Maanantaina bussi kohti Rostockia ja merivoimien esikuntaa lähti aamulla jo klo 06.45. Matka sujui odotettua nopeammin n. 2,5 tunnissa ja perillä oli hotelliin majoittumisen jälkeenkin odotteluaikaa hieman yli tunti. Matka-ajan arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä reitti saattaa olla ruuhkainen. Hotelli oli merivoimien esikunnan välittömässä läheisyydessä ja matka auditorioon kesti jalan n. 5 minuuttia. Järjestelyt olivat auditoriossa ulkoisesti kunnossa: saliin oli tehty istumajärjestys ja kaikille oli tulostettu nimikyltit.
Luennot aloitti merivoimien esikunnan esikuntapäällikkö, kontra-amiraali T.K. kertomalla merivoimien ajankohtaisista asioista. Kansainvälisen turvallisuuden keskeiset toimijat, eli YK, EU ja Nato ovat tällä hetkellä heikkouden tilassa, ja kansalliset intressit ovat vallanneet alaa. EU:n sotilaallista ulottuvuutta ollaan kehittämässä, mutta amiraalin mukaan tämä ei saa tapahtua Naton kilpailijana tai kustannuksella. Juuri nyt näyttää siltä, että oikeuden ja sopimusten voimat ovat heikompia kuin talous- ja sotilaallinen mahti. Saksa on valtiona riippuvainen kauppateistä, joista meritie on tietenkin tärkein. Itämeren turvallisuuspoliittinen merkitys on kasvanut ja Itämeri on Baltian ja Puolan napanuora. Saksan merivoimat toimii monilla alueilla, mutta nykytilaan nähden osin väärien asioiden parissa. Amiraali teki katsauksen merivoimien talouteen sekä materiaali- ja henkilöstötilanteeseen. Merivoimat ovat kasvusuunnalla kaikilla mittareilla. Samalla toimintaa tarpeettomasti rajoittavia normeja pyritään purkamaan. Amiraali otti kantaa myös ajankohtaiseen asiaan eli perinteisiin. Bundeswehrin perinteet tulevat 1. Preussista 2. Ensimmäisesta maailmansodasta ja 3. Bundeswehristä. Piste. Itse pidän paitsi virheenä myös mahdottomuutena, sillä perinteet eivät ole kaikilta osin käskytysasia. Kansainvälisyys on merivoimien toiminnan yksi peruskivi ja se toteutuu kaikilla toimialoilla. Bundeswehr ei tee mitään yksin. Työajan järjestelyistä puhuessaan amiraali puolisti EU:n työaikadirektiivin käyttöönottoa Bundeswehrissä. Hän näki asian henkilöstöpoliittisesti tärkeänä, siinä missä monet kurssitoverini näkevät tämän n. vuosi sitten käyttöön otetun työaikajärjestelyn tehokkuutta heikentävänä. Esitystä seurannutta keskustelua leimasi saksalaisittain melko kovasanainen kritiikki henkilöstöpolitiikkaa ja osaamisen kehittämistä kohtaan.
Lounas nautittiin hotellin ravintolassa, sillä esikunnan ruokala oli remontissa. Esikunnassa oli käynnissä valmiusharjoitus, joten portin läpi kulkiessa kulkuluvat tarkastettiin tavanomaista perusteellisemmin.
Seuraavan esityksen piti kommodori L.S. esikunnan suunnitteluosastolta. Bundeswehrin suunnittelun lähtökohtana on, että Naton tavoitteet hyväksytään ja otetaan käyttöön sellaisenaan. Tällä hetkellä suunnittelun painopistealueita ovat ilmapuolustus ja ohjustorjunta, vedenalainen sodankäynti (sukelluveneentorjunta ja miinantorjunta), merijalkaväki (amfibioprikaati, joka toteutetaan yhteistyössä Hollannin kanssa) sekä Framework Nation -rooli, joka Saksan merivoimien osalta koskee tavanomaisia sukellusveneitä. Luennoitsija esitteli eri hankkeita ja niiden taustoja melko kattavasti. Esimerkiksi meritorjuntaohjuksista RBS15:n uusin versio on jo käytössä, mutta sen korvaavan NSM:n hankinta on käynnistetty. Ohjuksia on päätetty hankkia riittävästi laajamittaista sodankäyntiä varten.
Iltapäivän päätteeksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle. Illalla käytiin yhdessä vapaamuotoisella illallisella, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osallistuminen olisi ollut vapaaehtoista.
Tiistai alkoi henkilöstöosaston edustajien esityksillä. Ensimmäisenä puhui kommodori H.S. henkilöstöalan ajankohtaisista asioista. Henkilöstön kasvua on jo tapahtunut lukuisista haasteista tai suoranaisista esteistä huolimatta, joskin toivoittua hitaammin ja vähemmän. Uusi käsite minulle oli tehtävän niputtaminen (Bündelung), joka tarkoittaa sitä, että johonkin tiettyyn tehtävään ei edellytetä tiettyä sotilasarvoa (ja samalla palkkaa). Tämän järjestelyn oikeudenmukaisuus jäi hieman mietityttämään.
Seuraavaksi kommodori T.v.B. puhui henkilöstörekrytoinnin aiheista. Houkuttelevuuden lisäämiseksi merivoimiin suunnitellaan järjestelyä, jossa alushenkilöstö palvelisi 5 kuukautta merellä, mitä seuraisi 3 kuukauden vapaa, johon sisältyisi myös vuosiloma. Jäljelle jäävät 4 kuukautta palveltaisiin maissa esim. telakalla ja koulutuksessa. Merivoimien henkilöstörekrytoinnin strategian painopistealueet ovat suunnitelmallisuus operaatioissa, palkkauksen lisäjärjestelmän uudistus (eli yksinkertaistaminen) sekä merivoimaspesifinen mainonta.
Näitä kahta esitystä seurasi kahvitauko. Ehkäpä eniten kritiikkiä vierailussa aiheutti niinkin arkipäiväinen asia kuin virvoketarjoilu, tai sen puute. Vierailua varten kerättiin etukäteen kultakin osallistujalta 5 euron kahvimaksu, jonka piti kattaa kahvit molempina vierailupäivinä. Tarjolla olikin kahvia, mehua, kivennäisvettä ja keksejä, mutta niin vähän, että ne loppuivat molempina päivinä pahasti kesken. Auditorion järjestelyistä vastasi kaksi upseeria, kapteeniluutnantti ja yliluutnantti (mitä saksalaiset kollegat pitivät jo sinänsä aika ihmeellisenä, siis että upseerit toimivat salin järjestelijöinä), mutta he eivät ilmeisesti olleet onnistuneet viidellä eurolla hankkimaan kahdeksi päiväksi riittävästi vissyä ja keksejä. Bundeswehrissä on kuulemma täysin poissuljettua se, että tarjoiluja sisällytettäisiin tapahtumien tai opintojaksojen käskyissä kuluihin kuljetusten, luentopalkkioiden ym. joukkoon. Saksalaiset pitävät tätä itsekin vähän nolona, mutta näin se vain on ("isso").
Seuraavat puhujat edustivat merivoimien esikunnan operatiivista osastoa. Komentaja T.E. puhui merivoimien operaatioiden ajankohtaisista asioista. Osaa operaatioista johdetaan Rostockista (esim. Nato-operaatiot), osaa taas Potsdamista (EU- ja YK-operaatiot). Jakoa ei pysty aina perustelemaan, mutta käytännössä se kuulemma toimii hyvin. Operaatiot ovat lisääntyneet samalla kun niihin käytettävissä olevien yksiköiden määrä on supistunut, mutta lakipiste on nyt ohitettu, ja suhde parantumassa. Tämän jälkeen komntaja B.S. puhui operaatioihin tähtäävästä koulutuksesta. Koulutus jakaantuu epätasaisesti yksiköiden välillä ja koulutuksen kokonaismäärä on pienentynyt viime vuosina varsinaisen toiminnan ja huollon kustannuksella.
Lounaan jälkeen puheenvuoron sai tiedustelualan edustaja kommodori M.W. Hän toisti toteamuksen siitä, että Itämeren merkitys operaatioalueena on kasvanut. Keskiössä on kyky vaikuttaa. Vaikuttamisylivoima saadaan johtamisylivoiman kautta, joka puolestaan edellyttää tietoylivoimaa. Vastustajan heikkoudet on tunnettava, ja tämä edellyttää monessa tapauksessa hyökkäyksellistä ajattelu- ja toimintatapaa. Luennoitsija piti Saksan eri viranoimaisten tiedustelupalvelujen välistä sisäistä kilpailuasetelmaa osin ongelmana. Kahdenvälisten suhteiden valtioiden välillä hän korosti olevan erittäin tärkeitä, ja luonnehti niitä "persialaiseksi basaariksi" tai "mattokaupaksi". Tällä hän tarkoitti, että tietoja vaihdetaan tietohin ja tinkiäkin pitää osata.
Seuraavaksi puhui merivoimien paikkatietopalvelun edustaja, komentaja G.M.. Topografia (GeoInfoBw) on Bundeswehrissä itsenäinen toimiala, jolla on oma urapolkunsa (samaan tapaan kuin lääkintä). Toimialalla palvelee yhteensä 1650 henkilöä, joista merivoimissa n. 100. Tärkeimmät merivoimien tarjoamat karttapalvelut on koottu omalle sivustolleen Bundeswehrin sisäverkkoon.
Tämän jälkeen oli lääkintähuollon puheenvuoro, jonka piti lääkintäkommodori W.T. Hänen esityksen painopiste oli uudessa merivoimien kenttäsairaalassa (Marineeinsatzrettungszentrum eli MERZ), joka on konteista alukseen koostettava kokonaisuus. Olemassaolevaa MERZ-konseptia ollaan uusimassa siten, että sen käytettävyys ja suorituskyky paranevat. Käytännössä MERZ on alussijoitteinen Naton Role 2 -sairaala. Lääkintähuollon maksiimi ("sotilaille tarjottavan hoidon on vastattava siviileille tarjottavaa hoitoa") pätee luennoitsijan mukaan myös laajamittaisen sodan aikana, sillä myös siviileille tarjottavan hoidon tason voidaan olettaa laskevan tuolloin.
Iltapäivän pääteeksi seurasi ryhmäkuva sekä merivoimien komentajan (tai tarkastajan, kuten täällä on tapana sanoa) kanssa että ilman, sekä vapaamuotoinen keskustelu merivoimien komentajan kanssa. Hänen kanssaan esille nousseet keskustelunaiheet koskivat Iso-Britanninan kanssa tehtävää yhteistyötä (Brexitin jälkeen), EU:n työaikadirektiiviä, perinteitä (Merisotakoulun aulasta on poistettu kaikki henkilöiden rintakuvat ja panssarilaiva Bismarckia esittävä maalaus on poistettu seinältä), henkilöstön riittävyyttä, Baltic Maritime Component Commandia sekä koululaiva Gorch Fochia. Keskustelutilaisuus oli tunnelmaltaan välitön, joskin jälkeenpäin saksalaiset opiskelijatoverit kommentoivat, että komentaja olisi voinut puhua avoimemminkin eikä linnoittautua ns. virallisen linjan taakse. Paluumatkalle bussilla Hampuriin lähdettiin välittömästi ryhmäkuvan jälkeen ja perille saavuttiin n. klo 20.
