275. - 278. päivä

Maanantaina kurssi siirtyi viimeiselle kolmannekselle, eli puolustushaarat palasivat yhteisiin opintoihin. Viimeiset kaksi viikkoa ennen joulutaukoa käytetään johtamistaidon opintoihin, tarkemmin ottaen Bundeswehrin johtamiskonseptin Innere Führungin opiskeluun. Konseptille ei käsittääkseni vakiintunutta suomennosta, joten käytän siitä kömpelöä suoraa käännöstä "sisäinen johtaminen". Opintojakson ensimmäinen viikko toteutetaan vierailuna sisäisen johtamisen keskukseen (Zentrum Innere Führung) Koblenzissa. Jälkimmäinen viikko toteutetaan koululla Hampurissa ja sisältää mm. ryhmätöitä.
Matka Koblenziin on 550 kilometriä ja arvioitu matka-aika linja-autolla on n. 7 tuntia. Lumisohjoisen kelin takia matka kuitenkin venyi yli kahdeksantuntiseksi. Liikkeelle lähdettiin seitsemältä ja perillä oltiin klo 15.30. Kurssin pitkien bussi- ja lentomatkojen varalle olen oppinut varustautumaan kunnon tyynyllä, vastamelukuulokkeilla, kirjalla sekä kannettavalla tietokoneella, jotka tekevät matka-ajasta siedettävämmän tai jopa hyödyllisen. Perille saavuttua Sisäisen johtamisen keskuksen johtaja kenraalimajuri R. Z. piti n. tunnin mittaisen tervetuliaispuheen, johon liittyen oli mahdollisuus myös esittää kysymyksiä. Tämän jälkeen oli päivällinen ja ns. ice-breaker, eli mahdollisuus (ja velvollisuus) seisoskella itse ostettujen juomien äärellä n. tunnin ajan niitä näitä keskustellen. Majoitus oli 2/3 kurssia kurssimajoituksissa yhden hengen huoneissa ja n. kolmasosa kurssista asui läheisessä hotellissa.
Tiistain teema oli sisäisen johtamisen keskuksen esittely sekä ryhmätyöt. Kurssi jaettiin kolmeen ryhmään jotka kiersivät kolmella rastilla. Rastit kestivät puoli päivää, joten kolmas rasti jäi seuraavalle päivälle. Kullakin rastilla esiteltiin yksi keskuksen kurssi ja toteutettiin ainakin yksi tähän kurssiin liittyvä harjoitus. Ensimmäisellä rastilla opettajina toimivat everstiluutnantti A. T. ja psykologi K. Paikalle tuli myös kolmas opettaja tai valvoja (Dienstaufsicht), mutta tätä siviiliä ei esitelty. Taisi olla joku harjoittelija tai tutkija. Harjoituksen aiheena oli tarkastella hyvää johtamista haittaavia tai estäviä tekijöitä kolmesta eri näkökulmasta: reunaehdot, johtamiskäyttäytyminen ja henkilöstö/koulultus. Ryhmä jaettiin kolmeen osaan ja jokainen alaryhmä kiersi tarkastelemassa johtamisen esteitä jokaisesta em. näkökulmasta 25 minuutin ajan. Ensimmäisellä rastilla koottiin esteitä, toisella arvioitiin niiden vaikutuksia ja keskinäisiä suhteita, ja kolmannella rastilla etsitiin ratkaisuja esteiden voittamiseksi. Työskentelytapa oli ilmeisesti nimeltään "world café". Tauon jälkeen rastien johtajat esittelivät oman aiheensa tiimoilta kootut tulokset. Aamupäivän aikana kävi jälleen kerran ilmi se, kuinka saksalaiset kollegat ovat enemmän orientoituneita rakenteisiin, prosesseihin ja valvontaan (tai jopa kontrolliin), siinä missä minä ja monet muut kansainväliset kollegat ovat selkeästi enemmän päämääräorientoituneita ja valmiitä joustavuuteen, tilanteenmukaisuuteen ja ns. pelisilmään. Saksalaiset keksivät tehtävätaktiikan ja puhuvat siitä edelleenkin paljon, mutta eivät välttämättä osaa sitä itse enää noudattaa. Kyseessä on tietenkin karkea yleistys, mutta asiassa on oltava jotain perääkin, sillä se nousee toistuvasti esiin.
