298. - 301. päivä.

Maanantaina harjoitus alkoi koulun johtajan amiraali C.S:n lyhyellä tervehdyksellä, minkä jälkeen siirryttiin edeltävän viikon perjantaina valmisteltuihin työtiloihin. Paikalle oli saapunut myös ulkoministeriön diplomaattikurssin (Attachélehrgang) opiskelijoita, jotka osallistuvat harjoitukseen. Kuhunkin kurssin kuudesta luokasta riitti n. neljästä kuuteen siviiliopiskelijaa. Nämä olivat koulutustaustaltaan ja iältään hyvin vaihtelevia, mutta useimmat olivat yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijoita vähän nuorempia. Harjoitus alkoi rytinällä, kun tehtäviä ja tilannekuvauksia alkoi tipahdella jokaisen harjoitussähköpostiin. Omaksi tehtäväkseni valikoitui selvittää Yhdysvaltojen, Iso-britannian ja Ranskan kanta käyinnissä olevaan CERASIAN kriisiin ja pohtia mitä toimintavaihtoehtoja on olemassa näiden kolmen maan ja Saksan kahdenvälisten suhteiden näkökulmasta. Ensimmäisen päivän tilannekuvausten pohjalta en saanut kunkin maan osalta kokoon kuin varsin lyhyet tiivistelmät kannanotoista, mutta näyttäisi siltä, että tilanne mutkistuu tästä vielä huomattavasti. Omassa toimistossani pohditaan myös kriisialueen maiden tilanteita Kiinaa ja Venäjää tietenkään unohtamatta. Luokkani muodostaman osaston muissa osastoissa tarkastellaan kriisiä YK:n, EU:n ja Naton näkökulmista. Harjoitus alkoi siis kiivaasti, mutta iltapäivää kohden sähköpostien tulva tyrehtyi ja tilanne rauhoittui.
Lounaan jälkeen päivän keskeytti holokaustin muistopäivän tilaisuus. Tilaisuudessa piti olla paneelikeskustelu aiheen ympäriltä, johon oli kutsuttu saksanjuutalainen toimittaja sekä aihetta tutkinut saksalainen upseeri. Keskustelua siitä ei kuitenkaan tullut, sillä toimittaja piti lähes tunnin kestäneen monologin, jossa hän varsin rajusti syytti Saksaa ja saksalaisia milloin mistäkin. Keskustelun moderaattorin ja toisen keskustelijan puheenvuorot kestivät yhteensä ehkä n. 5 minuuttia ja lopun ajasta julisti tämä julkkistoimittaja. Hänen tunteellinen sävynsä ja esiintymistyylinsä teki minun mielestäni myös julistuksen sisällöstä vaikeasta sulattaa. Saksalaiset kollegat kuitenkin ottivat tämän tyynesti ja yksi totesikin odottaneensa aikaisempien kokemustensa perusteella pahempaa ryöpytystä.
Tiistai alkoi luokan Mentorin eversti evp E.L:n pitämällä puhuttelulla, jossa ruodittiin edeltävän päivän päätuotosta. Se oli johdolle tehty kahden sivun mittainen tiivistelmä tilanteesta ja eri tahojen kannoista siihen  (ns. Leitungsflyer). Tarkasteluun otettiin yksittäiset sanavalinnat ilmaisujen sävyjä myöten, eli siis myös rivien välissä lukeva riveillä olevan lisäksi. Myös muotoseikat, mm. asiakirjan asettelu, fonttikoko ym. ovat erittäin tärkeitä ja niihin puututtiin.
Toisena harjoituspäivänä aloin vähitellen ymmärtää, mistä harjoituksessa on kyse. Kukin luokka muodostaa puolustusministeriön poliittisen osaston. Harjoituksessa osastolta vaaditaan kiivaaseen tahtiin erilaisia asikirjoja, kuten muistioita, kannanottoja, selvityksiä, puherunkoja, esittelyitä, koosteita, valmisteluasiakirjoja jne. harjoitustilanteeseen liittyen. Lisäksi osaston edustajien pitää osallistua erilaisiin neuvonpitoihin, palavereihin, valmistelutilaisuuksiin ja kahdenvälisiin keskusteluihin. Harjoitukseen on valjastettu paljon koulun opettajakuntaa esittämään esim. eri ministeriöiden virkamiehiä, poliitikkoja sekä eri maiden diplomaatteja. Samalla tilannetta kehitetään erilaisilla kuvauksilla, kuten uutisilla ja virallisilla raporteilla. Erityisen haasteen muodostaa se, että ministeriön työskentely on Saksassa tarkoin säädeltyä. Käytettävät asiakirjapohjat, niiden sanamuodot ja jakelu on oltava justiinsa eikä melkeen. Asiakirjojen asettelun, sisällön ja kieliasun viimeistelyyn käytetään huomattavasti aika- ja henkilöstöresursseja. Työmäärää yritetään kuitenkin kohtuullistaa erilaisilla järjestelyillä, mutta esim. asiakirjojen graafisen ulkoasun muutaminen selkeämmäksi ja helppolukuisemmaksi torjuttiin jäykän päättäväisesti.
Päivän päätuote oli polittisen osaston perustava kanta (Grundlinienpapier) kuvattuun tilanteeseen. Kaikkien osastolla tuotettujen asiakirjojen tulisi olla samoilla linjoilla tämän perustepaperin kanssa. Siksi se on muotoiltu hyvin väljästi, ja jättää monet vaihtoehdot avoimiksi. Päivän aikana pidin lyhyet neuvonpidot sekä Iso-britannian ja Ranskan sotilasasiamiesten kanssa (joita esittivät koulun yhteysupseerit em. maista) sekä osallistuin yhteistoimintaneuvotteluun ulkoministeriön edustajien kanssa.
Keskiviikko oli hyvin samankaltainen päivä tiistain kanssa. Osallistuin palavereihin ja kävin neuvotteluja Ranskan, Italian ja Iso-britannian sotilasasiamiehiä edustavien yhteysupseereiden kanssa. Luin myös liudan sähköposteja ja yritin poimia niistä oman tehtäväni kannalta olennaisia tietoja. Saatujen tietojen pohjalta yritin laatia puolustusministeriön valtiosihteerille ja ministerille perusteasiakirjaa harjoitusskenaariossa parin viikon kuluttua pidettävää kansainvälistä konferessia varten, jossa CERASIAn kriisiin suunnattuja ponnisteluja kuten avustus- ja rauhanturvaoperaatiota yritetään koordioida ylimmällä poliittisella tasolla. Asiakirjan valmistelu ei kuitenkaan edennyt kovinkaan nopeasti johtuen mm. siitä, että kieli- ja muotoseikat ovat minulle melko vieraita. Kaiken muun ohella osallistuin kokoukseen, jossa kävimme kansainvälisten opiskeilijoiden kanssa läpi parin viikon kuluttua järjestettävän Kansakuntien illan (Abend der Nationen) järjestelyjä.
Torstain päätapahtuma oli poliittisen osaston kuuleminen puolustusvaliokunnassa. Tilaisuuden tarkoituksena oli esitellä Saksan toimintavaihtoehdot kriisin ratkaisemiseksi ja siihen osallistuivat kaikki luokat osallistuivat vuorollaan. Puolustusvaliokunnan edustajat olivat koulun opettajia ja harjoituksen mentoreita. He esittivät poliittisen osaston edustajille, joina toimivat sektorijohtajiksi nimetyt opiskelijat, hankalia kysymyksiä ja tarkennuspyyntöjä. Meidän luokkamme päätyi kuultavaksi päivän ensimmäisenä, mistä oli tiettyä etua: "puolustusvaliokunta" ei vielä ollut saanut kunnon vauhtia päälle eikä se haastanut kuultavia kovinkaan rajusti. Lisäksi kuulemisen jälkeen tilanne oli meidän luokkamme osalta pitkälti ohi, eikä tehtävälistalla ollut enää kuin muutaman asiakirjan viimeistely, palautekeskustelu, valokuvaus ja järjestelyjen purkaminen. Koska muilla ryhmillä päivä venyi aina päivälliseen saakka järjestettiin harjoituksen yhteinen, vajaan tunnin kestänyt palautetilaisuus vasta seitsemältä illalla. Siinä ei tullut esiin oikeastaan mitään uutta sen lisäksi mitä ryhmän sisäisessä palautetilaisuudessa oli jo loihittu lausumaan.
Päivän havaintoja olivat mm. se, kuinka paljon enemmän huomiota Saksassa tunnutaan annettavan tiedotusvälineiden jutuille. Vaikuttaisi siltä, että pieniinkin ns. kohu-uutiisiin reagoidaan rajummin kuin Suomessa, vaikka juttujen sisältö ei olisi reagoimisen arvoinen. Tämä tosin voi olla ulkopuolisen vaikeammin arvioitavissa. Toinen mielenkiintoinen ja toistuva havainto oli paperien laatiminen vain paperien laatimisen takia - siis joskus myös niissä tilanteissa kun on ilmeistä, että paperia ei tarvita tai että sitä ei tule kukaan koskaan lukemaan. Tätä tietenkin myös kritisoitiin, mutta ilmiö oli niin yleinen, että sille oli oma käsite: "Arbeiten für die Tonne", eli työskentely jätteelle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata pitkiksi venyneiden päivien korvaamiseksi. Kokonaisuutena viikko oli oikeastaan aika mielenkiintoinen kurkistus saksalaisen ministeriön (tai siis pääesikunnan) toimistorutiineihin ja poliittisen lähestymistapaan. Vaikka minulla ei olekaan henkilökohtaista kokemusta Suomen puolustusministeriön tai pääesikunnan sisäisistä prosesseista tai toimintakulttuurista voisin arvioida, että saksalainen malli on perusteellisempi ja ehkäpä vähemmän altis virheille. Vastaavasti voisin kuvitella, että suomalainen malli on nopeampi ja kykenevämpi luomaan uusia ratkaisuja, eli muotisanaa käyttääkseni ketterämpi.