Keskiviikon opetus alkoi reflektoinnilla ja keskustelulla maanantain ja tiistain vierailusta. Siinä käytiin läpi kaikkien luennoitsijoiden esitykset aina niiden sisällöstä esiintyjien kehonkieleen asti. Myös vierailun järjestelyistä keskusteltiin. Opetuskeskustelu on täällä pääasiallinen opetustapa. Pidän sitä pääosin varsin hyvänä ja antoisana metodina, joskin toisinaan keskusteluun aiheeksi nousevat asiat eivät mielestäni ole niihin uhratun ajan arvoisia. Ehkä tämä lieveilmiö johtuu siitä, että saksalaisilla opiskelijoilla on voimakas tarve päästä ääneen, mikä puolestaan johtuu kurssin arviointijärjestelmästä. Toisaalta kyse voi vain olla eroista organisaatiokulttuureissa Suomen ja Saksan välillä. Ehkäpä kyse on molemmista.
Keskiviikon varsinaisen luennon piti kommodori V.B. aiheesta DEU MARFOR. Tämä on Saksan merivoimien johtamiseen suunniteltu taktisen tason pysyvä, kiinteä johtoesikunta. Sen runkomiehitykseksi tulee n. 100 henkilöä, joista 15-25 ovat kansainvälisiä. Väliaikaisesti vahvuutta voidaan nostaa 170:een, jolloin DEU MARFOR:sta tulee BMCC (Baltic Maritime Component Command). Esikunta voi johtaa kaikkia merellisiä operaatioita aina Naton artikkeli 5:n alaisiin operaatioihin asti (ei mukaan lukien). Tällä hetkellä taktisen tason esikuntia Saksan merivoimissa ovat laivastojen esikunnat sekä merivoimien esikunta, mutta näillä ei ole kykyä suunnitella ja johtaa kaikkia operaatioita. Myöskään operaatioiden johtoesikunnalla ei ole tosiasiallista kykyä johtaa kaikkia merellisiä operaatiota. Uudesta esikunnasta pitäisikin suunnitelmien mukaan tulla ikään kuin näiden kolmen esikunnan (laivastot ja merivoimien esikunta) operaatiivisten osastojen yhdistelmä. Esikunta on päätetty sijoittaa Rostockiin, jonne sen rakennustyöt ovat jo käynnissä. Operaatioalueen painopiste olisi Itämeri, mutta toiminta-alue ei kuitenkaan rajoittuisi pelkästään Itämereen. Suomi mainittiin esikunnan tulevana kumppanina, vaikka se ei olekaan Naton jäsen.
Torstai oli helatorstai, eli vapaapäivä kuten Suomessakin. Perjantai-aamupäivän opetus katsottiin kuitatuksi sillä, että maanantain ja tiistain ohjelma venyi iltaan asti. Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen, joskin jälleen kerran valitettavan luentopainotteinen. Vaikka vierailimme Rostockissa, emme päässeet näkemään merivoimien esikunnasta mitään muuta kuin reitin portilta yhteen auditorioon, jossa kaikki luennot ja tauot pidettiin.
27.5.2017
19.5.2017
157.-161. päivä
Maantaina oli IGF-päivä, eli mahdollisuus suorittaa yksittäisen sotilaan vuosittaisia kuntosuorituksia (Individuelle Grundfertigkeiten). Minä en kuitenkaan tällä kertaa osallistunut ammuntoihin, suojelukoulutukseen, lääkintäkoulutukseen ja marssiin. Persoonallisuuden kehittämisen työryhmä, johon kuulun, oli vapautettu kuntosuorituspäivästä ja laati sen sijaan ryhmätyön tuotosta, joka on määrä esitellä koulun johtajalle torstaina. Työryhmä kokoontui luokkaan heti aamulla. Noin tunnin keskustelun jälkeen saatiin tehtävät jaetuksi ja aloitettiin esityksien ja siihen liittyvien asiakirjojen viimeistely. Ryhmätyö saatiin palautuskuntoon määräaikaan mennessä. Muiden palattua kuntosuorituspäivän koitoksista oli järjestetty grilli-ilta. Jouduin valitettavasti jättämään sen väliin, vaikka olinkin maksanut 10 euron osallistumismaksun.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso nimeltään merivoimien logistiset operaatiot (Einsatzlogistik Marine). Sen pääopettajana toimi komentaja B., joka esitteli läpiviennin lyhyesti. Opintojaksoon sisältyy ryhmätyö, jonka tulokset esitellään merivoimien esikunnassa. Ensimmäisen luennon piti komentaja L.P. merivoimien esikunnan logistiikkaosaston kansainväliseltä sektorilta. Puheet kylmän sodan asetelmaan voisi oikeastaan unohtaa, sillä niin moni perustavanlaatuinen asia on muuttunut vuoteen 1990 nähden. Kriisinhallinnan volyymi on kasvanut ja kriisinhallintaoperaatiot myös jatkuvat, vaikka maanpuolustustehtävä (Landes- ja Bündnisverteidigung) tulisikin siihen rinnalle. Maanpuolustustehtävät ovat siirtyneet kauemmas Saksan kotirintamalta ja logistiikkakeskuksista, osin pelkästään aseteknologian kehittymisen takia. Myös globalisaatio, verkottuminen ja digitalisaatio ovat logistiikan näkökulmasta aiheuttaneet niin suuria muutoksia, että kylmän sodan opit eivät sellaisenaan kelpaa. Keskustelu lähti virkistävällä tavalla liikkeelle kohti korkean intensiteetin konfliktia, eli selkeämmin ilmaistuna täysimittaista sotaa. Tarkasteltava kysymys oli: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Täysimittaisen sodan näkökulma on kurssilla tähän mennessä ollut esillä valitettavan vähän, vaikka sen on useasti todettu olevan mahdollinen uhkakuva muiden joukossa. Saksan merivoimien kansallisena tavoitetasona on kyetä asettamaan tehtävään ja ylläpitämään yhtäaikaisesti 15 sota-alusta (lukumäärään sisältyy huoltoalukset ja sukellusveneet). Nykyisillä henkilöstö- ja logistisilla resursseilla tähän ei ilmeisesti päästä.
Seuraavan luennon piti käsitellä Host Nation Supportia (HNS) ja Status of Forces Agreementiä (SOFA) Saksan merivoimien näkökulmasta, mutta sen piti koulun lakimies G.S. Näin ollen luento käsitteli vähän kaikkea muuta kuin itse aihetta. Saksa julkaisi elokuussa 2016 siviilipuolustuksen konseptin (Konzeption Zivile Verteidigung). Tämän asiakirjan tarkoituksena oli määrittää, mitä muiden hallinnonalojen ja ministeriöiden pitää tehdä maanpuolustustilanteessa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin, että puolustusministeriö ei osannut asettaa muille hallinnonaloille vaatimuksia. Saksa lähtee konfliktitilanteissa siitä, että siellä missä Saksan joukkoja on noudatetaan Saksan lakia. Rauhan aikana tilanne on toinen ja lainsäädäntö on sopimusasia (SOFA). Mahdollisten sopimusrikkomusten käsittely liittolaisten kesken on vaikeaa, eikä sille ole olemassa erityistä tuomioistuinta.
Seuraava luento käsitteli Standard-Anwendungs-Software-Produktfamilien (SASPF eli paikallinen versio PVSAP:sta) käyttöä merivoimien uusien Baden-Würtenberg -luokan fregattien varustelussa ja sen piti komentaja M. Hänen luentonsa oli yleiskatsaus alusluokan varustelun eri käänteissä esiin nousseisiin ongelmiin, joista osa kylläkin liittyi SASPF:iin. Sen sijaan varsinaista logistiikan tietojärjestelmän käyttöä käsitteli seuraava, komentaja B:n puheenvuoro. SASPF:n käyttö edellyttää hyvää satelliittiyhteyttä. Ohjelmistosta on kehitteillä versio, johon voi syöttää tietoja myös verkkoyhteyden ulkopuolella, mutta se ei ole vielä käytössä.
Iltapäivällä oli todella pitkästä aikaa sotahistorian opetusta oikeudenhoidon sijaan. Luennoitsijana oli kuten aikaisemminkin eversti, tohtori W.S. Luennon aiheena oli saksalaisille ja varsinkin saksalaisille sotilaille ehtymätön inspiraation ja keskustelun lähde, eli suhde kansallisosialistiseen historiaan ja sen aikakauden sotilasperinteisiin ja esikuviin. Tällä kertaa aihetta lähestyttiin maalaustaiteen kautta. Liittotasavallan laki on yksiselitteinen vain siinä, että tiettyjä symboleita (esim. hakaristi, mutta myös eräät DDR:n symbolit ei saa esittää julkisesti, tai se on luvanvaraista. Muu onkin sitten tulkintaa, ja tästä tulkinnasta riittää keskusteltavaa. Luennoitsijan mukaan maalauksissa on aina useita merkityskerroksia ja ns. salattuja merkityksiä. Näitä voidaan tutkia mm. visual history -tutkimuksen menetelmillä. Taide oli kansallissosialistisessa Saksassa erittäin tärkeässä asemassa, sillä Hitler piti itseään taiteilijana. Monet propagandakuvat ja maalaukset toistuivat miltei samanlaisina sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Kuvissa esiintyy saksalaisen sotilaan arkkityyppi tai idealistinen hahmo, joka osin elää edelleen. Tunnettuja kansallissosialisten kauden kuvataiteilijoita olivat Erik Eber, Claus Bergen ja Josef Arens.
Kurssitoverini T.G. totesi mielestäni osuvasti, että kansallissosialistisessa taiteessa kuvatut sotilaalliset hyveet kuten rohkeus, lojaalius, ja toveruus eivät ole kadonneet minnekään tai muuttuneet kovinkaan paljon. Tästä syystä kuvat vetoavat edelleen sotilaisiin joka puolella maailmaa. Lisäksi Saksassa ei olla onnistuttu kovinkaan hyvin uusien, poliittisesti korrektimpien esikuvien ja perinteiden juurruttamisessa. Omasta mielestäni perinteitä ei voikaan juuri merkkinoida, vaan ne edustavat määritelmän mukaan pysyvyyttä. Perinteitä ei voi luoda tai muokata väkipakolla. Toinen kurssitoverini, F.V., totesi, että periteet, taulut tai valokuvat eivät sinänsä ole ongelma tai hyvä tai paha, vaan ongelma on aiheen poliittinen arkaluontoisuus. Niin kauan kun pienistäkin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä paisutellaan valtavia mediaspektaakkeleita ja poliittisia skandaaleja, ei aiheeseen voida suhtautua asiallisesti.
