Yhteenveto

Nyt kolmisen kuukautta kurssin päättymisen jälkeen voisi olla sopivaa tehdän jonkinlainen yhteenveto siitä, millainen kurssi sitä oikein tuli käytyä. Omaa oppimista on todella hankala itse arvioida, sillä itsessä tapahtuville muutoksille on aina jossain määrin sokea. Myös kurssia tarkastelen samaan tapaan voimakkaan subjektiivisesti, joten näkökantoihini tulisi suhtautua varauksella tai edes terveen kriittisesti. Siitä huolimatta haluan kirjoittaa ne muistiin, sillä kirjoittaminen on keino käsitellä ajatuksiani. Niinpä tämäkin yhteenveto, kuten koko tämä blogi kaksi vuotta kestäneeltä kurssilta on kirjoitettu ensisijaisesti minua itseäni varten.
Führungsakademie der Bundeswehr on lahjakkaiden ja älykkäiden ihmisten oppilaistos. Bundeswehrin kansalliselle yleisesikuntaupseerikurssille on varsin vaikea päästä, ja sieltä valmistuneita pidetään Bundeswehrissä korkeassa kurssissa. Itse kurssilla ei sitten olekaan yhtä vaikeaa pärjätä, vaan kurssin läpäisevät kaikki sille valitut. Kurssin kärkeen on tietenkin aina kova kilpailu, sillä kurssin järjestys ennustaa voimakkaasti etenemistä virkauralla. Minulle ei täysin auennut miten tämä korrelaatio toimii, mutta se on todennäköisesti useiden tekijöiden summa: parhaiten menestyneet pääsevät kurssin jälkeen vastuullisimpiiin ja näkyvimpiin tehtäviin, mitkä puolestaan johtavat vielä parempiin tehtäviin. Joka tapauksessa Bundeswehrin virkakierto poikkeaa esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian asevoimien virkaurakierrosta. Bundeswehrissä pysytään ja edetään kyvyistä ja motivaatiosta riippumatta ("in and up") kun USA:ssa ylenemiselle vaihtoehtona on vain potkut ("up or out").
FüAkBw:n kuten monien muiden sotilasopetuslaitosten heikkoutena on, että kaikki ovat melko lailla samasta  puusta veistettyjä. Siviiliopiskelijat ja erikoisupseerit sekä tietenkin kansainväliset opiskelijat tuovat palettiin tervetullutta kirjoa, mutta ns. tavalliset upseerit ovat hämmästyttävän homogenista sakkia. Tilanne on valitettavasti sama myös Suomessa. Saamani tiedon mukaan 98 % Bundeswehrin kenraaleista on käynyt tämän kurssin, ja muut 2 % ovat erikoisupseereita, kuten lääkäreitä, insinöörejä tai lakimiehiä. Yhdenmukaisuus ja yhdenmukaistaminen siis vain korostuu kurssin jälkeen. Asiassa on myös hyvät puolensa, mutta monien tutkimusten mukaan homgenisyys on ketteryyttä korostavassa VUCA-maailmssa heikkous.
FüAkBw:n opetuksessa tarkastellaan useimmiten strategista tasoa, sekä poliittis-sotilaallista (turvallisuuspoliittista) että sotilasstrategista. Tämä on selkeä ero Suomen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa painopiste on operaatioiden johtamisessa. Saksan kurssi siis valmistaa upseereita tämän tason tehtäviin, ja hyvä niin. Minulle ei kurssin aikana kuitenkaan käynyt ilmi, millä kursseilla ja missä kouluissa koulutetaan Bundeswehrin operatiivisen ja taktisen tason johtajat? Yhtä kaikki, sotilasjohtamisen opetus oli tällä kurssilla hämmästyttävän vähäistä.
LGAN (Lehrgang General- und Admiralstabsdienst National) on nimestään huolimatta varsin kansainvälinen kurssi. Kurssilaisia oli 91, joista 18 tuli muista maista (17 liittouman maista ja yksi Suomesta) kuin Saksasta. Saksan (sekä liitto- että demokraattisen tasavallan) turvallisuuspolitiikan perusperiaate onkin ollut kansainvälisyys ja liittoumassa toimiminen. Saksa ei koskaan toimi yksin vaan aina osana liittoumaa. Kansainvälinen asennoituminen näkyy myös kurssilla. Kansainvälisiä opiskelijoita kuunnellaan ja heidän mielipiteitään arvostettaan. Käytännössä asia menee kuitenkin usein niin, että kun kansainvälisten opiskelijoiden näkökulma johonkin asiaan on kuultu ja hyväksi todettu, saksalaiset opiskelijat kuitenkin tekeväet kuten ovat tottuneet tekemään. Joustavuus ja valmius muuttaa rutiineja loistivat poissaolollaan.
Kurssin tärkein opetusmenetelmä oli opetuskeskustelu. Keskustelu saatiin aikaan aina, vaikka asia olisi ollut itsestään selvä (osin tämä varmasti johtui arvostelujärjestelmästä, joka kannustaa opiskelijoita hyödyntämään kaikki tilaisuudet päästä ääneen). Valmius esittää asiansa suullisesti nopeasti ja sujuvasti vaikuttaisi olevan yleisesikuntaupseerin ydinkompetenssi, jonka hallinta ennakoi menestystä erityisesti kansainvälisissä esikunnissa. Yhden sanan vastauksia ei Führungsakademiessa juurikaan esiintynyt. Muista opetusmenetelmistä voin todeta, että kurssilla nähtiin loistavia esimerkkejä edistyneestä pedagogiikasta kuten erilaiset aktivoimis- ja oppimispelit, erilaiset aivoriihimenetelmät, ja jopa taiteiden avulla opiskelu. Vastaavasti kuitenkin puuduttavaa luento-opetusta esiintyi myös. Pedagogiset käytännöt oliva siis paikoitellen erittäin korkeatasoisia joskin taso oli vaihteleva.
Erityisen edistyksellisenä nostaisin esiin etiikan opetuksen, joka korostui sekä määrältään että sisällöltään. Myös oikeudenhoidon, sotahistorian ja yhteiskuntaopin opetuksen taso on korkea. Näissä oppiaineissa ei kuitenkaan keskitytty pelkästään sotilaallisiin näkökohtiin sodankäyntiin kuten Suomessa, vaan opetuksessa liikuttiin laajemmalla strategisella ja valtiollisella tasolla. Kieltenopetukselle ja liikuntakoulutukselle oli FüAkBw:ssä hyvät edellytykset. Näiden aineiden tuloksellisuutta kuitenkin heikensi tuntikehyksen huono suunnittelu sekä läsnäolon vapaaehtoisuus. Periaattessa opetuksessa oli läsnäolopakko, mutta valvonnan ja sanktioiden puuttuessa osallistuminen oli käytännössä jokaisen itsekurin ja -kunnioituksen varassa.
Millaiseksi tämän päivän yleisesikuntaupseerikurssi sitten kouluttaa Bundeswehrin nuoret yleisesikuntaupseerit? Kurssitodistuksen etulehdelle on painettu luonnehdinta siitä, millainen saksalaisen yleisesikuntaupseerin tulisi olla. Lainaus on kenraalimajuri Ulrich de Maizièreltä, joka toimi FüAkBw:n johtajana vuonna 1964. Luonnehdinta on samantapainen kuin Suomessa, eli siinä korostetaan ahkeruutta, tarkkuutta, laaja-alaisuutta, luovuutta, aloitekykyä, päättäväisyyttä, ja vaatimattomuutta. Erityisesti mieltäni lämmittää kohta, jossa edellytetään ye-upseerin ymmärtävän ja säilyttävän lämpimät tuntemukset joukkoja kohtaan. Korkealentoisille tavoitteille on tietenkin paikkansa. Oman kokemukseni mukaan yleisesikuntaupseerin arkitodellisuus antaa kuitenkin melko niukasti mahdollisuuksia näiden ideaalien toteuttamiselle, sekä Suomessa että Saksassa.
Ohjesääntöjen noudattaminen, byrokratia ja joustamattomuus eivät oman kokemukseni mukaan ole pelkkä stereotypia saksalaisesta upseerista. Kärjistäen voisi sanoa, että siinä missä Suomessa mennään tyypillisesti tulos edellä ovat Saksassa prosessit etusijalla. Pelisilmää tai menettelytavoissa oikaisemista ei pääsääntöisesti katsota hyvällä. Erityisesti tämä pisti silmään tilanteissa jossa kaikki osapuolet tunnistivat oikean ja helpomman ratkaisun, mutta silti asia toteutettiin hankalemman ja pidemmän kaavan mukaisesti. Hämmästyttävintä oli, ettei kukaan näissä tilanteissa ottanut aloitetta asian korjaamiseksi, vaikka keskinäisissä keskuteluissa ongelma tunnistettiin.
Nykyinen saksalainen sotilasjohtaminen - tai ehkä pikemminkin esikuntatyöskentely - on siis keskusteluorientoitunutta. Silti saksalainen upseeri ajattelee ehkäpä enemmän komentajakeskeisesti kuin suomalainen. Rohkeudesta, luovuudesta ja vastuunkannosta siis kyllä puhutaan, mutta sitä osoittavia jossain määrin karsastetaan. Sama on nähtävissä suhteissa sotilasesimiehiin: päällisin puolin eli ulkoisesti suhtautuminen esimiehiin on Saksassa ehkäpä välittömämpää kuin Suomessa, mutta toisaalta päätöksenteossa komentajakeskeisyys on vielä voimakkaampaa Saksassa. Tehtävätaktiikasta puhuttiin, mutta sen toteuttamisen suhteen oltiin mielestäni Suomea jäljessä. Vaikka jatkuva keskustelu tekee johtamisprosessista heposti hitaan, se saattaa tuottaa laadullisesti parempia suunnitelmia ja päätöksiä.