293. - 297. päivä

Maanantai aloitti uuden kahden viikon mittaisen opintojakson, joka kuitenkin jatkaa Berliinmatkalla aloitettuja teemoja. Ensimmäisellä viikolla maanantaista torstaihin opiskellaan perusteita ja skenaariota perjantaina alkavaa peliä varten. Peli kestää toisen viikon torstai-iltaan asti, ja jälkimmäisen viikon perjantai on vapaa. Pelin tai suunnitteluharjoituksen aiheena on poliittisen tason kokonaisvaltainen päätöksenteko kriisiin liittyen. Tarkoituksena on, että osallistujat tietävät poliittisen tason päätöksenteon keskeiset toimijat ja näiden toimintatavat sekä ymmärtävät toimijoiden keskinäiset suhteet. Liikutaan siis valtio- ja ministeriötasolla. Näin ollen voisi sanoa, että Berliininreissu oli eräänlainen tutustumismatka tai maastontiedustelu niihin paikkoihin, joissa tämä suunnitteluharjoitus toteutetaan. Tosin harjoitus tapahtuu jälleen kerran mielikuvitusmaailmassa nimeltään CERASIA, joka on samalla myös harjoituksen nimi. Tähänkin kuvitteelliseen skenaarioon on määrä tutustua tämän valmistavan viikon aikana. Itse harjoitukseen tulee mukaan ulkoministeriön diplomaattikurssin opiskelijoita, joita tapasimme Berliinissä edeltävän viikon keskiviikkona.
Johdantoluennon opintojaksoon ja harjoitukseen piti eversti A.B. Hän piti kansainvälisille opiskelijoille yhden perehdytyluennon aivan kurssin alussa. Tuosta ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen se, että hän käyttää kävelykeppiä ja se, että hän liikuttui kyyneliin puhuessaan Saksan historiasta.
Ensimmäisen perusteluluennon piti professori J. Hänen esityksenä näkökulma oli, että Saksan ulkopolitiikan peruskivet eli demokratia, sopimusten noudattaminen ja vapaa talous ovat viime vuosina kaikki joutuneet jonkinlaiseen kriisiin. Hän esitti, että maailma ei ole palannut uuteen kylmään sotaan, vaikka tilanne voisi päällisin puolin siltä näyttää. Uusi asetelma on paljon kaoottisempi ja vaikeammin ennustettavissa oleva. Syyksi tälle luennoitsija esitti lukuisia tekijöitä, kuten esimerkiksi tietoyhteiskunnan kehittymisen ja big datan, maailman tämänhetkisen moninapaisuuden yhdistettynä verkostoitumiseen ja keskinäisriippuvuuteen, sekä liberalismin ongelmista aiheutuneet ideologiset syyt. Euroopalle hänen ennusteensa oli melko synkkä, sillä Eurooppa ei jostain syystä ole ymmärtänyt digitalisaation ja tiedon merkitystä strategisena valtaresurssina, vaan on tässä suhteessa selvästi menettänyt johtoasemansa globaalissa pelissä. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että ajalla ja paikalla ei enää ole merkitystä. Reagointinopeuskaan ei enää välttämättä tuo strategista etua. Automaation ja keinoälyn maailmassa ratkaisee se, miten tapahtumia tulkitaan ja mikä merkitys niille annetaan. Tässä julkisen mielipiteen merkitys on edelleen varsin suuri. Sitä ei enää hallitse tiedotusvälineet, vaan verkostoitunut media, mikä omalta osaltaan lisää järjestelmän kaoottisuutta. Haasteena on myös löytää ne toimijat ja joissain tapauksissa henkilöt, jossa tai jolla todellinen valta on, todellinen eliitti. Nämä eivät välttämättä ole poliitikkoja, ylimpiä johtajia tai instituutioita, vaan esimerkiksi avustajia tai yrityksiä. Tämä on omalta osaltaan johtanut representaatiokriisiin eli siihen, että poliitikot eivät enää edusta kansan mielipideilmastoa.
Luento oli varsin korkealaatuinen ja syvältäluotaava. Esimerkki tästä oli vertaus raamattuun: Epäilevä Tuomas sanoi, että hän uskoo vain jos näkee. Goethe totesi, että Tuomas oli väärässä, sillä asia on päinvastoin: vain sen minkä uskoo voi nähdä. Vasta tieto (tai uskomus) mahdollistaa näkemisen: puu on vain puu, ennen kuin tietää sen olevan tammi, leppä, lehmus tai pyökki.
Seuraavan luennon pitäjä oli eräs Saksan kokeneimmista YK-virkamiehistä, tohtori W. W.-W., joka on työskennellyt erilaisissa YK:n kansainvälisissä tehtävissä yli 30 vuoden ajan. Hän aloitti luentonsa korostamalla YK:n poliittista luonnetta. Päätöksenteko YK:ssa tapahtuu useilla tasoilla, joista ylimpiä ovat yleiskokous, pääsihteeristö ja turvallisuusneuvosto. YK:n poliittista luonnetta korostaa se, että asiat on esiteltävä diplomaattisesti ja että päätökset ovat usein vesittyneitä kompromisseja, joilla on vain vähän suoria tai nopeita vaikutuksia. Päätöksenteko on sirpaloitunutta, mikä osin selittää YK:n operaatioiden tehottomuutta esim. verrattuna Naton operaatioihin. YK:lla on yli 100 000 sotilasta eri tehtävissä, mutta näiden ylin komentaja on rauhanturvaoperaatioiden apulaispääsihteeri, joka on siviili. Tällä on sotilasneuvonantaja, joka on YK:n korkea-arvoisin sotilas. YK:n operaatoita johtaa yleensä erityislähettiläs. Tälle tehtävälle on tyypillistä, että vastuuta on runsaasti ja valtaa niukasti. YK:n organisaatio ja auktoriteetti eivät yksinkertaisesti tue sitä, että operaation mandaatti voitaisiin panna täytäntöön. Osallistuvat valtiot, organisaatiot ym. eivät yksinkertaisesti luovu omasta auktoriteetistaan ja jättävät huomiotta operaation määräykset, mikäli nämä ovat ristiriidassa omien intressien kanssa. Minusta oli merkillepantavaa, että kolme vuosikymmentä järjestöä palvellut asiantuntija puhui näinkin kielteiseen tai ehkä pikemminkin realistiseen sävyyn YK:n johtamisrakenteista ja käytännöistä. Hänen mukaansa järjestön tavoitteiden ja todellisuuden välillä on jyrkkiä ristiriitoja, sillä käytännössä YK:n toiminta perustuu usein jäsenvaltioiden hyvään tahtoon (eli intresseihin). Vaikuttaisi siis siltä, että kokemus YK:sta vahvistaa reaalipoliittista katsantokantaa maailmanjärjestelmään.
Lounaan jälkeen luennoi eversti C., joka palvelee Naton päämajassa. Hänen luentonsa aihe Naton päätoksentekojärjestelmä ja Naton päämajan rajapinnat Saksan päätöksentekoelimien ja Saksan intressien kanssa. Natossa tilanne on samansuuntainen kuin YK:ssa, eli intressejä on moneen suuntaan. Erot ovat kuitenkin ratkaisevat Naton eduksi. Jäsenmaita on vain 29, yhteisen puolustuksen intressi on yhteinen, ja järjestö noudattaa (tietyin reunaehdoin) sotilaallista organisaatiorakennetta ja kuria. Saksaa pidetään luennoitsijan mukaan Natossa luotettavana tiimipelurina, joskin sen sitoutuminen ja ponnistelut yhteiseen puolustukseen on joskus asetettu kyseenalaisiksi. Luennoitsijan selostuksen perusteella päätösten valmistelu Naton esikunnassa vaikutti melko suoraviivaiselta ja yksinkertaiselta. Näin sen on tietenkin oltava, jotta 29 maan yhteisestä prosessista syntyisi tuloksia ensinkään.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Todettiin, että meillä on n. 12 kokoontumiskertaa jäljellä ennen SLP-kokeita heinäkuun alussa (Standardised Language Profile). Kokeissa tähtäämme tasolle 4 eli ylimmälle tasolle. Tulevilla tunneilla koetta varten tullaan harjoittelemaan, ainakin kuuntelua, kirjoittamista ja tekstinymmärtämistä. Keskustelua herätti edellen se, että kokeessa ohjeet ovat saksaksi, mikä aiheuttaa ei-saksankielisille opiskelijoille mahdollisesti ongelmia. Tämä kuitenkin kuulemma kompensoidaan kokeessa jotekin kansainvälisille opiskelijoille.
Päivän ensimmäinen luento käsitteli CERASIA-harjoituksen skenaariota ja sen piti eversti A.B. En voi sille mitään, että minua jotenkin tökkii nämä fantasiaskenaariot. Ne ovat jotenkin niin hirvittävän suppeita, mutta toisaalta niiden opiskelu vie paljon aikaa ja energiaa itse asialta. Täytyy vaan asennoitua harjoitukseen eräänlaisena roolipelinä (don't fight the setting!) ja pelata niillä korteilla mitkä on jaettu.
Seuraavat luennot käsittelivät johtamisprosessien ja -kulttuurien eroja eri ministeriöissä ja niiden pitäjinä toimivat ministeriöissä palvelevat yhteysupseerit. Ensimmäisenä ääneen pääsi everstiluutnantti J.B., joka palvelee ulkoministeriössä. Hän korosti johtamiskulttuurien eroja, jotka tulevat esiin jo kielen tasolla: sotilaat puhuvat paljon suoremmin. Muita suuria eroja ovat konsensusperiaate sekä (puutteelliset) ihmisten johtamisen taidot. Hänen sanomansa oli, että upseerina on vaikea sopeutua monimutkaisempaan ja monilta osin huonompaan johtamiskulttuuriin, mutta yhteysupseerina tälle ei ole vaihtoehtoja. Upseerin tehtäviä ulkoministeriössä on toistakymmentä.
Seuraavaksi kehitysyhteistyöministeriön yhteysupseeri M.A. esitteli yhteysupseerin elämää. Ministeriö on yksi liittovaltion pienimmistä, mikä tekee tunnelmasta välittömän ja hierarkiasta matalan. Ministeriön vajaata kymmentä sotilasasiantuntiaa kuunnellaan ja arvostetaan. Heidän roolinsa on toimia neuvonantajina kriiseihin ja konflikteihin liittyvissä sotilaallisissa kysymyksissä.
Lounaan jälkeen luennoi komentaja H.Z., joka palvelee Saksan pysyvässä edustustustossa EU:ssa. Siellä palvelee 5 sotilasta, joista 3 on upseereita. Määrää ollaan kuitenkin lisäämässä kolmella esikuntaupseerilla. Euroopan unioni ei voi toimeenpanna siviili- tai sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita unionin alueella, vaan yhteisen ulko- ja turvallispolitiikan (tai turvallisuus- ja puolustuspolitiikan) työkalupakissa nämä on tarkoitettu käytettäväksi unionin ulkopuolella. Näin sanotaan Lissabonin sopimuksessa, joka on EU:n ja täten myös YUTP:n "perustuslaki". Tämä oli minulle uusi tieto ja se asettaa Suomen haikailut EU:n yhteisestä puolustuksesta kokonaan uuteen valoon. Comprehensive approach on nykyään jo vanhentunut käsite, se on korvattu käsitteellä Integrated approach, joka sisältää myös aikaulottuvuuden (ennakkovaroitus, valmius, jne.). Esitys oli hyvin ammattitaitoinen ja sisälsi hengästyttävän määrän tosiasioita, väitteitä ja vastaväitteitä mm. eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä ja turvallisuuspolitiikasta. Osa argumenteista oli minulle entuudestaan tuttuja, osa uusia. Luennoitsija oli kuitenkin oman kokemuksensa ja näkemyksensä perusteella sitä mieltä, että EU:n yhteisiä puolustusvoimia ei tule olemaan olemassa. Lisäksi Euroopan puolustus ei tule olemaan mahdollista ilman yhdysvaltoja. Tästä keskusteltiin.
