143.-147. päivä

Maanantai-aamupäivällä purettiin ryhmätöiden tulokset. Jokainen ryhmä esitteli, miten ja millä perusteilla he olivat päätyneet muuttamaan tai tarkentamaan kompetenssialueiden tai osakompetenssien määritelmiä sekä miten he olivat määrittäneet eri kurssien tavoitetasot tarkastelemillaan kompetenssialueilla (ks. edeltävän viikon perjantain merkintöjä ryhmätyön tehtävänannosta). Kukin ryhmä esitteli tuloksiaan n. puoli tuntia, johon sisältyi myös keskustelu. Tarkastelussa edettiin varsin syvälle siihen, mitä asioita eri alakompetensseihin sisältyy ja esitettiin myös kritiikkiä kompetenssimallia kohtaan. Kyseessä on henkilöstön osaamisen arvioimiseen tarkoitettu työkalu, ja viime kädessä arviointi on monessa suhteessa subjektiivista - varsinkin kun Bundeswehrin kursseilla ei järjestetä kokeita. Eipä silti, myös kokeiden arviointi voi usein olla tehty arvioijan subjektiivisesta näkökulmasta.

Maanantai-iltapäivällä oli johdatus merisotalinjan aselajiopintoihin, jotka alkavat seuraavalla viikolla. Merisotalinjan johtajana toimii komentaja S.P., joka antoi itsestään hyvän ensivaikutelman. Merisotalinjan eriytyvä opetus kattaa suurin piirtein kurssin keskimmäisen kolmanneksen ja se sisältää paljon opintomatkoja sekä harjoituksia.
Tiistain ohjelma oli kansainvälisille opiskelijoille eriytyvä, sillä tiistain opetuksessa syvennyttiin Bundeswehrin henkilöstöhallintoon. Niinpä kansainvälisille opiskelijoille järjestettiin muuta ohjelmaa. Tämä käsitti opastetun kierroksen Hampurin taidemuseossa, lounaan ja turistivenekierroksen Alsterilla. Päivä oli antoisan erilainen ja hyvä tilaisuus tutustua paremmin muihin kansainvälisiin opiskelijoihin.
Keskiviikon ja koko loppuviikon teema on oma osamoduulinsa, jonka otsikko on kulttuuri, interkulturaalinen kompetenssi ja niiden merkitys työelämässä. Tämä opintojakso järjestettiin luokkakoossa, eli jokaisessa kuudessa luokassa oli oma opettajansa tai jopa useampi opettaja. Oman luokkani opettajina toimivat osastonjohtaja H.B. ja professori T.R. He esittelivät mielenkiintoisen paketin kolmelle seuraavalle aamupäivälle mutta totesivat samaan hengenvetoon, että aika ei millään riitä laajan aiheen tyhjentävään käsittelyyn. Niinpä moduuli aloitettiin kartoittamalla osallistujien kokemusta ja koulutusta kulttuurien välisistä rajapinnoista sekä toivomuksia ja mielenkiinnon kohteita opintojaksolle. Tämän jälkeen pohditiin kulttuurin olemusta pienimuotoisen harjoituksen avulla. Keskeisiksi kulttuurin osatekijöiksi todettiin normit ja arvot, jotka toteutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Interkulturaalisen kompetenssin osa-alueiksi luennoitsijat määrittivät tunteet, ajatukset ja toiminnan. Itse esitin lisättäväksi kommunikaatiota, mutta tämä kuulemma sisältyy toimintaan, siis psykologien näkökulmasta, joita molemmat luennoitsijat ovat koulutukseltaan. Bundeswehrin kompetenssimallin sosiaalisen komptetenssin kompetenssialueen alakompetenssi on interkulttuurinen kompetenssi. Tämän alakompetenssin määritelmä avattiin hyvin tarkkaan ja siitä keskusteltiin pitkään. Aamupäivän päätteeksi tarkasteltiin kulttuurin ulottuvuuksia Geert Hofsteden mallin mukaisesti esimerkkien valossa. Lisäksi teimme pienimuotoisen ryhmätyön, jossa tarkastelimme toisaalta Saksan ja toisaalta Bundeswehrin kulttuureja Hofsteden ulottuvuuksissa.
Iltapäivällä oli liikuntaa, johon yritin osallistua täysipainoisesti edeltävän viikonlopun koitoksista huolimatta.
Torstaina interkulttuurisen kompetenssin seminaari jatkui samalla kokoonpanolla kuin keskiviikkona. Opetusmenetelmä oli edelleen keskustelupainotteinen, kuten täällä on tapana. Päivä aloitettiin kertaamalla kulttuurin eri määritelmiä ja Hofsteden mallin mukaisiin kulttuurin ulottuvuuksiin liittyviä kysymyksiä. Ensimmäisenä varsinaisena aiheena käsiteltiin vierauden tai toiseuden käsitettä (Fremdheit), josta H.B. piti alustuksen. Tästä siirryttiin sujuvasti sosiaalisen identiteentiin teoriaan. Perusväite oli, että ryhmään kuulumisella on ratkaisevan tärkeä merkitys sosiaalisen identiteetin muodostumisessa ja että siitä on suurta hyötyä yksilölle. Näin ollen ryhmään tai ryhmiin kuulumista vahvistetaan ennakkoluuloilla ja tekemällä eroa ryhmien välille. Ennakkoluulot ovat siis tietyllä tapaa väistämättömiä ja välttämättömiä. Moniin ryhmiin kuulumisellla ja monien kulttuurien vaikutuksella tai läsnäololla on kuitenkin etuja tietyissä tilanteissa. Toisaalta tästä ns. monikulttuurisuudesta on myös haittaa toisissa tilanteissa.
