Maanantai aloitti Joint Endeavour II -harjoituksen toisen viikon. Tällä viikolla on tarkoitus toteuttaa kaksi synkronointikierrosta. Näin välissä tilanne ei ilmeisesti muutu, eli ensimmäiset koordinointikokoukset ovat ikäänkuin harjoituksia. Niiden jälkeen korjataan havaitut puutteet ja toisella kierroksella pidetään oletettavasti tiiviimmät mutta paremmat kokoukset operaation synkronoimiseksi. Itse pidän omituisena sitä, että tilanne ei kahden viikon harjoituksen aikana kehity lainkaan, vaan pysyy staattisena. Enemmän voimavaroja jää tietenkin suunnitteluun, mutta toisaalta ilman tilanteen muuttumista harjoitus seisoo paikoillaan ja suunnittelusta puuttuu dynamiikka. Syötteiden puuttumista ei myöskään ole tuotu selvästi esiin, vaan harjoituksen aika etenee (skenaariossa mennään nyt syyskuun puolessavälissä). Joka tapauksessa selvää on, että harjoituksen päämääränä ei ole tilanteen elättämäinen vaan operaation synkronointi suuressa yhteisoperaatioesikunnassa.
Yhteensovittamisessa käytetty prosessi on lähes kaikille opiskelijoille melko vieras, joten toiminta on monelta osin haparoivaa. Esikunnan osastoissa pohditaan paljon eri työryhmien roolia ja työnjakoa. Osansa tässä saattaa olla myös harjoituksen järjestelyissä: esikunnan sisäistä tiedonkulkua ei ole järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla, eikä päivittäistä yhteenvetoa esikunnan työn tuloksista järjestetä. Tämä johtaa siihen, että osastoissa tehdään osittain päällekkäistä tai jopa ristiriitaista työtä. Kokouksissa suunnitelmat tietenkin yhteensovitetaan, mutta ei ilman huomattavaa vaivannäköä ja viivästyksiä, jotka olisi ollut mahdollista välttää paremmalla tiedonkululla.
Tiistain englannintunnit oli peruttu. Käytin ylimääräisen ajan sähköpostilaatikon tyhjentämiseen. Bundeswehrin opiskelijoille tarjoama Lotus Notes -sähköpostilaatikko täyttyy yllättävän nopeasti kaikenlaisista "hyvä tietää"-viesteistä.
Aamupäivän ohjelmassa oli seuraavalla viikolla alkavan Combined Joint European Exercise (CJEX) -harjoituksen videokonferenssi. Se lähetettiin Espanjan sotakorkeakoulusta ja puhujina olivat espanjalainen kenraali ja eversti. Kenraali puhui kokemuksistaan Keski-Afrikan Tasavallan kriisinhallinta- ja koulutusoperaatiossa. Eversti puhui EU:n koulutusoperaatioista yleisemmällä tasolla. Video- ja ääniyhteydessä oli häiriöitä (mm. italian- ja espanjankielistä puhetta), mikä teki luennon seuraamisesta ajoittain haastavaa. Luennon päätteeksi kaikkien osallistuvien sotakoulujen edustajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä luennoitsijoille. Italialainen komentaja esitti minun mielestäni kiinnostavimman kysymyksen. Kenraali oli luonnehtinut ranskan kielitaidon avaintekijäksi koulutusoperaatioiden onnistumiselle. Italialainen komentaja kysyi mitä suunnitelmia tai ratkaisuja kriisinhallintajoukko on tehnyt tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kenraalin vastaus kuvasi hyvin sotilaiden yleistä ymmärrystä kielellisen tuen järjestelyistä. Hän totesi, että mitään suunnitelmia tai ratkaisuja ei ole tehty, ja että on ranskankielisten maiden kuten Belgian ja Ranskan vastuulla lähettää joukkoon riittävästi ranskaa äidinkielenään puhuvia sotilaita. Tämä suhtautumistapa taitaa olla valitettavan yleinen.
Iltapäivällä esikuntatyö jatkui Joint Co-ordination Board Working Groupin kokouksella. Se on yhteisesikunnan korkeimman päättävän elimen tai eräänlaisen johtoryhmän eli Joint Co-ordination Boardin työkokous. Tämä oli jo toinen kierros samaa kokousta tilanteen muuttumatta, joten koordinoinnissa ja suunnitelmissa mentiin astetta syvemmälle. Tämä sotii hieman omaa käsitystäni vastaan siitä, miten ylimmän tason yhteisesikunnan tulisi toimia. Toisaalta skenaarion perusteet eivät anna edellytyksiä suunnitelmien syventämiselle.
Keskiviikkona esikuntatyö täytti koko päivän aamusta asti. Oman kokouukseni eli Resources Co-ordination Boardin toinen kierros oli vuorossa iltapäivän päätteeksi, joten minulla oli riittävästi valmistautumisaikaa. Kokous meni suunnitellusti.
Torstain aloitti tiedotustilaisuus toukokuun puolivälissä toteutettavasta yhdysvaltainmatkasta. Matkakohteita ovat Seattle, Denver, New York ja Washington. Reissusta on tulossa hieno ja elämyksellinen, mutta varmasti melko raskas. Iltapäivällä esikuntatyötä väritti pakistanilaisen delegaation vierailu sekä työelämään tutustuvien nuorten ryhmän vierailu. Nämä eivät kuitenkaan häirinneet päivän päätapahtumaa, joka oli Joint Co-ordination Board Working Groupin kolmas kokous. Sen tulokset esitellään seuraavana päivänä, joka myös päättää kaksiviikkoisen harjoituksen.
Perjantaina pidettiin koko esikunnalle Joint Co-ordination Boardin kokous, joka oli samalla päätöksentekoesittely komentajalle. Päätös oli jo jalostettu Joint Co-ordination Order (JCO) -käskyksi, joten komentajan eli kenraali evp R:n päätökseksi jäi tässä kohden oikeastaan enää vain "ota tai jätä". Suunnitelma todettiin hyväksi, huomautusten kera tietenkin. Palautepuheenvuorossaan harjoituksen pääkouluttaja eversti V. kiitteli vuolaasti kouluttajia ja harjoitusjoukkoa hyvistä tuloksista. Kehitettävääkin löytyi. Itse olisin valinnut sanani hieman vähemmän ylistävästi ja keskittynyt enemmän harjoituksen kehitettäviin kohtiin. Kenraali korosti omassa Senior Mentorin loppupuheenvuorossaan mm. tiedonkulun, viestinnän ja henkilökohtaisten suhteiden merkitystä isossa, monikansallisessa esikunnassa. Lopuksi vieraileville kouluttajille jaettiin harjoituksen puolesta tuloste yhteiskuvasta. Siiviilikomponenttia mentoroineelle suurlähettiläs H:lle sekä kenraalille ojennettiin kurssin puolesta pullo kurssin punaviiniä.
Kokonaisuutena harjoitus oli kehnommasta päästä niistä esikuntaharjoituksista, joihin minä olen lyhyellä sotilasurallani saanut osallistua. Kehitettävää oli lähes jokaisella alueella, mutta turhauttavinta oli kuitenkin ajankäytön tehottomuus. Esikunnalla olisi ollut potentiaalia paljon enempäänkin.
