakomponentti joudattaa Joint Force Commandin operaatiolinjoja ja päätöskohtia (Decision Points), vaikka näin ei välttämättä tarvitse olla. Lisäksi käytössä oli merivoimakomponentin alustava operatiiviinen tehtävä. Vaikka aikaa oli vähän, saimme melko helposti kasaan liudan ratkaisukohtia. Niiden löytämisessä oli jonkin verran apua aikaisemmasta analyysistä tekijöiden ja avaintekijöiden parissa, mutta pääosassa oli kuitenkin ihan perinteinen, luova esikuntatyö. Kuhunkin ratkaisukohtaan laadittiin muutamia vaikutuksia, joita ratkaisukohdan saavuttaminen edellyttää. Lopuksi ratkaisukohdat kirjoitettiin paperilapuille, jotka laitettiin nuppineuloilla valtavalle taululle. Taululle laitettiin myös operaatiolinjat ihan fyysisesti narua nuppilneuloilla kiinnittämällä.
Illalla osallistuin viran puolesta Hampurin, Lyypekin ja Kielin kaupunkien yhteiselle vastaanotolle satavuotiaan Suomen kunniaksi Hampurin raatihuoneella.
Torstaina aamu alkoi liikunnalla. Ohjausta ei taaskaan ollut, mutta sisäjalkapallopeli sentään saatiin aikaan. Osallistujia oli kymmenkunta ja tappioihin voidaan lukea yksi venähtänyt nilkka. Tunnin lopuksi tein jälleen yhden osasuorituksen palveluskuntoisuusmerkkiä varten: tällä kertaa vuorossa oli ketteryyskoe, joka minun ikäluokalleni sisälsi naruhyppelyä yhtäjaksoisesti 80 kertaa juoksuaskeleella. Helppo homma.
Tämän jälkeen oli käsketty kurssi kolmiriviin (eli ns. Antreten) ja kurssin johtaja eversti H.W. ilmoitti kurssin koulun johtajalle, amiraali C.S.:lle. Hän ilmoitti kahden ilmasotalinjan opiskelijan ylennyksestä, toinen majuriksi (taisi olla kolmanneksi viimeinen kapteeni kurssilla) tai toinen everstiluutnantiksi. Ylennystilaisuudet ovat täällä varsin leppoisia ja epäsotilaallisia Suomeen verrattuna, jossa ylentäminen on vakava asia. Ylennyksen merkitys on myös aivan toinen, sillä sotilasarvo liittyy kiinteästi palkkaluokkaan.
Harjoituksessa oli vuorossa toinen oikeudenhoidon tietoisku. Koulun lakimies G.S. käsitteli Saksan perustuslain suhdetta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin sekä Naton ja Euroopan neuvoston ratkaisuihin. Kuten olen monta kertaa aikaisemminkin todennut, on hänen opetuksensa pedagoisesta näkökulmasta täysi katastrofi, ja jätänkin nykyään muistiinpanot suosiolla tekemättä. On valitettava tosiasia, että en saa yhdestäkään hänen esittämästään ajatuksesta siinä määrin kiinni, että voisin viedä sen jonkinlaiseen koherenttiin johtopäätökseen saakka, enkä koe, että irrallisten sirpaletietojen ylös kirjaaminen opettaisi minulle juuri mitään. Paitsi tietenkin irrallista sirpaletietoa, joka tosin sekin saattaisi melko todennäköisesti olla väärin ymmärretty.
Tietoiskun jälkeen palattiin itse aiheeseen, eli operaation perusrakenteen laatimiseen. Jouduin kuitenkin lähtemään aika pian lounaan jälkeen, sillä matkustan Suomeen.
Perjantaina osallistuin yleisesikuntaupseerikurssin päätöstilaisuuteen Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa ja iltajuhlaan ravintola Pörssissä. Oli mukava vierailla kotimaassa, nähdä vanhoja kurssikavereita ja juhlistaa suurta päivää. Samalla oli hieman haikeaa, että oma valmistumiseni on edelleen n. vuoden päässä, jos kaikki menee suunnitellusti.
Mukava päätös lyhyelle ja siksi leppoisalle viikolle.
14.10.2017
234. - 238. päivä
Maanantai aloitti uuden opintojakson: operatiivinen johtaminen ja suunnittelu. Käytännössä opintojakson tavoitteena on perehdyttää opiskelijat puolustushaarojen ja liittouman yhteiseen laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen suunnitteluprosessiin. Lisäksi tarkoitus on perehtyä yhteen skenaarioon, jollaisia täälläpäin on tapana käyttää suunnitteluharjoituksissa. Suomessa ei tuhlata aikaa mielikuvitusskenaarioiden opetteluun, vaan harjoitukset käydään yleensä oikeilla kartoilla ja joukoilla, toki peitettynä ("Sininen valtio", "Vihreä liitto"). Tämä on mielestäni oikea ratkaisu siksi, että skenaarioista saatava tieto on aina rajallista ja ne on aina rakennettu jotain tiettyä ratkaisua ajatellen. Todellinen elämä sen sijaan on tietolähteenä rajaton eikä se noudata mitään ajatusrakennelmia. Samalla paranee paikallistuntemus ja tietämys vastustajan joukkorakenteesta.
