183.-187. päivä

Maanantai alkoi tohtoriopiskelija J.S.:n luennolla. Hän tiivisti viime tiistaina Kielissä pidetyn meristrategian symposiumin keskeisemmän sisällön kolmeen varttiin. Tämä oli tietenkin mahdotonta, joten johdantoluento venyi puolitoistatuntiseksi. Paikalle kuulemaan oli saapunut myös pari kommodoria, eli merisotaopin laitoksen johtaja S. sekä uusi tuttavuus operaatiotaidon laitokselta, kdri H. Tämän jälkeen pidettiin paneelikeskustelu, johon osallistui kaikki symposiumissa paikalla olleet, eli myös minä. Siitä ei kuitenkaan muodostunut perinteistä paneelikeskustelua, vaan tavanomainen opetuskeskustelu, jossa symposiumiin osallistuneilla oli ikään kuin avauspuheenvuorot ja ehkäpä hieman suurempi todennäköisyys saada puheenvuoro. Keskustelu polveili melkein puoleen päivään asti, minkä jälkeen sovittiin ryhmätöiden jatkosta. Iltapäivällä oli kurssin johtajan tunnit, joita hän ei halunnut hyödyntää, sekä ryhmätyölle varattua aikaa, jota varten ei katsottu olevan tarpeen kokoontua. Näin ollen päivä päättyi tavanomaista aikaisemmin.
Tiistaina päivä alkoi vuoristomatkan eli teambuilding-harjoituksen tarkennetulla ohjeistuksella. Matka on suunniteltu melko täyteen kaikenlaista ohjelmaa varhaisesta aamusta iltamyöhään. Onneksi osa ohjelmanumeroista on vapaaehtoisia. Mielenkiintoinen matka on joka tapauksessa edessä! Ohjeistuksen jälkeen palattiin aselajikohtaisiin opetusryhmiin, mikä merivoimien osalta tarkoitti jatkamista meristrategian ryhmätyön parissa. Ensin kuitenkin luokan tuutori sekä vieraileva senior mentori pitivät puheenvuoron esittelyistä. He painottivat selkeyttä ja tiivistämisen taitoa, mikä on sitä tärkeämpää, mitä ylempänä organisaatiossa ollaan. Asiantila, sen perustelut, sekä suositukset perusteluineen tulisi pystyä esittämään hyvin tiivistetysti: parhaassa tapauksessa parissa minuutissa tai parilla sivulla. Muodolla on merkitystä, sillä sisältöä ja muotoa ei voi erottaa. Liian pieni kirjasinkoko tai liika teksti kuvien kustannuksella on myrkkyä. Tunnetilan ja sopivan huumorin merkitystä ei myöskään voi vähätellä (vrt. tunneäly). Nämä asiat ovat periaatteessa täysin tuttuja, mutta unohtuvat helposti asiasisällön temmatessa mukaansa.
Iltapäivän aluksi oli pitkästä aikaa historianopetusta. Opetuksen aiheena oli edelleen Bundewehrin perinteet. Koulun tiloissa oli suoritettu käsketty tarkastus, jonka tuloksia nyt perattiin. Koulun toisen kasarmin eräästä työhuoneen seinältä oli tavattu pari taulua, jossa kuvattiin nykyisen ja entisen Luftwaffen koneita lentämässä samassa kuvassa. Tästä oli seurannut ilmavoimien komentajan käsky (joka koskee kaikkia ilmavoimien univormua käyttäviä), jossa kielletään Toisen maailmansodan aikaisia lentokonemalleja esittävien kuvien esillä pitäminen julkisissa tiloissa. Tämä koskee myös muistoesineitä ja myös kuvia, joissa ei esiinny laissa kiellettyjä symboleja. Lisäksi kielto esillepanostoa koskee henkilöiden kuvia, jotka ovat palvelleet Wehrmachtissa. Tästä keskusteltiin. Omalta osaltani voin todeta, että en parhaalla tahdollanikaan kyennyt seuraamaan keskustelun argumentointia tai sen mahdollisesti sisältäneitä loogisia päättelyketjuja.
Keskiviikkona jatkui ryhmätyön koostaminen. Tekemistä oli eilisen välitarkastelun jälkeen jäänyt enää hyvin vähän, joten työskentely oli käytännössä enää hienosäätöä ja viimeistelyä. Tulosten esittely on kuitenkin vasta perjantaina. Jää nähtäväksi, mitä muuta tekemistä torstaille kehitetään. Liikuntatunnilla oli läsnä vain ilma- ja merivoimien opiskelijat, mutta pienen kentän sählypeli saatiin kuitenkin aikaan. Iltapäivän päätteeksi pakkasin rinkan puolentoista viikon päästä maanantaina alkavaa teambuilding-matkaa varten. Rinkka piti pakata jo tällä viikolla siksi, että merisotalinja on ensi viikon poissa, ja matkatavarat lähtevät kohteeseen etukäteen jo ensi viikon perjantaina.