Keskiviikon esimmäiset tunnit oli varattu luokanvalvojalle, mutta hän ei näitä tarvinnut. En kuitenkaan päässyt käyttämään niitä esim. liikuntaan, sillä kevään mittaan toteutettava tutkimusvaihe (Studienphase) työllistää jo viime vuoden puolelta alkaen. Projekti toteutetaan isomman ryhmätyön muodossa, ja työryhmän johtajaksi nimetty saksalainen kollega H.F. haluaa tietenkin valmistella tehtävää hyvissä ajoin. Pyrin luonnollisesti suhtautumaan näihin kurssikaverien pieniin tehtäviin aina myönteisesti ja olemaan hyvä alainen. Joskus kuitenkin harmittaa, kun tapaamisia ja pikapalavereja halutaan pitää ennen opetuksen alkua esim. klo 07 tai 07.30, ja vieläpä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Se olisi ihan ok, mikäli minulla olisi kurssimajoitus koululla kuten valtaosalla kollegoista. Minun matka-aikani koululle, virkapukuun vaihto ja siirtyminen luokkarakennukseen vie kuitenkin yleensä vähintään puoli tuntia, mikä ei aina mahdollista nopeita, suunnittelemattomia liikkeitä.
Ryhmätyöpalaverin jälkeen lähetin opinnäytetyöni sähköisenä versiona kiitosten kera niille huhtikuussa haastattelemistani henkilöistä, joiden sähköpostiosoitteet minulla oli tiedossa. Työn palautin varsinaisesti maanantaina n. puolitoista viikkoa ennen määräaikaa (31.1.). Työ piti palauttaa tulostettuna kolmena kappaleena ja sähköisenä cd-rompulla(!), mutta minä palautin sen muistitikulla. Opinnäytetyön ohjeistus oli muutenkin niin väljä ja ylimalkainen, että se herätti paljon tulkintaa ja erilaisia versioita. MPKK on selvästi FüAkBw:tä parempi kaikessa mikä tutkimukseen liittyy, ainakin opiskelijan näkökulmasta. Opetushenkilöstön akateemisessa pätevyydessä puntit saattavat olla paremmin tasan, ja joissain asioissa (joskin harvoissa) FüAkBw saattaa jopa olla MPKK:a edellä.
Päivän ensimmäisen luennon piti eversti S. aheesta puolustusministeriön työjärjestys ja päätöksentekojärjestelmä. Saksan puolustusministeriö on kuten todettu eräänlainen yhdistelmä Suomen pääesikuntaa ja puolustusministeriötä, kuitenkin ilman operatiivisen ja taktisen johtamisen elementtejä kuten tilannekeskusta, ym. Minulle ei oikeasti ole vielä selvinnyt, missä Bundeswehrin tilannekuva kootaan ja kuka päivittäistä toimintaa tai esim. valmiuden tehostamista tai kohottamista johtaa. Valitettavasti tämäkään luento ei tuonut tähän minulle ymmärrettvää vastausta. Jotenkin tuntuu siltä, että Bundeswehrin ei anneta hoitaa omaa tonttiaan eli sotilaallista turvallisuutta, vaan siihen on kaikilla jotain sanomista. Onko tämä sitten saksalainen näkemys ns. comprehensive approachista tai kokonaismaanpuolustuksesta, mutta kovasti sekavaa, byrokraattista ja hierarkkista tuntuu olevan. Luennoitsija korosti sitä, että järjestelmässä liittolaisten hankkiminen on äärimmäisen tärkeää. Kokouksissa saa asiansa paljon helpommin läpi jos joku muukin on samaa mieltä. Muita tärkeitä kohtia oli ennakointi, rakenteiden tuntemus, verkostoituminen, selkeä argumentoini ja reservien varaaminen kriisitilanteita varten. Keskusteluun osallistui myös everstiluutnantti S., myöskin ministeriön poliittiselta osastolta.
Esitin kysymyksen koskien puolustusministeriön valmiutta reagoida nopeisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Vastaus oli suppea turvallisuusnäkökohtiin vedoten, mutta tilannekeskuksen perustamista kuulemma valmistellaan kiivaasti. Sain sen käsityksen, että tästä puolustusministeriön tilannekeskuksesta tulisi samalla myös liittotasavallan halituksen tilannekeskus. Liittokanslerillahan oli jo oma pieni tilannepäivystys, kuten edeltävällä viikolla saimme kuulla. Vastauksessa viitattiin myös ulkoministeriön ja operaatioiden johtoesikunnan tilannekeskuksiin, joiden käyttö on myös mahdollista tilanteesta riippuen.
Lounaan jälkeen oli tyhjä tunti, koska luennoitsijalle oli tullut este. Aika oli määrä käyttää harjoituksen perusteasiakirjoihin tutustumiseen, mutta päätin mennä uimaan, kun kerrankin oli aikaa käyttää vapaata vuoroa. Ehdin toki myös silmäillä perusteita.
Iltapäivän päätteeksi koulun kurssien johtaja amiraali S. piti palauteskustelun Berliinin opintomatkan tiimoilta. Tässä keskustelussa opiksi nousi mm. se, millaisia kysymyksiä kannattaa esittää ja millaisia ei kannata esittää esim. puolustusministeriössä. Eniten keskustelua herätti puolustusministeriössä kuullut kommentit viimekesäisestä tapauksesta, jossa sotilas oli kuollut lämpöhalvaukseen marssilla. Keskustelu käsitteli mm. vastuuta tapahtuneesta ja siitä tiedottamista.
Torstai alkoi liikunnalla pitkästä aikaa. Liikunta oli ohjattu kuntopiiri, myöskin pitkästä aikaa, jota kevennettiin polttopallolla ja hipalla. Päivän ensimmäinen luento piti valtiosihteeri (Ministerdirektor) K. ulkoministeriöstä. Hän on kokenut diplomaatti, joka on toiminut myös YK:ssa ja rauhanvälitystehtävissä. Hänen esityksenä kuvasi ulkoministeriön työskentelyä sekä rajapintoja muihin hallintoviranomaisiin. Esitys oli varsin yksityiskohtainen ja syvältäluotaava. Luennoitsija käytti erinomaisen selkeää kieltä, mutta poliittiselle kielelle tyypillisiä monimutkaisia lauserakenteita. Luennoitsija ei esityksensä alussa kertonut luentonsa rakennetta ja tavoitteita, ja syy tälle selvisi esityksen kuluessa: niitä ei ollut, vaan esitys edusti enemmänkin jonkinlaista tajunnanvirtaa. Jos pitäisi arvata sanoisin, että luennoitsija ei ollut valmistautunut esitykseensä kohdeyleisön tarpeisiin nähden, vaan tuli puhumaan pitkän ja kattavan kokemuksensa turvin ns. takki auki. Käyhän se tietysti niinkin, mutta se ei ole pedagogisesti mielekästä. Opiskelijoille siirtyvä tieto voi jäädä niukemmaksi ja ydinsanoma hukkua kohinaan kun luennoitsija valmistautumattomuuttaan siirtää liian suuren vastuun oppimisesta kuulijoille.
Luennoitsijan perimmäiset ajatukset tulivat paremmin esiin esityksen kysymys-vastaus -vaiheessa. Hän korosti, että Saksan ulkopolitiikka ja ulkopolitiikka yleensä perustuu viime kädessä arvoihin. Näitä arvoja Saksalle ovat mm. demokratia, kansainvälinen laki, ihmisoikeudet, yhteistyö ja rauha. Näitä arvoja Saksa edistää EU:ssa, Natossa ja YK:ssa. Saksa ei koskaan toimi yksin, vaan aina monikansansallisesti tai kahdenvälisesti. Saksalaisten kollegojen kysymyksiä kuunnellessa jouduin jälleen kerran ihmettelemään, miten pitkälle sotilaat täällä ovat valmiita ottamaan kantaa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Suomalaisessa sotilaskultuurissa sotilaallisen ja poliittisen toiminnan raja on huomattavasti selkeämpi.
Aamupäivän päätteeksi oli vielä palautekeskustelu (Nachbereitung) viikon luentosarjasta. Se meni minulta kuitenki sivu suun, sillä osallistuin vielä toiseen palaveriin kevään aikana toteutettavan tutkimusjakson ryhmätyön tiimoilta. Palaverissa meidän ryhmämme valvoja everstiluutnantti H. linjasi omat näkemyksensä siitä, mitä ryhmätyössä tulisi saada aikaan.
Iltapäivän tunnit oli varattu tulevan CERASIA-harjoituksen valmisteluun ja skenaarioon tutustumiseen. Tämä valmistautuminen toteutettiin esikuntatyön perusteiden kertaamisen muodossa ja sen johta oman D-luokkamme valvoja everstiluutnantti C.K. Tarkoituksena oli kirjoittaa määrmuotoinen muistio (Vorlage zur Information) skenaarion tiimoilta. Ensin kuitenkin keskusteltiin aamupäivän luennosta. Luennoista ja keskusteluista keskusteleminen on kuten todettua tämän lyseon pääasiallinen opetusmenetelmä.
Lyhyen ryhmätyön jälkeen skenaarion pohjalta laaditut muistiot käytiin kootusti läpi.
Perjantaina pidettiin lyhyt johdantoluento harjoituksen tiimoilta, minkä jälkeen laitettiin luokkatilat ja tietokoneet harjoituksen edellyttämään kuntoon. Harjoitus toteutetaan koulun sisäverkon SharePoint-harjoitustilassa. Harjoitus ei kuitenkaan ole varsinaisesti tietokoneavusteinen, sillä harjoitussivustolla ei ole oikeastaan juuri muita palveluita kuin tiedostojen jakaminen ja sähköposti. Esim. tilannekuvasovellusta tai mitään erillistä tiedonhallintajärjestelmää ei ole käytössä. Todennäköisesti tärkeimmät johtamisvälineet ovat sähköpostin lisäksi puhelin ja erilaiset palaverit, joiden pohjalta sitten laaditaan asiakirjoja. Oman alaosastoni mentorina toimii kaksi evp-upseeria, eversti E.L. ja komentaja K.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen perusviikko koululla. Luentoja, keskusteluja, englantia, liikuntaa, viikko-ohjelman ulkopuolisia ohjelmanumeroita, peruuntuneita luentoja ja viime hetken muutoksia varustukseen ja aikatauluihin. Paljon positiivistakin tietenkin oli, esim. professori J:n luento maanantaina ja se, että sain palautettua opinnäytetyön.