Seuraavaksi arvioitiin ihmisiä näiden ulkonäön perusteella. Tehtyjen havaintojen perusteella päästiin siihen, kuinka henkilöiden ominaisuuksia arvioitaessa on olemassa tiettyjä lainalaisuuksia ja riippuvuussuhteita. Esimerkiksi miellyttävä ulkonäkö yhdistetään lähes aina sosiaalisuuteen. Älykkyys puolestaan yhdistetään lähes aina luotettavuuteen ja paineensietokykyyn. Nämä ovat klassisia arviointivirheitä, jotka eivät vastaa tositilannetta. Stereotypian ja ennakkoluulon välinen ero on siinä, että stereotypiat ovat enemmänkin kokemukseen ja todennäköisyyksiin perustuvia, kun taas ennakkoluulot ovat tunteisiin ja affekteihin perustuvia (ja väitetysti pääsääntöisesti kielteisiä). Tie ennakkkoluuloihin kulkee sinänsä hyödyllisten ja välttämättömien kategorisoinnin ja stereotypioiden kautta. Ennakkoluulo on näihin perustuva affektiivinen arvotus. Oman arvion tai asennoitumisen ja oman toiminnan välille ei kuitenkaan voi vetää suoraa syy-yhteyttä. Järkiperusteinen toiminta häviää kuitenkin lähtökohtaisesti aina tunnepohjaiselle. Tälle on useita syitä, mutta yksi tärkeimmistä on, että aivot yrittävät toimia taloudellisesti ja säästää energiaa käyttämällä valmiita ratkaisuja ja välttää ajattelemasta itse. Iltapäivällä oli tavalliseen tapaan englanninopetusta.
Perjantaina seminaari jatkui suunnitelman mukaan. Aamu aloitettiin käsittelmällä sitä, onko kultuurisella monimuotoisuudella kielteisiä vai myönteisiä vaikutuksia. Tämä riippuu olosuhteista, tavoitteista ja eräistä muista reunaehdoista. Mikäli ryhmän keskinäisriippuvuus on heikko, on ulkoisilla, demografisilla eroavaisuuksilla suurimmat kielteiset vaikutukset. Mikäli taas keskinäisriippuvuus on voimakas, ovat psyykkiset eroavaisuudet avainasemassa. Nämä taas perustuvat arvoihin. Täten olisi erittäin tärkeää ryhmän sisäisen kitkan ja stressin välttämiseksi, että ryhmän jäsenten keskeiset arvot olisivat mahdollisimman samankaltaiset. Interkultuurisen kompetenssin kannalta on siis tärkeää tunnistaa omat ydinarvot ja pyrkiä tunnistamaan toisten. Arvojen yhteensovittaminen ei ole mahodllista, sillä ne ovat aikuisikään tultaessa (n. 25-35 vuoden iässä) jo varsin vakiintuneet, ja erittäin vaikeita muuttaa. Arvojen muutokseen johtaa oikeastaan ainoastaan ulkoisten olosuhteiden rajut ja pysyvät muutokset (esim. Saksojen yhdistyminen) tai voimakas tunne-elämään vetoaminen (esim. rakastuminen). Ns. järkipuheella arvojen muuttaminen ei käytännössä ole mahdollista. Luoennoitsijat käyttivät arvomuutosten edellytyksistä nimityksiä "kriittiset kokemukset" ja "ideaalityyppiseen arvoprofiiliin (eli esikuvaan) sopeutuminen". Arvoista on tehty useita erilaisia malleja tai arvojärjestelmiä, joista seminaarissa esiteltiin Schwarzin (1992; 1996) malli. Tämän mallin avulla tarkasteltiin ensin mahdollisia arvoristiriitoja ja sen jälkeen omia ydin- ja keskeisiä arvoja pienen ryhmätyön kautta.
Opintojakso päätettiin tarkastelemalla niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat stressiä interkulttuurisessa kontekstissa. Nämä liittyvät tilanteisiin, henkilöihin ja ryhmiin, sekä näistä tehtyihin arvioihin. Näiden arvioiden seurauksena syntyy tunteita, jotka koetaan stressinä.
Kokonaisuutena kolmipäiväinen interkulttuurisen kompetenssin opintojakso oli erinomainen. Opetusmenetelmät olivat melko tavanomaisia, mutta opettajien korkea ammattitaito sekä sisällössä että menetelmissä tekivät jaksosta sekä mielenkiintoisen että antoisan.

139.-142.päivä

Maanantai oli toinen pääsiäispäivä. Tiistai alkoi uuden opintojakson esittelyllä. Moduulin aiheena on henkilöstöhallinto sekä organisaatioteoria. Jakso sisältää sekä luentoja, harjoituksia ja ryhmätöitä. Ensimmäisen luennon piti everstiluutnantti D.H. puolustusministeriöstä, missä hän työskentelee ministeriön johdon alaisessa organisaatio- ja tarkastusesikunnassa. Hänen luentonsa käsitteli organisaation (eli henkilöstökokoonpanon), määrärahojen ja henkilöstön muodostamaa kokonaisuutta ja näiden kolmen tekijän keskinäisiä riippuvuussuhteita. Johto määrittää tavoitteet, ja tavoitteet vaikuttavat organisaatioon. Tämä tarkoittaa, että organisaatio on aina muuttuva ja joustava. Näin tuleekin olla. Bundeswehrissä on tavoitteena, että upseerit olisivat asiantuntijoita tai syventyneitä yhdellä toimialalla. Yleisesikuntaupseereilla näitä erikoistumisalueita tulisi olla kaksi. Tavoitteena on, että yleisesikuntaupseerit palvelisivat urallaan kahdessa eri tehtävässä kummallakin näistä erikoistumisaloista. YE-upseereiden tavoite Bundeswehrissä on vähintän A16-tason virka, mutta kaikki eivät tähän pääse.
Seuraavan luennon piti everstiluutnantti M.L. Hän työskentelee samassa ministeriön johto- ja tarkastusesikunnassa kuin edellinen luennoitsija. Hänen luentonsa käsitteli Bundeswehrin organisaation ja henkilöstöhallinnon tärkeimpiä perusteasiakirjoja. Organisaatiota ei sellaisenaan ole kuvattu missään yksittäisessä asiakirjassa (kuten Suomen kenttäohjesäännöt). Tärkeimmät perusteasiakirjat ovat Saksan puolustusselonteko (ns. Weissbuch) sekä ns. "Dresdenin julkaisu" (Dresdner Erlass), jossa kuvataan puolustusministeriön hallinnonalan ylimmän johdon vastuut ja organisaatio. Bundeswehrin varsinainen organisaatio ja henkilöstökokoonpano on tarkemmin kuvattu useissa erilaisissa alemman tason suunnitelmissa ja konseptiasiakirjoissa. Kokonaiskuvan hahmottaminen on siksi vaikeaa. Olen pannut merkille, että organisaatiot ovat usein vaikeita hahmottaa myös saksalaisille kollegoilleni. Tämän huomaa siitä, että he eivät mielestäni usein oikein osaa vastata selkeästi, kun esitän heille organisaatioita koskevia kysymyksiä. Tilanne olisi kylläkin vastaava minun kohdallani, mikäli minulta kysyttäisiin puolustusministeriön tai pääesikunnan organisaatiosta. Merivoimat ja Logistiikkalaitoksen organisaation voisin sanoa jotakuinkin tuntevani. Luennoitsija väitti, että kaikki puolustusministeriössä palvelevat sotilaat eivät ole Bundeswehrin ylitarkastajan (Generalinspekteur der Bundeswehr) alaisia, vaan ovat ministerin johdossa. Tarkemmin ajatellen näinhän se tietenkin on eli tilanne on vastaava kuin Suomessa.
