Ulko- ja turvallisuuspolitiikan opintojakso jatkui. Maanantain ensimmäisen luennon aiheena oli Intia ja sen piti tohtori H. W. Luennoitsija aloitti kysymällä mikä on Intialle tärkein politiikan osa-alue sen suhteissa EU:iin? Kysymys oli kompa, sillä oikea vastaus oli "ei mikään". EU:ssa tiedetään Intiasta vähän ja EU ei ole Intialle kovinkaan tärkeä kumppani. Suhteessa Pakistaniin keskiössä on kiista ja sodat Kashmirin alueesta. Intia on Pakistaniin verrattuna sotilaallisesti ylivertainen, mutta molempien maiden ydinaseet ovat tasapainottaneet tätä epäsuhtaa. Yhdysvaltojen runsas tuki Pakistanille on kiristänyt Intian ja USA:n suhteita, joskin suhteet ovat kehittyneet historiallisesti varsin myönteiseen suuntaan. Intian suhteissa Kiinaan korostuu alueellinen ja sotilaallinen kilpailuasetelma, mutta toisaalta maat tekevät paljon mm. kaupallista yhteistyötä. Monet Intian naapurimaista ovat levottomia konfliktialueita tai ns. romahtaneita valtioita (failed states). Intia on Etelä-Aasiassa ehdoton alueellinen suurvalta kaikilla luvuilla mitattuna. Intia on tästä hyvin tietoinen ja haluaa vahvistaa asemaansa kansainvälisesti. Samalla maan sisäiset ongelmat kuten väestönkasvu, köyhyys (epätasainen tulonjako), kastijärjestelmä jne. ovat valtavat.
Aamupäivän toisen luennon aiheena oli Naton uudistukset Walesin ja Varovan kokousten jälkeen. Sen piti prikaatikenraali R. M. z. F. Venäjän politiikka Ukrainassa ja Krimillä aloitti Natossa perustavanlaatuisen ja pitkäkestoisen muutoksen. Naton entiseen eli kylmän sodan jälkeiseen rooliin paluuta ei ole nähtävissä. Naton Rapid Action Plan (RAP) oli vastaus muuttuneeseen tilanteeseen. Se suuntasi Naton konseptia ja resursseja uuden tilanteen edellyttämällä tavalla. Suunnitelman muotoilusta ja sen sisältämistä toimenpiteistä ei oltu yksimielisiä. Saksa painotti Venäjän reilua kohtelua ja dialogin ylläpitämistä Venäjän kanssa, kun taas Itä-Euroopan uudet Nato-maat olisivat halunneet voimakkaampaa reagointia ja joukkojen sijoittamista alueilleen. Turvallisuustilanne kuitenkin muuttui jälleen: Eurooppaan tulvi pakolaisia. Pian esitettiin vaatimuksia, että RAP:ssa sovittujen keinojen tulikin olla sovellettavissa myös Afrikassa. Varsovan kokouksessa päätettiin Walesin kokouksessa päätettyjen keinojen toimeenpanosta sekä tarkennettiin ja täydennettiin niiden yksityiskohtia. Eräs tärkeä toimenpide oli Enhanced Forward Presence, eli neljän välittömästi valmiin taisteluosaston sijoittaminen Baltian maihin. Seuraavaksi luennoitsija siirtyi tarkastelemaan, mitä huippukokousten päätökset merkitsevät Saksalle. Kriisinhallinnan suorituskykyjen rinnalle Saksalle on asetettu mittavia uusia vaatimuksia. Saksan tulisi varustaa vähintään kaksi divisioonaa, mielellään kolme, joilla Baltian maihin, Romaniaan ja Bulgariaan sijoitettujen taisteluosastojen avuksi voitaisiin tulla. Lisäksi tarvitaan runsaasti teknisiä innovaatioita sekä strategisen, operatiivisen ja taktisent tason osaamista, jotka kaikki ovat 25 vuoden kuluessa kuihtuneet. Luennoitsijan mukaan Saksa on poliittisesti sitoutunut toimeenpanemaan nämä liittouman vaatimukset.
Tätäkin luentoa, kuten täällä on tapana, seurasi kuulijoiden kysymykset. Tällä kertaa kysymykset olivat sikäli osuvia, että kenraalin vastaukset niihin vastasivat pitkälle omia mielenkiinnon kohteitani Natoon liittyen. Sain ilokseni huomata, että olemassaolevat käsitykseni Naton merkityksestä Euroopan ja Saksan turvallisuudelle olivat oikeansuuntaisia.
Maanantai-iltapäivällä oli luento, jolle saivat osallistua vain saksalaiset opiskelijat. Sen aiheeksi oli ilmoitettu A2AD, eli "Anti-Access Area Denial", joka on Venäjän "uusi" operatiivinen konsepti erityisesti Itämeren alueella. En oikein jaksa uskoa, että luennolla tulisi esiin minulle kovin paljon uutta asiaa, mutta saksalainen näkökulma aiheeseen olisi ollut kiinnostavaa kuulla. No, näin oli linjattu, ja kaikki ulkomaalaiset saivat vapaata iltapäiväksi. Päätimme ulkomaalaisten opiskelijatovereiden kanssa lähteä lounaalle Blankenesen joulumarkkinoille.
Tiistaina oli everstiluutnantti S:n johtama opetuskeskustelu edeltävän viikon perjantain ja maanantain luennoista. Pidän tästä opetusmenetelmästä, sillä se pakottaa opiskelijat palauttamaan mieleen luennolla esitetyt argumentit ja luomaan niistä perusteltuja synteesejä, eli sanalla sanoen reflektoimaan. Oppimismenetelmä parhaasta päästä, siis.
Tiistain luennon aiheena oli (sotilas-)strategisen ajattelun historialliset ulottuvuudet ja sen piti eversti W. S. Luennoitsija käytti suurimman osan ajasta strategian käsitteen määrittelemiseen. Vaikea käsitehän se on määriteltäväksi, sillä samaan tarkoitukseen käytettiin jo Suomen yleisesikuntaupseerikurssilla lukuisia luentotunteja. Käsitteestä on kirjoitettu varmastikin tuhansia sivuja ja kokonaisia kirjoja. Luennoitsija käytti ilmaisua "3 tonnia kirjallisuutta". En siis mene yhtään tätä syvemmälle termin etymologiaan, historiaan tai erilaisiin käyttötarkoituksiin. Luento kokonaisuutena oli asiantunteva, mutta ei erityisen mieleenpainuva. Luento oli ensimmäinen kolmesta luennosta tällä viikolla, joissa sama luennoitsija käsittelee samaa aihetta. Toivottavasti seuraavien päivien luennoilla hän jalostaa aihetta hieman pidemälle ja ehkäpä otta käytännöllisemmän näkökulman strategian historiaan.
Tiistai-iltapäivä oli varattu kurssin joulujuhlan valmisteluille ja sen viettoon. Juhlaan kuului kakkukahvit, monenlaista ohjelmaa ja päivällinen seisovasta pöydästä.
Keskiviikko alkoi henkilökohtaisella palautekeskustelulla luokanvalvojan kanssa. N. varttitunnin pituisen keskustelun tarkoitus oli kartoittaa opiskelijan tunnelmia kurssista tähän mennessä sekä tämän itsearvio omasta opintomenestyksestään. Keskustelun päätteeksi luokanvalvoja antoi oman suullisen väliarvionsa opiskelijalle. Omalla kohdallani parannettavaa oli liiallisessa itseluottamuksessa sekä liiassa kriittisyydessä tai oikeastaan liian jyrkästi muotoilluissa puheenvuoroissa. Osan palautteesta laitan puutteellisen kielitaidon piikkiin - minulla ei ole taitoa eikä kuulijoilla kärsivällisyyttä odotella, että muotoilen sanottavani monisanaisesti ja diplomaattisesti.
Palautekeskustelun jälkeen seurasi ns. Nachbereitung, eli maanantain luentojen jälkipuinti. Käytännössä tämä on tarkoittanut ohjattua opetuskeskustelua luokkakokoonpanossa, mutta tällä kertaa ohjaava opettaja everstiluutnantti S. oli päättänyt kokeilla erilaista lähestymistapaa. Luokka jaettiin neljään ryhmään, joiden tehtäväksi tuli valmistella neljän maan edustajien puheenvuorot Nato-Venäjä yhteistyöneuvoston kokouksen jälkeistä lehdistötilaisuutta varten. Valmisteluaikaa
annettiin n. 40 minuuttia, minkä jälkeen alkoi n. 30 minuuttia kestänyt lehdistötilaisuus. Opetustapana tämä oli innovatiivinen ja mielekäs. Keskiviikon luento jatkoi strategian historiallisten ulottuvuuksien pohdintaa. Tämä keskimmäinen luento kolmesta tarkasteli Clausewitzin merkitystä ja vaikutusta Ludendorffin, Hindenburgin ja Liddel-Hartin kirjoituksissa. Luento oli melko korkealentoinen, mutta monessa kohden korostettiin, että nämä luennot eivät mahdollista tietämyksen välittämästä tästä monitahoisesta aiheesta, vaan niiden tarkoitus on toimia lähtölaukauksena itseopinoille. Ala ei ole minun henkilökohtaisen mielenkiinnon kohde, mutta hyvä siitä on jotain ymmärtää. Totaalisen sodan ja suurstrategian teorioissa minua häiritsee se, että niissä yritetään teoretisoida ja peräti muotoilla lauseeksi valtioiden, ideologioiden ja asevoiien välisiä suhteita ja sotia. Päivänselvää on, että ilmiöinä nämä ovat aivan liian monimutkaisia kuvattavaksi millään teorioilla tai malleilla, kielestä puhumattakaan. Ajatuksena tällainen yksinkertaistaminen on tietenkin houkuttelevaa, mutta koen sen nykyajasta käsin tarkasteltuna jossain määrin turhauttavana. Historiallisena tarkasteluna se tietenkin toimii ja teoriat tulisikin ymmärtää historiallisessa kontekstissaan, mutta niiden soveltaminen verkostoituneeseen tietoyhteiskuntaan on vähintäänkin ongelmallista. Mitä tilaa sitä saa: nyt strategiasta puhuu historiantutkija. Paljon hyödyllisempää olisi ollut kutsua joku luennoimaan kyberstrategiasta tai vaikkapa twitteristä strategisena välineenä.
Iltapäivän puolella oli liikuntaa sekä ylimääräinen saksantunti. Osallistuin liikuntaan lievästä nuhaisuudesta huolimatta, sillä lajina oli poikkeuksellisesti sähly, eikä ainaiset lihaskuntopiirit.
Torstain ensimmäisen luennon piti olla eversti W.S.:n luento strategian historiasta. Luennoitsija jätti kuitenkin tulematta paikalle eikä ollut ilmoittanut peruutuksesta. Tämä on tietenkin Saksassa suuri synti, mutta enemmänkin ihmetystä aiheutti se, että luennoitsija oli nähty kampusalueella samana aamuna. Hetken odottelun ja selvittelyn jälkeen opintojakson pääopettaja eversti L. päätti, että hän pitää tässä välissä luentosarjan päätösluentonsa, jonka aiheena on strategian tulevaisuudennäkymät. Mitään syytä varsinaisen luennoitsijan poisjäämiselle ei kerrottu. Strategian tulevaisuuden kehitykselle luennoitsija näki kolme rinnakkasta kehityksen linjaa tai megatrendiä: 1) Valtioiden roolin ja etenkin väkivaltamonopolin heikkeneminen, 2) alueellisten vaikuttajien tai suurvaltojen merkityksen kasvu (Kiina, Intia), 3) länsimaiden merkityksen heikkeneminen (pankkikriisi, EU:n kriisi, Kiinan talouskasvu jne.). Mielenkiintoinen oli myös Edward Luttwakin teoria strategian paradoksisesta logiikasta. Tämän mukaan tavallisen logiikan mukaan huonompi vaihtoehto onkin parempi, sillä elävä, ajatteleva vastustaja odottaa sitä vähemmän. Samalla tavalla paradoksaalinen
on ydinaseiden logiikka: ne on suunniteltu sitä varten, ettei niitä koskaan käytettäisi. Luennoitsija esitteli hengästyttävän määrän strategian tutkijoita ja näiden teoksien pääkohtia. Näistä hän oli tiivistänyt eräitä strategiaa koskevia teesejä. Osa näistä oli minulle tutun kuuloisia jo aikaisemmista opinnoista.
Sodan perusluonne on pysyvä. Sen ilmenemismuodot sen sijaan ovat jatkuvassa muutoksessa. Sodan perusluonne on kolmijakoinen: vaisto ja tahto (brutaliteetti), taito ja luovuus (sattuma), järki ja politiikka (ymmärrys). Jokainen sota on kuitenkin erilainen ja ainutlaatuinen - mutta ne noudattavat tiettyjä kaavoja. Näitä kaavoja noudattavat mm. sotien syyt. Sotaan ja strategiaan vaikuttavat aina samat perustekijät. Sotien ainutlaatuisuuden määrittää näiden perustekijöiden vuorovaikutus. Näitä perustekijöitä ovat mm. resurssit, päämäärät, suunnitelmat, jne. Sota on toistuva inhimillisen vuorovaikutuksen muoto, jolla on aina samanlaiset motiivit. Sodan päämäärä on edullisempi rauha. Tällä tarkoitetaan, että sota on vain yksi politiikan väline esim. diplomatian, tiedotuksen ja talouden rinnalla. Jokaisen strategisen suunnitelman päämäärä on, että sen seurauksena olisi mahdollisimman vähän kaduttavaa. Suunnitelmat eivät siis ole täydellisiä eivätkä ne voi tähdätä seuraavaan sotaan.
Kaikesta kävi ilmi, että luennoitsija on huippuälykäs ja luento erinomaisen hyvin valmisteltu. Ainoa kritiikkini kohdistuu luennolla jaetun tiedon määrän ja esityksen tempoon. Se oli kuten todettua hengästyttävä.
Toisen luennon aiheena oli Verkostoitunut toiminta kriisinhallinnassa ja rauhanturvaamisessa ja sen piti tohtori A.W. ZIF:stä (Zentrum für Internationale Friedenseinsätze). Luennoitsija esitteli organisaationsa, mutta jätti kertomasta, mikä ZIF on. Ehkä tämä on alkuasukkaille itsestään selvää, mutta vihkiymättömälle ei esitetystä auennut järjestön tai viraston suhteet muihin toimijoihin. Tämän tiedon puuttuessa oli muu luennoitsijan kertoma melko vaikea asettaa oikeaan asiayhteyteen. Olisi ollut helppoa ottaa verkosta selvää onko ZIF virasto vai järjestö ja kenen alaisuudessa se toimii, mutta koska koululla ei ole verkkoyhteyksiä eikä kännykätkään yleensä toimi rakennuksissa, en voinut tätä selvittää. Näin luennoitsijasta tuli vain puhuva pää, joka kertoi jonkun järjestön verkostoitumisesta muiden toimijoiden kanssa. Oppiminenhan on uuden tiedon yhdistelemistä olemassa olevaan tietoon, mutta nyt tämä jäi aika pitkälle tekemättä. Sen verran sain pääteltyä, että ZIF on jonkinlainen siviilikriisinhallinnan keskus, joka kuitenkin viime vuosina on olosuhteiden pakosta joutunut palkkaamaan paljon henkilöstöä entisistä sotilaista. Tästä johtuen järjestön toimintakulttuuri on muuttunut, mitä luennoitsija piti valitettavana.