27.4.2018
20.4.2018
351. - 355. päivä
Maanantai aloitti ensimmäisen "Joint Endeavour II" harjoitusviikon yhteensä kahdesta viikosta. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston eli J3/5:n tavallisena työstöupseerina. Aamun ensimmäisissä puheenvuoroissa käytiin läpi tavanomaiset harjoituksen aloitukseen liittyvät kuviot, eli opetustarkoitus, läpivientisuunnitelma ja yleisjärjestelyt. Lisäksi harjoituksen Senior Mentor esittäytyi. Hän on vasta pari viikkoa aikaisemmin eläkkeelle jäänyt kenraali R. Harjoituksessa hän sekä kuvaa operaation komentajaa että toimii mentorina. Hänen puheenvuoronsa oli yllättävän teoreettinen eikä selvästikään ennakkoon valmisteltu. Huomasi, että hän ei ole toiminut harjoituksen mentorina aiemmin, varsinkin verrattuna edellisen vaiheen mentoriin amiraali W:iin, jolla oli jo toistakymmentä vuotta kokemusta harjoitusten mentoroinnista.
Iltapäivällä päästiin vähitellen esikuntatyön makuun. Valmistelin oman osastoni osuuksia erääseen tulevaan käskyrunkoon. Paljon kysymyksiä on vielä avoimena, sillä muuttuneeseen tilanteeseen vasta hahmoteltiin uusia toimintavaihtoehtoja tänään.
Tiistai alkoi kuten tavallista englanninopetuksella. Sen aiheena oli valmistautuminen Naton kielikokeen (Standardised Language Profile eli SLP) suulliseen osuuteen. Keskustelimme kokeen järjestelyistä, minkä jälkeen yksi opiskelija sai suorittaa kokeen esimerkinomaisesti ja muut toimivat arviointipaneelina. Kokeeseen kuuluu n. 10 min suullinen esitelmä, johon saa valmistautua n. 15 minuuttia. Esitystä seuraaviin arviointipaneelin esittämiin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös koesuoritukseen.
Harjoitus jatkui toimintavaihtoehtojen laatimisella ja ensimmäisten työryhmien kokouksilla. Ensimmäinen kokous johon minä osallistuin, tosin vain yleisönä, oli arviontityöryhmä (Joint Assessment Working Group). Siinä arvioitiin mm. operaation vaihetta, vaikutusten ja ratkaisukohtien toteutumista sekä riskejä. Päivän päätteeksi esiteltiin ensimmäinen luonnos kahdeksi toimintavaihtoehdoksi operaation jatkamiseksi muuttuneessa tilanteessa.
Keskiviikkoaamun aloitti historiantunti, jossa jatkettiin aatehistorian luentosarjaa. Tällä kertaa vuorossa oli sosialismi ja kommunismi. Sosialismille tunnusomaista on yksilöllisyyden ja uskonnon vastaisuus. Liberalismin ja konservatimin taustalla olevan kristillisen etiikan asemesta sosialismin perustana olivat mm. Marxin ja Engelsin tieteelliset teoriat. Kommunismin tunnusmerkkejä on pyrkimys yksityisomistuksen kieltämiseen sekä väkivaltainen vallankumous. Kommunistisia hallintoja on myös aina ylläpidetty väkivaltakoneiston tuella. Kommunismia on kuitenkin pidettävä yläkäsitteenä, joka kattaa useita eriytyneitä liikkeitä: marxistis-leninistisen liikkeen, bolsevismin, maoismin ja monta muuta. Kommunismilla tarkoitetaan arkikielessä useimmiten bolsevismia, vaikka se poikkeaa Marxin teoriasta (tai ainakin tulkitsee sitä varsin vapaasti). Sosialismin ja kommunismin ero on oikeastaan se, että sosialismi haluaa muuttaa kapitalismia, kun taas kommunismi haluaa poistaa ja korvata kapitalismin. Päämäärä sinänsä on sama tai ainakin samankaltainen, mutta keinot erilaiset. Kommunismi ei kaihda väkivaltaa kun taas sosialisti ainakin periaatteessa suosii demokraattisia menetelmiä. Tunnin lopuksi tarkasteltiin lyhyesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa. Puolueen vasemmalla ja oikealla siivellä on nähty useita valtataisteluita ja irtiottoja, aivan kuten Suomessakin. Saksan sosiaalidemokraatit vaalivat perintöä, jonka mukaan puolue vastusti sekä ensimmäistä maailmansotaa että kansallisosialisteja, mutta todellisuudessa tämä on pitkälti myytti. Vastarinta oli heikkoa ja hajanaista molemmissa tapauksissa. Jakautuneen Saksan aikana SPD kannatti Saksan yhdistymistä paljon voimakkaammin kuin CDU, mutta sillä ehdolla että se tapahtuisi ilman Natoa ja länsiintegraatiota. Nykyään sosiaalidemokratia on kriisissä joka puolella Eurooppaa. Syitä tähän kriisiin pohdittaessa esiin nousivat sukupolvien vaihdos, uhkakuvien ja tavoitteiden muuttuminen, maahanmuutto ja siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.
Harjoituksessa jalostettiin edellispäivän lopuksi esiteltyjä toimintavaihtoehtoja. Omaksi osuudekseni jäi toimeenpanokäskyn (Joint Co-ordination Order) valmistelu niiltä osin kun se oli tässä kohden mahdollista.
Lounastauon jälkeen jaettiin Bundeswehrin t-paidat niille, jotka olivat ilmoittautuneet Hampurin maratonille ja otettiin ryhmäkuvat markkinointimateriaalia varten. Osallistumismaksun palauttamiseksi pitää käteiskassalla esittää maksukuitti, osallistujavahvistus, maaliintulotodistus sekä kopio käskystä, jossa maksaminen sallitaan ja joka myös sisältää oikean menokohdan. Ordnung muss sein.
Iltapäivällä jatkui toimintavaihtoehtojen ja niiden päätöksentekoesittelyn viimeistely. Itse esittely alkoi puoli neljältä ja jatkui ilman taukoja virka-ajan loppuun eli viiteen asti. Osittain tämä johtui siitä, että komentajana ja Senior Mentorina toimiva kenraaliluutnantti evp. R. puuttui epätavallisen voimakkaasti ja monisanaisesti esitettyyn asiaan. Hänen päätöksensä toimintavaihtoehdon suhteen oli luonnollisesti valmisteltu etukäteen ja se jaettiin yhdellä A4:lla, mutta silti häneltä meni sen esittämiseen yli puoli tuntia. Kun kenraali vielä kymmenkunta minuuttia virka-ajan päättymisen jälkeen halusi mentorin roolissa pitää lyhyen(?) puheenvuoron, joutui pääopettaja eversti V. ystävällisesti ehdottamaan, että ehkäpä siirrämme sen puheenvuoron seuraavalle päivälle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kurssilla on saatu melko selväsanaista negatiivista palautetta. Kuvaavaa on, että sen antajan piti olla joku ulkopuolinen evp-henkilö. Mistään haukuista ei kuitenkaan ollut kyse, enemmänkin turhautumisesta.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa. Osa meni kuitenkin lenkille, joten päätin mennä uimaan. Uimahalli ei kuitenkaan ollut auki, vaikka sen viikko-ohjelmaan on merkitty kurssin liikuntatunti ja se on luvattu pitää auki liikuntatuntien aikana. Niinpä menin kuntosalille.
Harjoituksessa pidettiin jokapäiväinen "Menu of the Day" päiväohjelman tarkastelu, jossa pääkouluttaja eversti V. puhuu yleensä varsin sekavasti ja yleisluontoisesti siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Tämän jälkeen harjoitus ikään kuin keskeytyi hetkeksi, kun harjoituksen siviilikomponenttia edustavan White Cell -toimiston kouluttaja piti erinomaisen luennon YK:n rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuudennäkymistä. Luennoitsija oli erittäin ansioitunut eläkkeellä oleva brittiläinen YK-diplomaatti H. Luento kesti kuitenkin miltei puolitoista tuntia, mikä sai vastuullisemmissa esikuntatehtävissä toimivat opiskelijat kiemurtelemaan tuoleissaan, sillä harjoituksen määräajat painavat päälle.