Iltapäivän rastilla aiheena oli johtamiskulttuurin soveltaminen käytäntöön ja siihen liittyvät mahdollisuudet ja riskit. Rastin järjesti koulutuksen, valmennuksen ja neuvonnan osasto (Training, Coaching und Beratung, lyhenne TCB(!)). Osaston leipälaji on epäilyttävältä kuulostava poliittinen kasvatus (Politische Bildung). Tämä ei kuitenkaan ole aivan niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa, vaan sillä yritetään pikemminkin perustella asevoimien olemassaolo demokraattisessa järjestelmässä. Opettajina toimivat everstit G. G. ja O. (joka muuten oli pomppaeversti, varmaan ensimmäinen jonka bongasin), everstiluutnantti A., kapteeni B. ja sotilasmestari B. Esittelypuheenvuorossaan osaston johtaja korosti mm. sitä, että suurin osa keskuksen tarjoama koulutus on nykyään vapaaehtoista, joskin joitakin kursseista edellytetään tietyissä tehtävissä. Kursseilla on tärkeä rooli vapaana ajatustenvaihdon foorumina samantasoisissa tehtävissä toimivien sotilaiden kesken sekä kentän mielialojen luotaamisessa. Kentän tunnelmien seuraaminen onkin eräs osaston tehtävistä.
Eversti O. kertoi laajasti Sisäisen johtamisen keskuksen järjestämästä valmennuksesta Bundeswehrin ylimmälle johdolle. Valmennus kestää 9 - 12 kuukautta ja alkaa 360 asteeen palautteen keräämisellä. Vastaukset kerätään lomakkeille saman kysymyssarjan pohjalta, minkä jälkeen ne analysoidaan tieteellisesti kuuden johtamisulottuvuuden suhteen. Palautteen perusteella valmennettaville määritetään kehittymis- ja vahvuusalueet. Valmennukseen sisältyy myös vaellusta ja ruuanlaittoa. Kuulostaa melko tutulta puolustusvoimien johtajakoulutuksen läpikäyneelle. Keskustelin tauolla everstin kanssa ja hänen mukaansa vertaisarviointia ollaan valmennuksen varjolla tuomassa vähitellen myös osaksi yleisesikuntaupseerikurssia.
Harjoituksena ja esimerkkinä valmennuksesta toteutimme pelin, jossa ryhmä jaettiin neljään joukkueeseen. Joukkueiden tehtävänä oli koota palapeli, josta saisi rahaa. Kaikkia paloja ei kuitenkaan ollut saatavilla, mutta paloista sekä tiedoista palapelin kokoamiseksi voi käydä kauppaa muiden joukkueiden kanssa. Kaupankäynti tapahtui torilla 7 minuutin aikana, minkä jälkeen joukkueet kokoontuivat tukikohtiinsa hiomaan strategiaansa. Kolmen kierroksen jälkeen vertailtiin palapelejä, jäljellä olevia rahoja sekä joukkueiden mainetta, jonka jokainen joukkue arvioi myös omalta kohdaltaan. Peli oli oikein hyvä ja mukava tapa oppia johtamista eli tavoitteellista vuorovaikuttamista sekä ryhmädynamiikkaa, varsinkin kun oma joukkueeni voitti. Iltapäivän viimeinen osuus oli ryhmäkeskustelu, jossa reflektoitiin johtamisen ja johtajuuden eri ulottuvuuksia. Tässäkin kohtaa sain vaikutelman, että Suomessa käytettävä jako organisaatiorakenteeseen, ihmisten johtamiseen ja asioiden johtamiseen sekä poikkeusolojen ja normaaliolojen johtamiskäyttäytymiseen on toimiva teoreettinen viitekehys johtamisen tarkastelulle. Keskustelu polveili välillä niin, että olisin kaivannut siihen selkeämpää mallia kuvaamaan sitä mistä kulloinkin puhutaan. Toisaalta tämä voi johtua vain omasta tottumuksestani johtamisen nelikenttään.
Tiistai-iltana osallistuin vapaaehtoisena sotilasorkesterin joulukonserttiin Bonnissa, jonne kurssikaverini minut kutsui.