Perjantain - ja vuoden viimeisen - luennon aiheena oli "asevoimat turvallisuuspolitiikan välineenä" ja sen piti lippueamiraali J. z. M. Luennon otsikko sisältää väittämän, jota voidaan pitää itsestäänselvyytenä. Bundeswehrin asema Saksan turvallisuuspolitiikan välineenä onkin vahvistettu uusimmassa doktriinissa (Weissbuch), jota luennoitsija käytti tärkeimpänä lähteenään. Bundeswehr perustettaessa reunaehdot olivat selvät: sitä käytettäisiin vain puolustustarkoituksiin ja ainoastaan liittouman osana. Bundeswehr oli alunperin myöskin tarkoitettu yksinomaa taktisen tason työkaluksi. Kylmän sodan jälkeen Bundeswehrin rooli muuttui, kuten niin monissa muissakin länsimaissa, kriisinhallinnan välineeksi. 1990-luvun alussa esiintyi myös samanlaisia Bundeswehrin olemassaolon kyseenalaistavia pohdintoja kuin 50-luvulla. Jälleenyhdistymistä seurannut asevoimien yhdistyminen oli suuri ponnistus, mutta sitä helpotti samalla tehdyt radikaalit supistukset asevoimissa (ns. peace dividends eli rauhanosingot). Bundeswehrin käytössä riisinhallintaan oli aluksi ongelmia sekä tahdon että osaamisen tasolla, mutta lopulta Bundeswehr sai ja kykeni hoitamaan sille osoitetut tehtävät myös esim. Kosovossa ja Afganistanissa. Nykyään Bundeswehrin tehtävissä turvallisuuspolitiikan osana korostuu globalisaation vaikutukset (esim. terrorismi, ennustamattomuus, kyber) ja toisaalta Saksan kansallisten etujen varmistaminen (maailmankaupan reittien turvaaminen, maahanmuuton kontrollointi). Viime vuosina Naton uudet aloitteet ovat siirtäneet rooia takaisin maanpuolustuksen suuntaan. Puolustuksellisuus ja liittouman toimiminen ovat kuitenkin pysyneet toiminnan kivijalkoina. Uudet uhkat kuten hybridi- ja informaatiosodankäynti ovat osaltaan muuttaneet Bundeswehrin roolia, muutosta johtaa turvallisuuspolitiikka. Toisaalta Saksa lienee vähemmän halukas sitoutumaan poliittisesti sellaiseen, mihin Bundeswehrillä ei ole kykyä. Muutoksen jarruna ovat Saksan ja Bundeswehrin "historialliset vakiot". Ne ovat osaltaan syynä siihen, miksi minä olen tällä kurssilla, eli monikansallisuus. Monikansallisten yksiköiden ongelmana tositilanteessa on kuitenkin se, että eri valtioiden poliittiset motiivit osallistua taisteluun voivat olla poikkeavat, jolloin yksikkö hajoaa eikä sitä voida käyttää lainkaan.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan opintojakso jää nyt joulutauolle ja jatkuu ensi vuoden puolella. Tämän opintojakson poliittinen ulottuvuus ei lakkaa hämmästyttämättä minua. Saksalaiset opiskelijakollegat eivät tunnu näkemän opetuksen poliittista painotusta ongelmana, vaan vaikuttavat olevan siitä vilpittömästi kiinnostuneita. Onhan tietysti sotilaidenkin tärkeää ymmärtää politiikkaa siinä mielessä, missä ja miksi tulevaisuuden sodat käydään, mutta itse olen sitä mieltä, että sotilaiden ei tuli aktiivisesti tehdä politiikkaa. Poikkeuksena tästä ovat tietenkin sotilas- ja turvallisuuspolitiikka ja eräät ulkopolitiikan sektorit. Saksalainen käsitys sotilaiden osallistumisesta politiikkaan näyttäisikin olevan jyrkästi kaksijakoinen: toisaalta sotilaiden oletetaan olevan poliittisesti aktiivisia, mutta he eivät missään nimessä saisi näkyvästi vaikuttaa politiikkaan, varsinkaan sisäpolitiikkaan. Mielestäni tässä on ristiriita, mutta voi olla että en vielä näe kokonaisuutta. Ehkäpä yksilöille ja organisaatoille on tästä olemassa eri säännöt, tai niitä tulkitaan eri tavalla? Opintojakson luennot sellaisenaan ovat tähän mennessä olleet erinomaisia. Luennot ovat kuitenkin olleet jossain määrin erillisiä kokonaisuuksia, ja niistä on mielestäni osin puuttunut selkeä saksalainen näkökulma. Tällainen irrallisuus tai sirpaloituminen on tietysti aina riski silloin, kun kyseessä on luentosarja, jossa jokainen luento on eri luennoitsijan pitämä.
Ensimmäisen syksyn opinnot ovat nyt takanapäin. Yhteenvetona voin todeta, että tähän mennessä opinnot ovat positiivisesti yllättäneet korkealla laadullaan, sekä sisällöltään että opetusmetodeiltaan. Toisaalta myös opetuksen aihepainotukset ovat olleet jossain määrin yllättävät, eivätkä aina positiivisesti. Poikkeuksiakin tietysti on ollut, esim. kieltenopetus ja oikudenhoito olisi voitu toteuttaa paremminkin. Syksy on kulunut nopeasti, eli on siis ollut mukavaa. Hetkittäin olen jopa ollut innostunut opiskelusta, mutta se lienee vain uutuudenviehätystä. Ensimmäinen puolivuotinen on kuitenkin tuntunut hetkittäin varsin raskaalta. Sekin voi johtua siitä, että kaikki on ollut uutta, ja toisaalta jo pelkästään siitä että kaikki on ollut saksaksi. Joka tapauksessa joulutauko tulee tarpeeseen.
17.12.2016
10.12.2016
64.-68. päivä
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan seminaari jatkui maanantaina luennolla Kiinasta. Luennon piti tohtori S.K. Ruhrin yliopistosta Bochumista. Luennoitsija teki heti alussa selväksi, millä auktoriteetilla hän puhuu, joskin varsin tyylikkäällä, epäsuoralla tavalla: hän kertoi, että luento perustuu kolmeen lukuun kirjasta "Assessing China's Naval Power", jonka on kirjoittanut sama henkilö. Luennon painopiste olikin Kiinan uudessa, aggressiivisessa meristrategiassa, jolla se haastaa olemassaolevan alueellisen geostrategisen asetelman. Tämän näkyvin ilmentymä on Etelä-Kiinan Spratly-saarten rakentaminen ja linnoittaminen. Asetelma on jännittynyt, mutta toistaiseksi teoilla on ollut lähinnä symbolinen ja psykologinen merkitys. Kiinan ulkoministerin perustelu maan toimille on paljonpuhuva: "China is a big country, and other countries are small countries, and that is just a fact." Luennoitsija kuitenkin korosti, että myös muut valtiot valvovat kansallisia etujaan perustamlla tukikohtia tärkeimpien kauppareittien varrelle (mm. Usa, Ranska, Iso-Britannia). Kiinan näkökulmasta kyse on siitä, että kauppareiteille olisi useampia vaihtoehtoja ja että maata ei kyettäisi kriisin sattuessa eristämään. Erityisesti yhteydet Afrikkaan ovat muodostuneet Kiinalle tärkeiksi. Kiinan sijoitukset Afrikkaan ovat merkittävä tekijä Afrikan kehitykselle, mikä voi olla myös Euroopan etu. Kiinan näkökulmasta heidän laivastonsa päävastustaja on Yhdysvallat. Kiina on merellisen voiman kehityksessä Yhdysvaltoja ratkaisevasti jäljessä, mutta kehitys on ollut nopeaa. Erityisen voimakkaan kehittämisen kohteena on elektronisen sodankäynnin kyvyt. Mielenkiintoinen teoreetiinen viitekehys oli Todd & Lindbergin järjestelmä merivoiman luokittelemiseksi. Itse arvioin Suomen kuuluvan luokkaan 5, tämä pitää tarkistaa kun pääsen verkkoyhteyden päähän. Luennoitsija toi esiin, että laivaston suorituskyky korreloi melko pitkälle maailmankaupan osuuden kanssa. Sotilaallinen välienselvittely Etelä-Kiinan merellä ei luennoitsijan mukaan kuitenkaan olisi Kiinan
etujen mukaista. Tärkeää olisi, että Kiinalle annettaisiin aina mahdollisuus perääntyä kasvojaan menettämättä.
Seuraava luento käsitteli Venäjää ja sen piti professori S. Venäjä on Saksan kumppani, jota ilman Euroopan turvallisuutta ei voida rakentaa. Venjän kanssa on tultava toimeen. Ongelma on, että Venäjän nykyinen johto on toimillaan, viimeistään 2014 jälkeen, lopullisesti romuttanut olemassaolevat Euroopan turvallisuusjärjestelyt (ETYK 1975 ja Berliini 1990). Geopoliittisesti Venäjä on omasta näkökulmastaan ongelmien ympäröimä joka suunnalta. Venäjän on maantieteensä puolesta oltava suurvalta, mutta keinovalikoima tähän on niukka. Oikeastaan ainoa alue, jolla Venäjä kykenee tekemään suurvaltapolitiikkaa, on sotilaallinen, ja tässäkin korostuu ydinaseiden merkitys. Venäjän heikko kohta on talous. Talous on kohtalaisen suuri, vain vähän Saksan taloutta pienempi, mutta sen rakenne ei ole kestävällä pohjalla. Erityisenä ongelmana luennoitsija nosti esiin pääoman ja innovaatioiden puutteen Venäjällä. Venäjän talous on nykyään käytännössä pysähtyneisyyden tilassa. Erityisen akuutti uhka Venäjälle on kuitenkin yhteiskunnan sisäset jännitteet, jotka saattavat johtaa levottomuuksiin ja hallinnon muutoksiin. Nämä jännitteet johtuvat ensisijaisesti varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta (eli keskiluokan köyhtymisestä). Venäläiset eivät kuitenaan yleensä lähde kaduille ennen kuin ruoka loppuu, ja silloin on jo liian myöhäistä. Venäjän poliittisen järjestelmän ongelma on myös se, että sen toimintakyky on sidottu Putinin persoonaan. Luennoitsija näki ongelmia myös Venäläisen arvomaailman yhteensovittamisessa eurooppalaiseen. Tässä luennossa ei ollut kovin paljoa uutta minulle sisällöllisesti, mutta näkökulma oli uusi. Sekä tässä että edellisessä luennossa näkyi saksalainen asenne ja taipumus pyrkiä näkemään asiat väkivallattomuuden ja rauhan kautta. Vaikka sodan mahdollisuus tunnustetaan, sen riskiä vähätellään rauhanomaisten ratkaisumahdollisuuksien eduksi.
Iltapäivän puolella oli luokanvalvojan tunnit, joiden aikana meidän luokkamme sai kuulla liettualaisen luokkatoverini luennon omasta maastaan ja sen asevoimista. Samalla saimme maistella liettualaista juustoa, suklaata ja likööriä. Esityksen jälkeen oli koulun lainaamien kannettavien tietokoneiden vaihto. En tiedä, miksi tietokoneet vaihdettiin vanhempiin ja tehottomampiin malleihin eikä mitään syytä kerrottu. Ehkä niiden päivittäminen etäkäytölle ei onnistu tai jotain.
Tiistai alkoi sillä, että tulin koululle jo seitsemältä rakentamaan itsenäisyyspäivän infopistettä. Laitoin Suomesta tuomani sinivalkoiset kynttilät pöydälle palamaan ja Suomi-konvehdit kulhoon, Sibeliuksen soimaan ja suurlähetystöstä pyytämäni julisteet ja esitteet seinälle ja pöydälle. Tulostin seinälle myös pienen selostuksen siitä, mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Toivottavasti vaivannäköni lankeaa hedelmälliseen maahan.
Aamupäivän tunnit sisälsivät opetuskeskustelut aikaisemmista luennoista (ETYK, Turkki) sekä seuraavan luennon, jonka aiheena oli "9/11:sta kalifaattiin", eli islamistinen liike ja terrorismi, tarkemmin sanoen Al queda ja Isis. Luennon piti kapteeni M-T. B. Tämä on aihe, joka saa mielestäni aivan liikaa huomiota siihen nähden, miten vähäpätöinen ilmiö on kyseessä. Pelon lietsonta islamisteja kohtaan palvelee vain heitä itseään, sekä asevoimia ja aseteollisuutta. Terrorismi on ongelma, jota ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Siksi nimenomaan asevoimien mielenkiinto ilmiötä kohtaan on mielestäni vahvasti liioiteltua. Itse sisällöltään luento sisälsi minulle oikeastaan melko vähän uutta. Toki yksityiskohtaista tietoa oli paljon, sillä luennoitsija keskittyi jihadistisen liikkeen johtohenkilöiden henkilöhistoriaan ja ns. nippelitietoon, mutta liikkeen kehityshistoria oli minulle pääpiirteittäin entuudestaan tuttu. Sen verran osaan asettaa asoita mittasuhteisiin, että islamististen liikkeiden tiivistäminen yhteen luentoon johtaa väistämättä karkeisiin yksinkertaistuksiin. Lisäksi rohkenen väittää, että (etninen) saksalainen naispuolinen kapteeni ei voi ymmärtää ilmiötä, joka on voimakkaasti sidottu islamiin ja arabikulttuuriin. Silti jäin kaipaamaan kokonaisnäkemystä, yhteenvetoa ja johtopäätöksiä, vaikka se onkin mahdoton tehtävä. Esimerkkejä ilmiön monimutkaisuudesta ei ole vaikea löytää, mm. Syyrian sota on hyvä sellainen. Luennoitsija oli kyllä kiistämättä erittäin hyvin perehtynyt aiheeseensa ja esitti sen kiinnostavalla tavalla. Luennoitsija näki islamistisen liikehdinnän sekä erityisesti Irakin tulevaisuuden pikemminkin hyvin synkkänä kuin ohimenevänä ilmiönä.
Iltapäivällä lakimiehen tunnit oli peruttu. Luokanvalvoja halusi kuitenkin hyödyntää tilaisuuden kertomalla kokemuksistaan EUTM-operaatiossa Malissa. Esitys oli mielenkiintoinen ja sotilaallisesti yleissivistävä.
Tiistai-iltana minulle nousi kuume, joten keskiviikkona ilmoittauduin sairauslomalle. Minulta jäi sairauden ja matkan takaia väliin kolme luentoa tästä luentosarjasta: luento Saharan eteläpuolisen Afrikan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, luento Yhdysvaltojen, Euroopan ja Kiinan muodostamasta strategisesta kolmiosta sekä luento arktisesta alueesta, sen luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksesta. Lisäksi jäi väliin liikuntatunti (uinti) sekä saksan ylimääräinen oppitunti. Harmi, mutta keskiviikon lepopäivä tuli todella tarpeeseen: olin koko päivän vuoteen omana. Myöskään torstain ja perjantain reissu ei mennyt hukkaan.
Torstaina oloni oli jo sen verran parempi, että pystyin matkustamaan Berliiniin ja osallistumaan Pohjoismaiden sotilasasiamiesten yhteiselle jouluvastaanotolle. Tilaisuus oli juhlava, mielenkiintoinen ja varmasti tarpeellinen kurssin jatkoa ajatellen.
Perjantaina tapasin vielä Suomen puolustusasiamiehet Berliinissä uudelleen ja keskustelimme ajankohtaisista asioista. Tapaamiseen osallistuivat myös Suomen yhteysupseerit Yhdysvaltojen Euroopan johtoesikunnassa USEUCOM:ssa. Tämäkin tilaisuus oli mielenkiintoinen ja teki Berliinin matkasta kokonaisuutena hyvinkin vaivan väärtin. Harmittaa vieläkin, että loppuviikon luennot jäivät väliin. Sairastumisille ei toisaalta voi mitään, ja toisaalta Berliinin vierailu oli varmasti vähintäänkin yhtä opettavainen.
etujen mukaista. Tärkeää olisi, että Kiinalle annettaisiin aina mahdollisuus perääntyä kasvojaan menettämättä.
Seuraava luento käsitteli Venäjää ja sen piti professori S. Venäjä on Saksan kumppani, jota ilman Euroopan turvallisuutta ei voida rakentaa. Venjän kanssa on tultava toimeen. Ongelma on, että Venäjän nykyinen johto on toimillaan, viimeistään 2014 jälkeen, lopullisesti romuttanut olemassaolevat Euroopan turvallisuusjärjestelyt (ETYK 1975 ja Berliini 1990). Geopoliittisesti Venäjä on omasta näkökulmastaan ongelmien ympäröimä joka suunnalta. Venäjän on maantieteensä puolesta oltava suurvalta, mutta keinovalikoima tähän on niukka. Oikeastaan ainoa alue, jolla Venäjä kykenee tekemään suurvaltapolitiikkaa, on sotilaallinen, ja tässäkin korostuu ydinaseiden merkitys. Venäjän heikko kohta on talous. Talous on kohtalaisen suuri, vain vähän Saksan taloutta pienempi, mutta sen rakenne ei ole kestävällä pohjalla. Erityisenä ongelmana luennoitsija nosti esiin pääoman ja innovaatioiden puutteen Venäjällä. Venäjän talous on nykyään käytännössä pysähtyneisyyden tilassa. Erityisen akuutti uhka Venäjälle on kuitenkin yhteiskunnan sisäset jännitteet, jotka saattavat johtaa levottomuuksiin ja hallinnon muutoksiin. Nämä jännitteet johtuvat ensisijaisesti varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta (eli keskiluokan köyhtymisestä). Venäläiset eivät kuitenaan yleensä lähde kaduille ennen kuin ruoka loppuu, ja silloin on jo liian myöhäistä. Venäjän poliittisen järjestelmän ongelma on myös se, että sen toimintakyky on sidottu Putinin persoonaan. Luennoitsija näki ongelmia myös Venäläisen arvomaailman yhteensovittamisessa eurooppalaiseen. Tässä luennossa ei ollut kovin paljoa uutta minulle sisällöllisesti, mutta näkökulma oli uusi. Sekä tässä että edellisessä luennossa näkyi saksalainen asenne ja taipumus pyrkiä näkemään asiat väkivallattomuuden ja rauhan kautta. Vaikka sodan mahdollisuus tunnustetaan, sen riskiä vähätellään rauhanomaisten ratkaisumahdollisuuksien eduksi.
Iltapäivän puolella oli luokanvalvojan tunnit, joiden aikana meidän luokkamme sai kuulla liettualaisen luokkatoverini luennon omasta maastaan ja sen asevoimista. Samalla saimme maistella liettualaista juustoa, suklaata ja likööriä. Esityksen jälkeen oli koulun lainaamien kannettavien tietokoneiden vaihto. En tiedä, miksi tietokoneet vaihdettiin vanhempiin ja tehottomampiin malleihin eikä mitään syytä kerrottu. Ehkä niiden päivittäminen etäkäytölle ei onnistu tai jotain.
Tiistai alkoi sillä, että tulin koululle jo seitsemältä rakentamaan itsenäisyyspäivän infopistettä. Laitoin Suomesta tuomani sinivalkoiset kynttilät pöydälle palamaan ja Suomi-konvehdit kulhoon, Sibeliuksen soimaan ja suurlähetystöstä pyytämäni julisteet ja esitteet seinälle ja pöydälle. Tulostin seinälle myös pienen selostuksen siitä, mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Toivottavasti vaivannäköni lankeaa hedelmälliseen maahan.