Iltapäivän päätti johdantoluento Nato Supply and Procurement Agencyn (NSPA) ja sen merellisen osan Naval Logistic and Support Partnership (NLSP) toimintaan. Luennon piti K.K. Luennon pääasiallinen sisältö oli minulle tuttu aikaisemmista tehtävistäni Suomen merivoimien huolto-organisaatiossa. Oli mukava huomata, että Suomi on nyt NSPA:n jäsenvaltio.
Keskiviikon luennot aloitti komentaja K. kertomalla Kielin laivastotukikohdan infrastruktuurista ja logistiikasta. Kielin tukikohta on verrattain suuri: sen maa-alueiden pinta-ala on yli 80 hehtaaria ja laituria on 5300 metriä. Tukikohdassa työskentelee 2200 henkilöä ja määrä nousee lähivuosina 2800:aan. Laiturien kunto on osin heikko ja niiden kunnostustyöt 64 Me:n arvosta ovat käynnissä. Myös ruoppauksia tarvitaan laiturien läheisyydessä, vaikka Kielin sotasatama on yleisesti ottaen syvä. Sotasataman alueella on rajallisesti tilaa ja lähiympäristö on rakennettu täyteen, joten laajentumisen varaa ei enää ole. Kunnossapitokapasiteetti on siirretty Kielistä muualle. Polttoaineen syöttöjärjestelmät ja varavoimajärjestelmät ovat osin vanhentuneet ja kapasiteetiltaan riittämättömät. Alueelta puuttu johtamistilat sodan ajan huoltoesikunnalle, joten se jouduttaisiin sijoittamaan kontteihin. Tukikohdan haasteet kuulostivat perin tutuilta aikaisemmista tehtävistäni.
Seuraavan luennon aiheena oli logistiikka Yhdysvaltojen merivoimien näkökulmasta ja sen piti kommodori P.B. Hänen mukaansa US Navyn logistiikan järjestelyt ovat organisoitu erittäin sekavasti. Yhdellä toiminnolla on lähes aina useita vastuutahoja, mikä aiheuttaa paljon sotkuja. Vakioitu logistiikkajärjestelmä korvautuu ns. sankarilogistiikalla (heroic logistics), jossa yksittäinen huoltopäällikkö joutuu pelastamaan päivän satulasta johtaen, koska järjestelmä petti jälleen kerran. Hyvä logistiikkaupseeri tarvitsee luovuutta ja päättäväisyyttä. Luovuutta siksi, että yksinkertaiset ongelmat ratkeavat alemmilla tasoilla, ja vain hankalat ongelmat päätyvät upseereille. Päättäväisyyttä siksi, että tehdyt luovat ratkaisut pitää ajaa läpi. Logistiikan suunnittelu on periaatteessa hyvin yksinkertaista: Resurssit ja vaatimukset pitää saada kohtaamaan. Tärkeää on tietää missä resurssit ovat ja miten ne kuljetetaan tarvitsijalle. US Navyn läsnäolo Itämerellä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tämä on heijastunut myös logistiikkaan Itämeren alueella. Oli todella virkistävää saada kuunnella luentoa englanniksi vaihteeksi. Englannin seuraaminen on kuitenkin todella paljon helpompaa kuin saksan (myös tiistain NSPA-luento oli englanniksi). Lisäksi täytyy todeta, että amerikkalaisilla on toisinaan kyllä varsin mutkaton suhtautumistapa maailmaan ja sen ongelmiin.
Seuraavan puheenvuoron piti C.O. kuljetusyrityksestä nimeltä Interfracht. Esityksen aiheena oli yrityksen yhteistyö Bundeswehrin kanssa. Interfracht järjestää kuljetuksia sekä satamapalveluita. Yhteistyö merivoimien kanssa on sujunut erinomaisesti, mutta muiden puolustusministeriöiden alaisten virastojen (lue: BAIUDBw) kanssa yhteistyö on ollut varsin heikolla tasolla. Tämän luennoitsija arvioi johtuneen siitä, että virastosta puuttuu merellinen tietämys ja näkemys tai asenne.
Iltapäivän aluksi oli ohjattua liikuntaa, aiheena pallopelit remontoidussa kuntosalissa. Ensiksi pelattiin eräänlaista helpotettua lentopalloa jumppapallolla(!) ja sitten samaa peliä sisäjalkapallolla. Ei ollut kovin rankkaa, mutta mukavan leppoisaa.
Iltapäivän päätteeksi Key Account Manager G.R. Airbus Helicoptersista kertoi NH-90 -helikopterin merivoimaversion kehitystyön tilanteesta sekä helikopterien kunnossapidon logistisesta konseptista. Luento eteni suurista linjoista ja kauppapolitiikasta aina pieniin teknisiin yksityiskohtiin asti. Kopterista on tällä hetkellä käytössä 22 eri versiota 13 eri maalla, ml. Suomen 20 kopteria.
Torstain aloitti VTG Groupin hallituksen puheenjohtajan, komentajakapteeni res. H.F:n luento. VTG AG on yksi Euroopan suurimmista rautatiehuolintayhtiöistä. Se on erikoistunut varsinkin säiliövaunujen vuokraamiseen. Yhtiön liikevaihto on yli miljardi euroa ja sillä on lähes 1500 työntekijää. Yhtiön kapasiteetti on n. 30 000 säiliövaunua ja lisäksi n. 23000 säiliökonttia/konttivaunua. Yhtiö vastasi mm. amerikkalaisten joukkojen siirrosta Bremerhavenista Liettuaan. Yritys tekee kuljetuksia myös Venäjälle. 1990- ja 2000-luvulla nämä sujuivat hienosti, mutta Saksan joukkojen raskaan kaluston siirto Afganistaniin ei enää onnistunutkaan. Sittemmin yhteistyö Venäjän rautateiden kanssa on hiipunut. Toinen mielenkiintoinen havainto luennolta oli, että Euroopan öljynjalostamokapasiteetti on pienentyt viime vuosina voimakkaasti. Samalla venäläiset, kiinalaiset ja intialaiset yhtiöt ovat ostaneet enemmistöosuuksia jäljelle jääneistä jalostamoista.
Seuraava luento käsitteli kokemuksia Naton VJTF:n eli liittouman Baltiaan sijoitettujen joukkojen logistikasta, ja sen piti everstiluutnatti J.M. FüAkBw:stä. Aihetta lähestyttiin pienimuotoisen ryhmätyön muodossa, mutta niiden lopputulemana syntyi vain vähän uutta tietoa. Yhteenvetona todettiin, että Saksa oli aikaisemmin parempi isäntämaa, mutta nykyään osaaminen ja resurssit tässä suhteessa ovat paljon heikommat. Vaikka kyky lähteä ulkomaanoperaatioihin on nykyään parempi kuin aikaisemmin, aiheuttaisi tilanteen kiristyminen monenlaisia haasteita.
Tämän jälkeen ääneen pääsi poliittisen johdon tiedotuskeskuksen (Leitungsinformationszentrale) edustaja F. puolustusministeriöstä. Hänen luentonsa aihe oli Host Nation Support (HNS) Saksassa. Luennon aluksi esittämässä tilannekatsauksessa todettiin, että Kaliningradissa ei tällä hetkellä ole ohjuksia, jotka voidaan varustaa ydinkärjellä. Pitäisin tätä lausuntoa ns. poliittisesti värittyneenä. Itse aiheesta pääsanoma oli, että Saksassa on tapana noudattaa lakeja ja asetuksia varsin tarkasti tai jopa kirjaimellisesti ilman joustoa. Tämä tapahtuu sen kustannuksella, että asetusten taustalla oleva operatiivinen päämäärä jää toissijaiseksi tai ikään kuin unohtuu. Sitä mikä on välttämätöntä kussakin tilanteessa ei välttämättä ole osattu ottaa huomioon lakeja säädettäessä. Mikäli tällöin lakien tarkkaa noudattamista pidetään tärkeämpänä tai itsetarkoituksellisena, jää operatiiviinen tavoite saavuttamatta.
Iltapäivällä oli englannin opetusta tutun kaavan mukaan. Iltapäivän päätteeksi aloitettiin merivoimien logistiikan opintojakson ryhmätyö. Sen tarkoituksena on koota opetusryhmän ajatuksia jo aikaisemmin esitetystä kysymyksestä: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Työn tulokset esitellään 20 minuutin esitelmän muodossa seuraavan viikon maanantaina. Keskustelu polveili laidasta laitaan eikä valmista meinannut tulla millään. Työskentelymenetelmä taisi olla epäsopiva n. 20 henkilön ryhmälle. Lopulta kuitenkin syntyi jonkinlainen konsensus siitä, mitä ensi viikolla esitetään.
Perjantain ensimmäinen ja ainoa luento käsitteli Saksan merivoimien uuden säiliöaluksen kehitystyötä ja projektin ajankohtaisia asioita ja sen piti komentaja K. Alus on toistaiseksi konseptivaiheessa, vaikka käyttöönoton ja jo nyt osin vanhentuneiden säiliöalusten korvaamisen pitäisi tapahtua vuosina 2021 - 23. Aluksen kustannukset on suhteutettava siitä saatavaan hyötyyn, käyttöasteeseen ja elinkaaren pituuteen. Yhtälö ei ole helppo, mutta se auttaa määrittämään kuinka paljon rahaa alukseen kannattaa panostaa. Luento keskittyi projektinhallintaan ja kustannuslaskelmiin eikä varsinaisen säiliöaluksen ominaisuuksista ja vaatimuksista juurikaan keskusteltu.
Tämän jälkeen ryhmätyön tuotos esiteltiin merisotaopin laitoksen johtajalle. Paikalle tulivat myös muut merisotaopin opettajat. Sain tilaisuuden luonteesta sen käsityksen, että kommodorit (S., H. ja M.) halusivat ikään kuin esitarkistaa, mitä ajatuksia opiskelijat merivoimien esikuntaan vievät, mikä on ymmärrettävää sinänsä. Vertailun vuoksi en kuitenkaan usko että Suomessa oltaisiin vastaavalla tavalla kiinnostuneita yhdestä opiskelijoiden aivoituksesta. Esityksen tärkeintä sisältöä olivat mervoimien logistiikkajärjestelmässä havaitut mahdolliset kriittiset haavoittuvuudet, mutta niitä en halua julkisessa blogissa kommentoida.
Viikko oli sisällöltään mielenkiintoinen, joskin opetusmenetelmiltään valitettavan luento- ja keskustelupainotteinen. Kahdeksasta viiteen kestävien päivien aikana minun kykyni vastaanottaa uutta tietoa vieraalla kielellä väistämättä heikkenee jonkin verran.