Lounaan jälkeen päästiin lopulta työstämään koordinointityöryhmien ja -kokousten edellyttämiä taulukoita. Oma osuuteni koski seuraavan Joint Co-ordination Orderin J3-toimiston vastuulla olevia osuuksia. Vaikka käsky ei ole kovinkaan pitkä, on sen valmistelussa oltava tarkkana, sillä sen perusteella suunnataan koko n. 60 000 hengen joukon toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tärkeintä ja samalla vaikeinta on sovittaa yhteen puolustushaarojen ja lukuisten muitten toimijoiden aktiviteetit yhteisen (ja osittain eriävien) päämäärien saavuttamiseksi.
Illalla osallistuin vielä vapaaehtoiseen seminaariin Haus Rissenissä, sillä aihe oli suomalaisittain mielenkiintoinen: Keskustelmassa oli oli kaksi Nord Stream 2 -hankkeeseen perehtynyttä asiantuntijaa. Toinen oli Gazprom-yhtiön saksalainen edustaja ja toinen amerikkalaisrahotteisen energia-asioihin keskittyvän ajatushautomon edustaja. Keskustelu oli erittäin hyvin valmisteltu, viihdyttävä ja informatiivinen. Tämän lisäksi sain paljon uutta tietoa Nord Stream 2 -projektin tiimoilta. Saksan suhtautuminen hankkeeseen on kaksijakoinen, tai oikeastaan sitä ei ole virallisesti olemassa. Saksan energiapolitiikka tai -strategia ei ole Venäjän suhteen johdonmukainen.
Perjantaina koko esikunta seurasi Joint Co-ordination Working Groupin ensimmäistä kokousta auditorion näytöltä. Tämä palaveri sujui suunniteltua nopeammin, minkä jälkeen oli vajaat pari tuntia luppoaikaa ennen pääkouluttajan eversti V:n yhteenvetoa viikosta. Käytin tämän ajan diplomityöhöni, sen minkä esikunnan hälyltä pystyin keskittymään.
Kokonaisuutena viikko oli tälle kurssille tyypillinen harjoitusviikko. Tavoitteet on asetettu korkealle ja resurssit ovat kunnossa, mutta organisaatio ja järjestelyt jättävät paljon toivomisen varaa. Opetuksen näkökulmasta monta mahdollisuutta valuu hukkaan. Harjoituksen kulussa näkyy myös jonkin verran opiskelijoiden heikentynyt motivaatio, kun palveluspaikat on jo jaettu ja loppuarvostelukin suurimmilta osin tehty. Viikon kohokohtia olivat suurlähettiläs H:n luento sekä Haus Rissenin paneelikeskustelu.
Iltapäivällä päästiin vähitellen esikuntatyön makuun. Valmistelin oman osastoni osuuksia erääseen tulevaan käskyrunkoon. Paljon kysymyksiä on vielä avoimena, sillä muuttuneeseen tilanteeseen vasta hahmoteltiin uusia toimintavaihtoehtoja tänään.
Tiistai alkoi kuten tavallista englanninopetuksella. Sen aiheena oli valmistautuminen Naton kielikokeen (Standardised Language Profile eli SLP) suulliseen osuuteen. Keskustelimme kokeen järjestelyistä, minkä jälkeen yksi opiskelija sai suorittaa kokeen esimerkinomaisesti ja muut toimivat arviointipaneelina. Kokeeseen kuuluu n. 10 min suullinen esitelmä, johon saa valmistautua n. 15 minuuttia. Esitystä seuraaviin arviointipaneelin esittämiin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös koesuoritukseen.
Harjoitus jatkui toimintavaihtoehtojen laatimisella ja ensimmäisten työryhmien kokouksilla. Ensimmäinen kokous johon minä osallistuin, tosin vain yleisönä, oli arviontityöryhmä (Joint Assessment Working Group). Siinä arvioitiin mm. operaation vaihetta, vaikutusten ja ratkaisukohtien toteutumista sekä riskejä. Päivän päätteeksi esiteltiin ensimmäinen luonnos kahdeksi toimintavaihtoehdoksi operaation jatkamiseksi muuttuneessa tilanteessa.
Keskiviikkoaamun aloitti historiantunti, jossa jatkettiin aatehistorian luentosarjaa. Tällä kertaa vuorossa oli sosialismi ja kommunismi. Sosialismille tunnusomaista on yksilöllisyyden ja uskonnon vastaisuus. Liberalismin ja konservatimin taustalla olevan kristillisen etiikan asemesta sosialismin perustana olivat mm. Marxin ja Engelsin tieteelliset teoriat. Kommunismin tunnusmerkkejä on pyrkimys yksityisomistuksen kieltämiseen sekä väkivaltainen vallankumous. Kommunistisia hallintoja on myös aina ylläpidetty väkivaltakoneiston tuella. Kommunismia on kuitenkin pidettävä yläkäsitteenä, joka kattaa useita eriytyneitä liikkeitä: marxistis-leninistisen liikkeen, bolsevismin, maoismin ja monta muuta. Kommunismilla tarkoitetaan arkikielessä useimmiten bolsevismia, vaikka se poikkeaa Marxin teoriasta (tai ainakin tulkitsee sitä varsin vapaasti). Sosialismin ja kommunismin ero on oikeastaan se, että sosialismi haluaa muuttaa kapitalismia, kun taas kommunismi haluaa poistaa ja korvata kapitalismin. Päämäärä sinänsä on sama tai ainakin samankaltainen, mutta keinot erilaiset. Kommunismi ei kaihda väkivaltaa kun taas sosialisti ainakin periaatteessa suosii demokraattisia menetelmiä. Tunnin lopuksi tarkasteltiin lyhyesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa. Puolueen vasemmalla ja oikealla siivellä on nähty useita valtataisteluita ja irtiottoja, aivan kuten Suomessakin. Saksan sosiaalidemokraatit vaalivat perintöä, jonka mukaan puolue vastusti sekä ensimmäistä maailmansotaa että kansallisosialisteja, mutta todellisuudessa tämä on pitkälti myytti. Vastarinta oli heikkoa ja hajanaista molemmissa tapauksissa. Jakautuneen Saksan aikana SPD kannatti Saksan yhdistymistä paljon voimakkaammin kuin CDU, mutta sillä ehdolla että se tapahtuisi ilman Natoa ja länsiintegraatiota. Nykyään sosiaalidemokratia on kriisissä joka puolella Eurooppaa. Syitä tähän kriisiin pohdittaessa esiin nousivat sukupolvien vaihdos, uhkakuvien ja tavoitteiden muuttuminen, maahanmuutto ja siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.
Harjoituksessa jalostettiin edellispäivän lopuksi esiteltyjä toimintavaihtoehtoja. Omaksi osuudekseni jäi toimeenpanokäskyn (Joint Co-ordination Order) valmistelu niiltä osin kun se oli tässä kohden mahdollista.
Lounastauon jälkeen jaettiin Bundeswehrin t-paidat niille, jotka olivat ilmoittautuneet Hampurin maratonille ja otettiin ryhmäkuvat markkinointimateriaalia varten. Osallistumismaksun palauttamiseksi pitää käteiskassalla esittää maksukuitti, osallistujavahvistus, maaliintulotodistus sekä kopio käskystä, jossa maksaminen sallitaan ja joka myös sisältää oikean menokohdan. Ordnung muss sein.