Opintojakso alkoi johdannolla, jonka piti vastaperustetun operaatiotaidon, kyberulottuvuuden ja tukiorganisaation (Einsatz, CIR, SKB) laitoksen pääopettaja eversti V. Viikon aikana on tarkoitus perehtyä Naton COPD-suunnitteluohjeeseen sekä skenaarioon, jota käytetään tulevissa harjoituksissa. Hänen jälkeensä ääneen pääsi komentaja K., joka vastaa opintojakson käytännön järjestelyistä, sekä komentaja B. joka esitteli COPD:n perusperiaatteita sekä skenaariota. Aamupäivän puolessavälissä ehti paikalle myös laitoksen johtaja eversti B.N., joka piti varsin hyvän motivaatiopuheen suunnitteluprosessin ja kansainvälisen kompetenssin merkityksestä liittouman esikunnissa.
Johdantoluentojen jälkeen kurssi jakaantui luokittain pieniin saleihin, joissa perehdyttiin tarkemmin COPD:n olemukseen sekä skenaarion yksityiskohtiin. Oman luokkani opettajana toimi eversti B. Laajan turvallisuuskäsityksen operaatioissa (Comperehensive Operations) vaikuttaa runsaasti tekijöitä, joihin sotilasorganisaatio ei voi lainkaan vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä on jopa valtaosa niitä toimijoista ja olosuhteista, jotka esim. ulkomaisissa kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa. Sotilasorganisaatio komentajineen ja esikuntineen voi korkeintaan yrittää koordinoida niitä, jos sitäkään. Tällaisissa tilanteissa tavanomainen sotilaallinen ajattelu ja suunnittelu ei auta. Siksi liittouma on kehittänyt laajan turvallisuuskäsityksen operaatioiden suunnitteluohjeen, Comprehensive Operations Planning Directive. Tämä on työkalu, jossa kuvataan laajan turvallisuuskäsityksen operaatioden suunnitteluprosessi. Samalla ohje on ikään kuin keittokirja, jonka reseptiä seuraamalla on mahdollista saada aikaan suunnitelma liittouman monikansallisessa ympäristössä.
Strategisella tasolla toimiva liittouman sotilasesikunta SHAPE (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) muuttaa poliittisen ohjauksen sotilaallisiksi toimintavaihtoehdoiksi (MRO, Military Response Options), eli suunnitteluperusteiksi, ja hankkii joukot käytettäväksi liittouman jäsenvaltioilta. Liittouman operatiivisen tason esikunta JFC (Joint Forces Command) laatii operatiivisen tason suunnitteluperusteet, suunnitelmat ja käskyt. Tätä alemman tason esikunnat eli puolustushaaraesikunnat ovat taktisen tason toimijoita, jotka eivät enää noudata COPD:tä, vaan laativat taktisen tason suunnitelmat ja käskyt.
Konfliktipuun piirtämisen tarkoituksena on selvittää konfliktin syyt eli juuret, seuraukset eli oksat ja ennen kaikkea konfliktin ydin eli runko (tai rungot). Näiden selvittäminen ja erottaminen toisistaan ei aina ole lainkaan helppoa eikä sille ole olemassa mitään valmista sapluunaa.
Suunnitteluun on kehitetty myös tietotekninen työkalu: Tool for Operations Planning Functional Area Service, eli TOPFAS. Siinä on sovellukset suunnittelun lisäksi myös arvioimiseen ja operaatioiden johtamiseen. TOPFASin käyttö on käsketty Natossa ja sinne tietojen syöttäminen vaikuttaa reaaliaikaisesti kaikilla tasoilla. Pääsemme kuulemma itse käyttämään tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa työkalua myöhemmissä harjoituksissa. Esimerkkien valossa se muistutti jotain useista tiedustelutiedon analysoinnin apuvälineistä. Luennoitsija eversti B. suositteli luettavaksi COPD:n tiivistelmää sekä asiakirjaa BI-SC Conceptual Framework for Allied Operations, joka kuulemma auttaa ymmärtämään perustavalla tavalla miten Nato toimii.
(Muistiinpanoni maanantailta ovat hieman sirpaleiset, sillä jouduin pitkästä aikaa palaamaan kynän ja muistilehtiön käyttöön.)
Tiistaina päivä alkoi maksupalvelutoimiston tietoiskulla kansainvälisille opiskelijoille. Tulevilla matkoilla useimmat kansainväliset opiskelijat ovat ns. "Selbstbezahler", eli he vastaavat itse matkakuluista kuten lentolipuista ja hotellilaskuista. Koulu varaa matkat ja valmistaa niistä laskun opiskelijalle. Lasku tehdään ennakkohintojen perusteella, jotta se ehtii henkilölle ajoissa. Tavoitteena on, että lasku odottaisi opiskelijan postilokerossa tämän palatessa matkalta.
Tämä palaverin jälkeen oli kieltenopetusta. Yhtenevien opintojen järjestystä ja aikataulua oli muutettu yhden päivän varoitusajalla. Kaaoshan siitä seurasi, etenkin kun muutoksista ei tiedotettu muuten kuin laittamalla uusi viikko-ohjelma ilmoitustaululle, josta aktiivisimmat opiskelijat sen bongasivat ja jotkut heistä välittivät tiedon eri WhatsApp-ryhmiin. Edes luokanvalvojat eivät vielä eilen olleet tietoisia muutoksista. On edelleen melko lailla käsittämätöntä, että tämän tason sotilasopetuslaitosta johdetaan näinkin epäjärjestelmällisesti tai satulasta, kuten on tapana sanoa. No, näillä mennään.