Torstain ohjelmassa oli ryhmätyön tulosten esittelyn kenraaliharjoitus. Täällä on tapana, että seminaarimuotoisten opintojaksojen tulosten esittelyä seuraamaan kutsutaan eri ainelaitosten opettajia sekä koulun johtajistoa, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikki menee pilkulleen oikein. Mahdollisille seuraajille tulostetaan nimikyltit (vaikka kaikki läsnäolijat melko suurella varmuudella tietävät, keitä he ovat) ja pöydille laitetaan virvokkeita ja keksejä. Puheehvuorot ja argumentit viimeistellään siten, että niistä yritetään löytää heikkouksia, ja parannusesityksistä keskustellaan. Tämän kahden viikon seminaarin osalta kaikki on päällisin puolin kunnossa, mutta epävirallissa, kahdenkeskisissä keskusteluissa monet opiskelijatoverit ovat kritisoineet ryhmätyön tuloksia: sen sisältö pysyttelee tutussa ja turvallisessa eikä juurikaan tarjoa itsenäisiä, omia tai rohkeita näkökulmia. Olen tästä samaa mieltä. Ryhmässä on lähdetty valitettavissa määrin mukaan A2/AD -kaanoniin, vaikka useissa viimeaikaisissa  puheenvuoroissa ja artikkeleissa on todettu, että koko käsite on tavallaan turha. Ilmiö ei ole uusi eikä siihen tulisi takertua (vrt. hybridisodankäynti). Sotatieteille vaikuttaisi olevan leimallista tietynlainen lyhytnäköisyys, jossa eräänlaisin muoti-ilmiöihin tai -termeihin tartutaan innolla pohtimatta kunnolla niiden sisältöä tai relevanssia. En tiedä onko tässä mitään perää, mutta siltä se joskus kieltämättä vaikuttaa. Jos ilmiö on todellinen, olisi mielenkiintoista tietää enemmän sen syistä Suomessa tai muualla. Sotilaskulttuurilla, -hierarkialla tai sotilaiden ajattelutavalla saattaa olla oma merkityksensä ilmiön synnyssä. Sotilasorganisaatio ei aina ole kovinkaan valmis hyväksymään saatikka tukemaan valtavirrasta poikkeavaa ajattelua - päinvastaisista puheista huolimatta.
Englanninopetusta ei ollut, sillä sekä maa- että ilmavoimien opiskelijat olivat tänään poissa. Olen opetusryhmän ainoa merivoimalinjalla opiskeleva, joten sovimme opettajan kanssa yhdessä tuumin, ettei yksityisopetusta minulle kannata järjestää.
Perjantaina oli vihdoin ja viimein ryhmätyön tulosten lopullinen esittely. Järjestelyt olivat jälleen kerran esimerkilliset: nimikylttien lisäksi pöydillä oli luettelo esityksessä käytettävistä lyhenteistä, esitystä täydentävä tuloste, vettä ja keksejä. Istumajärjestys ym. sotilassomistus oli myös tarkkaan mietettiy. Ryhmätyön tehtävänanto sekä tärkein kaavio (joka muuten oli minun alatyöryhmäni tuotos!) oli tulostettu A1-kokoisena seinälle ja esityksen kulku heijastettin SmartBoardille. Tehtävänä oli siis selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Esitys noudatti seuraavaa rakennetta: Johdanto, perusteet ja käsitteet, Naton ja Saksan tavoitetila, Venäjän A2/AD -kyvyt, Saksan A2/AD -vastatoimien arviointi sekä johtopäätökset. Taktisen tason suorituskykyjen ohella esityksessä tarkasteltiin myös strategisen ja poliittisen tason kysymyksiä. Kysymyksen tarkastelua mutkistaa se, että A2/AD nähdään usein pääosin taktisen tason kysymyksenä, kun taas sen tehokkaimmat vastatoimet edellyttävät pääosin operatiivisen ja strategisen tason ratkaisuja. Tässäkin esityksessä painopiste oli taktisen tason tarkastelussa. Omasta mielestäni esittelyssä olisi rohkeammin voinut tuoda esiin, että Saksan ja etenkin Naton taktiset suorituskyvyt ovat verrattain hyvät. Tärkeimmät heikkoudet Venäjään nähden ovat sen sijaan operatiivisessa ketteryydessä sekä strategis-poliittisessa tahdossa käyttää voimaa politiikan jatkeena. Aseiden ja järjestelmien vahvistamisessa ja niissä kiistämättä havaittujen aukkojen paikkaaminen on sinänsä ok, mutta suurimmat kehittämistarpeet näkisin olevan Saksan ja Naton päätöksenteon ja toimeenpanon nopeuttamisessa, riskin- ja tappioidensietokyvyssä sekä poliittisessa tahdossa hyödyntää asevoimaa osana aktiivista turvallisuuspolitiikkaa.
Kokonaisuutena viikko oli työmäärältään poikkeuksellisen vähäinen ja muutenkin tunnelmaltaan leppoisa. Ehkä se johtuu kahden viikon päässä häämöttävästä kesätauosta.

178.-182. päivä.

Maanantai alkoi tiedustelukatsauksella. Koululla on vain erittäin rajoitetusti tiloja, joissa voidaan käsitellä turvaluokiteltua materiaalia, ja katsaus jouduttiin pitämään tällaisessa tilassa. Katsauksen piti komentaja D.K. merivoimien esikunnan tiedusteluosastolta. Sisällöllisesti esityksessä oli vain vähän uutta, pois lukien joitain uusimpia tietoja. Tietoiskua täydensi ilmavoimien osalta everstiluutnantti, joka ei esitellyt itseään. Tiedustelukatsauksen jälkeen palattiin merisotalinjan luokkaan ja tartuttiin seuraavaan ryhmätyöhön, jolle on varattu kaksi viikkoa. Tehtävänanto onkin sitä laajempi: työryhmän tarkoituksena on selvittää, miten Saksa voi palauttaa ja ylläpitää toimintavapautensa A2AD-ympäristössä (Anti-Access, Area Denial), sekä mitä suorituskykyaukkoja Saksan ja liittoutuneiden merivoimilla on tällaisessa toimintaympäristössä. Erityistarkasteluna keskitytään itäisen Välimeren alueeseen.