Aamupäivän tunnit sisälsivät opetuskeskustelut aikaisemmista luennoista (ETYK, Turkki) sekä seuraavan luennon, jonka aiheena oli "9/11:sta kalifaattiin", eli islamistinen liike ja terrorismi, tarkemmin sanoen Al queda ja Isis. Luennon piti kapteeni M-T. B. Tämä on aihe, joka saa mielestäni aivan liikaa huomiota siihen nähden, miten vähäpätöinen ilmiö on kyseessä. Pelon lietsonta islamisteja kohtaan palvelee vain heitä itseään, sekä asevoimia ja aseteollisuutta. Terrorismi on ongelma, jota ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Siksi nimenomaan asevoimien mielenkiinto ilmiötä kohtaan on mielestäni vahvasti liioiteltua. Itse sisällöltään luento sisälsi minulle oikeastaan melko vähän uutta. Toki yksityiskohtaista tietoa oli paljon, sillä luennoitsija keskittyi jihadistisen liikkeen johtohenkilöiden henkilöhistoriaan ja ns. nippelitietoon, mutta liikkeen kehityshistoria oli minulle pääpiirteittäin entuudestaan tuttu. Sen verran osaan asettaa asoita mittasuhteisiin, että islamististen liikkeiden tiivistäminen yhteen luentoon johtaa väistämättä karkeisiin yksinkertaistuksiin. Lisäksi rohkenen väittää, että (etninen) saksalainen naispuolinen kapteeni ei voi ymmärtää ilmiötä, joka on voimakkaasti sidottu islamiin ja arabikulttuuriin. Silti jäin kaipaamaan kokonaisnäkemystä, yhteenvetoa ja johtopäätöksiä, vaikka se onkin mahdoton tehtävä. Esimerkkejä ilmiön monimutkaisuudesta ei ole vaikea löytää, mm. Syyrian sota on hyvä sellainen. Luennoitsija oli kyllä kiistämättä erittäin hyvin perehtynyt aiheeseensa ja esitti sen kiinnostavalla tavalla. Luennoitsija näki islamistisen liikehdinnän sekä erityisesti Irakin tulevaisuuden pikemminkin hyvin synkkänä kuin ohimenevänä ilmiönä.
Iltapäivällä lakimiehen tunnit oli peruttu. Luokanvalvoja halusi kuitenkin hyödyntää tilaisuuden kertomalla kokemuksistaan EUTM-operaatiossa Malissa. Esitys oli mielenkiintoinen ja sotilaallisesti yleissivistävä.
Tiistai-iltana minulle nousi kuume, joten keskiviikkona ilmoittauduin sairauslomalle. Minulta jäi sairauden ja matkan takaia väliin kolme luentoa tästä luentosarjasta: luento Saharan eteläpuolisen Afrikan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, luento Yhdysvaltojen, Euroopan ja Kiinan muodostamasta strategisesta kolmiosta sekä luento arktisesta alueesta, sen luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksesta. Lisäksi jäi väliin liikuntatunti (uinti) sekä saksan ylimääräinen oppitunti. Harmi, mutta keskiviikon lepopäivä tuli todella tarpeeseen: olin koko päivän vuoteen omana. Myöskään torstain ja perjantain reissu ei mennyt hukkaan.
Torstaina oloni oli jo sen verran parempi, että pystyin matkustamaan Berliiniin ja osallistumaan Pohjoismaiden sotilasasiamiesten yhteiselle jouluvastaanotolle. Tilaisuus oli juhlava, mielenkiintoinen ja varmasti tarpeellinen kurssin jatkoa ajatellen.
Perjantaina tapasin vielä Suomen puolustusasiamiehet Berliinissä uudelleen ja keskustelimme ajankohtaisista asioista. Tapaamiseen osallistuivat myös Suomen yhteysupseerit Yhdysvaltojen Euroopan johtoesikunnassa USEUCOM:ssa. Tämäkin tilaisuus oli mielenkiintoinen ja teki Berliinin matkasta kokonaisuutena hyvinkin vaivan väärtin. Harmittaa vieläkin, että loppuviikon luennot jäivät väliin. Sairastumisille ei toisaalta voi mitään, ja toisaalta Berliinin vierailu oli varmasti vähintäänkin yhtä opettavainen.
2.12.2016
59.-63. päivä
Seuraavien seitsemän viikon aiheena on kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan moduuli.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.
Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.
Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).
Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.
Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.
Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)
Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.
Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.
Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.
Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.
Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.
Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.
Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.
Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.
Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.
Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.
Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.
Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.
Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.
Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).
Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.
Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.
Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)
Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.
Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.
Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.
Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.
Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.
Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.
Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.
Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.
Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.
Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.
Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.
25.11.2016
54.-58. päivä
Yhteiskunnallisen kehityksen seminaari jatkuu. Maanantaiaamun esitelmän aiheena oli Ronald Inglehartin hiljaisen vallankumouksen teoria vuodelta 1977. Toki esitelmässä käsiteltiin myös Inglehartin myöhempiä tutkimuksia ja niiden tuloksia, teorioiden kritiikkiä unohtamatta. Tällä kertaa osallistuin myös keskusteluun, joka sai ajoittain jopa poliittisen väittelyn piirteitä.
Maanantai-iltapäivällä käsiteltiin kurssin arviointijärjestelmää hieman aiempaa yksityiskohtaisemmin. Kurssillahan ei siis ole ainuttakaan koetta, mutta jatkuva arviointi. Arvioinnista päävastuun kantaa luokanvalvoja, mutta siihen osallistuvat kaikki muutkin luokanvalvojat, kurssin johtaja sekä opettajakunta. Silti en voi olla välttymättä vaikutelmalta, että mahdollisuus virheisiin ja mielivaltaan on suurempi tällaisessa arvostelujärjestelmässä kuin sellaisessa, johon sisältyy kirjallisia kokeita. Esittelyn piti yksi luokanvalvojista, everstiluutnantti V. Oppitunnin tarkoituksena on hänen mukaansa lisätä arviointijärjestelmän läpinäkyvyyttä. Tarkoitus on, että kurssin lopussa ilmoitettava arvosana ei tulisi kenellekään yllätyksenä, myöskään kansainvälisille opiskelijoille. Esitin kysymykyen sisältyykö kurssin arviointiin mahdollisuus vertaisarviointiin kurssin sisällä. Vastaus oli ei: esimiesten arvio on riittävän luotettava ja sen lisäksi Bundeswehrin arviointiohjesääntöön ei sisälly vertaisarvioinnin mahdollisuutta.
Maanantain päätti ylimääräinen oppitunti, jossa arvioitiin yhdysvaltojen valitulosta ja sen vaikutuksia Saksalle. Arvion vaalituloksesta antoi FüAkBw:n yhteiskuntatieteiden pääopettaja J.T. Puhe ei sitältänyt mitään uutta sellaiselle, joka on lukenut vaalien jälkeisiä lukuisia analyysejä. Luennoitsija sanoi, että hän ei esittänyt puheessaan Bundeswehrin virallista kantaa, vaan henkilökohtaisia näkemyksiään. Minulle jäi esityksestä vaikutelma, että puhuja yritti esittää mukamas rohkeita johtopäätöksiä ominaan, vaikka ne eivät olleet hänen omiaan eivätkä edes kovin rohkeita. Esim. Yhdysvaltojen halukkuus puuttua maailman kriisipesäkkeisiin saattaa heiketä, mistä seuraa, että Euroopan on vahvistettava omaa sotilaallista toimintakykyä. Keskustelu esitelmän jälkeen vei aika pitkälle Saksan sisäpolitikkaan ja pitkälle johdettuihin spekulaatioihin. Hämmästyin sitä, miten pitkälle politiikkaan täällä mennään virkapuvut päällä, vaikkakin vain keskustelun tasolla. Johtopäätöksenä lienee se, että saksalaiset virkamiehet ovat poliittisia huomattavasti alemmilta tasoilta alkaen kuin suomalaiset. Koko virkamieskentän kohdalla tämä ei välttämättä pidä paikkansa,
mutta ainakin asevoimissa näin vaikuttaisi olevan.
Tiistain esitelmän aiheena oli Saksan keisarikunnan sosiaaliset ympäristöt (Milieu) Mario Rainer Lepsiuksen teorian mukaan. Mielestäni esitelmä poikkesi hieman liikaa annetusta aiheesta, sillä pääosa ajasta kului keisarikunnan poliittisen järjestelmän ja vaalitulosten kuvaamiseen. Toki se liittyy sosiaalisiin ympäristöihin, enkä tunne Lepsiuksen teoksia lainkaan, joten voi hyvin olla, että esitelmän aihe oli täsmälleen oikein rajattu. Jättäydyin tällä kertaa keskustelussa suosiolla passiiviseksi, sillä sosiaalisten ympäristöjen teorian yhteys keisarikunnan vaalituloksiin (jotka olivat keskustelun ytimessä) ei oikein avautunut minulle. Iltapäivä oli varattu luokanvalvojan oppitunnille, mutta koska luokka oli hajaantunut seminaareihin, joista osa oli opintomatkalla, ei oppituntia pidetty. Iltapäivä oli siis poikkeuksellisesti vapaata!
Illalla oli oman luokkani toinen yhteinen illanvietto (Hörsaalabend). Se järjestettiin C.M.:n kotona Schenefeldissä. Luokanvalvoja oli mukana ja valmisti Feuerzangenbohlea. Tämäntyyppiset illanvietot voi kyllä oikeastaan lukea aivan täysin osaksi kurssia. Minulle ainakin ne ovat vähintäänkin yhtä opettavaisia kuin oppitunnit.
Keskiviikon esiteltävä yhteiskunnallisen kehityksen teoria tai malli olivat Sinus-Milieu ja Sigma-Milieu. Nämä minulle entuudestaan tuntemattomat mallit ovat kaupallisten yritysten tuotesuojattuja sosiaalisten luokkien tai ympäristöjen analyysityökaluja. Analyysimallit on alunperin kehitetty markkinoinnin kohderyhmäanalyysiä varten, mutta niitä on sittemmin laajennettu kattamaan myös muita näkökulmia kuin kuluttajuus. Sinus- ja Sigma-nimiset yritykset myyvät kokoamiaan tietoja ja tekemiään analyysejä yhteiskuntatieteilijöille, puolueille ja tietenkin kaupallisille toimijoille. Analyysimalleilla on paljon yhteneviä piirteitä: molemmissa väestö on jaettu kymmeneen sosiaaliseen ryhmään tai luokkaan, joita arvioidaan ensisijaisesti taloudellisten tekijöiden ja poliittisten näkemysten suhteen. Yksinkertaisimmillaan sosiaaliset ryhmät sijoitetaan kaavioon, jonka pystyakselilla on taloudelliset yhteiskuntaluokat (yläluokka, keskiluokka ja työväestö) ja vaaka-akselilla poliittinen suuntautuminen (konservatiivi, liberaali, postmoderni). Ryhmät ovat eri malleissa kuitenkin erilaisia ja ne on nimetty eri nimillä.
Liikuntakoulutuksen aiheena oli uinti. Saimme uida melkein koko tunnin uintiräpylöiden kanssa ja se oli vaihtelun vuoksi tosi hauskaa. Räpylöillä pääsee tosi lujaa! Päivän päätteeksi meidän kurssimme 2 ranskalaista opiskelijaa yhdessä edellisen kurssin ranskalaisten sekä ranskalaisten yhteysupseerien kanssa järjestivät Beaujolais Nouveau -tilaisuuden, eli uuden sadon viinin maistajaiset. Tilaisuus oli yksinkertainen seisova tarjoilu laatikkoviiniä ja juustoa luokkarakennuksen käytävällä, mutta samalla miellyttävä mahdollisuus koko kurssin vapaamuotoiselle kanssakäymiselle. Harkitsin pitkään jaksanko jäädä tilaisuutta odottamaan puolentoista tunnin ajan, mutta lopulta päätin kuitenkin jättää sen väliin ja mennä kotiin rentoutumaan.
Torstaina oli kaksi esitelmää joiden aiheet olivat verrattain lähellä toisiaan. Ensimmäisen esitelmän aiheena oli Saksan liittotasavallan poliittinen ja sotilaallinen eliitti ja sen kehitys Weimarin tasavallasta nykypäivään. Eliitille on useita määritelmiä ja aihetta ovat käsitelleeet lukemattomat modernin ajan sosiologit. Terminä eliitti on verrattain nuori, mutta käsite on tuttu jo mm. Platonilta ja Macciavellilta. Luennoitsijan tärkeimpinä lähteinä käsitteen määrittelyssä toimivat Ursula Hoffman-Lange, Vilfredo Pareto ja Gaetano Mosca. Eliitin jäsenyyden määritteli aikaisemmin etupäässä yhteiskuntaluokka ja syntyperä. Muutos tähän tapahtui oikeastaan vasta ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen ja tärkeimpinä syinä mainittiin teknologinen ja poliittinen kehitys, yleinen koulutustason nousu ja yhteiskunnan byrokratisoituminen. Esitelmässä kiinnitettiin erityistä huomiota toisen maailmansodan jälkeisen eliitin rooleihin kansallissosialistisen yhteiskunnan eliitissä. Nykyiseen eliittiin katsottiin kuuluvan vain muutamia tuhansia ihmisiä, joiden käsissä valta tosiasiassa on.
Toisen esitelmän aiheena oli Bundeswehrin ja sen johtamiskonseptin Innere Führungin kehitys osana liittotasavallan yhteiskunnallista kehitystä. Länsiliittoutuneiden tehtyä päätöksen Länsi-Saksan uudelleen aseistamisesta koottiin ryhmä entisiä sotilaita laatimaan suunnitelma asevoimien luomiseksi. Valmiin luonnoksen nimi oli "Himmeroder Denkschrift". Eräänä tärkeänä vaatimuksena henkilöstölle oli oikea menneisyys, mm. suhtautuminen Hitlerin vastaiseen vastarintaliikkeeseen. Innere Führungin sisällyttäminen uusien asevoimien johtoajatukseksi kohtasi aluksi voimakasta vastarintaa. Päämäärä oli kuitenkin sama kuin nykyäänkin, eli toimintakykyisten asevoimien kehittäminen osana yhteiskuntaa (lue: yhteiskuntajärjestystä uhkaamatta). Sittemmine Innere Führungille on annettu runsaasti merkityksiä, joita sillä ei alun perin ollut. Esitelmien jälkeinen keskustelu oli mielenkiintoinen, sillä siinä esitettiin voimakkaita näkemyksiä ja kritiikkiä Bundeswehrin johtamiskonsepitin nykytilaa kohtaan.
Iltapäivän kieltenopetuksessa kaksi ryhmää oli yhdistetty toisen opettajan ollessa lomalla. Englanniopetus on oikeastaan varsin korkeatasoista ja siinä keskitytään olennaiseen, eli ammattikielen ja -termien käyttöön.
Iltapäivän päätteeksi koko kurssi pukeutui palveluspukuihin ja asettui luokkarakennuksen käytävälle kuvattavaksi. Videokuvaa on tarkoitus käyttää kurssivideossa sekä tarpeen mukaan Führungsakademien esittelymateriaalina.
Illalla oli merisotaopin pääopettajan kommodori S:n isännöimä vastaanotto upseerikerhon isossa salissa. Paikalla oli yli sata kutsuttua seuralaisineen. Musiikista vastasi merivoimien soittokunnan (Musikkorps der Marine) jazzkombo. Ruokana oli tuhtia lihakeittoa (Eintopf) ja valmiita voileipiä. Myös juomatarjoilu kuului 10 euron hintaan. Mukava tilaisuus.
Perjantaina oli seminaarin päätös, yhteenveto ja palaute. Seminaariryhmä jakautui työryhmiin, jossa arvioitiin eri teorioiden aineistopohjaa, vahvuuksia, heikkouksia ja erikoispiirteitä. Näistä muodostettiin valtava mind map, jossa kätevästi tiivistyi koko kahden viikon seminaarin ydinsisältö.
Perjantaina iltapäivällä alkoi MFIS, eli Helmut Schmidt -yliopiston järjestämä maisteriohjelma Miltärische Führung und Internationale Sicherheit. Tämä tarkoittaisi, että perjantai-iltapäivä sekä koko lauantai ja sunnuntai olisi opetusta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että en osallistu maisteriohjelmaan. Se on tavallaan sääli, koska harvoin on tarjoilla maisterin papereita saksalaisesta yliopistosta näin helposti, mutta työn ja vapaa-ajan välillä on oltava edes jonkinlainen tasapaino. Lisäksi minulla on jo yksi maisterintutkinto, ja lisäksi työn alla diplomityö Maanpuolustuskorkeakouluun ja muita kirjallisia töitä. Turvallisuuspolitiikan alan gradu kaiken tämän päälle olisi ehkä jo liikaa. En pidä ajatuksesta, että tekisin gradun ns. vasemmalla kädellä tai puoliksi sinnepäin vain tutkinnon takia, vaikka se olisi varmasti mahdollista. En haluaisi samaistua uraa tekeviin ja titteleitä titteleiden vuoksi kerääviin typpeihin, vaan mielummin niihin, jotka jossain määrin ymmärtävät ne asiat, joista kirjoittavat.
Kolme viikkoa kestänyt yhteiskunnallisen kehityksen seminaari on takanapäin. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut valita jonkun toisen seminaariryhmän. Ei sillä, ettei valitsemani seminaarin aihe olisi ollut kiinnostava, mutta muiden seminaariryhmien opetustapa vaikutti paremmalta (vaikka niistä saamani kuva perustuu vain muiden kertomaan). Omassa ryhmässäni aihetta lähestyttiin teoreettisten mallien kautta. Minusta hedelmällisempi lähestymistapa olisi ollut tarkastella yhteiskunnallista muutosta teemoittain muutostekijöiden kautta (esim. teknologian kehitys, uskonto, maahanmuutto, poliittiset liikkeet, jne.) ja käyttää teorioita tässä tarkastelussa työkaluina. Nyt tarkastelu sirpaloitui ja kokonaisuus jäi hahmottamatta, kun teoreettiset mallit olivat tarkastelun keskipisteessä ikäänkuin itsetarkoituksellisesti.