12.5.2017
152.-156. päivä
Maanantai oli vierailupäivä 1. Laivastoon (1. Einsatzflotille) Kielissä, jonne bussimatka kesti n. puolitoista tuntia. Perillä merisotalinja nousi suoraan bussista neljänteen kerrokseen upseerikerholle, jossa vietettiin koko vierailu. Tervehdyssanat lausui kommodori I.P. laivaston esikunnasta. Laivaston henkilöstövahvuus on n. 4000 ja se toimii neljällä paikkakunnalla. Toinen puheenvuoro käsitteli laivaston henkilöstöalan ajankohtaisia asioita. Suurimmat henkilöstövajeet ovat aliupseerien kohdalla. Luennoitsija esitti kuitenkin runsaasti ideoita ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiin. Mielenkiintoista oli, että siirtyminen SASPF:iin (vastaa PVSAP:ia Suomessa) oli aiheuttanut ongelmia siksi, että paljon tietoja oli kadonnut matkalla. Seuraavan luennon piti komentaja B.W. aiheesta joukkojen koulutus ja käytettävyys. Pääsanoma oli, että joukot ovat varsin kuormitettuja, ja että henkilöstötilanne heikentää yksikköjen käytettävyyttä. Tämän lisäksi joukkojen osaamisessa on todettu paikoitellen niin suuria puutteita, että yksikköjä ei voida käyttää niille suunnitelluissa tehtävissä. Tauon jälkeen komentaja M.B. puhui laivaston materiaalisesta valmiudesta. Kehitysprojekteja on käynnissä useita, mutta ne etenevät hitaasti. Kalusto on osin hyvin modernia ja osin jo vanhentunutta. Ongelmia aiheuttaa myös se, että yhdellä toimialalla saattaa yhtä aikaa olla käytössä usean eri valmistajan ja sukupolven järjestelmiä. Seuraavaksi luennoi komentaja A.S. käynnissä olevistä hankkeista. Korveteille hankittua miehittämätöntä tiedustelukopteria ei vieläkään ole saatu operatiiviseen käyttöön. Tilalle on hankittu kaupallinen kamerakopteri (joka muistutti kuvan perusteella erehdyttävästi Phantom II:sta) ja lähetetty sen lennättäjät viikon pituiselle kurssille. Toinen kiinnostava kehitysprojekti liittyi sukellusveneiden passiviseen paikantamiseen ja seuraamiseen. Tämän jälkeen lääkintäkomentaja H.R.F. puhui laivaston lääkintähuollosta. Viimeisen luennon piti komentaja I.S. laivaston kansainvälisestä yhteistyöstä. Tärkeimmät yhteistyökumppanit olivat Ruotsi laivastojoukkojen kanssa ja Hollanti meripataljoonan kanssa. Saksan ja Hollannin meripataljoonien (Seebataillon ja Korps Mariniers) on määrä yhdistää voimansa, joskaan nämä eivät fyysisesti muuta yhteen. Operatiivinen valmius saavutetaan suunnitellusti kuluvan vuoden Northern Coasts -harjoituksessa. Meripataljoona tekee yhteistyötä myös Uudenmaan prikaatin kanssa liittyen taisteluveneisiin (Jurmo- ja Jehu-luokka). Itämeren alueen merivoimien komentajat (-Venäjä, +Norja) kokoontuvat vuosittain palaveriin nimeltä Baltic Commanders' Conference (BCC).
Esitelmien jälkeen nautittiin omakustanteinen upseerikerhon ravintolassa, minkä jälkeen mentiin suoraan takaisin bussiin ja palattiin Hampuriin. Maanantai myös päätti puolustushaaraopintojen ensimmäisen moduulin, eli merivoimien henkilöstöhallinnon opintojakson. Tässä kohden on hyvä todeta, että puolustushaarojen opinnot ovat todellakin täysin eriytyvät: esimerkiksi maavoimalinja on koko tämän viikon opintomatkalla, mm. Tsekissä ja Puolassa.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso, eli merivoimien johamisjärjestelmien (Führungsunterstützung, jatkossa todennäköisesti Informationstechnik) moduuli. Johdantoluennon, joka sisälsi tavanomaiseen tapaan runkosuunnitelman ja opetustavoitteiden esittelyn, piti komentaja Peter Hänle. Tämän lisäksi luennossa käytiin melko laajasti läpi johtamisjärjestelmäalan perusteita, reunaehtoja ja tulevaisuudennäkymiä. Melkein kaikkien aiheiden kohdalla luennoitsija lisäsi, että aiheeseen palataan myöhemmin opintojakson aikana, joten niin teen myös muistiinpanojen kohdalla.
Seuraavan luennon piti kommodori T.A. aiheesta merivoimien johtamisjärjestelmät merivoimien esikunnan näkökulmasta. Luento käsitteli johtamisjärjestelmäalan organisaatiota ja hallintoa. Myös ajankohtaisia asioita ja hankkeita tarkasteltiin lähinnä hallinnon näkökulmasta. Saksalaiset kollegat vaikuttaisivat olevan väsymättömiä pohtimaan erilaisia organisaatioita ja johtosuhteita. Itse koen näiden opiskelemisesta olevan vähemmän hyötyä, sillä vaikka onnistuisinkin ymmärtämään ja siten oppimaan miten merivoimen esikunnan johtamisjärjestelmäosaston vastuunjako toimii, olisi se melko varmasti muuttunut silloin, kun tietoa seuraavan kerran tarvitsen. Sen verran kuitenkin opin, että esikunnan osastojen sektorit ja toimistot nimetään siten, että osaston lyhenteen perään laitetaan roomalainen ja arabialainen numero juoksevassa järjestyksessä. Esimerkiksi kyber- ja informaatiotekniikan toisen sektorin neljännestä toimistosta käytettävä nimitys on "CIT II 4". Käytännönläheisemmästä näkökulmasta erityiseen tarkasteluun pääsi kuitenkin mahdolliset kyberuhkat aluksille. Mahdollisena heikkoutena luennoitsina mainitsi satelliittiyhteydet, joita ei yleensä ole suojattu kyberhyökkäyksiltä.
Keskiviikkona jatkettiin samasta aiheesta mutta pykälää korkeammasta näkökulmasta, kun komentaja S.F. luennoi merivoimien johtamisjärjestelmistä merivoimien näkökulmasta. Saksassa on samoin kuten Suomessa ulkoistettu suuri osa Bundeswehrin tarvitsemasta verkkoinfrastruktuurista yrityksille. Tärkein näistä on BWI, joka on ns. in-house -yritys, eli sen strategiaa johdetaan puolustusminsteriöstä. BWI johti Herkules-nimistä IT-projektia, jonka päämääränä oli yhdistää käytössä olevat kymmenet tietojärjestelmät yhteen alustaan. Projekti ajoittui vuosille 2006-2016 ja sitä voidaan pitää menestyksellisenä. Yhteiseksi tietojärjestelmäalustaksi on muodostunut SASPF. Luentoon sisältyi myös kattava selostus uuden kyberpuolustushaaran (Cyber- und Informationsraum) rakenteesta ja kehityksestä. Valitettavasti melko tarkkaan samansisältöinen esitys kuultiin jo helmikuussa. Käynnissä on myös tietojärjestelmien harmonisointiprojekti (Harmonisierung Führungs- und Informationssysteme / German Mission Network, eli HaFIS/GMN). Tässä projektissa Saksa on johtovaltio, ja sen päämääränä on luoda verkkorakenne, joka voidaan räätälöitä joustavasti tehtävän sekä osallistuvien valtioiden ja liittoumien (Nato, EU) mukaan. Oppia on otettu mm. Afganistanin operaatiosta. Järjestelmän tai järjestelyn on suunniteltu olevan käytössä ensimmäistä kertaa Nato Response Forcella (NRF) vuonna 2018, mutta täysin valmis siitä on tulossa vasta vuonna 2015.
Seuraavaksi eversti H.Z. luennoi johtamisjärjestelmistä operaatioiden johtoesikunnan (EinsFüKdo) näkökulmasta. Nähdessäni mitä organisaatiota luennoitsija edusti, mieleeni tuli heti jo aikaisemmin pohtimani kysymys siitä, kuka Bundeswehriä johtaa poikkeusoloissa. Rauhan aikana operaatioita johdetaan operaatioiden johtoesikunnasta Potsdamista. Oletan, että poikkeusoloissa puolustushaaraesikunnat haluavat johtaa omia joukkojaan. Vaihtoehdoksi yhteisoperaatioiden johtoesikunnaksi jää joko Nato tai EU-esikunnat, tai tämä Einsatzführungskommando. Kysyin tätä tauolla everstiltä, ja hän vastasi rehellisesti, että asiaa ei ole loppuun asti suunniteltu. Hän oikeastaan pahoitteli, että Bundeswehrin päätehtävän johtosuhteita ei ole lyöty lukkoon. Puolustushaaraesikunnilla ei tällä hetkellä ole kykyä tilanteenmukaiseen johtamiseen. Itse aiheesta luennoitsija korosti operaatioesikunnan roolia tulkkina tai välittäjänä operaatioiden monikansallisten johtoesikuntien (esim. ISAF HQ tai OHQ ATALANTA) ja kansallisten suorituskykyjen välillä. Kyseessä on eräänlainen tilaaja-tuottaja -malli, joskin tilaajana eivät ole suoraan monikansalliset esikunnat. Kysyin, kuinka paljon ja missä organisaatioissa monikansallisten esikuntien asettamat vaatimukset muuttuvat tullessaan Bundeswehrin prosessoitavaksi. Vastaus oli, että vaatimukset eivät juurikaan muutu matkalla. Johtamisjärjestelmien kohdalla tyypillistä on, että operaatiot vaativat kaikkea lankapuhelimesta satelliittidataan jokaiselle johtamispaikalle. Muutaman kuukauden jälkeen kuitenkin yleensä todetaan, että kaikkea ei suinkaan tarvita. Useimmiten kaikkea ei siis tarjota (ja vielä useammin kaikkeen ei edes pystytä). Operaatioiden johtoesikunta suunnittelee ja välittää vaatimukset puolustushaaroille, jotka asettavat käsketyt suorituskyvyt (rakentavat yhteydet, lähettävät joukot, hankkivat materiaalin jne.) Mikäli yksittäisen puolustushaaran omat voimat eivät riitä tehtävän täyttämiseen, operaatioesikunta vastaa joint-tason yhteistyön koordinoinnista.
Lounaan jälkeen oli liikuntaa. Koska liikunnanohjaaja oli sairastunut, oli ohjelmassa vapaata liikuntaa, ja menin uimaan. Melkoista luksusta, varsinkin kun koko altaan itselleni joksikin aikaa.
Iltapäivän päätteeksi 2. Laivaston (1. Einsatzflotille) johtamisjärjestelmäpäällikkö komentaja L. tuli esitelmöimään opintojakson aiheesta omasta näkökulmastaan. Hän aloitti - täällä lähes pakollisen itsensä ja sotilasuransa esittelyn jälkeen tietenkin - räväkästi kertomalla käytännön esimerkeillä höystettynä jo nyt käynnissä olevasta kybersodasta. Kyseessä on matalan intensiteetin sota, mutta toimijat ovat tälläkin hetkellä samat kuin tositilanteessa, myös vastustajan puolella. Merivoimien aluksia ovat monien järjestelmien liittymäpinta ja siten tämän sodan etulinjassa. Merivoimien valmiudet ja ennen kaikkea asenteet eivät kuitenkaan ole ajan tasalla. Myös tekniikassa on puutteita, etenkin ohjelmistojen osalta. Tietoturvaohjelmistot eivät ole päivitettyjä, tai niitä ei ole lainkaan. Suurimpana puutteena luennoitsija mainitsi kuitenkin henkilöstön riittävyyden.