Aamupäivään kuului vielä toinen johdantoluento ryhmätyön aiheeseen. Sen aiheena oli Yhdysvaltojen laivasto meristrategian välineenä ja sen olemassaolon perusta (Value Proposition). Luennon piti osastopäällikkö B.S. Yhdysvaltojen laivastoministeriön strategisen suunnittelun osastolta. Laivaston on oltava iskukykyinen ja liikkuva, sillä on oltava pitkä toiminta-aika, sen on oltava skaalautuva ja muuntautumiskykyinen. Yhdysvaltojen merellinen uhkakuva käsittää neljä valtiota (Kiinan, Pohjois-Korean, Iranin, Venäjän), islamistisen terrorismin sekä tuntemattomat tekijät (4+1+X). Yhdysvaltojen laivaston ylivoima on supistumassa, joten sen on sekä kasvettava että tehostettava toimintaansa siten, että näiden kasvu yhteensä on eksponentiaalista. Kasvun on tapahduttava jo 2020-luvulla, sillä Yhdysvallat on huolissaan Kiinan ja Venäjän merellisen voiman nopeasta kasvusta. Merivalta koskee vain kriisiaikoja - rauhan aikana meret ovat vapaat. Samaan tapaan A2AD on rauhan ajan käsite ja merenherruus sekä merenherruuden kiistäminen ovat sodan ajan käsitteitä. Merten vapaus on samalla sekä uhka, mutta luennoitsija näki sen ennen kaikkea mahdolisuus. Rauhan aikana laivastolla voi toteuttaa diplomatiaa tavalla, joka muille puolustushaaroille ei ole mahdollinen. Yhdysvaltojen suhdetta Eurooppaan luennoitsija komentoi sanomalla, että kannattaa kaiken poliittisen kohihan ja kohun sijaan kiinnittää huomiota siihen mitä Yhdysvallat tekee. Suhteessa Natoon ja Eurooppaan on muuttunut vähemmän kuin mitä tiedotusvälineistä voisi päätellä. Mieltä lämmitti myös luennoitsijan kehut Suomelle ja Suomen pitkäjänteisyydelle ja kaukonäköisyydelle suhteessa Venäjään - varsinkin kun nämä kehut mainittiin ennen kuin henkilö tiesi kuulijakuntaan kuuluvan suomalaisen upseerin.
Tiistaina osallistuin itäisen Välimeren turvallisuutta käsittelevään symposiumiin Kielissä. Kyseessä oli Kielin meriviikon (Kieler Woche) ohjelmaan perinteisesti kuuluva turvallisuuspolitiikan seminaari, Kiel International Seapower Symposium, jonka osallistujat ovat yleensä olleet ns. korkeaa profiilia. Merisotaopin ryhmästä lähetettiin tilaisuuteen kaksi edustajaa ja tällä kertaa valinta osui minuun. Seminaari osoittautui erittäin korkeatasoiseksi sekä osallistujien ja puitteiden puolesta. Matkustimme Kielin kimppakyydillä minun autollani, koska tarjosin sitä käytettäväksi. Lähdimme liikkeelle 06.30 ja olimme Kielissä 07.45. Pysäköimme keskustan ulkopuolelle ja menimme taksilla kokouspaikalle Hotel Kieler Yacht Clubiin, koska siellä ei juurikaan ole pysäköintimahdollisuuksia. Symposiumi alkoi Klo 09.00 käsitti keynote-esitelmän sekä neljä paneelia, joihin kuhunkin osallistui puheenjohtaja ja kolme keskustelijaa. Välissä oli tietenkin kahvi- ja lounastauot. Tilaisuus päättyi kello 17.30 ja palasimme takaisin Hampuriin käänteisessä järjestyksessä. Perillä koululla olimme Klo 19.40. Kokonaisuutena päivä oli raskas mutta tiedollisesti antoisa.
Seminaarissa käytävät keskustelut olivat välillä yllättävän suorapuheisia ja provosoiviakin. Virkistävää oli myös turkkilaisen ja kreikkalaisen esitelmöitsijän esittämät päinvastaiset näkökulmat, sekä Yhdysvaltalaisen Venäjä-asiantuntijan venäläistä näkökulmaa valaisseet käsitykset. Tein keskusteluista n.  4 sivua muistiinpanoja. En kuitenkaan liitä niitä tähän blogiin, sillä seminaarissa korostettiin sen luottamuksellisuutta (Chatham House -säännöt). Lisäperusteena on se, että koska seminaarin kieli oli englanti ja tein myös muistiinpanoni englanniksi, jolloin ne olisivat laajemman yleisön luettavissa, mikäli teen tästä blogista joskus julkisen.