Tästä huolimatta seminaariviikot olivat antoisia ja tarjosivat vaihtelua sekä uusia - eikä ainoastaan sotilaallisia - näkökulmia yhteiskuntaan.
Maanantai-iltapäivällä käsiteltiin kurssin arviointijärjestelmää hieman aiempaa yksityiskohtaisemmin. Kurssillahan ei siis ole ainuttakaan koetta, mutta jatkuva arviointi. Arvioinnista päävastuun kantaa luokanvalvoja, mutta siihen osallistuvat kaikki muutkin luokanvalvojat, kurssin johtaja sekä opettajakunta. Silti en voi olla välttymättä vaikutelmalta, että mahdollisuus virheisiin ja mielivaltaan on suurempi tällaisessa arvostelujärjestelmässä kuin sellaisessa, johon sisältyy kirjallisia kokeita. Esittelyn piti yksi luokanvalvojista, everstiluutnantti V. Oppitunnin tarkoituksena on hänen mukaansa lisätä arviointijärjestelmän läpinäkyvyyttä. Tarkoitus on, että kurssin lopussa ilmoitettava arvosana ei tulisi kenellekään yllätyksenä, myöskään kansainvälisille opiskelijoille. Esitin kysymykyen sisältyykö kurssin arviointiin mahdollisuus vertaisarviointiin kurssin sisällä. Vastaus oli ei: esimiesten arvio on riittävän luotettava ja sen lisäksi Bundeswehrin arviointiohjesääntöön ei sisälly vertaisarvioinnin mahdollisuutta.
Maanantain päätti ylimääräinen oppitunti, jossa arvioitiin yhdysvaltojen valitulosta ja sen vaikutuksia Saksalle. Arvion vaalituloksesta antoi FüAkBw:n yhteiskuntatieteiden pääopettaja J.T. Puhe ei sitältänyt mitään uutta sellaiselle, joka on lukenut vaalien jälkeisiä lukuisia analyysejä. Luennoitsija sanoi, että hän ei esittänyt puheessaan Bundeswehrin virallista kantaa, vaan henkilökohtaisia näkemyksiään. Minulle jäi esityksestä vaikutelma, että puhuja yritti esittää mukamas rohkeita johtopäätöksiä ominaan, vaikka ne eivät olleet hänen omiaan eivätkä edes kovin rohkeita. Esim. Yhdysvaltojen halukkuus puuttua maailman kriisipesäkkeisiin saattaa heiketä, mistä seuraa, että Euroopan on vahvistettava omaa sotilaallista toimintakykyä. Keskustelu esitelmän jälkeen vei aika pitkälle Saksan sisäpolitikkaan ja pitkälle johdettuihin spekulaatioihin. Hämmästyin sitä, miten pitkälle politiikkaan täällä mennään virkapuvut päällä, vaikkakin vain keskustelun tasolla. Johtopäätöksenä lienee se, että saksalaiset virkamiehet ovat poliittisia huomattavasti alemmilta tasoilta alkaen kuin suomalaiset. Koko virkamieskentän kohdalla tämä ei välttämättä pidä paikkansa,
mutta ainakin asevoimissa näin vaikuttaisi olevan.
Tiistain esitelmän aiheena oli Saksan keisarikunnan sosiaaliset ympäristöt (Milieu) Mario Rainer Lepsiuksen teorian mukaan. Mielestäni esitelmä poikkesi hieman liikaa annetusta aiheesta, sillä pääosa ajasta kului keisarikunnan poliittisen järjestelmän ja vaalitulosten kuvaamiseen. Toki se liittyy sosiaalisiin ympäristöihin, enkä tunne Lepsiuksen teoksia lainkaan, joten voi hyvin olla, että esitelmän aihe oli täsmälleen oikein rajattu. Jättäydyin tällä kertaa keskustelussa suosiolla passiiviseksi, sillä sosiaalisten ympäristöjen teorian yhteys keisarikunnan vaalituloksiin (jotka olivat keskustelun ytimessä) ei oikein avautunut minulle. Iltapäivä oli varattu luokanvalvojan oppitunnille, mutta koska luokka oli hajaantunut seminaareihin, joista osa oli opintomatkalla, ei oppituntia pidetty. Iltapäivä oli siis poikkeuksellisesti vapaata!
Illalla oli oman luokkani toinen yhteinen illanvietto (Hörsaalabend). Se järjestettiin C.M.:n kotona Schenefeldissä. Luokanvalvoja oli mukana ja valmisti Feuerzangenbohlea. Tämäntyyppiset illanvietot voi kyllä oikeastaan lukea aivan täysin osaksi kurssia. Minulle ainakin ne ovat vähintäänkin yhtä opettavaisia kuin oppitunnit.
Keskiviikon esiteltävä yhteiskunnallisen kehityksen teoria tai malli olivat Sinus-Milieu ja Sigma-Milieu. Nämä minulle entuudestaan tuntemattomat mallit ovat kaupallisten yritysten tuotesuojattuja sosiaalisten luokkien tai ympäristöjen analyysityökaluja. Analyysimallit on alunperin kehitetty markkinoinnin kohderyhmäanalyysiä varten, mutta niitä on sittemmin laajennettu kattamaan myös muita näkökulmia kuin kuluttajuus. Sinus- ja Sigma-nimiset yritykset myyvät kokoamiaan tietoja ja tekemiään analyysejä yhteiskuntatieteilijöille, puolueille ja tietenkin kaupallisille toimijoille. Analyysimalleilla on paljon yhteneviä piirteitä: molemmissa väestö on jaettu kymmeneen sosiaaliseen ryhmään tai luokkaan, joita arvioidaan ensisijaisesti taloudellisten tekijöiden ja poliittisten näkemysten suhteen. Yksinkertaisimmillaan sosiaaliset ryhmät sijoitetaan kaavioon, jonka pystyakselilla on taloudelliset yhteiskuntaluokat (yläluokka, keskiluokka ja työväestö) ja vaaka-akselilla poliittinen suuntautuminen (konservatiivi, liberaali, postmoderni). Ryhmät ovat eri malleissa kuitenkin erilaisia ja ne on nimetty eri nimillä.
Liikuntakoulutuksen aiheena oli uinti. Saimme uida melkein koko tunnin uintiräpylöiden kanssa ja se oli vaihtelun vuoksi tosi hauskaa. Räpylöillä pääsee tosi lujaa! Päivän päätteeksi meidän kurssimme 2 ranskalaista opiskelijaa yhdessä edellisen kurssin ranskalaisten sekä ranskalaisten yhteysupseerien kanssa järjestivät Beaujolais Nouveau -tilaisuuden, eli uuden sadon viinin maistajaiset. Tilaisuus oli yksinkertainen seisova tarjoilu laatikkoviiniä ja juustoa luokkarakennuksen käytävällä, mutta samalla miellyttävä mahdollisuus koko kurssin vapaamuotoiselle kanssakäymiselle. Harkitsin pitkään jaksanko jäädä tilaisuutta odottamaan puolentoista tunnin ajan, mutta lopulta päätin kuitenkin jättää sen väliin ja mennä kotiin rentoutumaan.
Torstaina oli kaksi esitelmää joiden aiheet olivat verrattain lähellä toisiaan. Ensimmäisen esitelmän aiheena oli Saksan liittotasavallan poliittinen ja sotilaallinen eliitti ja sen kehitys Weimarin tasavallasta nykypäivään. Eliitille on useita määritelmiä ja aihetta ovat käsitelleeet lukemattomat modernin ajan sosiologit. Terminä eliitti on verrattain nuori, mutta käsite on tuttu jo mm. Platonilta ja Macciavellilta. Luennoitsijan tärkeimpinä lähteinä käsitteen määrittelyssä toimivat Ursula Hoffman-Lange, Vilfredo Pareto ja Gaetano Mosca. Eliitin jäsenyyden määritteli aikaisemmin etupäässä yhteiskuntaluokka ja syntyperä. Muutos tähän tapahtui oikeastaan vasta ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen ja tärkeimpinä syinä mainittiin teknologinen ja poliittinen kehitys, yleinen koulutustason nousu ja yhteiskunnan byrokratisoituminen. Esitelmässä kiinnitettiin erityistä huomiota toisen maailmansodan jälkeisen eliitin rooleihin kansallissosialistisen yhteiskunnan eliitissä. Nykyiseen eliittiin katsottiin kuuluvan vain muutamia tuhansia ihmisiä, joiden käsissä valta tosiasiassa on.
Toisen esitelmän aiheena oli Bundeswehrin ja sen johtamiskonseptin Innere Führungin kehitys osana liittotasavallan yhteiskunnallista kehitystä. Länsiliittoutuneiden tehtyä päätöksen Länsi-Saksan uudelleen aseistamisesta koottiin ryhmä entisiä sotilaita laatimaan suunnitelma asevoimien luomiseksi. Valmiin luonnoksen nimi oli "Himmeroder Denkschrift". Eräänä tärkeänä vaatimuksena henkilöstölle oli oikea menneisyys, mm. suhtautuminen Hitlerin vastaiseen vastarintaliikkeeseen. Innere Führungin sisällyttäminen uusien asevoimien johtoajatukseksi kohtasi aluksi voimakasta vastarintaa. Päämäärä oli kuitenkin sama kuin nykyäänkin, eli toimintakykyisten asevoimien kehittäminen osana yhteiskuntaa (lue: yhteiskuntajärjestystä uhkaamatta). Sittemmine Innere Führungille on annettu runsaasti merkityksiä, joita sillä ei alun perin ollut. Esitelmien jälkeinen keskustelu oli mielenkiintoinen, sillä siinä esitettiin voimakkaita näkemyksiä ja kritiikkiä Bundeswehrin johtamiskonsepitin nykytilaa kohtaan.
Iltapäivän kieltenopetuksessa kaksi ryhmää oli yhdistetty toisen opettajan ollessa lomalla. Englanniopetus on oikeastaan varsin korkeatasoista ja siinä keskitytään olennaiseen, eli ammattikielen ja -termien käyttöön.
Iltapäivän päätteeksi koko kurssi pukeutui palveluspukuihin ja asettui luokkarakennuksen käytävälle kuvattavaksi. Videokuvaa on tarkoitus käyttää kurssivideossa sekä tarpeen mukaan Führungsakademien esittelymateriaalina.
Illalla oli merisotaopin pääopettajan kommodori S:n isännöimä vastaanotto upseerikerhon isossa salissa. Paikalla oli yli sata kutsuttua seuralaisineen. Musiikista vastasi merivoimien soittokunnan (Musikkorps der Marine) jazzkombo. Ruokana oli tuhtia lihakeittoa (Eintopf) ja valmiita voileipiä. Myös juomatarjoilu kuului 10 euron hintaan. Mukava tilaisuus.
Perjantaina oli seminaarin päätös, yhteenveto ja palaute. Seminaariryhmä jakautui työryhmiin, jossa arvioitiin eri teorioiden aineistopohjaa, vahvuuksia, heikkouksia ja erikoispiirteitä. Näistä muodostettiin valtava mind map, jossa kätevästi tiivistyi koko kahden viikon seminaarin ydinsisältö.
Perjantaina iltapäivällä alkoi MFIS, eli Helmut Schmidt -yliopiston järjestämä maisteriohjelma Miltärische Führung und Internationale Sicherheit. Tämä tarkoittaisi, että perjantai-iltapäivä sekä koko lauantai ja sunnuntai olisi opetusta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että en osallistu maisteriohjelmaan. Se on tavallaan sääli, koska harvoin on tarjoilla maisterin papereita saksalaisesta yliopistosta näin helposti, mutta työn ja vapaa-ajan välillä on oltava edes jonkinlainen tasapaino. Lisäksi minulla on jo yksi maisterintutkinto, ja lisäksi työn alla diplomityö Maanpuolustuskorkeakouluun ja muita kirjallisia töitä. Turvallisuuspolitiikan alan gradu kaiken tämän päälle olisi ehkä jo liikaa. En pidä ajatuksesta, että tekisin gradun ns. vasemmalla kädellä tai puoliksi sinnepäin vain tutkinnon takia, vaikka se olisi varmasti mahdollista. En haluaisi samaistua uraa tekeviin ja titteleitä titteleiden vuoksi kerääviin typpeihin, vaan mielummin niihin, jotka jossain määrin ymmärtävät ne asiat, joista kirjoittavat.
Kolme viikkoa kestänyt yhteiskunnallisen kehityksen seminaari on takanapäin. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut valita jonkun toisen seminaariryhmän. Ei sillä, ettei valitsemani seminaarin aihe olisi ollut kiinnostava, mutta muiden seminaariryhmien opetustapa vaikutti paremmalta (vaikka niistä saamani kuva perustuu vain muiden kertomaan). Omassa ryhmässäni aihetta lähestyttiin teoreettisten mallien kautta. Minusta hedelmällisempi lähestymistapa olisi ollut tarkastella yhteiskunnallista muutosta teemoittain muutostekijöiden kautta (esim. teknologian kehitys, uskonto, maahanmuutto, poliittiset liikkeet, jne.) ja käyttää teorioita tässä tarkastelussa työkaluina. Nyt tarkastelu sirpaloitui ja kokonaisuus jäi hahmottamatta, kun teoreettiset mallit olivat tarkastelun keskipisteessä ikäänkuin itsetarkoituksellisesti.
Tästä huolimatta seminaariviikot olivat antoisia ja tarjosivat vaihtelua sekä uusia - eikä ainoastaan sotilaallisia - näkökulmia yhteiskuntaan.
18.11.2016
49.-53. päivä
Maanantaina oli Suomessa asioimassa pääesikunnassa. Sain lainaksi kannettavan tietokoneen, jolla voin pitää virtuaaliverkon välityksellä olla paremmin yhteydessä Suomeen. Puolustusvoimat näyttäisi todellakin olevan muutaman askeleen Bundeswehriä edellä tietoteknisissä ratkaisuissa.
Tiistaina pääsin mukaan edellisenä päivänä alkaneeseen seminaariin. Minun ryhmässäni tarkastellaan yhteiskunnallisen kehityksen paradigmojen muutosta. Opetus on toteutettu siten, että kunakin seminaaripäivänä (seminaari kestää kaksi viikkoa) opiskelija tai 2-3 opiskelijan pari alustaa aihetta jostain näkökulmasta (enintään 45 minuuttia), minkä jälkeen näkökulmasta ja aiheesta keskustellaan opettajan ja alustajan ohjaamina. Päivän aihe oli Jürgen Mirowin verkostoteoria. Se tarkastelee maailmanhistoriaa poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen verkostojen näkökulmasta. Ei mitään helppoa kuunneltavaa tai keskusteltavaa siis. Vaikeusastetta lisäsi se, että esittäjä oli kurssitoverini majuri J.v.d.V., joka puhui hollaninsaksaa ja se, että hänen valmistelemansa esitys oli täynnä tekstiä suoraan kirjasta. Niinpä pääsin aiheeseen sisälle oikeastaan vasta keskustelun aikana. Keskustelu on opetusmenetelmänä muuten erittäin hyvä, mutta seminaariryhmä oli siihen nähden hieman liian suuri (16 henkilöä).
Iltapäivällä oli oikeustieteen opetusta. Sen opetustavasta olen ehkä jo kirjoittanut tarpeeksi, eikä se siitä näytä muuksi muuttuvan. Puhetulvan seassa on edelleen kultajyviä, mutta niiden esiin seulominen ja johdonmukaiseen järjestykseen laittaminen on kovan työn takana.
Iltapäivän päätteeksi osallistuin lipaskeräykseen sotilashautaismaiden ylläpitoa varten. Saksassa ei kuulemma kerätä rahaa elossa oleville veteraaneille, ainoastaan haudoille. Osallistuminen oli täysin vapaaehtoista, eikä meidän luokasta osallistunut minun lisäkseni kuin kolme saksalaista. Asiaa ei ilmeisesti koeta tärkeänä, tai ehkä virkapuvussa esiintyminen metroasemalla koetaan jopa kiusallisena. Keskustelimme muiden keräykseen osallistuneiden kanssa siitä, miksi osallistujia oli niin vähän, mutta mitään yksinkertaista selitystä tähän en saanut. Saksassa ei toisaalta ole myöskään kuulemma mitään erityisiä korvauksia elossa oleville veteraaneille, sotainvalideille tai sotavangeille. Myös nykisten veteraanien (Irak, Afganistan) asioiden hoitoon ollaan Saksassa herätty melko jälkijättöisesti ja pienin toimin.
Illan ohjelmassa oli merivoimien Feuerzangenbohle-tilaisuus. Se on ilmeisesti jonkinlainen talviajan tai joulunalusajan perinteinen illanvietto, johon kuuluu hiilipihtibooli (Feuzangenbohle) ja lehtikaaliruoka (Grünkohl). Molempiin herkkuihin löytyy netistä lukuisia erilaisia reseptejä. Lehtikaaliruoka on tosin jonkinasteinen kiertoilmaus, sillä tässäkin saksalaisessa ruuassa pääosaa näyttelee sianliha.
Keskiviikkona jatkui seminaari minun omalla esitykselläni. Eipä olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että joudun pitämään n. puolen tunnin esitelmän Norbert Eliaksen yhteiskunnallisen kehityksen teoriasta, saksaksi. Esitys meni ihan ok ja sitä seurasi n. kahden tunnin opetuskeskustelu. Siinä sain onneksi pääasiassa jakaa puheenvuoroja, mutta jonkin verran myös kommentoin ja ohjasin keskustelua.
Henkisesti raskaan aamupäivän vastapainoksi iltapäivällä oli liikuntaa, aiheena funktionaalinen harjoittelu. Sehän voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, mutta tällä kertaa se tarkoitti lihashuoltoa putkirullalla ja muilla välineillä. Oikein mukavaa vaihtelua tähänastisille rankoille kuntopiireille.