Päivän varsinainen anti jatkoi COPD:n saloihin perehtymistä. Aluksi seurasi n. 40 minuuttia kestänyt johdantoluento prosessin toisesta vaiheesta. Sen piti komentaja evp, jonka nimi meni minulta ohi (B:llä se muistaakseni alkoi). Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan toista vaihetta eli strategista tilannearviota luokkakokoonpanoissa. Eilen käsiteltiin vaihetta yksi, eli tilannekuvan hankkimista mahdollisesta kriisistä. Jo tässä vaiheessa olen pannut merkille, että saksalaiset kollegani opettajia myöten jotenkin vierastavat komentajakeskeistä ja tehtävätaktiikkaan perustuvaa suunnitteluprosessia. Valitettavasti en ole (vielä) päässyt osalliseksi yhteenkään harjoitukseen, jossa olisin kokenut millainen se varsinainen, esikuntapäällikkökeskeinen suunnitteluprosessi on. Ero on kuulemma merkittävä: saksalaisen käytännön mukaan esikuntapäällikkö vastaa paljolti siitä mitä komentaja lopulta allekirjoittaa, kun taas suomalaisessa käytännössä EP keskittyy lähinnä johtamaan esikunnan käytännön rutiineja (pysytellen tietenkin samaan aikaan tilanteen tasalla).
Toisen vaiheen tuloksena SHAPE laatii sotilaallisia toimintavaihtoehtoja (Military Response Options, MRO). Nämä JFC jalostaa operatiivisiksi tavoitteiksi samaan aikaan kun SHAPE yrittää saada jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät tai Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC, Naton ylin päättävä elin) valitsemaan yhden toimintavaihtoehdoista, tai todennäköisimmin jonkinlaisen vesitetyn yhdistelmän niistä.
Iltapäivän puolella siirryttiin käsittelemään COPD-prosessin vaihetta 3A, eli operatiivisen arvion osiota tehtäväanalyysi. Myös tämä vaihe alkoi reilun puolen tunnin kiivastahtisella johdantoluennolla, minkä jälkeen siiryttiin pienryhmiin syventämään oppia. Kolmannessa vaiheessa on tavoitteena kehittää alustava operaatioajatus. JFC:n komentaja antaa ohjausta (guidance) suunnittelun pohjaksi, ja alajohtoportaille (LCC, MCC, ACC, JLSG, SOCC, jne.) annetaan ennakoivasti suunnitteluohjeet (directive).
Keskiviikko alkoi kansainvälisten opiskelijoiden tapaamisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Seuraavana päivänä on luottamushenkilöiden tapaaminen ja kansainvälisten opiskelijoiden luottamushenkilö halusi tavata, keskustella ajankohtaisista asioista ja kysyä kuulumisia ennen kokousta.
Tämän jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi Saksan yleisesikunnan historiasta. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli yleisesikunnan siirtyminen Kolmannen valtakunnan loppuvaiheista Nürnbergin oikeudenkäynnin kautta kohti Bundeswehriä. Eniten huomiota henkilöistä sai Adolf Heusinger, joka päätyi Bundeswehrin ensimmäiseksi komentajaksi (Generalinspekteur). Heusinger puhui sodan jälkeen Saksan yleisesikunnan "neljännestä alusta". Luennoitsija myönsi, että Nürnbergissä jaettiin tuomioita osin sen perusteella, kuka katsottiin tarpeelliseksi sodan jälkeen ja kuka ei. Toisten ammattitaito ja ennen kaikkea verkostot nähtiin hyvin tärkeinä kylmän sodan olosuhteissa ja tällaisten henkilöiden syytteet yleensä hylättiin. Sen sijaan heidän osaamisensa otettiin liittoutuneiden käyttöön. Esimerkkeinä yleisesikuntaupseerien merkityksestä Saksan uudelle alulle mainittiin myös Gehlen-organisaatio ja Schnez-joukot. Yleisesikuntaupseerikoulutus saatiin uudelleen käyntiin vasta 1957-58. Heusingerin mukaan uudellen aloitettu koulutus oli kuitenkin epäonnistunut, sillä se poikkesi niin paljon perinteisestä ja hyväksi todetusta mallista. Tästä olen ehkäpä jäävi lausumaan omaa mielipidettäni.
Historian jälkeen palattiin COPD-prosessin pariin, jälleen johdantoluennon kautta. Sen piti komentaja B. ja sen aiheena oli prosessin vaihe 3B eli operatiivisen kehyksen eli operaation perusrakenteen laadinta. Tähän sisältyy voimanlähteiden, operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittäminen. Jo aiempien sotilasopintojeni aikana olen saanut tuta miten hankalista ja monipolvisista käsitteistä ja prosesseista tässä kohden on kyse. Tosiasiassa vastauksia on aina yhtä monta kun on vastaajia. Vääriäkin vastauksia näihin kysymyksiin voi olla, mutta vielä vaikeampaa on osoittaa miksi muodollisesti oikeista vastauksista joku on oikeampi kuin toinen. Asia saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta kun niitä pohditaan vihkoon painetun rajallisen ja muuttumattoman skenaarion pohjalta. Opiskelun kannalta skenaarion käyttö on siis tavallaan perusteltua, sillä se auttaa tekemään yksinkertaisen perussuorituksen. Todellisuus sen sijaan on jotain aivan muuta: äärettömän monimutkainen, muuttuva ja täynnä epävarmuuksia ja virheitä. Periaatteessa kaikki käsitteet olivat siis jo esiupseerikurssilta tuttuja, mutta tilaisuuksia niiden harjoitteluun on toistaiseksi ollut liian vähän. Päätöspisteet, vaihtoehtosuunnitelmat, jatkosuunnitelmat, ratkaisevat olosuhteet, jne. jne. Mieleen palautui myös se, miten huonosti järjestelmä oli suomennettu tai pikemminkin lokalisoitu suomalaiseen sotilaskulttuuriin: englanniksi kaikki on jotenkin selkeämpää. (Luennot ja opetus on toki saksaksi, mutta kaikki käsitteet englannksi tai Neudeutschiksi, kuten sitä täällä leikkisästi kutsutaan). Tältä pohjalta on kuitenkin ponnistettava; don't fight the setting. Toisaalta ymmärrän kyllä prosessin väistämättömyyden: 29 jäsenvaltion toiveet ja intressit on vaan väkisinkin kyettävä jotenkin yhdistämään, mikäli operaatioon ylipäänsä halutaan mennä ja liittouma pitää kasassa.
