197.-201. päivä

Loman päätyttyä palattiin koululle ja luokkatyöskentelyyn. Mistään ei huomannut, että alppimatkaa ja lomaa olisi koskaan ollutkaan: luokkia ei oltu siivottu, väritulostin oli edelleen rikki ja kahvitaukoja varten tarkoitettua herkkukaappia ei oltu täydennetty. (Koululla ei ole sotilaskotia vastaavaa kahviota, joten jokainen luokka ylläpitää omaa välipala- ja kahvikeittiötään. Kerholla en viitsi asioida, koska siellä on pöytiin tarjoilu ja yhden sinänsä herkullisen ja edullisen sämpylän nauttiminen kestää vähintään 20 minuuttia, eikä siihen riitä pitkäkään tauko.) Opiskelijatovereistakaan ei huomannut sen kummempia muutoksia, vaan kaikki asettuivat omille paikoilleen ja rooleihinsa käytännössä heti.
Viikon opetus koostuu seminaarista, jonka päämääränä on laatia opetusmateriaali nykyaikaisesta merisodankäynnistä. Materiaalin pohjalta on tämän viikon aikana myös tarkoitus harjoitella puolen päivän opetuksen antaminen kurssin maa- ja ilmasotalinjan opiskelijoille. Tämän lyhyen tietoiskun on tarkoitus toimia johdatuksena ja pohjustuksena opintomatkalle merivoimien joukko-osastoihin. Maa- ja ilmavoimien opintomatkathan on jo tehty, ja niitäkin edelsi lyhyet perehdytyspaketit. Tälle valmistelutyölle ei alun perin ollut varattu opetussuunnitelmassa lainkaan aikaa, mutta läpivientisuunnitelmaa muutettiin siten, että merisotalinja saa valmistella opetusta koko viikon (pois lukien torstaille ilmestynyt Bundeswehrin perinteitä käsittelevä seminaari).
Maanantaina tartuttiin siis suoraan tehtävään, mikä täälläpäin tarkoittaa tehtävän erittäin tarkkaa tarkastelua ja analysoimista keskustelemalla. Samalla keskusteltiin myös monesta muusta asiasta, jotka liittyivät tehtävään vain välillisesti. Sen jälkeen keskustelu jatkui pienryhmissä. Lounaaseen mennessä oli päästy siihen lopputulokseen, että opetuspaketti on paras rakentaa viimevuotisen pohjalle ja todettiin, että tehtävään on varattu aikaa vähintäänkin runsaasti. Olen kuitenkin varma siitä, että kaikki käytettävissä oleva aika saadaan käytettyä (ja ylitettyäkin) keskustelemalla. Lounaan jälkeen kurssin johtaja eversti H.W. puhui ajankohtaisista asioista koko kurssille. Tämän jälkeen vikko-ohjelmassa oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina aloitettiin maanantaina koostettujen oppituntipakettien läpikäyminen ja puiminen heti aamusta. Ensimmäisenä oli vuorossa pintasodankäynnin osuus. Menetelmänä oli, että yksi puhui luokan edessä esitellen diat ja niiden taustalla olevan ajatuksen. Muut kommentoivat ja esittivät parannusehdotuksia. Kommenttien sisältö ulottui aina fontista ja kirjoitusvirheistä merisodan käsitteisiin ja perusperiaatteisiin. Eniten keskustelua aiheutti se, kuinka syvällistä tai yksityiskohtaista tietoa maavoimien ja ilmavoimien opiskelijoille on syytä selostaa. Loppuaamupäivä kaunisteltiin dioja. Minä osallistuin työhön etsimällä sopivia havainnollistavia kuvia netistä.