Korruption suhteen ollaan Saksassa ja Bundeswehrissä erittäin varovaisia. Sisäinen valvonta eli ns. compliance-toimiala oli erittäin tarkka mitä tulee aterioihin, illanviettoihin, lahjaesineisiin ja muihin vastikkeettomiin etuihin. En pidä tätä missään tapauksessa vääränä, joskin joustavuudella ja pelisilmällä voitaisiin joissain tilanteissa ehkä päästä parempiin lopputuloksiin.
Kurssin jälkeen olen sitä mieltä, että FüAkBw:stä olisi paljon enempään kuin mitä koulusta ja kurssista nykyisellään saadaan irti. Kurssilla olisi valtava potentiaali ja suuria mahdollisuuksia, jotka mielestäni suurelta osin hukataan ja menetetään. Mietittyäni pitkään syitä sille, että kurssista ja sen opiskelijoista ei saada enempää irti haluaisin nostaa esiin kaksi omasta mielestäni tärkeää tekijää. Toinen on kurssin arviointijärjestelmä, joka perustuu yksinomaan esimiesten arvioon henkilöstä. Kokeiden, vertaisarviointien ja kaikenlaisen strukturoidun arvostelun puuttuminen johtaa mielestäni siihen, että henkilön pärstäkerroin ja suoriutuminen sosiaalisissa tilanteissa saavat liian korostuneen roolin. Sillä että saksalaiset upseerit kasvavat järjestelmässä, joka perustuu yksinomaan esimiesten arvioon henkilöstä saattaa olla arvaamattomankin suuria seurauksia koko järjestelmälle. Toinen merkittävä haittatekijä Bundeswehrin yleisesikuntaupseerikoulutukselle on perinteiden puuttuminen ja historian painolasti laajemminkin. Laivastotermein ilmaistuna Bundeswehriltä puuttuu riittävän pitkä köli ja suuri peräsin, jotta se pysyisi jonkilaisessa suunnassa. Tämä taustattomuus aiheuttaa mielestäni osan siitä näköalattomuudesta, joka tekee upseereista tavallisia virkamiehiä. Monia muitakin syitä tietenkin on, mutta koululta ja kurssilta puuttui mielestäni suuri osa siitä terveestä ylpeydestä itsestä ja omasta tekemisestä, joka kuuluu jokaiseen sotilasjoukkoon. Perinteitä Saksalla kyllä olisi vaikka muille jakaa, mutta poliitinen ohjaus ja toisaalta itsesensuuri eivät tunnu pääsevän yksimielisyyteen siitä, mitä perinteitä voidaan kunnioittaa tai edes mitä asioita voidaan käsitellä opetuksessa. Oman käsitykseni mukaan perinteiden ja historian käsittelyn ongelma ei tule poistumaan vielä pitkiin aikoihin. Saattaa jopa käydä päinvastoin niin, että perinteitä ja historian tulkintaa rajoitetaan sitä voimakkaammin, mitä suuremmiksi Bundeswehrille asetettavat sotilaalliset vaatimukset kasvavat. Pasifistien on vaikea myöntää ylilyöntinsä, kun he ovat kerran saaneet niskalenkin saksalaisesta yhteiskunnasta.
Kokonaisuuden ja Puolustusvoimien kannalta lienee kuitenkin viime kädessä tärkeintä se, mitä minä opin kurssilla ja miten minun siellä saamani valmiudet palvelevat Suomen sotilaallista maanpuolustusta. Vaikka tämä kysymys on ratkaisevan tärkeä, on minun hyvin vaikea vastata siihen itse. Kuten jo yllä totesin on omaa oppimista ja osaamista on vaikea arvioida objektiivisesti, varsinkin ainoana suomalaisena ulkomaalaisella kurssilla. Varmaa on, että osaamiseni suomalaisten upseerien leipälajissa ja osaamisen kovassa ytimessä eli suomalaisten joukkojen operatiivisessa johtamisessa ei ole samalla tasolla kuin suomalaisen yleisesikuntaupseerikurssin käyneillä. Uskallan kuitenkin väittää, että kansainvälinen kurssi on antanut suomalaista kurssia paremmat valmiudet eräisiin muihin tehtäviin, kuten esimerkiksi toimimiseen kansainvälisissä esikunnissa tai Naton johtamisrakenteessa. Yhtä kaikki kurssin käyminen Saksassa oli suomalaiselle upseerille täysin ainutlaatuinen tilaisuus päästä sisälle Bundeswehriin ja saksalaiseen yhteiskuntaan. Olen kiitollinen kaikille henkilöille ja tahoille, jotka soivat minulle tämän mahdollisuuden.

283.-287. päivä

Maanantai aloitti viikon mittaisen LEKU eli Lebenskundliche Unterricht -opintojakso. Oppiaine käsittää yleensä etiikan kirkollisen työn opetuksen, mutta viikon teemaksi oli valittu (yllätys, yllätys!) Bundeswehrin perinteet sekä julkisuuskuva. Opintojakson opetuksesta vastaavat koulun sotilaspastorit (MilDek), katolinen M. ja evankelinen v.S., joten uskonnollisilta pohdinnoilta ja elementeiltä tuskin voidaan välttyä. Opintojaksoa varten jaettiin ennakkoon luettavaksi moniste joulutaukoa edeltävällä viikolla. Se käsitteli perinteitä ja uskontoa modernismin valossa. Teksti oli erittäin syvältäluotaavaa, osin filosofista ja henkilökohtaistakin pohdintaa ja osin historiallista, lähdeviitteistettyä tarkastelua. Saksaksi luettuna tehtävä oli lähestulkoon ylivoimainen, vaikka moniste oli vain parisenkymmentä sivua pitkä.
Ensimmäisen luennon pitäjä oli M. C., joka on tehnyt uraa markkinointitutkimuksen parissa. Hän lähestyi aihetta brändien ja mielikuvien kautta. Hyvä brändi aktivoi molemmat aivolohkot sekä vetoamalla tunteisiin että tarjoamalla tietoa. Hyvää brändiä voi lähes aina kuvata samoilla piirteillä kuin jotain ihmistä. Luennoitsija avasi tuotemerkkien takana olevia käsityksiä lukuisilla erimerkeillä mm. urheiluvälineiden, autojen ja hiustenhoitotuotteiden brändeistä. Brändin luomisessa ytimessä saavuttaa kuluttajien luottamus brändiin.
Seuraavalla tunnilla luennoitsija analysoi Bundeswehrin brändiä samoja menetelmiä ja kysymyksiä käyttäen. Keskustelu vaelsi Bundeswehrin kohderyhmistä sen olemassaolon oikeutukseen ja sen brändin luotettavuuteen. Mielenkiintoisia argumentteja olivat mm. se, että brändin rakentaminen ei ole Bundeswehrin vastuulla, vaan Bundeswehrin puolesta puhuminen tulisi olla poliitikkojen tehtävä. Eräs opiskelijatoveri totesi myös, että Bundeswehrin julkisuuskuvan ja todellisuuden välillä on ristiriita, minkä heikentää brändin uskottavuutta. Kuten täällä on usein tapana, keskustelusta ei ollut tulla loppua ja vaikutti siltä, että myös luennoitsijan mielestä keskustelu oli itsetarkoitus. Kävin hyvän keskustelun vieressäni istuvan amerikkalaiskollegan kanssa siitä, miksi meidän maissamme ei ole Saksan ongelmaa, eli meidän maidemme asevoimat eivät jatkuvasti joudu perustelemaan olemassaoloaan. Yhdysvaltojen ja Suomen syyt, lähtökohdat ja ratkaisut ovat hyvin erilaiset, mutta lopputulos on samansuuntainen: asevoimat koetaan välttämättömiksi ja laajalti jopa suosituiksi. Suomessa ratkaisu on yleinen asevelvollisuus ja asevelvollisten mielekäs kohtelu, mikä vakiinnuttaa brändin koko väestöön. Ehkä tässä olisi ratkaisu myös Saksalle.
Iltapäivällä keskusteltiin samoista aiheista. Pääkysymyksiä olivat mm. mitkä ovat Bundeswehrin kohderyhmiä, mikä erottaa Bundeswehrin muista yrityksistä, ja mikä on Bundeswehrin ydinajatus ja olemassaolon perusta. Keskustelun teoreettinen lähtökohta oli lukumateriaalissa esitelty ja aamupäivän aikana kerrattu funktionaalinen uskontokäsitys. Sen mukaan uskonnoiksi luetaan myös uskontojen tehäviä (sosiaalisia rakenteita tukevat ja maailmaa selittävät) täyttävät ajatusrakennelmat, jotka eivät sisällä yliluonnollisia elementtejä (esim. ideologiat, tiede, perinteet, etiikka, jne.). Aamupäivällä luennoitsija oli voimakkaasti vedonnut kuulijoihin siinä, että tämän viikon ajan me tekisimme pesäeron kristilliseen traditioon ja pyrkisimme tarkastelemaan uskontoa ilmiönä sekulaarisesta näkökulmasta.
Merkillepantavaa oli, että koko kurssista oli paikalla n. 2/3, koska monet pitivät vuosilomaa. Käytäntö poikkeaa rajusti Suomen ye-kurssista, jossa on velvollisuus olla läsnä ja poissaoloista seuraa yleensä korvaavia suorituksia.