Luennon jälkeen siirryttiin jälleen pienryhmiin, joista omassamme puhetta johti eversti B. Hän on prosessissa hyvin kokenut ja opettajanakin jotakuinkin pätevä, joten tässä suhteessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Joissain muissa ryhmissä asiat eivät kuulemani mukaan ole yhtä hyvin. Pisin keskustelu syntyi voimanlähteen luonteesta ja sen määrittämisen metodeista, kuten arvata saattaa. Ryhmätyön aiheena oli laatia ratkaisukohtia eli olosuhteita eri operaatiolinjoille sekä näihin vaikuttavia vaikutuksia. Kuten edellä totesin osa ymmärryksestä katoaa suomenoksessa, ja tässä yksi esimerkki siitä näin kääntäjän näkökulmasta.
Actions create effects Toimenpiteet saavat aikaan vaikutuksia
Effects set conditions Vaikutukset luovat olosuhteita
Conditions enable achievement of objectives Olosuhteet tekevät mahdolliseksi tavoitteiden saavuttamisen
Objectives enable the end state Tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa loppuasetelman saavuttamisen
Ei ole helppoa, vaikka käännös onkin omani. Erityisen haasteen asettaa mielestäni se, miten Naton käsitteet asettuvat suomalaisen sotataidon perinteeseen. Päivän päätteeksi luennoitsija suositteli netistä katsottavaksi Dale Eickmeierin videota Operational Art, Design and the Center of Gravity, mieluiten lasillisen punaviiniä kanssa.
Torstaiaamu alkoi liikunnalla. Olin sopinut kurssitoverini kanssa mahdollisuudesta tehdä saksalaista kuntomerkkiä (Deutsche Sportabzeichen) varten tarvittavia suorituksia. Mukaan liittyi myös luokanvalvojani sekä italialainen opiskelijatoveri. Kuntomerkissä on nejä osa-aluetta, joista kustakin on mahdollista saada merkintä eri lajeista. Osa-alueet ovat kestävyys, nopeus, voima ja ketteryys. Eri lajeissa on rajat eri ikäluokille ja sukupuolille siten, että kustakin lajista on mahdollista saada kultaa (3 pistettä), hopeaa (2 p) tai pronssia (1 p). Kultaista kuntomerkkiä tarvitaan 12 tai 11 pistettä, eli yhdestä osa-alueesta on mahdollista saada hopea, muista pitää saada kulta. Kultainen kuntomerkki taas on edellytys kultaisen palveluskuntoisuusmerkin (Leistungsabzeichen) saamiselle, johon tarvitaan lisäksi kaikki IGF-merkinnät eli ammunnat, marssit jne. tasolla kulta. Ajattelin että kuntomerkki tai palveluskuntoisuusmerkki olisi kiva olla olemassa, koska täältä ei muuten jää käteen mitään konkreettista muistoa virkapuvussa pidettäväksi, kuten esimerkiksi kurssimerkkiä. Suoritusten
rajat ovat onneksi saavutettavissa, koska jos jossain lajissa ei ole hyvä, voi saman osa-alueen pisteet saada helpommin toisessa lajissa.
Varsinaisessa opetuksessa aloitettiin suoraan pienryhmissä opettelemaan COPD-prosessin vaihetta 3B eli toiminta-ajatusten määrittämistä operaation perusrakenteen kautta. Perusrakenne on operaatiivinen kehys (operational framework), kunnes komentaja hyväksyy sen. Tällöin siitä tulee alustava operaation perusrakenne (initial operational desing), joka sittemmin jalostuu operaation perusrakenteeksi. Tämän pohjalta suunnitellaan toimintavaihtoehtoja (courses of action), jotka arvioidaan (useimmiten sotapelin avulla) ja joista valitaan yksi. Lounaan jälkeen oli yhteinen luento toimintavaihtoehtojen laatimisesta. Toimintavaihtoehtojen laadinnan lähtökohtana on komentajan suunnitteluohjeet. Lopputuotteena vaihtoehtojen laadinnan, vertailun ja valinnan jälkeen on OPD, eli operational planning directive. Käytännössä tämä on sisällöltään jo melko lähellä varsinaista operaatiosuunnitelmaa.
Luennon jälkeen siiryttiin taas pienryhmiin, tällä kertaa laatimaan skenaarioon sidottuja toimintavaihtoehtoja käytännössä. Suomessa opetetusta kansallisesta suunnittelujärjestelmästä FINGOP:sta COPD poikkeaa olennaisesti siinä, että COPD:ssä liikutaan aidosti operatiivis-strategisella tasolla, kun FINGOP taas on suunnattu enemmänkin operatiivis-taktisen tason suunnitteluun. COPD ottaa myös huomioon liittouman käytännöt siinä missä FINGOP on ainakin yritetty räätälöidä kansalliseen toimintaan. Tällä opintojaksolla alkaa vähitellen ottamaan todesta sen, mitä YE-kursseilla sekä Suomessa että täällä on kyllästymiseen asti toitotettu: kurssin jälkeen saattaa
löytää itsensä yllättävän nopeasti sotilaallisen, sotilaspoliittisen ja jopa turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ylimpien piirien tehtävistä. Asiaa toiselta kantilta tarkasteltaen voi todeta, että tässä alkaa pikku hiljaa valkenemaan miten vähällä järjellä tai osaamisella tätä maailmaa pyöritetäänkään.