Ajatukseni vain sekoittuivat siitä, että ylitarkastaja esikuntineen on osa puolustusministeriötä, kun taas Suomessa pääesikunta ja puolustusministeriö ovat erilliset (operaatioesikunnan asemaa tässä kokonaisuudessa en vieläkään ymmärrä, mutta onhan tässä vielä kurssia jäljellä). Aamupäivän kolmannen luennon piti everstiluutnantti Ingo Kloppmeier aiheesta prosessinohjaus organisaatiossa. Prosessinohjaus Bundeswehrissä toteutetaan AKV-periaatetta noudattaen (Aufgabe, Verantwortung, Kompetenz). Tällä tarkoitetaan, että tehtävän, vastuun ja osaamisen tulisi kulkea käsi kädessä. Luennon perusteella prosessijohtaminen on lyönyt itsensä täysillä läpi myös Bundeswehrissä. Mielestäni prosessijohtaminen on näkökulma asioiden johtamiseen, joka ei sovellu sellaisenaan kuin hyvin harvojen asioiden käsittelemiseen, eikä lainkaan ihmisten johtamiseen. Vaikuttaisi siltä, että prosessijohtaminen on koulukuntana saanut sivustatukea uusilta tietoteknisiltä toiminnanohjaus- ja johtamisjärjestelmiltä, jotka edellyttävät prosessimallista ajattelutapaa (PVSAP/SASPF). Oma ajatteluni ei oikein taivu pelkistämään monimutkaista todellisuutta yksinkertaisiksi prosesseiksi, joilla on syöte, vaiheita ja tuote. Minusta prosessiohjaus tai -johtaminen on rajoittunut ja kankea johtamisjärjestelmä monimutkaisten organisaatioiden johtamiseen.
Aamupäivän kolme luentoa toteutettiin rasteina siten, että kaksi luokat kiersivät pareittaan kolmella eri luennolla. Luentojen pitäjät joutuivat siis esittämään saman asian kolme kertaa peräkkäin. Tällä tavalla järjestää opetus on sekä huonoja että hyviä puolia. Kun luennot ovat aiheiltaan lähellä toisiaan, joutuvat opettajat kaiken lisäksi miettimään, mitkä luennot kuulijat ovat jo kuulleet, ja siten sopeuttamaan aihetta aamupäivän mittaan. Kaikkia perusteita ei tarvitse kerrata kolmannella luennolla. Aamupäivän lopuksi kurssi kokoontui vielä yhteen reflektoimaan ja keskustelemaan aamupäivän aiheista. Nämä ovat yleensä varsin hyviä tilaisuuksia, mutta nyt keskustelu ei jostain syystä saanut tulta alleen. Liekö ollut pääsiäisloman jälkeistä väsymystä. Iltapäivällä luokanvalvojan tunneilla käsiteltiin ajankohtaisia asioita sekä kuultiin luokanvalvojan luento hänen kokemuksistaan osallistumisesta tulvavaurioiden rajoittamiseen vuonna 2013. Tämä luento liittyi lomaviikkoni aikaiseen aiheeseen eli viranomaisyhteistyöhön.
Keskiviikon rakenne oli samankaltainen kuin tiistain: kolme ryhmää kiersi kolmella rastilla luokissa kuulemassa luentoja, ja aamupäivän päätteeksi oli kokoava reflektointi- ja keskusteluistunto.
Ensimmäinen luento käsitteli keskivälin henkilöstösuunnittelua ja sen piti osastopäällikkö L. puolustusministeriöstä. Hän lähestyi aihetta henkilöstömäärän kasvattamisen ja siihen liittyvien ongelmien näkökulmasta. Keskivälin suunnittelujänne on 7 vuotta. Erityisen haasteellisina lähtökohtina luennoitsija nosti esiin väestökehityksen sekä ns. osaamisvajeen. Sunnittelun suurimmaksi haasteeksi hän nosti keskivälin henkilöstösuunnitelman yhteensovittamisen muiden osastojen suunnitelmien kanssa. Minua kiinnosti eniten osaamiseen liittyvät kysymykyset. Mitä
sotilaan on osattava 10, 20 tai 40 vuoden kuluttua? Vastausta ei ole olemassa. Lisäksi tulevat ongelmat palveluspaikkojen täytössä: kaikki eivät suostu palvelemaan missä tahansa, etenkään ne osaajat, joilla on kysyntää työmarkkinoilla. Luokasta kysyttiin, onko yleinen asevelvollisuus varasuunnitelma. Ei kuulemma ole, koska se ei ole järkevää eikä se saa olla suunnitelmissa. Näistä vastauksista oltiin luokassa myös eri mieltä.
Toisen luennon piti alivaltiosihteeri H.B. puolustusmienisteriöstä. Hänen toimialaansa on henkilöstömenojen hallinnointi. Merkittävä eri Saksan ja Suomen järjestelmien välillä on, että sotilasarvo ja palkkaluokka ovat sidoksissa toisiinsa. Kullekin sotilasarvolle on siis sitä vastaava palkkaluokka (tai joissain tapauksissa kaksi), ja sotilaiden ylentäminen voi tulla kyseeseen vain mikäli siihen on rahallisesti varaa (eli virka on avoin). Koko luento pyöri oikeastaan
tähän järjestelyyn liittyvien lainsäädännön, sopimusten ja poikkeustapausten ympärillä. Bundeswehrin henkilöstömäärät ovat Suomeen nähden suuria. Esimerkiksi kenraalin virkoja on n. 200, ja upseerien virkoja yhteensä n. 25000. Lääkintäupseerien virkoja on yhteensä n. 4000. Bundeswehrin henkilöstövahvuus oli alimmillaan n. 177000, mutta se on tänä  vuonna nousussa. Tavoite on päästä yli 18000 henkilöön jo ensi vuonna. Kyseessähän on ammattiarmeija, joten henkilöstömenot ovat valtavat, n. 50 % puolustusbudjetista eli n. 20 miljardia euroa. Suomen ja Saksan puolustusvoimien henkilöstöjärjestelmien perustavanlaatuisista eroista ja puutteellisista perustietämyksestäni johtuen en kyennyt seuraamaan luennoitsijan argumentointia hänen vastatessaan opiskelijoiden lukuisiin kysymyksiin.