Keskiviikon aloitti luento Naton suorituskykyjen suunnitteluprosessista. Sen piti kommodori R. puolustusministeriön suunnitteluosastolta. Nato ei tee päätöksiä, vaan jäsenmaat sopivat asioista. Suorituskykyjen kehittämisen ja hankinnan taakka pyritään jakamaan jäsenmaiden välillä tietyin perustein. Naton suunnittelu perustuu liittouman yhteisiin uhkakuviin ja suorituskykyjen kokonaisuutta käsitellään liittouman yhteisinä. Ajankohtaisten suunnitelmien mukaan Natolla on varsin mittavat suunnitelmat merellisen voiman kasvattamiselle. Merellisellä voimalla on ratkaiseva merkitys liittouman taistelussa. Esim. Naton vahvennus- tai vastahyökkäysjoukoista Baltian maiden puolustamiseksi n. 1/3 on suunniteltu kulkevan maitse Puolan kautta. N. 2/3 joukoista on suunniteltu kuljetettavan meri- ja ilmakuljetuksilla. Tätäkin suurempi merkitys on kuitenkin strategisilla merikuljetuksilla ja merellisellä logistiikalla. Luennolla kerrottiin kattava lista erilaisista asejärjestelmistä ja suorituskyvyistä, joiden on määrä olla liittouman käytettävissä tulevaisuudessa. Joidenkin kohdalla tehtiin ero Yhdysvaltojen ja muiden maiden järjestelmien välillä. Aikaisemmin Nato ei vaatinut jäsenmailtaan, että järjestelmät olisivat käytettävissä myös korkean intensiteetin sotaan. Tämä on sittemmin muuttunut: nykyään Nato edellyttää, että myös kriisinhallintatehtäviin suunnitellut järjestelmät ovat ns. sotakelpoisia. A2AD ei ilmiönä ole lainkaan uusi, sillä vihollisen mahdollisen vaikuttamisen piirissä on aina suunniteltu ja osattu toimia. Uutta on ainoastaan se, että ylivoima vaikuttamisetäisyyksissä on vähentynyt. Yhdysvaltojen asevoimissa on jo luovuttu A2AD-käsitteen käytöstä, sillä se nähtiin turhana ja toisaalta sen saaman julkisuuden (erilaiset kantamakaaripiirrokset iltapäivälehdissä) kautta jopa haitallisena.
Tämän jälkeen esittäytyi ryhmätyön mentoriksi värvätty vara-amiraali evp. H-J.S. Hän tarjosi tukeaan ja koko 42 vuoden palveluksen aikana kertyneen kokemuksensa ryhmätöiden käyttöön. Amiraali antoi leppoisan ja asiantuntevan ensivaikutelman. Iltapäivällä jatkui ryhmätöiden suunnittelu ja teko. Keskiviikkona ei poikkeuksellisesti ollut ohjattua liikunnanopetusta, sillä maasotalinja oli estynyt ja ilmasotalinja opintomatkalla.
Torstaina jatkoi ryhmätöiden laadinta. Oma osuuteni oli tarkastella A2AD-uhkan vastatoimenpiteitä käsitteellisellä tasolla ja laatia niistä jäsennelty esitys. Tein työn yhdessä kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P:n kanssa. Välitarkastelussa aamupäivän lopuksi esittelimme tuotoksemme ja saimme siitä ehkä hieman yllättäen jonkun verran kehuja. Iltapäivällä oli englanninopetusta. Se oli jälleen mukavaa vaihtelua saksan kieleen, mutta opetuksen tasoa ei muuten juurikaan voi kehua.
Perjantaina ryhmätyöt jatkuivat n. kahden tunnin ajan, minkä jälkeen tarkasteltiin töiden senhetkistä tilaa. Ryhmätöille on annettu aikaa 2 viikkoa (eli 10 x 4,5 päivää, ja melko suuri osa näistäkin päivistä kuluu pohjustavien luentojen seuraamiseen). Työn laajuus ei kuitenkaan mielestäni olisi edellyttänyt kolmea työpäivää enempää. No, parempi näin päin kuin liian kiireellä väsätty tuotos. Kyseessä on kuitenkin meristrategian opinnot ja strategia on määritelmän mukaan pitkäjänteistä touhua.

148.-151. päivä

Tämä viikko aloitti kurssin toisen kolmanneksen eli opinnot. Tähän muutokseen liittyen siirryttiin uusiin opetusryhmiin: 3 maavoimien luokkaa, 2 ilmavoimien luokkaa ja 1 merivoimien luokka. Samalla muutettiin kaapit uusiin luokkiin. Merivoimien opetusryhmästä (Hörsaal) muodostui näin ollen varsin suuri, 21 henkilöä (tai 22 henkilöä, sillä yhden siviiliopiskelijan sijoitus on ilmeisesti vielä jollain tapaa epäselvä, tai sitten hän vaihtelee maa- ja merivoimien välillä opetettavasta asiasta riippuen). Käytännössä merivoimaluokka tulee joissain tilanteissa kuulemma jakautumaan kahteen osaan. Se onkin järkevää, sillä tällä suositussa opetusmenetelmässä eli opetuskeskustelussa n. kahdenkymmenen hengen ryhmä lienee tarpeettoman suuri.
Maanantai oli vapunpäivä, joka Saksassakin on vapaapäivä.
