312.- 322. päivä

Seuraavat kaksi viikkoa kurssi on opintomatkalla. Matkan nimi on "NATO/EU-Hauptstadtreise", eli Nato-, EU- ja pääkaupunkimatka. Matkan opetustarkoitus on tiivistetysti antaa katsaus Naton, EU:n ja valikoitujen liittolaismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, tavoitteisiin, menettelytapoihin ja kehitysnäkymiin, Saksan intressejä unohtamatta. Kuten edellisen viikon merkinnöissä totesin, matka toteutetaan osittain pienemmissä osastoissa useisiin eri maihin ja kohteisiin.
Maanantai oli silkka matkustuspäivä. Kolme bussia lähti liikkelle Hampurista klo 07.45. Perille Brysseliin saavuttiin n. klo 17 pintaan. Matka sujui muuten jo tietyllä rutiinilla, mutta minulle oli edeltävänä iltana noussut kuume, ja matkustin lähinnä lääkkeiden voimalla. Päätös lähteä reissuun ei ollut helppo sillä oloni oli todella kurja, mutta päätin kuitenkin uhmata olosuhteita ja luottaa siihen että oireet helpottavat. Muutenhan minulta olisi mennyt koko kahden viikon reissu sivu suun. Näin kävi ainakin kahdelle kurssitoverilleni, jotka siis jäivät sairauden takia kotiin.
Tiistain vastaisena yönä kuume nousi jälleen ja totesin, että on parempi jäädä huoneeseen lepäämään. Kävin syömässä aamupalan vaikka ei oikeastaan ollut nälkä ja menin takaisin vuoteeseen. En poistunut huoneestani ennen iltakahdeksaa ja silloinkin vain käydäkseni syömässä jotain. Onneksi huoneessa oli vedenkeitin, jolla valmistin ostamaani yrttiteetä pitkin päivää. Tiistain ohjelmassa olisi ollut vierailu Naton päämajassa sekä Saksan pysyvään edustustoon EU:ssa, mutta nämä jäivät minulta väliin. Harmittaa vietävästi, vaikka kurssikaverieni mukaan en sisällöllisesti menettänytkään kovin paljoa. Paikat olisi silti ollut mukava nähdä. Oli ehkä virhe lähteä koko reissulle kipeänä.
Keskiviikkona olo oli jo jonkin verran parempi, mutta lähdin silti liikkeelle lääkkeiden voimalla. Päivän vierailukohteena oli SHAPE, eli Supreme Allied Headquarters Europe. Tämä on toinen Naton kahdesta strategisen tason suunnitteluesikunnasta. Perillä meidät ohjattiin Eisenhower-auditorioon, jossa vierailijat toivotti tervetulleeksi Saksan kansallinen vanhin, prikaatikenraali M. O. Ensimmäisen varsinaisen esityksen piti eversti Stefan Kern aiheesta Comprehensive Crisis and Operations Mangament Centre (CCOMC). Esitys oli yleisluontoinen ja siitä jäi painavimpana mieleen kehoitus noudattaa prosessia ja aikatauluja, mutta samalla olla tekemättä mitään, ellei ole erikseen käsketty. Tämä voi kuulostaa aloitekyvyttömyydeltä, mutta ohje selittyy sillä, että SHAPE on 29 valtion strategisen tason esikunta. Tällöin liika innokkuus ja oikominen tulee helposti tulkituksi väärin kielteiseksi tai jopa vihamieliseksi toimintamalliksi. Samalla luennoitsija kuitenkin korosti, että esim. COPD on ohje eikä ohjesääntö tai doktriini, ja sitä voidaan aina soveltaa tarpeen mukaan. Seuraavan luennon piti komentaja J.C. Yhdysvaltojen merivoimista. Hänen aiheenaan oli "Major Joint Operation +" -tavoitetila sekä Maximum Level of Effort (MJO+ ja MLE). Näillä käsitteillä tarkoitetaan Naton kyvyn kohottamista uudelle tasolle (Level of Ambition, LOA). MJO+ tarkoittaa sitä, että liittoumalla pitäisi olla kyky toimia yhtäaikaisesti joko kuudessa pienessä yhteisoperaatiossa (Small Joint Operations, SJO) ja kahdessa suuressa yhteisoperaatiossa (MJO), tai kolmessa suuressa yhteisoperaatiossa. Tämä on tavoitetila, johon liittouma pyrkii. Käsite Maximum Level of Effort tarkoittaa liittouman kaikkien käytettävissä olevien voimien käyttöä yhtäaikaisesti, eli käytännössä Naton 5 artiklan alaista puolustustilannetta. MLE on käsitteenä jo niinkin yleistynyt, että se esiintyy julkisissa uutislähetyksissä. Tämä taas on puolestaan muokannut liittouman valtiotason strategista ajattelua samaan suuntaan, eli että voimavaroja ollaan taas valmiita suuntaamaan liittouman käyttöön. Jotkut valtiot ovat tähän tietenkin valmiimpia kuin toiset, mutta trendi on selvä.
Seuraavan luennon piti kommodori M.H. Kanadan merivoimista aiheesta liittouman toimintakyvyn kehittäminen SACEUR:n vastuualueella. Hänen sanomansa voi tiiviistää siten, että Natossa tapahtuu, Venäjän uhka otetaan vakavasti ja että nopeus ratkaisee.
Tämän jälkeen otettiin ryhmäkuva ja nautittiin kenttälounas Saksan kansallisen huoltoelementin tiloissa. Valitettavasti SHAPE:ssa palvelevat suomalaiset yhteysupseerit olivat sidottuja muihin tehtäviin eivätkä ehtineet lounaalle. Viron yhteysupseeri everstiluutnantti R.J. oli kuitenkin vanha tuttu kadettikoulun ajoilta ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan.
Iltapäivän ensimmäisen luennon piti eversti P.K. Saksan ilmavoimista. Aiheena oli Naton komentorakenteen muutos, tarkemmin ottaen Organisational Advisory and Change Management (OACM). Edellä esitettyjen tavoitteiden mukaisesti myös Naton johtamisrakennetta (Nato Command Structure NCS) ollaan laajentamassa ja leventämässä.
Tämän jälkeen puhui Turkin merivoimien kommodori B.E. aiheesta Naton Kyberoperaatiokeskus. Kyberulottuvuus on Natossa määritetty samanarvoiseksi sodankäynnin ulottuvuudeksi kuin maa-, meri- ja ilmaulottuvuus. Tämä alkaa vähitellen näkyä esikunnissa ja joukoissa. SHAPE:n kyberoperaatiokeskuksessa palvelee n. 100 henkilöä.
Seuraavaksi Puolan ilmavoimien eversti J.P. puhui esikunnan tehtävien jaosta kansallisuuksien kesken ja pitkän tähtäimen rotaatiosuunnitelmasta.
Tauon jälkeen edelliseltä kurssilta valmistunut ja esikunnassa vajaan vuoden erään osastopäällikön avustajana palvellut majuri C.A. kertoi kokemuksistaan työskentelystä SHAPE:ssa tuoreena yleisesikuntaupseerina.
Pitkän päivän päätti SHAPE:n esikuntapäällikön kenraali M.K:n esitys ja keskustelu. Hän on Bundeswehrin toinen täyskenraali (neljä tähteä), eli samanarvoinen Generalinspekteurin kanssa.
Tämän mielenkiintoisen keskustelun päätteeksi siirryttiin busseihin ja ajettiin n. 3 tuntia Aacheniin, jossa majoituttiin hotelleihin.
Torstaiaamuna oloni oli varsin kurja, sillä valitettavasti minulle oli noussut yöllä taas kuume. En kuitenkaan voinut jäädä hotelliin, sillä matka jatkuisi illalla kohti Ranskaa, joten jouduin lähtemään liikkeelle kuumetta alentavien lääkkeiden voimalla. Vierailukohteena oli Joint Forces Command Brunssum (JFCBS), joka on Naton operatiivisen tason johtoesikunta. Paikalla meitä tervehti italialainen kenraali R.M., joka oli juuri ottanut vastaan komentajan tehtävät. Vierailun isäntänä toimi kuitenkin saksalainen kenraalimajuri W.O., joka on esikunnan huolto-osaston osastopäällikkö (DCOS Support).
Ensimmäisen esityksen piti yhdysvaltalainen eversti T.D. JFC:n toteuttamasta strategisesta kommunikaatiosta (STRATCOM). Esitys painotti sitä, kuinka tärkeän roolin kommunikointi on ottanut kriisien ennaltaehkäisyssä ja pelotteen luomisessa. Monessa asiassa mennään nykyään ns. STRATCOM edellä. Seuraavan puheevuoron piti majuri R.I. tiedusteluosastolta. Hän selvitti Naton tiedustelutoiminnan nykyisiä toimintaperiaatteita.
Tauon aikana törmäsin käytävällä JFC:ssä työskentelevään suomalaiseen suunnittelu-upseeriin ja ehdimme vaihtaa lyhyet kuulemiset.
Seuraavan esityksen piti Iso-britanninan ilmavoimien eversti R."S." G. aiheesta Enhanced Forward Presence (eFP), joka kuuluu JFC:n johtovastuuseen. Oli mielenkiintoista kuulla, mihin tällä Baltian maihin ja Puolaan sijoitetulla pienellä taistelujoukolla oikeastaan pyritään ja mitä käytännön haasteita toimintaan liittyy. Tämän jälkeen saksalainen majuri S. puhui suunnitteluosaston ajankohtaisista asioista.
Lounaan jälkeen everstiluutnantti L.R. esitteli JFC:n tulevaa harjoitustoimintaa. Tämän vuoden pääharjoitus on nimeltään Trident Javelin 2018 ja seuraavan vuoden Trident Jupiter 2019. Se pelataan uudessa skenaariossa nimeltään OCCASSUS, joka vastaa nykyisiä harjoitusskenaarioita paremmin Venäjän luomaan uhkakuvaan.
Päivä päättyi keskustelutilaisuuteen kenraali W.O:n johdolla, minkä jälkeen siirryttiin linja-autoihin. Tässä kohden kurssi jakaantui pienryhmiin ja hajaantui eri suuntiin. Oma bussini ajoi Brysselin lentoasemalle, jossa kaksi ryhmää jäi kyydistä. Minun ryhmäni jatkoi linja-autolla Pariisiin, jonne saavuimme n. klo 21. Olin koko päivän ajan varsin uupunut ja tukkoinen, ja jaksoin vain flunssalääkkeiden voimalla keskittyä sinänsä mielenkiintoiseen päivään. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että seuraava päivä menisi kokonaan vuoteen pohjalla.
Perjantaina ryhmäni vieraili Saksan suurlähetystössä Pariisissa ja Ranskan puolustusministeriössä. Minä en valitettavasti kyennyt osallistumaan näihin tilaisuuksiin, vaan jäin toipumaan hotellihuoneeseen. Kuume ei ottanut laskeakseen. Lopulta otin illan suussa lääkettä sen verran, että pääsin hakemaan ruokaa.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena ohjelmanumerona järjestettyyn Pariisin kiertoajeluun. Lopun päivästä pysyin kuitenkin vuoteessa.
Sunnuntaina ei ollut erikseen järjestettyä ohjelmaa. Oloni oli jo hiukan parempi, joten toivon matkan jälkimmäisen puoliskon onnistuvan alkuosaa paremmin.
Maanantain ohjelmassa oli vierailu Ranskan puolustusministeriöön. Vierailu noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: turvatarkastusten kautta ryhmä johdatettiin pieneen neuvotteluhuoneeseen, jossa tarjolla oli kahvia ja croisanteja. Vierailun isäntänä toimi poliittisen osaston nuorehko työntekijä, jonka nimi meni minulta ohi. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että hän puhui sekä saksaa että englantia varsin hyvin. Ensimmäinen esitys käsitteli EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Ranskan näkökulmasta, josta seuraavassa eräitä irrallisia havaintoja. Esityksen piti eversti, jonka nimi minulta ohi. Ranska tukee Naton eurooppalaista pilaria eikä nää ristiriitaa tai kilpailuasetelmaa Naton ja EU:n rakenteiden kehittämisen välillä. Ranskan näkemyksen mukaan EU:n tulisi saada aikaan joukkoja kentälle, ja vieläpä nopeata toimeenpanoa varten. Kyseessä on myös johtamisongelma, sillä EU:lla ei ole soveltuvia johtamisrakenteita. Esityksen pitäjä oli palvellut pitkään EU:n sotilasesikunnassa ja oli jossain määrin turhautunut EU:n tapaan tehdä sotilaallisen voiman käyttöön liittyviä päätöksiä, ehkä siksi, että se poikkeaa merkittävästi Ranskan presidenttikeskeisestä järjestelmästä.
Seuraavan esityksen pitivät kommodori M.D. ja komentajakapteeni M.L. ja sen aiheena oli Nato. Atlantin liiton ja Ranskan keskinäisen suhteen historia on monipolvinen ja vaiherikas. Suhde on melko erikoinen vielä tänä päivänäkin. Ranska on mukana (ainakin osittain) Naton komentorakenteessa. Naton toiminnassa mukanaololle Ranska asettaa tiettyjä reunaehtoja ja varauksia, joiden ydin on siinä että Ranska varaa itselleen oikeuden toimia (tai olla toimimatta) yksin oman kansallisen etunsa mukaisesti. Syyt Ranskan oikukkuudelle Naton suhteen ovat historiassa ja heijastavat suhteita Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Naton nykyisen merkityksen Ranskalle esiintyjät tiivistivät kolmeen kohtaan: 1. viidennen artiklan mukainen kollektiivinen puolustus 2. transantlanttisen kumppanuuden varmistaminen ja 3. yhteinen viitekehys sotilaalliselle toiminnalle. Ranska näkee tärkeiksi Naton nykyiset hankkeet, kuten eFP:n, NRF:n ja VJTF:n, mutta haluaisi kovasti kehittää Naton aloitekykyä Afrikan ja terrorismin vastaisen sodan suuntaan. Ranskan suhteet Venjäjään ovat sen sijaan yllättävänkin ymmärtäväiset. Mieleeni tuli, että Naton alkuperäinen tarkoitus "keep USA in, Russia out, and Germany down" ei ranskalaisten mielestä ole niin kaukaa haettu tänäkään päivänä.