78.-82. päivä

Maanantai alkoi opintojakson valinnaisten seminaarien johdannolla everstiluutnantti T.K.:n johdolla. Luennolla käytiin äpi viikon kuluttua alkavan kahden viikon seminaarin rakenne, opetustavoitteet jne. Lisäksi annettiin lukumateriaalia, johon tulee tutustua ennen seminaaria. Minun valitsemani seminaarin aihe on kyberuhkat ja kriittinen infrastruktuuri. Aihe ei kiinnosta minua juurikaan enempää kuin muiden seminaarien aiheet (tarjolla olisi ollut mm. Ukrainan kriisi), mutta tämän seminaarin opetuskieli on englanti, kun muissa käytetään saksaa. Ajattelin kielenvaihdoksen olevan virkistävä, sillä jatkuva saksan kuunteleminen alkaa ajoittain tuntua rasittavalta. Edistyksellisesti ja ehkäpä seminaarin aiheeseen liittyen kaikki lukumateriaali tarjottiin verkkolinkkeinä.
Aamulla oli tullut kurssin keskusteluryhmään viesti, että kurssi järjestyy auditoriotalon (Mannfred Wörner Zentrum) aulaan 10 minuuttia ennen luentoa. Syytä ei ilmoitettu, eikä siitä tuntunut olevan kellään varmaa tietoa. Paikalle tuli akatemian johtaja amiraali C.S., joka käski rivin eteen kolme kurssilaista ja luki näiden ylennyskäskyn majuriksi sekä asensi kurssin johtajan kanssa olkapoletit. Olen jo tainnutkin mainita, että ylennykset tulevat täällä yllätyksenä, ja että sotilasarvo on sidoksissa palkkaan. Melkolailla erilainen järjestely kuin Suomessa siis.
Toisen luennon aiheena oli kyber- ja informaatiotilan strategiset ulottuvuudet ja luennoitsijana toimi eversti F., Bundeswehrin uuden kyberkeskuksen rungon esikuntapäällikkö. Kyberulottuvuuden merkitystä on vasta vähitellen alettu ymmärtää. Samaan tapaan lentokoneen, sukellusveneen, panssarivaunun ja jopa ydinaseen merkitystä vähäteltiin aluksi. Uuden teknologian läpimurto kestää aikansa, mutta sen todellinen vaikutus syntyy vasta yhdessä muiden kehittyvien ilmiöiden ja teknologioiden kanssa. Kyberpuolustuksella ja oikeastaan koko toimialalla on suuria haasteita mm. resurssien saatavuudessa ja osaamisessa. On jossain määrin perusteltua vaittää, että vastustajalla (rikollisilla, terroristeilla, hakkereilla jne.) on tällä hetkellä etulyöntiasema. Erityinen haaste on sopivan henkilöstön rekrytointi. Kuten kaikessa muussakin, Bundeswehr ei toimi tässäkään yksin, vaan yhdessä kumppaneiden kanssa. Nato on linjannut, että kyberisku voi olla peruste viidenteen artiklaan vetoamiselle. Kyberturvallisuus on Saksalle kuitenkin kansallinen intressi. Bundeswehrissa kyber- ja informaatiotoimiala voidaankin (tulevaisuudessa) rinnastaa puolustushaaroihin, koska sillä on kokonaisvastuu omasta toimialastaan, ja melkein vastaavat resurssit. Toimiala on siis Bundeswehrissä otettu vakavasti ja se on voimakkaassa kasvussa. Keskuksen on määrä saavuttaa täysi toimintavalmius vuonna 2021.
Iltapäivän luento oli "vapaaehtoinen" opiskelijaluento, joka piti luokkatoverini kapteeni B.G. Sen aiheena oli Bundeswehrin tiedustelulaitos (Militärische Abschirmsdienst, MAD). MAD:n tehtävä on hankkia ja käsitellä tietoa yksittäistä henkilöistä, jotka jollain tavalla liittyvät Saksan puolustusministeriön hallinnonalaan. MAD:n tehtävät ja toimivalta on tarkasti laissa määritelty: laitoksesta on oma laki (MAD Gesetz) ja sen lisäksi sitä koskee tietenkin monet muut lait, näistä tärkeimpänä laki Bundeswehristä ja laki turvallisuusselvityksistä. Laitoksella on 7 toimipistettä,
jotka ovat aluevastuussa. MAD:n tehtäviin kuuluu myös vastatiedustelu, eli Bundeswehriä vastaan suunnatun tiedustelutoiminnan paljastaminen. Tärkeä tehtävä on myös turvallisuusselvitykset, eli virasto on ns. Designated Security Authority. Luennoitsijan mukaan turvallisuusselvityksen laadinta voi Saksassa kestää jopa yli vuoden(!).
Tiistai käynnistyi opetuskeskustelulla menneen viikon luennoista everstiluutnantti S:n johdolla.
Tiistain luennon aihe oli turvallisuuspoliittinen keskustelu, asevoimat, politiikka ja yhteiskunta. Luennon piti everstiluutnantti F.T. Saksan puolustusministeriön poliittiselta osastolta. Everstiluutnantilla oli veikeät rock'n'roll-pulisongit ja leukaparta, joten en varmastikaan olisi osannut arvata hänen ammattiaan, mikäli tapaisimme siviiliasussa. Turvallisuuspoliittinen keskustelu ei ole pelkkää kommunikatiivista toimintaa Habermasin mukaan, vaan sitä voidaan pitää strategisena toimintana, sillä sillä on päämäärä todellisuudessa. (Onko se siis performatiivista kommunikaatiota? Ehkä.) Poliittisen osaston ajan turvallisuuspoliittisen keskustelun päämäärät ovat ensisijaisesti sisäpoliittiset. Tarkoituksena on kehittää Bundeswehrin yhteiskuntasuhteita ja parantaa yhteiskunnan antamaa tukea ja sitoutumista sotilaalliseen maanpuolustukseen. Rivien välistä on luettavissa, että tämä on ihan eri kokoluokan asia kuin Suomessa, jossa Puolustusvoimat nauttii laajaa yhteiskunnallista arvostusta. Poliittisen osaston tehtäväkenttään sisältyy asioita, jotka Suomessa hoituvat vapaaehtoispohjalta, tai yhteiskunnalliset toimijat tekevät ne omaehtoisesti. Osasto pitää yhteyttä esim. säätiöihin ja yhdiytyksiin, ammattiliittoihin, yliopistoihin, liike-elämään sekä kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin. Uskoisin, että Puolustusvoimien valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit palvelevat aika pitkälle samaa tarkoitusta. (Jos tällainen toiminta ministeriön tasolla kuulostaa oudolta on hyvä muistaa, että Saksassa ei ole pääesikuntaa, vaan se ikään kuin sisältyy puolustusministeriöön.) Osasto ohjaa (ja tekee itse?) myös maanpuolustustiedotusta sekä yhteiskunnallisen ilmapiirin ja maanpuolustustahtoon liittyviä tutkimuksia. Luennon loppu käytettiinkin näiden mielipidetutkimusten tulosten tarkasteluun ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin.
Iltapäivä sisälsi oikeudellista opetusta. Kuten olen aikaisemminkin todennut, nämä opetustilaisuudet ovat pedagogisesta näkökulmasta silkka katastrofi. 2 x 45 minuutin monologi tai puhetulva sisältää kuitenkin sinänsä mielenkiintoista sirpaletietoa liittotasavallan oikeusjärjestelmästä, mutta ainakaan minä en löydä opetuksesta jäsenneltyä rakennetta tai edes päämäärää, mitä kuulijoiden tulisi oppitunnin jälkeen ymmärtää. Sirpaleisten tiedonmurusten referoiminen muistiinpanoissa ei mielestäni ole tarkoituksenmukaista ja saattaisi jopa johtaa väärinkäsityksiin. Sääli sinänsä, että luennolla on pakko istua.
Myös keskiviikko käynnistyi opetuskeskustelulla menneen viikon luennoista everstiluutnantti S:n johdolla. Keskiviikon luennon aiheena oli aseistariisunta, luottamuksen rakentaminen ja ETYK (Rüstungskontrolle und Vertrauensbildung, myös termiä Abrüstung käytettiin) on n. 10 hengen toimisto puolustusministeriön poliittisella osastolla. Luennoitsija aloitti osoittamalla omasta mielestään aukottomasti (eli dogmaattisesti), että aseidenriisunta ennaltaehkäisee kriisejä ja parantaa rauhan edellytyksiä. Hän jakoi osoittamalla, että aseistariisunnalla on ollut menestyksekäs historia: sopimuksia on lukemattomia ja niitä on pääsääntöisesti noudatettu. Ydinaseiden määrän romahdus 90-luvulla johtui kuitenkin pääsääntöisesti muista syistä kuin sopimuksista. Aseidenriisuntasopimuksista on varmasti kuitenkin ollut hyötyä välttämättömän toteuttamisessa. Vuoden 2017 turvallisuuspoliittisessa tilanteessa aseidenriisunta on käytännössä pysähtynyt ja asevarustelu on kiihtynyt. Myös joukkotuhoaseista puhutaan aiempaa enemmän. Luennoitsijan mukaan tämä osoittaa, että aseidenriisuntaa tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Monet nykyään voimassaolevista aseidenriisuntasopimuksista ovat sisällöltään vanhentuneita. Poliittiset olosuhteet tällä hetkellä ovat kuitenkin sellaiset, että uudistaminen tuskin tulee onnistumaan.
Saksan aseidenriisuntainnon takana on kolme syytä: Saksan poliittinen asema (sekä fyysinen eli geopoliittinen että poliittinen), Saksan kansalliset intressit, mutta ennen kaikkea ideologiset syyt (ns. historialliset vakiot). Hieman erikoista on mielestäni kuitenkin, että aseidenriisunta on jyvitetty Bundeswehrin tehtäväksi. Politiikkaa johtaa kuitenkin ulkoministeriö, ja käytännön toimenpiteistä vastaa Zentrum für Verifikationsaufgaben der Bundeswehr, eli Bundeswehrin seurantakeskus (n. 160 työntekijää, johtajana kenraali). Luennonjälkeisten kysymysten aikana tuli selväksi, että tämänhetkiset ongelmat aseidenriisunnassa johtuvat pääosin Venäjän arvaamattoamsta käytöksestä. Nato toimii oikein ja ottaa askelia oikeaan suuntaan, mutta on jäljessä Venäjän varustelun jäljiltä. Aseidenriisuntaneuvotteluissa voidaan edistyä vain, jos lähtökohdat ovat molempia osapuolia tyydyttävät. Nyt näin ei ole.
Torstain ensimmäisen luennon piti opintojakson johtaja eversti Lange ja sen aiheena oli historia strategian tutkimuksen ja opiskelun välineenä. Luennoitsija kysyi, onko käytännön strategista ajattelua mahdollista omaksua historiaa tarkastelemalla? Historialla on tässä suhteessa rajoituksia, mutta se on toistaiseksi ainoa väline strategian tulosten tarkasteluun. Historiaa tarkastellaan kuitenkin usein epäsystemaattisesti ja pinnallisesti. Lisäksi tarkastelua värittää nykyhetki, eika aikalaisten mielenmaailmaa voida täysin ymmärtää. Nykyajan paradigma on yksinkertaisesti liian erilainen menneeseen maailmaan nähden. Sotilailla ja historioitsijoilla on erilaiset tiedonintressit: historiantutkijat etsivät ajankuvaa, sotilaat malleja tai säännönmukaisuuksia. Sen sijaan historian tarkastelun päämääräänä tulisi luennoitsijan mukaan olla oman ajattelun kehittäminen: historiasta tulisi pyrkiä ymmärtämään, miksi sotilasjohtajat ja strategit ovat toimineet kuten ovat. Historiaa tulisi siis aina tarkastella kontekstissaan. Tämä on kuitenkin erittäin vaikeaa ja työlästä, eikä sitä kyetä akatemiassa tyydyttävästi toteuttamaan. Näin historian ja strategisen ajattelun opiskelu lankeaa upseerien vapaa-ajalle - aivan kuten Suomessakin. Luennon jälkeisessä keskustelussa päädyttiin monen mutkan kautta väittelyyn sotilaiden osallistumesta politiikkaan ja upseerien sananvapauteen. Aihe näyttäisi olevan kuuma peruna täälläkin.
Seuraavana oli vuorossa aseistariisuntaluennon "vastaluento", eli luento kansainvälisestä yhteistystä varustelupolitiikassa. Sen piti puolustusministeriön siviiliasiantuntija S.S. Kansainvälinen varusteluyhteistyö tapahtuu valtioiden lähtökohdista, ei yritysten. Mikäli yhteistyö palvelee saksalaisten yritysten etua on se tietysti pelkkää plussaa. Toisaalta jos valtio on ollut suoraan yhteydessä yritykseen ja ottaa vasta tämän jälkeen yhteyttä puolustusministeriöön, ei sekään ole ongelma. Yhteistyön muodot ovat joustavia ja eroavan jonkin verran jokaisessa hankkeessa. Saksa on määrittänyt erikseen ne teknologian alat ja sektorit, joiden on säilyttävä kotimaisina tai Saksan kontrollissa. Nämä ovat ns. avainteknologioita(Schlüsseltechnologie). Yhteistyöhön liittyy usein poliittisia näkökohtia, mikä monimutkaistaa asiota. Tekniset seikat tai hinta eivät olekaan enää ensisijaisia. Varustelupolitiikka on nimenomaa politikkaa, eli sillä on kauppa- ja teollisuuspoliittisen ulottuvuuden lisäksi aina myös turvallisuus- ja sotilaspoliittinen ulottuvuus. Erityisen vaikea kysymys on ns. dual use -teknologia, jota voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Luennoitsija kritisoi sitä, että Saksasta puuttuu lainsäädäntö, jonka nojalla yrityksiä voitaisiin estää myymästä tiettyä teknologiaa tiettyihin maihin.
Perjantain ensimmäisen luennon aihe oli Saksan turvallisuuspolitiikka strategiana ja sen piti tohtori J.P. Strategia edellyttää, että valtiolla on selkeä päämäärä, ja että kaikki valtion voimavarat kyetään ottamaan verkostoituneesti käyttöön tämän päämäärän saavuttamiseksi. Saksan ulkopolitiikassa näin ei aina ole ollut. Luennoitsija otti esimerkkinä esiin Afganistanin, jossa Saksan ulkopolitiikka oli lyhytnäköistä, torjuvaa ja ristiriitaista, eikä ministeriöiden välillä ollut riittävän kattavaa yhteistoimintaa. Saksan ulkopolitiikka kärsii uskottavuusongelmasta, erityisesti Saksan äänestettyä YK:ssa Libyan interventiota vastaan. Tässäkin on osittain taustalla ns. historialliset vakiot: strateginen ajattelu sekoitetaan Saksassa nykyään militarismiin, koska historiallisesti sotilasstrategialla on ollut ulkopolitiikassa keskeinen rooli. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet parempaan suuntaan viime vuosina. Saksalta on edellytetty tai jopa vaadittu suurempaa aktiivisuutta ja selkeämpää roolia kansainvälisesti. Saksalle on asetettu paineita, ja se on osittain vastannut sille asetettuihin vaatimuksiin. Tämä uusi suunta ei aina ole Saksan tai ulkovaltojen oma valinta, vaan johtuu siitä, että muitakaan vastuunkantajia Euroopassa ei ole näköpiirissä. Näin ollen uutta
suuntausta siitä, mikä tai mitä Saksa haluaa olla, ei välttämättä voida pitää strategiana sanan varsinaisessa merkityksessä. Tahto ja kyky strategiseen ja proaktiviiseen ulkopolitiikkaan näyttäisi kuitenkin olevan Saksassa vähitelleen muodostumassa. Kokonaan eri asia on, onko Saksalla olemassa työkaluja panna toimeen strategiaansa. Puutteet sotilaallisissa suorituskyvissä onkin huomattu ja niiden paikkaaminen aloitettu (tai ainakin sen suunnittelu). Ensi vuoden liittopäivävaalien vaalitulos saattaa kuitenkin vaikuttaa tähän orastavaan strategisen ajattelun ja toiminnan kehitykseen.
Toisen luennon aiheena oli ulkopuolisen näkökulman Saksan turvallisuuspolitiikkkaan ja sen piti toimittaja W.S. Luennoitsija aloitti räväkästi kysymällä "hajoaako Nato?" Tätä seurasi hyvin jäsennelty ja kattava selostus Saksan turvallisuuspoliittisista astelemista ja kehitysaskeleista aina toisen maailmansodan lopusta nykypäivään. Siinä käytiin läpi Saksan pakolaistilanne sodan jälkeen, Naton perustaminen, Bundeswehrin perustaminen, kylmä sota, Kosovo, 9/11, Afganistan, Münchenin turvallisuuskonferenssi, Ukraina, Brexit ja Trump. Selvitys oli viihdyttävää kuultavaa, mutta ei siis sisältänyt mitään uutta. Lopussa luennoitsija palasi alussa esittämäänsä kysymykseen. Hän spekuloi sillä, miten pitkälle Trump on valmis velvoittamaan Natoa vastaamaan omista kuluistaan ja lähentämään suhteita Venäjään. Saksan joukot ovat nyt Liettuassa Venäjän rajalla. Vaikka kyseessä on rotatoiva joukko, on lähtökohtana, että joukko pysyy Liettuassa toistaiseksi. Venäjä on Ukrainassa tappanut 10 000 ihmistä, joista 300 hollantilaisia. Missä ovat kaikki mielenosoitukset (pakotteita toki on asetettu)? Tähän tilanteeseen Trumpin ja Putinin lähentyminen saattaa todellakin olla Naton tulevaisuuden vaarantava tekijä. Luennoitsija ei sanonut näin suoraan, mutta rivien välistä luettuna sanoma oli selkeä. Pehmeistä uhkista mainittiin pakolaisuus ja siirtolaisuus, josta luennoitsijan mukaan on nähty vasta alkusoitto. Esitin luennoitsijalle kysymyksen, miten Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys vaikuttaisi Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen. Hän näki kysymyksen erittäin tärkeänä ja mielenkiintoisena. Ruotsi ja Suomi ovat Naton isäntämaasopimuksen myötä käytännössä luopuneet puolueettomuudesta. Jäsenyys olisi erityisesti Suomelle vaikea sen kahdenvälisten taloudellisten suhteiden Venäjään väistämättömän heikentymisen takia. Varsinainen kysymykseni kuitenkin väistettiin pahoittelujen kera todeten, että Suomen ja Ruotsin tulee itse päättää mahdollisesta jäsenyyden hakemisesta.
Pitkä luentosarja tuli näin päätökseensä. Kokonaisuutena täytyy todeta, että luennot olivat erittäin korkeatasoisia ja mielenkiintoisia.