Keskiviikko alkoi kolmannella ja viimeisellä koulutusrastilla, jonka aiheena oli Eurooppa henkisenä kotina. Yhteisen johtamiskäsityksen arvot ja normit. Opettajina toimivat eversti R. J. everstiluutnantti T. P. Aihetta lähestyttiin korostuneen filosofisesta näkökulmasta. Luennoitsija määritteli ensin Euroopan ja länsimaiden käsitteet etymologisesti ja filosofisesti. Tähän liittyen mielenkiintoinen oli romantiikan määritelmä: romantiikka filosofisena suuntauksena pyrkii yhdistämään järjen ja tunteet. Seuraavaksi luennoitsija käsitteli identitääristä liikettä ja analysoi sen käyttämää retoriikkaa ja symboliikkaa. Luennoitsija oli koulutukseltaan filologi, joten hän lähestyi monia käsitteitä kielifilosofisesti. Esim. kotiseudun käsite tarkoittaa sijaintia, alkuperän, viljelyn ja perheen paikkaa. Tauon jälkeiset puolitoista tuntia käytettin "Pariisin julistuksen" lukemiseen ja siitä keskustelemiseen. Pariisin julistus on uskonnollis-konservatiivinen poliittinen julistus Eurooppalaisen identiteetin, arvojen ja hyveiden puolesta. Samalla julistus kritisoi materialismia, liberalismia ja relativismia kovin sanoin. Keskustelu oli hyvä ja analyyttisesti johdettu, mutta aihe oli tietenkin aivan liian suuri keskustelussa ratkaistavaksi. Oli mukavaa seurata opiskelijatovereita ja heidän kommenttejaan vaikeaan aiheeseen.
Keskiviikkoiltapäivä vietettiin sotahistoriallisella kierroksella Ehrenbreitsteinin linnoituksessa ja museossa sekä Deutsches Eck -muistomerkillä. Kurssi oli jaettu kolmeen ryhmään, joita johti sotahistorian asiantuntijat. Oman ryhmäni opas oli everstiluutnantti evp K., joka saamani tiedon mukaan on jonkinlainen legenda  (verrattavissa eversti Ahtoon) maavoimien upseerien keskuudessa. Hän oli kertakaikkiaan erinomainen opas, joka onnistui elävöittämään kierroksen kertomuksillaan. Erityisesti jäivät mieleen hänen voimakas elätymisensä eri kohteilla sekä hänen suorapuheiset ja koskettavat sanansa maavoimien kaatuneiden muistomerkillä. Suorapuheiset ainakin saksalaisen mittapuun mukaan, sillä hän kyseenalaisti sen että  muistomerkille lisätyn kilven teksti asettaa ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa kaatuneet n. 5,5 miljoonaa saksan maavoimien sotilasta eriarvoiseen asemaan Bundeswehrin maavoimissa kaatuneisiin nähden. "Sellaisen maan joka ei pysty kunnioittaen muistamaan sen puolesta kaatuneita sauva on katkennut". Illalla kurssi kokoontui vielä yhteiseen illanviettoon hyvän ruuan ja juoman äärellä. Kyseessä oli vuoden päättäjäiset ja samalla joulujuhla, vaikka jouluruuan lisäksi siinä ei muuta jouluista ollutkaan.
Torstain ainoan luennon piti prikaatikenraali W. R., joka palvelee Bundeswehrin koulutuspäällikkönä tai koulutuksen ja kasvatuksen tarkastajana (Beauftragter Erziehung und Ausbildung der Generalinspekteur, eli BEAGenInsp). Hänen luentonsa ei saanut kuuljoita vakuuttuneeksi ja monet kyseenalaistivatkin hänen sanomansa ja jopa hänen tehtävänsä merkityksen omissa kysymyksisään. Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen vaihdettin kiitossanat ja ojennettiin lahjat, minkä jälkeen alkoi kurssin pitkä bussimatka kohti Hampuria. Itse kuitenkin siirryin taksilla Koblenzin rautatieasemalle, josta matkustin Berliiniin pohjoismaiden puolustusasiamiesten jouluvastaanotolle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata eikä koululla järjestetty opetusta. Tämä oli onnekas sattuma sikäli, että olin Berliinissä, jossa osallistuin palaveriin puolustusasiamiehen kanssa.
Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen ja antoisa. Sain paljon suoranaista tietoa ja myös epäsuorasti tai välillisesti laajemman käsityksen siitä, miten Bundeswehrissä ymmärretään johtajuus ja johtajana kehittyminen. Käsitykseni mukaan Puolustusvoimilla ei ole tässä suhteessa mitään hävettävää, vaan eräät hyvän johtajuuden piirteet ovat meille jopa itsestäänselviä. Myös syväjohtajuutta, varusmiesten johtajakoulusta sekä ylimmän johdon valmennusta voidaan nähdäkseni perustellusti pitää varsin edistyksellisinä.