Tiistain johdantoluennolla syvennettiin funktionaalista uskontokäsitystä. Luennoitsijana toimi evankelinen sotilaspastori v.S., joka mm. rinnasti raamatun luomiskertomuksen ja periodisen taulukon. Tämän jälkeen siirryttiin pienryhmissä luokkiin keskustelemaan. Kysymyksenä oli mm. se, voiko olla uskomatta johonkin, eli onko funktionaalinen uskontokäsitys perusteltu. Se menee näin: Uskonnoksi voidaan käsittää kaikki toiminta, joka 1. perustelee yleisen elämänmuodon, erityisesti jokapäiväisestä poikkeavat ilmiöt (funktionaalinen) 2. muodostaa pysyvän ja voimakkaan kollektiivin (sosiaalinen) 3. luo kiinnostusta ja motivaatiota (psykologinen) 4.hyödyntää myyttejä, riittejä ja etiikkaa (pedagoginen) 5. asettaa symbolisen järjestyksen (filosofinen) 6. ja jossa yliluonnolliset voimat ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa (sisällöllinen). Keskustelu oli pienryhmässä varsin laadukasta.
Aamupäivällä oli vielä toinen johdantoluento, jossa luennoitsija esitteli Ernst Cassirerin filosofiaa symbolisista muodoista. Pointti oli jotakuinkin se, että kaiken ytimessä on myytti, josta symboliset muodot kumpuavat. Nämä puolestaan täyttyvät myytillä, joten on erityisen tärkeää, että myytti on oikea. Uskonto (funktionaalinen) on se väline, jolla myyttiä työstetään. Panin merkille, melko moni harvoista paikallaolijoista keskittyi muuhun kuin luennon kuuntelemiseen. Harmi sisänsä, sillä luento oli aiheensa raskauteen nähden varsin laadukas.
Tämän jälkeen oli kahvia ja sämpylöitä opintojakson piikkiin, kuten eilenkin, ja kuulemma joka päivänä tällä viikolla. Tämä on hyvin poikkeuksellista mutta erittäin tervetullutta, koska sotilaskotia ei edelleenkään ole. Tästä täydet pisteet LeKu:lle. Kahvitauon jälkeen keskusteltiin pienryhmissä. Keskustelun piti käsitellä symbolisia muotoja, mutta ryhmämme puheenjohtaja, Hampurin sotilassairaalan ja Bundeswehrin yliopiston sotilaspappi, antoi keskustelun kumpuilla vapaasti. Pääpuheenaiheeksi muodostui tappamisen legitimointi ja tappamisen käsittely henkisesti. Sotilaspastorin mukaan tappamisen tabun häivyttäminen tai tappamisen demystifiointi on eräs tärkein osa sotilasjoukon henkistä valmistautumista sotilasoperaatioon.
Iltapäivän johdantoluento käsitteli perinteiden merkitystä Norbert Eliaksen yhteiskuntateorian (sivilisaatioprosessi) sekä Thomas Luckmannin transendenssien kautta. Jälleen erittäin hyvä luento, H.v.S. onnistui tiivistää teorioista olennainen 30 minuuttiin, vieläpä esimerkeillä valaisten. Johdantoluennon jälkeen palattiin keskustelemaan pienryhmissä. Aluksi annettiin jokaiselle tehtäväksi määritellä, mikä hänelle henkilökohtaisesti muodostaa upseerin ammatin emotionaalisen ytimen. Tämä piti pistää paperille ja esittää muulle ryhmälle perusteluineen, mitä seurasi keskustelu. Ryhmässä tuli esiin seuraavanlaisia emotionaalisia ytimiä: toveruus, työtoveruus ja ystävyys, suojeleminen ja velvollisuus suojella, esikuvana oleminen ja esikuvien seuraaminen, vaatimuksiin vastaaminen ja velvollisuuksien täyttäminen vaikeuksista huolimatta ja ylpeys siitä, oma yksikkö ja
työyhteisö ja vastuu siitä, oman työn jälkien näkeminen. Keskustelu oli avointa ja rehellistä, paikoitellen jopa tunteellista. Tämäntyyppistä johdettua opetusta Suomessa näkee harvemmin. Ehkä pitäisi, mutta toisaalta meillä on saunailtoja.
Termillä "Kameradschaft" on muuten saksan sotilaskielessä aivan erityinen merkitys, joka ei välttämättä välity kovinkaan hyvin termin käännösvastineisiin.
Keskiviikon johdantoluento siirtyi joustavasti perinteiden ja sotialaperinteiden merkitykseen ja syvimpään tarkoitukseen. Sotilaspappi H.v.S. kritisoi voimakkaasti Bundeswehrin uutta perinneohjetta (Traditionsanlass), jossa kategorisesti kielletään Wehrmachtin ja Volksarmeen käyttö perinteiden lähteenä. Hänen mukaansa Bundeswehrillä  on jopa velvollisuus vaalia näiden rikollisten hallintojen asevoimien perinteitä samalla kuitenkin tehden selväksi se, mikä asevoimien suhde hallintoihin oli ja mitä asevoimissa tehtiin oikein ja mitä väärin. Tämän jälkeen siirryttiin luokkiin
keskustelemaan. Oman ryhmämme opettaja oli joutunut palaamaan päivätöihinsä, joten meidän luokkamme liittyi E-luokan seuraan. Ryhmästä tuli siis melko kookas, mikä johti väistämättä siihen että keskustelusta tuli jäykempää. Myös aihe alkaa olla melko lailla loppuun kaluttu ja se näkyi myös opiskelijatovereista. Ulkomaalaiset eivät voi ymmärtää Saksan ja Bundeswehrin perinnepiehtarointia, eivätkä nuoret saksalaiset sotilaatkaan tunnu sitä enää oikein jaksavan. Keskustelua seurasi jälleen luento, joka jatkoi perinnekäsityksen puimista ja myös ohjeet iltapäivän ryhmätyöhön. Siinä tarkoituksena on analysoida jotain tiettyä perinnettä (henkilöä, taistelua, tms.) tähän asti opitun valossa ja tehdä siitä eräänlainen markkina-analyysi. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitkä perinteet joukot voisivat kokea omakseen. Tauon jälkeen koottiin aivoriihen tapaan ehdotuksia mahdollisiksi perinteiksi. Luetteloon kertyi aiheita laidasta laitaan, alkaen Fredrik suuresta ja ensimmäisestä maailmansodasta päättyen Afganistanin sotaan. Mukaan mahtui myös erikoisuuksia kuten fantasiahahmot perinteinä ja sotatieteen saavutukset, sekä muutama ulkomainen perinne. Toisen maailmansodan perinteitä oli mukana suhteellisesti eniten, joukossa myös ss-joukkojen saavutuksia.
Iltapäivällä oli vuorossa ryhmätyö. Meidän luokkamme aiheena oli Emden-perinnelinja, jonka merkityksestä laadittiin n. 45 minuuttia kestävä esitys. Emden on merivoimien sota-aluksen nimi, jonka käyttö lopetettiin Bundeswehrissä vuonna 2013.
Torstaina koko päivä käytettiin ryhmätöiden purkuun. Aiheet käsittelivät laajalti erilaisen saksalaisten mahdollisten tai toivottavien sotilasperinteiden kirjoa. Tein muistiinpanot tapani mukaan tietokoneella, mutta en siirtänyt niitä päivän päätteeksi verkkoon. Talletan muistiinpanoni yleensä työpöydälle, johon yhteys katkeaa kun koneen irrottaa verkosta. Työpöydälle koneen verkossa ollessa tallennettuja tiedostoja ei siis voi tarkastella, kun kone ei ole verkossa (langatonta verkkoa ei ole, eikä isossa auditoriossa ole verkkoliittymiä). Seuraavana päivänä unohdin, että en ollut siirtänyt muistiinpanojani verkkoon ja tallensin uudet muistiinpanot samalla nimellä korvaten edellisen tiedoston. Huomasin virheeni liian myöhään, ja muistiinpanoni keskustelusta olivat kadonneet. No, ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa en viitsi vaivautua jälkikäteen miettimään mitä mahdoin kirjoittaa. Harmittaa. Koulun tietoteknisissä palveluissa olisi paljon parantamisen varaa, esim. langaton verkko kaikkiin rakennuksiin ja pistorasioita työpisteiden äärelle.
Perjantaina ohjelmassa ei ollut muuta kuin opintojakson loppuyhteenveto ja palaute. Johdantopuheenvuorossaan sotilaspastori korosti, että jokainen sukupolvi määrittelee uskonnon (funktionaalisessa mielessä) ja perinteet uudelleen ja välittää nämä seuraavalle sukupolvelle. Tällä kertaa on meidän sukupolvemme vuoro. Luennoitsija kehotti kuulijoita pyrkimään siihen, että he kykenevät tarkastelemaan perinteitä ja uskontoa myös analyyttisesti ja irroittautuen omasta viitekehyksestämme ja tunteistamme. Vain näin toimien voidaan objektiivisesti tarkastella perinteiden todellisia sisältöjä ja sanomia niiden eri tasoilla ja ulottuvuuksissa. alautekeskustelussa ei noussut esiin kovinkaan paljon uutta. Puheenvuoroja käyttäneet olivat pääosin tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä viikon sisältöön ja toteutustapaan. Keskustelussa hollantilainen kollegani kiitti sitä avoimuutta, jolla saksalaiset opiskelijat olivat valmiita keskustelemaan historiansa vaikeistakin aiheista. Yleensä nämä keskustelut käydään suljetummassa piirissä siitä syystä, että pelätään jonkun loukkaantuvan tai tekevän ilmoituksen. Tästä täytyy olla samaa mieltä.