Aamupäivän viimeisen esityksen aihe oli Afrikka ja sen piti eversti G. Hänellä oli seuranaan everstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Ranskan intressit Afrikassa ovat merkittävät ja niiden taustalla ovat sekä historialliset (eli kulttuuriset) ja taloudelliset syyt. Luvut puhuvat puolestaan: Ranskalla on Afrikassa 24 sotilasasiamiestoimistoa. Ranskalla on kahdenväliset sotilaallisen yhteistyön sopimukset 11 Afrikan valtion kanssa ja yhteistoimintasopimukset 17 valtion kanssa. Ranskalla on 14 alueellista koulutuskeskusta eri puolilla Afrikkaa ja niissä koulutetaan vuosittain liki 3000 sotilasta. Lisäksi Ranskalla on lukuisia kalustovarastoja eri puolilla mannerta. Ranska näkee Afrikassa paljon tulevaisuuden lupauksia, mutta myös potentiaalisia (ja jo realisoituneita) ongelmia.
Tämän esityksen jälkeen oli lounaan vuoro. Se oli isäntämaan maineen veroinen. Lounaan ja kiitospuheiden jälkeen siirryttiin linja-autolla Pariisin Gare du Nord -rautatieasemalle, josta EuroStar-junalla Lontooseen. Lontoossa siirryttiin StPancrasin rautatieasemalta jalan hotellille. Illan päätteeksi Saksan laivastoasiamies Lontoossa komentaja Handrick piti lyhyen tervetuliaistilaisuuden paikallisessa pubissa. Kuume ja paha olo ei pysynyt poissa ihan koko päivää, mutta pahin vaikuttaisi olevan takanapäin.
Tiistain ohjelma käsitti luentoja ja keskusteluja Saksan suurlähetystössä sekä illallisen Army & Navy Clubilla. Saksan suurlähetystölle piti suunnitelman mukaan siirtyä metrolla, mutta koska sää oli niin aurinkoinen, päätti ryhmä kävellä. Sää oli myös tuulinen ja jäätävän kylmä, joten n. puolen tunnin kävely ei varmastikaan tehnyt hyvää toipumiselleni. Tervehdyssanat lausui Saksan puolustusasiamies prikaatikenraali R.. Ryhmää kävi tervehtimässä myös suurlähettilään sijainen. Varsinaisen suurlähettilään jäätyä eläkkeelle ei uutta ole voitu vielä nimittää, koska Saksassa ei ole hallitusta. Ensimmäisen varsinaisen esityksen pitivät maavoima-asiamies eversti R. ja ilmavoima-asiamies eversti H. Aiheena oli Iso-britannian turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä brexit. Brexit osoittautui teemaksi, joka nousi yhä uudestaan esiin vierailun aikana. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä neuvottelut EU:n ja kuningaskunnan välillä ovat kiivaimmillaan. Kävi myös ilmi, että brexit on aihe joka jakaa brittejä voimakkaasti. Kuitenkin yleinen näkemys oli, että britit haluavat sen toteuttaa, tulossa on ns. kova brexit, ja että uutta kansanäänestystä aiheesta ei ole tulossa. Samalla kertaa kuitenkin tuotiin yhä uudelleen esiin, että neuvottelut ovat kesken, niiden lopputuloksesta ei voida vielä sanoa mitään, ja että Iso-britannia aikoo ylläpitää erityisen läheistä suhdetta Eurooppaan, erityisesti Irlantiin. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin ei voi kuin todeta, että koko eroaminen vaikuttaa järjenvastaiselta ja kaoottiselta. Tilannetta pahentaa se, että brexit vie tällä hetkellä maan politiikassa kaiken huomion eikä normaalille asioiden hoitamiselle jää lainkaan aikaa tai energiaa. Saksan ja Iso-Britannian kahdenväliset sotilaalliset suhteet ovat erittäin tiiviit ja pitkälle kehittyneet. Niiden pääkohdat on linjattu Joint Vision Statement -asiakirjassa sekä sen pohjalta laaditussa Road Mapissa, jossa tarkastellaan jo brexitin jälkeistä aikaa. Näiden taustalla puolestaan ovat perusteasiakirjat Strategic Defence and Security Review (SDSR 2015) sekä asevoimien konsepti Joint Forces 2025.
Erityisesti panin merkille sen, miten usein ja voimakkaasti Venäjän uhka nousi esiin Iso-britannian linjauksissa. Saksalaiset eivät aina jakaneet tätä käsitystä, mutta briteillä Venäjä on noussut selvästi tärkeimmäksi sotilaalliseksi uhkaksi, esim. ohi kansainvälisen terrorismin. Syyt sille että Iso-Britannia kokee Venäjän suurimmaksi uhkaksi ovat moninaiset, mutta esiin nousi mm. Ukrainan ja Krimin tapahtumat sekä Venäjän vaikutusvallan nousu Lähi-idässä, jossa briteillä on perinteisesti ollut voimakkaita intressejä. Myös Venäjän meri- ja ilmavoimien aktivoitumista Pohjois-Atlantilla on Iso-Britanniassa seurattu huolestuneena. Taustalla vaikuttaa varmasti myös Litvinenkon salamurha Lontoossa ja muut vastaavat, vähemmälle julkisuudelle jääneet seikat.
Seuraavaksi otettiin ryhmäkuva suurlähetystön portaikossa. Kahvitauon jälkeen luennoi Saksan yhteysupseeri Permanent Joint Headquartersissa, eversti N.G. Luennoitsija kertoi erittäin positiiviseen sävyyn ja jopa jossain määrin haltioituneesti PJHQ:n toimintakulttuurista ja johtamiskäytännöistä. Erityisen positiivisena hän piti sitä, miten britit kykenevät samanaikaisesti sekä noudattamaan että soveltamaan ohjesääntöjä ja oppaita. Menetelmiä ja prosesseja ei nähdä toiminnan esteenä, vaan ne otetaan haltuun ja niitä sovelletaan joka päivä.
Lyhyen puheenvuoron piti myös everstiluutnantti S., joka palvelee Iso-Britannian puolustusministeriössä. Hänen seuranaan oli myös toinen MoD:ssa palveleva saksalainen. Puolustusministeriön rooli on pienempi kuin Saksassa ja yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa huomattavasti mutkattomampaa.
Viimeisen puheenvuoron ennen lounastaukoa pitivät lippueamiraali J.N. sekä komentaja R. Allied Maritime Commandista (MARCOM), joka on Naton merivoimaesikunta. Keskustelua käydään siitä, jääkö esikunta kaikkine osineen (myös EU-operaatiot) Lontooseen brexitin jälkeen. Esikunnan suurin työpanos on tällä hetkellä vuoden pääsotahrjoituksessa Trident Juncture 2018, johon liittyy suuri merivoimakomponentti. Harjoituksen painopiste on Norjassa. Lounas nautittiin suurlähetystön ravintolassa.
Iltapäivän aluksi suurlähetystön eri toimialojen lähetystösihteerit puhuivat isäntämaan tilanteesta omista näkökulmistaan. Ääneen pääsivät vuorollaan poliittinen osasto, talousosasto, kulttuurisihteeri sekä lehdistösihteeri. Jokaiselle oli varattu n. puoli tuntia keskusteluineen. Erityisesti mieleeni jäi kulttuurisihteerin puheenvuoro, jossa nousi esiin Iso-britannian ja Saksan poikkeavat historiakäsitykset. Historiallisuus ja muistaminen ovat briteillä aivan eri tasolla kuin saksalaisilla. Perinteitä pidetään saksaan verrattuna erittäin tärkeinä ja niitä myös eletään. Tämä on saksalaisille joskus vaikeaa ymmärtää. Lehdistösihteeri kävi läpi lehdistön roolia Iso-britannian yhteiskunnallisessa keskustelussa ja painotti, että lööppeihin ei saa takertua liikaa vaan niitä pitää osata tulkita.
Päivän viimeisen luennon piti reservin komentaja F.I-B. Kings Collegesta. Hänen esitelmänsä koski Kings Collegen sotilaallisia opintosisältöjä sekä erityisesti ajatuspajaa nimeltä Sir Michael Howard Centre for the History of War, jossa hän itse työskentelee. Kings College on erittäin arvostettu oppilaitos myös sotatieteissä.
Tämän jälkeen palattiin hotellille, osa kävellen ja osa metrolla. Liikenne oli lumisateesta johtuen kaoottista, mutta perille päästiin kuitenkin.
Illalliselle Army & Navy Clubille siirryttiin hotellilta jalan n. 15 min. Tilaisuus alkoi tervetuliaismaljoilla klo 19.30 ja pöytiin istuttiin kahdeksalta. Ilokseni paikalle oli kutsuttu myös Suomen puolustusasiamies eversti J.I. Päivällinen oli mukava ja ruoka herkullista. Tilaisuus päättyi klo 22 ja kävelin hotellille nukkumaan.
Keskiviikon vierailukohteena oli puolustusminsteriö (MoD). Sinne siirryttiin jalan, koska matka oli lyhyt. Olosuhteet sen sijaan olivat lontoolaisittain hankalat, sillä lumentulo oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Turvallisuusmuodollisuuksien jälkeen ryhmä johdettiin sokkeloisen rakennuksen läpi pieneen neuvotteluhuoneeseen. Tervetuliaissanat lausui asevoimien eurooppasuhteista vastaava valtiosihteeri E.H. Seuraavan esityksen piti ns. Chilcotin raportin suositusten toimeenpanosta vastaava johtaja R.H. Saimme mukaamme vihkosen "The Good Operation", johon on koottu Chilcotin raportin tärkeimmät kohdat. Chilcotin raportti on seitsemän vuotta kestänyt valtava selvitys Irakin ja Afganistanin sodassa tehdyistä virheistä. Raportti valmistui viime vuonna ja sen suositusten toimeenpano on aloitettu koko puolustushallinnossa.
Seuraavaksi ääneen pääsi air vice-marshal eli kenraalimajuri A.T., joka toimii ministeriön operatiivisen osaston osastopäällikkönä. Hän kävi läpi hyvin nopeaan tahtiin kaikki maanosat ja operaatiot, jossa Iso-Britannia toimii. Operaatioista päättää kansallinen turvallisuusneuvosto prosessissa, joka normaalioloissa kestää n. kaksi viikkoa. Tarvittaessa prosessia voidaan nopeuttaa tuntiluokkaan. Päätöksenteossa käytetään fuusioidun doktriinin menetelmää, jossa operaatiota tarkastellaan 19 eri osa-alueen näkökulmasta.
Kahvitauon jälkeen kommodori P.M. esitteli ministeriön merioperaatioiden osaston ja Royal Navyn ajankohtaisia asioita. Tärkeimpänä esiin nousi luonnollisesti kaksi uutta lentotukialusta, joiden on määrä saavuttaa operatiivinen valmius parin vuoden kuluessa.
Viimeisen esityksen ennen lounasta piti L.D., joka vastaa suhteista EU:iin sekä brexit-kysymyksistä. Hänen sanomansa oli, että puolustusyhteistyössä pyritään jatkamaan mahdollisimman pitkälle ennallaan.
Lounas nautittiin ministeriön kellarissa sijaitsevassa Henri VIII:n viinikellarissa. Lounaan jälkeen jäätiin odottamaan Saksan ja Iso-Britannian puolustusministereiden lyhyttä vierailua. He saapuivatkin paikalle seurueineen, tervehtivät ryhmäämme ja vastasivat hyväntuulisesti muutamaan kysymykseen. Molemmista ministereistä huhutaan, että heillä on mahdollisuuksia edetä aivan huipulle.
Iltapäivän ohjelma oli vähemmän asiapitoinen ja keskittyi enemmän turistinähtävyyksiin. Ensimmäiseksi siirryttiin metrolla Mansion Houselle, joka on Lontoon Lord Mayorin edustusasunto. Siellä saimme n. tunnin opastuksen rakennuksen historiaan ja esineistöön. Tämän jälkeen kävelimme Sky Gardens -pilvenpiirtäjään, jossa oli mahdollisuus nauttia kahvit kattoterassin puutarhassa. Ilta oli vapaa ja käytin sen suurimmaksi osaksi lepäämiseen.
Torstai alkoi laukkujen siirtämisellä valmiiksi bussiin. Tämän jälkeen siirryttiin jalan International Institute for Strategic Studies (IISS) -ajatuspajaan. Ajatuspajan tiloissa keskusteltiin järjestön tuotoksista (mm. Military Balance 2018) ja siitä kuinka ne syntyvät, Iso-Britannian turvallisuuspolitiikasta, brexitistä ja tietenkin Royal Navystä. Asiantuntijoina paikalla olivat J.H., prikaatikenraali evp B.B., B.G. ja N.C. Keskustelu oli erittäin asiantuntevaa, mutta kuitenkin yllättävän varovaista. Puhujat tekivät selväksi että he eivät voi sanoa miten asiat ovat, vaan ainoastaan esittää arvioita. Samalla he kuitenkin korostivat, että he eivät ole millään tavalla kytköksissä Iso-Britanniaan tai muihinkaan valtioihin, vaan ovat täysin riippumaton tutkimuslaitos. Siinä tapauksessa he olisivat minun mielestäni voineet sanoa joitain asioita suoremminkin. Uhka-arvioissa korostuivat täälläkin Venäjä ja toisaalta myös Kiina. Kevyen lounaan jälkeen siirryttiin metrolla parlamenttitalolle, jossa oppaanamme toimivat ensin ylähuoneen jäsen ja sen jälkeen kaksi alahuoneen jäsentä. Kaikki kolme olivat puolustuskomiteoiden ja -valiokuntien jäseniä. Kävimme lyhyen keskustelun parlamenttitalon pubissa minkä jälkeen vierailimme lyhyesti sekä ylä- että alahuoneen yleisölehtereillä. Parlamenttitalossa oli remontti kesken, mutta oli silti hienoa tutustua historialliseen rakennukseen sisältäpäin.
Bussi laukkuinemme haki meidät parlamenttitalon ulkopuolelta, mistä ajoimme n. tunnin Heathrow'n lentokentälle. Lento oli yhä edelleen jatkuvan lumisateen takia n. tunnin myöhässä, joten laskeuduimme Hampuriin vasta n. klo 23 illalla.
Perjantai oli työajan tasausvapaata matkan lukuisista pakollisista iltamenoista.
Kokonaisuutena matka oli erittäin onnistunut ja avartava, varsinkin vierailut Naton esikuntiin Monsissa ja Brunssumissa. Valitettavasti osa matkan sisällöstä meni minulta ohi sairastelun takia. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä kotiin toipumaan kuin lähteä puolikuntoisena matkaan. Arvioin virheellisesti, että kuume olisi mennyt nopeammin ohi, ja siksi lähdin lääkkeiden voimalla liikkeelle. Jatkossa näin ei kannata toimia, ellei ole aivan välttämättä pakko.