Torstaina tulin juosten koululle. Tämä oli toinen kerta kun tulin juosten, ja sama sekoilu suihkun etsimisineen toistui tälläkin kertaa. Haettua virkapukuni luokan kaapista (jossa oli jo luento käynnissä) kuljin virkapuku kädessä uimahallille, joka oli kiinni. Urheilutalon ulkopuolelle tuodusta suihkukontista puuttui suhkuletku ja -suutin, joten minun ei auttanut kuin kävellä takaisin luokkarakennukseen ja käyttää sen ainoaa suihkua (joka on oikeastaan tarkoitettu opettajien käyttöön). En vieläkään voi käsittää, että kurssin luokka- ja toimistorakennuksessa ei ole minkäänlaista puku- ja suihkuhuonetta, ainoastaan naulakot ja yksi suihkukoppi. Nyt pyyhkeeni ja hikiset juoksuvaatteeni roikkuvat päivän luokkamme naulakossa, josta puen ne luokan varastossa ennen kotiinlähtöä.
Torstain seminaariluento käsitteli Gerhard Schulzin teoriaa elämysyhteiskunnasta. Teoria oli sinänsä mielenkiintoinen ("elämysmarkkinat", "miljööt" ja "näyttämöt"), mutta koin sen kokonaisuutena liian yksinkertaistavaksi enkä tunnistanut teoriasta moniakaan yhtymäkohtia omaan todellisuuteeni ja jättäydyin keskustelussa passiiviseksi.
Pitkän lounastauon jälkeen oli englanninopetusta. Oppitunnilla oli kuuntelu ja keskustelua. Vaikka minut on sijoitettu edistyneimpien ryhmään, ei englanninopetuksesta ole ollut minulle toistaiseksi mainittavasti hyötyä. Erikoista on sen sijaan ollut huomata, miten rasittavaa jatkuva saksan käyttö on ollut. Välillä ei vaan jaksa keskittyä kuuntelemaan, puhumisesta puhumattakaan. Englannintunnit tulevat tähän väliin tervetulleena helpotuksena.
Perjantaina luokanvalvoja halusi tiedottaa meille ajankohtaisista asioista ja käski kokouksen klo 07.30. Seminaariluento ja -keskustelu alkoi poikkeuksellisesti jo kahdeksalta, jotta pidemmän matkan viikonloppuvapaille kulkevat pääsisivät vähän aikaisemmin liikkeelle. Joillain on ajomatkaa kotiin jopa 700 km. Luennon aiheena oli Pierre Bourdieun habitusteoria. Se on minulle pääpiirteittäin tuttu jo käännöstieteen sosiologian opinnoista, mutta oli silti kiinnostavaa kuulla sosiaalisesta pääomasta, kentistä ym. käsitteistä saksaksi. Keskusteluun aiheesta en kuitenkaan liiemmin osallistunut. Ennen viikonloppuvapaalle lähtöä kirjoitin vielä sähköpostia FüAkBw:n kielitoimialan johtajalle liittyen opinnäytetyöni (Lehrgangsarbeit) aiheeseen: toivoisin kielitoimialalta tukea aiheen valinnassa.
Raskas mutta jälleen erilainen ja siksi mielenkiintoinen viikko.
Keskiviikkona jatkui seminaari minun omalla esitykselläni. Eipä olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että joudun pitämään n. puolen tunnin esitelmän Norbert Eliaksen yhteiskunnallisen kehityksen teoriasta, saksaksi. Esitys meni ihan ok ja sitä seurasi n. kahden tunnin opetuskeskustelu. Siinä sain onneksi pääasiassa jakaa puheenvuoroja, mutta jonkin verran myös kommentoin ja ohjasin keskustelua.
Henkisesti raskaan aamupäivän vastapainoksi iltapäivällä oli liikuntaa, aiheena funktionaalinen harjoittelu. Sehän voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, mutta tällä kertaa se tarkoitti lihashuoltoa putkirullalla ja muilla välineillä. Oikein mukavaa vaihtelua tähänastisille rankoille kuntopiireille.
Torstaina tulin juosten koululle. Tämä oli toinen kerta kun tulin juosten, ja sama sekoilu suihkun etsimisineen toistui tälläkin kertaa. Haettua virkapukuni luokan kaapista (jossa oli jo luento käynnissä) kuljin virkapuku kädessä uimahallille, joka oli kiinni. Urheilutalon ulkopuolelle tuodusta suihkukontista puuttui suhkuletku ja -suutin, joten minun ei auttanut kuin kävellä takaisin luokkarakennukseen ja käyttää sen ainoaa suihkua (joka on oikeastaan tarkoitettu opettajien käyttöön). En vieläkään voi käsittää, että kurssin luokka- ja toimistorakennuksessa ei ole minkäänlaista puku- ja suihkuhuonetta, ainoastaan naulakot ja yksi suihkukoppi. Nyt pyyhkeeni ja hikiset juoksuvaatteeni roikkuvat päivän luokkamme naulakossa, josta puen ne luokan varastossa ennen kotiinlähtöä.
Torstain seminaariluento käsitteli Gerhard Schulzin teoriaa elämysyhteiskunnasta. Teoria oli sinänsä mielenkiintoinen ("elämysmarkkinat", "miljööt" ja "näyttämöt"), mutta koin sen kokonaisuutena liian yksinkertaistavaksi enkä tunnistanut teoriasta moniakaan yhtymäkohtia omaan todellisuuteeni ja jättäydyin keskustelussa passiiviseksi.
Pitkän lounastauon jälkeen oli englanninopetusta. Oppitunnilla oli kuuntelu ja keskustelua. Vaikka minut on sijoitettu edistyneimpien ryhmään, ei englanninopetuksesta ole ollut minulle toistaiseksi mainittavasti hyötyä. Erikoista on sen sijaan ollut huomata, miten rasittavaa jatkuva saksan käyttö on ollut. Välillä ei vaan jaksa keskittyä kuuntelemaan, puhumisesta puhumattakaan. Englannintunnit tulevat tähän väliin tervetulleena helpotuksena.
Perjantaina luokanvalvoja halusi tiedottaa meille ajankohtaisista asioista ja käski kokouksen klo 07.30. Seminaariluento ja -keskustelu alkoi poikkeuksellisesti jo kahdeksalta, jotta pidemmän matkan viikonloppuvapaille kulkevat pääsisivät vähän aikaisemmin liikkeelle. Joillain on ajomatkaa kotiin jopa 700 km. Luennon aiheena oli Pierre Bourdieun habitusteoria. Se on minulle pääpiirteittäin tuttu jo käännöstieteen sosiologian opinnoista, mutta oli silti kiinnostavaa kuulla sosiaalisesta pääomasta, kentistä ym. käsitteistä saksaksi. Keskusteluun aiheesta en kuitenkaan liiemmin osallistunut. Ennen viikonloppuvapaalle lähtöä kirjoitin vielä sähköpostia FüAkBw:n kielitoimialan johtajalle liittyen opinnäytetyöni (Lehrgangsarbeit) aiheeseen: toivoisin kielitoimialalta tukea aiheen valinnassa.
Raskas mutta jälleen erilainen ja siksi mielenkiintoinen viikko.
11.11.2016
45.-48. päivä
Tällä viikolla alkaa kolmeviikkoinen moduuli aiheesta yhteiskunnallinen kehitys (Gesellschaftliche Entwicklung). Moduuli totetutetaan siten, että ensimmäisellä viikolla annetaan luento-opetusta kolmessa ryhmässä, jotka saa valita vapaasti ja luentojen tauoilla voi vaihtaa ryhmää. Näiden luentosarjojen teemat ovat "Bundeswehrin ajankohtaiset talous- ja sosiaalipoliittiset kehitysnäkymät", "sotahistorian tutkimuksen ajankohtaisia kehitysnäkymiä" ja "sotaväki tutkimuskohteena". Luentosarjojen pääopettajat esittelivät omat luentosarjansa ja yrittivät samalla houkutella kuulijoita juuri heidän luennoilleen. Kahdella jälkimmäisellä viikolla opetus on viidessä seminaariryhmässä, joihin ilmoittauduttiin etukäteen. Näiden seminaarien välillä ei voi vaihtaa kesken moduulin ja opetus ei ole pelkkää luento-opetusta, vaan seminaareihin kuuluu esim. ryhmätöitä. Seminaarien aihepiirit ovat "äärioikeisto ja oikeistopopulismi", "kidutus ilmiönä ja tutkimuskohteena", "kuolema sotilaallisesta näkökulmasta", "yhteiskunnallisen kehityksen taustatekijät" sekä "pahuus".
Maanantaina oli moduulin ja sen aloittavan seminaariviikon johdantoluento sekä seminaariryhmien johdantoluento tehtävänantoineen. Minulle tehtäväksi lankesi lukea kolme kellastunutta, saksankielistä kirjaa yhteiskuntatieteilijältä, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, ja laatia niistä n. 45 minuutin esitelmä, saksaksi tietenkin, jonka pidän viikon kuluttua keskiviikkona. Melko haastavaa, katsotaan miten minun käy.
Iltapäivällä oli vuorossa vierailu Hampurin raatihuoneelle. Perillä oli kahvit ja n. puolentoista tunnin esitelmä johtavalta kunnallispoliitikolta. Esitelmä ei ollut sisällöltään kovinkaan mielenkiintoinen, mutta se omalta osaltaan valaisi liittotasavallan poliittista järjestelmää ja sitä, kuinka paljon itsenäistä päätäntävaltaa osavaltioilla itseasiassa onkaan. Hampurihan on paitsi Saksan toiseksi suurin kaupunki myös oma osavaltionsa. Luennoitsija kertoi, että Hampuri on myös Euroopan vauraimpia alueita mitattuna bruttokansantulolla asukasta kohden.
Tiistaina osallistuin aamupäivän aluksi yhteiskunnallista kehitystä talouden näkökulmasta tarkastelevaan seminaariryhmään. Luennoitsija oli S.B. Bundeswehrin osuus liittovaltion budjetista vuonna 2016 oli 34,3 miljardia euroa. Bruttokansantuotteesta puolustusbudjetin osuus oli 1,3 %. Rahoituksen kehitysnäkymät ovat kuitenkin synkät kuten muuallakin länsimaissa. Merkille pantava on trendi, jossa sosiaali- ja eläkemenojen osuus valtionbudjetista on jatkuvasti kasvanut. Samalla henkilöstömenojen osuus puolustusbudjetissa on kasvanut ja on Bundeswehrissä lähes 50 % siitä huolimatta, että henkilöstömäärä on pienentynyt lähes puolella.
Tiistaiaamupäivän toinen luento käsitteli Afganistanissa muodustunutta iskulausetta "Treue um Treue", sen syntyhistoriaa, merkityksiä ja sivumerkityksiä. Lause on luennon jälkeenkin melko vaikea kääntää suomeksi, mutta se tarkoittaa lähinnä uskollisuutta uskollisuudesta tai uskollisuutta uskollisuuden vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että kaveria ei jätetä, kaatuneenakaan, eikä unohdeta ikinä ja ennenkaikkea sitä, että tämä uskollisuus on vastavuoroista. Iskulause syntyi uudelleen Afganistanissa 2010, mutta sillä on historia jo ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Bundeswehr kielsi sen pitkällisen prosessin jälkeen 2013 - 14. Kiellon perustelut olivat luennoitsijan mielestä ontuvat eivätkä lauseen historialliset yhteydetkään ole kiistattomat. Luennoitsija teoretisoi perinteiden ja käytäntöjen eron ja argumentoi, että kielto oli ennenaikainen. Lause esiintyy lukemattomissa sotamuistomerkeissä eikä sitä koeta yhteiskunnassa negatiivisesti. Lauseen hyväksyivät myös Zentrum für Innere Führung ja Saksan perustuslakituomioistuin sekä kolme muuta institutiota. Sen sijaan Helmut Schmidt -yliopiston historian professori kehotti Bundeswehriä selvästi tuomitsemaan iskulauseen käytön. Luennoitsijan mukaan lause on kuitenkin ikivanhaa germaanista alkuperää jo keskiajalta ja feodaaliyhteiskunnasta. Lause on yhtä kaikki Bundeswehrissa tätä nykyä kielletty. Luennon jälkeisessä keskustelussa kävi ilmi, että yksimielisen kuulijakunnan mielestä kielto tulisi kumota.
Tiistai-iltapäivällä oli tavallinen historiantunti, jonka aiheena oli Clausewitz-kasarmi (jossa FüAkBw siis sijaitsee) historiallisena tapahtumapaikkana. Luento kesti 20 minuuttia, minkä jälkeen tutustuttiin kasarmin historiaan kiertokävelyn muodossa. Opin paljon uutta ja mielenkiintoista kasarmin historiallisista vaiheista.
Keskiviikon ainoan luennon piti everstiluutnantti ja Potsdamin yliopiston dosentti J.Z. Hänen esitelmänsä aiheena oli "Sotaväki ja sen saksalaiset - sotilaan identiteetti Saksassa 1870 - 1970". Aihe on valtavan laaja, mitä luennoitsija kuvasi esimerkillä: Mitä Bismarck olisi ajatellut jos olisi saanut kuulla että 150 vuotta myöhemmin ylipäällikkönä on siviili ja vieläpä nainen? Väliin mahtuu 2 maailmansotaa, liittoumia ja kansainvälistä yhteistyötä. Saksalaisen sotilaan nykyinen identiteetti on valtavan suuri palapeli, johon vaikuttaa historia, maahanmuutto, yhdistyminen, politiikka, jne. Bundeswehrin sotilaista nykyään n. kolmasosalla on maahanmuuttajan tausta (vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Saksan ulkopuolella. Tämän jälkeen pohdittiin, mikä on saksalainen identiteetti ja kuka on saksalainen. Varsin mielenkiintoinen ja hyvin argumentoitu luento tämäkin.
Keskiviikkoaamupäivälle oli luennon lisäksi varattu pari tuntia omatoimista työskentelyä, jotka käytin sosiologian esitelmän valmisteluun, joka minun on määrä pitää seuraavana keskiviikkona. Lounaalla kansainväliset opiskelijat kokoontuivat aterioimaan yhdessä upseerikerholle. Lounaalle osallistui myös kurssin johtaja eversti H.W. Lounaalta olikin jo kiire liikuntakoulutukseen. Uintiharjoituksen aiheena oli pakolliset kuntosuoritukset ja pelastusuinnin tekniikkaharjoitukset. Pakollisista suorituksista teimme 25 metrin pikauinnin sekä 100 metrin vaatteet päällä uinnin. Merkillepantavaa oli, että luokan 16:sta opiskelijasta uintiharjoitukseen osallistui vain 5. Useimmilla oli pätevä syy poissaoloon, mutta asialla saattaa olla tekemistä myös sen kanssa että luokanvalvojamme everstiluutnantti C.K. inhoaa uimista eikä koskaan osallistu uintiharjoituksiin. Kaikessa muussa liikuntakoulutuksessa hän sen sijaan on innolla mukana - ja niihin osallistuu myös useampia opiskelijoita.
Torstain ensimmäisen luennon aiheena oli pankkijärjestelmän kehitysnäkymät. Luento oli hyvä mutta siinä määrin yleisluontoinen, että terävimmät väitteet ja johtopäätökset jäivät puuttumaan. Oma johtopäätökseni on sama minkä olen saanut todeta jo käytännössä: Suomen pankkijärjestelmä on Saksan vastaavaa muutaman askeleen kehityksessä edellä.
Torstaiaamupäivän toinen luento käsitteli SS:n Ahnenerbe-järjestön lääketieteellisiä tutkimuksia ja sen piti aiheesta kirjan kirjoittanut J.R. Luento oli varsin syvältäluotaava analyysi järjestön rakenteesta, tavoitteista ja toiminnasta, mutta siitä ei kuitenkaan jäänyt käteen kovinkaan paljoa tai olennaisia johtopäätöksiä nykypäivää ajatellen. Ikävän sivumaun luentoon antoi se, että luennoitsija toistuvasti ivasi tutkimuskohdettaan arvottavin termein ja irtisanoutui siitä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta mielestäni tarpeetonta, sillä se häiritisi luennon tieteellisyyttä sekä ymmärrettävyyttä jo määränsä puolesta. Ilmeisesti se on Saksassa näitä asioita tutkiessa kuitenkin yhä edelleen väistämätöntä.
Torstai-iltapäivällä oli kielikoulutusta, eli englannintunti. Iltapäivän päätteeksi oli bonuksena vielä kurssinjohtajan oppitunti, jossa ruodittiin puolustusministerin käskemiä uudistuksia koululle ja sen opetukseen. Koulun johtajan laatiman suunnitelman mukaan päävastuu opiskelijoiden osuudessa uudistusten suunnitelussa kuuluu viime vuonna opintonsa aloittaneelle kurssille, eli LGAN 2015:lle. Oppitunti venyi odotettuakin pidemmäksi, kun Moltke-salin videotykki reistaili.
Perjantaina olin vapaalla ja matkustin Suomeen.
Maanantaina oli moduulin ja sen aloittavan seminaariviikon johdantoluento sekä seminaariryhmien johdantoluento tehtävänantoineen. Minulle tehtäväksi lankesi lukea kolme kellastunutta, saksankielistä kirjaa yhteiskuntatieteilijältä, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, ja laatia niistä n. 45 minuutin esitelmä, saksaksi tietenkin, jonka pidän viikon kuluttua keskiviikkona. Melko haastavaa, katsotaan miten minun käy.