Torstai alkoi merisotalinjan johtajan komentaja S.P.:n palautetilaisuudella. Palaute oli lähes pelkästään myönteistä ja kiittävää, ja kehitettävätkin asiat hän esitti rakentavalla tavalla. Suomalaiseen sotilaskulttuuriin sopeutuneena huomasin olevani oikeastaan yllättynyt siitä, että palaute oli voittopuolisesti myönteistä. Tilaisuuden tärkeintä antia olivat yhden virkkeen palautemenetelmä, yhteishengen ja henkilösuhteiden merkitys sekä merivoimien korkean valmiuden tai oikeastaan joustavuuden tärkeys. Lopuksi komentaja rohkaisi kaikkia tuomaan esiin omat kokemuksensa ja oman persoonansa.
Päivän ensimmäisen luennon itse aiheesta piti kommodori F.B. aiheesta johtamisjärjestelmien tuki ja varustelu. Monet Saksan merivoimien maissa sijaitsevista johtamisjärjestelmistä ja keskuksista on edelleen sijoitettu kylmän sodan aikaisiin kantalinnoitteisiin. Niistä ollaan kuitenkin kustannussyistä luopumassa ja osin jo luovuttu. Luennoitsija piti tätä turhana, sillä tilat ovat useimmiten täysin käyttökelpoisia. Jotkut tilat ovat Naton kanssa yhteiskäytössä, mikä varmistaa niiden tulevaisuuden. Bundeswehrillä on kaksi omaa satelliittia, ComSatBw 1 ja 2. Satelliittiyhteydet ovatkin laivastoyksiköille nykyään ensisijaisen tärkeitä, mutta niilläkin on rajoituksensa. Satelliittiyhteydet eivät yllä mm. napa-alueille, ja niiden tiedonsiirtokapasiteetti on rajallinen. Viestivälineet ja johtamisjärjestelmät ovat osin nykyvaatimuksiin nähden vanhentuneita, jopa uudemmilla aluksilla. Hankinta- ja kehitysprojekteja on käynnissä (näitä ovat mm. MODILE tai C2D2E ja MTWAN), mutta niitä jarruttaa henkilöstöpula (jälleen kerran). Johtamisjärjestelmien tuen suunnittelussa tulisi varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen: satelliitit voidaan tuhota tai niitä voidaan häiritä, internet-yhteydet voidaan katkaista tai tukkia ja sähkönjakelua voidaan häiritä. Operaatioiden tulisi silti käynnistyä ja jatkua. Luennoitsija esittikin kysymyksen, miksi aluksilla harjoitellaan ohjauksen tai pääkoneiden häiriötiloja varten, eikä esim. GPS- tai satelliittihäirintää.
Seuraava luento käsitteli kyberulottuvuutta merivoimien alusten näkökulmasta ("Cyber-Fregatte") ja sen piti komentaja R.K. johtamisjärjestelmäkeskuksesta. Moderneilla aluksilla käytännössä kaikki osajärjestelmät ovat verkottuneet ja yhteydessä toisiinsa. Aihetta lähestyttiin pienen ryhmätyön muodossa jossa havaittiin, että tähän järjestelmien verkostoon voidaan päästä varsin useista, yllättävistäkin kohdista. Seuraavaksi käytiin läpi näihin haavoittuvuuksiin liittyviä hyökkäysvektoreita, kuten ammattitermi kuuluu. Luennoitsija korosti, että vaarallisimmat hyökkäykset ovat erittäin luovasti ja huolellisesti suunniteltuja ja totetutettuja. Monet vaarallisimmista hyökkäyksistä noudattavat tarkoituksella tehtyjä rakenteellisia haavoittuvuuksia (ns. Hardware backdoor).
Kieltenopetuksessa oli läsnä vain kaksi henkilöä seitsemänhenkisestä ryhmästä, koska maavoimien opetusryhmä on opintomatkalla. Siksi opetuksen aiheena oli kuullun ymmärryksen harjoitus tulevia SLP-testejä varten (Standardised Language Profile). Tehtävästä teki erityisen haastavan se, että kuuntelun kysymykset olivat saksaksi. Tällaiseen en ole aikaisemmin törmännyt.
Myös perjantaina ohjelma alkoi ennen varsinaista opetusta: kaksi henkilöä palkittiin joukon edessä ja kolmannelle pidettiin hiljainen hetki. Viimeksimainittu ei ollut kurssilaisia, mutta koulun henkilökuntaa kuitenkin.
Päivän luento koski merivoimien johtamisjärjestelmäalan varustelua, hankintoja ja ylläpitoa. Sen piti komentaja T.J. liittovaltion varustelu-, informaatiotekniikka- ja infrastruktuurivirastosta (en muista miten olen tämän viraston nimen kääntänyt aiemmin, mutta kyseessä on siis BAAINBw. Viraston tehtävät ja rooli ovat minulle vieläkin vähän epäselvät, ehkä siksi, että sille ei löydy mitään suoraa vastaparia minun kokemusmaailmastani eli Suomesta). Johtamisjärjestelmiin liittyvät hankkeet sekä järjestelmien ylläpito ovat erittäin monimutkaisia projekteja riippumatta hankeen koosta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän lisäksi hankkeet eivät oikeasti kiinnosta ketään, paitsi jos ne epäonnistuvat tai viivästyvät. Projektin johtaja tai hankepäällikkö on yksin. Avaintekijöitä onnistumisessa ovat kokonaiskuva hankkeesta sekä eri tekijöiden koordinoiniti. Luennoitsija viittasi hankepäällikön vastuusta puhuessaan jopa perustuslakiin, mitä itse pidin lähinnä huvittavana. Saksalaiset kollegat eivät kuitenkaan pitäneet tätä mitenkään outona. Olen aikaisemminkin huomannut, että perustuslakia pidetään täällä melko käytännönläheisenä ohjenuorana ja siihen viitataan mielellään. Suomessa perustuslaki edustaa ehkäpä enemmän idealismia ja juhlapuheita, käytäntö on erikseen.
Kokonaisuutena viikko oli valitettavan luentopainoitteinen, joskin useimmat luennot olivat hyviä, muutamaa puisevampaa poikkeusta lukuun ottamatta. Aihe sinänsä oli varsin tärkeä ja ehkä siitä jotain uutta opinkin.
Esitelmien jälkeen nautittiin omakustanteinen upseerikerhon ravintolassa, minkä jälkeen mentiin suoraan takaisin bussiin ja palattiin Hampuriin. Maanantai myös päätti puolustushaaraopintojen ensimmäisen moduulin, eli merivoimien henkilöstöhallinnon opintojakson. Tässä kohden on hyvä todeta, että puolustushaarojen opinnot ovat todellakin täysin eriytyvät: esimerkiksi maavoimalinja on koko tämän viikon opintomatkalla, mm. Tsekissä ja Puolassa.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso, eli merivoimien johamisjärjestelmien (Führungsunterstützung, jatkossa todennäköisesti Informationstechnik) moduuli. Johdantoluennon, joka sisälsi tavanomaiseen tapaan runkosuunnitelman ja opetustavoitteiden esittelyn, piti komentaja Peter Hänle. Tämän lisäksi luennossa käytiin melko laajasti läpi johtamisjärjestelmäalan perusteita, reunaehtoja ja tulevaisuudennäkymiä. Melkein kaikkien aiheiden kohdalla luennoitsija lisäsi, että aiheeseen palataan myöhemmin opintojakson aikana, joten niin teen myös muistiinpanojen kohdalla.
Seuraavan luennon piti kommodori T.A. aiheesta merivoimien johtamisjärjestelmät merivoimien esikunnan näkökulmasta. Luento käsitteli johtamisjärjestelmäalan organisaatiota ja hallintoa. Myös ajankohtaisia asioita ja hankkeita tarkasteltiin lähinnä hallinnon näkökulmasta. Saksalaiset kollegat vaikuttaisivat olevan väsymättömiä pohtimaan erilaisia organisaatioita ja johtosuhteita. Itse koen näiden opiskelemisesta olevan vähemmän hyötyä, sillä vaikka onnistuisinkin ymmärtämään ja siten oppimaan miten merivoimen esikunnan johtamisjärjestelmäosaston vastuunjako toimii, olisi se melko varmasti muuttunut silloin, kun tietoa seuraavan kerran tarvitsen. Sen verran kuitenkin opin, että esikunnan osastojen sektorit ja toimistot nimetään siten, että osaston lyhenteen perään laitetaan roomalainen ja arabialainen numero juoksevassa järjestyksessä. Esimerkiksi kyber- ja informaatiotekniikan toisen sektorin neljännestä toimistosta käytettävä nimitys on "CIT II 4". Käytännönläheisemmästä näkökulmasta erityiseen tarkasteluun pääsi kuitenkin mahdolliset kyberuhkat aluksille. Mahdollisena heikkoutena luennoitsina mainitsi satelliittiyhteydet, joita ei yleensä ole suojattu kyberhyökkäyksiltä.
Keskiviikkona jatkettiin samasta aiheesta mutta pykälää korkeammasta näkökulmasta, kun komentaja S.F. luennoi merivoimien johtamisjärjestelmistä merivoimien näkökulmasta. Saksassa on samoin kuten Suomessa ulkoistettu suuri osa Bundeswehrin tarvitsemasta verkkoinfrastruktuurista yrityksille. Tärkein näistä on BWI, joka on ns. in-house -yritys, eli sen strategiaa johdetaan puolustusminsteriöstä. BWI johti Herkules-nimistä IT-projektia, jonka päämääränä oli yhdistää käytössä olevat kymmenet tietojärjestelmät yhteen alustaan. Projekti ajoittui vuosille 2006-2016 ja sitä voidaan pitää menestyksellisenä. Yhteiseksi tietojärjestelmäalustaksi on muodostunut SASPF. Luentoon sisältyi myös kattava selostus uuden kyberpuolustushaaran (Cyber- und Informationsraum) rakenteesta ja kehityksestä. Valitettavasti melko tarkkaan samansisältöinen esitys kuultiin jo helmikuussa. Käynnissä on myös tietojärjestelmien harmonisointiprojekti (Harmonisierung Führungs- und Informationssysteme / German Mission Network, eli HaFIS/GMN). Tässä projektissa Saksa on johtovaltio, ja sen päämääränä on luoda verkkorakenne, joka voidaan räätälöitä joustavasti tehtävän sekä osallistuvien valtioiden ja liittoumien (Nato, EU) mukaan. Oppia on otettu mm. Afganistanin operaatiosta. Järjestelmän tai järjestelyn on suunniteltu olevan käytössä ensimmäistä kertaa Nato Response Forcella (NRF) vuonna 2018, mutta täysin valmis siitä on tulossa vasta vuonna 2015.