183.-187. päivä

Maanantai alkoi tohtoriopiskelija J.S.:n luennolla. Hän tiivisti viime tiistaina Kielissä pidetyn meristrategian symposiumin keskeisemmän sisällön kolmeen varttiin. Tämä oli tietenkin mahdotonta, joten johdantoluento venyi puolitoistatuntiseksi. Paikalle kuulemaan oli saapunut myös pari kommodoria, eli merisotaopin laitoksen johtaja S. sekä uusi tuttavuus operaatiotaidon laitokselta, kdri H. Tämän jälkeen pidettiin paneelikeskustelu, johon osallistui kaikki symposiumissa paikalla olleet, eli myös minä. Siitä ei kuitenkaan muodostunut perinteistä paneelikeskustelua, vaan tavanomainen opetuskeskustelu, jossa symposiumiin osallistuneilla oli ikään kuin avauspuheenvuorot ja ehkäpä hieman suurempi todennäköisyys saada puheenvuoro. Keskustelu polveili melkein puoleen päivään asti, minkä jälkeen sovittiin ryhmätöiden jatkosta. Iltapäivällä oli kurssin johtajan tunnit, joita hän ei halunnut hyödyntää, sekä ryhmätyölle varattua aikaa, jota varten ei katsottu olevan tarpeen kokoontua. Näin ollen päivä päättyi tavanomaista aikaisemmin.
Tiistaina päivä alkoi vuoristomatkan eli teambuilding-harjoituksen tarkennetulla ohjeistuksella. Matka on suunniteltu melko täyteen kaikenlaista ohjelmaa varhaisesta aamusta iltamyöhään. Onneksi osa ohjelmanumeroista on vapaaehtoisia. Mielenkiintoinen matka on joka tapauksessa edessä! Ohjeistuksen jälkeen palattiin aselajikohtaisiin opetusryhmiin, mikä merivoimien osalta tarkoitti jatkamista meristrategian ryhmätyön parissa. Ensin kuitenkin luokan tuutori sekä vieraileva senior mentori pitivät puheenvuoron esittelyistä. He painottivat selkeyttä ja tiivistämisen taitoa, mikä on sitä tärkeämpää, mitä ylempänä organisaatiossa ollaan. Asiantila, sen perustelut, sekä suositukset perusteluineen tulisi pystyä esittämään hyvin tiivistetysti: parhaassa tapauksessa parissa minuutissa tai parilla sivulla. Muodolla on merkitystä, sillä sisältöä ja muotoa ei voi erottaa. Liian pieni kirjasinkoko tai liika teksti kuvien kustannuksella on myrkkyä. Tunnetilan ja sopivan huumorin merkitystä ei myöskään voi vähätellä (vrt. tunneäly). Nämä asiat ovat periaatteessa täysin tuttuja, mutta unohtuvat helposti asiasisällön temmatessa mukaansa.
Iltapäivän aluksi oli pitkästä aikaa historianopetusta. Opetuksen aiheena oli edelleen Bundewehrin perinteet. Koulun tiloissa oli suoritettu käsketty tarkastus, jonka tuloksia nyt perattiin. Koulun toisen kasarmin eräästä työhuoneen seinältä oli tavattu pari taulua, jossa kuvattiin nykyisen ja entisen Luftwaffen koneita lentämässä samassa kuvassa. Tästä oli seurannut ilmavoimien komentajan käsky (joka koskee kaikkia ilmavoimien univormua käyttäviä), jossa kielletään Toisen maailmansodan aikaisia lentokonemalleja esittävien kuvien esillä pitäminen julkisissa tiloissa. Tämä koskee myös muistoesineitä ja myös kuvia, joissa ei esiinny laissa kiellettyjä symboleja. Lisäksi kielto esillepanostoa koskee henkilöiden kuvia, jotka ovat palvelleet Wehrmachtissa. Tästä keskusteltiin. Omalta osaltani voin todeta, että en parhaalla tahdollanikaan kyennyt seuraamaan keskustelun argumentointia tai sen mahdollisesti sisältäneitä loogisia päättelyketjuja.
Keskiviikkona jatkui ryhmätyön koostaminen. Tekemistä oli eilisen välitarkastelun jälkeen jäänyt enää hyvin vähän, joten työskentely oli käytännössä enää hienosäätöä ja viimeistelyä. Tulosten esittely on kuitenkin vasta perjantaina. Jää nähtäväksi, mitä muuta tekemistä torstaille kehitetään. Liikuntatunnilla oli läsnä vain ilma- ja merivoimien opiskelijat, mutta pienen kentän sählypeli saatiin kuitenkin aikaan. Iltapäivän päätteeksi pakkasin rinkan puolentoista viikon päästä maanantaina alkavaa teambuilding-matkaa varten. Rinkka piti pakata jo tällä viikolla siksi, että merisotalinja on ensi viikon poissa, ja matkatavarat lähtevät kohteeseen etukäteen jo ensi viikon perjantaina.
Torstain ohjelmassa oli ryhmätyön tulosten esittelyn kenraaliharjoitus. Täällä on tapana, että seminaarimuotoisten opintojaksojen tulosten esittelyä seuraamaan kutsutaan eri ainelaitosten opettajia sekä koulun johtajistoa, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikki menee pilkulleen oikein. Mahdollisille seuraajille tulostetaan nimikyltit (vaikka kaikki läsnäolijat melko suurella varmuudella tietävät, keitä he ovat) ja pöydille laitetaan virvokkeita ja keksejä. Puheehvuorot ja argumentit viimeistellään siten, että niistä yritetään löytää heikkouksia, ja parannusesityksistä keskustellaan. Tämän kahden viikon seminaarin osalta kaikki on päällisin puolin kunnossa, mutta epävirallissa, kahdenkeskisissä keskusteluissa monet opiskelijatoverit ovat kritisoineet ryhmätyön tuloksia: sen sisältö pysyttelee tutussa ja turvallisessa eikä juurikaan tarjoa itsenäisiä, omia tai rohkeita näkökulmia. Olen tästä samaa mieltä. Ryhmässä on lähdetty valitettavissa määrin mukaan A2/AD -kaanoniin, vaikka useissa viimeaikaisissa  puheenvuoroissa ja artikkeleissa on todettu, että koko käsite on tavallaan turha. Ilmiö ei ole uusi eikä siihen tulisi takertua (vrt. hybridisodankäynti). Sotatieteille vaikuttaisi olevan leimallista tietynlainen lyhytnäköisyys, jossa eräänlaisin muoti-ilmiöihin tai -termeihin tartutaan innolla pohtimatta kunnolla niiden sisältöä tai relevanssia. En tiedä onko tässä mitään perää, mutta siltä se joskus kieltämättä vaikuttaa. Jos ilmiö on todellinen, olisi mielenkiintoista tietää enemmän sen syistä Suomessa tai muualla. Sotilaskulttuurilla, -hierarkialla tai sotilaiden ajattelutavalla saattaa olla oma merkityksensä ilmiön synnyssä. Sotilasorganisaatio ei aina ole kovinkaan valmis hyväksymään saatikka tukemaan valtavirrasta poikkeavaa ajattelua - päinvastaisista puheista huolimatta.
Englanninopetusta ei ollut, sillä sekä maa- että ilmavoimien opiskelijat olivat tänään poissa. Olen opetusryhmän ainoa merivoimalinjalla opiskeleva, joten sovimme opettajan kanssa yhdessä tuumin, ettei yksityisopetusta minulle kannata järjestää.
Perjantaina oli vihdoin ja viimein ryhmätyön tulosten lopullinen esittely. Järjestelyt olivat jälleen kerran esimerkilliset: nimikylttien lisäksi pöydillä oli luettelo esityksessä käytettävistä lyhenteistä, esitystä täydentävä tuloste, vettä ja keksejä. Istumajärjestys ym. sotilassomistus oli myös tarkkaan mietettiy. Ryhmätyön tehtävänanto sekä tärkein kaavio (joka muuten oli minun alatyöryhmäni tuotos!) oli tulostettu A1-kokoisena seinälle ja esityksen kulku heijastettin SmartBoardille. Tehtävänä oli siis selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Esitys noudatti seuraavaa rakennetta: Johdanto, perusteet ja käsitteet, Naton ja Saksan tavoitetila, Venäjän A2/AD -kyvyt, Saksan A2/AD -vastatoimien arviointi sekä johtopäätökset. Taktisen tason suorituskykyjen ohella esityksessä tarkasteltiin myös strategisen ja poliittisen tason kysymyksiä. Kysymyksen tarkastelua mutkistaa se, että A2/AD nähdään usein pääosin taktisen tason kysymyksenä, kun taas sen tehokkaimmat vastatoimet edellyttävät pääosin operatiivisen ja strategisen tason ratkaisuja. Tässäkin esityksessä painopiste oli taktisen tason tarkastelussa. Omasta mielestäni esittelyssä olisi rohkeammin voinut tuoda esiin, että Saksan ja etenkin Naton taktiset suorituskyvyt ovat verrattain hyvät. Tärkeimmät heikkoudet Venäjään nähden ovat sen sijaan operatiivisessa ketteryydessä sekä strategis-poliittisessa tahdossa käyttää voimaa politiikan jatkeena. Aseiden ja järjestelmien vahvistamisessa ja niissä kiistämättä havaittujen aukkojen paikkaaminen on sinänsä ok, mutta suurimmat kehittämistarpeet näkisin olevan Saksan ja Naton päätöksenteon ja toimeenpanon nopeuttamisessa, riskin- ja tappioidensietokyvyssä sekä poliittisessa tahdossa hyödyntää asevoimaa osana aktiivista turvallisuuspolitiikkaa.
Kokonaisuutena viikko oli työmäärältään poikkeuksellisen vähäinen ja muutenkin tunnelmaltaan leppoisa. Ehkä se johtuu kahden viikon päässä häämöttävästä kesätauosta.

178.-182. päivä.

Maanantai alkoi tiedustelukatsauksella. Koululla on vain erittäin rajoitetusti tiloja, joissa voidaan käsitellä turvaluokiteltua materiaalia, ja katsaus jouduttiin pitämään tällaisessa tilassa. Katsauksen piti komentaja D.K. merivoimien esikunnan tiedusteluosastolta. Sisällöllisesti esityksessä oli vain vähän uutta, pois lukien joitain uusimpia tietoja. Tietoiskua täydensi ilmavoimien osalta everstiluutnantti, joka ei esitellyt itseään. Tiedustelukatsauksen jälkeen palattiin merisotalinjan luokkaan ja tartuttiin seuraavaan ryhmätyöhön, jolle on varattu kaksi viikkoa. Tehtävänanto onkin sitä laajempi: työryhmän tarkoituksena on selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Erityistarkasteluna keskitytään itäisen Välimeren alueeseen.
Aamupäivään kuului vielä toinen johdantoluento ryhmätyön aiheeseen. Sen aiheena oli Yhdysvaltojen laivasto meristrategian välineenä ja sen olemassaolon perusta (Value Proposition). Luennon piti osastopäällikkö B.S. Yhdysvaltojen laivastoministeriön strategisen suunnittelun osastolta. Laivaston on oltava iskukykyinen ja liikkuva, sillä on oltava pitkä toiminta-aika, sen on oltava skaalautuva ja muuntautumiskykyinen. Yhdysvaltojen merellinen uhkakuva käsittää neljä valtiota (Kiinan, Pohjois-Korean, Iranin, Venäjän), islamistisen terrorismin sekä tuntemattomat tekijät (4+1+X). Yhdysvaltojen laivaston ylivoima on supistumassa, joten sen on sekä kasvettava että tehostettava toimintaansa siten, että näiden kasvu yhteensä on eksponentiaalista. Kasvun on tapahduttava jo 2020-luvulla, sillä Yhdysvallat on huolissaan Kiinan ja Venäjän merellisen voiman nopeasta kasvusta. Merivalta koskee vain kriisiaikoja - rauhan aikana meret ovat vapaat. Samaan tapaan A2AD on rauhan ajan käsite ja merenherruus sekä merenherruuden kiistäminen ovat sodan ajan käsitteitä. Merten vapaus on samalla sekä uhka, mutta luennoitsija näki sen ennen kaikkea mahdolisuus. Rauhan aikana laivastolla voi toteuttaa diplomatiaa tavalla, joka muille puolustushaaroille ei ole mahdollinen. Yhdysvaltojen suhdetta Eurooppaan luennoitsija komentoi sanomalla, että kannattaa kaiken poliittisen kohihan ja kohun sijaan kiinnittää huomiota siihen mitä Yhdysvallat tekee. Suhteessa Natoon ja Eurooppaan on muuttunut vähemmän kuin mitä tiedotusvälineistä voisi päätellä. Mieltä lämmitti myös luennoitsijan kehut Suomelle ja Suomen pitkäjänteisyydelle ja kaukonäköisyydelle suhteessa Venäjään - varsinkin kun nämä kehut mainittiin ennen kuin henkilö tiesi kuulijakuntaan kuuluvan suomalaisen upseerin.
Tiistaina osallistuin itäisen Välimeren turvallisuutta käsittelevään symposiumiin Kielissä. Kyseessä oli Kielin meriviikon (Kieler Woche) ohjelmaan perinteisesti kuuluva turvallisuuspolitiikan seminaari, Kiel International Seapower Symposium, jonka osallistujat ovat yleensä olleet ns. korkeaa profiilia. Merisotaopin ryhmästä lähetettiin tilaisuuteen kaksi edustajaa ja tällä kertaa valinta osui minuun. Seminaari osoittautui erittäin korkeatasoiseksi sekä osallistujien ja puitteiden puolesta. Matkustimme Kielin kimppakyydillä minun autollani, koska tarjosin sitä käytettäväksi. Lähdimme liikkeelle 06.30 ja olimme Kielissä 07.45. Pysäköimme keskustan ulkopuolelle ja menimme taksilla kokouspaikalle Hotel Kieler Yacht Clubiin, koska siellä ei juurikaan ole pysäköintimahdollisuuksia. Symposiumi alkoi Klo 09.00 käsitti keynote-esitelmän sekä neljä paneelia, joihin kuhunkin osallistui puheenjohtaja ja kolme keskustelijaa. Välissä oli tietenkin kahvi- ja lounastauot. Tilaisuus päättyi kello 17.30 ja palasimme takaisin Hampuriin käänteisessä järjestyksessä. Perillä koululla olimme Klo 19.40. Kokonaisuutena päivä oli raskas mutta tiedollisesti antoisa.
Seminaarissa käytävät keskustelut olivat välillä yllättävän suorapuheisia ja provosoiviakin. Virkistävää oli myös turkkilaisen ja kreikkalaisen esitelmöitsijän esittämät päinvastaiset näkökulmat, sekä Yhdysvaltalaisen Venäjä-asiantuntijan venäläistä näkökulmaa valaisseet käsitykset. Tein keskusteluista n.  4 sivua muistiinpanoja. En kuitenkaan liitä niitä tähän blogiin, sillä seminaarissa korostettiin sen luottamuksellisuutta (Chatham House -säännöt). Lisäperusteena on se, että koska seminaarin kieli oli englanti ja tein myös muistiinpanoni englanniksi, jolloin ne olisivat laajemman yleisön luettavissa, mikäli teen tästä blogista joskus julkisen.
Keskiviikon aloitti luento Naton suorituskykyjen suunnitteluprosessista. Sen piti kommodori R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Nato ei tee päätöksiä, vaan jäsenmaat sopivat asioista. Suorituskykyjen kehittämisen ja hankinnan taakka pyritään jakamaan jäsenmaiden välillä tietyin perustein. Naton suunnittelu perustuu liittouman yhteisiin uhkakuviin ja suorituskykyjen kokonaisuutta käsitellään liittouman yhteisinä. Ajankohtaisten suunnitelmien mukaan Natolla on varsin mittavat suunnitelmat merellisen voiman kasvattamiselle. Merellisellä voimalla on ratkaiseva merkitys liittouman taistelussa. Esim. Naton vahvennus- tai vastahyökkäysjoukoista Baltian maiden puolustamiseksi n. 1/3 on suunniteltu kulkevan maitse Puolan kautta. N. 2/3 joukoista on suunniteltu kuljetettavan meri- ja ilmakuljetuksilla. Tätäkin suurempi merkitys on kuitenkin strategisilla merikuljetuksilla ja merellisellä logistiikalla. Luennolla kerrottiin kattava lista erilaisista asejärjestelmistä ja suorituskyvyistä, joiden on määrä olla liittouman käytettävissä tulevaisuudessa. Joidenkin kohdalla tehtiin ero Yhdysvaltojen ja muiden maiden järjestelmien välillä. Aikaisemmin Nato ei vaatinut jäsenmailtaan, että järjestelmät olisivat käytettävissä myös korkean intensiteetin sotaan. Tämä on sittemmin muuttunut: nykyään Nato edellyttää, että myös kriisinhallintatehtäviin suunnitellut järjestelmät ovat ns. sotakelpoisia. A2AD ei ilmiönä ole lainkaan uusi, sillä vihollisen mahdollisen vaikuttamisen piirissä on aina suunniteltu ja osattu toimia. Uutta on ainoastaan se, että ylivoima vaikuttamisetäisyyksissä on vähentynyt. Yhdysvaltojen asevoimissa on jo luovuttu A2AD-käsitteen käytöstä, sillä se nähtiin turhana ja toisaalta sen saaman julkisuuden (erilaiset kantamakaaripiirrokset iltapäivälehdissä) kautta jopa haitallisena.
Tämän jälkeen esittäytyi ryhmätyön mentoriksi värvätty vara-amiraali evp. H-J.S. Hän tarjosi tukeaan ja koko 42 vuoden palveluksen aikana kertyneen kokemuksensa ryhmätöiden käyttöön. Amiraali antoi leppoisan ja asiantuntevan ensivaikutelman. Iltapäivällä jatkui ryhmätöiden suunnittelu ja teko. Keskiviikkona ei poikkeuksellisesti ollut ohjattua liikunnanopetusta, sillä maasotalinja oli estynyt ja ilmasotalinja opintomatkalla.
Torstaina jatkoi ryhmätöiden laadinta. Oma osuuteni oli tarkastella A2AD-uhkan vastatoimenpiteitä käsitteellisellä tasolla ja laatia niistä jäsennelty esitys. Tein työn yhdessä kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P:n kanssa. Välitarkastelussa aamupäivän lopuksi esittelimme tuotoksemme ja saimme siitä ehkä hieman yllättäen jonkun verran kehuja. Iltapäivällä oli englanninopetusta. Se oli jälleen mukavaa vaihtelua saksan kieleen, mutta opetuksen tasoa ei muuten juurikaan voi kehua.
Perjantaina ryhmätyöt jatkuivat n. kahden tunnin ajan, minkä jälkeen tarkasteltiin töiden senhetkistä tilaa. Ryhmätöille on annettu aikaa 2 viikkoa (eli 10 x 4,5 päivää, ja melko suuri osa näistäkin päivistä kuluu pohjustavien luentojen seuraamiseen). Työn laajuus ei kuitenkaan mielestäni olisi edellyttänyt kolmea työpäivää enempää. No, parempi näin päin kuin liian kiireellä väsätty tuotos. Kyseessä on kuitenkin meristrategian opinnot ja strategia on määritelmän mukaan pitkäjänteistä touhua.