Tiistai alkoi puolustushaaraopintojen avauksella, jossa olivat läsnä kaikki puolustushaaran opettajat. Johdantoluennon piti pääopettaja ja merisotaopin laitoksen (Bereich Marine) johtaja, kommodori H.S. Merisotaopin opinnot jakautuvat kolmeen pääteemaan: perusteet (4 viikkoa), strategia ja kehittäminen (9 viikkoa) sekä operatiivinen johtaminen (12 viikkoa). Teemat menevät osin lomittain ja ohjelmasta voidaan joustaa. Suurin osa harjoituksista sijoittuu viimeiseen teemaan ja jakson loppupuolelle. Puolustushaaraopinnot kestävät lähes jouluun saakka. Kommodori on samalla merivoimien komentajan (Inspekteur der Marine) edustaja koululla, ja tähän liittyen hänellä on mm. edustustehtäviä. Esityksensä lopuksi kommodori kiinnitti huomiota ulkoiseen olemukseen ja esiintymiseen (HASE, eli Haltung, Auftreten, Sprache, Erscheinung). Asian korostaminen lienee kaikkien maiden merivoimille yhteinen ilmiö.
Tämän jälkeen siirryttiin suoraan opetettavaan asiaan. Ensimmäisen opintokokonaisuuden aihe on merivoimien henkilöstöhallinto. Johdantoluennon piti jo edeltävältä opintojaksolta tuttu kommodori W, minkä jälkeen luentoa jatkoi kommodori G. Luento käsitteli merivoimien henkilöstön ajankohtaisia asioita, tulevaisuutta ja haasteita. Luento käsitteli luonnollisesti valtaosin merivoimien henkilöstöjärjestelmää Bundeswehrin ja kansallisesta näkökulmasta. Asioita ei näin ollen ole lainkaan helppo ymmärtää, siltä minulta puuttuu paljon tarvittavaa perustietoa koko valtionhallinnosta ja Bundeswehristä. Voin kuitenkin yrittää ymmärtää asioita vertailemalla niitä Suomen järjestelmään ja yhdistelemällä siihen vähään, minkä jo luulen tietäväni. Mielenkiintoisena pidin esim. kompetenssialuekiintiöitä, joiden mukaan henkilöstön koulutusta ja urapolkuja suunnitellaan. Jokaisella yleisesikuntaupseerilla tulisi olla kaksi kompetenssialuetta, joiden perusteella hänen urapolkunsa suunnitelllaan. Kullekin kompetenssialueelle on henkilöstökiintiö. Kompetenssialueiden rajat eivät kuitenkaan ole kiveen hakatut. Järjestely muistuttaa eräiltä osin puolustusvoimissa käytettävää keskitetyn urasuunnittelun järjetelmää. Kansainvälinen palvelus on Bundeswehrissä edelleen vapaaehtoista (oletan, että tällä tarkoitetaan yksittäisten sotilaan ulkomaantehtäviä). Sotilaiden eläkeikään on Saksassa(kin) tulossa joustoa, eli se on joissain tapauksissa neuvoteltavissa. Trendi on kuitenkin, että sotilaiden eläkeikää nostetaan. Ylentäminen tapahtuu täysin eri periaatteiden mukaan kuin Suomessa, koska palkka on sidottu sotilasarvoon. Siirroista on ilmoitettava vähintään 6 kuukautta ennen siirtoa. Tätä 6 kk suoja-aikaa ei kuitenkaan tarvita, mikäli henkilö suostuu siirtoon aikaisemmin (ja käytännössä näin on ylemmissä tehtävissä kuulemma aina).
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta. Yritin parhaani mukaan saada kiinni puhetulvan punaisesta langasta. Bundeswehriä voidaan käyttää seuraavissa liittovaltion perustuslain tarkoittamissa tilanteissa ulkomailla (perustuslain artikkeli 24 II): Liittouman puolustus (Naton peruskirjan artikkeli 5), unionin tukeminen (EU:n peruskirjan 42 pykälä), kriisinhallinta valtioita vastaan, kriisinhallinta kapinallisia vastaan sekä muut, mandaatilla vahvistetut kriisinhallintaoperaatiot. Lisäksi Bundeswehriä voidaan käyttää ulkomailla seuraavissa tapauksissa (perustuslain 87 a I artikkelin nojalla): Osavaltion tai liittovaltion puolustus, näiden kansalaisten puolustus sekä valtion itsepuolustus. Bundeswehriä voidaan käyttää liittovaltion sisällä seuraavissa tapauksissa (perustuslain artikkelin 87 a III nojalla): Osavaltion tai liittovaltion puolustus tai turvallisuuden varmistaminen (Verteidigungsfall/Spannungsfall), kohteiden suojaaminen tai sotilaallisten maa-, meri- ja ilmakuljetusten kontrolloimiseksi. "Spannungsfall" tarkoittaa Bundeswehrin liikekannallepanoa. Tämän lisäksi on olemassa "pieni valmiuden kohottaminen" (kleiner Spannungsfall), joka tarkoittaa käytännössä Naton voimavarojen liikekannallepanoa. Bundeswehrin sisäiseen käyttöön oikeuttaa myös sisäinen hätätila (kapina), jonka taltuttamiseksi poliisin voimavarat eivät riitä (perustuslain 87 a IV pykälä) sekä katastrofiapuun, johon sisältyy myös terrorismin vastainen toiminta (perustuslain 35 II ja III pykälä). Tämä jaottelun tulisi siis kattaa sota, sisällissota ja kaikki muut sotaa alemmat kriisit ja mahdollistaa Bundeswehrin käyttö perustuslakia noudattaen.