64.-68. päivä

Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan seminaari jatkui maanantaina luennolla Kiinasta. Luennon piti tohtori S.K. Ruhrin yliopistosta Bochumista. Luennoitsija teki heti alussa selväksi, millä auktoriteetilla hän puhuu, joskin varsin tyylikkäällä, epäsuoralla tavalla: hän kertoi, että luento perustuu kolmeen lukuun kirjasta "Assessing China's Naval Power", jonka on kirjoittanut sama henkilö. Luennon painopiste olikin Kiinan uudessa, aggressiivisessa meristrategiassa, jolla se haastaa olemassaolevan alueellisen geostrategisen asetelman. Tämän näkyvin ilmentymä on Etelä-Kiinan Spratly-saarten rakentaminen ja linnoittaminen. Asetelma on jännittynyt, mutta toistaiseksi teoilla on ollut lähinnä symbolinen ja psykologinen merkitys. Kiinan ulkoministerin perustelu maan toimille on paljonpuhuva: "China is a big country, and other countries are small countries, and that is just a fact." Luennoitsija kuitenkin korosti, että myös muut valtiot valvovat kansallisia etujaan perustamlla tukikohtia tärkeimpien kauppareittien varrelle (mm. Usa, Ranska, Iso-Britannia). Kiinan näkökulmasta kyse on siitä, että kauppareiteille olisi useampia vaihtoehtoja ja että maata ei kyettäisi kriisin sattuessa eristämään. Erityisesti yhteydet Afrikkaan ovat muodostuneet Kiinalle tärkeiksi. Kiinan sijoitukset Afrikkaan ovat merkittävä tekijä Afrikan kehitykselle, mikä voi olla myös Euroopan etu. Kiinan näkökulmasta heidän laivastonsa päävastustaja on Yhdysvallat. Kiina on merellisen voiman kehityksessä Yhdysvaltoja ratkaisevasti jäljessä, mutta kehitys on ollut nopeaa. Erityisen voimakkaan kehittämisen kohteena on elektronisen sodankäynnin kyvyt. Mielenkiintoinen teoreetiinen viitekehys oli Todd & Lindbergin järjestelmä merivoiman luokittelemiseksi. Itse arvioin Suomen kuuluvan luokkaan 5, tämä pitää tarkistaa kun pääsen verkkoyhteyden päähän. Luennoitsija toi esiin, että laivaston suorituskyky korreloi melko pitkälle maailmankaupan osuuden kanssa. Sotilaallinen välienselvittely Etelä-Kiinan merellä ei luennoitsijan mukaan kuitenkaan olisi Kiinan
etujen mukaista. Tärkeää olisi, että Kiinalle annettaisiin aina mahdollisuus perääntyä kasvojaan menettämättä.

Seuraava luento käsitteli Venäjää ja sen piti professori S. Venäjä on Saksan kumppani, jota ilman Euroopan turvallisuutta ei voida rakentaa. Venjän kanssa on tultava toimeen. Ongelma on, että Venäjän nykyinen johto on toimillaan, viimeistään 2014 jälkeen, lopullisesti romuttanut olemassaolevat Euroopan turvallisuusjärjestelyt (ETYK 1975 ja Berliini 1990). Geopoliittisesti Venäjä on omasta näkökulmastaan ongelmien ympäröimä joka suunnalta. Venäjän on maantieteensä puolesta oltava suurvalta, mutta keinovalikoima tähän on niukka. Oikeastaan ainoa alue, jolla Venäjä kykenee tekemään suurvaltapolitiikkaa, on sotilaallinen, ja tässäkin korostuu ydinaseiden merkitys. Venäjän heikko kohta on talous. Talous on kohtalaisen suuri, vain vähän Saksan taloutta pienempi, mutta sen rakenne ei ole kestävällä pohjalla. Erityisenä ongelmana luennoitsija nosti esiin pääoman ja innovaatioiden puutteen Venäjällä. Venäjän talous on nykyään käytännössä pysähtyneisyyden tilassa. Erityisen akuutti uhka Venäjälle on kuitenkin yhteiskunnan sisäset jännitteet, jotka saattavat johtaa levottomuuksiin ja hallinnon muutoksiin. Nämä jännitteet johtuvat ensisijaisesti varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta (eli keskiluokan köyhtymisestä). Venäläiset eivät kuitenaan yleensä lähde kaduille ennen kuin ruoka loppuu, ja silloin on jo liian myöhäistä. Venäjän poliittisen järjestelmän ongelma on myös se, että sen toimintakyky on sidottu Putinin persoonaan. Luennoitsija näki ongelmia myös Venäläisen arvomaailman yhteensovittamisessa eurooppalaiseen. Tässä luennossa ei ollut kovin paljoa uutta minulle sisällöllisesti, mutta näkökulma oli uusi. Sekä tässä että edellisessä luennossa näkyi saksalainen asenne ja taipumus pyrkiä näkemään asiat väkivallattomuuden ja rauhan kautta. Vaikka sodan mahdollisuus tunnustetaan, sen riskiä vähätellään rauhanomaisten ratkaisumahdollisuuksien eduksi.

Iltapäivän puolella oli luokanvalvojan tunnit, joiden aikana meidän luokkamme sai kuulla liettualaisen luokkatoverini luennon omasta maastaan ja sen asevoimista. Samalla saimme maistella liettualaista juustoa, suklaata ja likööriä. Esityksen jälkeen oli koulun lainaamien kannettavien tietokoneiden vaihto. En tiedä, miksi tietokoneet vaihdettiin vanhempiin ja tehottomampiin malleihin eikä mitään syytä kerrottu. Ehkä niiden päivittäminen etäkäytölle ei onnistu tai jotain.

Tiistai alkoi sillä, että tulin koululle jo seitsemältä rakentamaan itsenäisyyspäivän infopistettä. Laitoin Suomesta tuomani sinivalkoiset kynttilät pöydälle palamaan ja Suomi-konvehdit kulhoon, Sibeliuksen soimaan ja suurlähetystöstä pyytämäni julisteet ja esitteet seinälle ja pöydälle. Tulostin seinälle myös pienen selostuksen siitä, mistä itsenäisyyspäivässä on kyse. Toivottavasti vaivannäköni lankeaa hedelmälliseen maahan.

Aamupäivän tunnit sisälsivät opetuskeskustelut aikaisemmista luennoista (ETYK, Turkki) sekä seuraavan luennon, jonka aiheena oli "9/11:sta kalifaattiin", eli islamistinen liike ja terrorismi, tarkemmin sanoen Al queda ja Isis. Luennon piti kapteeni M-T. B. Tämä on aihe, joka saa mielestäni aivan liikaa huomiota siihen nähden, miten vähäpätöinen ilmiö on kyseessä. Pelon lietsonta islamisteja kohtaan palvelee vain heitä itseään, sekä asevoimia ja aseteollisuutta. Terrorismi on ongelma, jota ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Siksi nimenomaan asevoimien mielenkiinto ilmiötä kohtaan on mielestäni vahvasti liioiteltua. Itse sisällöltään luento sisälsi minulle oikeastaan melko vähän uutta. Toki yksityiskohtaista tietoa oli paljon, sillä luennoitsija keskittyi jihadistisen liikkeen johtohenkilöiden henkilöhistoriaan ja ns. nippelitietoon, mutta liikkeen kehityshistoria oli minulle pääpiirteittäin entuudestaan tuttu. Sen verran osaan asettaa asoita mittasuhteisiin, että islamististen liikkeiden tiivistäminen yhteen luentoon johtaa väistämättä karkeisiin yksinkertaistuksiin. Lisäksi rohkenen väittää, että (etninen) saksalainen naispuolinen kapteeni ei voi ymmärtää ilmiötä, joka on voimakkaasti sidottu islamiin ja arabikulttuuriin. Silti jäin kaipaamaan kokonaisnäkemystä, yhteenvetoa ja johtopäätöksiä, vaikka se onkin mahdoton tehtävä. Esimerkkejä ilmiön monimutkaisuudesta ei ole vaikea löytää, mm. Syyrian sota on hyvä sellainen. Luennoitsija oli kyllä kiistämättä erittäin hyvin perehtynyt aiheeseensa ja esitti sen kiinnostavalla tavalla. Luennoitsija näki islamistisen liikehdinnän sekä erityisesti Irakin tulevaisuuden pikemminkin hyvin synkkänä kuin ohimenevänä ilmiönä.

Iltapäivällä lakimiehen tunnit oli peruttu. Luokanvalvoja halusi kuitenkin hyödyntää tilaisuuden kertomalla kokemuksistaan EUTM-operaatiossa Malissa. Esitys oli mielenkiintoinen ja sotilaallisesti yleissivistävä.

Tiistai-iltana minulle nousi kuume, joten keskiviikkona ilmoittauduin sairauslomalle. Minulta jäi sairauden ja matkan takaia väliin kolme luentoa tästä luentosarjasta: luento Saharan eteläpuolisen Afrikan turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, luento Yhdysvaltojen, Euroopan ja Kiinan muodostamasta strategisesta kolmiosta sekä luento arktisesta alueesta, sen luonnonvaroista ja ilmastonmuutoksesta. Lisäksi jäi väliin liikuntatunti (uinti) sekä saksan ylimääräinen oppitunti. Harmi, mutta keskiviikon lepopäivä tuli todella tarpeeseen: olin koko päivän vuoteen omana. Myöskään torstain ja perjantain reissu ei mennyt hukkaan.

Torstaina oloni oli jo sen verran parempi, että pystyin matkustamaan Berliiniin ja osallistumaan Pohjoismaiden sotilasasiamiesten yhteiselle jouluvastaanotolle. Tilaisuus oli juhlava, mielenkiintoinen ja varmasti tarpeellinen kurssin jatkoa ajatellen.

Perjantaina tapasin vielä Suomen puolustusasiamiehet Berliinissä uudelleen ja keskustelimme ajankohtaisista asioista. Tapaamiseen osallistuivat myös Suomen yhteysupseerit Yhdysvaltojen Euroopan johtoesikunnassa USEUCOM:ssa. Tämäkin tilaisuus oli mielenkiintoinen ja teki Berliinin matkasta kokonaisuutena hyvinkin vaivan väärtin. Harmittaa vieläkin, että loppuviikon luennot jäivät väliin. Sairastumisille ei toisaalta voi mitään, ja toisaalta Berliinin vierailu oli varmasti vähintäänkin yhtä opettavainen.

59.-63. päivä

Seuraavien seitsemän viikon aiheena on kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan moduuli.
Opintojakso jatkuu siis ensi vuoden puolelle. Ensimmäiset 5 viikkoa koostuu luennoista ja niitä seuraavista keskusteluista (Nachbereitung) sekä itseopiskelusta. Tätä osuutta seuraa 2 viikon seminaari, jossa kurssi on jakaantunut eri aiheisiin syventyviin ryhmiin.

Maanantai alkoi opintojakson esittelyllä ja motivoinnilla. Esittelyn pitivät nuorehko everstiluutnantti sekä muhkeaviiksinen siviiliopettaja, joiden nimet menivät minulta valitettavasti ohi. Heidän mukaansa opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että he ovat yleisesikuntaupseerikurssin jälkeen siirtymässä maidensa asevoimien taktiselta ja operatiiviselta tasolta lähemmäs strategista tai jopa poliittista tasoa. Tämä edellyttää uusien taitojen oppimista: käskyjen laatiminen ja päätöksenteko jää taka-alalle ja tilalle tulee mm. keskustelu, argumentointi ja taivuttelu. Keskeitä kurssilla on hankkia tarvittavat teoria- ym. tiedot, jotka myöhemmin opintojen aikana ja työelämässä tulisi kyetä muuttamaan taidoiksi. Erikseen korostettiin (mm. Clausewitzia lainaamalla), että sotilaan ammatti on käytännönläheinen ja teoriasta ei sellaisenaan ole mitään suoranaista hyötyä. Teoria ja tieto on hyödyllistä ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan jalostaa taidoiksi, ja tukemaan käytännön toimintaa. Edelleen muistettiin jälleen kerran nostaa esiin että FüAkBw ei ole yliopisto, jossa opetetaan ja luodaan tietoa tiedon vuoksi, vaan johtamisen akatemia, jossa koulutetaan sotilasjohtajia ammattiaan varten. Ei voi kuin ihmetellä tällaista epäakateemisuuden juhlistamista koulun oman opettajakunnan puolelta, varsinkin kun sille ei minun mielestäni ole mitään perusteita! Edellisellä luentosarjalla eikä varmasti myös tälläkään olisi mitään hävettävää missä tahansa yliopistossa. Miten voisi ollakaan, kun lähes kaikki luennoitsijat ovat tohtoreita ja jopa professoreita.  