173.-177. päivä

Meristrategian seminaari jatkuu. Tämän viikon teemana on ryhmätyö, jonka tehtävä annettiin edeltävällä viikolla. En viikon alkaessa vielä tiedä mihin työryhmään kuulun, mutta eiköhän se tästä selviä. Viikon jokainen päivä alkaa ulkomaisen opiskelijan tietoiskulla oman maansa meristrategiasta. Perjantaina esitelmöi tosin italialainen yhteysupseeri.
Maanantain aloitti siis opiskelijatoverini T.M.:n esitelmä Iso-Britannian meristrategiasta. Iso-Britannian strategisia päämääriä ovat kansalaisten suojaaminen, vaikuttaminen ja vaurauden edistäminen. Näihin pyritään globaalilla ulottuvuudella tai läsnäololla sekä kyvyllä projisoida voimaa ja vaikuttaa koko maailmassa. Strategiassa pisti silmään Falklandin saarten erityisasema muiden kaukaisilla saarilla sijaitsevien tukikohtien joukossa. Falklandin asema on kiistelty, mutta Iso-Britannian näkökulma saarten omistukseen on yksiselitteisen selkeä: niistä ei luovuta mistään hinnasta.
Ensimmäinen ryhmätyön osuus oli merivallan ja merenherruuden käsitteiden määrittely. Näitä lähestyttiin toisaalta historiallisesta ja toisaalta nyt käytävän keskustelun näkökulmasta. Käsitteet on tietenkin määritelty monta kertaa jo aiemmin, mutta nyt haettiin tässä seminaarissa ja meristrategian opetuksessa käytettäväksi soveltuvia, ikäänkuin (saksalaisesta näkökulmasta) yleispäteviä määritelmiä. (Käytännössä tämä oli jälleen uusi tapaus muistakin sotakouluista tutusta ilmiöstä, jossa opettajat hyödyntävän opiskelijoiden osaamista opetuksen kehittämisessä.) Ryhmätyön tuloksena olemassaolevia määritelmiä tarkennettiin siten, että merellinen ympäristö kattaa kaikki ulottuvuudet (myös esim. ilman, avaruuden ja kyberulottuvuuden), ja että merivalta ei ole pelkästään sotilaallista.
Tämän jälkeen saatiin uusi ryhmätyötehtävä. Toisessa ryhmässä selvitetään Naton meristrategia ja toisessa EU:n meristrategia. Tulokset esitellään perjantaina. Lähteitä oli koottu verkkolevylle riittävästi molempia työryhmiä varten. Itse kuuluin EU:n meristrategiaa selvittävään työryhmään. EU:n meristrategiasta on varsin seikkaperäiset selvitykset ja jopa tiivistelmät saatavilla verkosta. Niinpä työryhmän suurin työpanos oli aiheen tarkasteleminen Saksan näkökulmasta sekä tulosten saattaminen vaatimusten mukaiseen muotoon (PowerPoint-esitys ja muistio). Iltapäivällä oli kansallisen, kaksivuotisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAN, jolla minä opiskelen) ja kansainvälisen, yksivuotisen YE-kurssin (LGAI) merivoimalinjojen opiskelijoiden vapaamuotoinen tapaaminen. Tämä haluttiin pitää siksi, että näiden kurssien välillä on eräiden tahojen mielestä ollut liian vähän keskinäistä yhteydenpitoa. Omasta mielestäni suomalaisen upseeriopiskelijan yhteydenpito yksittäiseen kiinalaiseen, perulaiseen, nigerialaiseen tai quatarlaiseen upseeriopiskelijaan tuntuu vähän keinotekoiselta, ainakin tässä vaiheessa. Eipä sitä tietenkään koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tiistaiaamuna pidin oman esitelmäni Suomen meristrategiasta. Valitsin näkökulmaksi strategian sotilaallisen ulottuvuuden ja keskityin Suomen kansallisiin kykyihin. Niinpä esitykseni tärkein lähde oli meripuolustuksen operatiivinen konsepti 2025. Esitys meni hyvin ja sai hyvän vastaanoton.
Tämän jälkeen jatkuivat ryhmätyöt tavanomaiseen tapaan välitarkasteluineen ja alatyöryhmineen. Itse päädyin etsimään verkosta EU:n meristrategian reunaehtoja. Lounaalla lähdimme luokanvalvojan johdolla läheiseen ravintolaan syömään, siviiliasuissa tietenkin. Tilaisuuden tarkoituksena oli juhlistaa luokanvalvojan syntymäpäivää. Samalla luokkani opiskelijat muistivat myös minua pienellä lahjalla, sillä syntymäpäiväni oli toissaviikonloppuna. Synttärit tuntuvat Saksassa olevan erityisen tärkeitä juhlia.
Keskiviikon aloitti merisotaopin laitoksen johtaja kommodori C.M. Hän käytti yhden oppitunnin mittaisen puheenvuoron siitä, miksi merisotalinjan opinnot on rakennettu niin kuin ne ovat ja mihin opinnoilla pyritään. Käytännössä kyseessä oli perustelu- ja puolustuspuheenvuoro merisotalinjan olemassaololle ja sen eriytyville opinnoille. Merisotalinjan opetus joutuu kuulemma joka päivä ansaitsemaan sille opetussuunnitelmassa varatut tunnit, ja tämä koskee erityisesti tällä hetkellä käynnissä olevaa muutostyötä. Kommodorin puhetapa on varsin epäselvä ja suuri osa asiasisällöstä jäi minulta valitettavasti tunnistamistasolle.
Tämän jälkeen ranskalainen opiskelijatoverini P-L.J. piti esityksen Ranskan meristrategiasta. Se kuitenkin valitettavasti käsitteli aihetta hyvin yleisellä tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin Ranskan (merivoimien) suhteesta Natoon, josta puhuja totesi, että yhteistyö tärkeimpien kumppaneiden Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kanssa on kahdenvälistä. Menettelytavat ovat luonnollisesti Naton mukaisia, mutta toimintaa ei johdeta Naton esikunnista, vaan Ranskan ja kumppanimaiden. Loppu aamupäivästä oli varattu ryhmätöiden viimeistelylle. Lounaan jälkeen oli liikuntaa, jossa aiheena oli pitkästä aikaa oikein kunnon rääkki: kuntopiiriä permanto- ja kuntopalloliikkeillä. Suihkun jälkeen palattiin vielä luokkaan tarkastelemaan ryhmätyön tähänastisia tuloksia. Tavoitteena oli saada työt niin pitkälle valmiiksi, että kaikkien ei olisi tarvinnut tarttua töhin torstaina, vaan ainoastaan muutama kustakin työrhmästä viimeistelisi esitykset ja tekstit. Katsotaan miten käy.
Torstai alkoi kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P.:n pitämällä esityksellä Kreikan meristrategiasta. Kreikan asevoimissa laivastolla on poikkeuksellisen suuri rooli muihin maihin verrattuna. Kreikalla on myös maailman suurin kauppalaivasto, sekä oman lipun alla että omistussuhteiden kautta. Oli mielenkiintoista kuulla myös Kreikan ja sen arkkivihollisen Turkin suhteista. Naton sisälle suhteet ovat kuulemma toimivat, mutta merellä kohdatessa tilanne on toinen. Puhujan mukaan suhteet Turkkiin ovat huonontuneet oikeastaan jatkuvasti 60-luvun lopulta alkaen. Turkki on jatkuvasti kasvattanut aluevaatimuksiaan Kreikan saaristossa. Puhuja kuitenkin vakuutti Kreikan laivaston valmiuden olevan korkiea ja strategian olevan valmis vastaamaan mahdolliseen Turkin painostukseen.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätöiden pariin. Seuraavan välitarkastelun oli määrä olla ennen lounasta. Pyysin ryhmäni johtajalta erityislupaa olla siitä poissa, sillä iltapäivän englannintunnit oli peruttu. Tätä minulle ei kuitenkaan mönnetty. Englannin opettaja oli sähköpostilla tulleen perumisilmoituksen mukana lähettänyt tehtävän, joka käsitellään ensi viikon englannintunnilla. Tehtävästä riitti haastetta n. viideksi minuutiksi.
Perjantaina tarkasteltiin Italian meristrategiaa, josta puhui koululla työskentelevä italialainen yhteysupseeri, everstiluutnantti M.V. Italia on korostetusti merivaltio ja -valta, erityisesti Välimerellä. Italian raja pohjoisessa on vakaa, mutta etelässä se vuotaa kuin seula. Välimeren merkitys Euroopalle ja koko maailmalle on sen kokoa suurempi: vaikka Välimeren pinta-ala on 1 % maapallon merien pinta-alasta, kulkee sen kautta 20 % meriliikenteestä. Paikalllisilla kriiseillä voi siis olla globaaleja vaikutuksia. Italian uhkakuvat eivät juurikaan poikkea yleiseurooppalaisesta merellisistä uhkakuvista. Eräs huoli oli kuitenkin Välimeren strategisen merkityksen väheneminen erityisesti Yhdysvaltojen näkökulmasta, kun jälkimmäisen huomion painopisto on siirtynyt Kiinan ja Venäjän suuntaan. Luonnollisesti myös laittoman siirtolaisuuden torjunta Afrikasta on Italialle korkea prioriteetti.
Tämän jälkeen seurasi ryhmätöiden esittely, jota tuli kuuntelemaan mm. kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja ja pääopettaja. Ensin esiteltiin merivallan ja merenherruuden määritelmät, mitä seurasi Naton ja sitten EU:n meristrategioiden esittely. Jälkimmäiset koostuivat perusteasiakirjojen esittelystä sekä strategian pääpiirteiden (ends, ways, means, eli Ziele, Wege, Mittel) luonnehdinnasta. Naton meristrategia jopa tiivistettiin yhteen lauseeseen: "Vital contribution to Alliance Security".
EU ei ole merivalta sanan sotilaallisessa merkityksessä, mutta se haluaa vahvistaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluja. Lisäksi EU:lle olisi tärkeää, että kansalliset meristrategiat lähentyisivät EU:n meristrategiaa. Esityksiä seurasi tavanomaiseen tapaan keskustelu. Keskusteluilla on täällä tapana venyä, ja näin kävi tälläkin kertaa. Pisimpään keskusteltiin siitä, tarvitseeko Saksa oman meristrategiansa: Kuka ajattelee Euroopassa isosti? Onko se Iso-Britannia, Ranska vai Italia? Vai olisiko Saksan sittenkin aika kantaa vastuunsa eurooppalaisen (ja eurooppalaisen Naton) meristrategian arkkitehtina? Tähän ei saatu selvyyttä n. tunnin polveilleen keskustelun aikana. Minulle ja muille kansainvälisille opiskelijoille tarjottiin puheenvuoroa kysymällä yleisellä tasolla muiden valtioiden edustajien mielipidettä. Iso-Britannian puheenvuoron jälkeen saksalaiset kollegat kuitenkin riensivät väliin, ja veivät minulta juuri päässäni valmiiksi muotoilemani puheenvuoron. Tavallainen tarina siis. Ymmärrän ja hyväksyn täysin, että saksalaislla opiskeilijoilla on kurssin arvostelujärjestelmän luonteen vuoksi pakottava tarve päästä ääneen.
Kokonaisuutena viikko oli kehnosti suunniteltu ja johdettu, sillä ryhmätöihin oli varattu tehtäviin nähden liikaa aikaa ja ryhmät olivat liian suuria. Myös tehtävänanto (meristrategian kuvaus) oli mielestäni epämääräinen, mutta saksalaiset kollegat onneksi tuntuivat heti ymmärtävän mitä tehtävällä ajetaan takaa. Viikon piilo-opetustarkoituksena tuntuu olevan strategiajargonin ymmärryksen hankkiminen ja sen avulla argumentoimaan oppiminen.