Kolmas luento käsitteli henkilöstörakenteen suunnittelua ja sen piti komentaja A.K. Luento oli prosessiorientoitunut kuvaus henkilöstörakenteen suunnittelusta. Se sisälsi varsin yksityiskohtaisia lukuja kunkin henkilöstöryhmän suunnitellusta kasvusta seuraavan parin vuoden aikana. Mielenkiintoista oli, että henkilöstösuunnitteluosastolla myös jonkin verran tutkitaan henkilöstörakenteen suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä, kuten väestörakennetta, yhteiskunnallista kehitystä, työmarkkinatilannetta, aseteknologista kehitystä jne.
Torstaina henkilöstöhallinnon opintojaksolla siirryttiin käsittelemään osaamisen kehittämistä, suomeksi sanottuna koulutusta. Johdantoluennon aiheeseen piti komentaja, joka ei poikkeuksellisesti esitellyt itseään. Myöhemmin tarkastin, että hänen nimensä oli W. Häntä säesti everstiluutnantti S. Osaamista lähestytään Buneswehrissä kompetenssimallin kautta, siinä missä Suomessa käytetään sotilaan toimintakyvin mallia. Kompetenssimalliin syvennytään ryhmätöissä, jotka jatkuvat seuraavalle viikolle. Ryhmätöiden aiheet olivat johtamiskompetenssi (ihmisten ja asioiden), sosiaalinen kompetenssi, itsekompetenssi, ammatillinen kompetenssi ja menetelmäkompetenssi. Periaatteessa Bundeswehrin kompetenssimalli on tehtäväkohtainen, eli jokaiselle tehtävälle tarvitaan eri kompetenssiprofiili. FÜAkBw:llä on kuitenkin oivallettu, että jokaista tehtävää varten ei erikseen pysytytä kouluttamaan yhdellä ja samalla kurssilla. Niinpä koululla on koottu esiupseerin peruskompetenssiprofiili, johon koulutus tähtää. Kompetenssimallin viisi kompetenssialuetta on jaettu 29 alakompetenssiin.
Aamupäivän syventävän johdantoluennon osaamisen johtamiseen piti kommodori L. puolustusministeriön henkilöstöosastolta. Yllätyksekseni luennon sisältö olikin pitkälti kertausta tiistain ja keskiviikon luennoilta, vaikka viikko-ohjelmassa luki, että luennon näkökulma on Bundeswehrin kompetenssimalli. Nyt luento ei juurikaan tukenut iltapäivällä alkavia ryhmätöitä. sen sijaan hän esitteli ikäpyramideja eri sotilasarvoille ja henkilöstöryhmille. Bundeswehrissä näyttäisi olevan sama ongelma kuin Suomessa sen suhteen, että eläkeikää pitäisi nostaa, mutta asevoimille
työntekijöiden keski-iän kohoaminen on erityinen ongelma. Luennoitsijan tähän ongelmaan esittämät ratkaisut eivät mielestäni olleet erityisen luovia tai tarjoinneet siihen varsinaista ratkaisua.
Iltapäivällä piti olla enlanninopetusta, jossa katsoimme videon eräästä tulevaisuuden skenaariosta ja siihen liittyvästä sotapelistä, ja keskustelimme siitä. Vaikka tunti tällä kertaa oli ihan ok, ei englanninopetus tässä laitoksessa ei aina vastaa sitä korkeaa tasoa, jota opetus muilta osin edustaa. Tässä kohden on hyvä muistaa, että FüAkBw ei nimestään huolimatta ole yliopisto tai akateemista tasoa, vaikka se toimiikin läheisessä yhteistyössä Bundeswehrin yliopistojen kanssa. Parannettavaa näkisin tässä suhteessa olevan erityisesti olevan kielten- ja liikunnanopetuksessa: ne ovat hyvää suomalaista peruskoulutasoa sisällöltään ja menetelmiltään.
Perjantaina toteutettiin ryhmätyö, joka käsitteli Bundeswehrin EUK:n eli esiupseerikurssin (BLS eli Basislehrgang Stabsoffiziere) ja YEK:n eli yleisesikuntaupseerikurssin (LGAN eli Lehrgang General- und Admiralstabsdienst National) tavoiteltavien kompetenssien eroja. Tehtävä oli sidottu Bundeswehrissä käytettävään kompetenssimalliin siten, että 5 kompetenssialueen 29 alakompetenssista muodostuu kompetenssiprofiili. Kurssi jaetiin viiteen ryhmään, joista kukin tarkasteli yhtä kompetenssialuetta. Ryhmien tehtävänä oli tarkastella uudelleen ensiksi osakompetenssien määritelmiä ja etsiä niistä puutteita tai tarkennettavaa. Lisäksi tehtävänä oli tarkastella uudelleen niitä tavoitetasoja (tasot 1-5, jossa 1 on korkein), jotka kussakin osakompetenssissa on asetettu BLS:n ja LGAN:in opiskelijoille. Kriittisyyttä ja hyviä perusteluja painotettiin. Itse päädyin käsittelemään johtamisen kompetenssialueen alakompetenssia "aloitteellisuus" tai aloitekyky (Initiative). Ryhmälleni kävi pian ilmi, että tällä alakompetenssilla on voimakkaita sidoksia muihin alakompetensseihin sekä kompetenssialueisiin. Tehtävänä ei kuitenkaan ollut kritisoida kompetenssimallia (jota itse siis pidän varsin monimutkaisena työkaluna henkilön kompetenssin arviointiin), vaan arvioida millaista osaamista kurssien jälkeen tulisi olla. Ryhmätyön tulokset valmistuivat parissa tunnissa. Aamupäivän lopuksi ryhmän tulokset koottiin yhteen ja niistä
keskusteltiin. Ryhmätyö oli kokonaisuutena hyvin suunniteltu ja johdettu.