Torstain viimeinen palvelustehtävä oli Saksan Merivoimien soittokunnan konsertti koulun auditoriossa. Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta aika meni kuin siivillä, sillä konsertti oli viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Kaiken lisäksi konsertin jälkeen tarjoiltiin pieni iltapala.
Perjantain opetuksen aiheena oli toimintavaihtoehtojen esittely ja komentajan päätös joita tarkasteltiin pienryhmissä. Eversti B. näytti esimerkin siitä, millainen esittely voisi kokonaisuudessaan olla käyttämässämme skenaariossa. Esittelytilaisuuden todellinen kesto on yleensä n. tunnista kahteen tuntiin, minkä jälkeen komentaja tekee päätöksensä toimintavaihtoehdosta ja prosessissa voidaan siirtyä vaiheeseen neljä. Lopuksi katsoimme yhden 15 minuutin pituisen
youtube-luennon voimanlähteen määrittämisestä. Se taisi olla osa samasta videoluennosta, Jota eversti suositteli jo aiemmin. Tämän jälkeen kurssi kokoontui vielä isoon luentosaliin, jossa laitoksen
johtaja piti lyhyen yhteenvedon tästä viikon mittaisesta COPD-opintojaksosta. Seuraavilla viikoilla puolustushaarat harjoittelevat omissa kokoonpanoissaan puolustushaaratasolla, joten COPD-prosessia tarvitaan seuraavan kerran vasta parin kuukauden kuluttua, kun kurssin viimeinen kolmannes alkaa.
Kokonaisuutena viikko oli pitkä ja raskas. Päivän olivat pitkiä ja kiivastahtisia ja ilmapiiri koululla jotenkin totinen ja raskassoutuinen. Ehkä sateisen harmaalla säällä oli vaikutusta asiaan.
Opintojakso alkoi johdannolla, jonka piti vastaperustetun operaatiotaidon, kyberulottuvuuden ja tukiorganisaation (Einsatz, CIR, SKB) laitoksen pääopettaja eversti V. Viikon aikana on tarkoitus perehtyä Naton COPD-suunnitteluohjeeseen sekä skenaarioon, jota käytetään tulevissa harjoituksissa. Hänen jälkeensä ääneen pääsi komentaja K., joka vastaa opintojakson käytännön järjestelyistä, sekä komentaja B. joka esitteli COPD:n perusperiaatteita sekä skenaariota. Aamupäivän puolessavälissä ehti paikalle myös laitoksen johtaja eversti B.N., joka piti varsin hyvän motivaatiopuheen suunnitteluprosessin ja kansainvälisen kompetenssin merkityksestä liittouman esikunnissa.
Johdantoluentojen jälkeen kurssi jakaantui luokittain pieniin saleihin, joissa perehdyttiin tarkemmin COPD:n olemukseen sekä skenaarion yksityiskohtiin. Oman luokkani opettajana toimi eversti B. Laajan turvallisuuskäsityksen operaatioissa (Comperehensive Operations) vaikuttaa runsaasti tekijöitä, joihin sotilasorganisaatio ei voi lainkaan vaikuttaa. Tällaisia tekijöitä on jopa valtaosa niitä toimijoista ja olosuhteista, jotka esim. ulkomaisissa kriisinhallintaoperaatioissa vaikuttaa. Sotilasorganisaatio komentajineen ja esikuntineen voi korkeintaan yrittää koordinoida niitä, jos sitäkään. Tällaisissa tilanteissa tavanomainen sotilaallinen ajattelu ja suunnittelu ei auta. Siksi liittouma on kehittänyt laajan turvallisuuskäsityksen operaatioiden suunnitteluohjeen, Comprehensive Operations Planning Directive. Tämä on työkalu, jossa kuvataan laajan turvallisuuskäsityksen operaatioden suunnitteluprosessi. Samalla ohje on ikään kuin keittokirja, jonka reseptiä seuraamalla on mahdollista saada aikaan suunnitelma liittouman monikansallisessa ympäristössä.
Strategisella tasolla toimiva liittouman sotilasesikunta SHAPE (Supreme Headquarters Allied Powers Europe) muuttaa poliittisen ohjauksen sotilaallisiksi toimintavaihtoehdoiksi (MRO, Military Response Options), eli suunnitteluperusteiksi, ja hankkii joukot käytettäväksi liittouman jäsenvaltioilta. Liittouman operatiivisen tason esikunta JFC (Joint Forces Command) laatii operatiivisen tason suunnitteluperusteet, suunnitelmat ja käskyt. Tätä alemman tason esikunnat eli puolustushaaraesikunnat ovat taktisen tason toimijoita, jotka eivät enää noudata COPD:tä, vaan laativat taktisen tason suunnitelmat ja käskyt.
Konfliktipuun piirtämisen tarkoituksena on selvittää konfliktin syyt eli juuret, seuraukset eli oksat ja ennen kaikkea konfliktin ydin eli runko (tai rungot). Näiden selvittäminen ja erottaminen toisistaan ei aina ole lainkaan helppoa eikä sille ole olemassa mitään valmista sapluunaa.