121.-125. päivä

Tämän viikon opintojaksojen aiheena on Bundeswehrin integroitu suunnittelujärjestelmä sekä henkilöstöjohtaminen. Kuten edelliselläkin viikolla, aiheita käsitellään rinnakkain, eivätkä kaikki kurssilaiset osallistu jokaiseen opetustilaisuuteen.
Maanantai alkoi johdantoluennolla integroituun suunnittelujärjestelmään, ja sen piti eversti O.H. Suunnittelu on poliittisten linjausten operationalisointia, priorisointia ja kehittämistä. Suunnittelun aikajänteitä on samanaikaisesti useita erilaisia ja suunnittelukierrokset ovat keskenään päällekkäisiä. Suunnittelujärjestelmä muistuttaa monilta osin Suomen ns. "terssiympyrää" (TRSS eli toiminnan ja resurssien suunnittelu ja seuranta). Monet termit ja käytännöt ovat samantapaisia myös strategisessa suunnittelussa (tavoitetila, kehittämisohjelma, toimintaohjelma. jne.). En nänhnyt tarpeelliseksi syventyä Saksalaiseen suunnittelujärjestelmään juurikaan tunnistamisen tasoa pidemmälle, eikä luento-opetus opetusmenetelmänä tätä olisi mahdollistanutkaan. Olen sitä mieltä, että suunnitteluprosesseihin pääsee oikeasti sisälle vasta sitten kun niitä joutuu käyttämään.
Seuraavan luennon piti kommodori C.B. aiheesta tulevaisuuden kehityssuunnat tai sujuvammin ilmaistuna pitkän tähtäimen suunnittelu. Hän palvelee puolustusministeriön suunnitteluosastolla, jossa on tarkoituksena koota ja sovittaa yhteen alempien johtoportaiden tavoitetilat ja pitkän aikavälin suunnitelmat. Aikaisemmin eri johtoportailla oli toisistaan eriäviä tavoitteita, mikä johti monenlaisiin ongelmiin. Juuri tämän välttämisessä integroidussa suunnitteluprosessissa on kyse. Monet ongelmat voitaisiin välttää myös yleisesikunnan sotilaskäskyillä, mutta tämä ei historiallisista syistä ole Saksassa mahdollista. Tavoitteet, keinot ja toimintatavat tulee yhteensovittaa. Mahdollisia tulevaisuuksia ei kuitenkaan voi jäädä loputtomasti pohtimaan tai odottelemaan, vaan jossain vaiheessa pitää tehdä päätös ja toimia sen pohjalta. Bundeswehrissä päätökset on pitkään tehty ensisijaisesti sen pohjalta, mitä tarvitaan kriisinhallintaoperaatioissa (kaikissa puolustushaaroissa), ja maan- ja  liittouman puolustuksen (Landes- und Bündnisverteidigung) tarpeet ovat olleet toissijaisia. Tätä tilannetta pyritään nyt muuttamaan siten, että Bundeswehrin kokonaisetu otetaan entistä paremmin toimeen. Bundeswehrillä ei minun tiedon mukaan ole erillistä tutkimuslaitosta (Suomesta poiketen), vaan esimerkiksi sotateknisiä arvioita ja ennusteita sekä erilaisia tulevaisuudenskenaarioita laatii nimenomaa tämä puolustusministeriön suunnitteluosasto.
Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli monikansallinen puolustussuunnittelu ja sen piti everstiluutnantti T.R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Monikansallisen suunnittelun lähtökohta on, että eri valtioiden kansalliset näkökulmat ja intressit poikkeavat toisistaan. Myös resurssit ovat erilaiset, sekä absoluuttisesti että suhteutettuna bruttokansantuloon. Suunnitteluyhteistyön muodot Saksan näkökulmasta ovat moninaiset: on Nato (NDPP), EU (CDP), kahdenvälisiä sopimuksia, monikansallisia sopimuksia jne. Näiden yhteensovittaminen keskenään ei aina ole helppoa, puhumattakaan siitä että suunnitteluprosessit ja -aikataulut olisivat yhteensopivia kansallisten suunnitteluprosessien kanssa. Tämä tekee monikansallisesta suunnittelusta kohtalaisen monimutkaista ja hidasta. On kuitenkin vastaansanomaton tosiasia, että Saksan suhteellinen merkitys liittoumassa on kasvanut, ja on enää ajan kysymys kunnes merkiys näkyy myös absoluuttisissa luvuissa. Yleisön joukosta esitettiin useita kriittisiä tai epäileviä kysymyksiä liittyen siihen, onko Saksa todellakin sitotunut roolinsa kasvattamiseen. Luennoitsia vakuutti näin olevan, mutta korosti samalla, että kysymys ei ole poliittisesti niin yksinkertainen kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Saksan sisäpolitiikka ei ole ainoa este maan sotilaallisen roolin kasvattamisen tiellä, vaan myös muilla valtioilla voi olla varauksia tämän suhteen. Esille nousi myös kysymys Saksan tai EU:n omasta ydinaseesta, mikäli USA vetää pois ydinaseensa Euroopasta. Luentonsa jälkipuolella luennoitsija esitteli ajankohtaisia kansainvälisiä suunnitteluprojekteja, joiden parissa hänen osastollaan työskennellään. Lopuksi hän korosti, että kansainvälinen suunnittelu vaikuttaa jollain tasolla kaikkiin puolustushaaroihin, toimialoihin ja joukkoihin. Saksassa tämä on varmasti totta, ja kyllähän Suomessakin kansainvälinen ulottuvuus on läsnä jo melkein kaikessa.
Seuraava luento käsitteli Bundeswehrin keskipitkän aikavälin suunnittelua ja sen piti everstiluutnantti Martin Se samalta osastolta kuin edellinenkin luennoitsija. Suunnittelun aikajänne on 12 vuotta ja se toimii osin vuosittaisella, osin kaksivuotisella ja osin hallituskausiin sidotulla syklillä. Keskipitkän aikavälin suunnittelun päämääränä on täyttää toiminnan suunnittelun ja pitkän tähtäimen strategisen suunnittelun jättämä aukko, eli kuinka sitomatta jääneet puolustusbudjetin varat käytetään mahdollisimman hyödyllisesti ja koordinoidusti.
Iltapäivällä luennoi amiraali M.N. aiheesta Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutukset Natoon. Luennoitsija palvelee yhdysvalloissa Naton ylimmän esikunnan (Supreme Allied Command Transformation) varakomentajana. Amiraali totesi heti alkuun, että Trumpin hallinnon muodostaminen on vielä pitkälti kesken, joten pitkälle menevien johtopäätösten asemesta voi tällä hetkellä esittää spekulaatioita. Tämän jälkeen seurasi pitkä kertaus vaalikampanjan käänteistä ja vaalitulokseen johtaneista syistä. Obama lupasi, että Eurooppa voi luottaa Yhdysvaltojen tukeen hyvinä ja huonoina aikoina. Toistaiseksi Yhdysvaltojen teot ovat vastanneet tätä lausumaa, mutta puheiden sävy on Trumpin valinnan myötä jonkun verran muuttunut - kuitenkin toistaiseksi vähemmän kuin aluksi pelättiin. Nato on vaatinut jäsenmailtaan enemmän panostusta puolustukseen ja erityisesti puolustusteknologiaan, osin Yhdysvaltojen painostuksesta. Yhdysvallat pyrkii kuitenkin säilyttämään USA:n aseman maailman ehdottomana sotilaallisena johtajana, joko liittouman avulla tai ilman sitä. Luennoitsija korosti Yhdysvaltojen voimakasta kansallistunnetta, mutta jätti kertomatta maan valtavista sisäisistä ongelmista. Saksan on siis tullut aika ottaa enemmän vastuuta ja johtoa Euroopassa, mutta mitkä ovat Saksan kansalliset intressit? Jos puolustusbudjetti nostetaan
nykyisestä 1,21 prosentista kahteen prosenttiin, se tarkoittaa lukuina budjetin kasvua 34 miljardista 60 miljardiin. Mihin rahaa halutaan käyttää? Saksa on Nato-maiden puolustusteollisuudessakin suuri toimija. Yhdysvallat on teknologian kehityksen kärjessä, kun taas Saksa on perinteisesti halunnut pysytellä koetellussa sotilastekniikassa. Tässä luennoitsija näkisi mielellään muutoksen: Saksan tulisi olla enemmän avoin uusimmalle tekniikalle, jotta välimatka Yhdysvaltoihin ei kasva liian suureksi. Luennoitsija uskoi, että Turkki pysyy jatkossakin Naton jäsenenä sen nykyisestä kehityksestä huolimatta. Yhdysvalloilla on muitakin intressejä kuin Eurooppa, ja Euroopalla on muitakin intressejä kuin yhteisiä, ja tämä on Euroopan (ja Saksan) ongelman ydin. Luennoitsija vetosi siihen, että Trumpin hallinnolle on annettava aikaa: Yhdysvaltoja ei muuteta hyvään tai huonoon suuntaan yhdessä yössä. Lopuksi hän nimesi Saksan suurimmaksi haasteeksi alhaisen syntyvyyden ja sen myötä muuttuvan demografian. Tämä saattaakin olla tulevien sotien eräs perimmäinen syy.
Keskiviikon luennot pidettiin pienemmissä ryhmissä omissa luokissa ikäänkuin rastikoulutuksena.
Ensimmäisen luennon piti kauppatieteiden maisteri C.B. aiheesta talouden ja määrärahojen suunnittelu. Saksan puolustusmäärärahat tänä vuonna on 37 miljardia euroa, mikä on n. 1,2 prosenttia bruttokansantulosta. Puolustusmenot ovat liittovaltion menoeristä toiseksi suurin, vain työllisyys- ja sosiaalibudjetti on suurempi. (Saksassa esim. koulutus, turvallisuus ja monet muut toiminnot ovat osavaltioiden vastuulla.) Saksassa kriisinhallintaoperaatiot kuuluvat puolustushallinnon menoeriin. Käytännössä operaatioita varten annetaan lisäbudjetti, joka esim. viime vuonna oli n. 1,7 miljardia euroa. Järjestely on siis päinvastainen kuin Suomessa, jossa päävastuun kansainvälisten operaatioiden
rahoituksesta vastaa ulkoministeriö. Julkisten varojen käytössä noudatetaan säästäväisyysperiaatetta (Sparsamkeitsprinzip) ja tuottavuusperiaatetta (Ergiebigkeitsprinzip). Mikäli tiettyyn tarkoitukseen suunniteltua rahaa säästyy, sitä voidaan tietyin edellytyksin käyttää toiseen tarkoitukseen (määrärahan siirto).
Seuraava luennoitsija oli eversti E.D. ja hänen luentonsa aihe oli suorituskykyjen hallinta (Fähigkeitsmanagement) puolustusministeriössä. Saksalainen määritelmä suorituskyvylle on suurin piirtein sama kuin Suomessa: suorituskyky koostuu järjestelmästä, henkilöstöstä, taktiikasta/koulutuksesta ja infrastruktuurista/tuesta. Suorituskykyjen hallinta on keskeinen osa integroitua suunnitteluprosessia. Pitkän tähtäimen suunnittelu määrittää, mitä pitää saada aikaan. Suorituskykyjen hallinta kertoo miten tämä tulee saada aikaan. Lopuksi talouden ja määrärahojen
suunnittelijat kertovat, millä tämä saadaan aikaan. Suorituskykyjen hallinnassa keskeinen ongelma on saada muut luopumaan jämähtäneistä ja osin itsekkäistä ajattelutavoistaan. Suorituskyvyt ovat monelta osin jaettuja ja yhteisiä, joten niitä ei saisi pitää puolustushaarojen tai aselajien omana reviirinä. Asevoimien kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. teknologia, kokemukset sodista, poliittiset päätökset ja yllätykset eli ns. mustat joutsenet. Suorituskykyjen suunnittelijan onkin säilytettävä henkinen valmius ja joustavuus tarvittaessa hylätä pitkällekin edenneet suunnitelmat,
mikäli ne osoittautuvat kelpaamattomiksi. Suorituskykyjen hallinta on erittäin monimutkainen palapeli, jossa on otettava huomioon valtava määrä muuttujia ja riskejä. Esimerkiksi se, hankitaanko järjestelmä ns. hyllyltä vai kehitetäänkö kokonaan uusi järjestelmä on vaikeampi kysymys kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Erityistä hyötyä suorituskykyjen hallinnassa on saatavissa kansainvälisestä yhteistyöstä.
Aamupäivän viimeisen luennon piti majuri C.B. BAIUDBw:stä (Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Dienstleistungen der Bundeswehr). Luento käsitteli taloudellisuustutkimuksia (Wirtschafligkeitsuntersuchungen, WU). Tutkimusta varten määritetään ensin järjestelmän elinkaaren pituus, järjestelmällä tavoiteltu suorituskyky ja ennustettu tarve tälle suorituskyvylle sekä eräät reunaehdot. Lisäksi määritellään liuta vaihtoehtoja, oletuksia, vertailuja ja lopulta esitys päätökseksi. Integroidussa suunnitteluprosessissa taloudellisuustutkimus sijoittuu viimeiseen prosessiin, jossa käsitellään rahoja. Tarve ajaa kuitenkin taloudellisuuden edelle, eli joskus on välttämätöntä tehdä asioita taloudellisuudesta tai kustannuksista välittämättä. Monimutkaista taloudellisuudenarviointiprosessia kritisoitiin yleisöstä, mutta tähän todettiin, että menettelyyn on olemassa paljon poikkeuksia, eikä sitä tehdä läheskään aina. Taloudellisuudessa on otettava huomioon järjestelmän koko elinkaari: suurimmat kustannukset muodostuvat usein elinkaaren alkuun ja loppuun.
Iltapäivällä oli mahdollista suorittaa kuntomerkkiä varten vaadittavat hengenpelastusuintisuoritukset. Tilaisuuden kuitenkin ilmoitettiin olevan peruttu, koska uimamaisteri ei ole paikalla. Tällöin lähdin urheilukentälle tekemään juoksuharjoituksia. Sittemmin sain kuulla, että juuri minulta puuttuvat hengenpelastussuoritukset tehtiinkin. No, ensi kerralla sitten.
Torstaina tiesi jo etukäteen, että päivästä tulee pitkä ja raskas. Koko aamupäivä ja iltapäivän päätteksi oli luentoja Bundeswehrin suunnittelujärjestelmästä. Kaiken lisäksi nämä luennot pidettiin lippusalissa, joka ei lainkaan sovellu luentotilaksi kuten jo aiemmin totesin. Ensimmäinen luento käsitteli suorituskykyjen hallintaa ja sen piti eversti J.Z. Luento olikin hyvin pitkälle samaa asiaa kuin keskiviikkona pidetty luento samasta aiheesta, mutta syvensi sitä edelleen. En koe, että minun on tarkoituksenmukaista yrittää syventyä Bundeswehrin suunnittelujärjestelmään kovinkaan perusteellisesti, eikä se luentojen perusteella olekaan mahdollista. Sen sijaan pyrin havainnoimaan yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia Suomen puolustusvoimien suunnittelujärjestelmän kanssa, jonka kuitenkin tunnen jonkin verran paremmin. Nämä havainnot jäävät kuitenkin väistämättä irallisiksi toteamuksiksi, jolloin ne kontekstistaan irrotettuna eivät välttämättä edes pidä paikkansa. Tilanne on siis ulkomaisen opiskelijan näkökulmasta melko hankala. Bundeswehr on määritellyt n. 350 eri suorituskykyä. Näistä on tällä hetkellä n. 30 % eli reilusti yli sata kappaletta "punaisella", eli niissä on vakavia puutteita. Luennoitsija korosti, että tehtävät hoidetaan puutteista huolimatta, mikä kuulosti varsin tutulta. Tämä ensimmäinen luento kesti yhtäjaksoisesti 1 h 50 min. Tämä on aivan liian pitkä aika keskittymisen kannalta. Keskustelin tästä taukojen puuttumisesta muutamien opiskelijatovereiden kanssa, ja kaikki olivat aiheesta samaa mieltä. Ihmettelin, miksi luennoitsijalle ei sanota, että nyt olisi tauon paikka, mutta tälle ei löytynyt selitystä. Se ei ilmeisesti kuulu paikalliseen kulttuuriin. Suomessa luennoitsijoille sanotaan suoraan milloin oppitunnille varattu aika on päättynyt.
Seuraava luennoitsija oli eversti S.Z. ja hänen aiheenaan oli puolustusmäärärahojen ja talouden näkökulma integroituun suunnitteluprosessiin. Kyseessä oli siis jälleen syventävä tarkastelu samaan aiheeseen, josta eilen pidettiin lyhyempi luento. Valitettavasti tämäkin luento oli rakennettu PowerPoint-esityskuvien ympärille, mikä on luennoitsijan kannalta mukava ja helppo tapa, mutta pedagogisesti kehno. Se, että luennoitsija tämän tästä aloittaa lauseen sanoilla "ja tässä kuvassa nähdään..." osoittaa mielestäni, että hän ei ole valmistautunut luentoon. Se voi kertoa muustakin, mutta oppimisen kannalta tärkeää kokonaiskuvan muodostumista se ei edistä.
Seuraavan luennon aihe oli henkilöstösuunnittelu, ja sen piti vanhempi siviilihenkilö, jonka nimi meni minulta ohi. Hänen lyhyen luentonsa sanoma ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi: Bundeswehrin henkilöstötilanne on synkkä, eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Ongelman tekee vielä pahemmaksi se,
että sitä ei voi ratkaista rahalla. Henkilöstöä ei yksinkertaisesti ole saatavilla.
Tämän jälkeen luennoi eversti W.J. materiaali- ja talousalan keskipitkän aikavälin suunnittelusta. On odotettavissa, että Bundeswehrillä on lähiaikoina käytettävissä huomattavasti paljon enemmän rahaa materiaalihankintoihin kuin tällä hetkellä. Valitettavasti puolustusmateriaaliteollisuus ei kykene vastaamaan Bundeswehrin tarpeisiin niin nopeasti kuin olisi toivottavaa.
Seuraavan puheenvuoron piti eversti A.S. suunnitelmien toimeenpanosta käytännössä. Hänen virkapaikkansa on Bundeswehrin suunnitteluvirastossa (Planungsamt der Bundeswehr). Kysyin vierustoveriltani, miten tämän viraston tehtävät poikkeavat puolustusministeriön suunnitteluosaston tehtävistä. Vastaus oli, että eivät kuulemma mitenkään. Keskittyminen oli tässä vaiheessa lähes mahdotonta, mikä näkyy muistiinpanojeni laadussa.
Iltapaivän enlannintunnit oli peruttu, syytä ei ilmoitettu. Tarjoutuneella ajalla kävin tietoteknisessä tukipisteessä korjaamassa käyttäjätililläni olleen ongelman ja sovin opinnäytetyöhöni liittyen haastettelun Budeswehrin kielikeskuksen edustajan kanssa.
Iltapäivän lopuksi luennoi ministerineuvos K.-H.B., joka toimii jonkilaisen sotatalouspäällikön tehtävässä, tai ainakin Bundeswehrin budjetista vastaavan osasto päällikkönä. Hän aloitti esityksensä kuvaamalla jo hyvin tutuksi tulleella tavalla, kuinka Bundeswehrin
vuosikymmeniä jatkunut laskeva kehitys muuttui Georgian, Krimin ja Ukrainan tapahtumien myötä yhtäkkiä kasvuksi. Tämän jälkeen luennoitsija syventyi esittelemään puolustus- ja talouspolitiikan kytköksiä sekä kuvailemaan yksittäisten rahoitusprojektien kiemuroita. Esitys sisälsi hengästyttävän määrän lukuja, jotka puhuja hallitsi ilmeisen hyvin. Mistään uusista suuremmista asiayhteyksistä tai kokonaisuuksista en tässä esityksessä kuitenkaan saanut kiinni.
Perjantaina aamulla oli poikkeuksellisesti itseopiskelua. Itseopiskelun saa periaatteessa suorittaa missä vain, mutta koska koulun sisäverkkoon on mahdollista päästä ainoastaan koulun koneilta, eikä tiedostojen kopioiminen tiedonsiirtovälineille ole sallittua, on ainoa mahdollisuus kömpiä omaan luokkaan lukemaan aineistoja koulun kannettavan tietokoneen ruudulta. Luokassa on usein aika paljon muuta hälinää, mutta myös kirjastossa on kaksi(!) paikkaa jossa on verkkopistorasia. Niissä saa opiskella rauhassa, ja onneksi ne ovat toistaiseksi olleet aina vapaana. Tämä johtunee siitä,
että koululla majoittuvilla on verkkopistorasia omassa majoitushuoneessaan. Itseopiskelu on varmasti mukavinta omassa sängyssä siviilivarusteissa. Ainoan luennon perjantaina piti kenraaliluutnantti G.B. aiheesta integroidun suunnitteluprosessin ajankohtaiset kehitysnäkymät ja haasteet. Jokaista kenraalin tai kenraalia vastaavan tasoisessa siviilivirassa palvelevan henkilön luentoa edeltää tavanomaiset rituaalit. Tilaisuuksissa esiinnytään aina palveluspuvussa, vaikka Suomessa kevyt palveluspuku tai maastopukukin kelpaa hyvin. Ehkä tämä on akatemian erikoisuus ja joukoissa pukukoodi on rennompi. Sitten luokka ilmoitetaan akatemian komentajalle (vastaa MPKK:n rehtoria) tai kurssin johtajalle, joka lausuu vierailevalle luennoitsijalle muutaman tervehdyssanan. Tämän jälkeen opintojakson johtaja yleensä sanoo jotain, minkä jälkeen joku opiskelija esittelee luennoitsijan lukemalla läpi tämän palvelushistorian tai CV:n. Kaavasta ei juuri poiketa. Myönteisenä poikkeuksena Suomeen tässä on se, että kurssin johtajaa ja akatemian komentajaa näkee täällä päivittäin tai ainakin viikottain, siinä missä MPKK:lla kurssin johtaja ja varsinkin rehtori jäivät etäisiksi hahmoiksi. Hyvää on myös se, että luentoja seuraa aina vilkas keskustelu, jossa esitetään vaikeitakin kysymyksiä ja kovaakin kritiikkiä. Ehdottoman huonoa on se, että keskustelut usein venyvät taukojen päälle. Suomessa kellokuri toimii huomattavasti paremmin. Myös taukojen toistuva väliin jättäminen on oppimisen kannalta kielteinen ilmiö, joka Suomessa esiintyi paljon harvemmin.
(Luennoitsija oli vartin myöhässä, joten minulle jäi aikaa pohtia tätä toistuvaa luentorituaalia ja sen eroja Suomeen.)
Luennoitsija aloitti kertaamalla, kuinka tilanteesta, joissa kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat olleet määräävässä asemassa siinä, millaiset asevoimat Saksalla on, ollaan siirtymässä tilanteeseen jossa maan- ja liittoumanpuolustus saa enemmän painoarvoa asevoimien rakenteen suunnittelussa. Muutos on jo alkanut ns. Trendwendeillä eli trendien muutoksilla, niin rahoituksessa, materiaalihankinnoissa, henkilöstössä jne. Supistusten tieltä on siirrytty kasvu-uralle. Saksalla on Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan jälkeen neljänneksi suurin puolustusbudjetti Natossa. Luennoitsijan mukaan Saksalle on tärkeää säilyttää nyt olemassaolevat rakenteet ja varuskunnat (Grundaufstellung). Tämä on tärkeää mm. henkilöstön takia. Näiden pohjalle tullaan perustamaan kolme divisioonaa liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tärkeä työkalu suurempien yhtymien luomisessa on Framework Nation Concept, jossa Suomi on tarkkkailijana. Suurempien joukkojen rakentaminen kestää kuitenkin vuosikymmeniä. Suunnittelun johtoajatuksena säilyy siis monikansallisuus. Euroopan asevoimat tulisi yhteinaistää siten, että erilaisten asejärjestelmien määrä liittolaisten kesken vähenisi rajusti. Kenraali totesi, että jäädytetyn asevelvollisuuden uudelleen käyttöönottoa ei harkita ylimmässä sotilasjohdossa. Tämä ajatus herätti jonkun verran keskustelua ja kritiikkiä yleisössä, mutta luennoitsija perusteli sen tulevalla sodan kuvalla: mahdollisella vastustajallakaan ei ole käytössä vastaavia voimavaroja, joita asevelvollisuudella saavutettaisiin. Tästä minun täytyy kyllä olla eri mieltä. Kenraalilla oli miellyttävä tapa kohdata kysymyksiä esittäneet henkilöt yksilöinä. Hän kirjasi näiden nimet ylös ja viittasi näiden esittämiin kysymyksiin myöhempien kysymysten yhteydessä nimellä.
Kokonaisuutena viikko oli äärimmäisen raskas ja puuduttava, kuten edeltäväkin viikko. Tämä oli toki tiedossa ja etukäteen. Toivottavasti pahin näistä pahamaineisista yhtenevien opintojen luentoviikoista on jo takanapäin.

