126.-130. päivä

Maanantaina oli kuntosuorituspäivä, eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Kurssi oli jaett kahteen ryhmään, joista toinen marssi ja toinen suoritti ammunnat sekä suojelu- ja lääkintäkoulutuksen. Ryhmiä vaihdettiin lounasaikaan. Sää oli pilvinen ja tihkusateinen, mutta onneksi ei sentään satanut kunnolla. Marssisuoritus 15 kilon repun kanssa oli tällä kertaa vain 6 km:n pituinen, mutta koska siitä pitää suoriutua tunnissa, käy se silti kuntoilusta.
Kuntosuorituspäivät ovat mukavaa vaihtelua luentosalissa istumiselle. Ammunnat ja suojelukoulutus suoritettiin nekin odotettua alemmalla tasolla: ampumaradalla toteutettiin kaksi pistooliammuntaa, joissa ammuttiin yhteensä kahdeksan (!) patruunaa. Suojelukoulutusrasti oli sekin varsin yksinkertainen. Siinä tarkastettiin henkilökohtainen suojavarustus (suojanaamari ja suojanaamarilaukun muun sisältö) sekä sovitettiin sovitettiin suojanaamaria kerran. Kaikkia osallistujia ei tuntunut tämäkään vähä hirveästi kiinnostavan. Minulla ei valitettavasti ole tarvittavaa varustusta mukana täällä, koska sitä ei kurssikäskyssä edellytetty.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso tai -moduuli, jonka aiheena on Bundeswehrin terveydenhoito. Terveydenhoidon käsitteeseen Bundewehrissä sisältyy mm. lääkintä, lääkinnän johtaminen, tuki, huolto ja logistiikka. Tämä jakso kestää 8 päivää eli 2 viikkoa (pois lukien tämän viikon maanantai ja ensi viikon perjantai, joka on opintomatkasta aiheutuva työajan tasausvapaa). Aiheelle annettava huomattava painoarvo kertoo paljon lääkintäaselajin huomattavasta asemasta Bundewehrissä. Itse asiassa se on enemmän kuin aselaji, sillä lääkintä (Zentrale Sanitätsdienst) on oma, itsenäinen oma puolustushaaransa. Tälle taas on käsittääkseni syynä ns. historialliset syyt sekä Bundeswehrin johtamisoppi "Innere Führung". Lääkintähuolto kun sattuu sopimaan erityisen hyvin sodanjälkeisen Saksan asevoimien toimenkuvaan. Opintojakson aloitti pääopettaja lyhyellä motivaatiopuheenvuorolla. Tämän jälkeen opintojakson käytännön järjestelyistä vastaava lääkintäeverstiluutnantti esitteli opintojakson runkosuunnitelman. Kurssiin sisältyy luento-opetusta sekä kaksi opintomatkaa: vierailu Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa tämän viikon torstaina, sekä vierailu lääkintähuollon esikuntaan sekä joukko-osastoon Potsdamissa ensi viikon maanantaista keskiviikkoon. Lääkintäeverstiluutnantti, tohtori J.D. aloitti varsinaiset luennot. Luennon 20 ensimmäistä minuuttia hän käytti puhumiseen omista kokemuksistaan tällä kurssilla, tyttäristään ja omasta urastaan kurssin jälkeen. Tämä oli poikkeuksellisen pitkä ja turha aloitus, jonka kyseenalainen mielekkyys korostui varsinkin maanantaiaamuna. Päästyään asiaan luennotsija korosti, että lääkintään panostaminen on ensisijaisesti poliittinen päätös. Poliitiikka ulottuu joskus hoitokäytäntöihin saakka. Esim. ns. tunnin sääntö haavoittuneiden evakuoinnissa taistelukentältä kenttäsairaalaan oli ensisijaisesti poliittinen eikä lääketieteellinen päätös. Nykyinen lääkinnnän korkea painoarvo heijastaa siis poliitikkojen tai pidemälle vietynä äänestäjien eli kansan kantoja. Terveydenhuollon merkitystä ei nykyäänkään tulisi vähätellä. Nykyaikaisen taistelukentän tappioista n. 90 % aiheutuu muista kuin taistelutoimien aiheuttamista sairauksista tai vammoista. Ennakoivalla terveydenhuollolla voidaan myös saada huomattavia kustannussäästöjä, mutta niitä voi olla vaikea todentaa. Aihe, joka herätti erittäin paljon keskustelua oli sotilaiden määräaikaiset palveluskelpoisuuden tarkastukset, jotka tehdään kolmen vuoden välein. Kuulijat kyseenalaistivat
joitain palveluskelpoisuusluokitustutkimusjärjestelmän piirteitä ja sen aseman osana henkilöstöhallintoa. Luento kesti yhtäjaksoisesti tunnin ja 52 minuuttia, minkä jälkeen opintojakson johtaja ihan vilpittömästi ja tosissaan kysyi haluaako kurssi nyt pitää lyhyen tauon, vai jatketaanko seuraavaa luentoa suoraan. Ei jatkettu.