Tämä viikko oli kurssin ensimmäisen kolmanneksen eli yhtenevien opintojen tai perusteiden toiseksi viimeinen viikko. Kurssin toinen kolmannes eli  aselajijakso alkaa seuraavan viikon jälkeen, minun osaltani merivoimalinjalla. Tämän jakson valmistelut ovat jo pitkään olleet täydessä käynnissä.

135.-138. päivä

Pääsiäisviikko oli varattu opinnäytetön (Lehrgangsarbeit) valmisteluun. Opetusmenetelmänä oli omatoiminen opiskelu Saksan liittovaltion. Osa luokkatovereistani opiskeli koululla ja osa kotona tai majoituksessa. Koululla asioivat eivät kuitenkaan vaivautuneet pukemaan virkapukua, vaan liikkuivat siviili- tai jopa urheiluvaatteissa. Yllättyisin, jos tähän ei puututa jälkikäteen. Toisaalta olen jo useamman kerran saanut yllättyä siinä, mitkä asiat ovat tässä lyseossa tärkeitä ja mitkä eivät. Itse yleensä puen virkavaatteet koululla asioidessani. Se on selkeämpää, eikä kenenkään tarvitse ihmetellä mikä siviili ulkomaalainen rakennuksissa liikkuu.
Maanantaina matkustin Bundeswehrin kielikeskuksen (Bundessprachenamt) päätoimipisteelle Hürthiin Kölnin lähettyvillä. Tarjoituksenani oli haastatella sotilastulkkitoiminnasta (SMD 3 UAE, eli Sprachmittlerdienst 3 Unterstüzung Auslandeinsätze) vastaavan osaston johtajaa A.G.:a Junamatka Hampurista Hürthiin kesti n. 5 tuntia, jotka hyödynsin kirjallisiin töihin. Tätä varten olin ostanut liput ensimmäiseen luokkaan, jossa on työpöydällisiä ja sähköpistokkeella varustettuja paikkoja. Vierailuni isäntä oli minua vastassa asemalla ja vei minut kurssimajoitukseen
Bundessprachenamtin kasarmille. Tämän jälkeen menimme yhdessä illalliselle ravintolaan. Seuraavasta päivästä eli tiistaista tuli pitkä ja raskas, mutta varsin antoisa. Vierailuuni oli varauduttu ohjelmalla, joka ylitti odotukseni moninkertaisesti. Sain haastatella sekä sotilastulkkiosaston johtajaa että varajohtajaa sekä yhdessä että erikseen. Lisäksi sain haastatella neljää sotilastulkkina operaatioissa palvellutta henkilöä ja osallistua sotilastulkiksi hakeutuvan henkilön soveltuvuuskokeeseen. Haastattelemiani henkilöitä olivat osastopäällikön sijainen J.K. sekä sotilastulkit Y.B., H.P., D.P. ja A.C.
Keskiviikon ja torstain tehokkaat työtunnit käytin muistiinpanojeni läpikäymiseen sekä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen perehtymiseen. Tehokkaat eli tuottavat työtunnit tieteellisessä kirjoitustustyössä kahdella vieraalla kielellä (kirjoitan englanniksi lähdekirjallisuuden ollessa pääasiassa saksaksi) rajoittuvat minulla muutamaan tuntiin päivässä. Mikäli tekstiä yrittää suoltaa tätä pidempään, laskee sen laatu niin alhaiseksi, että työstä ei juurikaan ole lopputuloksen kannalta hyötyä.

131.-134. päivä

Varhain maanantaiaamuna lähdettiin bussilla kohti Potsdamia. Matka kesti aika tarkkaan 4 tuntia. Perillä päädyimme paikallisen lääkintärykmentin upseerikerholle, missä seurasi luento Bundewehrin lääkinnän historiasta ja etiikasta. Luennolla tuotiin ansiokkaasti esiin niitä moninaisia ettisiä kysymyksiä, joihin lääkintäjoukot joutuvat käytännössä ottamaan kantaa. Luennon piti lääkintäeversti R. V. Lounaan jälkeen lääkintäeversti S. luennoi lääkintähuollon järjestelyistä Bundeswehrin kansainvälisissä operaatiossa. Saksan panos lääkintätoimialalla on perinteisesti ollut varsin vahva, ja myös Suomi on usein tukeutunut saksalaisten kenttäsairaanhoitoon. Tämän jälkeen Brandenburgin osavaltion sotilaslääkintähuollon aluellinen vastaava, lääkintäkommodori S. luennoi paikallisista järjestelyistä. Tätä luentoa seuranneessa keskustelussa pääteemaksi nousi henkilöstön valinnat kansainvälisiin operaatioihin ja erityisesti palveluskelpoisuuden lääketieteellinen määrittäminen. Ilmeisesti alueellisella organisaatiolla on erityisesti miehistön rekrytoinnissa ja palveluskelpoisuuksien määrittämisessä suuri rooli. Majoitus oli hyvätasoisessa hotellissa, jossa hämmästyksekseni jokaiselle oli oma huone.
Tiistaina tutustuimme lääkinnän toimintanäytökseen ja kalustoesittelyyn (Informationslehrübung Sanitätsdienst Bundeswehr, eli ILÜ SanDstBw). Bussimatka lääkintärykmentin harjoitusalueelle kesti n. tunnin. Perillä seurasi aloitusluento, jossa rykmentin komentaja lääkintäprikaatikenraali W. sekä lääkintäeversti S. esittelivät joukko-osaston sekä näytöksen ja esittelyn kulun. Aamupäivän toimintanäytöksissä seurattiin kahden haavoittuneen potilaan matkaa evakuointiketjussa aina komppanian lääkintäpaikalta evakuointiajoneuvoilla joukkosidontapaikalle ja sieltä helikopterilla kenttäsairaalaan asti. Kenttälounaan jälkeen iltapäivällä oli vuorossa kalustoesittely viidellä rastilla. Näiden aiheina olivat evakuointiajoneuvot, suojelutiedustelu ja kenttälaboratorio, haavoittuneiden henkilönpuhdistusrata, liikkuva erikoisjoukkojen leikkaussali sekä potilasjohtamisjärjestelmä. Lisäksi yhdellä rastilla oli kahvitauko.