Kansainvälisten suhteiden ja turvallisuuspolitiikan johdantoluennon piti eläkkeellä oleva professori
M.B. Luennon aiheena oli opintojakson peruskäsitteet kuten valtio ja muut toimijat, valta ja kansainvälisissä suhteissa vaikuttavat voimatekijät. Teorioista esiteltiin poliittinen realismi, liberalismi ja idealismi. Minulle sisältö oli lähinnä hyvää kertausta jo kadettikoulun ajoilta. Myös turvallistamisen (securitisation) käsite oli tuttu, sillä se on ollut paljon esillä suomalaisilla kursseilla.

Seuraavan luennon aiheena oli Brasilia - alueellinen johtovaltio globaalein tavoittein? ja sen piti A.B. Brasilian politiikan suunnan on aina määrännyt sen maantieteelliset erityispiirteet. Tämä on osittain vaikuttanut maan talousrakenteisiin, joista puolestaan on seurannut merkittävä korruptio, mikä puolestaan on vaikuttanut poliittisen järjestelmän kehitykseen. Brasilian kehitysnäkymiä varjostaa edelleen samat tekijät, eli korruptoituneisuus sekä poliittisen järjestelmän epävakaus. Mielenkiintoinen kehitysnäkymä on kuitenkin Kiinan ja Brasilian lähentynyt suhde. Brasilialla on lisäksi merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kokonaisuutena voi todeta, että luennoitsija onnistui hyvin tuomaan esiin kansainvälisten suhteiden äärimmäisen monimutkaisuuden - surkeasta opetustavastaan huolimatta (koko esitys luettiin suoraan paperista ja tueksi esitetyt kartat ja talulukot olivat aivan liian pieniä, jotta niistä olisi saanut mitään selvää. Surullista, että tällä tasolla pedagogiset taidot voivat olla tätä luokkaa).

Iltapäivän ohjelmassa oli luokanvalvojan tunteja. Luokkamme hyödynsi ne tekemällä pakollisen kuntosuorituksen, joka jäi meiltä ampumapäivänä tekemättä (sillä välin kun muut marssivat me purimme ammunnan järjestelyjä). Marssittava matka on 6 km ja hyväksyttävä suoritus saa kestää enintään 60 minuuttia. Mukana on oltava 15 kg:n kantamus. Minä käytin omaa rinkkaani, sillä mukanani on puolustusvoimien kantolaitteista vain reppu m85, joka on sanalla sanoen aika huono marssireppu. Laitoin n. 2 kilon painoiseen siviilirinkkaani 10 kilon levypainon pakkaspukuun kiedottuna, josta vesipullon kanssa tuli varmastikin yli 15 kiloa. Marssille osallistui n. puolet luokkamme 16 henkilöstä. Vauhti oli melkoinen, sillä suoriuduimme 6 kilometristä n. 50 minuutissa. Reitti oli jotakuinkin tasainen, pl. yhdet pitkät portaat alas Elben rantaan ja takaisin ylös (portaiden yläpäässä sykemittari näytti 167). Muuten mukava marssi, mutta tottumattomuuttani sain pienet rakot molempiin kantapäihin.

Tiistai alkoi eilisiin luentoihin liittyvällä johdetulla keskustelulla, jota johti turvallisuuspolitiikan opettajaryhmästä everstiluutnantti S. Tämä mies tullee seuraavan viikon aikana tutuksi. Ensin keskusteltiin poliittisesta realismista aatesuuntauksena ja sen jälkeen Brasiliasta. Osallistuin edelliseen keskusteluun toteamalla, että upseerit ovat kasvatuksensa ja koulutuksensa puolesta taipuvaisia ajattelemaan realistisesti pikemminkin kuin idealistisesti tai liberaalisti. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta ja tärkeää olisikin tiedostaa omat ajatusmallinsa ja niiden taustatekijät Kommenttiani arvostettiin. Brasialla ja Saksalla on vuodesta 2008 ollut kahdenvälinen, strateginen kumppanuusohjelma. Se kattaa alueita kuten ilmastonsuojelu, kanslaisoikeudet, kehitysyhteistyö ja yhteistyö YK:ssa. Erikoista on, että Brasilia suhtautuu Natoon melko varautuneesti.

Tiistain luennon aiheena oli EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (EYUTP eli GSVP) ja sen piti komentaja Helmut Zimmermann (ei samanniminen komentaja, joka esiintyi pari viikkoa aikaisemmin. Luennolla mentiin nopeasti varsin syvälle EU:n poliittisen päätöksentekojärejestelmän syövereihin. Järjestelmä on tunnetusti äärimmäisen monimutkainen ja byrokraattinen, mikä kävi luennosta hyvin ilmi. Yksittäisen sotilaan mahdollisuudet vaikuttaa tässä järjestelmässä (tai ymmärtää sitä yhden luennon perusteella) ovat rajalliset. YUTP:n (engl. CFSP ja sen sisällä on CSDP) perustana on Lissabonin sopimus. Ajankohtaisia haasteita EYUTP:lle on maahanmuutto, Syyria, Venäjä, Brexit ja Trump. Luennoitsijan mukaan ilman Yhdysvaltoja ei ole olemassa Euroopan puolustusta. Transatlanttista ulottuvuutta korostavat erityisesti Itä-Euroopan maat. European Emergency Action Service (EEAS) on eräänlainen EU:n suunnittelukeskus, josta EYUTP:n käytännön toimintaa suunnitellaan ja valmistellaan. Siihen kuuluvat kaikki olennaiset toimijat, myöskin tilannekeskus. EU:lla on 140 lähetystöä eri puolilla maailmaa. Myös näiden rooli EYUTP:n toimeenpanossa on merkittävä. Toimeenpanolle leimallista onkin Comprehensive Approach, eli kokonaisvaltainen lähestymistapa. EU:n operaatioita johtaa poliittinen ja turvallisuuskomitea, joka toimii Euroopan neuvoston ja sen puheenjohtajan alaisuudessa. EU:n sotilaskomitea valvoo ja neuvoo komitean työtä sotilasoperaatioden ollessa kyseessä. EU:n sotilaallisten operaatioiden (esim. EUBG) kustannukset ovat suurimmaksi osaksi kansallisia ("costs fall where they lay"). Todellisuudessa järjestelmä on huomattavasti monimutkaisempi kuin mitä olen tähän kyennyt kirjaamaan. Bundeswehrillä on henkilöstöä kansainvälisissä tehtävissä n. 3600 henkilöä(!)

Iltapäivän oikeudenhoidon tunnilla lakimies G.S. oli jälleen aivan yhtä hyvässä vauhdissa kuin aina ennenkin. Vähän aikaa opetusta aktiivisesti seurattuani luovutin. En oikeastaan ymmärrä miten sain parista ensimmäisestä tunnista niinkin paljon irti kuin sain - nyt tuntuu siltä ettei hänen jutuissaan ole päätä eikä häntää. Tai ehkä jotain sittenkin. Sotilailla on oikeus kantaa univormua. Kielto käyttää virkapukua tulisi olla aivan viimeinen ja äärimmäinen keino, johon sotilaiden tulisi ryhtyä. Kyse on käskyvallasta, vastuusta ja perusoikeuksista. En pystytnytkään sitten seuraamaan luennoitsijan ajatuksenjuoksua, mutta itse asiasta olen samaa mieltä, virkapukujen käyttökiellossa terroristisen uhkan takia ei ole mitään järkeä. Lisäksi luennoitsija kritisoi siviiliviranomaisten kuten poliisin sotilaallistumista ja sotaväen siviilistymistä. Jälkimmäisellä hän tarkoitti siviiliasiantuntijoiden sekaantumista sotilaallisiin päätöksentekorakenteisiin. Siviilien tulisi olla sotaväessä neuvonantajia, ei päätöksentekijöitä. Tämäkin näkökulma perusteltiin poikkeusoloilla, jossa käskyvalta- ja vastuusuhteiden säilyttäminen tärkeänä on ensiarvoisen tärkeää.

Päivän päätteeksi tarkistin Bundeswehrin sisäverkon sähköpostini. Kävi ilmi, että pääsin haluamaani seminaariryhmään ensi vuoden puolella. Sen otsikko on "Critis-Cyber-Gamification" ja opetuskielenä vaihteeksi englanti. Lisäksi sähköpostissa oli viesti, jossa kiellettiin Bundeswehrin henkilöstöltä liikkuminen virkapuvussa ja virka-autojen pysäköinti Hampurin alueella 5.-10.12. Ajattelin ensin, että kyseessä on jokin erityinen uhkatilanne, koska käskyjä ei perusteltu mitenkään. Vaan vähänpä vielä ymmärrän Saksan suhteesta sotaväkeen: kiellon perusteena on Hampurissa järjestettävä sisäpoliittinen kokous, eikä kenelläkään saa syntyä vaikutelmaa, että Bundewehr vaikuttaa sisäpolitiikkaan. Niinpä kielletään virkapuvuissa liikkuminen ja virka-autojen pysäköinti kaupungilla. Jopas on.

Keskiviikko alkoi yhdysvaltalaisen kurssitoverini majuri W.E.:n ylentämisellä everstiluutnantiksi. Amerikkalainen ylennysseremonia on hieman monimutkaisempi kuin mihin Suomessa on totuttu, sillä siihen kuuluu virkavalan vannominen uudestaan. Vala vannotaan USA:n perustuslaille ja Jumalalle. Päivän ensimmäisen luennon aiheena oli Egypti ja arabikevät laajemminkin, ja sen piti eversti E.T. Egyptin suurin haaste on väestörakenteen ja infrastruktuurin epäsuhta: nuorelle väestölle ei ole tarjota tulevaisuutta. Ehkäpä tärkeimpänä infrastruktuurin taustatekijänä mainittiin Niilin vesivarat. Alueella on n. puolet maailman tunnetuista energiavaroista ja se on erittäin tärkeä
kuljetusreitti. Nämä seikat alleviivaavat alueen strategista merkitystä. Alue ollut kriisien ja sotien
riivaama on sitä edelleen. Myös islaminuskolla on syynsä tässä. Luennoitsijan mukaan kaikki alueen kriisit liittyvät toisiinsa, Boko Haramista Maliin ja ISIS:iin, Palestiinasta puhumattakaan. Tämä on varmasti totta, mutta samalla yksinkertaistamista. Egyptin valtionpäämiehet ovat lähes poikkeuksetta olleet sotilaita, aina faaraoiden ajoista lähtien. ("Valtioilla on asevoimat - Egyptin asevoimilla on valtio.") Egyptissä käsitys demokratiasta on erilainen: se nähdään mekanismina vallan saamiseksi, ei kansan valintana. Kansa ja valtio ovat ikään kuin valtionpäämiehen omaisuutta. Luennoitsija päätti esityksensä vakuuttavaan määrään taloudellisia ja väestöllisiä tunnuslukuja, joiden perusteella hän luonnehti Egyptiä ruutitynnyriksi ja huomautti samalla, että alueella kipinöi voimakkaasti. Hän korosti kuitenkin, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ainoastaan taloudellis-poliittisia.

Seuraava luento käsitteli Yhdysvaltojen vaalituloksen vaikutuksia monenväliseen maailmanjärjestykseen. Toissa viikolla kurssille pidettiin jo yksi luento samasta aiheesta, mutta tämän luennon pitäjä on toinen, professori M.S. (Sittemmin aiheesta pidetty aikaisempi luento osoittautui plagiaatiksi, sillä siinä esitettyjä viittä teesiä USA:n vaalituloksen vaikutuksista ei lähdeviitteistetty kunnolla - samat teesit oli esitetty Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikon kolumnissa edeltävällä viikolla. Plagiointi on Bundeawehrissä varsin arka aihe sen jälkeen kun aikaisempi puolustusministeri joutui eroamaan väitöskirjansa plagiointisyytteiden takia.)
Luennoitsija kiinnitti huomiota siihen, että Venäjä ei ole maailmanvalta. Se on alueelinen valta, joka kokonsa puolesta toimii useilla alueilla, mutta maailmanvalta se ei ole. Venäjän merkitystä on luennoitsijan mukaan liioiteltu laajasti, mutta suomalaisesta näkökulmasta tämä ei tietenkään aivan pidä paikkansa. Trumpin tulevaa hallintoa luennoitsija arvioi rohkeasti ja mielestäni varsin oikeansuuntaisesti. Trump tulee olevaan aktiivinen ja tyylilleen uskollinen presidentti. Hänellä on uudistuksilleen lisäksi senaatin ja kongressin tuki. Yhdysvaltojen asema maailmanvaltana tulee pitkällä aikavälillä (n. 40 vuotta) kuitenkin suhteellisesti pienenemään Kiinan ja Intian talouksien ohittaessa Yhdysvallat. Luennon jälkeen keskustelin luennosta amerikkalaisen ja ranskalaisen kollegan kanssa. Kävi ilmi, että luennoitsijan rohkeat ja ehkä hieman liian itsevarmaan sävyyn esitetyt kannanotot olivat ärsyttäneet näitä. Saksalainen näkökulma ei kuulemma vastannut todellisuutta Ranskassa tai Yhdysvalloissa. Minun mielestäni luennoitsijan antamat perustelut näkemyksilleen olivat kuitenkin yleisesti ottaen hyvät.