Iltapäivän päätteeksi oli tehtävänanto merivoimen henkilöstöhallinnon ryhmätyöhön. Se käsittelee samaa kompetenssiprofiilia kuin edellinen ryhmätyö, mutta merivoimien näkökulmasta.
Keskiviikko alkoi koulun johtajan amiraali C.S:n ajankohtaiskatsauksella. Bundeswehriä on lyhyessä ajassa kohdannut kolme tapausta, jotka ovat aiheuttaneet kohua tiedotusvälineissä. Puolustusministeri on kommentoinut näitä tapahtumia tavalla, joka on herättänyt kritiikkiä ja jopa suuttumusta saksalaisissa sotilaissa. Amiraalin puheenvuoro ja sitä seurannut keskustelu käsittelikin upseerien poliittisen roolin ulottuvuuksia ja rajoja, upseerien sananvapautta sekä Bundeswehrin johtamiskulttuuria ja palautejärjestelmää. Täytyy vilpittömästi ihailla täkäläistä tapaa puhua avoimesti vaikeistakin aiheista. Toisaalta täytyy yhtä lailla ihmetellä sitä, että monessa puheenvuorossa esiin nostetut tärkeät kritiikin kohteet ja uudistustarpeet, kuten tietyt puutteet palautejärjestelmässä ja johtamiskulttuurissa, joita suomalaisena pidän itsestäänselvyyksinä, eivät täällä ole kunnossa. Tilaisuus oli siis hyvä ja tarpeellinen, vaikka sen kaikilta osin ei olisi pitänyt olla.
Tämän jälkeen palattiin merivoimien henkilöstöhallinnon pariin. Luento käsitteli aliupseerien ja miehistön ajankohtaisia henkilöstöasioita merivoimissa ja sen piti komentaja I.J. Luennolla kävi ilmi, että Saksan merivoimien henkilöstöongelmat ovat hyvin samansuuntaisia kuin monissa muissa länsimaisissa merivoimissa: Aluspalvelus ei kiinnosta riittävästi, etenkään erikoishenkilöstöä, aliupseereita ja miehistöä. Bundeswehrissä on kokeiltu jopa täsmärekrytointia koulupudokkaille. Tämä kokeilu, jossa soveltuvuuskokeen läpäisseet syrjäytymisvaarassa olevat nuoret saavat sopimuksen miehistötehtäviin laivastossa on osoittautunut menestykseksi ja kokeilua aiotaan jatkaa. Luennoitsija käytti paljon aikaa miehistö- ja aliupseeritehtävissä palvelevien henkilöarvioinnin ja jatkokäytön suunnittelun selvittämiseen. Oli hassua todeta, että tehtävässä on paljon yhtymäkohtia suomalaiseen varusmiesten ja resesviläisten henkilöarviointiin.
Iltapäivällä oli liikuntaa tavalliseen keskiviikkoiseen tapaan. Liikunta, kieltenopetus sekä muiden yhteisien aineiden kuten oikeudenhoidon ja sotahistorian opetus tapahtuu edelleen luokkakokoonpanossa, ei puolustushaarajaon mukaisesti. Ohjelmassa oli kevyitä pallopelejä: polttopalloa ja jalkapallotennistä. Vaihteeksi näin ja ei edes tullut kunnolla hiki.
Liikunnan jälkeen palattiin vielä luokkaan, jossa merisotalinjan luokanvalvoja (Tutor) halusi keskustella koulun johtajan tiedotustilaisuudesta - sekä sen sisällöstä että siellä nähdyistä esimerkeistä upseerin käytöksestä. Keskustelu polveili moneen muuhunkin aiheeseen, joista painopisteeksi muodostui upseerien poliittinen osallistuminen ja poliitikan vaikutus upseereihin. Nämä molemmat ovat mielestäni Saksassa merkittävästi voimakkaampia ilmiöitä kuin Suomessa.
Torstaina pääosa ajasta käytettiin ryhmätöiden valmisteluun. Koska aikaa oli työmäärään nähden runsaasti, ehdin lounastauolla käymään myös uimassa. Englannintuntien aikana oli toisen työryhmän kokoontuminen, johon kuulun. Tässä työryhmässä kootaan näkemyksiä persoonallisuuden kehityksen (Persönlichkeitsentwicklung) opetuksen kehittämiseksi FüAkBw:ssä. Olen tuonut tähän työryhmään omat kokemukseni Maanpuolustuskorkeakoulun ja Suomen yleisesikuntaupseerikurssin johtamisen ja komentajuuden opetuksesta.
Perjantaina purettiin ryhmätyön tulokset. Yhteenvetona päädyttiin siihen, että merivoimien esiupseerien (Marineuniformträger) koulutuksen perustaksi ei tarvita erityistä peruskomptenssiprofiilia, vaan että puolustushaarayhteinen esiupseerien ja yleisesikuntaupseerien kompetenssiprofiili kelpaa sellaisenaan myös merivoimille. Ryhmätyön tulokset esitellään merivoimien esikuntaan. Perjantain toinen aihe oli se, että eräät keskiviikkoisessa koulun johtajan ajankohtaiskatsauksessa käsitellyt asiat olivat ilmestyneet aamun sanomalehdessä (FAZ). Tämä herätti keskustelua erityisesti siksi, että amiraali oli tilaisuuden alussa vedonnut ns. Chatham House -sääntöihin (eli että tilaisuudessa tapahtuvaa keskustelua voi lainata vapaasti, mutta mainitsematta henkilöitä tai näiden sidonnaisuuksia). Jäämme jännityksellä odottamaan jatkoa.