Iltapäivän puolella oli yritysvierailu. Tämä vierailu ei oikeastaan liittynyt mihinkään, mutta koulun johtaja oli jonkin henkilökohtaisen kontaktinsa kautta päätynyt lupaamaan, että FüAkBw:n delegaatio vierailisi yrityksessä. Amiraalin oli itsekin tarkoitus osallistua vierailuun, mutta hänelle oli tullut este. Merisotalinja kuitenkin meni paikalle. Firma oli Noske-Kaeser, joka valmistaa ilmastointi-, jäähdytys- ja sammutusjärjesestelmiä aluksiin ja sukellusveneisiin. Yrityksen tärkeimpiä asiakkaita ovat eri maiden merivoimat, mutta järjestelmiä toimitetaan myös siviilialuksiin. Noske-Kaeserilla on Saksassa n. 150 työntekijää ja lisäksi ulkomailla n. 50 henkilöä. Vierailu kesti neljä tuntia, josta n. 3,5 tuntia oli luentoesitystä kokoushuoneessa. Esityksissä käytiin yksityiskohtaisesti läpi eri järjestelmien ominaisuuksia. Eniten keskustelua herätti ehkä erilaisten jäähdytysnesteiden ympäristövaikutukset. Esittelyjen jälkeen seurasi lyhyt tehdaskierros, jossa näimme kuinka laitteistoja asennetaan ja testataan. Vierailu oli mielestäni sisältöön nähden liian pitkä, ei erityisen mielenkiintoinen ja todennäköisesti ammatillisesti merkityksetön.
Keskiviikkona jatkettiin oppituntipakettien viimeistelyä varsin leppoisaan tahtiin. Oma kontribuutioni rajoittui esityskuvien kaunisteluun. Lisäksi aamulla keskusteltiin lyhyesti edeltävän päivän yritysvierailusta. Siinä tärkeintä kuulemma oli kontaktien solmimien Saksan merivoimien erääseen tärkeään järjestelmätoimittajaan. Iltapäivällä oli liikuntaa. Ohjelmassa olisi ollut lihaskuntoharjoituksia ja pallopelejä salissa, mutta koska en ollut täysin palautunut vapaa-ajan liikuntasuorituksista pyysin lupaa mennä uimaan. Lupa myönnettiin, ja uin n. tunnin.
Iltapäivän päätteeksi harjoiteltiin laaditut oppituntipaketit. Paikalle saapui myös merisotaopin laitoksen opettajia. Opetuspaketit todettiin monella tapaa puutteellisiksi, ja siksi keskustelu jatkui pitkälle virka-ajan jälkeen. Selväksi tuli kuitenkin, että merisota tulisi tulevan viikon maanantai-iltapäivänä esittää muiden puolustushaarojen opiskelijoille huomattavasti myyvemmin ja virheettömämmin.
Torstaina piti alun perin olla liikuntapäivä ("Tag des Teamsports") grilli-iltoineen. Se olisi ollut erittäin tervetullut ja mukava tapahtuma kurssin yhteishengen ja verkostoitumisen kannalta (omasta näkökulmastani verkostoituminen on tämän kurssin tärkein päämäärä). Liikuntapäivä kuitenkin peruttiin, sillä puolustusministerin käskystä akatemia järjesti seminaarin Bundeswehrin perinteisiin liittyen. Seminaarin tavoitteena on koostaa materiaalia Bundeswehrin uuteen perinneohjeeseen. Edellinen on vuodelta 1982 ja monilta osin vanhentunut. Uuden ohjeen valmistelua varten järjestetään neljä seminaaria, joista tämä oli ensimmäinen. Tämän seminaarin teemana on se, millä tavoin Saksa ja Bundeswehr voivat osallistua tai tukea yhteiseurooppalaisten sotilaperinteiden muodostumista. Tilaisuuteen osallistuu Bundeswehrin ylin johto puolustusministeriä myöten. Tilaisuuden avauksessa puhui puolustusministeri, akatemian sotilassosiologian pääopettaja sekä hollantilainen evp-kenraali. Johdantoluennot käsittelivät sotilasperinteitä ja niihin liittyvää, erityisesti