Liikunnanopettaja oli poissa, joten liikuntatunnilla luokanvalvoja johti luokalle kuntopiirin. Osallistujia ei kuitenkaan ollut kuin n. puolet luokasta.

Keskiviikon päätti saksan kielen tukiopetus. FüAkBw ulkomaisille opiskelijoille 20 tunnin saksan tukiopetuspaketin. Resurssipulan takia paketti on tällä kurssilla kuitenkin rajattu seitsemään puolentoista tunnin oppituntiin, jotka toimeenpannaan tänä ja seuraavana kuutena keskiviikkona. Opettajana toimi FüAkBw:ltä eläkkeelle jäänyt kieltenopettaja, vähintään 75-vuotias herrasmies.
Päivän päätteeksi ylennetty yhdysvaltalaiskollega tarjosi kerholla juotavaa ja pikkusuolaista.

Torstaina merivoimien luokanvalvoja komentaja S antoi merivoimalinjalle tehtävän ideoida ensi vuoden syyskuun alussa järjestettävää merivoimien esittelyviikkoa: minkälaista ohjelmaa viikolle halutaan ja voidaan järjestää. Tämän jälkeen ohjelmassa oli n. kahden tunnin keskustelu edellisen päivän luennoista. Välitunnilla kävin hoitamassa asian FüAkBw:n käteiskassalla(!) Maksoin yhdestä harjoituksen aikana tarjotusta lounaasta käteisellä, sillä tekemäni suoraveloitussopimuksen soveltaminen kuulemma kestää niin kauan, että vuoden tilityksiä ei ehditä saattaa loppuun ennen vuodenvaihdetta. Vertailun vuoksi käteisen käsittely suomalaisissa varuskunnissa päättyi viime vuosituhannen puolella.

Päivän luennon aiheena oli ETYK ja pitäjänä tohtori F.Z. ETYK:ssä on 57 jäsentä, jotka tekevät päätökset konsesusperiaatteella. Järjestön päätökset ovat poliittisesti mutta eivät oikeudellisesti sitovia. ETYJ:in pysyvä neuvosto, kiertävä puheenjohtaja ja pääsihteeri eivät ole toisilleen alisteisissa suhteissa, vaan enemmänkin rinnasteisia. Järjestöä ei voi luonnetia vahvaksi päätöksentekijäksi tai toimijaksi. ETYK:iin puheiden tasolla asettujen odotusten ja käytännön toimintamahdollisuuksien välillä on suuri ja alati kasvava kuilu. Luennoitsija väitti, että mikäli Saksa olisi kieltäytynyt puheenjohtajuudesta vuonna 2016 olisi koko järjestön tulevaisuus ollut vaakalaudalla. Arvoitaessa Saksan puheenjohtajakautta luennoitsija totesi sen olleen menestyksellinen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että näin ovat puheenjohtajakauttaan luonnehtineet kaikki puheenjohtajamaat ilman poikkeuksia järjestön koko 40-vuotisen historian aikana. Miten menestys määritellään? Ja kenen menestys? Monet ETYJ:n asialistalla olevat kysymykset ovat luonteeltaan pysyviä, jopa ikuisia. Minulle jäi luennosta vaikutelma, että luennoitsija, joka oli toiminut yli vuoden ajan ETYJ:n delegaation johtajana Ukrainassa, oli melko väsynyt ja jopa pessimistinen edustamansa järjestön tiimoilta. Vaikutelmani saattaa olla väärä, mutta positiivista energiaa ETYJ:n agendasta ja tulevaisuudesta hän ei ainakaan säteillyt.

Kielenopetuksessa (englanti) ei ollut muuta tavanoimaisesta poikeavaa kuin että sijainen oli jälleen vaihtunut. Varsinainen opettaja on sairaslomalla ensi vuoden puolelle saakka.

Perjantain luennon aiheena oli Turkin ulko- ja sisäpoliittinen kehitys ja sen piti Yasar Aydin Hafencityn yliopistosta. Erdoganin toimenpiteet vallankaappausyrityksen jälkeen ovat johtaneet siihen, että Turkin ja Saksan suhteet ovat pohjalukemissa. Turkin geostrateginen asema sekä rooli maahanmuuttokysymyksessä on kuitenkin siinä määrin suuri, että Turkki on EU:iin nähden melko voimakkaassa neuvotteluasemassa. Turkin sisäpoliittinen tilanne on sekava, mutta luennoitsija näki kuitenkin, että Turkki toimii suhteissaan Eurooppaan ja Saksaan loppujen lopuksi rationaalisesti. Epävakauden ja kaaoksen mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Suurimpina ongelmina suhteissa on Turkin demokratiakehityksen ja ihmisoikeuksien ongelmat sekä maahanmuuttajakysymys. Vakauttavina tekijöinä nähtiin Turkin Nato-jäsenyys sekä tiivit kauppasuhteet. Erityisesti Nato nähdään Turkin turvallisuuden peruskivenä, eikä Erdoganin hallinto ole kritisoinut Natosuhdetta. Yhteenvedossaan luennoitsija ei pitänyt todennäköisenä, että Turkki kääntää selkänsä länsimaille.

Kokonaisuutena tarkastellen kansainvälisten suhteiden, ulko- ja turvallisuuspolitiikan moduulin ensimmäinen viikko oli korkealaatuista opetusta.

54.-58. päivä

Yhteiskunnallisen kehityksen seminaari jatkuu. Maanantaiaamun esitelmän aiheena oli Ronald Inglehartin hiljaisen vallankumouksen teoria vuodelta 1977. Toki esitelmässä käsiteltiin myös Inglehartin myöhempiä tutkimuksia ja niiden tuloksia, teorioiden kritiikkiä unohtamatta. Tällä kertaa osallistuin myös keskusteluun, joka sai ajoittain jopa poliittisen väittelyn piirteitä.

Maanantai-iltapäivällä käsiteltiin kurssin arviointijärjestelmää hieman aiempaa yksityiskohtaisemmin. Kurssillahan ei siis ole ainuttakaan koetta, mutta jatkuva arviointi. Arvioinnista päävastuun kantaa luokanvalvoja, mutta siihen osallistuvat kaikki muutkin luokanvalvojat, kurssin johtaja sekä opettajakunta. Silti en voi olla välttymättä vaikutelmalta, että mahdollisuus virheisiin ja mielivaltaan on suurempi tällaisessa arvostelujärjestelmässä kuin sellaisessa, johon sisältyy kirjallisia kokeita. Esittelyn piti yksi luokanvalvojista, everstiluutnantti V. Oppitunnin tarkoituksena on hänen mukaansa lisätä arviointijärjestelmän läpinäkyvyyttä. Tarkoitus on, että kurssin lopussa ilmoitettava arvosana ei tulisi kenellekään yllätyksenä, myöskään kansainvälisille opiskelijoille. Esitin kysymykyen sisältyykö kurssin arviointiin mahdollisuus vertaisarviointiin kurssin sisällä. Vastaus oli ei: esimiesten arvio on riittävän luotettava ja sen lisäksi Bundeswehrin arviointiohjesääntöön ei sisälly vertaisarvioinnin mahdollisuutta.

Maanantain päätti ylimääräinen oppitunti, jossa arvioitiin yhdysvaltojen valitulosta ja sen vaikutuksia Saksalle. Arvion vaalituloksesta antoi FüAkBw:n yhteiskuntatieteiden pääopettaja J.T. Puhe ei sitältänyt mitään uutta sellaiselle, joka on lukenut vaalien jälkeisiä lukuisia analyysejä. Luennoitsija sanoi, että hän ei esittänyt puheessaan Bundeswehrin virallista kantaa, vaan henkilökohtaisia näkemyksiään. Minulle jäi esityksestä vaikutelma, että puhuja yritti esittää mukamas rohkeita johtopäätöksiä ominaan, vaikka ne eivät olleet hänen omiaan eivätkä edes kovin rohkeita. Esim. Yhdysvaltojen halukkuus puuttua maailman kriisipesäkkeisiin saattaa heiketä, mistä seuraa, että Euroopan on vahvistettava omaa sotilaallista toimintakykyä. Keskustelu esitelmän jälkeen vei aika pitkälle Saksan sisäpolitikkaan ja pitkälle johdettuihin spekulaatioihin. Hämmästyin sitä, miten pitkälle politiikkaan täällä mennään virkapuvut päällä, vaikkakin vain keskustelun tasolla. Johtopäätöksenä lienee se, että saksalaiset virkamiehet ovat poliittisia huomattavasti alemmilta tasoilta alkaen kuin suomalaiset. Koko virkamieskentän kohdalla tämä ei välttämättä pidä paikkansa,
mutta ainakin asevoimissa näin vaikuttaisi olevan.

Tiistain esitelmän aiheena oli Saksan keisarikunnan sosiaaliset ympäristöt (Milieu) Mario Rainer Lepsiuksen teorian mukaan. Mielestäni esitelmä poikkesi hieman liikaa annetusta aiheesta, sillä pääosa ajasta kului keisarikunnan poliittisen järjestelmän ja vaalitulosten kuvaamiseen. Toki se liittyy sosiaalisiin ympäristöihin, enkä tunne Lepsiuksen teoksia lainkaan, joten voi hyvin olla, että esitelmän aihe oli täsmälleen oikein rajattu. Jättäydyin tällä kertaa keskustelussa suosiolla passiiviseksi, sillä sosiaalisten ympäristöjen teorian yhteys keisarikunnan vaalituloksiin (jotka olivat keskustelun ytimessä) ei oikein avautunut minulle. Iltapäivä oli varattu luokanvalvojan oppitunnille, mutta koska luokka oli hajaantunut seminaareihin, joista osa oli opintomatkalla, ei oppituntia pidetty. Iltapäivä oli siis poikkeuksellisesti vapaata!

Illalla oli oman luokkani toinen yhteinen illanvietto (Hörsaalabend). Se järjestettiin C.M.:n kotona Schenefeldissä. Luokanvalvoja oli mukana ja valmisti Feuerzangenbohlea. Tämäntyyppiset illanvietot voi kyllä oikeastaan lukea aivan täysin osaksi kurssia. Minulle ainakin ne ovat vähintäänkin yhtä opettavaisia kuin oppitunnit.

Keskiviikon esiteltävä yhteiskunnallisen kehityksen teoria tai malli olivat Sinus-Milieu ja Sigma-Milieu. Nämä minulle entuudestaan tuntemattomat mallit ovat kaupallisten yritysten tuotesuojattuja sosiaalisten luokkien tai ympäristöjen analyysityökaluja. Analyysimallit on alunperin kehitetty markkinoinnin kohderyhmäanalyysiä varten, mutta niitä on sittemmin laajennettu kattamaan myös muita näkökulmia kuin kuluttajuus. Sinus- ja Sigma-nimiset yritykset myyvät kokoamiaan tietoja ja tekemiään analyysejä yhteiskuntatieteilijöille, puolueille ja tietenkin kaupallisille toimijoille. Analyysimalleilla on paljon yhteneviä piirteitä: molemmissa väestö on jaettu kymmeneen sosiaaliseen ryhmään tai luokkaan, joita arvioidaan ensisijaisesti taloudellisten tekijöiden ja poliittisten näkemysten suhteen. Yksinkertaisimmillaan sosiaaliset ryhmät sijoitetaan kaavioon, jonka pystyakselilla on taloudelliset yhteiskuntaluokat (yläluokka, keskiluokka ja työväestö) ja vaaka-akselilla poliittinen suuntautuminen (konservatiivi, liberaali, postmoderni). Ryhmät ovat eri malleissa kuitenkin erilaisia ja ne on nimetty eri nimillä.

Liikuntakoulutuksen aiheena oli uinti. Saimme uida melkein koko tunnin uintiräpylöiden kanssa ja se oli vaihtelun vuoksi tosi hauskaa. Räpylöillä pääsee tosi lujaa! Päivän päätteeksi meidän kurssimme 2 ranskalaista opiskelijaa yhdessä edellisen kurssin ranskalaisten sekä ranskalaisten yhteysupseerien kanssa järjestivät Beaujolais Nouveau -tilaisuuden, eli uuden sadon viinin maistajaiset. Tilaisuus oli yksinkertainen seisova tarjoilu laatikkoviiniä ja juustoa luokkarakennuksen käytävällä, mutta samalla miellyttävä mahdollisuus koko kurssin vapaamuotoiselle kanssakäymiselle. Harkitsin pitkään jaksanko jäädä tilaisuutta odottamaan puolentoista tunnin ajan, mutta lopulta päätin kuitenkin jättää sen väliin ja mennä kotiin rentoutumaan.