Harjoituksessa tuli monta kertaa esiin Bundeswehrin lääkintätoimialaa velvoittava maksiimi: sotilaille on kenttäoloissa kyettävä tarjoamaan vastaavantasoinen hoito kuin Saksassa. Tämä periaate näkyy myös käytännössä. Kenttälääkintään on Bundeswehrissä panostettu voimakkaasti. Monessa puheenvuorossa todettiinkin, että Saksan kenttälääkintä on maailman paras. Kenttäsairaala ensiapuasemineen, teho-osastoineen, leikkaussaleineen ja hammaslääkäriasemineen oli varsin vaikuttava kokonaisuus. Sairaalaan kuuluu mm. elektrotomografialaite, joka painaa 7,5 tonnia. Myös erikoisjoukkojen käyttöön tarkoitettu siirrettävä leikkaussali oli varsin vakuuttava ja hyvin varusteltu kokonaisuus. Siihen sisältyi mm. laitteet, joilla voidaan akkukäyttöisesti valmistaa useiden tuntien ajan leikkaussalihoidon edellyttämä happi ja typpi ilmasta erottamalla. Myös haavoittuneiden henkilöiden puhdistusradan esittely oli varsin hyvin toteutettu.
Keskiviikkona vierailtiin Saksan Punaisen Ristin päämajassa Berliinissä. Punaisen Ristin toimintaa esitteli kolme järjestön toimihenkilöä, joista vanhin paikallolija oli pääsihteerin sijainen J. R. Luentojen sisältö käsitteli punaisen ristin roolia osana Saksan pelastustoimea, väestönsuojelua ja poikkeusolojen lääkintähuoltoa. Järjestestöllä on varsin mittava rooli ja myös lakisääteisiä tehtäviä. Punaisen Risin "brändi" ja logo ovatkin liittovaltion omaisuutta. Silti valtaosa järjestön rahoituksesta tulee hyväntekeväisyydestä ja henkilöstö on pääosin vapaaehtoisia. Luennoitsijat totesivat kuitenkin, että poikkeusolojen suunnitelmissa on puutteita, eikä suursodan vaikutuksiin ole enää vuosikymmeniin toden teolla varauduttu. Tähän halutaan jatkossa panostaa enemmän. Paluumatka takaisin Hampuriin kesti pidempään kuin tulomatka, eli lähes 5 tuntia. Linja-auton penkki tulee tällä kurssilla tutuksi.
Torstain aamupäivän luennot käsittelivät Bundeswehrin lääkinnän yliopistotason koulutusta. Ensimmäinen luennoitsija oli Münchenissä sijaitsevan Bundeswehrin lääkintäyliopiston johtaja, lääkintäkenraalimajuri G.K. Luentonsa hän piti paperista lukien ja se käsitteli pääosin lääkinnän yliopistokoulutuksen yhteistyösuhteita siviilisektorin kanssa sekä tulevaisuuden haasteita. Tämän jälkeen luennoi saman yliopiston pääopettaja (Direktör Lehre), lääkintäeversti H-U. H. Hän käsitteli lääkintäyliopiston (ja koko aselajin) arvoja ja strategiaa. Tämän lisäksi hän esittelin Bundewehrin lääkärien oman koulutusohjelman ja painotti sen käytännönläheisyyttä akateemisten ansioiden ohella. Aamupäivän viimeisen luennon piti lääkintäeverstiluutnantti K.K. aiheesta Bundeswehrin lääkinnän tutkimustoiminta. Luennot päätti tavan mukaan paneelikeskustelu.
Torstai-iltapäivällä kokoontui tulevien kurssien johtajana kehittymistä suunnitteleva työryhmä, jonka jäseneksi minut on valittu. Valmistelin oman panokseni ryhmän esitykseen ja tallensin sen verkkoasemalle.
Perjantai oli työajan tasaus- ja asiointivapaata. Täällä on tapana, että opintomatkoilla väistämättä syntyvät ylitunnit korvataan vapaa-aikana ensimmäisen tilaisuuden tullen. Perjantaina oli mahdollisuus myös pitää lomaa. Koska sekä minun loma- että työaikakirjanpitoni ovat Suomessa, on tilanne jossain määrin keinotekoinen. Niille opiskelijoille, joilla ei ole tunteja työaikapankissa tai jotka eivät tahdo käyttää lomaa, järjestetään kuitenkin opetusta. Toisilla luokilla tämä tarkoittaa itseopiskelua Hampurin suurkaupunkialueella. Toiset luokanvalvojat taas edellyttävät, että itseopiskelu tapahtuu omassa luokassa virkapuvussa. Meidän luokanvalvojamme on tykästynyt liikuntaan, ja niinpä meille järjestettiin perjantaiaamupäivällä ohjattu kuntopiiri, juoksulenkki sekä luento jalkaväkitaktiikasta. Opetukseen osallistui minun lisäkseni 2 muuta henkilöä. Luokkamme vahvuus on 16. Liikuntakoulutuksesta vapautettujen ei tarvinnut osallistua, sillä jalkaväkitaktiikan luennosta ei ilmoitettu etukäteen. Kuntopiiriharjoituksen jälkeen pyysin lupaa poistua, mikä minulle myönnettiin.

Seuraavan viikon olen lomalla. Tällä kurssilla edellytetään, että lomia käytetään normaalisti ja suunnitellusti, joten ajattelin että "maassa maan tavalla". Suomessahan virkaurakurssien aikana ei käytetä lomia muuten kuin yhteisesti käskettynä aikoina, ja loput lomat siirtyvät kurssin jälkeisessä virkapaikassa pidettäväksi. Täällä sen sijaan jokainen vastaa siitä, että lomat ja mahdolliset työaikapankin tunnit tulevat käytetyksi ajallaan. Minä olen tähän mennessä suunnitellut käyttäväni pakollisten kesä- ja joulutaukojen ulkopuolella toistaiseksi vain yhden viikon lomaa, ja se on ensi viikko. Loma tulee todellakin tarpeeseen, sillä kevät on ollut raskas.

126.-130. päivä

Maanantaina oli kuntosuorituspäivä, eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Kurssi oli jaett kahteen ryhmään, joista toinen marssi ja toinen suoritti ammunnat sekä suojelu- ja lääkintäkoulutuksen. Ryhmiä vaihdettiin lounasaikaan. Sää oli pilvinen ja tihkusateinen, mutta onneksi ei sentään satanut kunnolla. Marssisuoritus 15 kilon repun kanssa oli tällä kertaa vain 6 km:n pituinen, mutta koska siitä pitää suoriutua tunnissa, käy se silti kuntoilusta.