143.-147. päivä

Maanantai-aamupäivällä purettiin ryhmätöiden tulokset. Jokainen ryhmä esitteli, miten ja millä perusteilla he olivat päätyneet muuttamaan tai tarkentamaan kompetenssialueiden tai osakompetenssien määritelmiä sekä miten he olivat määrittäneet eri kurssien tavoitetasot tarkastelemillaan kompetenssialueilla (ks. edeltävän viikon perjantain merkintöjä ryhmätyön tehtävänannosta). Kukin ryhmä esitteli tuloksiaan n. puoli tuntia, johon sisältyi myös keskustelu. Tarkastelussa edettiin varsin syvälle siihen, mitä asioita eri alakompetensseihin sisältyy ja esitettiin myös kritiikkiä kompetenssimallia kohtaan. Kyseessä on henkilöstön osaamisen arvioimiseen tarkoitettu työkalu, ja viime kädessä arviointi on monessa suhteessa subjektiivista - varsinkin kun Bundeswehrin kursseilla ei järjestetä kokeita. Eipä silti, myös kokeiden arviointi voi usein olla tehty arvioijan subjektiivisesta näkökulmasta.

Maanantai-iltapäivällä oli johdatus merisotalinjan aselajiopintoihin, jotka alkavat seuraavalla viikolla. Merisotalinjan johtajana toimii komentaja S.P., joka antoi itsestään hyvän ensivaikutelman. Merisotalinjan eriytyvä opetus kattaa suurin piirtein kurssin keskimmäisen kolmanneksen ja se sisältää paljon opintomatkoja sekä harjoituksia.
Tiistain ohjelma oli kansainvälisille opiskelijoille eriytyvä, sillä tiistain opetuksessa syvennyttiin Bundeswehrin henkilöstöhallintoon. Niinpä kansainvälisille opiskelijoille järjestettiin muuta ohjelmaa. Tämä käsitti opastetun kierroksen Hampurin taidemuseossa, lounaan ja turistivenekierroksen Alsterilla. Päivä oli antoisan erilainen ja hyvä tilaisuus tutustua paremmin muihin kansainvälisiin opiskelijoihin.
Keskiviikon ja koko loppuviikon teema on oma osamoduulinsa, jonka otsikko on kulttuuri, interkulturaalinen kompetenssi ja niiden merkitys työelämässä. Tämä opintojakso järjestettiin luokkakoossa, eli jokaisessa kuudessa luokassa oli oma opettajansa tai jopa useampi opettaja. Oman luokkani opettajina toimivat osastonjohtaja H.B. ja professori T.R. He esittelivät mielenkiintoisen paketin kolmelle seuraavalle aamupäivälle mutta totesivat samaan hengenvetoon, että aika ei millään riitä laajan aiheen tyhjentävään käsittelyyn. Niinpä moduuli aloitettiin kartoittamalla osallistujien kokemusta ja koulutusta kulttuurien välisistä rajapinnoista sekä toivomuksia ja mielenkiinnon kohteita opintojaksolle. Tämän jälkeen pohditiin kulttuurin olemusta pienimuotoisen harjoituksen avulla. Keskeisiksi kulttuurin osatekijöiksi todettiin normit ja arvot, jotka toteutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Interkulturaalisen kompetenssin osa-alueiksi luennoitsijat määrittivät tunteet, ajatukset ja toiminnan. Itse esitin lisättäväksi kommunikaatiota, mutta tämä kuulemma sisältyy toimintaan, siis psykologien näkökulmasta, joita molemmat luennoitsijat ovat koulutukseltaan. Bundeswehrin kompetenssimallin sosiaalisen komptetenssin kompetenssialueen alakompetenssi on interkulttuurinen kompetenssi. Tämän alakompetenssin määritelmä avattiin hyvin tarkkaan ja siitä keskusteltiin pitkään. Aamupäivän päätteeksi tarkasteltiin kulttuurin ulottuvuuksia Geert Hofsteden mallin mukaisesti esimerkkien valossa. Lisäksi teimme pienimuotoisen ryhmätyön, jossa tarkastelimme toisaalta Saksan ja toisaalta Bundeswehrin kulttuureja Hofsteden ulottuvuuksissa.
Iltapäivällä oli liikuntaa, johon yritin osallistua täysipainoisesti edeltävän viikonlopun koitoksista huolimatta.