Iltapäivällä oli vuorossa vierailu Hampurin raatihuoneelle. Perillä oli kahvit ja n. puolentoista tunnin esitelmä johtavalta kunnallispoliitikolta. Esitelmä ei ollut sisällöltään kovinkaan mielenkiintoinen, mutta se omalta osaltaan valaisi liittotasavallan poliittista järjestelmää ja sitä, kuinka paljon itsenäistä päätäntävaltaa osavaltioilla itseasiassa onkaan. Hampurihan on paitsi Saksan toiseksi suurin kaupunki myös oma osavaltionsa. Luennoitsija kertoi, että Hampuri on myös Euroopan vauraimpia alueita mitattuna bruttokansantulolla asukasta kohden.
Tiistaina osallistuin aamupäivän aluksi yhteiskunnallista kehitystä talouden näkökulmasta tarkastelevaan seminaariryhmään. Luennoitsija oli S.B. Bundeswehrin osuus liittovaltion budjetista vuonna 2016 oli 34,3 miljardia euroa. Bruttokansantuotteesta puolustusbudjetin osuus oli 1,3 %. Rahoituksen kehitysnäkymät ovat kuitenkin synkät kuten muuallakin länsimaissa. Merkille pantava on trendi, jossa sosiaali- ja eläkemenojen osuus valtionbudjetista on jatkuvasti kasvanut. Samalla henkilöstömenojen osuus puolustusbudjetissa on kasvanut ja on Bundeswehrissä lähes 50 % siitä huolimatta, että henkilöstömäärä on pienentynyt lähes puolella.
Tiistaiaamupäivän toinen luento käsitteli Afganistanissa muodustunutta iskulausetta "Treue um Treue", sen syntyhistoriaa, merkityksiä ja sivumerkityksiä. Lause on luennon jälkeenkin melko vaikea kääntää suomeksi, mutta se tarkoittaa lähinnä uskollisuutta uskollisuudesta tai uskollisuutta uskollisuuden vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että kaveria ei jätetä, kaatuneenakaan, eikä unohdeta ikinä ja ennenkaikkea sitä, että tämä uskollisuus on vastavuoroista. Iskulause syntyi uudelleen Afganistanissa 2010, mutta sillä on historia jo ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Bundeswehr kielsi sen pitkällisen prosessin jälkeen 2013 - 14. Kiellon perustelut olivat luennoitsijan mielestä ontuvat eivätkä lauseen historialliset yhteydetkään ole kiistattomat. Luennoitsija teoretisoi perinteiden ja käytäntöjen eron ja argumentoi, että kielto oli ennenaikainen. Lause esiintyy lukemattomissa sotamuistomerkeissä eikä sitä koeta yhteiskunnassa negatiivisesti. Lauseen hyväksyivät myös Zentrum für Innere Führung ja Saksan perustuslakituomioistuin sekä kolme muuta institutiota. Sen sijaan Helmut Schmidt -yliopiston historian professori kehotti Bundeswehriä selvästi tuomitsemaan iskulauseen käytön. Luennoitsijan mukaan lause on kuitenkin ikivanhaa germaanista alkuperää jo keskiajalta ja feodaaliyhteiskunnasta. Lause on yhtä kaikki Bundeswehrissa tätä nykyä kielletty. Luennon jälkeisessä keskustelussa kävi ilmi, että yksimielisen kuulijakunnan mielestä kielto tulisi kumota.
Tiistai-iltapäivällä oli tavallinen historiantunti, jonka aiheena oli Clausewitz-kasarmi (jossa FüAkBw siis sijaitsee) historiallisena tapahtumapaikkana. Luento kesti 20 minuuttia, minkä jälkeen tutustuttiin kasarmin historiaan kiertokävelyn muodossa. Opin paljon uutta ja mielenkiintoista kasarmin historiallisista vaiheista.
Keskiviikon ainoan luennon piti everstiluutnantti ja Potsdamin yliopiston dosentti J.Z. Hänen esitelmänsä aiheena oli "Sotaväki ja sen saksalaiset - sotilaan identiteetti Saksassa 1870 - 1970". Aihe on valtavan laaja, mitä luennoitsija kuvasi esimerkillä: Mitä Bismarck olisi ajatellut jos olisi saanut kuulla että 150 vuotta myöhemmin ylipäällikkönä on siviili ja vieläpä nainen? Väliin mahtuu 2 maailmansotaa, liittoumia ja kansainvälistä yhteistyötä. Saksalaisen sotilaan nykyinen identiteetti on valtavan suuri palapeli, johon vaikuttaa historia, maahanmuutto, yhdistyminen, politiikka, jne. Bundeswehrin sotilaista nykyään n. kolmasosalla on maahanmuuttajan tausta (vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Saksan ulkopuolella. Tämän jälkeen pohdittiin, mikä on saksalainen identiteetti ja kuka on saksalainen. Varsin mielenkiintoinen ja hyvin argumentoitu luento tämäkin.
Keskiviikkoaamupäivälle oli luennon lisäksi varattu pari tuntia omatoimista työskentelyä, jotka käytin sosiologian esitelmän valmisteluun, joka minun on määrä pitää seuraavana keskiviikkona. Lounaalla kansainväliset opiskelijat kokoontuivat aterioimaan yhdessä upseerikerholle. Lounaalle osallistui myös kurssin johtaja eversti H.W. Lounaalta olikin jo kiire liikuntakoulutukseen. Uintiharjoituksen aiheena oli pakolliset kuntosuoritukset ja pelastusuinnin tekniikkaharjoitukset. Pakollisista suorituksista teimme 25 metrin pikauinnin sekä 100 metrin vaatteet päällä uinnin. Merkillepantavaa oli, että luokan 16:sta opiskelijasta uintiharjoitukseen osallistui vain 5. Useimmilla oli pätevä syy poissaoloon, mutta asialla saattaa olla tekemistä myös sen kanssa että luokanvalvojamme everstiluutnantti C.K. inhoaa uimista eikä koskaan osallistu uintiharjoituksiin. Kaikessa muussa liikuntakoulutuksessa hän sen sijaan on innolla mukana - ja niihin osallistuu myös useampia opiskelijoita.
Torstain ensimmäisen luennon aiheena oli pankkijärjestelmän kehitysnäkymät. Luento oli hyvä mutta siinä määrin yleisluontoinen, että terävimmät väitteet ja johtopäätökset jäivät puuttumaan. Oma johtopäätökseni on sama minkä olen saanut todeta jo käytännössä: Suomen pankkijärjestelmä on Saksan vastaavaa muutaman askeleen kehityksessä edellä.
Torstaiaamupäivän toinen luento käsitteli SS:n Ahnenerbe-järjestön lääketieteellisiä tutkimuksia ja sen piti aiheesta kirjan kirjoittanut J.R. Luento oli varsin syvältäluotaava analyysi järjestön rakenteesta, tavoitteista ja toiminnasta, mutta siitä ei kuitenkaan jäänyt käteen kovinkaan paljoa tai olennaisia johtopäätöksiä nykypäivää ajatellen. Ikävän sivumaun luentoon antoi se, että luennoitsija toistuvasti ivasi tutkimuskohdettaan arvottavin termein ja irtisanoutui siitä. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta mielestäni tarpeetonta, sillä se häiritisi luennon tieteellisyyttä sekä ymmärrettävyyttä jo määränsä puolesta. Ilmeisesti se on Saksassa näitä asioita tutkiessa kuitenkin yhä edelleen väistämätöntä.
Torstai-iltapäivällä oli kielikoulutusta, eli englannintunti. Iltapäivän päätteeksi oli bonuksena vielä kurssinjohtajan oppitunti, jossa ruodittiin puolustusministerin käskemiä uudistuksia koululle ja sen opetukseen. Koulun johtajan laatiman suunnitelman mukaan päävastuu opiskelijoiden osuudessa uudistusten suunnitelussa kuuluu viime vuonna opintonsa aloittaneelle kurssille, eli LGAN 2015:lle. Oppitunti venyi odotettuakin pidemmäksi, kun Moltke-salin videotykki reistaili.
Perjantaina olin vapaalla ja matkustin Suomeen.
4.11.2016
40.-44. päivä
Maanantai oli kenttäkelpoisuustestien (IGF eli Individuelle Grundfähigkeiten) suorituspäivä ja järjestelyistä vastasi meidän luokkamme (D). Päivä järjestettiin koululta n. puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla ampumarata- ja harjoitusalueella. Päivä tarjosi suoritusmahdollisuuden kaikille muille kenttäkelpoisuustestien osakokonaisuuksille paitsi liikunnallisille. Näitä ovat rynnäkkökivääri- ja pistooliammunta, suojelukoulutus, lääkintäkoulutus ja jalkamarssi. Marssi järjestettiin ampumaradan vieressä sijaitsevalla kasarmialueella, jossa kuulemma on ilmavoimien aliupseerikoulu. Marssilla on 15 kilon kantamus ja sen pituus on 6 tai 12 kilometriä riippuen siitä, haluaako tavoitella kultaista suoritusmerkkiä. Lääkintäkoulutukseen on suoritettava teoreettinen osuus verkkokurssina (itse en tätä ole vielä päässyt suorittamaan, koska minulla ei ole siihen tunnuksia).
Minun osuuteni järjestelyissä oli rynnäkkökiväärin ampumatarviketäydennyksissä. Ammunnassa jaetaan ampujille valmiiksi lipastetut lippaat, jotka minä täytin. Varsinaisista suorituksista osallistuin kivääri- ja pistooliammuntoihin. Sain molemmista parhaan arvosanan (kivääri 14/16, pistooli 5/5). Kivääriammunta suoritettiin 16 patruunalla kahteen kaatuvaan maaliin neljältä tasalta (150, 100, 50 ja 30 m). Ensimmäiseltä tasalta ammuttiin seisten pystytuelta, toiselta maaten, kolmannelta ja neljänneltä seisten ja polvelta. Jokaiselta tasalta ammuttiin 4 patruunaa ja molemmat maalit oli tuhottava. Aikarajaa ei ollut. Pistooliammunnassa ammuttiin 5 patruunaa kolmeen maaliin 25 metrin tasalta. Jokainen maali oli tuhottava. Ensimmäinen laukaus oli kaksitoiminen. Aikarajaa ei ollut.
Järjestelyihin kuului valmistelujen lisäksi tietysti myös purkaminen ja huolto, sekä päivän ajaksi järjestetty pienimuotoinen kanttiini, jonka järjestelyihin myös osallistuin. Mukava, opettavainen päivä ja hyvää vaihtelua luento-opetukseen.
Tiistaina jatkui esikuntatyön opetus samojen opettajien johdolla. Perustetuille esikunnan osastoille annettiin uudet tilanteet ja tehtävä laatia esittelyasiakirjoja. Välillä oli luentoja perusteista kuten esim. vaihtoehtojen arvioinnin teoriasta ja välillä ryhmien tuotoksia tarkasteltiin. Esikuntatyö on täällä todella erilaista ja siksi opetusta on varsin vaikea seurata. Yritin kuitenkin parhaani mukaan tukea ryhmäni toimintaa.
Tiistai-iltapäivällä puhdistettiin koko luokan voimin maanantain ammuntojen aseet. Minä putsasin kaksi Heckler & Koch G36:sta. Aloin purkamaan aseita tarkoituksella kysymättä keneltäkään neuvoa, ja pienen pohdinnan jälkeen se onnistuikin. Pari vinkkiä sain kyllä pyytämättäkin.
Minun osuuteni järjestelyissä oli rynnäkkökiväärin ampumatarviketäydennyksissä. Ammunnassa jaetaan ampujille valmiiksi lipastetut lippaat, jotka minä täytin. Varsinaisista suorituksista osallistuin kivääri- ja pistooliammuntoihin. Sain molemmista parhaan arvosanan (kivääri 14/16, pistooli 5/5). Kivääriammunta suoritettiin 16 patruunalla kahteen kaatuvaan maaliin neljältä tasalta (150, 100, 50 ja 30 m). Ensimmäiseltä tasalta ammuttiin seisten pystytuelta, toiselta maaten, kolmannelta ja neljänneltä seisten ja polvelta. Jokaiselta tasalta ammuttiin 4 patruunaa ja molemmat maalit oli tuhottava. Aikarajaa ei ollut. Pistooliammunnassa ammuttiin 5 patruunaa kolmeen maaliin 25 metrin tasalta. Jokainen maali oli tuhottava. Ensimmäinen laukaus oli kaksitoiminen. Aikarajaa ei ollut.
Järjestelyihin kuului valmistelujen lisäksi tietysti myös purkaminen ja huolto, sekä päivän ajaksi järjestetty pienimuotoinen kanttiini, jonka järjestelyihin myös osallistuin. Mukava, opettavainen päivä ja hyvää vaihtelua luento-opetukseen.
Tiistaina jatkui esikuntatyön opetus samojen opettajien johdolla. Perustetuille esikunnan osastoille annettiin uudet tilanteet ja tehtävä laatia esittelyasiakirjoja. Välillä oli luentoja perusteista kuten esim. vaihtoehtojen arvioinnin teoriasta ja välillä ryhmien tuotoksia tarkasteltiin. Esikuntatyö on täällä todella erilaista ja siksi opetusta on varsin vaikea seurata. Yritin kuitenkin parhaani mukaan tukea ryhmäni toimintaa.
Tiistai-iltapäivällä puhdistettiin koko luokan voimin maanantain ammuntojen aseet. Minä putsasin kaksi Heckler & Koch G36:sta. Aloin purkamaan aseita tarkoituksella kysymättä keneltäkään neuvoa, ja pienen pohdinnan jälkeen se onnistuikin. Pari vinkkiä sain kyllä pyytämättäkin.
Keskiviikko alkoi
koulun johtajan amraali C.S:n luennolla, jonka aiheena oli esikuntatyö.
Amiraali puhui miellytävän hitaasti ja selkeästi, mikä oli tervetullutta.
Milloinkohan olen muuten viimeksi nähnyt käytettävän piirtoheitintä
oppitunnilla? Siitä on varmaankin n. kymmenen vuotta.
Tapaaminen on
useimmissa tilanteissa paras johtamistapa, sillä tapaaminen mahdollistaa
välittömän ja henkilökohtaisen viestinnän. Tapaaminen ei kuitenkaan aina ole
mahdollista, jolloin tekniset apuvälineet tulevat kyseeseen. Tapaamisen hinta
on kuitenkin korkea: se käyttää ihmisten aikaa, joka on nykyään niukka, kallis
ja kovin kilpailtu resurssi. Amiraali suositti suurten kalenterin mallisten
excel-taulukkojen käyttä ajanhallinnan suunnitteluun. Henkilökohtaisten
tapaamisten (Besprechung) suunnittelun ja perustelun pohjana amiraali
suositteli pohtimaan, kuka niistä hyötyy (Cui bono?). Johtajan on tunnettava
organisaationsa ja mietittävä, ketä asia koskee ennen kuin kokoaa tapaamisen.
Tapaamiset on myös valmisteltava huolellisesti. Kyse on viime kädessä
vallankäytöstä, eikä sitä ei saa käyttää väärin. Valmistelu ei kuitenkaan
tarkoita, että tapaamisessa käsiteltävä asia on jo käsitelty tai päätetty.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tapaamisten ilmapiiriin. Tässä kohden ei
ole liian pieniä yksityiskohtia: istumajärjestys, kalustus, tarjoilu,
nimikyltit, jne. – kaikella on merkitystä. Myös epäviralliset tapaamiset ovat
hyvin tärkeitä (esim. ruokailut, kahvitauot jne.).
Eräs mielenkiintoinen havainto: Saksan osavaltioilla on erilaisia arkipyhiä ja
vain osa vapaapäivistä ovat kansallisia. Esim. pyhäinpäivä tai karnevaalipäivä
eivät kaikissa osavaltioissa ole vapaapäivä, mutta joissain ne ovat. Tämä nousi
esiin ajanhallinnan suunnittelun yhteydessä.
Seuraava
luennoitsija oli everstiluutnantti J.B., jonka aiheena oli
tiedotusvälineiden kanssa työskentely (Informationsarbeit, myös Pressearbeit
tai Medienarbeit). Esikunnan tiedotusupseeri on tärkeä apu, kun halutaan
lähettää sanoma. Mikäli esikunnan edustajana toimii tiedotusvälineiden kanssa
on syytä valmistautua huolellisesti. Haastattelua tai jutun tekoa varten
kannattaa varata aikaa, mielellään vähintään tunti. Avainsanoman on oltava
selkeä ja mahdollisuuksien mukaan avoin ja rehellinen. Muuta mielenkiintoista
ei kannata sanoa. Aikaa sanomiseen annetaan lähetyksessä yleensä n. 20–30 sekuntia,
joten sitä ei kannata käyttää turhaan löpinään tai epäröimiseen.
Turvaluokiteltujen tietojen kanssa pitää olla tarkkana, sillä tiedotusvälineet
vuotavat tiedot käytännössä aina, eivätkä joudu siitä käytännössä koskaan
vastuuseen.
Iltapäivällä oli liikuntakoulutusta, jonka aiheena oli ohjelman mukaan lihashuolto rullalla. Aiheesta poiketen opettaja (P.N.) veti meille kuitenkin lihaskestävyyskuntopiirin, jossa laitettiin taas hiki virtaamaan ja maitohapot lihaksiin. Suihkun jälkeen ajattelin mennä uimaan, mutta en ehtinyt uida kuin 100 metriä ennen kuin uimavalvoja karkoitti minut altaasta. Hänellä loppui työaika joten uiminen loppui siltä päivältä siihen. Ihme touhua.