Kokonaisuutena viikko oli miellyttävän pehmeä lasku joululomalta takaisin arkeen. On melkoista luksusta saada rauhassa pohdiskella sotilaan ammatin perimmäisiä kysymyksiä koko viikon ajan miellyttävässä ja kannustavassa ilmapiirissä.

197.-201. päivä

Loman päätyttyä palattiin koululle ja luokkatyöskentelyyn. Mistään ei huomannut, että alppimatkaa ja lomaa olisi koskaan ollutkaan: luokkia ei oltu siivottu, väritulostin oli edelleen rikki ja kahvitaukoja varten tarkoitettua herkkukaappia ei oltu täydennetty. (Koululla ei ole sotilaskotia vastaavaa kahviota, joten jokainen luokka ylläpitää omaa välipala- ja kahvikeittiötään. Kerholla en viitsi asioida, koska siellä on pöytiin tarjoilu ja yhden sinänsä herkullisen ja edullisen sämpylän nauttiminen kestää vähintään 20 minuuttia, eikä siihen riitä pitkäkään tauko.) Opiskelijatovereistakaan ei huomannut sen kummempia muutoksia, vaan kaikki asettuivat omille paikoilleen ja rooleihinsa käytännössä heti.
Viikon opetus koostuu seminaarista, jonka päämääränä on laatia opetusmateriaali nykyaikaisesta merisodankäynnistä. Materiaalin pohjalta on tämän viikon aikana myös tarkoitus harjoitella puolen päivän opetuksen antaminen kurssin maa- ja ilmasotalinjan opiskelijoille. Tämän lyhyen tietoiskun on tarkoitus toimia johdatuksena ja pohjustuksena opintomatkalle merivoimien joukko-osastoihin. Maa- ja ilmavoimien opintomatkathan on jo tehty, ja niitäkin edelsi lyhyet perehdytyspaketit. Tälle valmistelutyölle ei alun perin ollut varattu opetussuunnitelmassa lainkaan aikaa, mutta läpivientisuunnitelmaa muutettiin siten, että merisotalinja saa valmistella opetusta koko viikon (pois lukien torstaille ilmestynyt Bundeswehrin perinteitä käsittelevä seminaari).
Maanantaina tartuttiin siis suoraan tehtävään, mikä täälläpäin tarkoittaa tehtävän erittäin tarkkaa tarkastelua ja analysoimista keskustelemalla. Samalla keskusteltiin myös monesta muusta asiasta, jotka liittyivät tehtävään vain välillisesti. Sen jälkeen keskustelu jatkui pienryhmissä. Lounaaseen mennessä oli päästy siihen lopputulokseen, että opetuspaketti on paras rakentaa viimevuotisen pohjalle ja todettiin, että tehtävään on varattu aikaa vähintäänkin runsaasti. Olen kuitenkin varma siitä, että kaikki käytettävissä oleva aika saadaan käytettyä (ja ylitettyäkin) keskustelemalla. Lounaan jälkeen kurssin johtaja eversti H.W. puhui ajankohtaisista asioista koko kurssille. Tämän jälkeen vikko-ohjelmassa oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina aloitettiin maanantaina koostettujen oppituntipakettien läpikäyminen ja puiminen heti aamusta. Ensimmäisenä oli vuorossa pintasodankäynnin osuus. Menetelmänä oli, että yksi puhui luokan edessä esitellen diat ja niiden taustalla olevan ajatuksen. Muut kommentoivat ja esittivät parannusehdotuksia. Kommenttien sisältö ulottui aina fontista ja kirjoitusvirheistä merisodan käsitteisiin ja perusperiaatteisiin. Eniten keskustelua aiheutti se, kuinka syvällistä tai yksityiskohtaista tietoa maavoimien ja ilmavoimien opiskelijoille on syytä selostaa. Loppuaamupäivä kaunisteltiin dioja. Minä osallistuin työhön etsimällä sopivia havainnollistavia kuvia netistä.
Iltapäivän puolella oli yritysvierailu. Tämä vierailu ei oikeastaan liittynyt mihinkään, mutta koulun johtaja oli jonkin henkilökohtaisen kontaktinsa kautta päätynyt lupaamaan, että FüAkBw:n delegaatio vierailisi yrityksessä. Amiraalin oli itsekin tarkoitus osallistua vierailuun, mutta hänelle oli tullut este. Merisotalinja kuitenkin meni paikalle. Firma oli Noske-Kaeser, joka valmistaa ilmastointi-, jäähdytys- ja sammutusjärjesestelmiä aluksiin ja sukellusveneisiin. Yrityksen tärkeimpiä asiakkaita ovat eri maiden merivoimat, mutta järjestelmiä toimitetaan myös siviilialuksiin. Noske-Kaeserilla on Saksassa n. 150 työntekijää ja lisäksi ulkomailla n. 50 henkilöä. Vierailu kesti neljä tuntia, josta n. 3,5 tuntia oli luentoesitystä kokoushuoneessa. Esityksissä käytiin yksityiskohtaisesti läpi eri järjestelmien ominaisuuksia. Eniten keskustelua herätti ehkä erilaisten jäähdytysnesteiden ympäristövaikutukset. Esittelyjen jälkeen seurasi lyhyt tehdaskierros, jossa näimme kuinka laitteistoja asennetaan ja testataan. Vierailu oli mielestäni sisältöön nähden liian pitkä, ei erityisen mielenkiintoinen ja todennäköisesti ammatillisesti merkityksetön.
Keskiviikkona jatkettiin oppituntipakettien viimeistelyä varsin leppoisaan tahtiin. Oma kontribuutioni rajoittui esityskuvien kaunisteluun. Lisäksi aamulla keskusteltiin lyhyesti edeltävän päivän yritysvierailusta. Siinä tärkeintä kuulemma oli kontaktien solmimien Saksan merivoimien erääseen tärkeään järjestelmätoimittajaan. Iltapäivällä oli liikuntaa. Ohjelmassa olisi ollut lihaskuntoharjoituksia ja pallopelejä salissa, mutta koska en ollut täysin palautunut vapaa-ajan liikuntasuorituksista pyysin lupaa mennä uimaan. Lupa myönnettiin, ja uin n. tunnin.
Iltapäivän päätteeksi harjoiteltiin laaditut oppituntipaketit. Paikalle saapui myös merisotaopin laitoksen opettajia. Opetuspaketit todettiin monella tapaa puutteellisiksi, ja siksi keskustelu jatkui pitkälle virka-ajan jälkeen. Selväksi tuli kuitenkin, että merisota tulisi tulevan viikon maanantai-iltapäivänä esittää muiden puolustushaarojen opiskelijoille huomattavasti myyvemmin ja virheettömämmin.
Torstaina piti alun perin olla liikuntapäivä ("Tag des Teamsports") grilli-iltoineen. Se olisi ollut erittäin tervetullut ja mukava tapahtuma kurssin yhteishengen ja verkostoitumisen kannalta (omasta näkökulmastani verkostoituminen on tämän kurssin tärkein päämäärä). Liikuntapäivä kuitenkin peruttiin, sillä puolustusministerin käskystä akatemia järjesti seminaarin Bundeswehrin perinteisiin liittyen. Seminaarin tavoitteena on koostaa materiaalia Bundeswehrin uuteen perinneohjeeseen. Edellinen on vuodelta 1982 ja monilta osin vanhentunut. Uuden ohjeen valmistelua varten järjestetään neljä seminaaria, joista tämä oli ensimmäinen. Tämän seminaarin teemana on se, millä tavoin Saksa ja Bundeswehr voivat osallistua tai tukea yhteiseurooppalaisten sotilaperinteiden muodostumista. Tilaisuuteen osallistuu Bundeswehrin ylin johto puolustusministeriä myöten. Tilaisuuden avauksessa puhui puolustusministeri, akatemian sotilassosiologian pääopettaja sekä hollantilainen evp-kenraali. Johdantoluennot käsittelivät sotilasperinteitä ja niihin liittyvää, erityisesti saksalaisia koskettavaa problematiikkaa. Tämän jälkeen keskustelu jatkui neljässä seminaarissa, joissa aihetta käsiteltiin hieman eri näkökulmista. Olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jäseneksi paneeliin, jossa käsiteltiin niitä arvoja, joihin perinteet perustuvat. Tähän paneeliin minua ei kuitenkaan valittu. Sen sijaan koulun johtaja kontra-amiraali S. kutsui minut ja brittiläisen opiskelijatoverini S.D:n osallistumaan hänen johtamaansa paneeliin, joka käsitteli eurooppalaisten asevoimien perinteiden mahdollisia yhtymäkohtia. Pidin seminaarissa lyhyen puheenvuoron, jossa esittelin suomalaisen näkökulman sotilasperinteisiin. Tärkeimpänä taistelunamme mainitsin Talvisodan sekä perinnepäivinä itsenäisyyspäivän ja lippujuhlan päivän. Mainitsin lisäksi siitä, kuinka Venäjällä arvot ovat menossa päinvastaiseen suuntaan kuin Euroopassa ja kuinka Venäjä vääristelee sotahistoriaansa. Venäjä on sotilasperinteiltään erällä tapaa Saksan vastakohta. Toisessa puheenvuorossani otin esiin sen, miten ongelmallista on että Saksassa ei voida avoimesti ja neutraalisti keskustella kenestäkään muista Toisen maailmansodan sotilaista kuin niistä, jotka kuuluivat vastarintaliikkeeseen. Tästä aiheesta syntyi jonkin verran keskustelua, johon osallistui mm. huoneessa tällöin istunut Generalinspekteur eli Bundeswehrin komentaja. Ulkomaalaisena minulla on mahdollisuus kysyä tai ottaa kantaa asioihin, joihin saksalaiset opiskelijatoverit eivät ymmärrettävistä syistä halua koskea pitkällä tikullakaan. Tälläkin kertaa alkoi kilpalaulanta siitä, kuka jyrkimmin ja ehdottomimmin sanankääntein ehtii tuomitsemaan Saksan. Pisimmän korren veti tällä kertaa siviiliprofessori, jonka mukaan pysyvä rauha Euroopassa tuli mahdolliseksi vasta sen jälkeen, kun Saksa oli lopullisesti hävitetty. Onneksi keskustelussa oli mukana myös järjen ääniä, mm. eräs kenraali oli samaa mieltä kanssani. Seminaarikeskustelujen jälkeen tilaisuus jatkui paneelikeskustelulla. Järjestelyt olivat viimeisen päälle, ja seminaariin sisältyi ilmainen lounas- ja kahvitarjoilu.