Suunnitteluun on kehitetty myös tietotekninen työkalu: Tool for Operations Planning Functional Area Service, eli TOPFAS. Siinä on sovellukset suunnittelun lisäksi myös arvioimiseen ja operaatioiden johtamiseen. TOPFASin käyttö on käsketty Natossa ja sinne tietojen syöttäminen vaikuttaa reaaliaikaisesti kaikilla tasoilla. Pääsemme kuulemma itse käyttämään tätä mielenkiintoiselta vaikuttavaa työkalua myöhemmissä harjoituksissa. Esimerkkien valossa se muistutti jotain useista tiedustelutiedon analysoinnin apuvälineistä. Luennoitsija eversti B. suositteli luettavaksi COPD:n tiivistelmää sekä asiakirjaa BI-SC Conceptual Framework for Allied Operations, joka kuulemma auttaa ymmärtämään perustavalla tavalla miten Nato toimii.
(Muistiinpanoni maanantailta ovat hieman sirpaleiset, sillä jouduin pitkästä aikaa palaamaan kynän ja muistilehtiön käyttöön.)
Tiistaina päivä alkoi maksupalvelutoimiston tietoiskulla kansainvälisille opiskelijoille. Tulevilla matkoilla useimmat kansainväliset opiskelijat ovat ns. "Selbstbezahler", eli he vastaavat itse matkakuluista kuten lentolipuista ja hotellilaskuista. Koulu varaa matkat ja valmistaa niistä laskun opiskelijalle. Lasku tehdään ennakkohintojen perusteella, jotta se ehtii henkilölle ajoissa. Tavoitteena on, että lasku odottaisi opiskelijan postilokerossa tämän palatessa matkalta.
Tämä palaverin jälkeen oli kieltenopetusta. Yhtenevien opintojen järjestystä ja aikataulua oli muutettu yhden päivän varoitusajalla. Kaaoshan siitä seurasi, etenkin kun muutoksista ei tiedotettu muuten kuin laittamalla uusi viikko-ohjelma ilmoitustaululle, josta aktiivisimmat opiskelijat sen bongasivat ja jotkut heistä välittivät tiedon eri WhatsApp-ryhmiin. Edes luokanvalvojat eivät vielä eilen olleet tietoisia muutoksista. On edelleen melko lailla käsittämätöntä, että tämän tason sotilasopetuslaitosta johdetaan näinkin epäjärjestelmällisesti tai satulasta, kuten on tapana sanoa. No, näillä mennään.
Päivän varsinainen anti jatkoi COPD:n saloihin perehtymistä. Aluksi seurasi n. 40 minuuttia kestänyt johdantoluento prosessin toisesta vaiheesta. Sen piti komentaja evp, jonka nimi meni minulta ohi (B:llä se muistaakseni alkoi). Tämän jälkeen siirryttiin tarkastelemaan toista vaihetta eli strategista tilannearviota luokkakokoonpanoissa. Eilen käsiteltiin vaihetta yksi, eli tilannekuvan hankkimista mahdollisesta kriisistä. Jo tässä vaiheessa olen pannut merkille, että saksalaiset kollegani opettajia myöten jotenkin vierastavat komentajakeskeistä ja tehtävätaktiikkaan perustuvaa suunnitteluprosessia. Valitettavasti en ole (vielä) päässyt osalliseksi yhteenkään harjoitukseen, jossa olisin kokenut millainen se varsinainen, esikuntapäällikkökeskeinen suunnitteluprosessi on. Ero on kuulemma merkittävä: saksalaisen käytännön mukaan esikuntapäällikkö vastaa paljolti siitä mitä komentaja lopulta allekirjoittaa, kun taas suomalaisessa käytännössä EP keskittyy lähinnä johtamaan esikunnan käytännön rutiineja (pysytellen tietenkin samaan aikaan tilanteen tasalla).
Toisen vaiheen tuloksena SHAPE laatii sotilaallisia toimintavaihtoehtoja (Military Response Options, MRO). Nämä JFC jalostaa operatiivisiksi tavoitteiksi samaan aikaan kun SHAPE yrittää saada jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät tai Pohjois-Atlantin neuvoston (NAC, Naton ylin päättävä elin) valitsemaan yhden toimintavaihtoehdoista, tai todennäköisimmin jonkinlaisen vesitetyn yhdistelmän niistä.
Iltapäivän puolella siirryttiin käsittelemään COPD-prosessin vaihetta 3A, eli operatiivisen arvion osiota tehtäväanalyysi. Myös tämä vaihe alkoi reilun puolen tunnin kiivastahtisella johdantoluennolla, minkä jälkeen siiryttiin pienryhmiin syventämään oppia. Kolmannessa vaiheessa on tavoitteena kehittää alustava operaatioajatus. JFC:n komentaja antaa ohjausta (guidance) suunnittelun pohjaksi, ja alajohtoportaille (LCC, MCC, ACC, JLSG, SOCC, jne.) annetaan ennakoivasti suunnitteluohjeet (directive).
Keskiviikko alkoi kansainvälisten opiskelijoiden tapaamisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Seuraavana päivänä on luottamushenkilöiden tapaaminen ja kansainvälisten opiskelijoiden luottamushenkilö halusi tavata, keskustella ajankohtaisista asioista ja kysyä kuulumisia ennen kokousta.