Seuraavaksi eversti H.Z. luennoi johtamisjärjestelmistä operaatioiden johtoesikunnan (EinsFüKdo) näkökulmasta. Nähdessäni mitä organisaatiota luennoitsija edusti, mieleeni tuli heti jo aikaisemmin pohtimani kysymys siitä, kuka Bundeswehriä johtaa poikkeusoloissa. Rauhan aikana operaatioita johdetaan operaatioiden johtoesikunnasta Potsdamista. Oletan, että poikkeusoloissa puolustushaaraesikunnat haluavat johtaa omia joukkojaan. Vaihtoehdoksi yhteisoperaatioiden johtoesikunnaksi jää joko Nato tai EU-esikunnat, tai tämä Einsatzführungskommando. Kysyin tätä tauolla everstiltä, ja hän vastasi rehellisesti, että asiaa ei ole loppuun asti suunniteltu. Hän oikeastaan pahoitteli, että Bundeswehrin päätehtävän johtosuhteita ei ole lyöty lukkoon. Puolustushaaraesikunnilla ei tällä hetkellä ole kykyä tilanteenmukaiseen johtamiseen. Itse aiheesta luennoitsija korosti operaatioesikunnan roolia tulkkina tai välittäjänä operaatioiden monikansallisten johtoesikuntien (esim. ISAF HQ tai OHQ ATALANTA) ja kansallisten suorituskykyjen välillä. Kyseessä on eräänlainen tilaaja-tuottaja -malli, joskin tilaajana eivät ole suoraan monikansalliset esikunnat. Kysyin, kuinka paljon ja missä organisaatioissa monikansallisten esikuntien asettamat vaatimukset muuttuvat tullessaan Bundeswehrin prosessoitavaksi. Vastaus oli, että vaatimukset eivät juurikaan muutu matkalla. Johtamisjärjestelmien kohdalla tyypillistä on, että operaatiot vaativat kaikkea lankapuhelimesta satelliittidataan jokaiselle johtamispaikalle. Muutaman kuukauden jälkeen kuitenkin yleensä todetaan, että kaikkea ei suinkaan tarvita. Useimmiten kaikkea ei siis tarjota (ja vielä useammin kaikkeen ei edes pystytä). Operaatioiden johtoesikunta suunnittelee ja välittää vaatimukset puolustushaaroille, jotka asettavat käsketyt suorituskyvyt (rakentavat yhteydet, lähettävät joukot, hankkivat materiaalin jne.) Mikäli yksittäisen puolustushaaran omat voimat eivät riitä tehtävän täyttämiseen, operaatioesikunta vastaa joint-tason yhteistyön koordinoinnista.
Lounaan jälkeen oli liikuntaa. Koska liikunnanohjaaja oli sairastunut, oli ohjelmassa vapaata liikuntaa, ja menin uimaan. Melkoista luksusta, varsinkin kun koko altaan itselleni joksikin aikaa.
Iltapäivän päätteeksi 2. Laivaston (1. Einsatzflotille) johtamisjärjestelmäpäällikkö komentaja L. tuli esitelmöimään opintojakson aiheesta omasta näkökulmastaan. Hän aloitti - täällä lähes pakollisen itsensä ja sotilasuransa esittelyn jälkeen tietenkin - räväkästi kertomalla käytännön esimerkeillä höystettynä jo nyt käynnissä olevasta kybersodasta. Kyseessä on matalan intensiteetin sota, mutta toimijat ovat tälläkin hetkellä samat kuin tositilanteessa, myös vastustajan puolella. Merivoimien aluksia ovat monien järjestelmien liittymäpinta ja siten tämän sodan etulinjassa. Merivoimien valmiudet ja ennen kaikkea asenteet eivät kuitenkaan ole ajan tasalla. Myös tekniikassa on puutteita, etenkin ohjelmistojen osalta. Tietoturvaohjelmistot eivät ole päivitettyjä, tai niitä ei ole lainkaan. Suurimpana puutteena luennoitsija mainitsi kuitenkin henkilöstön riittävyyden.
Torstai alkoi merisotalinjan johtajan komentaja S.P.:n palautetilaisuudella. Palaute oli lähes pelkästään myönteistä ja kiittävää, ja kehitettävätkin asiat hän esitti rakentavalla tavalla. Suomalaiseen sotilaskulttuuriin sopeutuneena huomasin olevani oikeastaan yllättynyt siitä, että palaute oli voittopuolisesti myönteistä. Tilaisuuden tärkeintä antia olivat yhden virkkeen palautemenetelmä, yhteishengen ja henkilösuhteiden merkitys sekä merivoimien korkean valmiuden tai oikeastaan joustavuuden tärkeys. Lopuksi komentaja rohkaisi kaikkia tuomaan esiin omat kokemuksensa ja oman persoonansa.
Päivän ensimmäisen luennon itse aiheesta piti kommodori F.B. aiheesta johtamisjärjestelmien tuki ja varustelu. Monet Saksan merivoimien maissa sijaitsevista johtamisjärjestelmistä ja keskuksista on edelleen sijoitettu kylmän sodan aikaisiin kantalinnoitteisiin. Niistä ollaan kuitenkin kustannussyistä luopumassa ja osin jo luovuttu. Luennoitsija piti tätä turhana, sillä tilat ovat useimmiten täysin käyttökelpoisia. Jotkut tilat ovat Naton kanssa yhteiskäytössä, mikä varmistaa niiden tulevaisuuden. Bundeswehrillä on kaksi omaa satelliittia, ComSatBw 1 ja 2. Satelliittiyhteydet ovatkin laivastoyksiköille nykyään ensisijaisen tärkeitä, mutta niilläkin on rajoituksensa. Satelliittiyhteydet eivät yllä mm. napa-alueille, ja niiden tiedonsiirtokapasiteetti on rajallinen. Viestivälineet ja johtamisjärjestelmät ovat osin nykyvaatimuksiin nähden vanhentuneita, jopa uudemmilla aluksilla. Hankinta- ja kehitysprojekteja on käynnissä (näitä ovat mm. MODILE tai C2D2E ja MTWAN), mutta niitä jarruttaa henkilöstöpula (jälleen kerran). Johtamisjärjestelmien tuen suunnittelussa tulisi varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen: satelliitit voidaan tuhota tai niitä voidaan häiritä, internet-yhteydet voidaan katkaista tai tukkia ja sähkönjakelua voidaan häiritä. Operaatioiden tulisi silti käynnistyä ja jatkua. Luennoitsija esittikin kysymyksen, miksi aluksilla harjoitellaan ohjauksen tai pääkoneiden häiriötiloja varten, eikä esim. GPS- tai satelliittihäirintää.
Seuraava luento käsitteli kyberulottuvuutta merivoimien alusten näkökulmasta ("Cyber-Fregatte") ja sen piti komentaja R.K. johtamisjärjestelmäkeskuksesta. Moderneilla aluksilla käytännössä kaikki osajärjestelmät ovat verkottuneet ja yhteydessä toisiinsa. Aihetta lähestyttiin pienen ryhmätyön muodossa jossa havaittiin, että tähän järjestelmien verkostoon voidaan päästä varsin useista, yllättävistäkin kohdista. Seuraavaksi käytiin läpi näihin haavoittuvuuksiin liittyviä hyökkäysvektoreita, kuten ammattitermi kuuluu. Luennoitsija korosti, että vaarallisimmat hyökkäykset ovat erittäin luovasti ja huolellisesti suunniteltuja ja totetutettuja. Monet vaarallisimmista hyökkäyksistä noudattavat tarkoituksella tehtyjä rakenteellisia haavoittuvuuksia (ns. Hardware backdoor).
Kieltenopetuksessa oli läsnä vain kaksi henkilöä seitsemänhenkisestä ryhmästä, koska maavoimien opetusryhmä on opintomatkalla. Siksi opetuksen aiheena oli kuullun ymmärryksen harjoitus tulevia SLP-testejä varten (Standardised Language Profile). Tehtävästä teki erityisen haastavan se, että kuuntelun kysymykset olivat saksaksi. Tällaiseen en ole aikaisemmin törmännyt.
Myös perjantaina ohjelma alkoi ennen varsinaista opetusta: kaksi henkilöä palkittiin joukon edessä ja kolmannelle pidettiin hiljainen hetki. Viimeksimainittu ei ollut kurssilaisia, mutta koulun henkilökuntaa kuitenkin.
Päivän luento koski merivoimien johtamisjärjestelmäalan varustelua, hankintoja ja ylläpitoa. Sen piti komentaja T.J. liittovaltion varustelu-, informaatiotekniikka- ja infrastruktuurivirastosta (en muista miten olen tämän viraston nimen kääntänyt aiemmin, mutta kyseessä on siis BAAINBw. Viraston tehtävät ja rooli ovat minulle vieläkin vähän epäselvät, ehkä siksi, että sille ei löydy mitään suoraa vastaparia minun kokemusmaailmastani eli Suomesta). Johtamisjärjestelmiin liittyvät hankkeet sekä järjestelmien ylläpito ovat erittäin monimutkaisia projekteja riippumatta hankeen koosta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän lisäksi hankkeet eivät oikeasti kiinnosta ketään, paitsi jos ne epäonnistuvat tai viivästyvät. Projektin johtaja tai hankepäällikkö on yksin. Avaintekijöitä onnistumisessa ovat kokonaiskuva hankkeesta sekä eri tekijöiden koordinoiniti. Luennoitsija viittasi hankepäällikön vastuusta puhuessaan jopa perustuslakiin, mitä itse pidin lähinnä huvittavana. Saksalaiset kollegat eivät kuitenkaan pitäneet tätä mitenkään outona. Olen aikaisemminkin huomannut, että perustuslakia pidetään täällä melko käytännönläheisenä ohjenuorana ja siihen viitataan mielellään. Suomessa perustuslaki edustaa ehkäpä enemmän idealismia ja juhlapuheita, käytäntö on erikseen.
Kokonaisuutena viikko oli valitettavan luentopainoitteinen, joskin useimmat luennot olivat hyviä, muutamaa puisevampaa poikkeusta lukuun ottamatta. Aihe sinänsä oli varsin tärkeä ja ehkä siitä jotain uutta opinkin.
5.5.2017
148.-151. päivä
Tämä viikko aloitti kurssin toisen kolmanneksen eli opinnot. Tähän muutokseen liittyen siirryttiin uusiin opetusryhmiin: 3 maavoimien luokkaa, 2 ilmavoimien luokkaa ja 1 merivoimien luokka. Samalla muutettiin kaapit uusiin luokkiin. Merivoimien opetusryhmästä (Hörsaal) muodostui näin ollen varsin suuri, 21 henkilöä (tai 22 henkilöä, sillä yhden siviiliopiskelijan sijoitus on ilmeisesti vielä jollain tapaa epäselvä, tai sitten hän vaihtelee maa- ja merivoimien välillä opetettavasta asiasta riippuen). Käytännössä merivoimaluokka tulee joissain tilanteissa kuulemma jakautumaan kahteen osaan. Se onkin järkevää, sillä tällä suositussa opetusmenetelmässä eli opetuskeskustelussa n. kahdenkymmenen hengen ryhmä lienee tarpeettoman suuri.
Maanantai oli vapunpäivä, joka Saksassakin on vapaapäivä.