88.-92. päivä

Turvallisuuspolitiikan ja strategian opintojakson valinnaisen seminaarin (huoltovarmuus, kyberturvallisuus ja sotapelit) toinen viikko painottuu kyberturvallisuuteen ja sotapeleihin. Edeltävän viikon painotus oli selkeästi sähköhuoltovarmuudessa.
Maanantain aloitti A.H:n luento sotapeleistä ja niiden käytöstä kyberturvallisuuden kehittämiseen. Sotapelit eivät ole uusi keksintö. Modernit sotapelit kehitettiin Saksassa (tai oikeammin Preussissa), jossa ne nousivat suureen suosioon. Sotapelien suosio ja hyväksyttävyys ovat vaihdelleet ajan saatossa. Sotapeleiksi voidaan nykyään lukea mm. shakki, Risk, monet tietokone- tai ns. videopelit, sekä strategialautapelit. Sotapelejä voidaan käyttää historian ymmärtämiseen, operaatioiden suunnittelemiseen tai mahdollisten erilaisten tulevaisuuksien todennäköisyyksien arviointiin. Sotapelit ovat halpoja, ne mahdollistavat luovuuden (luovuus = uteliaisuus x kekseliäisyys) ja ne auttavat hankkimaan kokemusta. Lisäksi sotapelit ovat joustavia ja sopeutuvat uusiin tilanteisiin. Sotapelien rajoituksia ovat niiden abstraktisuus, joka korottaa niistä tehtävien analyysien johtopäätösten kompleksisuutta. Sotapelejä ei myöskään tulisi pitää todellisuuden kuvauksina, sillä tämä voi johtaa vaarallisiin virhepäätelmiin. Pelien heikkoutena voidaan pitää myös sitä, että vastustaja ei koskaan toimi kuten se todellisuudessa tulisi toimimaan. Pelien lopputulos on myös heikkous siinä mielessä, että se on sisäänrakennettu peliin ja että pelaajat pitävät lopputulosta viittauksena todellisuuteen. Luennoitsija puolusti ihmisten pyörittämiä pelejä tietokonepelien sijaan. Sotapelien tärkein anti on seuraavassa lainauksessa: "Emme ehkä koskaan saa tietää oikeita vastauksia, mutta sotapelit saattavat joskus auttaa meitä esittämään oikeat kysymykset."
Kyberulottuvuuteen sijoittuvilla sotapeleillä on erityisiä haasteita. Kyberulottuvuutta on vaikea kuvata, sillä edes sen määritelmästä ei ole yksimielisyyttä. Ajan kuvaaminen kyberulottuvuudessa on vaikeaa, sillä tietokoneet toimivat käytännössä ilman viivettä. Myös kybersuorituskykyjen kuvaaminen ja mittaaminen pelin tarkoituksia varten on vaikeaa.
Loppu aamupäivästä käytettiin luennoitsijan kehittämän kybersotaa teoreettisella tasolla kuvaavan lautapelin sääntöjen opettelemiseen ja itse peliin tutustumiseen. Hämmästyksekseni pelistä oli onnistuttu saamaan kohtalaisen jännittävä ja viihdyttäväkin. Pelin lopputuloksella ei kuulemma ole väliä, vaan tärkeintä on pelin aikana sen jälkeen syntyvät ajatustyö, yhteistoiminta ja keskustelu. Aamupäivän aikana selvisi, että viikon ohjelmaa joudutaan muokkaamaan sairastapauksen takia. Nyt esitellyn pelin pelaaminen jatkuu kesiviikkona, tiistain luennot siirretään maanantai-iltapäivälle ja keskiviikon tiistaille.
Niinpä iltapäivä jatkui sotapelien teorian työpajalla. Luennoitsijana piti olla professori H.L., mutta hänet kuitenkin korvasi tohtoriopiskelija H.B. Tässä työpajassa seminaarin jäsenet osallistuivat teoreettisella tasolla hahmoteltavan sotapelin suunnitteluun. Pelin kehittely käsitteellisellä tasolla ei ollut yhtä hauskaa kuin valmiin (tai oikeastaan kehitteillä olevan) pelin pelaaminen, mutta mielenkiintoista kuitenkin. Luennoitsija määritti yksinkertaisen pelin mallin, jossa on neljä pelaajaa ja näille yhteiset tavoitteet sekä kullekin pelaajalle omat tavoitteet. Seuraavaksi määritettiin kullekin pelaajalle kymmenen vipua (lever), joiden avulla tavoitteiden saavuttamista voi helpottaa (tai muiden tavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa). Kunkin pelaajan kymmenen vipua arvotettiin asteikolla kunkin pelaajan näkökulmasta. Illan aikana luennoitsija analysoi arvotuksen tuloksen. Analyysin tarkoituksena oli valita peliin (yksinkertaisuuden vuoksi vain kymmenen) vipua.
Tiistai alkoi sillä, että luennoitsija ja hänen tekninen avustajansa esittelivät analyysin tulokset. Se sisälsi eri vipujen analyysikriteerien esittelyä ja eri vipujen välisiä suhteita eri pelaajien näkökulmasta. Maallikon ei ole helppo ymmärtää soveltavan peliteorian työkalujen toimintaa. Analyysityökalu on tietokoneavusteinen eli perustuu algoritmeihin. Lopulta päädyttiin kuitenkin kymmeneen vipuun, jotka tekisivät tästä pelistä toimivan eli järkevän ja kohtuullisen tasaväkisen. Näiden pohjalta muodostettiin neljä mahdollista skenaariota kullekin pelaajalle, minkä jälkeen skenaarioita vertailtiin keskenään. Tässä kohden tietokonemallinnuksesta ei enää ollut apua, vaan tarkastelu tehtiin inhimilliseen päättelykykyyn ja osin intuitioon nojautuen. Keskusteluissa nousi esiin peliteorian kompleksisuus, ja aamupäivän päätteeksi katsoimmekin verkosta TED-esitelmän kompleksisuudesta.
Iltapäivällä oli sattumalta vielä vapaaehtoinen luento Naton kyberturvallisuusstrategiasta (oikeudenhoidon oppitunnit oli peruttu). Koska luento oli vapaaehtoinen eikä aihe ole minun sydäntäni mitenkään erityisen lähellä, ja koska luento on oikeastaan tarkoitettu vuotta vanhemmalle kurssille (jolloin on oletettavissa, että meille järjestetään vuoden kuluttua vastaava luento), jätin vapaaehtoisen luennon väliin.
Keskiviikkoaamupäivä käytettiin saman kyberturvallisuutta simuloivan pelin kehittämiseen ja analysoimiseen, johon perehdyttiin jo maanantaina. Aluksi laadittiin pelin toimijoille uudet tavoitteet, jotka toinen joukkue sai pisteyttää. Tämän jälkeen pelattiin kierros, ja sitten keskusteltiin pelin kulusta, tuloksista, sekä tavoitteiden ja niiden pisteytyksen vaikutuksesta pelin lopputuloksiin. Aamupäivän päätteeksi käytiin läpi ja samalla harjoiteltiin omasta seminaarista laaditut esitykset koko kurssille, jotka pidetään torstaina. Niiden tarkoituksena on tiivistää oman seminaarin sisältö pariinkymmeneen minuuttiin koko kurssia varten.
Iltapäivällä oli liikuntaa. En osallistunut ulkomaalaisille annettavan saksanopetuksen viimeiselle tunnille ajanpuutteen vuoksi.
Torstaina oli seminaarien päätösluento koko kurssille, jossa kaikkien seminaarien koottiin yhteen, ja koko strategian ja turvallisuuspolitiikan opintojakso päätettiin. Kullakin seminaarilla oli 20 minuuttia aikaa esitellä oman työskentelynsä tuloksia. Vaikka Saksalla ei ole omaa ydinasetta, on ydinpelote (etenkin USA:n tarjoama ydinpelote) sen turvallisuuden viimeinen takuu. Nato on puolustusliitto, jolla on ydinaseita. Ydinasestrategia perustuu yhä edelleen strategiseen tasapainoon. Kiinan kehittyvä ydinaseistus (täysimittainen triadi) saattaa muuttaa nykyistä tasapainoa, mutta monimutkaisella tavalla. Eskalaatiota ja sen välttämistä on tutkittu ja teoretisoitu paljon, mutta de-eskalaatiota huomattavasti vähemmän. Kuitenkin de-eskalaatio joko tavanomaisia tai ydinaseita käyttäen on toisaalta toivottavampi kuin eskalaatio, ja toisaalta se on usein ainoa looginen tai jopa mahdollinen vaihtoehto. Eskalaatioylivoima on sillä osapuolella, jolla on kyky kontrolloida eskalaatiota.
Seuraavan seminaarin aiheena oli Lähi-Idän valtioiden konfliktit. Lähi-idän kriiseillä on historialliset syynsä. Vakaus näissä maissa perustui yhteiskunnalliseen sopimukseen, jossa valtio tarjosi kansalle siedettävät elinolot, mutta edellytti vastavuoroisesti poliittista passiivisuutta. Arabikevään aikana tämä tasapaino järkkyi monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta (demografia, elintarvikekriisi, sosiaalinen media, jne.). Seminaarissa oli käyty läpi useita erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja alueen ongelmiin, mutta siellä ei oltu päästy tyhjentäviin lopputuloksiin - kuten arvata saattaa. Lähi- ja Keski-Idän valtioiden kehitystä ja ns. arabikevättä käsitellyt seminaari tarkasteli kunkin valtion tilannetta erikseen. Yhteisiksi tekijöiksi näille valtioille seminaari oli tunnistanut huonon hallinnon, korruption sekä demografian yhdistettynä toivottomiin kehitysnäkymiin nuorille aikuisille.
Seuraava seminaari oli tarkastellut skenaariotekniikoita, jotka ovat tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Skenaariotekniikka etenee viidessä vaiheessa: ongelma-analyysi, vaikutusanalyysi, deskriptorianalyysi, skenaarioiden luominen ja strategioiden luominen. Tästä esitelmästä ei jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin että menetelmä nimeltä skenaariotekniikka on olemassa ja että se on monimutkainen, jopa työläs. Oman seminaarini yhteenveto oli hyvä tiivistelmä tämän ja viime viikon sisällöstä.
Viimeisen eli kuudennen seminaarin aiheena oli Ukrainan sota. Seminaari oli tarkastellut Ukrainan tilannetta neljästä eri näkökulmasta: Ukrainan perustuslaki, talous, ulkopolitiikka, ja maan suhteet Venäjään. Seminaari oli tarkastelussaan joutunut toteamaan, että lähdeaineisto oli lähes aina subjektiivista tai sitä ei ollut lainkaan. Lähdeaineiston luotettavuudesta ei useinkaan voinut olla varma. Ryhmässä tarkasteltiin myös rauhanneuvotteluja tai yrityksiä ratkaista tilanne EU:n, Naton ja ETYK:n näkökulmasta.
Iltapäivällä oli englanninopetusta normaaliin tapaan.
Perjantai oli tasaus- ja asiointivapaata. Kuten Suomessakin, saksalaisten tehdyt ylityötunnit menevät työaikapankkiin, josta ne tasataan tilaisuuden tullen. Tasausvapaapäiviä ei tähän mennessä ole pidetty, mutta tunteja on kertynyt mm. opintomatkojen yhteydessä, jolloin päivät usein alkavat aikaisin ja päättyvät normaalia myöhemmin. Käytin vapaapäivän opinnäytetöiden valmisteluihin.
Tällä ja edellisellä viikolla oli monta ylennystä ja palkitsemista. Näitä varten kurssi kokoontuu aina muotoon ja se ilmoitetaan ylennyksen toimeenpanevalle esimiehelle, joka yleensä on yksi akatemiaa johtavasta kolmesta kenraalista/amiraalista. Ylennykset ja palkitsemiset pannaan täällä toimeen välittömästi, kun taas Suomessa ne on yleensä koottu suuriin juhlapäiviin, kuten itsenäisyypäivään, lippujuhlapäivään tai joukko-osaston vuosipäivään. Syy saksalaisten kiireelle on saamani tiedon mukaan se, että palkka on sidoksissa sotilasarvoon, eikä oikeaa palkkaa voida oikeudellisista syistä maksaa ennen kuin ylennys on toimeenpantu.