Torstaina oli kaksi esitelmää joiden aiheet olivat verrattain lähellä toisiaan. Ensimmäisen esitelmän aiheena oli Saksan liittotasavallan poliittinen ja sotilaallinen eliitti ja sen kehitys Weimarin tasavallasta nykypäivään. Eliitille on useita määritelmiä ja aihetta ovat käsitelleeet lukemattomat modernin ajan sosiologit. Terminä eliitti on verrattain nuori, mutta käsite on tuttu jo mm. Platonilta ja Macciavellilta. Luennoitsijan tärkeimpinä lähteinä käsitteen määrittelyssä toimivat Ursula Hoffman-Lange, Vilfredo Pareto ja Gaetano Mosca. Eliitin jäsenyyden määritteli aikaisemmin etupäässä yhteiskuntaluokka ja syntyperä. Muutos tähän tapahtui oikeastaan vasta ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeen ja tärkeimpinä syinä mainittiin teknologinen ja poliittinen kehitys, yleinen koulutustason nousu ja yhteiskunnan byrokratisoituminen. Esitelmässä kiinnitettiin erityistä huomiota toisen maailmansodan jälkeisen eliitin rooleihin kansallissosialistisen yhteiskunnan eliitissä. Nykyiseen eliittiin katsottiin kuuluvan vain muutamia tuhansia ihmisiä, joiden käsissä valta tosiasiassa on.

Toisen esitelmän aiheena oli Bundeswehrin ja sen johtamiskonseptin Innere Führungin kehitys osana liittotasavallan yhteiskunnallista kehitystä. Länsiliittoutuneiden tehtyä päätöksen Länsi-Saksan uudelleen aseistamisesta koottiin ryhmä entisiä sotilaita laatimaan suunnitelma asevoimien luomiseksi. Valmiin luonnoksen nimi oli "Himmeroder Denkschrift". Eräänä tärkeänä vaatimuksena henkilöstölle oli oikea menneisyys, mm. suhtautuminen Hitlerin vastaiseen vastarintaliikkeeseen. Innere Führungin sisällyttäminen uusien asevoimien johtoajatukseksi kohtasi aluksi voimakasta vastarintaa. Päämäärä oli kuitenkin sama kuin nykyäänkin, eli toimintakykyisten asevoimien kehittäminen osana yhteiskuntaa (lue: yhteiskuntajärjestystä uhkaamatta). Sittemmine Innere Führungille on annettu runsaasti merkityksiä, joita sillä ei alun perin ollut. Esitelmien jälkeinen keskustelu oli mielenkiintoinen, sillä siinä esitettiin voimakkaita näkemyksiä ja kritiikkiä Bundeswehrin johtamiskonsepitin nykytilaa kohtaan.

Iltapäivän kieltenopetuksessa kaksi ryhmää oli yhdistetty toisen opettajan ollessa lomalla. Englanniopetus on oikeastaan varsin korkeatasoista ja siinä keskitytään olennaiseen, eli ammattikielen ja -termien käyttöön.

Iltapäivän päätteeksi koko kurssi pukeutui palveluspukuihin ja asettui luokkarakennuksen käytävälle kuvattavaksi. Videokuvaa on tarkoitus käyttää kurssivideossa sekä tarpeen mukaan Führungsakademien esittelymateriaalina.

Illalla oli merisotaopin pääopettajan kommodori S:n isännöimä vastaanotto upseerikerhon isossa salissa. Paikalla oli yli sata kutsuttua seuralaisineen. Musiikista vastasi merivoimien soittokunnan (Musikkorps der Marine) jazzkombo. Ruokana oli tuhtia lihakeittoa (Eintopf) ja valmiita voileipiä. Myös juomatarjoilu kuului 10 euron hintaan. Mukava tilaisuus.

Perjantaina oli seminaarin päätös, yhteenveto ja palaute. Seminaariryhmä jakautui työryhmiin, jossa arvioitiin eri teorioiden aineistopohjaa, vahvuuksia, heikkouksia ja erikoispiirteitä. Näistä muodostettiin valtava mind map, jossa kätevästi tiivistyi koko kahden viikon seminaarin ydinsisältö.

Perjantaina iltapäivällä alkoi MFIS, eli Helmut Schmidt -yliopiston järjestämä maisteriohjelma Miltärische Führung und Internationale Sicherheit. Tämä tarkoittaisi, että perjantai-iltapäivä sekä koko lauantai ja sunnuntai olisi opetusta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että en osallistu maisteriohjelmaan. Se on tavallaan sääli, koska harvoin on tarjoilla maisterin papereita saksalaisesta yliopistosta näin helposti, mutta työn ja vapaa-ajan välillä on oltava edes jonkinlainen tasapaino. Lisäksi minulla on jo yksi maisterintutkinto, ja lisäksi työn alla diplomityö Maanpuolustuskorkeakouluun ja muita kirjallisia töitä. Turvallisuuspolitiikan alan gradu kaiken tämän päälle olisi ehkä jo liikaa. En pidä ajatuksesta, että tekisin gradun ns. vasemmalla kädellä tai puoliksi sinnepäin vain tutkinnon takia, vaikka se olisi varmasti mahdollista. En haluaisi samaistua uraa tekeviin ja titteleitä titteleiden vuoksi kerääviin typpeihin, vaan mielummin niihin, jotka jossain määrin ymmärtävät ne asiat, joista kirjoittavat.

Kolme viikkoa kestänyt yhteiskunnallisen kehityksen seminaari on takanapäin. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut valita jonkun toisen seminaariryhmän. Ei sillä, ettei valitsemani seminaarin aihe olisi ollut kiinnostava, mutta muiden seminaariryhmien opetustapa vaikutti paremmalta (vaikka niistä saamani kuva perustuu vain muiden kertomaan). Omassa ryhmässäni aihetta lähestyttiin teoreettisten mallien kautta. Minusta hedelmällisempi lähestymistapa olisi ollut tarkastella yhteiskunnallista muutosta teemoittain muutostekijöiden kautta (esim. teknologian kehitys, uskonto, maahanmuutto, poliittiset liikkeet, jne.) ja käyttää teorioita tässä tarkastelussa työkaluina. Nyt tarkastelu sirpaloitui ja kokonaisuus jäi hahmottamatta, kun teoreettiset mallit olivat tarkastelun keskipisteessä ikäänkuin itsetarkoituksellisesti.

Tästä huolimatta seminaariviikot olivat antoisia ja tarjosivat vaihtelua sekä uusia - eikä ainoastaan sotilaallisia - näkökulmia yhteiskuntaan.

3. päivä

Aamulla aikomukseni oli mennä kokeilemaan kasarmin uimahallia. Menin hallille klo 08.30, mutta altaalle päästyäni totesin sen varatuksi liikuntakoulutusta varten. Koulutus päättyisi vasta kolmen vartin päästä, joten menin suihkun kautta takaisin ja hakeuduin luokkaan tekemään omia hommia. Käytin taas omaa autoa, koska päivä oli katkonainen. Liikenne on kyllä melko tukkoista, joten polkupyörä lienee paras vaihtoehto, kunhan saan selville miten ja missä kannattaa säilyttää virkapukua kasarmilla (meille ei vielä ole jaettu omia kaappeja). Fillarireitti on jo tiedusteltu ja matkaa kotoa tulee n. 6 km.

Päivän opetus alkoi vasta klo 09.50 eversti AB:n oppitunnilla Saksan ulko ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Saksassakin on kylmän sodan jälkeen siirrytty laajaan turvallisuuskäsitykseen. Aikaisemmasta klassisesta turvallisuuskäsityksestä on välivaiheiden kautta otettu käyttöön käsite "Human Security". Käsite liittyy voimakkaasti siihen, että Saksan asevoimia on alettu käyttää maan rajojen ulkopuolella (esim. Balkanilla ja Afganistanissa).

Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan eräät perusperiaatteet voidaan tiivistää seuraaviin iskulauseisiin: Ei koskaan enää sotaa (Nie wieder Krieg), ei militarismiä (Kein militarismus), yhteiskunnan pitäminen siviilien hallinnassa, (zivile Gesellschaft) ja asevoimien parlamentaarinen kontrolli (parlamentarische Kontrolle der Streitkräfte) sekä pidättyväisyyden kulttuuri (Kultur der Zuruckhaltung). Luennoitsija antoi tästä käytännön esimerkin: Saksa äänesti YK:ssa Venäjän rinnalla tyhjää Libyan lentokieltoalueesta (2011). Tämä tietenkin ärsytti suuresti liittolaisia, mutta asia on luennoitsijan mukaan ymmärrettävissä em. käsitteiden kautta. Luonnollisesti myös historian painolastilla ("Rucksack der Geschitchte") on ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksissa edelleen valtava merkitys.

Saksan turvallisuusympäristön haasteita esiteltäessä kysyin miksi niissä ei näy Venäjä. Vastauksena oli pitkä ja melko suorapuheinen luetelma Venäjän ongelmista, jotka heijastuvat laajan turvallisuuskäsityksen mukaisissa uhkissa.

Asevoimien käyttö Saksan sisäisen turvallisuuden ylläpitoon on aikaisemmin ollut täysin mahdoton ajatus. Nyttemmin on vähitellen alettu ymmärtää, että ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välille on mahdotonta vetää tiukkaa rajaa (esim. ilmatilan hallinta, merenkulun turvallisuus, jne.). Asevoimien käyttö virka-aputehtäviin, luonnollisesti poliisin johdossa, on tulossa mahdolliseksi. Yhteisiä harjoituksia on jo järjestetty.

Saksan ulkopolitiikan eräitä kulmakiviä ovat Euroopan integraation ja transantlanttisen suhteen syventäminen. Siksi Brexit oli Saksalle suuri järkytys ja pettymys, sillä se saattaa vaikuttaa heikentävästi molempiin. Eräs opiskelijatoverini kysyi, mitä maita Saksa näkee kuuluvan Eurooppaan. Tähän luennoitsija ei halunnut ottaa selvää kantaa, mutta totesi kuitenkin, että hänen mielestään esim. Ukraina kuuluu Eurooppaan, mutta esim. Turkki ei. Perusteluksi hän esitti kulttuuriset syyt. Luennoitsijan mukaan Saksa ei voi täyttää Brexitin Eurooppaan jättämää aukkoa.
Toistaiseksi suurin Brexitistä aiheutunut ongelma on kuitenkin, että Eurooppa ei Brexitin jälkeen enää puhu ulkopolitiikassaan yhtenäisellä äänellä.

Saksan uusimmassa (2016) doktriinissa (Weissbuch) on kaksi kiinnostavaa eroa aikasempaan (2006): siitä on poistunut strateginen kumppanuus USA:n kanssa sekä kahdenvälinen yhteistyö Venäjän kanssa. Syyt muutokseen on helppo ymmärtää: USA:n aiheuttama vakoiluskandaali (NSE-Affäre) sekä Venäjän toiminta Krimillä ja itäisessä Ukrainassa.

Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät viiteryhmät ja kumppanit ovat Nato, EU, YK ja ETYK. Luennoitsija korosti Saksan pyrkivän siihen, että se ei koskaan toimisi yksin, ei ulko- eikä varsinkaan turvallisuuspolitiikassa. Naton merkitys on Saksalle aivan keskeinen ja Saksa on sitoutunut takaamaan liittolaistensa turvallisuuden. Kahdenvälisistä suhteista ylivoimaisesti tärkein on suhde USA:aan. Esiin nousi USA:n ydinaseiden merkitys Saksan puolustukselle. Euroopassa tärkeimmät kumppanit ovat Ranska ja Iso-Britannia. Aikaisemmin tärkeä kahdenvälinen yhteistyö
Venäjän kanssa on nyttemmin keskeytetty. Kahdenvälinen suhde Israeliin on kriittinen, joskin historiallista syistä sovitteleva (lue: nöyristelevä).

Erikoinen havainto luennon pitäjästä (sen lisäksi, että hän oli liikuntarajoitteinen): hetkittäin hän jopa vaikutti liikuttuvan omista puheistaan, eritoten niissä kohden joissa hän valitteli sitä, kuinka Saksan historiaan palataan yhä uudestaan esim. lehdistössä ja elokuvissa, mutta myös henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Hän koki tämän loukkaavana ja epäoikeudenmukaisena.

Iltapäivän päätteeksi oli vuorossa opastettu kiertoajelu Hampurissa. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja kaupunki näytti meille kuulemma parhaita puoliaan. Pysähdyimme Landungsbrückenillä syömässä kalasämpylät ja Außenalsterilla ihastelemassa maisemia. Onneksi bussissa oli ilmastointi.