Perjantain ohjelmassa oli vedenalaisen sodankäynnin oppitunnin harjoittelu ja arviointi. Jälleen arviointiin osallistui merisotaopin opettajakuntaa (4 kpl), laitoksen johtajan kommodori S:n johdolla. Menetelmä oli edelleen sama: esitys, kommentti- ja kritiikkikierros, ja tarvittavaksi katsotut muutokset. Minulla ei ollut erityistä roolia tässä työssä.
Keskustelu perinteistä jatkui myös luokassa, sillä tiedotusvälineissä oli taas uusi paljastus mahdollisista oikestoradikaaleista ajatuksista Bundeswehrin ammattisotilailla. Keskustelussa kävi ilmi, että irtisanomisperusteeksi riittää esimerkiksi pelkästään jäsenenä oleminen WhatsApp-ryhmässä, jossa jaetaan Wehrmachtiin tai kansallissosialismiin liittyvä kuva, mikäli tätä ei heti keskustelussa tuomitse. Oma selusta suositeltiin suojaamalla paheksumalla kuvan esittämistä ja tämän jälkeen tallettamalla keskusteluhistoria. Eikä tämä edes ole vitsi.
Viikonlopun aikana osallistuin ohjattuun, vapaaehtoiseen vapaa-ajantoimintaan. Oman luokkani (D) jäsenet lähtivät merisotakoulun kolmella purjeveneellä Flensburgista Itämerelle pienelle huvipurjehdukselle.

169.-172. päivä.

Maanantai oli helluntaipäivä, joka Saksassa on arkipyhä.
Tiistaina merisotalinja lähti aamukahdeksalta bussilla kohti Flensburgia ja Merisotakoulua (Marineschule Mürwik) ja meristrategian seminaaria. Harmikseni en voinut olla tällä matkalla mukana, sillä minut oli kutsuttu Puolustusvoimien lippujuhlapäivän vastaanotolle Suomen suurlähetystöön Berliiniin. Tiistai oli siis minun osaltani käsitelty, ja myös keskiviikko muodostui matkapäiväksi. Olisin tietenkin ehtinyt Flensburgiin iltapäivällä ja osallistumaan torstain opetukseen. Kun pari viikkoa aikaisemmin pyysin mersotalinjan johtajalta komentaja S.P.:ltä lupaa Berliinin tilaisuueen osallistumiseen, hän kuitenkin totesi että minun on turha tulla Flensburgiin puoleksi päiväksi, sillä torstai loppuu jo lounaan jälkeen. Niinpä käytin päivän Suomen meristrategiaa käsittelevän esitelmäni valmisteluun. Kaikille merisotalinjan kansainvälisille opiskelijoille on annettu tehtäväksi esitellä oman maansa meristrategia.
Perjantain luennoit käsittelivät Saksan merivoimien historiaa ja ne piti komentaja I.W. Liittovaltion merivoimat perustettiin samoihin aikoihin kuin itse Bundeswehr, eli 1950-luvun puolivälissä. Suunnitelmista puolustuksellisten rannikkomerivoimien luomiseksi vastasi, mielenkiintoista kyllä, samat Kriegsmarinen johtavat upseerit, jotka olivat vain kymmenkunta vuotta aikaisemmin suunnitelleet maailmanvalloitusta ja merioperaatioita Yhdysvaltoja vastaan. Bundesmarinen (nykyään Deutsche Marine) kehityshistoriaa leimaa liittouman eli Naton tarpeet: sen rakenne ja tehtävät olivat täysin sidonnaisia siihen rooliin, mikä sille oli liittouman suunnitelmissa annettu. Nämä taas puolestaan heijastelivat varsin tarkasti suurvaltasuhteiden kehitystä. Erityisen tärkeässä roolissa Bundesmarinen kannalta olivat punalaivaston koko ja pyrkimykset Itämerellä, sillä Saksan merivoimat olivat Tanskan ohella ainoat liittoumat pysyvät merivoimat Itämerellä. Sittemmin Saksan merivoimat saivat jo jonkinlaista itsenäistäkin toimintakykyä, mutta kylmän sodan päättymisen jälkeen se suunnattiin lähinnä kriisinhallintatehtäviin (tunnetuin seurauksin). Nykyään on turvallisuusympäristön muutoksen myötä taas herätty tilanteeseen, jossa tarvittavaa kalustoa eikä etenkään osaamista ei ole. Suorituskykyjen lakkauttaminen ja purkaminen voidaan tehdä muutamassa vuodessa tai jopa kuukaudessa, kun taas niiden kehittäminen ja rakentaminen voi kestää jopa vuosikymmeniä.
Kokonaisuutena lyhyt viikko jäi minun osaltani vielä enemmän tyngäksi. Tämä oli toisaalta harmi, mutta toisaalta tervetullutta vaihtelua. Mielenkiintoisimmat luennot Flensburgissa olivat saamani tiedon mukaan käsitelleet Yhdysvaltojen meristrategiaa sekä Saksan merivoimien perinteisiin liittyvää aina yhtä ajankohtaista ja arkaluontoista keskustelua. Harmi että nämä jäivät minulta kuulematta.

162.-164. päivä

Maanantaina bussi kohti Rostockia ja merivoimien esikuntaa lähti aamulla jo klo 06.45. Matka sujui odotettua nopeammin n. 2,5 tunnissa ja perillä oli hotelliin majoittumisen jälkeenkin odotteluaikaa hieman yli tunti. Matka-ajan arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä reitti saattaa olla ruuhkainen. Hotelli oli merivoimien esikunnan välittömässä läheisyydessä ja matka auditorioon kesti jalan n. 5 minuuttia. Järjestelyt olivat auditoriossa ulkoisesti kunnossa: saliin oli tehty istumajärjestys ja kaikille oli tulostettu nimikyltit.
Luennot aloitti merivoimien esikunnan esikuntapäällikkö, kontra-amiraali T.K. kertomalla merivoimien ajankohtaisista asioista. Kansainvälisen turvallisuuden keskeiset toimijat, eli YK, EU ja Nato ovat tällä hetkellä heikkouden tilassa, ja kansalliset intressit ovat vallanneet alaa. EU:n sotilaallista ulottuvuutta ollaan kehittämässä, mutta amiraalin mukaan tämä ei saa tapahtua Naton kilpailijana tai kustannuksella. Juuri nyt näyttää siltä, että oikeuden ja sopimusten voimat ovat heikompia kuin talous- ja sotilaallinen mahti. Saksa on valtiona riippuvainen kauppateistä, joista meritie on tietenkin tärkein. Itämeren turvallisuuspoliittinen merkitys on kasvanut ja Itämeri on Baltian ja Puolan napanuora. Saksan merivoimat toimii monilla alueilla, mutta nykytilaan nähden osin väärien asioiden parissa. Amiraali teki katsauksen merivoimien talouteen sekä materiaali- ja henkilöstötilanteeseen. Merivoimat ovat kasvusuunnalla kaikilla mittareilla. Samalla toimintaa tarpeettomasti rajoittavia normeja pyritään purkamaan. Amiraali otti kantaa myös ajankohtaiseen asiaan eli perinteisiin. Bundeswehrin perinteet tulevat 1. Preussista 2. Ensimmäisesta maailmansodasta ja 3. Bundeswehristä. Piste. Itse pidän paitsi virheenä myös mahdottomuutena, sillä perinteet eivät ole kaikilta osin käskytysasia. Kansainvälisyys on merivoimien toiminnan yksi peruskivi ja se toteutuu kaikilla toimialoilla. Bundeswehr ei tee mitään yksin. Työajan järjestelyistä puhuessaan amiraali puolisti EU:n työaikadirektiivin käyttöönottoa Bundeswehrissä. Hän näki asian henkilöstöpoliittisesti tärkeänä, siinä missä monet kurssitoverini näkevät tämän n. vuosi sitten käyttöön otetun työaikajärjestelyn tehokkuutta heikentävänä. Esitystä seurannutta keskustelua leimasi saksalaisittain melko kovasanainen kritiikki henkilöstöpolitiikkaa ja osaamisen kehittämistä kohtaan.
Lounas nautittiin hotellin ravintolassa, sillä esikunnan ruokala oli remontissa. Esikunnassa oli käynnissä valmiusharjoitus, joten portin läpi kulkiessa kulkuluvat tarkastettiin tavanomaista perusteellisemmin.