Iltapäivällä jatkui toimintavaihtoehtojen ja niiden päätöksentekoesittelyn viimeistely. Itse esittely alkoi puoli neljältä ja jatkui ilman taukoja virka-ajan loppuun eli viiteen asti. Osittain tämä johtui siitä, että komentajana ja Senior Mentorina toimiva kenraaliluutnantti evp. R. puuttui epätavallisen voimakkaasti ja monisanaisesti esitettyyn asiaan. Hänen päätöksensä toimintavaihtoehdon suhteen oli luonnollisesti valmisteltu etukäteen ja se jaettiin yhdellä A4:lla, mutta silti häneltä meni sen esittämiseen yli puoli tuntia. Kun kenraali vielä kymmenkunta minuuttia virka-ajan päättymisen jälkeen halusi mentorin roolissa pitää lyhyen(?) puheenvuoron, joutui pääopettaja eversti V. ystävällisesti ehdottamaan, että ehkäpä siirrämme sen puheenvuoron seuraavalle päivälle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kurssilla on saatu melko selväsanaista negatiivista palautetta. Kuvaavaa on, että sen antajan piti olla joku ulkopuolinen evp-henkilö. Mistään haukuista ei kuitenkaan ollut kyse, enemmänkin turhautumisesta.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa. Osa meni kuitenkin lenkille, joten päätin mennä uimaan. Uimahalli ei kuitenkaan ollut auki, vaikka sen viikko-ohjelmaan on merkitty kurssin liikuntatunti ja se on luvattu pitää auki liikuntatuntien aikana. Niinpä menin kuntosalille.
Harjoituksessa pidettiin jokapäiväinen "Menu of the Day" päiväohjelman tarkastelu, jossa pääkouluttaja eversti V. puhuu yleensä varsin sekavasti ja yleisluontoisesti siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Tämän jälkeen harjoitus ikään kuin keskeytyi hetkeksi, kun harjoituksen siviilikomponenttia edustavan White Cell -toimiston kouluttaja piti erinomaisen luennon YK:n rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuudennäkymistä. Luennoitsija oli erittäin ansioitunut eläkkeellä oleva brittiläinen YK-diplomaatti H. Luento kesti kuitenkin miltei puolitoista tuntia, mikä sai vastuullisemmissa esikuntatehtävissä toimivat opiskelijat kiemurtelemaan tuoleissaan, sillä harjoituksen määräajat painavat päälle.
Lounaan jälkeen päästiin lopulta työstämään koordinointityöryhmien ja -kokousten edellyttämiä taulukoita. Oma osuuteni koski seuraavan Joint Co-ordination Orderin J3-toimiston vastuulla olevia osuuksia. Vaikka käsky ei ole kovinkaan pitkä, on sen valmistelussa oltava tarkkana, sillä sen perusteella suunnataan koko n. 60 000 hengen joukon toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tärkeintä ja samalla vaikeinta on sovittaa yhteen puolustushaarojen ja lukuisten muitten toimijoiden aktiviteetit yhteisen (ja osittain eriävien) päämäärien saavuttamiseksi.
Illalla osallistuin vielä vapaaehtoiseen seminaariin Haus Rissenissä, sillä aihe oli suomalaisittain mielenkiintoinen: Keskustelmassa oli oli kaksi Nord Stream 2 -hankkeeseen perehtynyttä asiantuntijaa. Toinen oli Gazprom-yhtiön saksalainen edustaja ja toinen amerikkalaisrahotteisen energia-asioihin keskittyvän ajatushautomon edustaja. Keskustelu oli erittäin hyvin valmisteltu, viihdyttävä ja informatiivinen. Tämän lisäksi sain paljon uutta tietoa Nord Stream 2 -projektin tiimoilta. Saksan suhtautuminen hankkeeseen on kaksijakoinen, tai oikeastaan sitä ei ole virallisesti olemassa. Saksan energiapolitiikka tai -strategia ei ole Venäjän suhteen johdonmukainen.
Perjantaina koko esikunta seurasi Joint Co-ordination Working Groupin ensimmäistä kokousta auditorion näytöltä. Tämä palaveri sujui suunniteltua nopeammin, minkä jälkeen oli vajaat pari tuntia luppoaikaa ennen pääkouluttajan eversti V:n yhteenvetoa viikosta. Käytin tämän ajan diplomityöhöni, sen minkä esikunnan hälyltä pystyin keskittymään.
Kokonaisuutena viikko oli tälle kurssille tyypillinen harjoitusviikko. Tavoitteet on asetettu korkealle ja resurssit ovat kunnossa, mutta organisaatio ja järjestelyt jättävät paljon toivomisen varaa. Opetuksen näkökulmasta monta mahdollisuutta valuu hukkaan. Harjoituksen kulussa näkyy myös jonkin verran opiskelijoiden heikentynyt motivaatio, kun palveluspaikat on jo jaettu ja loppuarvostelukin suurimmilta osin tehty. Viikon kohokohtia olivat suurlähettiläs H:n luento sekä Haus Rissenin paneelikeskustelu.
13.4.2018
346. - 350. päivä
Tämän viikon opintojakso on nimeltään operatiivinen johtaminen III (OpFü III), ja se on valmistava osuus seuraavien kahden viikon Joint Endeavour II -harjoitukseen. Oikeastaan seuraavat kolme viikkoa ovat samaa pakettia, joka puolestaan jatkaa muutaman viikon takaista Joint Endeavour I -harjoitusta. Erona aikaisempaan harjoitukseen on toiminnan tavoite: ensimmäisessä osassa suunniteltiin ja jälkimmäisessä toimeenpannaan. Siksi harjoitusten tilannekuvausten välissä on n. 6 kuukauden aikasiirtymä, jona aikana tilanne on kehittynyt ratkaisevasti huonompaan suuntaan.
Valmistavan viikon aikana on tarkoitus laittaa kuntoon kaikki perusteet kahta harjoitusviikkoa varten, kuten esim. ryhmäjako erilaisiin työryhmiin ja päätöksentekoelimiin, kertauskoulutus TOPFAS -suunnittelu- ja analyysiohjelmiston käytöstä, sekä tietenkin CERASIA -skenaarion ja tilannekuvauksen päivitys. Viikkojen aikana toteutetaan myös yhtenevä opetus eli kielet, sotahistoria ja ohjattu liikunta. Tosin tässä osanotto ei ole aina kovinkaan aktiivista, kuten aikaisemmat viikot ovat osoittaneet.
Maanantai-aamun aloitti opintojakson johtaja eversti V. esittelemällä seuraavan kolmen viikon runkosuunnitelmat ja opetustavoitteet. Jakson päämääränä on tutustuttaa opiskelijat Naton ylimpien esikuntien päätöksentekoprosessin (COPD) vaiheeseen 5 (ja osittain vielä vaiheeseen 4). Tärkeimpänä opetuskohteena on operaatioiden synkronointi eri työryhmien avulla. Toinen tärkeä opetuskohde on operaatioanalyysin ja operaation arvioinnin välinen ero. En ole varma ovatko suomenkieliset termit oikeat, mutta englanniksi kyseessä on Operational Estimate ja Operational Assessment -käsitteiden erosta. Eversti esitti asian siinä määrin vaikeaselkoisesti (tästä vaikeaselkoisuudesta olivat muut opiskelijat samaa mieltä), että en ole lainkaan varma ymmärsinkö asian oikein. Estimate-analyysissa on kyse tehtävän analyysista ja toiminta-vaihtoehtojen jalostamisesta perinteisemmän operatiivisen luovan ajattelun keinoin, kun taas Assessment-arvioinnissa on kyse operaatiolinjojen, vaiheiden ja vaikutusten arviointi enemmänkin operaatioanalyysityökalujen avulla.
Seuraavalla tunnilla kerrattiin operaatioanalyysin tarjoamia mahdollisuuksia Assessment-prosessille. Erilaisille toiminnoille ja niiden aikaansaamille vaikutuksille on mahdollista antaa lukuarvoja, värejä ja kuvaajia. Näiden avulla on sitten teoriassa mahdollista saada käsitys operaation suunnasta. Mieleeni tuli elokuvan "War Machine" pääsanoma, eli sotakoneiston pohjaton itseluottamus sen omaan kykyyn ratkaista ongelmia, joihin ei todellisuudessa ole olemassa ratkaisua.