Kuntosuorituspäivät ovat mukavaa vaihtelua luentosalissa istumiselle. Ammunnat ja suojelukoulutus suoritettiin nekin odotettua alemmalla tasolla: ampumaradalla toteutettiin kaksi pistooliammuntaa, joissa ammuttiin yhteensä kahdeksan (!) patruunaa. Suojelukoulutusrasti oli sekin varsin yksinkertainen. Siinä tarkastettiin henkilökohtainen suojavarustus (suojanaamari ja suojanaamarilaukun muun sisältö) sekä sovitettiin sovitettiin suojanaamaria kerran. Kaikkia osallistujia ei tuntunut tämäkään vähä hirveästi kiinnostavan. Minulla ei valitettavasti ole tarvittavaa varustusta mukana täällä, koska sitä ei kurssikäskyssä edellytetty.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso tai -moduuli, jonka aiheena on Bundeswehrin terveydenhoito. Terveydenhoidon käsitteeseen Bundewehrissä sisältyy mm. lääkintä, lääkinnän johtaminen, tuki, huolto ja logistiikka. Tämä jakso kestää 8 päivää eli 2 viikkoa (pois lukien tämän viikon maanantai ja ensi viikon perjantai, joka on opintomatkasta aiheutuva työajan tasausvapaa). Aiheelle annettava huomattava painoarvo kertoo paljon lääkintäaselajin huomattavasta asemasta Bundewehrissä. Itse asiassa se on enemmän kuin aselaji, sillä lääkintä (Zentrale Sanitätsdienst) on oma, itsenäinen oma puolustushaaransa. Tälle taas on käsittääkseni syynä ns. historialliset syyt sekä Bundeswehrin johtamisoppi "Innere Führung". Lääkintähuolto kun sattuu sopimaan erityisen hyvin sodanjälkeisen Saksan asevoimien toimenkuvaan. Opintojakson aloitti pääopettaja lyhyellä motivaatiopuheenvuorolla. Tämän jälkeen opintojakson käytännön järjestelyistä vastaava lääkintäeverstiluutnantti esitteli opintojakson runkosuunnitelman. Kurssiin sisältyy luento-opetusta sekä kaksi opintomatkaa: vierailu Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa tämän viikon torstaina, sekä vierailu lääkintähuollon esikuntaan sekä joukko-osastoon Potsdamissa ensi viikon maanantaista keskiviikkoon. Lääkintäeverstiluutnantti, tohtori J.D. aloitti varsinaiset luennot. Luennon 20 ensimmäistä minuuttia hän käytti puhumiseen omista kokemuksistaan tällä kurssilla, tyttäristään ja omasta urastaan kurssin jälkeen. Tämä oli poikkeuksellisen pitkä ja turha aloitus, jonka kyseenalainen mielekkyys korostui varsinkin maanantaiaamuna. Päästyään asiaan luennotsija korosti, että lääkintään panostaminen on ensisijaisesti poliittinen päätös. Poliitiikka ulottuu joskus hoitokäytäntöihin saakka. Esim. ns. tunnin sääntö haavoittuneiden evakuoinnissa taistelukentältä kenttäsairaalaan oli ensisijaisesti poliittinen eikä lääketieteellinen päätös. Nykyinen lääkinnnän korkea painoarvo heijastaa siis poliitikkojen tai pidemälle vietynä äänestäjien eli kansan kantoja. Terveydenhuollon merkitystä ei nykyäänkään tulisi vähätellä. Nykyaikaisen taistelukentän tappioista n. 90 % aiheutuu muista kuin taistelutoimien aiheuttamista sairauksista tai vammoista. Ennakoivalla terveydenhuollolla voidaan myös saada huomattavia kustannussäästöjä, mutta niitä voi olla vaikea todentaa. Aihe, joka herätti erittäin paljon keskustelua oli sotilaiden määräaikaiset palveluskelpoisuuden tarkastukset, jotka tehdään kolmen vuoden välein. Kuulijat kyseenalaistivat
joitain palveluskelpoisuusluokitustutkimusjärjestelmän piirteitä ja sen aseman osana henkilöstöhallintoa. Luento kesti yhtäjaksoisesti tunnin ja 52 minuuttia, minkä jälkeen opintojakson johtaja ihan vilpittömästi ja tosissaan kysyi haluaako kurssi nyt pitää lyhyen tauon, vai jatketaanko seuraavaa luentoa suoraan. Ei jatkettu.
Seuraavan luennon aihe oli Bundeswehrin lääkintähuolto eilen, tänään ja huomenna, ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti S. Kuten muuallakin Bundeswehrissä, lääkinnän painopiste on viime vuosikymmeninä ollut kansainvälisessä kriisinhallinnassa, mistä se on nyt siirtymässä liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tällöin on todettu, että olemassaolevat suorituskyvyt eivät ole riittävät edes täysivahvuisen prikaatin lääkintähuoltoon nykytasolla. Uudelleenasemoitumista varten perustettiin työryhmä, jonka johtoperiaatteina oli liikkuvuus/suoja, modulaarisuus ja skaalautuvuus. Tulevaisuuden tavoitteiksi on asetettu, että 2023 mennessä saadaan aikaan monikansallisen prikaatin
lääkintähuolto, 2026 mennessä lisäksi kansallisen prikaatin lääkintähuolto ja 2032 mennessä yhteensä kolmen kansallisen ja monikansallisen divisioonan lääkintähuolto.
Aamupäivän viimeisen puheenvuoron piti lääkintäkomentaja P. aiheesta Bundeswehrin lääkintälogistiikka kansainvälisissä operaatioissa. Luento oli varsin yksityiskohtainen ja käsitteli pääosin sitä, kuinka operaatioon kulloinkin varattu n. 30 vuorokauden tarvetta vastaava materiaali, täydennykset ja kunnossapito jakaantui organisaatiossa alaspäin mentäessä eri huollon johtoportaille, ja mitä ongelmia huollon järjestelyissä ilmenee. Iltapäivä oli poikkeuksellisesti varattu itseopiskelua varten.
Keskiviikon aloitti lyhyt ohjeistus seuraavan päivän ja viikon opintomatkoihin.