78.-82. päivä

Maanantai alkoi opintojakson valinnaisten seminaarien johdannolla everstiluutnantti T.K.:n johdolla. Luennolla käytiin äpi viikon kuluttua alkavan kahden viikon seminaarin rakenne, opetustavoitteet jne. Lisäksi annettiin lukumateriaalia, johon tulee tutustua ennen seminaaria. Minun valitsemani seminaarin aihe on kyberuhkat ja kriittinen infrastruktuuri. Aihe ei kiinnosta minua juurikaan enempää kuin muiden seminaarien aiheet (tarjolla olisi ollut mm. Ukrainan kriisi), mutta tämän seminaarin opetuskieli on englanti, kun muissa käytetään saksaa. Ajattelin kielenvaihdoksen olevan virkistävä, sillä jatkuva saksan kuunteleminen alkaa ajoittain tuntua rasittavalta. Edistyksellisesti ja ehkäpä seminaarin aiheeseen liittyen kaikki lukumateriaali tarjottiin verkkolinkkeinä.
Aamulla oli tullut kurssin keskusteluryhmään viesti, että kurssi järjestyy auditoriotalon (Mannfred Wörner Zentrum) aulaan 10 minuuttia ennen luentoa. Syytä ei ilmoitettu, eikä siitä tuntunut olevan kellään varmaa tietoa. Paikalle tuli akatemian johtaja amiraali C.S., joka käski rivin eteen kolme kurssilaista ja luki näiden ylennyskäskyn majuriksi sekä asensi kurssin johtajan kanssa olkapoletit. Olen jo tainnutkin mainita, että ylennykset tulevat täällä yllätyksenä, ja että sotilasarvo on sidoksissa palkkaan. Melkolailla erilainen järjestely kuin Suomessa siis.
Toisen luennon aiheena oli kyber- ja informaatiotilan strategiset ulottuvuudet ja luennoitsijana toimi eversti F., Bundeswehrin uuden kyberkeskuksen rungon esikuntapäällikkö. Kyberulottuvuuden merkitystä on vasta vähitellen alettu ymmärtää. Samaan tapaan lentokoneen, sukellusveneen, panssarivaunun ja jopa ydinaseen merkitystä vähäteltiin aluksi. Uuden teknologian läpimurto kestää aikansa, mutta sen todellinen vaikutus syntyy vasta yhdessä muiden kehittyvien ilmiöiden ja teknologioiden kanssa. Kyberpuolustuksella ja oikeastaan koko toimialalla on suuria haasteita mm. resurssien saatavuudessa ja osaamisessa. On jossain määrin perusteltua vaittää, että vastustajalla (rikollisilla, terroristeilla, hakkereilla jne.) on tällä hetkellä etulyöntiasema. Erityinen haaste on sopivan henkilöstön rekrytointi. Kuten kaikessa muussakin, Bundeswehr ei toimi tässäkään yksin, vaan yhdessä kumppaneiden kanssa. Nato on linjannut, että kyberisku voi olla peruste viidenteen artiklaan vetoamiselle. Kyberturvallisuus on Saksalle kuitenkin kansallinen intressi. Bundeswehrissa kyber- ja informaatiotoimiala voidaankin (tulevaisuudessa) rinnastaa puolustushaaroihin, koska sillä on kokonaisvastuu omasta toimialastaan, ja melkein vastaavat resurssit. Toimiala on siis Bundeswehrissä otettu vakavasti ja se on voimakkaassa kasvussa. Keskuksen on määrä saavuttaa täysi toimintavalmius vuonna 2021.
Iltapäivän luento oli "vapaaehtoinen" opiskelijaluento, joka piti luokkatoverini kapteeni B.G. Sen aiheena oli Bundeswehrin tiedustelulaitos (Militärische Abschirmsdienst, MAD). MAD:n tehtävä on hankkia ja käsitellä tietoa yksittäistä henkilöistä, jotka jollain tavalla liittyvät Saksan puolustusministeriön hallinnonalaan. MAD:n tehtävät ja toimivalta on tarkasti laissa määritelty: laitoksesta on oma laki (MAD Gesetz) ja sen lisäksi sitä koskee tietenkin monet muut lait, näistä tärkeimpänä laki Bundeswehristä ja laki turvallisuusselvityksistä. Laitoksella on 7 toimipistettä,
jotka ovat aluevastuussa. MAD:n tehtäviin kuuluu myös vastatiedustelu, eli Bundeswehriä vastaan suunnatun tiedustelutoiminnan paljastaminen. Tärkeä tehtävä on myös turvallisuusselvitykset, eli virasto on ns. Designated Security Authority. Luennoitsijan mukaan turvallisuusselvityksen laadinta voi Saksassa kestää jopa yli vuoden(!).
Tiistai käynnistyi opetuskeskustelulla menneen viikon luennoista everstiluutnantti S:n johdolla.
Tiistain luennon aihe oli turvallisuuspoliittinen keskustelu, asevoimat, politiikka ja yhteiskunta. Luennon piti everstiluutnantti F.T. Saksan puolustusministeriön poliittiselta osastolta. Everstiluutnantilla oli veikeät rock'n'roll-pulisongit ja leukaparta, joten en varmastikaan olisi osannut arvata hänen ammattiaan, mikäli tapaisimme siviiliasussa. Turvallisuuspoliittinen keskustelu ei ole pelkkää kommunikatiivista toimintaa Habermasin mukaan, vaan sitä voidaan pitää strategisena toimintana, sillä sillä on päämäärä todellisuudessa. (Onko se siis performatiivista kommunikaatiota? Ehkä.) Poliittisen osaston ajan turvallisuuspoliittisen keskustelun päämäärät ovat ensisijaisesti sisäpoliittiset. Tarkoituksena on kehittää Bundeswehrin yhteiskuntasuhteita ja parantaa yhteiskunnan antamaa tukea ja sitoutumista sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rivien välistä on luettavissa, että tämä on ihan eri kokoluokan asia kuin Suomessa, jossa Puolustusvoimat nauttii laajaa yhteiskunnallista arvostusta. Poliittisen osaston tehtäväkenttään sisältyy asioita, jotka Suomessa hoituvat vapaaehtoispohjalta, tai yhteiskunnalliset toimijat tekevät ne omaehtoisesti. Osasto pitää yhteyttä esim. säätiöihin ja yhdiytyksiin, ammattiliittoihin, yliopistoihin, liike-elämään sekä kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin. Uskoisin, että Puolustusvoimien valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit palvelevat aika pitkälle samaa tarkoitusta. (Jos tällainen toiminta ministeriön tasolla kuulostaa oudolta on hyvä muistaa, että Saksassa ei ole pääesikuntaa, vaan se ikään kuin sisältyy puolustusministeriöön.) Osasto ohjaa (ja tekee itse?) myös maanpuolustustiedotusta sekä yhteiskunnallisen ilmapiirin ja maanpuolustustahtoon liittyviä tutkimuksia. Luennon loppu käytettiinkin näiden mielipidetutkimusten tulosten tarkasteluun ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin.
Iltapäivä sisälsi oikeudellista opetusta. Kuten olen aikaisemminkin todennut, nämä opetustilaisuudet ovat pedagogisesta näkökulmasta silkka katastrofi. 2 x 45 minuutin monologi tai puhetulva sisältää kuitenkin sinänsä mielenkiintoista sirpaletietoa liittotasavallan oikeusjärjestelmästä, mutta ainakaan minä en löydä opetuksesta jäsenneltyä rakennetta tai edes päämäärää, mitä kuulijoiden tulisi oppitunnin jälkeen ymmärtää. Sirpaleisten tiedonmurusten referoiminen muistiinpanoissa ei mielestäni ole tarkoituksenmukaista ja saattaisi jopa johtaa väärinkäsityksiin. Sääli sinänsä, että luennolla on pakko istua.
Myös keskiviikko käynnistyi opetuskeskustelulla menneen viikon luennoista everstiluutnantti S:n johdolla. Keskiviikon luennon aiheena oli aseistariisunta, luottamuksen rakentaminen ja ETYK (Rüstungskontrolle und Vertrauensbildung, myös termiä Abrüstung käytettiin) on n. 10 hengen toimisto puolustusministeriön poliittisella osastolla. Luennoitsija aloitti osoittamalla omasta mielestään aukottomasti (eli dogmaattisesti), että aseidenriisunta ennaltaehkäisee kriisejä ja parantaa rauhan edellytyksiä. Hän jakoi osoittamalla, että aseistariisunnalla on ollut menestyksekäs historia: sopimuksia on lukemattomia ja niitä on pääsääntöisesti noudatettu. Ydinaseiden määrän romahdus 90-luvulla johtui kuitenkin pääsääntöisesti muista syistä kuin sopimuksista. Aseidenriisuntasopimuksista on varmasti kuitenkin ollut hyötyä välttämättömän toteuttamisessa. Vuoden 2017 turvallisuuspoliittisessa tilanteessa aseidenriisunta on käytännössä pysähtynyt ja asevarustelu on kiihtynyt. Myös joukkotuhoaseista puhutaan aiempaa enemmän. Luennoitsijan mukaan tämä osoittaa, että aseidenriisuntaa tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Monet nykyään voimassaolevista aseidenriisuntasopimuksista ovat sisällöltään vanhentuneita. Poliittiset olosuhteet tällä hetkellä ovat kuitenkin sellaiset, että uudistaminen tuskin tulee onnistumaan.
Saksan aseidenriisuntainnon takana on kolme syytä: Saksan poliittinen asema (sekä fyysinen eli geopoliittinen että poliittinen), Saksan kansalliset intressit, mutta ennen kaikkea ideologiset syyt (ns. historialliset vakiot). Hieman erikoista on mielestäni kuitenkin, että aseidenriisunta on jyvitetty Bundeswehrin tehtäväksi. Politiikkaa johtaa kuitenkin ulkoministeriö, ja käytännön toimenpiteistä vastaa Zentrum für Verifikationsaufgaben der Bundeswehr, eli Bundeswehrin seurantakeskus (n. 160 työntekijää, johtajana kenraali). Luennonjälkeisten kysymysten aikana tuli selväksi, että tämänhetkiset ongelmat aseidenriisunnassa johtuvat pääosin Venäjän arvaamattoamsta käytöksestä. Nato toimii oikein ja ottaa askelia oikeaan suuntaan, mutta on jäljessä Venäjän varustelun jäljiltä. Aseidenriisuntaneuvotteluissa voidaan edistyä vain, jos lähtökohdat ovat molempia osapuolia tyydyttävät. Nyt näin ei ole.
Torstain ensimmäisen luennon piti opintojakson johtaja eversti Lange ja sen aiheena oli historia strategian tutkimuksen ja opiskelun välineenä. Luennoitsija kysyi, onko käytännön strategista ajattelua mahdollista omaksua historiaa tarkastelemalla? Historialla on tässä suhteessa rajoituksia, mutta se on toistaiseksi ainoa väline strategian tulosten tarkasteluun. Historiaa tarkastellaan kuitenkin usein epäsystemaattisesti ja pinnallisesti. Lisäksi tarkastelua värittää nykyhetki, eika aikalaisten mielenmaailmaa voida täysin ymmärtää. Nykyajan paradigma on yksinkertaisesti liian erilainen menneeseen maailmaan nähden. Sotilailla ja historioitsijoilla on erilaiset tiedonintressit: historiantutkijat etsivät ajankuvaa, sotilaat malleja tai säännönmukaisuuksia. Sen sijaan historian tarkastelun päämääräänä tulisi luennoitsijan mukaan olla oman ajattelun kehittäminen: historiasta tulisi pyrkiä ymmärtämään, miksi sotilasjohtajat ja strategit ovat toimineet kuten ovat. Historiaa tulisi siis aina tarkastella kontekstissaan. Tämä on kuitenkin erittäin vaikeaa ja työlästä, eikä sitä kyetä akatemiassa tyydyttävästi toteuttamaan. Näin historian ja strategisen ajattelun opiskelu lankeaa upseerien vapaa-ajalle - aivan kuten Suomessakin. Luennon jälkeisessä keskustelussa päädyttiin monen mutkan kautta väittelyyn sotilaiden osallistumesta politiikkaan ja upseerien sananvapauteen. Aihe näyttäisi olevan kuuma peruna täälläkin.
Seuraavana oli vuorossa aseistariisuntaluennon "vastaluento", eli luento kansainvälisestä yhteistystä varustelupolitiikassa. Sen piti puolustusministeriön siviiliasiantuntija S.S. Kansainvälinen varusteluyhteistyö tapahtuu valtioiden lähtökohdista, ei yritysten. Mikäli yhteistyö palvelee saksalaisten yritysten etua on se tietysti pelkkää plussaa. Toisaalta jos valtio on ollut suoraan yhteydessä yritykseen ja ottaa vasta tämän jälkeen yhteyttä puolustusministeriöön, ei sekään ole ongelma. Yhteistyön muodot ovat joustavia ja eroavan jonkin verran jokaisessa hankkeessa. Saksa on määrittänyt erikseen ne teknologian alat ja sektorit, joiden on säilyttävä kotimaisina tai Saksan kontrollissa. Nämä ovat ns. avainteknologioita(Schlüsseltechnologie). Yhteistyöhön liittyy usein poliittisia näkökohtia, mikä monimutkaistaa asiota. Tekniset seikat tai hinta eivät olekaan enää ensisijaisia. Varustelupolitiikka on nimenomaa politikkaa, eli sillä on kauppa- ja teollisuuspoliittisen ulottuvuuden lisäksi aina myös turvallisuus- ja sotilaspoliittinen ulottuvuus. Erityisen vaikea kysymys on ns. dual use -teknologia, jota voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Luennoitsija kritisoi sitä, että Saksasta puuttuu lainsäädäntö, jonka nojalla yrityksiä voitaisiin estää myymästä tiettyä teknologiaa tiettyihin maihin.
Perjantain ensimmäisen luennon aihe oli Saksan turvallisuuspolitiikka strategiana ja sen piti tohtori J.P. Strategia edellyttää, että valtiolla on selkeä päämäärä, ja että kaikki valtion voimavarat kyetään ottamaan verkostoituneesti käyttöön tämän päämäärän saavuttamiseksi. Saksan ulkopolitiikassa näin ei aina ole ollut. Luennoitsija otti esimerkkinä esiin Afganistanin, jossa Saksan ulkopolitiikka oli lyhytnäköistä, torjuvaa ja ristiriitaista, eikä ministeriöiden välillä ollut riittävän kattavaa yhteistoimintaa. Saksan ulkopolitiikka kärsii uskottavuusongelmasta, erityisesti Saksan äänestettyä YK:ssa Libyan interventiota vastaan. Tässäkin on osittain taustalla ns. historialliset vakiot: strateginen ajattelu sekoitetaan Saksassa nykyään militarismiin, koska historiallisesti sotilasstrategialla on ollut ulkopolitiikassa keskeinen rooli. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet parempaan suuntaan viime vuosina. Saksalta on edellytetty tai jopa vaadittu suurempaa aktiivisuutta ja selkeämpää roolia kansainvälisesti. Saksalle on asetettu paineita, ja se on osittain vastannut sille asetettuihin vaatimuksiin. Tämä uusi suunta ei aina ole Saksan tai ulkovaltojen oma valinta, vaan johtuu siitä, että muitakaan vastuunkantajia Euroopassa ei ole näköpiirissä. Näin ollen uutta
suuntausta siitä, mikä tai mitä Saksa haluaa olla, ei välttämättä voida pitää strategiana sanan varsinaisessa merkityksessä. Tahto ja kyky strategiseen ja proaktiviiseen ulkopolitiikkaan näyttäisi kuitenkin olevan Saksassa vähitelleen muodostumassa. Kokonaan eri asia on, onko Saksalla olemassa työkaluja panna toimeen strategiaansa. Puutteet sotilaallisissa suorituskyvissä onkin huomattu ja niiden paikkaaminen aloitettu (tai ainakin sen suunnittelu). Ensi vuoden liittopäivävaalien vaalitulos saattaa kuitenkin vaikuttaa tähän orastavaan strategisen ajattelun ja toiminnan kehitykseen.
Toisen luennon aiheena oli ulkopuolisen näkökulman Saksan turvallisuuspolitiikkkaan ja sen piti toimittaja W.S. Luennoitsija aloitti räväkästi kysymällä "hajoaako Nato?" Tätä seurasi hyvin jäsennelty ja kattava selostus Saksan turvallisuuspoliittisista astelemista ja kehitysaskeleista aina toisen maailmansodan lopusta nykypäivään. Siinä käytiin läpi Saksan pakolaistilanne sodan jälkeen, Naton perustaminen, Bundeswehrin perustaminen, kylmä sota, Kosovo, 9/11, Afganistan, Münchenin turvallisuuskonferenssi, Ukraina, Brexit ja Trump. Selvitys oli viihdyttävää kuultavaa, mutta ei siis sisältänyt mitään uutta. Lopussa luennoitsija palasi alussa esittämäänsä kysymykseen. Hän spekuloi sillä, miten pitkälle Trump on valmis velvoittamaan Natoa vastaamaan omista kuluistaan ja lähentämään suhteita Venäjään. Saksan joukot ovat nyt Liettuassa Venäjän rajalla. Vaikka kyseessä on rotatoiva joukko, on lähtökohtana, että joukko pysyy Liettuassa toistaiseksi. Venäjä on Ukrainassa tappanut 10 000 ihmistä, joista 300 hollantilaisia. Missä ovat kaikki mielenosoitukset (pakotteita toki on asetettu)? Tähän tilanteeseen Trumpin ja Putinin lähentyminen saattaa todellakin olla Naton tulevaisuuden vaarantava tekijä. Luennoitsija ei sanonut näin suoraan, mutta rivien välistä luettuna sanoma oli selkeä. Pehmeistä uhkista mainittiin pakolaisuus ja siirtolaisuus, josta luennoitsijan mukaan on nähty vasta alkusoitto. Esitin luennoitsijalle kysymyksen, miten Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys vaikuttaisi Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen. Hän näki kysymyksen erittäin tärkeänä ja mielenkiintoisena. Ruotsi ja Suomi ovat Naton isäntämaasopimuksen myötä käytännössä luopuneet puolueettomuudesta. Jäsenyys olisi erityisesti Suomelle vaikea sen kahdenvälisten taloudellisten suhteiden Venäjään väistämättömän heikentymisen takia. Varsinainen kysymykseni kuitenkin väistettiin pahoittelujen kera todeten, että Suomen ja Ruotsin tulee itse päättää mahdollisesta jäsenyyden hakemisesta.
Pitkä luentosarja tuli näin päätökseensä. Kokonaisuutena täytyy todeta, että luennot olivat erittäin korkeatasoisia ja mielenkiintoisia.