Torstaina jatkui tiedousvälineiden kanssa työskentelyn opetus. Työryhmät olivat valmistelleet puheenvuoroja ja aiheita (Sprechzettel, Sprechempfehlung tai ns. talking points), joita käyttää fiktiivisessä paneelikeskustelussa, joka lähetettäisiin valtakunnallisessa radiossa suorana lähetyksenä. Haastattelun toteutti luokkaympäristössä erittäin kokenut toimittaja Klaus Pokatzky. Keskustelusta saatiin suora ja välitön palaute. Tiedotusvälineiden kanssa työskentely tulisi nähdä mahdollisuutena saada oma agenda laajaan jakeluun. Nyt toimittajat nähdään usein pakollisena pahana tai jopa vihollisena. Oma sanoma tulisi esittää yksinkertaisesti ja mikäli mahdollista luoda esimerkkien avulla kuulijoille mielikuvia. Tyypillinen radiopuheenvuoro kestää n. 30 - 40 sekuntia, joten aikaa ei ole tuhlattavaksi yhtään. Pidemmässä haastattelussa tulisi olla aloitus, selkeä argumentatiivinen linja sekä ydinsanoma, joka toistetaan riittävän monta kertaa.
Torstai-iltapäivällä koululla vieraili Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen. Hän piti koko koululle n. tunnin kestäneen puheen, minkä jälkeen hän vastasi kuulijakunnan kysymyksiin n. tunnin ajan. Ministerin puhe oli erittäin hyvä sekä sisällöltään, esitystavaltaan että dramaturgialtaan. Sisällössä oli myös painavaa asiaa, joka tulee vaikuttamaan pitkälle Führungsakademien tulevaisuuteen. Puheensa aikana ministeri jakoi koulun johtajalle amiraali C.S:lle suoria tehtäviä aikamääreineen. Ministeri velvoitti myös kaikki everstit ja kenraalit (kenraaliluutnanttiin asti) luennoimaan koululla vuosittain. Lisäksi ministeri määräsi, että koulun opettajakunnan on vaihduttava useammin kuin nykyisin, että kosketus Bundeswehrin kentän todellisuuteen ei katoaisi. Ministeri otti myös suoraan kantaa opetuksen sisältöön ja vaati, että sodankäynnin uusimpiakin kehitystrendejä on käsiteltävä. Myös opetusmenetelmiä ja välineitä on uudistettava. Puhe sisälsti runsaasti täysin päinvastaisia kohtia siihen nähden, mitä meille opetuksesta ja sisällöstä on tähän mennessä kerrottu. Omalta paikaltani näin, kuinka eturivissä istuvat vanhemmat sotilashenkilöt kiemurtelivat tuoleissaan. Erinomainen puhe kerta kaikkiaan. Ei siis haitannut, vaikka iltapäivän kieltenopetus jäi väliin ja esikuntatyön viimeisen vaiheen viimeistely venyi vähän pidemmälle iltaan.
Perjantaina oli esikuntatyön kolmeviikkoisen moduulin viimeinen päivä. Aamulla oli minun vuoroni pitää ns. herätys, ja teimme muutaman minuutin merimiespainia sekä lyhyen lauluharjoituksen. Lauluharjoitus ei mennyt ns. ihan putkeen, mutta olipahan erilainen herätys. Työryhmät totettivat päätöksentekoesittelyn komentajalle. Kolme työryhmää käyttivät toisistaan hieman poikkeavia menetelmiä ja myös esittelyiden aiheet olivat erilaiset. Toimin oman työryhmäni "projektiupseerina" ja olin äänessä esittelyn aikana. Meidän työryhmämme esittelyä ei hyväksytty, sillä en onnistunut myymään suunnitelmaamme komentajaa esittäneelle everstiluutnantti B.K.:lle. Epäonnistuminen meni varmasti osittain kankean saksankieleni piikkiin. Opintojakson päätti palautekeskustelu, jossa hyödynnettiin punaisen, keltaisen ja vihreän kortin nostoa sen mukaan oli esitetyn väitteen kanssa samaa mieltä, eri mieltä tai siltä väliltä.
Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas, mutta jälleen hyvin toteutettu ja antoisa.
Torstai-iltapäivällä koululla vieraili Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen. Hän piti koko koululle n. tunnin kestäneen puheen, minkä jälkeen hän vastasi kuulijakunnan kysymyksiin n. tunnin ajan. Ministerin puhe oli erittäin hyvä sekä sisällöltään, esitystavaltaan että dramaturgialtaan. Sisällössä oli myös painavaa asiaa, joka tulee vaikuttamaan pitkälle Führungsakademien tulevaisuuteen. Puheensa aikana ministeri jakoi koulun johtajalle amiraali C.S:lle suoria tehtäviä aikamääreineen. Ministeri velvoitti myös kaikki everstit ja kenraalit (kenraaliluutnanttiin asti) luennoimaan koululla vuosittain. Lisäksi ministeri määräsi, että koulun opettajakunnan on vaihduttava useammin kuin nykyisin, että kosketus Bundeswehrin kentän todellisuuteen ei katoaisi. Ministeri otti myös suoraan kantaa opetuksen sisältöön ja vaati, että sodankäynnin uusimpiakin kehitystrendejä on käsiteltävä. Myös opetusmenetelmiä ja välineitä on uudistettava. Puhe sisälsti runsaasti täysin päinvastaisia kohtia siihen nähden, mitä meille opetuksesta ja sisällöstä on tähän mennessä kerrottu. Omalta paikaltani näin, kuinka eturivissä istuvat vanhemmat sotilashenkilöt kiemurtelivat tuoleissaan. Erinomainen puhe kerta kaikkiaan. Ei siis haitannut, vaikka iltapäivän kieltenopetus jäi väliin ja esikuntatyön viimeisen vaiheen viimeistely venyi vähän pidemmälle iltaan.
Perjantaina oli esikuntatyön kolmeviikkoisen moduulin viimeinen päivä. Aamulla oli minun vuoroni pitää ns. herätys, ja teimme muutaman minuutin merimiespainia sekä lyhyen lauluharjoituksen. Lauluharjoitus ei mennyt ns. ihan putkeen, mutta olipahan erilainen herätys. Työryhmät totettivat päätöksentekoesittelyn komentajalle. Kolme työryhmää käyttivät toisistaan hieman poikkeavia menetelmiä ja myös esittelyiden aiheet olivat erilaiset. Toimin oman työryhmäni "projektiupseerina" ja olin äänessä esittelyn aikana. Meidän työryhmämme esittelyä ei hyväksytty, sillä en onnistunut myymään suunnitelmaamme komentajaa esittäneelle everstiluutnantti B.K.:lle. Epäonnistuminen meni varmasti osittain kankean saksankieleni piikkiin. Opintojakson päätti palautekeskustelu, jossa hyödynnettiin punaisen, keltaisen ja vihreän kortin nostoa sen mukaan oli esitetyn väitteen kanssa samaa mieltä, eri mieltä tai siltä väliltä.
Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas, mutta jälleen hyvin toteutettu ja antoisa.
28.10.2016
35.-39. päivä
Viikon aiheena on kolmeen moduuliin jaetun jakson kolmas eli viimeinen osa, joka meidän luokalla on esikuntatyö (Stabsarbeit). Opettajina toimivat jo kahden viikon takaisesta viestintämoduulista tutuksi tulleet everstiluutnantit B.K. ja P.Z. Heillä oli lisäksi tukenaan siviilityöntekijä nimeltään B.
Esikuntatyön opetus jatkuu myös seuraavalla viikolla, mutta tällöin koko kurssille yhtä aikaa. Seuraavan viikon katkaisee puolustusministerin vierailu, jota todennäköisesti valmistellaan melko pitkään ja huolellisesti.
Maanantaina opetettiin esikuntatyön perusteet ja annettiin tilanne, jossa esikuntatyötä harjoitellaan. Olin poissa maanantain ensimmäiset tunnit, koska kävin rekisteröimässä uuden autoni.
Tiistaina tutustuimme Bundeswehrin asiakirjojen asetteluihin, värien käyttöön(!), rakenteeseen ja sisältöön laatimalla muistion annetun aineiston pohjalta. Tehtävä oli varsin hankala sekä kielen puolesta että esikuntatyön käytännöissä olevien erojen takia, mutta toivottavasti sitä opettavaisempi.
Tiistai-iltapäivällä oli normaaliin tapaan "poikittaista" eli yhtenevää opetusta (Querschnittliche Lehre). Aiheena oli laki ja oikeudenhoito, mikä tarkoitti jälleen hyvin persoonallisen lakimiehen G.S:n parin tunnin yksinpuhelua. Hänen esityksensä oli edelleen viihdyttävä ja siinä oli jälleen myös sisältöä. Ongelmana oli kuitenkin, aivan kuten edellisellä kerralla, poimia olennaiset asiat valtavasta puhetulvasta.
Keskiviikkona ja torstaina esikuntatyö jatkui suunnittelulla ja suunnitelmien esittelyllä. Keskiviikkoiltapäivällä oli liikuntaa, johon en osallistunut, koska minulla oli kurssin johtajan eversti H.W:n haastattelu. Torstai alkoi ylennystilaisuudella, jossa luokkatoverini T. ja F. ylennettiin majureiksi. Aamupäivän kahvitauolla he tarjosivat sitten leivoksia ja kuohuviiniä. Torstaina oli ensimmäinen kielioppitunti. Minut oli sijoitettu englannin edistyneiden ryhmään. Valitettavasti saksanopetusta ei ole saatavilla muuta kuin 20 tunnin tukipaketti. Saksan kielikokeiden (Standardised Language Profile, SLP) järjestäminen kuitenkin onnistunee kurssin loppupuolella.
Perjantaina oli kaksi esikuntatyöhön liittyvää vierailuluentoa. Everstiluutnantti M. P. kertoi maavoimien esikunnan (Kommando Heer) työskentelystä. Tärkein esikunnan työtä ohjaava asiakirja on esikuntaohje tai pikemminkin esikunnan työjärjestys (Stabsdienstordnung). Luennoitsija käytti verrattain paljon aikaa tiedonhallinnan ja virkatien selostamiseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä näiden käytännöt vaikuttavat ensisilmäyksellä varsin sekavilta. Erityisesti ihmettelin tiedonhallinnan käytäntöjä: voiko todellakin pitää paikkansa, että Saksan maavoimien esikunnan asiakirjaliikennettä hallinnoidaan Microsoftin tiedostonhallinnan kansiorakenteissa erilaisilla verkkolevyillä, ja että asiakirjojen arkistointitunnukset luodaan manuaalisesti? Vaikea uskoa, mutta kyllä se siltä vaikutti. Tanskalaisen kollegan esittämä kysymys aiheesta vahvisti saamani käsityksen oikeaksi.
Esikuntatyön opetus jatkuu myös seuraavalla viikolla, mutta tällöin koko kurssille yhtä aikaa. Seuraavan viikon katkaisee puolustusministerin vierailu, jota todennäköisesti valmistellaan melko pitkään ja huolellisesti.
Maanantaina opetettiin esikuntatyön perusteet ja annettiin tilanne, jossa esikuntatyötä harjoitellaan. Olin poissa maanantain ensimmäiset tunnit, koska kävin rekisteröimässä uuden autoni.
Tiistaina tutustuimme Bundeswehrin asiakirjojen asetteluihin, värien käyttöön(!), rakenteeseen ja sisältöön laatimalla muistion annetun aineiston pohjalta. Tehtävä oli varsin hankala sekä kielen puolesta että esikuntatyön käytännöissä olevien erojen takia, mutta toivottavasti sitä opettavaisempi.
Tiistai-iltapäivällä oli normaaliin tapaan "poikittaista" eli yhtenevää opetusta (Querschnittliche Lehre). Aiheena oli laki ja oikeudenhoito, mikä tarkoitti jälleen hyvin persoonallisen lakimiehen G.S:n parin tunnin yksinpuhelua. Hänen esityksensä oli edelleen viihdyttävä ja siinä oli jälleen myös sisältöä. Ongelmana oli kuitenkin, aivan kuten edellisellä kerralla, poimia olennaiset asiat valtavasta puhetulvasta.
Keskiviikkona ja torstaina esikuntatyö jatkui suunnittelulla ja suunnitelmien esittelyllä. Keskiviikkoiltapäivällä oli liikuntaa, johon en osallistunut, koska minulla oli kurssin johtajan eversti H.W:n haastattelu. Torstai alkoi ylennystilaisuudella, jossa luokkatoverini T. ja F. ylennettiin majureiksi. Aamupäivän kahvitauolla he tarjosivat sitten leivoksia ja kuohuviiniä. Torstaina oli ensimmäinen kielioppitunti. Minut oli sijoitettu englannin edistyneiden ryhmään. Valitettavasti saksanopetusta ei ole saatavilla muuta kuin 20 tunnin tukipaketti. Saksan kielikokeiden (Standardised Language Profile, SLP) järjestäminen kuitenkin onnistunee kurssin loppupuolella.
Perjantaina oli kaksi esikuntatyöhön liittyvää vierailuluentoa. Everstiluutnantti M. P. kertoi maavoimien esikunnan (Kommando Heer) työskentelystä. Tärkein esikunnan työtä ohjaava asiakirja on esikuntaohje tai pikemminkin esikunnan työjärjestys (Stabsdienstordnung). Luennoitsija käytti verrattain paljon aikaa tiedonhallinnan ja virkatien selostamiseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä näiden käytännöt vaikuttavat ensisilmäyksellä varsin sekavilta. Erityisesti ihmettelin tiedonhallinnan käytäntöjä: voiko todellakin pitää paikkansa, että Saksan maavoimien esikunnan asiakirjaliikennettä hallinnoidaan Microsoftin tiedostonhallinnan kansiorakenteissa erilaisilla verkkolevyillä, ja että asiakirjojen arkistointitunnukset luodaan manuaalisesti? Vaikea uskoa, mutta kyllä se siltä vaikutti. Tanskalaisen kollegan esittämä kysymys aiheesta vahvisti saamani käsityksen oikeaksi.
Seuraavaksi
esiteliin merivoimien esikunnan työskentelyä komentaja K-U.T:n toimesta.
Erikoisena koin sen, miten pitkälle Bundeswehrin rakenteisiin poliittinen ohjaus
ja vaikuttaminen ulottuu, jopa puolustushaaraesikuntiin saakka. Suomessa
tällainen ei olisi ylipäänsä mahdollista. Saksalaisen esikuntatyön eräs
kiintoisa erityispiirre on osastojen välinen rinnakkainen valmistelu (ns.
Mitzeichnen). Tällä tarkoitetaan, että esikunnan osastot ovat virkavastuulla
mukana toisten osastojen asiakirjojen valmistelussa, siis rinnakkain, ilman
että tehtävä annetaan virkatietä. Tilanne voi aikaansaada sellaisen Suomen
järjestelmästä poikkeavan tilanteen, jossa osastopäälliköllä ei ole
mahdollisuutta johtaa tai välttämättä edes priorisoida alaistensa töitä.
Todennäköisesti en kuitenkaan ole vielä kokonaan ymmärtänyt, miten tämä
”Mitzeichnen” toimii.
Viikko sisälsi paljon uutta ja tuntui siksi melko raskaalta. Viikonlopun lepo tulee tarpeeseen.
21.10.2016
30.-34. päivä
Tällä viikolla palasimme takaisin moduulimuotoiseen opiskeluun. Viikon aiheena oli eettinen kasvatus (Lebenskundliche Unterricht eli LEKU), joka toteutettiin Stapelfeldin katolisessa akatemiassa. Se sijaitsee maaseudulla Cloppenburgin kaupungin lähettyvillä n. 150 km:n päässä Hampurista. Kolmipäiväisen eettisen opetuksen piti olla maanantaista keskiviikkoon, mutta koska tiistaina oli "Tag der Regionen" (edellisen vuoden kurssin saksalaisten opiskelijoiden järjestämä vapaamuotoinen ruoka- ja juomakulttuurin esittelytilaisuus), tämän viikon moduuli oli siirretty keskiviikosta perjantaihin.
Maanantaille ja tiistaille luokanvalvojamme everstiluutnantti C.K. oli kuitenkin laatinut ylimääräistä ohjelmaa. Maanantaina oli liikuntaa sekä luokan kansainvälisten opiskelijoiden (FIN ja FRA) esitelmät omista kansakunnistaan (annettu otsikko oli "minun maani ja minä" eli "Mein Land und ich"). Liikuntana oli taekwondoa, josta kuitenkin jäin pois esitelmäni valmistelun takia. Minun esitelmäni meni hyvin ja sitä tuli kuulemaan myös kurssin johtaja eversti H.W. Maanantaille oli sovittu myös luokan ensimmäinen yhteinen illanvietto (Hörsaalabend), joka pidettiin Rickmer Rickmers -museolaivalla Hampurin keskustassa. Puitteet olivat upeat ja ruokaa sekä juomaa riittävästi.
Tiistaina liikuntana oli juoksulenkki heti aamulla (mitä voi pitää luokanvalvojalta selkeänä viestinä), johon sisältyi kuntopiiriosuuksia ja porrasjuoksua. Sää oli sumuinen ja kolea, siis juoksemiseen oikein hyvä, mutta kuntopiiriliikkeet mutaisella nurmikolla ei oikein innostaneet. Päivä jatkui ranskalaisen kollegan esitelmällä Malin operaatiosta (operaatio Cerval), joka venyi kolmetuntiseksi. Illalla kuudelta alkoi Tag der Regionen, jossa oli jälleen tarjolla ruokaa ja juomaa varsin runsaasti ja monipuolisesti.