Seuraavan luennon aihe oli Bundeswehrin lääkintähuolto eilen, tänään ja huomenna, ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti S. Kuten muuallakin Bundeswehrissä, lääkinnän painopiste on viime vuosikymmeninä ollut kansainvälisessä kriisinhallinnassa, mistä se on nyt siirtymässä liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tällöin on todettu, että olemassaolevat suorituskyvyt eivät ole riittävät edes täysivahvuisen prikaatin lääkintähuoltoon nykytasolla. Uudelleenasemoitumista varten perustettiin työryhmä, jonka johtoperiaatteina oli liikkuvuus/suoja, modulaarisuus ja skaalautuvuus. Tulevaisuuden tavoitteiksi on asetettu, että 2023 mennessä saadaan aikaan monikansallisen prikaatin
lääkintähuolto, 2026 mennessä lisäksi kansallisen prikaatin lääkintähuolto ja 2032 mennessä yhteensä kolmen kansallisen ja monikansallisen divisioonan lääkintähuolto.
Aamupäivän viimeisen puheenvuoron piti lääkintäkomentaja P. aiheesta Bundeswehrin lääkintälogistiikka kansainvälisissä operaatioissa. Luento oli varsin yksityiskohtainen ja käsitteli pääosin sitä, kuinka operaatioon kulloinkin varattu n. 30 vuorokauden tarvetta vastaava materiaali, täydennykset ja kunnossapito jakaantui organisaatiossa alaspäin mentäessä eri huollon johtoportaille, ja mitä ongelmia huollon järjestelyissä ilmenee. Iltapäivä oli poikkeuksellisesti varattu itseopiskelua varten.
Keskiviikon aloitti lyhyt ohjeistus seuraavan päivän ja viikon opintomatkoihin.
Opetuksen aloitti paneelikeskustelu aiheesta "komentaja vastaa joukkonsa terveydestä". Paneelin jäsenet ja alustajat olivat lääkintäupseerit H., F., G. ja S. Malariatartunta johtaa Eurooppalaisilla aikuisilla diagnostisoimattomana ja hoitamattomana aina kuolemaan. Komentaja vastaa joukkojensa toiminnasta, eli myös esimerkiksi malarian ehkäisylääkityksen ja rokotusten ottamisesta, mutta myös muusta tartuntoihin mahdollisesti johtavasta toiminasta myös joukon vapaa-aikana. Asevoimien ei tulisi toimia humanitäärisen avun välinenä, sillä ne soveltuvat siihen huonosti. Joukkoja varten on olemassa kuuma linja tai auttava puhelin, josta saa apua lääkinnällisissä kysymyksissä. Siihen vastaavat kunkin operaatioalueen lääkinnälliseen tilanteeseen perehtyneet lääkintätiedustelun tai -tietopalvelun asiantuntijat. Bundeswehrillä on korkeassa valmiudessa oleva mikrobiologinen laboratorio, jossa voidaan tunnistaa taudinaiheuttaijia. Laboratorio on jatkuvassa 48 tunnin lähtövalmiudessa. Yleinen järjestys ja hygienia leireissä ja operaatioissa on yllättävän tärkeää, sillä jopa 90 % taistelukentän tappioista on muiden tekijöiden kuin vihollisen aiheuttamia. Edellä on irrallisia havaintoja alustuksista. Paneelikeskustelu toteutettiin siten, että kuvattiin tilanne, jossa
saksalainen rauhanturvajoukko on operaatiossa Malissa, ja leirissä on todettu koleraepidemia. Keskustelu käytiin mahdollisista toimintavaihtoehdoista. Päämääränä oli, että kuulijat olisivat oppineet tuntemaan Bundeswehrin lääkinnän (Zentrale Sanitätsdienst) kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ja suorituskyvyt. Tämän takia tilanteen  kuvattiin oikeista toimenpiteistä johtuen vaan pahenevan, ja kolera levisi joukoissa. Tilaisuus oli täydellinen kurssilla oleville lääkintäupseereille esitellä asiantuntemustaan.