Tiistai alkoi puolustushaaraopintojen avauksella, jossa olivat läsnä kaikki puolustushaaran opettajat. Johdantoluennon piti pääopettaja ja merisotaopin laitoksen (Bereich Marine) johtaja, kommodori H.S. Merisotaopin opinnot jakautuvat kolmeen pääteemaan: perusteet (4 viikkoa), strategia ja kehittäminen (9 viikkoa) sekä operatiivinen johtaminen (12 viikkoa). Teemat menevät osin lomittain ja ohjelmasta voidaan joustaa. Suurin osa harjoituksista sijoittuu viimeiseen teemaan ja jakson loppupuolelle. Puolustushaaraopinnot kestävät lähes jouluun saakka. Kommodori on samalla merivoimien komentajan (Inspekteur der Marine) edustaja koululla, ja tähän liittyen hänellä on mm. edustustehtäviä. Esityksensä lopuksi kommodori kiinnitti huomiota ulkoiseen olemukseen ja esiintymiseen (HASE, eli Haltung, Auftreten, Sprache, Erscheinung). Asian korostaminen lienee kaikkien maiden merivoimille yhteinen ilmiö.
Tämän jälkeen siirryttiin suoraan opetettavaan asiaan. Ensimmäisen opintokokonaisuuden aihe on merivoimien henkilöstöhallinto. Johdantoluennon piti jo edeltävältä opintojaksolta tuttu kommodori W, minkä jälkeen luentoa jatkoi kommodori G. Luento käsitteli merivoimien henkilöstön ajankohtaisia asioita, tulevaisuutta ja haasteita. Luento käsitteli luonnollisesti valtaosin merivoimien henkilöstöjärjestelmää Bundeswehrin ja kansallisesta näkökulmasta. Asioita ei näin ollen ole lainkaan helppo ymmärtää, siltä minulta puuttuu paljon tarvittavaa perustietoa koko valtionhallinnosta ja Bundeswehristä. Voin kuitenkin yrittää ymmärtää asioita vertailemalla niitä Suomen järjestelmään ja yhdistelemällä siihen vähään, minkä jo luulen tietäväni. Mielenkiintoisena pidin esim. kompetenssialuekiintiöitä, joiden mukaan henkilöstön koulutusta ja urapolkuja suunnitellaan. Jokaisella yleisesikuntaupseerilla tulisi olla kaksi kompetenssialuetta, joiden perusteella hänen urapolkunsa suunnitelllaan. Kullekin kompetenssialueelle on henkilöstökiintiö. Kompetenssialueiden rajat eivät kuitenkaan ole kiveen hakatut. Järjestely muistuttaa eräiltä osin puolustusvoimissa käytettävää keskitetyn urasuunnittelun järjetelmää. Kansainvälinen palvelus on Bundeswehrissä edelleen vapaaehtoista (oletan, että tällä tarkoitetaan yksittäisten sotilaan ulkomaantehtäviä). Sotilaiden eläkeikään on Saksassa(kin) tulossa joustoa, eli se on joissain tapauksissa neuvoteltavissa. Trendi on kuitenkin, että sotilaiden eläkeikää nostetaan. Ylentäminen tapahtuu täysin eri periaatteiden mukaan kuin Suomessa, koska palkka on sidottu sotilasarvoon. Siirroista on ilmoitettava vähintään 6 kuukautta ennen siirtoa. Tätä 6 kk suoja-aikaa ei kuitenkaan tarvita, mikäli henkilö suostuu siirtoon aikaisemmin (ja käytännössä näin on ylemmissä tehtävissä kuulemma aina).
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta. Yritin parhaani mukaan saada kiinni puhetulvan punaisesta langasta. Bundeswehriä voidaan käyttää seuraavissa liittovaltion perustuslain tarkoittamissa tilanteissa ulkomailla (perustuslain artikkeli 24 II): Liittouman puolustus (Naton peruskirjan artikkeli 5), unionin tukeminen (EU:n peruskirjan 42 pykälä), kriisinhallinta valtioita vastaan, kriisinhallinta kapinallisia vastaan sekä muut, mandaatilla vahvistetut kriisinhallintaoperaatiot. Lisäksi Bundeswehriä voidaan käyttää ulkomailla seuraavissa tapauksissa (perustuslain 87 a I artikkelin nojalla): Osavaltion tai liittovaltion puolustus, näiden kansalaisten puolustus sekä valtion itsepuolustus. Bundeswehriä voidaan käyttää liittovaltion sisällä seuraavissa tapauksissa (perustuslain artikkelin 87 a III nojalla): Osavaltion tai liittovaltion puolustus tai turvallisuuden varmistaminen (Verteidigungsfall/Spannungsfall), kohteiden suojaaminen tai sotilaallisten maa-, meri- ja ilmakuljetusten kontrolloimiseksi. "Spannungsfall" tarkoittaa Bundeswehrin liikekannallepanoa. Tämän lisäksi on olemassa "pieni valmiuden kohottaminen" (kleiner Spannungsfall), joka tarkoittaa käytännössä Naton voimavarojen liikekannallepanoa. Bundeswehrin sisäiseen käyttöön oikeuttaa myös sisäinen hätätila (kapina), jonka taltuttamiseksi poliisin voimavarat eivät riitä (perustuslain 87 a IV pykälä) sekä katastrofiapuun, johon sisältyy myös terrorismin vastainen toiminta (perustuslain 35 II ja III pykälä). Tämä jaottelun tulisi siis kattaa sota, sisällissota ja kaikki muut sotaa alemmat kriisit ja mahdollistaa Bundeswehrin käyttö perustuslakia noudattaen.
Iltapäivän päätteeksi oli tehtävänanto merivoimen henkilöstöhallinnon ryhmätyöhön. Se käsittelee samaa kompetenssiprofiilia kuin edellinen ryhmätyö, mutta merivoimien näkökulmasta.
Keskiviikko alkoi koulun johtajan amiraali C.S:n ajankohtaiskatsauksella. Bundeswehriä on lyhyessä ajassa kohdannut kolme tapausta, jotka ovat aiheuttaneet kohua tiedotusvälineissä. Puolustusministeri on kommentoinut näitä tapahtumia tavalla, joka on herättänyt kritiikkiä ja jopa suuttumusta saksalaisissa sotilaissa. Amiraalin puheenvuoro ja sitä seurannut keskustelu käsittelikin upseerien poliittisen roolin ulottuvuuksia ja rajoja, upseerien sananvapautta sekä Bundeswehrin johtamiskulttuuria ja palautejärjestelmää. Täytyy vilpittömästi ihailla täkäläistä tapaa puhua avoimesti vaikeistakin aiheista. Toisaalta täytyy yhtä lailla ihmetellä sitä, että monessa puheenvuorossa esiin nostetut tärkeät kritiikin kohteet ja uudistustarpeet, kuten tietyt puutteet palautejärjestelmässä ja johtamiskulttuurissa, joita suomalaisena pidän itsestäänselvyyksinä, eivät täällä ole kunnossa. Tilaisuus oli siis hyvä ja tarpeellinen, vaikka sen kaikilta osin ei olisi pitänyt olla.
Tämän jälkeen palattiin merivoimien henkilöstöhallinnon pariin. Luento käsitteli aliupseerien ja miehistön ajankohtaisia henkilöstöasioita merivoimissa ja sen piti komentaja I.J. Luennolla kävi ilmi, että Saksan merivoimien henkilöstöongelmat ovat hyvin samansuuntaisia kuin monissa muissa länsimaisissa merivoimissa: Aluspalvelus ei kiinnosta riittävästi, etenkään erikoishenkilöstöä, aliupseereita ja miehistöä. Bundeswehrissä on kokeiltu jopa täsmärekrytointia koulupudokkaille. Tämä kokeilu, jossa soveltuvuuskokeen läpäisseet syrjäytymisvaarassa olevat nuoret saavat sopimuksen miehistötehtäviin laivastossa on osoittautunut menestykseksi ja kokeilua aiotaan jatkaa. Luennoitsija käytti paljon aikaa miehistö- ja aliupseeritehtävissä palvelevien henkilöarvioinnin ja jatkokäytön suunnittelun selvittämiseen. Oli hassua todeta, että tehtävässä on paljon yhtymäkohtia suomalaiseen varusmiesten ja resesviläisten henkilöarviointiin.
Iltapäivällä oli liikuntaa tavalliseen keskiviikkoiseen tapaan. Liikunta, kieltenopetus sekä muiden yhteisien aineiden kuten oikeudenhoidon ja sotahistorian opetus tapahtuu edelleen luokkakokoonpanossa, ei puolustushaarajaon mukaisesti. Ohjelmassa oli kevyitä pallopelejä: polttopalloa ja jalkapallotennistä. Vaihteeksi näin ja ei edes tullut kunnolla hiki.
Liikunnan jälkeen palattiin vielä luokkaan, jossa merisotalinjan luokanvalvoja (Tutor) halusi keskustella koulun johtajan tiedotustilaisuudesta - sekä sen sisällöstä että siellä nähdyistä esimerkeistä upseerin käytöksestä. Keskustelu polveili moneen muuhunkin aiheeseen, joista painopisteeksi muodostui upseerien poliittinen osallistuminen ja poliitikan vaikutus upseereihin. Nämä molemmat ovat mielestäni Saksassa merkittävästi voimakkaampia ilmiöitä kuin Suomessa.
Torstaina pääosa ajasta käytettiin ryhmätöiden valmisteluun. Koska aikaa oli työmäärään nähden runsaasti, ehdin lounastauolla käymään myös uimassa. Englannintuntien aikana oli toisen työryhmän kokoontuminen, johon kuulun. Tässä työryhmässä kootaan näkemyksiä persoonallisuuden kehityksen (Persönlichkeitsentwicklung) opetuksen kehittämiseksi FüAkBw:ssä. Olen tuonut tähän työryhmään omat kokemukseni Maanpuolustuskorkeakoulun ja Suomen yleisesikuntaupseerikurssin johtamisen ja komentajuuden opetuksesta.
Perjantaina purettiin ryhmätyön tulokset. Yhteenvetona päädyttiin siihen, että merivoimien esiupseerien (Marineuniformträger) koulutuksen perustaksi ei tarvita erityistä peruskomptenssiprofiilia, vaan että puolustushaarayhteinen esiupseerien ja yleisesikuntaupseerien kompetenssiprofiili kelpaa sellaisenaan myös merivoimille. Ryhmätyön tulokset esitellään merivoimien esikuntaan. Perjantain toinen aihe oli se, että eräät keskiviikkoisessa koulun johtajan ajankohtaiskatsauksessa käsitellyt asiat olivat ilmestyneet aamun sanomalehdessä (FAZ). Tämä herätti keskustelua erityisesti siksi, että amiraali oli tilaisuuden alussa vedonnut ns. Chatham House -sääntöihin (eli että tilaisuudessa tapahtuvaa keskustelua voi lainata vapaasti, mutta mainitsematta henkilöitä tai näiden sidonnaisuuksia). Jäämme jännityksellä odottamaan jatkoa.
Maanantai oli vapunpäivä, joka Saksassakin on vapaapäivä.