Tämän jälkeen komentaja K. kävi läpi harjoituksen käytännön järjestelyt. Niissä ei ollut kovinkaan paljon eroa Joint Endeavour I -harjoitukseen.
Aamupäivän lopuksi komentaja K. piti tilannekatsauksen, jossa kerrattiin CERASIA-skenaarioon tulleet muutokset ja tilanteen uusimmat käänteet.
Iltapäivällä oli varattu aikaa kurssin johtajan tunnille. Se käytettiin USA:n matkasta tiedottamiseen sekä kurssin ajankohtaisista asioista tiedottamiseen. Näitä olikin melko pitkä lista, mm. kurssijuhlan järjestelyt, pois lähtevän kurssinjohtajan muistaminen, kurssin laatan hankkiminen luokkarakennuksen kiveykseen, sekä yleisesti havaittavissa olevasta motivaation puutteesta muistuttaminen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Kuuntelimme päivän radiouutiset ja keskustelimme ajankohtaisista aiheista, minkä jälkeen tehtiin luetun ymmärtämisen harjoitus. On hankalaa kun kysymykset ovat saksaksi ja teksti englanniksi. Tämä kahden vieraan kielen kanssa työskentely kuulemma hyvitetään ulkomaalaisille opiskelijoille siten, että heille annetaan tehtäviä varten vähän enemmän aikaa.
Operatiivisen johtamisen opetus jatkui eversti V:n pitämällä esityksellä operaatioiden synkronoinnista. Sitä seurasi everstiluutnantti L:n esitys puolustushaarojen yhteisestä maalittamisprosessista (englanniksi targeting). Aamupäivän päätti everstiluutnantti K:n esitys puolustushaarayhteisestä tiedustelutietojen koordinointiprosessista (joint intelligence collection cycle).
Iltapäivän puolella oli vielä yksi kertaava opetuspaketti logistiikan resurssien koordinoinnista ja sen piti eversti B. Hänen mukaansa resurssien suunnitteluryhmä on suurin ja tärkein operaatioiden koordinointiryhmistä, ja mikäli se ei onnistu työssään kuivuvat operatiot kasaan hyvin nopeasti. Esitys oli suunniteltua lyhyempi, joten loppupäivälle annettiin mahdollisuus perehtyä harjoitusasiakirjoihin omatoimisesti.
Illalla oli vielä Hörsaalabend, eli oman D-luokkani yhteinen illanvietto.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella rouva B:n johdolla. Luentosarja Saksan yhteiskuntaelämän ydinkäsitteistä jatkui konservatismilla (edellisillä luennoilla on käsitelty jo antisemitismi ja liberalismi). Opetusmenetelmä oli minulle hyvin sopiva rauhallinen ja selkeä luento vapaasti puhuen ja kysymyksillä ja esimerkeillä täydennettynä. Luennon alkupuolella luimme myös lyhyehkön artikkelin, joka käsittel konservatismin perusluonnetta ja historiaa Saksassa.
Konservatismi on käsitteenä ja ilmiönä varsin laaja. Saksalaisen konservatismin ehkäpä keskeisin ydinarvo on perinteiset perhearvot, jota voi pitää konservatismin eräänlaisena punaisena lankana. Muiden nykyään konservatiivisina pidettyjen arvojen kohdalla konservatismin kelkka on kääntynyt useita kertoja historian aikana. Liikkeelle tunnusomaista on myös se, että se on melko hidas omaksumaan uusia aatteita. Esimerkiksi kansallisuusaate tuli osaksi konservatismia verrattain myöhään. Oikeastaan konservatistit vastustivat kansallisuusaatetta uutena ilmiönä. Mielenkiintoista on myös, miten konservatismi alkuaikoinaan vastusti kapitalismia ja teollistumista. Aate halusi säilyttää maatalousyhteiskunnan ja vastusti juutalaisten rahavaltaa, mikä johti antisemitistiseen liikehdintään.
Luennon lopuksi keskusteltiin siitä, miksi konservatiivipuolueiden oikealle puolelle on miltein kaikissa maissa muodostunut oikeistopopulistisia liikkeitä. Ovatko näiden uusien puolueiden ohjelmat hyödyntäneet sen tyhjiön, joka on muodostunut perinteisten oikeistopuolueiden liu'uttua kohti keskustaa? Esimerkiksi CDU/CSU:n tai Kokoomuksen ohjelmasta ei välttämättä enää ole löydettävissä perinteisiä konservatiivisia arvoja. Saksassa konservatismin käsite leimaantui kielteisesti yhteistyöstä kansallissosialistien kanssa. Merkillepantavaa onkin, että mikään Saksan puolueista ei kutsu itseään konservatistiseksi, eikä muuten taida Suomenkaan puolueista.
Aamupäivän jälkimmäisillä tunneilla kuultiin filippiiläisen rauhanvälittämisen alalla toimivan järjestön edustajan esitykset. Tarkoituksena oli löytää yhteneväisyyksiä harjoitusskenaarion ja tosielämän vastaavien tapahtumien välillä. Minut yllätti hieman se mielenkiinto ja jopa innostus, jota jotkin saksalaiset kollegat osoittivat siviilien tekemää rauhanvälitystä kohtaan. Omalta kohdaltani voin todeta, että Filippiinit on kaukana Suomesta ja siviilien rauhanvälitys kaukana maanpuolustuksesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä vielä voi löytää.
Iltapäivällä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa harjoituksen koordinointiryhmien kokoonpanossa. Minut oli määrätty maalittamisen koordinontiryhmään, eli Joint Targeting Co-ordination Boardiin. Opetuksen aiheena oli ryhmän työskentelun perusteet, joita esitteli everstiluutnantti M.L. Vasta tilaisuuden jälkeen sain tietää, että minun olisikin pitänyt olla huollon koordinointiryhmässä, eli Resources Co-ordination Boardissa. Ryhmäjaon piti olla selvä jo maanantai-iltapäivällä, jolloin tarkastin sijoitukseni, mutta se oli muuttunut. Ilmeisesti kaikkiin tehtäviin ei ollut riittänyt miehitystä.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa aiheena pallopelit ja kuntopiiri. Koska useimmat halusivat pelata koripalloa menin mieluummin kuntosalille parin kaverin kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta myöskään halunneet osallistua palloiluun. Hyvä että joustoa löytyy.
Harjoitukseen valmistavalla viikolla palattiin koordinointiryhmäkokoonpanosta esikuntakokoonpanoon. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston (J3/5) operatiivisella sektorilla (Current Ops). Se tarkoittaa harjoituksessa luultavimmin koordinoivaa ja tilannekuvaa ylläpitävää roolia. Ajan ei siis pitäisi käydä pitkäksi. Aamupäivän aikana osastoni valmisteli komentajaa varten ensimmäisen tilannekatsauksen tulevan viikon maanantaiksi.
Iltapäivän puolella J3/5 -osaston opettaja komentaja B. halusi pitää oppitunnin komentajan varsinaisen päätöksentekoelimen eJoint Co-ordination Boardin ja siihen liittyvän Working Groupin toiminnasta. Tämä kokous on se, jossa muiden, toimialakohtaisten kokousten päätökset kootaan yhteen ja niiden väliset mahdolliset ristiriidat ratkaistaan.
Iltapäivän päätteeksi tukijoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti B. tuli puhumaan aiheesta Saksan rooli logistiikkakeskuksena liittouman puolustussuunnittelussa. Luento on ilmeisesti seurausta puolustusministerin puolentoista vuoden takaisesta linjauksesta, jonka mukaan ylimmän johdon on käytävä säännöllisesti FüAkBw:llä luennoimassa. Esitys oli avoin ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vaikuttaa siltä, että Saksa ottaa vakavasti roolinsa liittouman logistiikan kehittämisestä ja että aiheessa tapahtuu alkuvaikeuksista huolimatta merkittävää kehitystä.