74.-77. päivä

Strategian ja turvallisuuspolitiikan luennot jatkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omasta puolestani kahden viikon vapaa tuntui varsin pitkältä. Sain myös levättyä kunnolla, mikä on uuden oppimisen edellytys. Maanantai uudenvuodenpäivän jälkeinen matkustuspäivä, eli vapaata.


Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli nykyaikainen sodan kuva ja Carl von Clausewitz. Sen piti professori L. S., joka oli myös tohtori ja komentaja evp. Luennoitsija aloitti määrittämällä nykyaikaisen sodan kuvan yksinkertaisesti kolmeen osaan: hajoavat valtiot, islamistinen terrorismi ja hybridisodankäynti. Määritelmä on toisaalta suppea, mutta toisaalta se kattaa varsin laajan kirjon ilmiöitä. Merkillepantavaa on, että sotilaallisen voiman käyttö ei enää ole niin merkittävä strategian ja turvallisuuspolitiikan työkalu kuin aikaisemmin. Asevoimat ovat vain yksi ainesosa nykyaikaisen sodan keitossa. Clausewitzin käsite sotaherra (Feldherr) on metafora, jolla tarkoitetaan kussakin tilanteessa toimivaa ylintä päätöksentekijää. Se voi olla yhtä hyvin divisioonankomentaja kuin komppanianpäällikkö, nykyään ehkä jopa ns. strateginen korpraali. Clausewitzia ei myöskään tulisi lukea temppuluettelona tai lainauksia viljellen. Sen sijaan Clausewitzin mukaan tärkeintä on tietoon perustuva ymmärrys, joka auttaa sotaherraa tekemään oikeita päätöksiä nopeasti. Luennoitsijan mukaan Clausewitzia ei voi ymmärtää ilman Hegeliä (ja muita hänen aikalaisfilosofeja, kuten Laplacea ja Hobbesia). Clausewitz ikään kuin tiivisti Hegelin sodan filosofisella tasolla käsittelemät kysymykset strategisen tason ymmärrykseksi tai jopa käytännön ohjeiksi. Clausewitz pyrkii kasvattamaan tulevia sotaherroja ja kehittämään näiden ajattelukykyä - "Vom Kriege" ei siis ole ohjesääntö. Sodan ihmeellinen monimutkaisuus johtuu Clausewitzin mukaan siitä, että sota liikkuu kolmen akselin välillä. Nämä ovat tutut jo aiemmilta luennoilta: sokea vaisto eli viha, puhdas ymmärrys eli politiikka, ja vapaa luovuus eli todennäköisyyksien leikki. Sotaherran tehtävänä on voittaa sodan sumu eli sattuma moraalisella suuruudella (moralische Größe). Tällä Clausewitz tarkoittaa mm. idearikkautta, rohkeutta, tahdonvoimaa, kunnianhimoa, päättäväisyyttä ja kritiikinsietokykyä.


Päivän toisen luennon aiheena oli Saksan turvallisuuspoliittinen selonteko tai doktriini eli ns. Weißbuch, ja sen piti eversti F. R. Saksan turvallisuusympäristö on muutamana viime vuotena muuttunut enemmän kuin vuosikymmeniniä ennen sitä. Sodan ja rauhan raja on hämärtynyt.
Aikaisemmissa selonteoissa määritettiin uhkat ja miten niihin vastataan (hieman yksinkertaistaen). Tässä selonteossa lähdettiin liikkeelle aivan perusteista (hieman kärjistäen): Mikä on Saksan liittotasavalta on ja mitä se haluaa? Mitkä ovat Saksan intressit? Saksalla on kaksi erityistä intressiä: multilateralismi ja laillinen kansainvälinen järjestys. Saksa on erityisen riippuvainen siitä, että maailma toimii moninapaisesti ja että sopimuksia kunnioitetaan. Saksan kanta on, että EU:lle ei tule rakentaa puolustusulottuvuutta eli asevoimia. Perusteena tälle on, että esteet ovat liian suuria (lainsäädäntö, mandaatti, kulttuuri, talous). Toinen tärkeä peruste on, että olemassaoleva rakenne
eli Nato korvaa käytännössä lähes kaikki tarpeet, johon EU-armeijaa tarvittaisiin. Bundeswehrin sotilasvirat tultaneen avaamaan kaikille EU-kansalaisille. Syyt tähän ovat pääasiassa henkilöstöpoliittiset, mutta myös EU-poliittiset. Luennoitsija ei kuitenkaan odottanut, että Bundeswehrin vetovoima EU-kansalaisille on kovinkaan suuri. Luennoitsija sanoi, että selonteko on strategiaa. Tämä herätti kuulijoissa huomiota, sillä edellinen luennoitsija oli juuri päässyt sanomasta, että Weißbuch EI ole strategiaa. Tämä tosin tarkoitti, että kirja ei edusta strategista ajattelua, vaan on poliittinen linjaus, vieläpä melko lyhyen tähtäimen linjaus ollakseen strategia. Bundeswehrin pitkän ajan tavoite on nostaa puolustusmenot 2 %:iin BKT:sta. Tämä tarkoittaisi absoluuttisena summana
nykyisen budjetin kaksinkertaistamista. Luennoitsija korostikin, että tämä on PITKÄN aikavälin tavoite.


Führungsakademien tunnuslause on muuten "Mens agitat molem", eli henki liikuttaa ainetta. Sen joku vääräleuka on vääntänyt muotoon Mens agitat Muli, eli henki liikuttaa muulia (Der Geist bewegt das Maultier). Iltapäivällä oli luokanvalvojan oppitunti, jolla käytiin läpi ajankohtaisia asioita. Onneksi se ei kestänyt pitkään.


Keskiviikon ensimmäisen luennon aihe oli energiahuoltovarmuus. Luennoitsija oli B.B. yrityksestä GridLab. Luennoitsija oli virkapuvussa, koska hän on reservin majuri. Hän kertoi kantavansa asepukua mielellään. Saksa on maailman energiaturvallisimpia maita: siellä ei ole sähköä saatavilla keskimäärin n. 15 minuuttia vuodessa. Sähkökatko on kuitenkin teknisesti mahdollinen, joskin erittäin epätodennäköinen. Suurimmat uhkat ovat kyberhyökkäys sähköverkkoa vastaan tai useat runkoverkon samanaikaiset katkokset, tai pahimmillaan näiden yhdistelmä. Laaja ja pitkäkestoinen sähkökatko (saksaksi Blackout) kestää ainakin 6 vuorokautta. Sähkökatkoilla on merkittävä vaikutus myös muuhun energiahuoltoon, vesihuoltoon jne. Yhteiskunnan valmius selvitä laajoista ja pitkäkestoisista sähkökatkoksista on luennoitsijan mukaan heikko. Esimerkkeinä hän mainitsi mm. että Berliinissä on yksi varavoimalla varustettu polttoaineiden jakopaikka. Viestintäverkkoyhtiöiden varavoima riittää n. 20 minuutiksi. Merkel on luonnehtinut mahdollista blackoutia "kansalliseksi katastrofiksi". Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisällä tulisi siis ehdottomasti kyseeseen. Saksa on yhä edelleen voimakkaasti riippuvainen venäläisestä kaasusta, vaikka uudistuvan energian tuotantokapasiteetti onkin kasvanut merkittävästi. Suuren osan ajasta luennoitsija keskittyi kuvailemaan riskien erilaisia teknisiä yksityiskohtia. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta ei välttämättä kovin relevanttia kohderyhmän, eli tulevien yleisesikuntaupseerien kannalta.
Luento liittyi suurempaan kokonaisuuteen, josta käytettiin lyhennettä KRITIS. Tämä käsite oli ilmeisesti yleisesti tunnettu muille, mutta minulle ei. Nettiyhteyden puuttuessa jouduin jättämään lyhenteen selvittämisen ja aiheen suurempaan liittämisen myöhempään ajankohtaan. (Lisäys: lyhenne ei tarkoita sen kummempaa kuin KRItische InfraStruktur, eli kriittinen infrastruktuuri.)


Toinen luento käsitteli Bundeswehrin tulevaisuudentutkimusta (Zukunftsanalyse) ja sen piti tohtori O.T. puolustusministeriöstä. Luennoitsija onnitteli meitä siitä, että saamme elää ehkä mielenkiintoisinta aikaa Bundeswehrin historiassa. Perustelu: elämme VUCA-maalilmassa (Volatility, Uncertainty, Complexity, Ambiguity). Tulevaisuutta ei voi ennustaa, sillä se kehittyy synergiassa muiden mahdollisten tulevaisuuksien kanssa. Tämä tarkoittaa, että mahdollisia tulevaisuuksia on äärettömän monta. Tulevaisuudentutkimuksessa tarkastellaankin sen sijaan trendejä ja niiden muutoksia. Kyse on todennäköisyyksien arvioimisesta. Tulevaisuudentutkimuksen eri menetelmistä luennoitsija kertoi Donald Rumsfeldia mukaillen: Jos tiedät, voit toimia (Know = Do), jos tiedät että et tiedä, voit seurata tai tutkia (Know you don't know = monitor/Research), jos et tiedä että et tiedä, voit valvoa tai laatia skenaarioita (Don't know you don't know = scenarios/scan). Eritysen mielenkiintoista tulevaisuudentutkimus on puolustusmateriaalin kannalta. Niiltä osin tulevaisuus 20 - 40 vuoden ajaksi on 90 %:sti päätetty jo tilatun materiaalin pitkän elinkaaren myötä. Luennoitsija oli hyvä esiintyjä ja kertoi esityksensä lomassa monia leppoisia vitsejä, jotka eivät poikkeuksellisesti kaikki menneet minulta ohi, kuten saksankieliset vitsit valitettavan usein menevät. Esimerkkinä käyköön sanaleikki "Uniformiert heißt nicht unbedingt uninformiert".


Torstai alkoi menneiden luentojen käsittelyllä opetuskeskustelussa. Opetusmenetelmä on sinänsä erinomainen, mutta oppimista haittaa jonkin verran ryhmän suuri koko (16 henkilöä). Lisäksi keskustelua ohjaavalla opettajalla on suuri vastuu siitä, mihih ja millaisessa ilmapiirissä keskustelu etenee. Tässä keskustelussa käsittelimme viime vuoden viimeisiä luentoja, ja alkuviikon luennot käsitellään ensi viikolla.
Torstain luennon aiheena oli avaruusstrategia ja sen piti eversti J.D. puolustusministeriöstä. Modernin taisteluvoiman käyttö ei onnistu ilman avaruusulottuvuuden hyödyntämistä. Erityisen tärkeä se on tiedustelussa, viestinnässä ja verkostoitumisessa sekä paikan ja ajan määrittämisessä. Ulottuvuus on kuitenkin huonosti suojattu, ja siksi se on nykyaikaisen, verkostoituneen sotajoukon akilleen kantapää. Ohjuspuolustus ei nykyteknologialla ole mahdollista (tai vain hyvin rajoitetusti) ilman avaruudesta saatavaa ennakkovaroistusta. Avaruusden hyödyntäminen edellyttää yhteistyötä, sekä virastojen sisäistä, virastojen välistä että kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyösopimusten laatiminen on kuitenkin vaikeaa, koska avaruuteen liittyvä lainsäädäntö on monilta osin kehittymätöntä. Saksa on saamassa kyvyn valvoa avaruutta. Yhdysvallat on saamassa kyvyn vaikuttaa (lue käyttää tulta) avaruudessa. Pelaajia avaruudessa on monta (ml. Kiina ja Venäjä), kehitys on nopeaa ja tilaa aina vaan vähemmän. Mm. näistä syistä johtuen avaruuden käytöstä on ollut tähän mennessä hyvin vaikea sopia kansainvälis esti, eikä tähän ole näköpiirissä parannusta. Luennon loppuosa painottui Saksan sisä-, teollisuus- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin avaruden hyödyntämisessä. Alan kokoava foorumi on avaruusasioiden työryhmä (AG Weltraum). Avaruuden hyödyntämiseen liittyy paljon kysymyksiä ja mahdollisuuksia ja se on voimakkaasti teknologiasta riippuvainen. Se jonka ensimmäisenä onnistuu hyödyntämään uutta tekniikkaa saa valtavan edun (vrt. rautatiet, laivat, panssarivaunut jne.) Taloudellisen panostuksen ei tässä suhteessa tarvitsisi luennoitsijan mukaan olla kovinkaan mittava, vaan se mahtuisi hyvin nykyiseen puolustusbudjettiin menokohtia priorisoimalla.

Perjantain luentojen aiheina olivat ydinasestrategia senä ohjuspuolustusjärjestelmät ja ne piti everstiluutnantti B.V. Ydinaseet ovat hyvä esimerkki strategian paradoksaalisesta logiikasta. Niiden valmistaminen ja varastointi takaa rauhan, sen sijaan niiden torjunta voidaan nähdä aggressiivisena toimena. Ydinaseet vaikuttavat siten, että niitä ei käytetä. (Huoltomiesten vanha motto sopii siis myös ydinaseisiin: parempi varastossa kuin käytössä.) Ydinasepelotteen keskeinen ongelma on, että se riippuu vastustajan subjektiivisesta käsityksestä omista kyvyistä ja valmiudesta. Sitä varten vastustajan on saatava (oikeaa tai väärää) tietoa omista kyvyistä - viestintäkanavat on pidettävä auki. Ensi-isku voi kohdistua joko johtoon tai asejärjestelmiin, eikä siltä voi periaatteessa suojautua. Tärkeätä on siis olla uskottava kyky vastaiskuun. Massiivisen vastaiskun teoria kuitenkin vanhentui siinä vaiheessa kun Neuvostoliitto sai riittävän ydinasekyvyn. Joustavan vastaiskun teoria oli lännen ratkaisu tähän eskalaatio-ongelmaan, kun taas itäblokki pitäytyi rajoittamattoman eskalaation teoriassa. Kosovon sota osoitti Venäjälle, miten lännen konventionaalinen iskukyky on kehittynyt, minkä seurauksena se kehitti de-eskalaation teorian. Ydinasestrategian ydin voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: vastustajaa ei saa asettaa tilanteeseen, jossa sillä ei ole vaihtoehtoja ydinaseiden käytölle. Näin niiden käyttö - joka siis on kaikkien osapuolten mielestä ei-toivottavaa - voidaan välttää.

Kylmän sodan asetelmasta on siirrytty "toiseen atomiaikaan", jota leimaa moninapaisuus ja epäjärjestys verrattuna aiempaan asetelmaan. Naton rooli ydinaseliittoumana perustuu edelleen kollekktiiviseen pelotteeseen. Ne jäsenmaat, joilla ei ole omaa ydinasetta, ovat tämän pelotteen piirissä. Saksaan on sijoietttu pysyvästi n. 20-40 yhdysvaltalaista ydinasetta. Ne ovat malliltaan modernisoituja B61 vapaastiputoavia pommeja. Kysymys ydinaseista on Saksalle kuitenkin poliittisesti vaikea. Saksalla ei ole omaa ydinasestrategiaa, vaan se nojautuu liittoumaan sekä kahdenvälisiin suhteisiin Yhdysvaltoihin. Aseidenriisunta ja ydinaseiden leviämisen estäminen ovat Saksalle perinteisesti olleet tärkeitä kysymyksiä. Ukrainan sotaan liittyen Venäjä uhkasi Natoa epäsuorasti ydinaseiden käytöllä. Nato ei vastannut uhkaan resiprookisti eli "sapelia kalistelemalla", vaan päätti tarkistaa oman strategisen pelotteensa kykyä ja valmiutta. Aihetta käsiteltiin Varsovan huippukokouksessa. Huippukokouksessa Nato vastasi Venäjän de-eskalaation teoriaan julkilausumalla, jossa "mikä tahansa ydinaseiden käyttö muuttaisi perustavanlaatuisesti konfliktin luonnetta". Naton ohjuspuolustusjärjestelmä on jo aloittanut toimintansa ja saavuttaa suunnitellun laajuutensa 2018 mennessä. Sen tarjoaman suojan laajuudesta ja kattavuudesta ei ole yksimielisyyttä edes liittoutuneiden kesken, mutta se tarjonnee kohtalaisen suojan ballistisia ohjuksia vastaan koko Länsi-Euroopalle.

Viikko jatkoi strategian ja turvallisuuspolitiikan luentosarjaa kuin joulutaukoa ei olisi ollutkaan. Luennot olivat erittäin asiantuntevia ja hyvin valmisteltuja. Olen oikeastaan aika etuoikeutettu, kun saan osallistua tälle kurssille.