Seuraavan esityksen piti kommodori L.S. esikunnan suunnitteluosastolta. Bundeswehrin suunnittelun lähtökohtana on, että Naton tavoitteet hyväksytään ja otetaan käyttöön sellaisenaan. Tällä hetkellä suunnittelun painopistealueita ovat ilmapuolustus ja ohjustorjunta, vedenalainen sodankäynti (sukelluveneentorjunta ja miinantorjunta), merijalkaväki (amfibioprikaati, joka toteutetaan yhteistyössä Hollannin kanssa) sekä Framework Nation -rooli, joka Saksan merivoimien osalta koskee tavanomaisia sukellusveneitä. Luennoitsija esitteli eri hankkeita ja niiden taustoja melko kattavasti. Esimerkiksi meritorjuntaohjuksista RBS15:n uusin versio on jo käytössä, mutta sen korvaavan NSM:n hankinta on käynnistetty. Ohjuksia on päätetty hankkia riittävästi laajamittaista sodankäyntiä varten.
Iltapäivän päätteeksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle. Illalla käytiin yhdessä vapaamuotoisella illallisella, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osallistuminen olisi ollut vapaaehtoista.
Tiistai alkoi henkilöstöosaston edustajien esityksillä. Ensimmäisenä puhui kommodori H.S. henkilöstöalan ajankohtaisista asioista. Henkilöstön kasvua on jo tapahtunut lukuisista haasteista tai suoranaisista esteistä huolimatta, joskin toivoittua hitaammin ja vähemmän. Uusi käsite minulle oli tehtävän niputtaminen (Bündelung), joka tarkoittaa sitä, että johonkin tiettyyn tehtävään ei edellytetä tiettyä sotilasarvoa (ja samalla palkkaa). Tämän järjestelyn oikeudenmukaisuus jäi hieman mietityttämään.
Seuraavaksi kommodori T.v.B. puhui henkilöstörekrytoinnin aiheista. Houkuttelevuuden lisäämiseksi merivoimiin suunnitellaan järjestelyä, jossa alushenkilöstö palvelisi 5 kuukautta merellä, mitä seuraisi 3 kuukauden vapaa, johon sisältyisi myös vuosiloma. Jäljelle jäävät 4 kuukautta palveltaisiin maissa esim. telakalla ja koulutuksessa. Merivoimien henkilöstörekrytoinnin strategian painopistealueet ovat suunnitelmallisuus operaatioissa, palkkauksen lisäjärjestelmän uudistus (eli yksinkertaistaminen) sekä merivoimaspesifinen mainonta.
Näitä kahta esitystä seurasi kahvitauko. Ehkäpä eniten kritiikkiä vierailussa aiheutti niinkin arkipäiväinen asia kuin virvoketarjoilu, tai sen puute. Vierailua varten kerättiin etukäteen kultakin osallistujalta 5 euron kahvimaksu, jonka piti kattaa kahvit molempina vierailupäivinä. Tarjolla olikin kahvia, mehua, kivennäisvettä ja keksejä, mutta niin vähän, että ne loppuivat molempina päivinä pahasti kesken. Auditorion järjestelyistä vastasi kaksi upseeria, kapteeniluutnantti ja yliluutnantti (mitä saksalaiset kollegat pitivät jo sinänsä aika ihmeellisenä, siis että upseerit toimivat salin järjestelijöinä), mutta he eivät ilmeisesti olleet onnistuneet viidellä eurolla hankkimaan kahdeksi päiväksi riittävästi vissyä ja keksejä. Bundeswehrissä on kuulemma täysin poissuljettua se, että tarjoiluja sisällytettäisiin tapahtumien tai opintojaksojen käskyissä kuluihin kuljetusten, luentopalkkioiden ym. joukkoon. Saksalaiset pitävät tätä itsekin vähän nolona, mutta näin se vain on ("isso").
Seuraavat puhujat edustivat merivoimien esikunnan operatiivista osastoa. Komentaja T.E. puhui merivoimien operaatioiden ajankohtaisista asioista. Osaa operaatioista johdetaan Rostockista (esim. Nato-operaatiot), osaa taas Potsdamista (EU- ja YK-operaatiot). Jakoa ei pysty aina perustelemaan, mutta käytännössä se kuulemma toimii hyvin. Operaatiot ovat lisääntyneet samalla kun niihin käytettävissä olevien yksiköiden määrä on supistunut, mutta lakipiste on nyt ohitettu, ja suhde parantumassa. Tämän jälkeen komntaja B.S. puhui operaatioihin tähtäävästä koulutuksesta. Koulutus jakaantuu epätasaisesti yksiköiden välillä ja koulutuksen kokonaismäärä on pienentynyt viime vuosina varsinaisen toiminnan ja huollon kustannuksella.
Lounaan jälkeen puheenvuoron sai tiedustelualan edustaja kommodori M.W. Hän toisti toteamuksen siitä, että Itämeren merkitys operaatioalueena on kasvanut. Keskiössä on kyky vaikuttaa. Vaikuttamisylivoima saadaan johtamisylivoiman kautta, joka puolestaan edellyttää tietoylivoimaa. Vastustajan heikkoudet on tunnettava, ja tämä edellyttää monessa tapauksessa hyökkäyksellistä ajattelu- ja toimintatapaa. Luennoitsija piti Saksan eri viranoimaisten tiedustelupalvelujen välistä sisäistä kilpailuasetelmaa osin ongelmana. Kahdenvälisten suhteiden valtioiden välillä hän korosti olevan erittäin tärkeitä, ja luonnehti niitä "persialaiseksi basaariksi" tai "mattokaupaksi". Tällä hän tarkoitti, että tietoja vaihdetaan tietohin ja tinkiäkin pitää osata.
Seuraavaksi puhui merivoimien paikkatietopalvelun edustaja, komentaja G.M.. Topografia (GeoInfoBw) on Bundeswehrissä itsenäinen toimiala, jolla on oma urapolkunsa (samaan tapaan kuin lääkintä). Toimialalla palvelee yhteensä 1650 henkilöä, joista merivoimissa n. 100. Tärkeimmät merivoimien tarjoamat karttapalvelut on koottu omalle sivustolleen Bundeswehrin sisäverkkoon.
Tämän jälkeen oli lääkintähuollon puheenvuoro, jonka piti lääkintäkommodori W.T. Hänen esityksen painopiste oli uudessa merivoimien kenttäsairaalassa (Marineeinsatzrettungszentrum eli MERZ), joka on konteista alukseen koostettava kokonaisuus. Olemassaolevaa MERZ-konseptia ollaan uusimassa siten, että sen käytettävyys ja suorituskyky paranevat. Käytännössä MERZ on alussijoitteinen Naton Role 2 -sairaala. Lääkintähuollon maksiimi ("sotilaille tarjottavan hoidon on vastattava siviileille tarjottavaa hoitoa") pätee luennoitsijan mukaan myös laajamittaisen sodan aikana, sillä myös siviileille tarjottavan hoidon tason voidaan olettaa laskevan tuolloin.
Iltapäivän pääteeksi seurasi ryhmäkuva sekä merivoimien komentajan (tai tarkastajan, kuten täällä on tapana sanoa) kanssa että ilman, sekä vapaamuotoinen keskustelu merivoimien komentajan kanssa. Hänen kanssaan esille nousseet keskustelunaiheet koskivat Iso-Britanninan kanssa tehtävää yhteistyötä (Brexitin jälkeen), EU:n työaikadirektiiviä, perinteitä (Merisotakoulun aulasta on poistettu kaikki henkilöiden rintakuvat ja panssarilaiva Bismarckia esittävä maalaus on poistettu seinältä), henkilöstön riittävyyttä, Baltic Maritime Component Commandia sekä koululaiva Gorch Fochia. Keskustelutilaisuus oli tunnelmaltaan välitön, joskin jälkeenpäin saksalaiset opiskelijatoverit kommentoivat, että komentaja olisi voinut puhua avoimemminkin eikä linnoittautua ns. virallisen linjan taakse. Paluumatkalle bussilla Hampuriin lähdettiin välittömästi ryhmäkuvan jälkeen ja perille saavuttiin n. klo 20.
Keskiviikon opetus alkoi reflektoinnilla ja keskustelulla maanantain ja tiistain vierailusta. Siinä käytiin läpi kaikkien luennoitsijoiden esitykset aina niiden sisällöstä esiintyjien kehonkieleen asti. Myös vierailun järjestelyistä keskusteltiin. Opetuskeskustelu on täällä pääasiallinen opetustapa. Pidän sitä pääosin varsin hyvänä ja antoisana metodina, joskin toisinaan keskusteluun aiheeksi nousevat asiat eivät mielestäni ole niihin uhratun ajan arvoisia. Ehkä tämä lieveilmiö johtuu siitä, että saksalaisilla opiskelijoilla on voimakas tarve päästä ääneen, mikä puolestaan johtuu kurssin arviointijärjestelmästä. Toisaalta kyse voi vain olla eroista organisaatiokulttuureissa Suomen ja Saksan välillä. Ehkäpä kyse on molemmista.
Keskiviikon varsinaisen luennon piti kommodori V.B. aiheesta DEU MARFOR. Tämä on Saksan merivoimien johtamiseen suunniteltu taktisen tason pysyvä, kiinteä johtoesikunta. Sen runkomiehitykseksi tulee n. 100 henkilöä, joista 15-25 ovat kansainvälisiä. Väliaikaisesti vahvuutta voidaan nostaa 170:een, jolloin DEU MARFOR:sta tulee BMCC (Baltic Maritime Component Command). Esikunta voi johtaa kaikkia merellisiä operaatioita aina Naton artikkeli 5:n alaisiin operaatioihin asti (ei mukaan lukien). Tällä hetkellä taktisen tason esikuntia Saksan merivoimissa ovat laivastojen esikunnat sekä merivoimien esikunta, mutta näillä ei ole kykyä suunnitella ja johtaa kaikkia operaatioita. Myöskään operaatioiden johtoesikunnalla ei ole tosiasiallista kykyä johtaa kaikkia merellisiä operaatiota. Uudesta esikunnasta pitäisikin suunnitelmien mukaan tulla ikään kuin näiden kolmen esikunnan (laivastot ja merivoimien esikunta) operaatiivisten osastojen yhdistelmä. Esikunta on päätetty sijoittaa Rostockiin, jonne sen rakennustyöt ovat jo käynnissä. Operaatioalueen painopiste olisi Itämeri, mutta toiminta-alue ei kuitenkaan rajoittuisi pelkästään Itämereen. Suomi mainittiin esikunnan tulevana kumppanina, vaikka se ei olekaan Naton jäsen.