Perjantain aiheena oli palaute ja matkakertomukset muutaman viikon takaiselta EU- ja pääkaupunkimatkalta. Kukin matkaryhmä oli tiivistänyt kokemuksensa n. 15 minuutin esitykseksi. Esitykset olivat mielenkiintoisia mutta ehkä turhan pintapuolisia. Johtopäätöksiin ja omaan ajatteluun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän.
Kokonaisuutena viikkoa voi luonnehtia väliviikoksi. Odotin enemmän perehdytystä esikuntatyöhön yleisellä tasolla, mutta kyseessä oli melko puhtaasti kahden seuraavan viikon harjoituksen valmistava viikko.
Valmistavan viikon aikana on tarkoitus laittaa kuntoon kaikki perusteet kahta harjoitusviikkoa varten, kuten esim. ryhmäjako erilaisiin työryhmiin ja päätöksentekoelimiin, kertauskoulutus TOPFAS -suunnittelu- ja analyysiohjelmiston käytöstä, sekä tietenkin CERASIA -skenaarion ja tilannekuvauksen päivitys. Viikkojen aikana toteutetaan myös yhtenevä opetus eli kielet, sotahistoria ja ohjattu liikunta. Tosin tässä osanotto ei ole aina kovinkaan aktiivista, kuten aikaisemmat viikot ovat osoittaneet.
Maanantai-aamun aloitti opintojakson johtaja eversti V. esittelemällä seuraavan kolmen viikon runkosuunnitelmat ja opetustavoitteet. Jakson päämääränä on tutustuttaa opiskelijat Naton ylimpien esikuntien päätöksentekoprosessin (COPD) vaiheeseen 5 (ja osittain vielä vaiheeseen 4). Tärkeimpänä opetuskohteena on operaatioiden synkronointi eri työryhmien avulla. Toinen tärkeä opetuskohde on operaatioanalyysin ja operaation arvioinnin välinen ero. En ole varma ovatko suomenkieliset termit oikeat, mutta englanniksi kyseessä on Operational Estimate ja Operational Assessment -käsitteiden erosta. Eversti esitti asian siinä määrin vaikeaselkoisesti (tästä vaikeaselkoisuudesta olivat muut opiskelijat samaa mieltä), että en ole lainkaan varma ymmärsinkö asian oikein. Estimate-analyysissa on kyse tehtävän analyysista ja toiminta-vaihtoehtojen jalostamisesta perinteisemmän operatiivisen luovan ajattelun keinoin, kun taas Assessment-arvioinnissa on kyse operaatiolinjojen, vaiheiden ja vaikutusten arviointi enemmänkin operaatioanalyysityökalujen avulla.
Seuraavalla tunnilla kerrattiin operaatioanalyysin tarjoamia mahdollisuuksia Assessment-prosessille. Erilaisille toiminnoille ja niiden aikaansaamille vaikutuksille on mahdollista antaa lukuarvoja, värejä ja kuvaajia. Näiden avulla on sitten teoriassa mahdollista saada käsitys operaation suunnasta. Mieleeni tuli elokuvan "War Machine" pääsanoma, eli sotakoneiston pohjaton itseluottamus sen omaan kykyyn ratkaista ongelmia, joihin ei todellisuudessa ole olemassa ratkaisua.
Tämän jälkeen komentaja K. kävi läpi harjoituksen käytännön järjestelyt. Niissä ei ollut kovinkaan paljon eroa Joint Endeavour I -harjoitukseen.
Aamupäivän lopuksi komentaja K. piti tilannekatsauksen, jossa kerrattiin CERASIA-skenaarioon tulleet muutokset ja tilanteen uusimmat käänteet.
Iltapäivällä oli varattu aikaa kurssin johtajan tunnille. Se käytettiin USA:n matkasta tiedottamiseen sekä kurssin ajankohtaisista asioista tiedottamiseen. Näitä olikin melko pitkä lista, mm. kurssijuhlan järjestelyt, pois lähtevän kurssinjohtajan muistaminen, kurssin laatan hankkiminen luokkarakennuksen kiveykseen, sekä yleisesti havaittavissa olevasta motivaation puutteesta muistuttaminen.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Kuuntelimme päivän radiouutiset ja keskustelimme ajankohtaisista aiheista, minkä jälkeen tehtiin luetun ymmärtämisen harjoitus. On hankalaa kun kysymykset ovat saksaksi ja teksti englanniksi. Tämä kahden vieraan kielen kanssa työskentely kuulemma hyvitetään ulkomaalaisille opiskelijoille siten, että heille annetaan tehtäviä varten vähän enemmän aikaa.
Operatiivisen johtamisen opetus jatkui eversti V:n pitämällä esityksellä operaatioiden synkronoinnista. Sitä seurasi everstiluutnantti L:n esitys puolustushaarojen yhteisestä maalittamisprosessista (englanniksi targeting). Aamupäivän päätti everstiluutnantti K:n esitys puolustushaarayhteisestä tiedustelutietojen koordinointiprosessista (joint intelligence collection cycle).
Iltapäivän puolella oli vielä yksi kertaava opetuspaketti logistiikan resurssien koordinoinnista ja sen piti eversti B. Hänen mukaansa resurssien suunnitteluryhmä on suurin ja tärkein operaatioiden koordinointiryhmistä, ja mikäli se ei onnistu työssään kuivuvat operatiot kasaan hyvin nopeasti. Esitys oli suunniteltua lyhyempi, joten loppupäivälle annettiin mahdollisuus perehtyä harjoitusasiakirjoihin omatoimisesti.
Illalla oli vielä Hörsaalabend, eli oman D-luokkani yhteinen illanvietto.
Keskiviikko alkoi sotahistorian opetuksella rouva B:n johdolla. Luentosarja Saksan yhteiskuntaelämän ydinkäsitteistä jatkui konservatismilla (edellisillä luennoilla on käsitelty jo antisemitismi ja liberalismi). Opetusmenetelmä oli minulle hyvin sopiva rauhallinen ja selkeä luento vapaasti puhuen ja kysymyksillä ja esimerkeillä täydennettynä. Luennon alkupuolella luimme myös lyhyehkön artikkelin, joka käsittel konservatismin perusluonnetta ja historiaa Saksassa.
Konservatismi on käsitteenä ja ilmiönä varsin laaja. Saksalaisen konservatismin ehkäpä keskeisin ydinarvo on perinteiset perhearvot, jota voi pitää konservatismin eräänlaisena punaisena lankana. Muiden nykyään konservatiivisina pidettyjen arvojen kohdalla konservatismin kelkka on kääntynyt useita kertoja historian aikana. Liikkeelle tunnusomaista on myös se, että se on melko hidas omaksumaan uusia aatteita. Esimerkiksi kansallisuusaate tuli osaksi konservatismia verrattain myöhään. Oikeastaan konservatistit vastustivat kansallisuusaatetta uutena ilmiönä. Mielenkiintoista on myös, miten konservatismi alkuaikoinaan vastusti kapitalismia ja teollistumista. Aate halusi säilyttää maatalousyhteiskunnan ja vastusti juutalaisten rahavaltaa, mikä johti antisemitistiseen liikehdintään.
Luennon lopuksi keskusteltiin siitä, miksi konservatiivipuolueiden oikealle puolelle on miltein kaikissa maissa muodostunut oikeistopopulistisia liikkeitä. Ovatko näiden uusien puolueiden ohjelmat hyödyntäneet sen tyhjiön, joka on muodostunut perinteisten oikeistopuolueiden liu'uttua kohti keskustaa? Esimerkiksi CDU/CSU:n tai Kokoomuksen ohjelmasta ei välttämättä enää ole löydettävissä perinteisiä konservatiivisia arvoja. Saksassa konservatismin käsite leimaantui kielteisesti yhteistyöstä kansallissosialistien kanssa. Merkillepantavaa onkin, että mikään Saksan puolueista ei kutsu itseään konservatistiseksi, eikä muuten taida Suomenkaan puolueista.