Tämän jälkeen oli sotahistoriaa. Eversti W.S. jatkoi Saksan yleisesikunnan historiasta. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli yleisesikunnan siirtyminen Kolmannen valtakunnan loppuvaiheista Nürnbergin oikeudenkäynnin kautta kohti Bundeswehriä. Eniten huomiota henkilöistä sai Adolf Heusinger, joka päätyi Bundeswehrin ensimmäiseksi komentajaksi (Generalinspekteur). Heusinger puhui sodan jälkeen Saksan yleisesikunnan "neljännestä alusta". Luennoitsija myönsi, että Nürnbergissä jaettiin tuomioita osin sen perusteella, kuka katsottiin tarpeelliseksi sodan jälkeen ja kuka ei. Toisten ammattitaito ja ennen kaikkea verkostot nähtiin hyvin tärkeinä kylmän sodan olosuhteissa ja tällaisten henkilöiden syytteet yleensä hylättiin. Sen sijaan heidän osaamisensa otettiin liittoutuneiden käyttöön. Esimerkkeinä yleisesikuntaupseerien merkityksestä Saksan uudelle alulle mainittiin myös Gehlen-organisaatio ja Schnez-joukot. Yleisesikuntaupseerikoulutus saatiin uudelleen käyntiin vasta 1957-58. Heusingerin mukaan uudellen aloitettu koulutus oli kuitenkin epäonnistunut, sillä se poikkesi niin paljon perinteisestä ja hyväksi todetusta mallista. Tästä olen ehkäpä jäävi lausumaan omaa mielipidettäni.
Historian jälkeen palattiin COPD-prosessin pariin, jälleen johdantoluennon kautta. Sen piti komentaja B. ja sen aiheena oli prosessin vaihe 3B eli operatiivisen kehyksen eli operaation perusrakenteen laadinta. Tähän sisältyy voimanlähteiden, operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittäminen. Jo aiempien sotilasopintojeni aikana olen saanut tuta miten hankalista ja monipolvisista käsitteistä ja prosesseista tässä kohden on kyse. Tosiasiassa vastauksia on aina yhtä monta kun on vastaajia. Vääriäkin vastauksia näihin kysymyksiin voi olla, mutta vielä vaikeampaa on osoittaa miksi muodollisesti oikeista vastauksista joku on oikeampi kuin toinen. Asia saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta kun niitä pohditaan vihkoon painetun rajallisen ja muuttumattoman skenaarion pohjalta. Opiskelun kannalta skenaarion käyttö on siis tavallaan perusteltua, sillä se auttaa tekemään yksinkertaisen perussuorituksen. Todellisuus sen sijaan on jotain aivan muuta: äärettömän monimutkainen, muuttuva ja täynnä epävarmuuksia ja virheitä. Periaatteessa kaikki käsitteet olivat siis jo esiupseerikurssilta tuttuja, mutta tilaisuuksia niiden harjoitteluun on toistaiseksi ollut liian vähän. Päätöspisteet, vaihtoehtosuunnitelmat, jatkosuunnitelmat, ratkaisevat olosuhteet, jne. jne. Mieleen palautui myös se, miten huonosti järjestelmä oli suomennettu tai pikemminkin lokalisoitu suomalaiseen sotilaskulttuuriin: englanniksi kaikki on jotenkin selkeämpää. (Luennot ja opetus on toki saksaksi, mutta kaikki käsitteet englannksi tai Neudeutschiksi, kuten sitä täällä leikkisästi kutsutaan). Tältä pohjalta on kuitenkin ponnistettava; don't fight the setting. Toisaalta ymmärrän kyllä prosessin väistämättömyyden: 29 jäsenvaltion toiveet ja intressit on vaan väkisinkin kyettävä jotenkin yhdistämään, mikäli operaatioon ylipäänsä halutaan mennä ja liittouma pitää kasassa.
Luennon jälkeen siirryttiin jälleen pienryhmiin, joista omassamme puhetta johti eversti B. Hän on prosessissa hyvin kokenut ja opettajanakin jotakuinkin pätevä, joten tässä suhteessa ei voi olla kuin tyytyväinen. Joissain muissa ryhmissä asiat eivät kuulemani mukaan ole yhtä hyvin. Pisin keskustelu syntyi voimanlähteen luonteesta ja sen määrittämisen metodeista, kuten arvata saattaa. Ryhmätyön aiheena oli laatia ratkaisukohtia eli olosuhteita eri operaatiolinjoille sekä näihin vaikuttavia vaikutuksia. Kuten edellä totesin osa ymmärryksestä katoaa suomenoksessa, ja tässä yksi esimerkki siitä näin kääntäjän näkökulmasta.
Actions create effects Toimenpiteet saavat aikaan vaikutuksia
Effects set conditions Vaikutukset luovat olosuhteita
Conditions enable achievement of objectives Olosuhteet tekevät mahdolliseksi tavoitteiden saavuttamisen
Objectives enable the end state Tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa loppuasetelman saavuttamisen
Ei ole helppoa, vaikka käännös onkin omani. Erityisen haasteen asettaa mielestäni se, miten Naton käsitteet asettuvat suomalaisen sotataidon perinteeseen. Päivän päätteeksi luennoitsija suositteli netistä katsottavaksi Dale Eickmeierin videota Operational Art, Design and the Center of Gravity, mieluiten lasillisen punaviiniä kanssa.