Torstaina interkulttuurisen kompetenssin seminaari jatkui samalla kokoonpanolla kuin keskiviikkona. Opetusmenetelmä oli edelleen keskustelupainotteinen, kuten täällä on tapana. Päivä aloitettiin kertaamalla kulttuurin eri määritelmiä ja Hofsteden mallin mukaisiin kulttuurin ulottuvuuksiin liittyviä kysymyksiä. Ensimmäisenä varsinaisena aiheena käsiteltiin vierauden tai toiseuden käsitettä (Fremdheit), josta H.B. piti alustuksen. Tästä siirryttiin sujuvasti sosiaalisen identiteentiin teoriaan. Perusväite oli, että ryhmään kuulumisella on ratkaisevan tärkeä merkitys sosiaalisen identiteetin muodostumisessa ja että siitä on suurta hyötyä yksilölle. Näin ollen ryhmään tai ryhmiin kuulumista vahvistetaan ennakkoluuloilla ja tekemällä eroa ryhmien välille. Ennakkoluulot ovat siis tietyllä tapaa väistämättömiä ja välttämättömiä. Moniin ryhmiin kuulumisellla ja monien kulttuurien vaikutuksella tai läsnäololla on kuitenkin etuja tietyissä tilanteissa. Toisaalta tästä ns. monikulttuurisuudesta on myös haittaa toisissa tilanteissa.
Seuraavaksi arvioitiin ihmisiä näiden ulkonäön perusteella. Tehtyjen havaintojen perusteella päästiin siihen, kuinka henkilöiden ominaisuuksia arvioitaessa on olemassa tiettyjä lainalaisuuksia ja riippuvuussuhteita. Esimerkiksi miellyttävä ulkonäkö yhdistetään lähes aina sosiaalisuuteen. Älykkyys puolestaan yhdistetään lähes aina luotettavuuteen ja paineensietokykyyn. Nämä ovat klassisia arviointivirheitä, jotka eivät vastaa tositilannetta. Stereotypian ja ennakkoluulon välinen ero on siinä, että stereotypiat ovat enemmänkin kokemukseen ja todennäköisyyksiin perustuvia, kun taas ennakkoluulot ovat tunteisiin ja affekteihin perustuvia (ja väitetysti pääsääntöisesti kielteisiä). Tie ennakkkoluuloihin kulkee sinänsä hyödyllisten ja välttämättömien kategorisoinnin ja stereotypioiden kautta. Ennakkoluulo on näihin perustuva affektiivinen arvotus. Oman arvion tai asennoitumisen ja oman toiminnan välille ei kuitenkaan voi vetää suoraa syy-yhteyttä. Järkiperusteinen toiminta häviää kuitenkin lähtökohtaisesti aina tunnepohjaiselle. Tälle on useita syitä, mutta yksi tärkeimmistä on, että aivot yrittävät toimia taloudellisesti ja säästää energiaa käyttämällä valmiita ratkaisuja ja välttää ajattelemasta itse. Iltapäivällä oli tavalliseen tapaan englanninopetusta.
Perjantaina seminaari jatkui suunnitelman mukaan. Aamu aloitettiin käsittelmällä sitä, onko kultuurisella monimuotoisuudella kielteisiä vai myönteisiä vaikutuksia. Tämä riippuu olosuhteista, tavoitteista ja eräistä muista reunaehdoista. Mikäli ryhmän keskinäisriippuvuus on heikko, on ulkoisilla, demografisilla eroavaisuuksilla suurimmat kielteiset vaikutukset. Mikäli taas keskinäisriippuvuus on voimakas, ovat psyykkiset eroavaisuudet avainasemassa. Nämä taas perustuvat arvoihin. Täten olisi erittäin tärkeää ryhmän sisäisen kitkan ja stressin välttämiseksi, että ryhmän jäsenten keskeiset arvot olisivat mahdollisimman samankaltaiset. Interkultuurisen kompetenssin kannalta on siis tärkeää tunnistaa omat ydinarvot ja pyrkiä tunnistamaan toisten. Arvojen yhteensovittaminen ei ole mahodllista, sillä ne ovat aikuisikään tultaessa (n. 25-35 vuoden iässä) jo varsin vakiintuneet, ja erittäin vaikeita muuttaa. Arvojen muutokseen johtaa oikeastaan ainoastaan ulkoisten olosuhteiden rajut ja pysyvät muutokset (esim. Saksojen yhdistyminen) tai voimakas tunne-elämään vetoaminen (esim. rakastuminen). Ns. järkipuheella arvojen muuttaminen ei käytännössä ole mahdollista. Luoennoitsijat käyttivät arvomuutosten edellytyksistä nimityksiä "kriittiset kokemukset" ja "ideaalityyppiseen arvoprofiiliin (eli esikuvaan) sopeutuminen". Arvoista on tehty useita erilaisia malleja tai arvojärjestelmiä, joista seminaarissa esiteltiin Schwarzin (1992; 1996) malli. Tämän mallin avulla tarkasteltiin ensin mahdollisia arvoristiriitoja ja sen jälkeen omia ydin- ja keskeisiä arvoja pienen ryhmätyön kautta.
Opintojakso päätettiin tarkastelemalla niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat stressiä interkulttuurisessa kontekstissa. Nämä liittyvät tilanteisiin, henkilöihin ja ryhmiin, sekä näistä tehtyihin arvioihin. Näiden arvioiden seurauksena syntyy tunteita, jotka koetaan stressinä.
Kokonaisuutena kolmipäiväinen interkulttuurisen kompetenssin opintojakso oli erinomainen. Opetusmenetelmät olivat melko tavanomaisia, mutta opettajien korkea ammattitaito sekä sisällössä että menetelmissä tekivät jaksosta sekä mielenkiintoisen että antoisan.