Torstai oli helatorstai, eli vapaapäivä kuten Suomessakin. Perjantai-aamupäivän opetus katsottiin kuitatuksi sillä, että maanantain ja tiistain ohjelma venyi iltaan asti. Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen, joskin jälleen kerran valitettavan luentopainotteinen. Vaikka vierailimme Rostockissa, emme päässeet näkemään merivoimien esikunnasta mitään muuta kuin reitin portilta yhteen auditorioon, jossa kaikki luennot ja tauot pidettiin.

157.-161. päivä

Maantaina oli IGF-päivä, eli mahdollisuus suorittaa yksittäisen sotilaan vuosittaisia kuntosuorituksia (Individuelle Grundfertigkeiten). Minä en kuitenkaan tällä kertaa osallistunut ammuntoihin, suojelukoulutukseen, lääkintäkoulutukseen ja marssiin. Persoonallisuuden kehittämisen työryhmä, johon kuulun, oli vapautettu kuntosuorituspäivästä ja laati sen sijaan ryhmätyön tuotosta, joka on määrä esitellä koulun johtajalle torstaina. Työryhmä kokoontui luokkaan heti aamulla. Noin tunnin keskustelun jälkeen saatiin tehtävät jaetuksi ja aloitettiin esityksien ja siihen liittyvien asiakirjojen viimeistely. Ryhmätyö saatiin palautuskuntoon määräaikaan mennessä. Muiden palattua kuntosuorituspäivän koitoksista oli järjestetty grilli-ilta. Jouduin valitettavasti jättämään sen väliin, vaikka olinkin maksanut 10 euron osallistumismaksun.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso nimeltään merivoimien logistiset operaatiot (Einsatzlogistik Marine). Sen pääopettajana toimi komentaja B., joka esitteli läpiviennin lyhyesti. Opintojaksoon sisältyy ryhmätyö, jonka tulokset esitellään merivoimien esikunnassa. Ensimmäisen luennon piti komentaja L.P. merivoimien esikunnan logistiikkaosaston kansainväliseltä sektorilta. Puheet kylmän sodan asetelmaan voisi oikeastaan unohtaa, sillä niin moni perustavanlaatuinen asia on muuttunut vuoteen 1990 nähden. Kriisinhallinnan volyymi on kasvanut ja kriisinhallintaoperaatiot myös jatkuvat, vaikka maanpuolustustehtävä (Landes- ja Bündnisverteidigung) tulisikin siihen rinnalle. Maanpuolustustehtävät ovat siirtyneet kauemmas Saksan kotirintamalta ja logistiikkakeskuksista, osin pelkästään aseteknologian kehittymisen takia. Myös globalisaatio, verkottuminen ja digitalisaatio ovat logistiikan näkökulmasta aiheuttaneet niin suuria muutoksia, että kylmän sodan opit eivät sellaisenaan kelpaa. Keskustelu lähti virkistävällä tavalla liikkeelle kohti korkean intensiteetin konfliktia, eli selkeämmin ilmaistuna täysimittaista sotaa. Tarkasteltava kysymys oli: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Täysimittaisen sodan näkökulma on kurssilla tähän mennessä ollut esillä valitettavan vähän, vaikka sen on useasti todettu olevan mahdollinen uhkakuva muiden joukossa. Saksan merivoimien kansallisena tavoitetasona on kyetä asettamaan tehtävään ja ylläpitämään yhtäaikaisesti 15 sota-alusta (lukumäärään sisältyy huoltoalukset ja sukellusveneet). Nykyisillä henkilöstö- ja logistisilla resursseilla tähän ei ilmeisesti päästä.
Seuraavan luennon piti käsitellä Host Nation Supportia (HNS) ja Status of Forces Agreementiä (SOFA) Saksan merivoimien näkökulmasta, mutta sen piti koulun lakimies G.S. Näin ollen luento käsitteli vähän kaikkea muuta kuin itse aihetta. Saksa julkaisi elokuussa 2016 siviilipuolustuksen konseptin (Konzeption Zivile Verteidigung). Tämän asiakirjan tarkoituksena oli määrittää, mitä muiden hallinnonalojen ja ministeriöiden pitää tehdä maanpuolustustilanteessa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin, että puolustusministeriö ei osannut asettaa muille hallinnonaloille vaatimuksia. Saksa lähtee konfliktitilanteissa siitä, että siellä missä Saksan joukkoja on noudatetaan Saksan lakia. Rauhan aikana tilanne on toinen ja lainsäädäntö on sopimusasia (SOFA). Mahdollisten sopimusrikkomusten käsittely liittolaisten kesken on vaikeaa, eikä sille ole olemassa erityistä tuomioistuinta.
Seuraava luento käsitteli Standard-Anwendungs-Software-Produktfamilien (SASPF eli paikallinen versio PVSAP:sta) käyttöä merivoimien uusien Baden-Würtenberg -luokan fregattien varustelussa ja sen piti komentaja M. Hänen luentonsa oli yleiskatsaus alusluokan varustelun eri käänteissä esiin nousseisiin ongelmiin, joista osa kylläkin liittyi SASPF:iin. Sen sijaan varsinaista logistiikan tietojärjestelmän käyttöä käsitteli seuraava, komentaja B:n puheenvuoro. SASPF:n käyttö edellyttää hyvää satelliittiyhteyttä. Ohjelmistosta on kehitteillä versio, johon voi syöttää tietoja myös verkkoyhteyden ulkopuolella, mutta se ei ole vielä käytössä.
Iltapäivällä oli todella pitkästä aikaa sotahistorian opetusta oikeudenhoidon sijaan. Luennoitsijana oli kuten aikaisemminkin eversti, tohtori W.S. Luennon aiheena oli saksalaisille ja varsinkin saksalaisille sotilaille ehtymätön inspiraation ja keskustelun lähde, eli suhde kansallisosialistiseen historiaan ja sen aikakauden sotilasperinteisiin ja esikuviin. Tällä kertaa aihetta lähestyttiin maalaustaiteen kautta. Liittotasavallan laki on yksiselitteinen vain siinä, että tiettyjä symboleita (esim. hakaristi, mutta myös eräät DDR:n symbolit ei saa esittää julkisesti, tai se on luvanvaraista. Muu onkin sitten tulkintaa, ja tästä tulkinnasta riittää keskusteltavaa. Luennoitsijan mukaan maalauksissa on aina useita merkityskerroksia ja ns. salattuja merkityksiä. Näitä voidaan tutkia mm. visual history -tutkimuksen menetelmillä. Taide oli kansallissosialistisessa Saksassa erittäin tärkeässä asemassa, sillä Hitler piti itseään taiteilijana. Monet propagandakuvat ja maalaukset toistuivat miltei samanlaisina sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Kuvissa esiintyy saksalaisen sotilaan arkkityyppi tai idealistinen hahmo, joka osin elää edelleen. Tunnettuja kansallissosialisten kauden kuvataiteilijoita olivat Erik Eber, Claus Bergen ja Josef Arens.
Kurssitoverini T.G. totesi mielestäni osuvasti, että kansallissosialistisessa taiteessa kuvatut sotilaalliset hyveet kuten rohkeus, lojaalius, ja toveruus eivät ole kadonneet minnekään tai muuttuneet kovinkaan paljon. Tästä syystä kuvat vetoavat edelleen sotilaisiin joka puolella maailmaa. Lisäksi Saksassa ei olla onnistuttu kovinkaan hyvin uusien, poliittisesti korrektimpien esikuvien ja perinteiden juurruttamisessa. Omasta mielestäni perinteitä ei voikaan juuri merkkinoida, vaan ne edustavat määritelmän mukaan pysyvyyttä. Perinteitä ei voi luoda tai muokata väkipakolla. Toinen kurssitoverini, F.V., totesi, että periteet, taulut tai valokuvat eivät sinänsä ole ongelma tai hyvä tai paha, vaan ongelma on aiheen poliittinen arkaluontoisuus. Niin kauan kun pienistäkin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä paisutellaan valtavia mediaspektaakkeleita ja poliittisia skandaaleja, ei aiheeseen voida suhtautua asiallisesti.
Iltapäivän päätti johdantoluento Nato Supply and Procurement Agencyn (NSPA) ja sen merellisen osan Naval Logistic and Support Partnership (NLSP) toimintaan. Luennon piti K.K. Luennon pääasiallinen sisältö oli minulle tuttu aikaisemmista tehtävistäni Suomen merivoimien huolto-organisaatiossa. Oli mukava huomata, että Suomi on nyt NSPA:n jäsenvaltio.
