83.-87. päivä

Tämän viikon kurssi on jakautunut seminaareihin, joissa käsitellään eri aiheita. Minän valitsin kyberturvallisuuden seminaarin, josta onnistuin saamaan myös paikan (seminaareissa on vain tietty määrä paikkoja ja ne täytetään toivomusjärjestyksessä). Minulla ei ole aiheeseen erityistä mielenkiintoa, mutta ainakin se on pois mukavuusalueelta. Lisäksi tässä seminaarissa piti saamani käsityksen mukaan opetuskielen olla englanti, mutta tämä osoittautui väärinkäsitykseksi. Seminaarin toisella viikolla on kuulemma joku luento englanniksi. Harmi, sillä englanninkielisyys oli ehkäpä tärkein syy sille että en valinnut jotain muuta seminaaria. Lisäksi tämän seminaarin aihe vaikuttaisi pikemminkin olevan sähköhuoltovarmuus kuin kyberturvallisuus. Tämä puolestaan johtuu opiskelijakollegoiteni mukaan siitä, että jälkimmäiseen aiheeseen ei Bundeswehristä löydy päteviä opettajia (tässä kommentissa tosin saattoi olla ripaus sarkasmia mukana). Muita mahdollisia aineita olisi ollut Lähi-Itä, Arabikevät, Ydinasestrategia ja Ukraina.
Maanantai alkoi vieralevan luennoitsijan eversti ja professori H.S.:n luennolla. Hän on korkeajännitetekniikan ja kantaverkon asiantuntija. Luento sisälsi syventäviä tietoja seminaarin valmistautumismateriaalista edeltävänä viikonloppuna opiskelemiini asioihin. Kuten aiemmin totesin, seminaarin valmistautumisaineisto oli ansiokkaasti poimittu julkisesta internetistä.
Seuraava johdantoluento käsitteli aihetta energiahuoltovarmuus oikeuden ja markkinoiden näkökulmasta, ja sen piti jo aimmasta luentosarjasta tuttu reservin majuri B.B.
Aamupäivään mahtui vielä yksi johdantoluento. Sen aiheena oli tietoverkko-operaatiot ja sen piti opiskelijatoveri majuri M.J. (ehkä tiedoissa pätevien opettajien puutteesta oli sittenkin totuuden siemen). Tämä näytti videon siitä, miten yksinkertainen tietomurto tehdän Linux-pohjaiselle palvelimelle, ja selosti samalla mitä videolla tapahtui. Varsin mielenkiintoista.
Iltapäivän aluksi toinen opiskelijatoveri, majuri A.N., piti ns. vapaaehtoisen luennon operatiivisesta ja strategisesta kommunikaatiosta. Aihe on vaikea, ellei jopa erittäin vaikea. Eräs StratComin (eli strategisen kommunikaation) vaikeuden ytimessä oleva tekijä on se perusasetelma, että kukaan ei halua tulla viestinnässään ylhäältä ohjailluksi. Erityinen ongelma tämän on vapaissa länsimaissa, joissa sanan- ja mielipiteenvapaus on itseisarvo. Siksi esim. Venäjä onnistuu StratCom:ssaan yleensä paremmin kuin länsi, eli sen narratiivi menee paremmin jakeluun kuin lännen.
Tiistain ensimmäisen luennon piti tohtori, reservin eversti H-W.B., joka johtaa omaa instituuttiaan "Institut für Wirtschafts- und Sicherheitsstudien" (FIRMITAS). Luennon aiheena oli käytännön kokemukset kriittisen infrastruktuurin häiriötiloista. Luennoitsija maalasi varsin synkän kuvan saksalaisen yhteiskunnan ja Bundeswehrin valmiudesta sietää laajoja ja pitkäkestoisia sähkökatkoksia.
Seuraavan luennon piti akatemian lakimies S. ja sen aiheena oli (tietenkin) kyber- ja informaatio-operaatioiden oikeudelliset näkökulmat. Luennolla viitattiin paljon YK:n julkaisuun "Cyber Warfare and International Law". Luennosta jäi kuitenkin päälimmäisenä mieleen se, että koska oikeudelliset kysymykset informaatioulottuvuudessa ovat usein kiistansalaisia, on ensiarvoisen tärkeää, että operaatioesikunnan lakimies tukee ymmärtää operaation tavoitteet ja tukee niitä. Vastahakoinen lakimies voi halutessaan vesittää koko operaation. Oman näkemykseni mukaan komentajan on tarvittaessa uskallettava ottaa riskejä lakimiehen neuvoista piittaamatta.