Iltapäivän luennot oli rakennettu samalla tavalla kuin aamupäivän, eli alustuksien ja paneelikeskustelun varaan. Puhujina olivat lääkintäkomentaja S. ja majuri C.L. (liikuntatiede)
Ensimmäisen luennon aiheena oli Bundeswehrin työterveyshuolto. Käsite Betribliches Gesundheitsmanagement (BGM) on kuitenkin vähän eri asia kuin työterveyenhoito Suomessa. Se koostuu liikunnasta, ravinnosta, riippuvuuksien ehkäisystä, stressin ehkäisystä, työ- ja terveydensuojelusta sekä terveestä johtamisesta. BGM kannattaa, koska se parantaa tuottavuutta mm. vähentämällä poissaoloja. Työpaikkaliikuntaan on sallittua käyttää kaksi kertaa 60 minuuttia virka-aikaa viikossa, eli saman verran kuin Suomessa. Joukko-osastoissa kuulemma käytetään tämän lisäksi liikuntaan vielä 2 x 90 minuuttia viikossa. Liikunnan kannattavuutta todisteltiin luennolla monin motivoivin esimerkein, ja samalla kuitenkin varoiteltiin liikuntavammojen vaarasta.
Jouduin poistumaan viimeisiltä, ravitsemusta koskevilta luennoilta siksi, että minut oli nimetty jäseneksi persoonallisuuden kehittymisen opetusta kehittävään työryhmään, ja se kokoontui ensimmäistä kertaa iltapäivän päätteeksi.
Torstaina oli vierailupäivä Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa. Sairaalan esittelyn piti sen johtaja tai päällikkölääkäri joka oli arvoltaan lääkintäprikaatikenraali. Bundeswehrillä on 5 sairaalaa eri puolilla maata. Sairaaloiden olemassaoloa perustellaan mm. lääkintähenkilöstön koulutuksella ja saatavuuden varmistamisella. Sairaalat ovat avoimia myös siviilipotilaille monipuolisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja taloudellisista syistä. Sairaalat ovat yleissairaaloita, mutta kullakin on omat erikoistumisalueensa. Hampurissa näitä ovat mm. syövät, urologiset sairaudet ja trooppiset sairaudet. Sairaalat toimivat yhteistyössä paikallisten ja alueellisten siviilisairaaloiden kanssa. Lounaan jälkeen tutustuttiin sairaalan toimintaan neljällä rastilla: hätäensiapu, simulaatiokeskus, sotilasapteekki ja pelastusasema helikoptereineen. Hampurin sotilassairaala on aika pieni, vain 300 potilasvuodepaikkaa, mutta varsin laaja-alainen. Tämä onkin perusteltua, sillä sairaalan päätehtävä on koulutus. Bundeswehrin lääkinnän johtoajatuksena on tarjota sotilaille vastaavaa hoitoa operaatioissa ja kentällä kuin mitä kotimaassa on tarjota. Varsin kunnianhimoinen tavoite, jota perustellaan mm. tasa-arvosyillä. Kiertokävelyn jälkeen palattiin auditorioon, jossa seurasi mm. esitykset mielenterveydestä sekä langattoman tiedonsiirron hyödyntämisestä sairaalaympäristössä(!) sekä sairaalan hallinnosta. Vierailun päätti paneelikeskustelu. Bussimatka Hampurin keskustan läpi pahimpaan ruuhka-aikaan kesti lähes tunnin suuntaansa, vaikka matkaa lienee reilusti alle 20 km. Vierailu oli sisällöltään ok, mutta opetusmenetelmiltään valitettavan luentopainotteinen: perilläoloajasta yli kaksi kolmasosaa istuttiin luentosalissa kuten koulullakin.
Perjantaina jatkuivat luennot Bundeswehrin lääkintähuollon järjestelyistä kotimaassa ja ulkomailla. Muistiinpanot tältä päivältä jäivät hyvin vähäisiksi. Lääkintähuolto on Suomen puolustusvoimissa järjestetty kokonaan eri tavalla ja se on huomattavasti enemmän sidoksissa muun yhteiskunnan terveyden- ja lääkintähuollon rakenteisiin. Aamupäivällä oli lisäksi C-luokan juhlallinen luovutus uudelle luokanvalvojalle.
Kokonaisuutena viikko oli jälleen raskas luentoviikko, johon kuntosuorituspäivä ja tutustumiskäynti toivat tervetullutta vaihtelua.