Tiistai alkoi puolustushaaraopintojen avauksella, jossa olivat läsnä kaikki puolustushaaran opettajat. Johdantoluennon piti pääopettaja ja merisotaopin laitoksen (Bereich Marine) johtaja, kommodori H.S. Merisotaopin opinnot jakautuvat kolmeen pääteemaan: perusteet (4 viikkoa), strategia ja kehittäminen (9 viikkoa) sekä operatiivinen johtaminen (12 viikkoa). Teemat menevät osin lomittain ja ohjelmasta voidaan joustaa. Suurin osa harjoituksista sijoittuu viimeiseen teemaan ja jakson loppupuolelle. Puolustushaaraopinnot kestävät lähes jouluun saakka. Kommodori on samalla merivoimien komentajan (Inspekteur der Marine) edustaja koululla, ja tähän liittyen hänellä on mm. edustustehtäviä. Esityksensä lopuksi kommodori kiinnitti huomiota ulkoiseen olemukseen ja esiintymiseen (HASE, eli Haltung, Auftreten, Sprache, Erscheinung). Asian korostaminen lienee kaikkien maiden merivoimille yhteinen ilmiö.
Tämän jälkeen siirryttiin suoraan opetettavaan asiaan. Ensimmäisen opintokokonaisuuden aihe on merivoimien henkilöstöhallinto. Johdantoluennon piti jo edeltävältä opintojaksolta tuttu kommodori W, minkä jälkeen luentoa jatkoi kommodori G. Luento käsitteli merivoimien henkilöstön ajankohtaisia asioita, tulevaisuutta ja haasteita. Luento käsitteli luonnollisesti valtaosin merivoimien henkilöstöjärjestelmää Bundeswehrin ja kansallisesta näkökulmasta. Asioita ei näin ollen ole lainkaan helppo ymmärtää, siltä minulta puuttuu paljon tarvittavaa perustietoa koko valtionhallinnosta ja Bundeswehristä. Voin kuitenkin yrittää ymmärtää asioita vertailemalla niitä Suomen järjestelmään ja yhdistelemällä siihen vähään, minkä jo luulen tietäväni. Mielenkiintoisena pidin esim. kompetenssialuekiintiöitä, joiden mukaan henkilöstön koulutusta ja urapolkuja suunnitellaan. Jokaisella yleisesikuntaupseerilla tulisi olla kaksi kompetenssialuetta, joiden perusteella hänen urapolkunsa suunnitelllaan. Kullekin kompetenssialueelle on henkilöstökiintiö. Kompetenssialueiden rajat eivät kuitenkaan ole kiveen hakatut. Järjestely muistuttaa eräiltä osin puolustusvoimissa käytettävää keskitetyn urasuunnittelun järjetelmää. Kansainvälinen palvelus on Bundeswehrissä edelleen vapaaehtoista (oletan, että tällä tarkoitetaan yksittäisten sotilaan ulkomaantehtäviä). Sotilaiden eläkeikään on Saksassa(kin) tulossa joustoa, eli se on joissain tapauksissa neuvoteltavissa. Trendi on kuitenkin, että sotilaiden eläkeikää nostetaan. Ylentäminen tapahtuu täysin eri periaatteiden mukaan kuin Suomessa, koska palkka on sidottu sotilasarvoon. Siirroista on ilmoitettava vähintään 6 kuukautta ennen siirtoa. Tätä 6 kk suoja-aikaa ei kuitenkaan tarvita, mikäli henkilö suostuu siirtoon aikaisemmin (ja käytännössä näin on ylemmissä tehtävissä kuulemma aina).
Iltapäivällä oli oikeudenhoidon opetusta. Yritin parhaani mukaan saada kiinni puhetulvan punaisesta langasta. Bundeswehriä voidaan käyttää seuraavissa liittovaltion perustuslain tarkoittamissa tilanteissa ulkomailla (perustuslain artikkeli 24 II): Liittouman puolustus (Naton peruskirjan artikkeli 5), unionin tukeminen (EU:n peruskirjan 42 pykälä), kriisinhallinta valtioita vastaan, kriisinhallinta kapinallisia vastaan sekä muut, mandaatilla vahvistetut kriisinhallintaoperaatiot. Lisäksi Bundeswehriä voidaan käyttää ulkomailla seuraavissa tapauksissa (perustuslain 87 a I artikkelin nojalla): Osavaltion tai liittovaltion puolustus, näiden kansalaisten puolustus sekä valtion itsepuolustus. Bundeswehriä voidaan käyttää liittovaltion sisällä seuraavissa tapauksissa (perustuslain artikkelin 87 a III nojalla): Osavaltion tai liittovaltion puolustus tai turvallisuuden varmistaminen (Verteidigungsfall/Spannungsfall), kohteiden suojaaminen tai sotilaallisten maa-, meri- ja ilmakuljetusten kontrolloimiseksi. "Spannungsfall" tarkoittaa Bundeswehrin liikekannallepanoa. Tämän lisäksi on olemassa "pieni valmiuden kohottaminen" (kleiner Spannungsfall), joka tarkoittaa käytännössä Naton voimavarojen liikekannallepanoa. Bundeswehrin sisäiseen käyttöön oikeuttaa myös sisäinen hätätila (kapina), jonka taltuttamiseksi poliisin voimavarat eivät riitä (perustuslain 87 a IV pykälä) sekä katastrofiapuun, johon sisältyy myös terrorismin vastainen toiminta (perustuslain 35 II ja III pykälä). Tämä jaottelun tulisi siis kattaa sota, sisällissota ja kaikki muut sotaa alemmat kriisit ja mahdollistaa Bundeswehrin käyttö perustuslakia noudattaen.
Iltapäivän päätteeksi oli tehtävänanto merivoimen henkilöstöhallinnon ryhmätyöhön. Se käsittelee samaa kompetenssiprofiilia kuin edellinen ryhmätyö, mutta merivoimien näkökulmasta.
Keskiviikko alkoi koulun johtajan amiraali C.S:n ajankohtaiskatsauksella. Bundeswehriä on lyhyessä ajassa kohdannut kolme tapausta, jotka ovat aiheuttaneet kohua tiedotusvälineissä. Puolustusministeri on kommentoinut näitä tapahtumia tavalla, joka on herättänyt kritiikkiä ja jopa suuttumusta saksalaisissa sotilaissa. Amiraalin puheenvuoro ja sitä seurannut keskustelu käsittelikin upseerien poliittisen roolin ulottuvuuksia ja rajoja, upseerien sananvapautta sekä Bundeswehrin johtamiskulttuuria ja palautejärjestelmää. Täytyy vilpittömästi ihailla täkäläistä tapaa puhua avoimesti vaikeistakin aiheista. Toisaalta täytyy yhtä lailla ihmetellä sitä, että monessa puheenvuorossa esiin nostetut tärkeät kritiikin kohteet ja uudistustarpeet, kuten tietyt puutteet palautejärjestelmässä ja johtamiskulttuurissa, joita suomalaisena pidän itsestäänselvyyksinä, eivät täällä ole kunnossa. Tilaisuus oli siis hyvä ja tarpeellinen, vaikka sen kaikilta osin ei olisi pitänyt olla.
Tämän jälkeen palattiin merivoimien henkilöstöhallinnon pariin. Luento käsitteli aliupseerien ja miehistön ajankohtaisia henkilöstöasioita merivoimissa ja sen piti komentaja I.J. Luennolla kävi ilmi, että Saksan merivoimien henkilöstöongelmat ovat hyvin samansuuntaisia kuin monissa muissa länsimaisissa merivoimissa: Aluspalvelus ei kiinnosta riittävästi, etenkään erikoishenkilöstöä, aliupseereita ja miehistöä. Bundeswehrissä on kokeiltu jopa täsmärekrytointia koulupudokkaille. Tämä kokeilu, jossa soveltuvuuskokeen läpäisseet syrjäytymisvaarassa olevat nuoret saavat sopimuksen miehistötehtäviin laivastossa on osoittautunut menestykseksi ja kokeilua aiotaan jatkaa. Luennoitsija käytti paljon aikaa miehistö- ja aliupseeritehtävissä palvelevien henkilöarvioinnin ja jatkokäytön suunnittelun selvittämiseen. Oli hassua todeta, että tehtävässä on paljon yhtymäkohtia suomalaiseen varusmiesten ja resesviläisten henkilöarviointiin.
Iltapäivällä oli liikuntaa tavalliseen keskiviikkoiseen tapaan. Liikunta, kieltenopetus sekä muiden yhteisien aineiden kuten oikeudenhoidon ja sotahistorian opetus tapahtuu edelleen luokkakokoonpanossa, ei puolustushaarajaon mukaisesti. Ohjelmassa oli kevyitä pallopelejä: polttopalloa ja jalkapallotennistä. Vaihteeksi näin ja ei edes tullut kunnolla hiki.
Liikunnan jälkeen palattiin vielä luokkaan, jossa merisotalinjan luokanvalvoja (Tutor) halusi keskustella koulun johtajan tiedotustilaisuudesta - sekä sen sisällöstä että siellä nähdyistä esimerkeistä upseerin käytöksestä. Keskustelu polveili moneen muuhunkin aiheeseen, joista painopisteeksi muodostui upseerien poliittinen osallistuminen ja poliitikan vaikutus upseereihin. Nämä molemmat ovat mielestäni Saksassa merkittävästi voimakkaampia ilmiöitä kuin Suomessa.
Torstaina pääosa ajasta käytettiin ryhmätöiden valmisteluun. Koska aikaa oli työmäärään nähden runsaasti, ehdin lounastauolla käymään myös uimassa. Englannintuntien aikana oli toisen työryhmän kokoontuminen, johon kuulun. Tässä työryhmässä kootaan näkemyksiä persoonallisuuden kehityksen (Persönlichkeitsentwicklung) opetuksen kehittämiseksi FüAkBw:ssä. Olen tuonut tähän työryhmään omat kokemukseni Maanpuolustuskorkeakoulun ja Suomen yleisesikuntaupseerikurssin johtamisen ja komentajuuden opetuksesta.
Perjantaina purettiin ryhmätyön tulokset. Yhteenvetona päädyttiin siihen, että merivoimien esiupseerien (Marineuniformträger) koulutuksen perustaksi ei tarvita erityistä peruskomptenssiprofiilia, vaan että puolustushaarayhteinen esiupseerien ja yleisesikuntaupseerien kompetenssiprofiili kelpaa sellaisenaan myös merivoimille. Ryhmätyön tulokset esitellään merivoimien esikuntaan. Perjantain toinen aihe oli se, että eräät keskiviikkoisessa koulun johtajan ajankohtaiskatsauksessa käsitellyt asiat olivat ilmestyneet aamun sanomalehdessä (FAZ). Tämä herätti keskustelua erityisesti siksi, että amiraali oli tilaisuuden alussa vedonnut ns. Chatham House -sääntöihin (eli että tilaisuudessa tapahtuvaa keskustelua voi lainata vapaasti, mutta mainitsematta henkilöitä tai näiden sidonnaisuuksia). Jäämme jännityksellä odottamaan jatkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)