saksalaisia koskettavaa problematiikkaa. Tämän jälkeen keskustelu jatkui neljässä seminaarissa, joissa aihetta käsiteltiin hieman eri näkökulmista. Olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jäseneksi paneeliin, jossa käsiteltiin niitä arvoja, joihin perinteet perustuvat. Tähän paneeliin minua ei kuitenkaan valittu. Sen sijaan koulun johtaja kontra-amiraali S. kutsui minut ja brittiläisen opiskelijatoverini S.D:n osallistumaan hänen johtamaansa paneeliin, joka käsitteli eurooppalaisten asevoimien perinteiden mahdollisia yhtymäkohtia. Pidin seminaarissa lyhyen puheenvuoron, jossa esittelin suomalaisen näkökulman sotilasperinteisiin. Tärkeimpänä taistelunamme mainitsin Talvisodan sekä perinnepäivinä itsenäisyyspäivän ja lippujuhlan päivän. Mainitsin lisäksi siitä, kuinka Venäjällä arvot ovat menossa päinvastaiseen suuntaan kuin Euroopassa ja kuinka Venäjä vääristelee sotahistoriaansa. Venäjä on sotilasperinteiltään erällä tapaa Saksan vastakohta. Toisessa puheenvuorossani otin esiin sen, miten ongelmallista on että Saksassa ei voida avoimesti ja neutraalisti keskustella kenestäkään muista Toisen maailmansodan sotilaista kuin niistä, jotka kuuluivat vastarintaliikkeeseen. Tästä aiheesta syntyi jonkin verran keskustelua, johon osallistui mm. huoneessa tällöin istunut Generalinspekteur eli Bundeswehrin komentaja. Ulkomaalaisena minulla on mahdollisuus kysyä tai ottaa kantaa asioihin, joihin saksalaiset opiskelijatoverit eivät ymmärrettävistä syistä halua koskea pitkällä tikullakaan. Tälläkin kertaa alkoi kilpalaulanta siitä, kuka jyrkimmin ja ehdottomimmin sanankääntein ehtii tuomitsemaan Saksan. Pisimmän korren veti tällä kertaa siviiliprofessori, jonka mukaan pysyvä rauha Euroopassa tuli mahdolliseksi vasta sen jälkeen, kun Saksa oli lopullisesti hävitetty. Onneksi keskustelussa oli mukana myös järjen ääniä, mm. eräs kenraali oli samaa mieltä kanssani. Seminaarikeskustelujen jälkeen tilaisuus jatkui paneelikeskustelulla. Järjestelyt olivat viimeisen päälle, ja seminaariin sisältyi ilmainen lounas- ja kahvitarjoilu.
Perjantain ohjelmassa oli vedenalaisen sodankäynnin oppitunnin harjoittelu ja arviointi. Jälleen arviointiin osallistui merisotaopin opettajakuntaa (4 kpl), laitoksen johtajan kommodori S:n johdolla. Menetelmä oli edelleen sama: esitys, kommentti- ja kritiikkikierros, ja tarvittavaksi katsotut muutokset. Minulla ei ollut erityistä roolia tässä työssä.
Keskustelu perinteistä jatkui myös luokassa, sillä tiedotusvälineissä oli taas uusi paljastus mahdollisista oikestoradikaaleista ajatuksista Bundeswehrin ammattisotilailla. Keskustelussa kävi ilmi, että irtisanomisperusteeksi riittää esimerkiksi pelkästään jäsenenä oleminen WhatsApp-ryhmässä, jossa jaetaan Wehrmachtiin tai kansallissosialismiin liittyvä kuva, mikäli tätä ei heti keskustelussa tuomitse. Oma selusta suositeltiin suojaamalla paheksumalla kuvan esittämistä ja tämän jälkeen tallettamalla keskusteluhistoria. Eikä tämä edes ole vitsi.
Viikonlopun aikana osallistuin ohjattuun, vapaaehtoiseen vapaa-ajantoimintaan. Oman luokkani (D) jäsenet lähtivät merisotakoulun kolmella purjeveneellä Flensburgista Itämerelle pienelle huvipurjehdukselle.