Aamupäivä päättyi eräänalaiseen paneelikeskusteluun, johon osallistuivat aamun luennoitsijan lisäksi semnaarin pääopettaja everstiluutnatti T.K. sekä eilinen luennoitsija B.B. Paneelin aiheena oli Bundeswehrin mahdollisuudet tukea siviiliyhteiskuntaa kriittisen infrastruktuurin häiriöissä. Paneelin yleinen käsitys Bundeswehrin kyvystä tukea oli varsin pessimistinen. Käsitys oli pikemminkin sensuuntainen, että asevoimat ovat yhtä lailla riippuvaisia siviiliinfrastruktuurin toimivuudesta. Käytin keskustelussa pari puheenvuoroa, joissa yritin ohjata näkökulmia kokonaisvaltaisempaan suuntaan, josta minun käsitykseni mukaan verkostoituneen yhteiskunnan tuvallisuudessa on kyse. Lisäksi ihmiset jatkavat toimintaansa siitä huolimatta, onko käytössä sähkövirtaa, vesijohtovettä, polttoainetta, jne. Siksi ensisijaisen tärkeää minun mielestäni olisi antaa ihmisille toimintaohjeita ja tukea heidän henkistä kriisinsietokykyä, resilienssiä ja ketteryyttä (muotisanoja käyttääkseni).
Iltapäivällä oli kaksi tuntia oikeudenhoidon monologia. Se tuntui erityisen raskaalta, sillä aamupäivällä oli lähes yhtä pitkä rupeama samaa showta.
Keskiviikkona oli vuorossa vierailu Hampurin verkkoyhtiön sähkönjakelukeskukseen. Osastopäällikkö B. piti luennon sähköverkkojen rakenteesta, turvallisuudesta ja riskeistä, minkä jälkeen tutustuimme jakelukeskukseen, josta kanta- ja jakeluverkkoja osavaltion alueella ohjataan. Vierailu oli hyvin järjestetty ja sisällöltään mielenkiintoinen. Vierailun jälkeen seminaari kokoontui luokkaan palautekeskustelua varten. Lounaan jälkeen oli liikuntaa, aiheena pelastusuinti. Harjoitusvaiheen jälkeen kuljetettiin tajuttomaksi tekeytynyttä paria 50 metriä (25 metrin jälkeen vaihdettiin kuljetusotetta). Testin teki vaikeaksi se, että kaikilla oli vaatteet (Bundeswehrin maastopuku) päällä, jolloin uiminen on huomattavasti raskaampaa kuin pelkissä uimahousuissa. Päivän päätteeksi oli ulkomaalaisten opiskelijoiden saksanopetusta. Siitä oli tällä kertaa jopa hieman hyötyä. Valitettavasti en kyennyt osallistumaan kahteen edelliseen opetustapahtumaan, enkä todennäköisesti pysty osallistumaan ensi viikollakaan. Se onkin saksan "tukiopetuksen" viimeinen istunto.
Torstain aloitti jälleen tohtori ja res. eversti H-W.B.:n luento, tällä kertaa aiheesta Bundeswehrin kriittinen infrastruktuuri ja omasuoja. Bundeswehrillä on Saksassa 250 toimipaikkaa, joista 58:ssa on enemmän kuin 1000 työntekijää. Luennoitsija edellytti uhkakuva- tai riskianalyysin tekemistä jokaiselle toimipaikalle. Nykyisellään tällaiset kuulemma puuttuvat monilta toimipaikoilta. Tämän jälkeen seurasi tehtävänanto ryhmätöille. Seminaariryhmä jaettiin kolmeen työryhmään, jotka tarkastelivat annettua aihetta hieman eri näkökulmasta. Karkeasti yksinkertaistettuna tilanne kuvattiin seuraavasti luonnonkatastrofi (lumimyrsky), sen aiheuttamat vauriot sekä käytettävissä olevat resurssit (panssaripataljoona). Loput aamupäivästä käytettiin ryhmätöihin, joita jatkettaisiin huomenna.
Iltapäivällä oli englanninopetusta, joka noudatti tuttua kaavaa: ensin keskusteltiin, sitten kuunneltiin uutiset ja keskusteltiin niistä, ja lopuksi katsottiin sotilasasioista kertovaa dokumenttisarjaa ja käytiin läpi siinä esiintyviä ilmaisuja ja sanastoa. Välillä oli kielioppitietoisku konditionaalisivulauseista. Ikävä todeta, mutta nämä englannintunnit eivät varsinaisesti opeta minulle paljoakaan uutta. Ne ovat toki tervetullutta vaihtelua saksan kuuntelemiseen.
Perjantaina tehtiin ensimmäisen viikon ryhmätyöt loppuun ja koottiin kolmen työryhmän työt yhdeksi esitykseksi. Perjantain työskentelylle oli varattu enemmän aikaa kuin siihen lopulta tarviittiin, joten viikonloppu päästiin aloittamaan jo ennen lounasta.