Torstaiaamu alkoi liikunnalla. Olin sopinut kurssitoverini kanssa mahdollisuudesta tehdä saksalaista kuntomerkkiä (Deutsche Sportabzeichen) varten tarvittavia suorituksia. Mukaan liittyi myös luokanvalvojani sekä italialainen opiskelijatoveri. Kuntomerkissä on nejä osa-aluetta, joista kustakin on mahdollista saada merkintä eri lajeista. Osa-alueet ovat kestävyys, nopeus, voima ja ketteryys. Eri lajeissa on rajat eri ikäluokille ja sukupuolille siten, että kustakin lajista on mahdollista saada kultaa (3 pistettä), hopeaa (2 p) tai pronssia (1 p). Kultaista kuntomerkkiä tarvitaan 12 tai 11 pistettä, eli yhdestä osa-alueesta on mahdollista saada hopea, muista pitää saada kulta. Kultainen kuntomerkki taas on edellytys kultaisen palveluskuntoisuusmerkin (Leistungsabzeichen) saamiselle, johon tarvitaan lisäksi kaikki IGF-merkinnät eli ammunnat, marssit jne. tasolla kulta. Ajattelin että kuntomerkki tai palveluskuntoisuusmerkki olisi kiva olla olemassa, koska täältä ei muuten jää käteen mitään konkreettista muistoa virkapuvussa pidettäväksi, kuten esimerkiksi kurssimerkkiä. Suoritusten
rajat ovat onneksi saavutettavissa, koska jos jossain lajissa ei ole hyvä, voi saman osa-alueen pisteet saada helpommin toisessa lajissa.
Varsinaisessa opetuksessa aloitettiin suoraan pienryhmissä opettelemaan COPD-prosessin vaihetta 3B eli toiminta-ajatusten määrittämistä operaation perusrakenteen kautta. Perusrakenne on operaatiivinen kehys (operational framework), kunnes komentaja hyväksyy sen. Tällöin siitä tulee alustava operaation perusrakenne (initial operational desing), joka sittemmin jalostuu operaation perusrakenteeksi. Tämän pohjalta suunnitellaan toimintavaihtoehtoja (courses of action), jotka arvioidaan (useimmiten sotapelin avulla) ja joista valitaan yksi. Lounaan jälkeen oli yhteinen luento toimintavaihtoehtojen laatimisesta. Toimintavaihtoehtojen laadinnan lähtökohtana on komentajan suunnitteluohjeet. Lopputuotteena vaihtoehtojen laadinnan, vertailun ja valinnan jälkeen on OPD, eli operational planning directive. Käytännössä tämä on sisällöltään jo melko lähellä varsinaista operaatiosuunnitelmaa.
Luennon jälkeen siiryttiin taas pienryhmiin, tällä kertaa laatimaan skenaarioon sidottuja toimintavaihtoehtoja käytännössä. Suomessa opetetusta kansallisesta suunnittelujärjestelmästä FINGOP:sta COPD poikkeaa olennaisesti siinä, että COPD:ssä liikutaan aidosti operatiivis-strategisella tasolla, kun FINGOP taas on suunnattu enemmänkin operatiivis-taktisen tason suunnitteluun. COPD ottaa myös huomioon liittouman käytännöt siinä missä FINGOP on ainakin yritetty räätälöidä kansalliseen toimintaan. Tällä opintojaksolla alkaa vähitellen ottamaan todesta sen, mitä YE-kursseilla sekä Suomessa että täällä on kyllästymiseen asti toitotettu: kurssin jälkeen saattaa
löytää itsensä yllättävän nopeasti sotilaallisen, sotilaspoliittisen ja jopa turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ylimpien piirien tehtävistä. Asiaa toiselta kantilta tarkasteltaen voi todeta, että tässä alkaa pikku hiljaa valkenemaan miten vähällä järjellä tai osaamisella tätä maailmaa pyöritetäänkään.
Torstain viimeinen palvelustehtävä oli Saksan Merivoimien soittokunnan konsertti koulun auditoriossa. Konsertti kesti väliaikoineen kaksi tuntia, mutta aika meni kuin siivillä, sillä konsertti oli viihdyttävä ja hyvin toteutettu. Kaiken lisäksi konsertin jälkeen tarjoiltiin pieni iltapala.
Perjantain opetuksen aiheena oli toimintavaihtoehtojen esittely ja komentajan päätös joita tarkasteltiin pienryhmissä. Eversti B. näytti esimerkin siitä, millainen esittely voisi kokonaisuudessaan olla käyttämässämme skenaariossa. Esittelytilaisuuden todellinen kesto on yleensä n. tunnista kahteen tuntiin, minkä jälkeen komentaja tekee päätöksensä toimintavaihtoehdosta ja prosessissa voidaan siirtyä vaiheeseen neljä. Lopuksi katsoimme yhden 15 minuutin pituisen
youtube-luennon voimanlähteen määrittämisestä. Se taisi olla osa samasta videoluennosta, Jota eversti suositteli jo aiemmin. Tämän jälkeen kurssi kokoontui vielä isoon luentosaliin, jossa laitoksen
johtaja piti lyhyen yhteenvedon tästä viikon mittaisesta COPD-opintojaksosta. Seuraavilla viikoilla puolustushaarat harjoittelevat omissa kokoonpanoissaan puolustushaaratasolla, joten COPD-prosessia tarvitaan seuraavan kerran vasta parin kuukauden kuluttua, kun kurssin viimeinen kolmannes alkaa.
Kokonaisuutena viikko oli pitkä ja raskas. Päivän olivat pitkiä ja kiivastahtisia ja ilmapiiri koululla jotenkin totinen ja raskassoutuinen. Ehkä sateisen harmaalla säällä oli vaikutusta asiaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)