Keskiviikkoaamuna lähdimme bussilla kohti Stapelfeldin katolista akatemiaa. Paikka osoittautui hienoksi ja toimivaksi seminaariympäristöksi. Sain jopa oman, yhden hengen majoitushuoneen. Ruoka oli pikemminkin hotelli- kuin oppilaitostasoista. Opetuksen johtivat katolinen sotilaspappi B.M. ja evankelinen sotilaspappi H.v.S. Opetus oli hyvin valmisteltu lukumateriaaleineen ja havaintovälineineen. Sotilasetiikan perusteet käsiteltiin laajasti, alkaen antiikin filosofeista, monoteististen uskontojen opetuksista aina Kantin kategoriseen imperatiiviin ja ihmisoikeuksien julistukseen. Punaisena lankana oli universalistinen näkökulma etiikkaan. Aiheita ei kuitenkaan mielestäni tarkasteltu mitenkään erityisen kriittisesti tai monipuolisesti, mikä saattaa aiheutua opettajien koulutustaustasta. Tämän toinen opettajista myönsikin. Tarkastelussa siirryttiin myös varsin ketterästi teoriasta tarkastelemaan Saksan turvallisuuspolitiikan käytännön toteutusta ja päivänpolttavia aiheita. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta ajankohtaisten kysymysten kytkeminen aikaisempiin teoreettisiin pohdintoihin jäi osin puutteelliseksi. Kokonaisuutena opetus toimi minulle hyvänä kertauksena etiikan perusasioihin. Sotilasetiikka ei ole kehittynyt tyhjiössä, vaan se rakentuu pitkälle perinteelle filosofiaa, uskontoa ja arvoja. Yksilön ja kulttuurin ominaisuuksia ja kasvatusta ei myöskään voi vähätellä eettisistä kysymyksistä keskusteltaessa.
Perjantain paluumatka bussilla sujui odotettua nopeammin, sillä pelättyjä ruuhkia ei ollut. Mukava yllätys opintojaksolla oli yhden opiskelijatoverin järjestämä viininmaistajaistilaisuus torstai-iltana. Lisäksi juhlittiin toisen syntymäpäivää saksalaisin menoin. Näihin rientoihin osallistuivat mieluusti myös papit. Lauantaina oli vielä bonuksena brittiläisen kollegan järjestämä Trafalgar Night Dinner! Hyvä viikko kaiken kaikkiaan.
14.10.2016
25.-29. päivä
Tällä viikolla
ohjelmassa on moduuli maavoimat. Viikon tavoitteena on tutustuttaa
(kennenlernen) opiskelijat maavoimiin ja niiden johtamiseen. Maavoimat
(Landstreitkräfte) sisältää varsinaisten maavoimien eli armeijan (Heer) lisäksi
myös tukijoukkojen (Streitkräftebasis) ja lääkinnän elementtejä, joten näitä
käsitellään myös viikon aikana. Viikkoon sisältyy keskiviikkona ja torstaina
tutustumismatka maavoimien esittelyharjoitukseen, jossa kalustoesittelyjen
lisäksi pääsemme seuraamaan myös taisteluammuntaa.
Maanantain opetuksen aiheena oli johdatus maavoimien
johtamiseen. Kolmen erillisen luennon opettajina olivat hollantilainen
everstiluutnantti R. v. S. sekä saksalaiset majurit F. M. ja
F. S. Hollantilaisen everstiluutnantin luento ei ollut erityisen
mieleenpainuva. Pääsanomana oli maavoimien (Landstreitkräfte) rakenteen ja
suorituskykyjen esittely, josta mieleeni jäi lähinnä, että Saksan maavoimat
ovat valtion kokoon nähden varsin pienet. Maavoimien aikaisemmasta
painopisteestä eli vakauttamisoperaatioista (lue: ISAF eli Afganistan) ollaan
nyttemmin pikavauhtia siirtymässä korkean intensiteetin operaatioihin oman maan
ja liittouman puolustamiseksi (lue: Ukraina). Saksalaisen konseptin olennaisena
osana säilyy kuitenkin edelleen monikansallisuus. Maavoimissa on mm.
saksalais-ranskalainen prikaati sekä saksalais-puolalainen panssaripataljoona.
Toinen luennoitsija majuri M. oli erittäin pätevä ja esitti asiansa innostuneesti. Hän pyrki reilussa tunnissa esittämään yhteydet saksalaisen sotilasjohtamisen ja operaatiotaidon teoreettisten, historiallisten ja doktrinaalisten taustatekijöiden välillä. Luennon lähteet mainittiin ja niihin viitattiin esimerkein, mm. Lukemalla suoraan Moltken tekstiä. Tältä luennolta jäi mieleeni mm. että Jominin ja Clausewitzin lähestymistavat sodankäyntiin ovat vastakkaiset: Jomini edusti käsitystä, jonka mukaan sota on matematiikkaa ja on olemassa kaava, jolla taistelun lopputuloksen voi laskea. Clausewitz sen sijaan korosti sodan kaoottisuuden, kitkan ja inhimillisten tekijöiden merkitystä.
1800-luvun puolivälissä Saksassa kehittyneen sotilaallisen nerouden taustalla on luennoitsijan mukaan se lähtökohta, että Saksa yritti ratkaista sen epäedullisen geostrategisen aseman vihamielisten alueellisten suurvaltojen välissä sotilaallisin keinoin. Sotilasjohtamisen kyvykkyyden nousulle oli myös muita historiallisessa kehityksessä ymmärrettäviä syitä ja se tapahtui pitkän ajan kuluessa.
Doktriini, eli
strategian käytännön toimeenpano (”oppi sotilaallisen voiman käytöstä
strategisten päämäärien saavuttamiseksi”) voidaan ymmärtää myös sodankäynnin
yleisten periaatteiden valossa. Saksan maavoimien uusimpaan kenttäohjesääntöön
(Heeresdienstvorschrift) on tulossa muutos, jonka mukaan sodankäynnin yleisiin
periaatteisiin lisätään mm. informaatioulottuvuuden hyödyntäminen sekä
operaatioiden legitimiteetti ja uskottavuus. Mielenkiintoista on myös, että
kaikki uuden maavoimen ohjesäänöt (paitsi tiedustelu) ovat tietoturvaluokaltaan
julkisia.
Majuri S:n luento jatkoi varsinaisten maavoimien (Heer) esittelyä ja oli osittain toistoa päivän ensimmäiselle luennolle. Uutena asiana esiin tuotiin luvut maavoimien henkilöstövahvuuksista: maavoimat n. 60 tuhatta, tukijoukot n. 41 tuhatta ja lääkintäjoukot n. 20 tuhatta.
Iltapäivän puolella akatemian kursseista vastaava ylin taho (Direktör Lehrgänge) lippueamiraali S. tuli tapaamaan D-luokkaa. Tilasuus oli vapaamuotoinen ja keskusteleva: tuolit laitettiin rinkiin keskelle luokkaa. Amiraali korosti, että kurssi ei ehkä aina vaikuta hyödyllisesltä opiskelijoiden aiempien kokemusten pohjalta, mutta se onkin suunniteltu opiskelijoiden tulevaisuutta silmälläpitäen. Oppiminen jatkuu tietenkin myös kurssin jälkeen. Tärkeä tarkoitus kurssilla on – kuten on jo monta kertaa mainittu – myös verkostoituminen, siitä on amiraalin mukaan suurta hyötyä tulevissa tehtävissä. Kysyttäessä, miksi opinnoissa ei saa käyttää omaa tietoteknikkaa tai julkista verkkoa oli vastaus, että Yhdysvaltojen Saksaan kohdistaman vakoilun (ns. NSA-Affäre) jälkimainigeissa kaikki palvelusasioiden käsittely yksityisillä laitteilla kiellettiin. Tässä suhteessa oli aikaisemmin helpompaa.
Amiraali totesi myös, että on olemassa kahdenlaisia asevoimia: niitä jotka tietävät kuka vihollinen on ja niitä jotka eivät. Bundeswehr on kylmän sodan päättymisen jälkeen kuulunut jälkimmäisiin, mikä on tietenkin hankaloittanut suunnittelua jonkin verran. Toinen syvällisempi toteamus amiraalilta oli, että demokraattiset valtiot eivät kykene hybridisodankäyntiin – siinä määrin kuin sillä ymmärretään kaikkien käyttettävissä olevien keinojen hyödyntämistä operaatiossa – ennen kuin sodankäynti on elämän tai kuoleman kysymys. Diktatuureilla (lue: Venäjä) on tässä suhteessa helpompaa.
Tiistain opetuksen teemana oli lääkintähuollon järjestelyt. Opetuksen aloitti lääkintäeversti v. O. Ensimmäinen suuri ero lääkintähuollolla Bundeswehrissä ja Puolustusvoimissa on, että Suomessa lääkintä on osa huoltoa ja logistiikkaa, kun taas Saksassa lääkintä on oma puolustushaaransa. Tämä on omalta osaltaan mahdollistanut Saksassa lääkintähuollola olevan erityisaseman (ja lisäksi Saksan nykyinen puolustusministeri on koulutukseltaan lääkäri...).
Opetusta jatkoi lääkintämajuri (Oberfeldarzt) B. Saksalaisia sotilaita on ulkomailla kriisinhallintatehtävissä 3114 henkilöä, joista lääkintähenkilöstöä on 322 (tilanne 22.8.2016). Organisaatiossa tehdään ero terveydenhuollon (Health support, Gesundheitsversorgung) ja lääkintähuollon (Medical support, Sanitätsdienstliche Versorgung) välillä. Liittouman tärkein lääkintähuollon perusteasiakirja on AJP-4.10 (Allied Joint Publication) Medical Support, jota käytetään jatkossa sellaisenaan Saksankin omien alan ohjesääntöjen perustana.
Lääkintähuoltoon
liittyvää saksan sanastoa: Joukkosidontapaikka (pataljoonataso) on
Rettungsstation (Role 1, eli potilaan tulisi olla täällä hoidossa viimeistään
tunnin sisällä). Kenttäsairaala on Rettungszentrum (Role 2, eli potilaan tulisi
olla täällä hoidossa viimeistään kahden tunnin kuluttua haavoittumisesta.
Määräajat muuten määrittää biologia, eikä niitä mikään organisaatio tai
ohjesääntö voi muuttaa).
Päivän viimeinen oppitunti oli johdatus ILÜ-harjoituksen (Informationslehrübung) kehystilanteeseen (Rahmenlage) ja sen piti majuri S. Hyvien koulutuskäytäntöjen mukaisesti soveltava koulutus tulee sitoa tilanteeseen, näin Suomessakin tehdään. Historiallis-poliittisista syistä koulutsta Saksassa ei kuitenkaan voida sitoa todelliseen tilanteeseen. Niinpä kaikki koulutus Bundeswehrin maavoimissa tapahtuu fiktiivisellä Pandora-saarella, joka maantieteellisesti muistuttaa kovasti Pohjois-Saksaa. Tämän saaren keskellä on valtio nimeltä Obsidia, joka on ajautunut sotaan Satawan-nimisen naapurivaltion kanssa. Tähän tilanteeseen harjoituksessa esiteltävä saksalainen prikaati on divisioonan osana heitetty. Vaikuttaa melkoisen monimutkaiselta ja turhalta työltä opetella tällainen fiktiivinen tilanne ja ylläpitää sitä, ja kaikki vain sen takia, että Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisäpuolella on laissa kielletty. Sitä korostettiin erityisesti, että harjoitus, toimintanäytokset ovat ajassa ja tilassa tiivistetty äärimmilleen, eivätkä vastaa tässä suhteessa todellisuutta.
Iltapäivällä oli
ns. poikittaista opetusta (Querschnittliche Lehre), tällä kertaa
oikeudenhoitoa. Opettaja aloitti sellaisella showlla, että meinasi leuka pudota
ja luulin tulleeni stand-up-esitykseen. Oikeusoppinut piti omasta äänestään
niin paljon, etta vauhdikas monologi jatkui melko tovin ennen kuin hän sai
aikaiseksi edes esitellä itsensä. Lopulta kävi ilmi, että nimi on S. Tästä huolimatta esitys jatkui. Ongelmana oli lähinnä, että ei
voinut olla varma onko showmies tosissaan vai ei. Jos oli, hänellä oli hyviäkin
ideoita ja sanottavaa, mutta minulle jäi vaikutelma, että hän lakimiehenä puhui
vain lämpimikseen. Ja kyllä hän puhuikin. Lisäksi oikeusoppineella oli mukanaan
sotilaspalvelija, nuori luutnantti, jonka tehtävänä oli vastata koomikon
kännykkään.
Puhetulva oli täynnä kärjistyksiä ja ylilyöntejä, mutta myös paljon asiaa. Ongelma oli paitsi kuten yllä totesin sanomisten arvottaminen myös silkan määrän suodattaminen. Lopulta annoin periksi ja sallin tulvan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jotain jäi kuitenkin päähän. Saksalla ei ole puolutussuunnitelmaa, vaan maan puolustusratkaisu toteutetaan liittouman kanssa. Lisäksi Saksan sodanjohto puolustustilanteessa (Verteidigungsfall) ei ole sama kuin rauhan aikana, vaan johtamisrakenne muuttuu. Bundeswehrillä ei ole rakennetta, vaan se on kokoelma saman hallinnon alle kuuluvia laitoksia. Univormu ei ole vitsi tai huvin vuoksi, vaan oikeudellisesta näkökulmasta vakava asia. Upseeri on paitsi johtaja, myös kouluttaja, kasvattaja ja esikuva. Vakaumus menee velvollisuuden edelle, aina ja useimmiten menestyksellisesti (näin siis luennoitsijan mukaan).
Olin jo lähdössä
kotiin ja vaihtamassa vaatteita, kun kävi ilmi, että viikko-ohjelmaan on tullut
muutos: tukijoukkojen (Streitkräftebasis) esittely. Koko kurssi marssi
iltapäivän lopuksi siis 100 henkilölle aivan liian pieneen luentosaliin (jossa
ei ole ilmanvaihtoa) kuuntelemaan everstiluutnantti UL:n paperista lukemaa
selvitystä SKB:n roolista keskiviikkona ja torstaina nähtävässä harjoituksessa.
Tästä luennosta ei jäänyt käteen käytännössä mitään.
Keskiviikkona matkaan lähdettiin bussilla koulun pihalta klo
07.30. Käsketty varustus oli maastopuku ja mukaan oli kehoitettu ottamaan sekä
lämmintä vaatetta että sadepuku. Täydensin omaa varustustani vielä mm.
kiikareilla, termospullolla, naposteltavalla ym. tärkeällä. Majoitus on
kasarmioloissa, joten oma lukko on hyvä olla olemassa.
Bussimatka sujui
odotettua nopeammin, joten perillä oli pari tuntia odottelua. Lounasta ei
tarjottu, mutta paikalle oli tuotu nakkikioski, josta sai ostaa hyviä
frikadellisämpylöitä. Päivän ohjelmaan kuului maavoimien, tukijoukkojen ja
lääkintähuollon toimintanäytökset sekä monipuolisesti kalustoesittelyjä. Kaikki
oli äärimmäisen huolillisesti ja näyttävästi toteutettu, kerta kaikkiaan
viimeisen päälle. Olo oli kuin isommallakin herralla kun sai vain istua
katsomoissa, kiikaroida ja kommentoida. Päivä päättyi iltatilaisuuteen isossa
teltassa, joka oli koristeltu varsin hienosti meri- ja rantalomahenkiseksi.
Hyvää ruokaa ja juomaa tarjottiin riittävästi.
Torstaina aamupala oli jo puoli kuudelta, minkä jälkeen siirryttiin bussilla prikaatin esikunnan alueelle. Täällä esiteltiin ja näyteltiin prikaatin viivytyksen ja vastahyökkäyksen suunnittelu ja johtaminen. Esittely toimi pohjustuksena harjoituksen huipennukselle eli iltapäivän taisteluammunnalle. Sitä ennen tarjottiin lounas ampuma-alueen huoltotukikohdassa. Taisteluammunta oli sekin erittäin näyttävästi ja monipuolisesti toteutettu. Yhtäjaksoisessa ammunnassa oli käytössä mm. Tornadon ilmapommitus, Tiger-taisteluhelikopterin rakettirynnäkkö ja panssarintorjuntaohjus, Milan-panssarintorjuntaohjus, PzH 2000 -panssarihaupitsit, MARS-raketinheittimet, panssarisilta, miinanraivauspanssari, haavoittuneen evakuointi helikopterilla, sinkoja, kranaattikonekivääri, sekä tietenkin suuret määrät taistelupanssarivaunuja, miehistönkuljetuspanssarivaunuja ja jalkaväkeä. Suorastaan hengästyttävä esitys. Bussimatka takaisin akatemialle alkoi vasta viideltä ja kesti pari tuntia, joten päivällinen olisi ollut paikallaan. Onneksi olin ottanut naposteltavaa mukaan.
Perjantaina oli harjoituksen palaute ja purkutilaisuus (Nachbereitung). Se toteutettiin samassa liian pienessä ja ilmastoimattomassa luokkatilassa siten, että yksi upseeri puhui ja satakunta muuta oli kuuntelevinaan. Kurssin arviointijärjestelmästä johtuen useille on tärkeää päästä ääneen, vaikka ei olisikaan mitään kovin tärkeää sanottavaa. Onneksi palautetilaisuus ei kestänyt kuin x tuntia, vaikka siinäkin oli puolet liikaa. Palauteen kerääminen on tärkeää, mutta keräämisen toteutustapaa voisi harkita. Jos vaikka olisi jaettu A4-lomake, johon jokainen olisi saanut kirjoittaa havaintonsa. Paperi olisi palautettu maanantaina ja kyselyn tuloksista olisi tehty kooste, joka olisi esitelty esim. viikon kuluttua. Viikon kokonaisuuden kannalta perjantai oli hukkaan heitettyä aikaa.
Erinomaisen mielenkiintoinen mutta melko rankka viikko!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)