Aamupäivän jälkimmäisillä tunneilla kuultiin filippiiläisen rauhanvälittämisen alalla toimivan järjestön edustajan esitykset. Tarkoituksena oli löytää yhteneväisyyksiä harjoitusskenaarion ja tosielämän vastaavien tapahtumien välillä. Minut yllätti hieman se mielenkiinto ja jopa innostus, jota jotkin saksalaiset kollegat osoittivat siviilien tekemää rauhanvälitystä kohtaan. Omalta kohdaltani voin todeta, että Filippiinit on kaukana Suomesta ja siviilien rauhanvälitys kaukana maanpuolustuksesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä vielä voi löytää.
Iltapäivällä kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa harjoituksen koordinointiryhmien kokoonpanossa. Minut oli määrätty maalittamisen koordinontiryhmään, eli Joint Targeting Co-ordination Boardiin. Opetuksen aiheena oli ryhmän työskentelun perusteet, joita esitteli everstiluutnantti M.L. Vasta tilaisuuden jälkeen sain tietää, että minun olisikin pitänyt olla huollon koordinointiryhmässä, eli Resources Co-ordination Boardissa. Ryhmäjaon piti olla selvä jo maanantai-iltapäivällä, jolloin tarkastin sijoitukseni, mutta se oli muuttunut. Ilmeisesti kaikkiin tehtäviin ei ollut riittänyt miehitystä.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa aiheena pallopelit ja kuntopiiri. Koska useimmat halusivat pelata koripalloa menin mieluummin kuntosalille parin kaverin kanssa, jotka eivät syystä tai toisesta myöskään halunneet osallistua palloiluun. Hyvä että joustoa löytyy.
Harjoitukseen valmistavalla viikolla palattiin koordinointiryhmäkokoonpanosta esikuntakokoonpanoon. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston (J3/5) operatiivisella sektorilla (Current Ops). Se tarkoittaa harjoituksessa luultavimmin koordinoivaa ja tilannekuvaa ylläpitävää roolia. Ajan ei siis pitäisi käydä pitkäksi. Aamupäivän aikana osastoni valmisteli komentajaa varten ensimmäisen tilannekatsauksen tulevan viikon maanantaiksi.
Iltapäivän puolella J3/5 -osaston opettaja komentaja B. halusi pitää oppitunnin komentajan varsinaisen päätöksentekoelimen eJoint Co-ordination Boardin ja siihen liittyvän Working Groupin toiminnasta. Tämä kokous on se, jossa muiden, toimialakohtaisten kokousten päätökset kootaan yhteen ja niiden väliset mahdolliset ristiriidat ratkaistaan.
Iltapäivän päätteeksi tukijoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti B. tuli puhumaan aiheesta Saksan rooli logistiikkakeskuksena liittouman puolustussuunnittelussa. Luento on ilmeisesti seurausta puolustusministerin puolentoista vuoden takaisesta linjauksesta, jonka mukaan ylimmän johdon on käytävä säännöllisesti FüAkBw:llä luennoimassa. Esitys oli avoin ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vaikuttaa siltä, että Saksa ottaa vakavasti roolinsa liittouman logistiikan kehittämisestä ja että aiheessa tapahtuu alkuvaikeuksista huolimatta merkittävää kehitystä.
Perjantain aiheena oli palaute ja matkakertomukset muutaman viikon takaiselta EU- ja pääkaupunkimatkalta. Kukin matkaryhmä oli tiivistänyt kokemuksensa n. 15 minuutin esitykseksi. Esitykset olivat mielenkiintoisia mutta ehkä turhan pintapuolisia. Johtopäätöksiin ja omaan ajatteluun olisi voinut panostaa vieläkin enemmän.
Kokonaisuutena viikkoa voi luonnehtia väliviikoksi. Odotin enemmän perehdytystä esikuntatyöhön yleisellä tasolla, mutta kyseessä oli melko puhtaasti kahden seuraavan viikon harjoituksen valmistava viikko.
6.4.2018
342. - 345. päivä
Pääisiäisen jälkeisenä tiistaina päivä alkoi englanninopetuksella. Paikalle pääsi tulemaan vain kolme opiskelijaa, muut olivat erilaisissa työharjoitteluissa, kansallisissa menoissa tai ryhmätöiden kuormittamia. Teimme käännösharjoituksia ja katsoimme jakson Afganistanin sodasta kertovaa brittiläistä komediasarjaa.
Koko viikko on varattu Studienphase-ryhmätöitä varten. Kurssilla on havaittavissa jonkin verran suorituspaineita ryhmätöille asetetuista kovista tavoitteista johtuen. Suorituspaineita enemmän kurssin ilmapiiriä leimaa kuitenkin turhautuneisuus siitä, kuinka opintojakson tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia ja siitä, että kunnollinen ohjeistus ja tuki työlle puuttuu. Tästä käydään käytävillä ja lounaspöydissä jatkuvasti keskusteluja. Kukaan ei kuitenkaan tunnu oikein tietävän, mikä tämän opintojakson suhde on GIDS-ajatuspajan perustamiseen ja mitä tuloksia työltä oikeasti odotetaan. Kaiken lisäksi projektia vaivaa ainakin jossain määrin epäonnistumisen pelko, mikä ei minun mielestäni sovi lainkaan ajatuspajakonseptiin. Ajatuspajojen tuotoksista 95 % kuuluukin mennä suoraan roskakoriin, ja se 5 % joka edustaa laadukasta ideointia on ratkaiseva. Tässä yleisesikuntaupseerikurssin viitekehyksessä kukaan ei taida haluta edustaa sitä 95 %:a.
Ryhmätyötä tehtiin erilaisissa alaryhmissä aamupäivä ja iltapäivä neljään asti. Edeltävällä viikolla ajatustyön esitystavaksi päätettiin ottaa operaation perusrakenne, joten työ sisälsi operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittelemistä EU:n logistiikkakeskuksen ja paremman sotilaallisen liikkuvuuden kehittämiseksi.
Keskiviikko jatkui samoissa merkeissa. Aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty ja muu päivä käytettiin ryhmätyön jalostamiseen. Suurin osa omasta työryhmästäni oli tiedonhankintamatkalla Erfurtissa, joten harvoilla paikalla olijoilla ritti tekemistä ratkaisukohtien järjestämisessä operaatiolinjoille. Verkkaiseen tahtiin, tietenkin.
Torstaina jätin liikuntakoulutuksen väliin, sillä kävin katsomassa asuntoa seuraavalla kurssilla aloittavalle suomalaisopiskelijalle. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vapaavalintaiset pallopelit, mutta paikalle ei meidän luokkamme 16 opiskelijasta päässyt kuin 3, mikä varmasti hieman rajoitti lajivalintaa. Liikuntaan osallistuu aina kaksi luokkaa kerralla enkä tiedä kuinka monta opiskelijaa C-luokasta pääsi paikalle. Viime viikon perusteella ei menestys sielläkään varmasti ollut kummoisempi.
Iltapäivällä tasattiin tiedot Erfurtissa vierailleiden ja Hampuriin jääneiden työryhmän jäsenten välillä. Jonkin verran uutta asiaa tuli esille ja sitä alettiin sovittaa olemassaoleviin tuloksiin. Operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien viilaamista jatkettiin kuulemma vielä pitkälle iltaan työryhmän valvojan everstiluutnantti H:n läsnäollessa. Itse en tähän iltatyöhön päässyt osallistumaan, sillä osallistuin jääkäreistä kertovan näyttelyn avajaisiin merimieskirkolla.