Opetuksen aloitti paneelikeskustelu aiheesta "komentaja vastaa joukkonsa terveydestä". Paneelin jäsenet ja alustajat olivat lääkintäupseerit H., F., G. ja S. Malariatartunta johtaa Eurooppalaisilla aikuisilla diagnostisoimattomana ja hoitamattomana aina kuolemaan. Komentaja vastaa joukkojensa toiminnasta, eli myös esimerkiksi malarian ehkäisylääkityksen ja rokotusten ottamisesta, mutta myös muusta tartuntoihin mahdollisesti johtavasta toiminasta myös joukon vapaa-aikana. Asevoimien ei tulisi toimia humanitäärisen avun välinenä, sillä ne soveltuvat siihen huonosti. Joukkoja varten on olemassa kuuma linja tai auttava puhelin, josta saa apua lääkinnällisissä kysymyksissä. Siihen vastaavat kunkin operaatioalueen lääkinnälliseen tilanteeseen perehtyneet lääkintätiedustelun tai -tietopalvelun asiantuntijat. Bundeswehrillä on korkeassa valmiudessa oleva mikrobiologinen laboratorio, jossa voidaan tunnistaa taudinaiheuttaijia. Laboratorio on jatkuvassa 48 tunnin lähtövalmiudessa. Yleinen järjestys ja hygienia leireissä ja operaatioissa on yllättävän tärkeää, sillä jopa 90 % taistelukentän tappioista on muiden tekijöiden kuin vihollisen aiheuttamia. Edellä on irrallisia havaintoja alustuksista. Paneelikeskustelu toteutettiin siten, että kuvattiin tilanne, jossa
saksalainen rauhanturvajoukko on operaatiossa Malissa, ja leirissä on todettu koleraepidemia. Keskustelu käytiin mahdollisista toimintavaihtoehdoista. Päämääränä oli, että kuulijat olisivat oppineet tuntemaan Bundeswehrin lääkinnän (Zentrale Sanitätsdienst) kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ja suorituskyvyt. Tämän takia tilanteen  kuvattiin oikeista toimenpiteistä johtuen vaan pahenevan, ja kolera levisi joukoissa. Tilaisuus oli täydellinen kurssilla oleville lääkintäupseereille esitellä asiantuntemustaan.
Iltapäivän luennot oli rakennettu samalla tavalla kuin aamupäivän, eli alustuksien ja paneelikeskustelun varaan. Puhujina olivat lääkintäkomentaja S. ja majuri C.L. (liikuntatiede)
Ensimmäisen luennon aiheena oli Bundeswehrin työterveyshuolto. Käsite Betribliches Gesundheitsmanagement (BGM) on kuitenkin vähän eri asia kuin työterveyenhoito Suomessa. Se koostuu liikunnasta, ravinnosta, riippuvuuksien ehkäisystä, stressin ehkäisystä, työ- ja terveydensuojelusta sekä terveestä johtamisesta. BGM kannattaa, koska se parantaa tuottavuutta mm. vähentämällä poissaoloja. Työpaikkaliikuntaan on sallittua käyttää kaksi kertaa 60 minuuttia virka-aikaa viikossa, eli saman verran kuin Suomessa. Joukko-osastoissa kuulemma käytetään tämän lisäksi liikuntaan vielä 2 x 90 minuuttia viikossa. Liikunnan kannattavuutta todisteltiin luennolla monin motivoivin esimerkein, ja samalla kuitenkin varoiteltiin liikuntavammojen vaarasta.
Jouduin poistumaan viimeisiltä, ravitsemusta koskevilta luennoilta siksi, että minut oli nimetty jäseneksi persoonallisuuden kehittymisen opetusta kehittävään työryhmään, ja se kokoontui ensimmäistä kertaa iltapäivän päätteeksi.
Torstaina oli vierailupäivä Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa. Sairaalan esittelyn piti sen johtaja tai päällikkölääkäri joka oli arvoltaan lääkintäprikaatikenraali. Bundeswehrillä on 5 sairaalaa eri puolilla maata. Sairaaloiden olemassaoloa perustellaan mm. lääkintähenkilöstön koulutuksella ja saatavuuden varmistamisella. Sairaalat ovat avoimia myös siviilipotilaille monipuolisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja taloudellisista syistä. Sairaalat ovat yleissairaaloita, mutta kullakin on omat erikoistumisalueensa. Hampurissa näitä ovat mm. syövät, urologiset sairaudet ja trooppiset sairaudet. Sairaalat toimivat yhteistyössä paikallisten ja alueellisten siviilisairaaloiden kanssa. Lounaan jälkeen tutustuttiin sairaalan toimintaan neljällä rastilla: hätäensiapu, simulaatiokeskus, sotilasapteekki ja pelastusasema helikoptereineen. Hampurin sotilassairaala on aika pieni, vain 300 potilasvuodepaikkaa, mutta varsin laaja-alainen. Tämä onkin perusteltua, sillä sairaalan päätehtävä on koulutus. Bundeswehrin lääkinnän johtoajatuksena on tarjota sotilaille vastaavaa hoitoa operaatioissa ja kentällä kuin mitä kotimaassa on tarjota. Varsin kunnianhimoinen tavoite, jota perustellaan mm. tasa-arvosyillä. Kiertokävelyn jälkeen palattiin auditorioon, jossa seurasi mm. esitykset mielenterveydestä sekä langattoman tiedonsiirron hyödyntämisestä sairaalaympäristössä(!) sekä sairaalan hallinnosta. Vierailun päätti paneelikeskustelu. Bussimatka Hampurin keskustan läpi pahimpaan ruuhka-aikaan kesti lähes tunnin suuntaansa, vaikka matkaa lienee reilusti alle 20 km. Vierailu oli sisällöltään ok, mutta opetusmenetelmiltään valitettavan luentopainotteinen: perilläoloajasta yli kaksi kolmasosaa istuttiin luentosalissa kuten koulullakin.
Perjantaina jatkuivat luennot Bundeswehrin lääkintähuollon järjestelyistä kotimaassa ja ulkomailla. Muistiinpanot tältä päivältä jäivät hyvin vähäisiksi. Lääkintähuolto on Suomen puolustusvoimissa järjestetty kokonaan eri tavalla ja se on huomattavasti enemmän sidoksissa muun yhteiskunnan terveyden- ja lääkintähuollon rakenteisiin. Aamupäivällä oli lisäksi C-luokan juhlallinen luovutus uudelle luokanvalvojalle.
Kokonaisuutena viikko oli jälleen raskas luentoviikko, johon kuntosuorituspäivä ja tutustumiskäynti toivat tervetullutta vaihtelua.