Keskiviikon luennot aloitti komentaja K. kertomalla Kielin laivastotukikohdan infrastruktuurista ja logistiikasta. Kielin tukikohta on verrattain suuri: sen maa-alueiden pinta-ala on yli 80 hehtaaria ja laituria on 5300 metriä. Tukikohdassa työskentelee 2200 henkilöä ja määrä nousee lähivuosina 2800:aan. Laiturien kunto on osin heikko ja niiden kunnostustyöt 64 Me:n arvosta ovat käynnissä. Myös ruoppauksia tarvitaan laiturien läheisyydessä, vaikka Kielin sotasatama on yleisesti ottaen syvä. Sotasataman alueella on rajallisesti tilaa ja lähiympäristö on rakennettu täyteen, joten laajentumisen varaa ei enää ole. Kunnossapitokapasiteetti on siirretty Kielistä muualle. Polttoaineen syöttöjärjestelmät ja varavoimajärjestelmät ovat osin vanhentuneet ja kapasiteetiltaan riittämättömät. Alueelta puuttu johtamistilat sodan ajan huoltoesikunnalle, joten se jouduttaisiin sijoittamaan kontteihin. Tukikohdan haasteet kuulostivat perin tutuilta aikaisemmista tehtävistäni.
Seuraavan luennon aiheena oli logistiikka Yhdysvaltojen merivoimien näkökulmasta ja sen piti kommodori P.B. Hänen mukaansa US Navyn logistiikan järjestelyt ovat organisoitu erittäin sekavasti. Yhdellä toiminnolla on lähes aina useita vastuutahoja, mikä aiheuttaa paljon sotkuja. Vakioitu logistiikkajärjestelmä korvautuu ns. sankarilogistiikalla (heroic logistics), jossa yksittäinen huoltopäällikkö joutuu pelastamaan päivän satulasta johtaen, koska järjestelmä petti jälleen kerran. Hyvä logistiikkaupseeri tarvitsee luovuutta ja päättäväisyyttä. Luovuutta siksi, että yksinkertaiset ongelmat ratkeavat alemmilla tasoilla, ja vain hankalat ongelmat päätyvät upseereille. Päättäväisyyttä siksi, että tehdyt luovat ratkaisut pitää ajaa läpi. Logistiikan suunnittelu on periaatteessa hyvin yksinkertaista: Resurssit ja vaatimukset pitää saada kohtaamaan. Tärkeää on tietää missä resurssit ovat ja miten ne kuljetetaan tarvitsijalle. US Navyn läsnäolo Itämerellä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tämä on heijastunut myös logistiikkaan Itämeren alueella. Oli todella virkistävää saada kuunnella luentoa englanniksi vaihteeksi. Englannin seuraaminen on kuitenkin todella paljon helpompaa kuin saksan (myös tiistain NSPA-luento oli englanniksi). Lisäksi täytyy todeta, että amerikkalaisilla on toisinaan kyllä varsin mutkaton suhtautumistapa maailmaan ja sen ongelmiin.
Seuraavan puheenvuoron piti C.O. kuljetusyrityksestä nimeltä Interfracht. Esityksen aiheena oli yrityksen yhteistyö Bundeswehrin kanssa. Interfracht järjestää kuljetuksia sekä satamapalveluita. Yhteistyö merivoimien kanssa on sujunut erinomaisesti, mutta muiden puolustusministeriöiden alaisten virastojen (lue: BAIUDBw) kanssa yhteistyö on ollut varsin heikolla tasolla. Tämän luennoitsija arvioi johtuneen siitä, että virastosta puuttuu merellinen tietämys ja näkemys tai asenne.
Iltapäivän aluksi oli ohjattua liikuntaa, aiheena pallopelit remontoidussa kuntosalissa. Ensiksi pelattiin eräänlaista helpotettua lentopalloa jumppapallolla(!) ja sitten samaa peliä sisäjalkapallolla. Ei ollut kovin rankkaa, mutta mukavan leppoisaa.
Iltapäivän päätteeksi Key Account Manager G.R. Airbus Helicoptersista kertoi NH-90 -helikopterin merivoimaversion kehitystyön tilanteesta sekä helikopterien kunnossapidon logistisesta konseptista. Luento eteni suurista linjoista ja kauppapolitiikasta aina pieniin teknisiin yksityiskohtiin asti. Kopterista on tällä hetkellä käytössä 22 eri versiota 13 eri maalla, ml. Suomen 20 kopteria.
Torstain aloitti VTG Groupin hallituksen puheenjohtajan, komentajakapteeni res. H.F:n luento. VTG AG on yksi Euroopan suurimmista rautatiehuolintayhtiöistä. Se on erikoistunut varsinkin säiliövaunujen vuokraamiseen. Yhtiön liikevaihto on yli miljardi euroa ja sillä on lähes 1500 työntekijää. Yhtiön kapasiteetti on n. 30 000 säiliövaunua ja lisäksi n. 23000 säiliökonttia/konttivaunua. Yhtiö vastasi mm. amerikkalaisten joukkojen siirrosta Bremerhavenista Liettuaan. Yritys tekee kuljetuksia myös Venäjälle. 1990- ja 2000-luvulla nämä sujuivat hienosti, mutta Saksan joukkojen raskaan kaluston siirto Afganistaniin ei enää onnistunutkaan. Sittemmin yhteistyö Venäjän rautateiden kanssa on hiipunut. Toinen mielenkiintoinen havainto luennolta oli, että Euroopan öljynjalostamokapasiteetti on pienentyt viime vuosina voimakkaasti. Samalla venäläiset, kiinalaiset ja intialaiset yhtiöt ovat ostaneet enemmistöosuuksia jäljelle jääneistä jalostamoista.
Seuraava luento käsitteli kokemuksia Naton VJTF:n eli liittouman Baltiaan sijoitettujen joukkojen logistikasta, ja sen piti everstiluutnatti J.M. FüAkBw:stä. Aihetta lähestyttiin pienimuotoisen ryhmätyön muodossa, mutta niiden lopputulemana syntyi vain vähän uutta tietoa. Yhteenvetona todettiin, että Saksa oli aikaisemmin parempi isäntämaa, mutta nykyään osaaminen ja resurssit tässä suhteessa ovat paljon heikommat. Vaikka kyky lähteä ulkomaanoperaatioihin on nykyään parempi kuin aikaisemmin, aiheuttaisi tilanteen kiristyminen monenlaisia haasteita.
Tämän jälkeen ääneen pääsi poliittisen johdon tiedotuskeskuksen (Leitungsinformationszentrale) edustaja F. puolustusministeriöstä. Hänen luentonsa aihe oli Host Nation Support (HNS) Saksassa. Luennon aluksi esittämässä tilannekatsauksessa todettiin, että Kaliningradissa ei tällä hetkellä ole ohjuksia, jotka voidaan varustaa ydinkärjellä. Pitäisin tätä lausuntoa ns. poliittisesti värittyneenä. Itse aiheesta pääsanoma oli, että Saksassa on tapana noudattaa lakeja ja asetuksia varsin tarkasti tai jopa kirjaimellisesti ilman joustoa. Tämä tapahtuu sen kustannuksella, että asetusten taustalla oleva operatiivinen päämäärä jää toissijaiseksi tai ikään kuin unohtuu. Sitä mikä on välttämätöntä kussakin tilanteessa ei välttämättä ole osattu ottaa huomioon lakeja säädettäessä. Mikäli tällöin lakien tarkkaa noudattamista pidetään tärkeämpänä tai itsetarkoituksellisena, jää operatiiviinen tavoite saavuttamatta.
Iltapäivällä oli englannin opetusta tutun kaavan mukaan. Iltapäivän päätteeksi aloitettiin merivoimien logistiikan opintojakson ryhmätyö. Sen tarkoituksena on koota opetusryhmän ajatuksia jo aikaisemmin esitetystä kysymyksestä: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Työn tulokset esitellään 20 minuutin esitelmän muodossa seuraavan viikon maanantaina. Keskustelu polveili laidasta laitaan eikä valmista meinannut tulla millään. Työskentelymenetelmä taisi olla epäsopiva n. 20 henkilön ryhmälle. Lopulta kuitenkin syntyi jonkinlainen konsensus siitä, mitä ensi viikolla esitetään.
Perjantain ensimmäinen ja ainoa luento käsitteli Saksan merivoimien uuden säiliöaluksen kehitystyötä ja projektin ajankohtaisia asioita ja sen piti komentaja K. Alus on toistaiseksi konseptivaiheessa, vaikka käyttöönoton ja jo nyt osin vanhentuneiden säiliöalusten korvaamisen pitäisi tapahtua vuosina 2021 - 23. Aluksen kustannukset on suhteutettava siitä saatavaan hyötyyn, käyttöasteeseen ja elinkaaren pituuteen. Yhtälö ei ole helppo, mutta se auttaa määrittämään kuinka paljon rahaa alukseen kannattaa panostaa. Luento keskittyi projektinhallintaan ja kustannuslaskelmiin eikä varsinaisen säiliöaluksen ominaisuuksista ja vaatimuksista juurikaan keskusteltu.
Tämän jälkeen ryhmätyön tuotos esiteltiin merisotaopin laitoksen johtajalle. Paikalle tulivat myös muut merisotaopin opettajat. Sain tilaisuuden luonteesta sen käsityksen, että kommodorit (S., H. ja M.) halusivat ikään kuin esitarkistaa, mitä ajatuksia opiskelijat merivoimien esikuntaan vievät, mikä on ymmärrettävää sinänsä. Vertailun vuoksi en kuitenkaan usko että Suomessa oltaisiin vastaavalla tavalla kiinnostuneita yhdestä opiskelijoiden aivoituksesta. Esityksen tärkeintä sisältöä olivat mervoimien logistiikkajärjestelmässä havaitut mahdolliset kriittiset haavoittuvuudet, mutta niitä en halua julkisessa blogissa kommentoida.
Viikko oli sisällöltään mielenkiintoinen, joskin opetusmenetelmiltään valitettavan luento- ja keskustelupainotteinen. Kahdeksasta viiteen kestävien päivien aikana minun kykyni vastaanottaa uutta tietoa vieraalla kielellä väistämättä heikkenee jonkin verran.