Perjantaina koottiin yhteen ryhmätyössä viikon aikana saadut tulokset. Yllätyin sitä, että edeltävänä iltana operaatiolinjat ja useat ratkaisukohdat oli enemmän tai vähemmän spontaanisti päätetty laittaa uusiksi. Tästä seurasi se, että putosin ainakin osittain kärryiltä työryhmän työssä. Pyysinkin, että työryhmän tiedot tasattaisiin jossain vaiheessa, varsinkin kun tällä jälkimmäisellä viikolla monet olivat työharjoittelussa ja perjantaina vielä useammat olivat lomalla.
Kokonaisuutena viikko oli pitkälti tyhjäkäyntiä. Ryhmätyö ei ollut mielestäni hyvin johdettu, mutta se ei välttämättä ollut pelkästään ryhmän johtajan syy, myös tehtävänannolla ja perusteiden puuttumisella on osansa. Tärkeimmäksi työmenetelmäksi muodostui keskustelu, josta yksi teki muistiinpanoja. Aikataulua tai työsuunnitelmaa en nähnyt. Luokkatilan laitteet ja välineetkään eivät kaikilta osin tukeneet työskentelyä. En tiedä olisivatko lopputulokset olleet näistä lähtökohdista sen parempia Suomessa, mutta näitä lähtökohtia ei lähtökohtaisesti olisi Suomessa ollut.
Oppina viikosta minulle on se, että ryhmätyön johtajan tärkein tehtävä ei ole puuttua sisältöön, vaan suunnitella ja organisoida työtä. Toinen tärkeä oppi on se, että on pysyttävä älyllisesti rehellisenä. Tällä tarkoitan, että omaa näkemystä on pidettävänä oikeana kunnes ymmärtää toisten näkemysten perustelut. Kukkua ei tarvitse niellä sellaisenaan. Jos ei vaan ymmärrä toisten näkemystä on yritettävä kovempaa ymmärtää itse, mutta myös toisten olisi perusteltava näkemyksensä paremmin. Jos tämäkään ei auta on jonkun auktoriteetin (tai äänestyksen tai ajan kulumisen) tehtävä päätös, minkä jälkeen kaikki tukevat sovittua näkmystä. Vaikka se olisi joidenkin mielestä kukkua.
Koko viikko on varattu Studienphase-ryhmätöitä varten. Kurssilla on havaittavissa jonkin verran suorituspaineita ryhmätöille asetetuista kovista tavoitteista johtuen. Suorituspaineita enemmän kurssin ilmapiiriä leimaa kuitenkin turhautuneisuus siitä, kuinka opintojakson tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia ja siitä, että kunnollinen ohjeistus ja tuki työlle puuttuu. Tästä käydään käytävillä ja lounaspöydissä jatkuvasti keskusteluja. Kukaan ei kuitenkaan tunnu oikein tietävän, mikä tämän opintojakson suhde on GIDS-ajatuspajan perustamiseen ja mitä tuloksia työltä oikeasti odotetaan. Kaiken lisäksi projektia vaivaa ainakin jossain määrin epäonnistumisen pelko, mikä ei minun mielestäni sovi lainkaan ajatuspajakonseptiin. Ajatuspajojen tuotoksista 95 % kuuluukin mennä suoraan roskakoriin, ja se 5 % joka edustaa laadukasta ideointia on ratkaiseva. Tässä yleisesikuntaupseerikurssin viitekehyksessä kukaan ei taida haluta edustaa sitä 95 %:a.
Ryhmätyötä tehtiin erilaisissa alaryhmissä aamupäivä ja iltapäivä neljään asti. Edeltävällä viikolla ajatustyön esitystavaksi päätettiin ottaa operaation perusrakenne, joten työ sisälsi operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittelemistä EU:n logistiikkakeskuksen ja paremman sotilaallisen liikkuvuuden kehittämiseksi.
Keskiviikko jatkui samoissa merkeissa. Aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty ja muu päivä käytettiin ryhmätyön jalostamiseen. Suurin osa omasta työryhmästäni oli tiedonhankintamatkalla Erfurtissa, joten harvoilla paikalla olijoilla ritti tekemistä ratkaisukohtien järjestämisessä operaatiolinjoille. Verkkaiseen tahtiin, tietenkin.
Torstaina jätin liikuntakoulutuksen väliin, sillä kävin katsomassa asuntoa seuraavalla kurssilla aloittavalle suomalaisopiskelijalle. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vapaavalintaiset pallopelit, mutta paikalle ei meidän luokkamme 16 opiskelijasta päässyt kuin 3, mikä varmasti hieman rajoitti lajivalintaa. Liikuntaan osallistuu aina kaksi luokkaa kerralla enkä tiedä kuinka monta opiskelijaa C-luokasta pääsi paikalle. Viime viikon perusteella ei menestys sielläkään varmasti ollut kummoisempi.
Iltapäivällä tasattiin tiedot Erfurtissa vierailleiden ja Hampuriin jääneiden työryhmän jäsenten välillä. Jonkin verran uutta asiaa tuli esille ja sitä alettiin sovittaa olemassaoleviin tuloksiin. Operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien viilaamista jatkettiin kuulemma vielä pitkälle iltaan työryhmän valvojan everstiluutnantti H:n läsnäollessa. Itse en tähän iltatyöhön päässyt osallistumaan, sillä osallistuin jääkäreistä kertovan näyttelyn avajaisiin merimieskirkolla.
Perjantaina koottiin yhteen ryhmätyössä viikon aikana saadut tulokset. Yllätyin sitä, että edeltävänä iltana operaatiolinjat ja useat ratkaisukohdat oli enemmän tai vähemmän spontaanisti päätetty laittaa uusiksi. Tästä seurasi se, että putosin ainakin osittain kärryiltä työryhmän työssä. Pyysinkin, että työryhmän tiedot tasattaisiin jossain vaiheessa, varsinkin kun tällä jälkimmäisellä viikolla monet olivat työharjoittelussa ja perjantaina vielä useammat olivat lomalla.
Kokonaisuutena viikko oli pitkälti tyhjäkäyntiä. Ryhmätyö ei ollut mielestäni hyvin johdettu, mutta se ei välttämättä ollut pelkästään ryhmän johtajan syy, myös tehtävänannolla ja perusteiden puuttumisella on osansa. Tärkeimmäksi työmenetelmäksi muodostui keskustelu, josta yksi teki muistiinpanoja. Aikataulua tai työsuunnitelmaa en nähnyt. Luokkatilan laitteet ja välineetkään eivät kaikilta osin tukeneet työskentelyä. En tiedä olisivatko lopputulokset olleet näistä lähtökohdista sen parempia Suomessa, mutta näitä lähtökohtia ei lähtökohtaisesti olisi Suomessa ollut.
Oppina viikosta minulle on se, että ryhmätyön johtajan tärkein tehtävä ei ole puuttua sisältöön, vaan suunnitella ja organisoida työtä. Toinen tärkeä oppi on se, että on pysyttävä älyllisesti rehellisenä. Tällä tarkoitan, että omaa näkemystä on pidettävänä oikeana kunnes ymmärtää toisten näkemysten perustelut. Kukkua ei tarvitse niellä sellaisenaan. Jos ei vaan ymmärrä toisten näkemystä on yritettävä kovempaa ymmärtää itse, mutta myös toisten olisi perusteltava näkemyksensä paremmin. Jos tämäkään ei auta on jonkun auktoriteetin (tai äänestyksen tai ajan kulumisen) tehtävä päätös, minkä jälkeen kaikki tukevat sovittua näkmystä. Vaikka se olisi joidenkin mielestä kukkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)