431. - 435. päivä.

Maanantain piti olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag, mutta se peruttiin viime metreillä perjantaina. Kuntosuoritusten poisjäämisen takia vapautuneet tunnit annettiin seminaarien johtajien käytettäviksi. Oman seminaarini johtajan A.M:n esityksestä päätimme, että aloitamme maanantaina heti aamusta ja pyrimme sen sijaan pitämään vapaapäivän perjantaina. Monissa muissa seminaareissa päätettiin toisin ja pitäydyttiin alkuperäisessä aikataulussa. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä seminaareihin oli kutsuttu monia ulkopuolisia luennoitsijoita, eikä sellaisten aikataulua voida kovin helposti muuttaa lyhyellä varoitusajalla.
Maanantain opetus oli merkillinen sekoitus keskustelua ja pohdintaa. Ensin seminaarin johtaja kertoi omista kokemuksistaan rauhanvälittäjänä Pohjois-Irlannissa, Namibiassa ja monessa muussa kriisissä. Tämän jälkeen opiskelijat saivat kertoa omista kokemuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan itse kokemissaan konflikteissa ja kriiseissä. Kokonaisuutena opetuksessa liikuttiin hyvinkin taktisella tasolla, eikä käsiteltävää asiaa sidottu mielestäni riittävästi teoriaan. Suoraan sanottuna opetus ei ollut sitä korkeaa tasoa, johon olen täällä saanut tottua. Jotain sain siitä kuitenkin irti: Luennoitsija viittasi useasti yhdeksänportaiseen eskalaation portaikkoon, jossa laskeudutaan yhä syvemmälle kriisiin. Alkupäässä on molempia hyödyttävä yhteistyö ja lopussa molempia osapuolia haittaava, likipitäen itsetuhoinen vastakkainasettelu (win-win => win-lose => lose-lose). Portaikon alkupäässä osapuolet ovat rationaalisia ja "aikuisia", mutta mitä syvemmälle konflikti eskaloituu, sitä enemmän regressio valtaa alaa (näytetään kieltä tai keskisormea, jankutetaan samaa asiaa, huudetaan tai turvaudutaan fyysiseen väkivaltaan). Konfliktinhallinnassa ja rauhanvälittämisessä keskeiset tekijät luennoitsija jakoi neljään osa-alueeseen: 1. Konfliktin historia, tavoitteet ja "säännöt": mitä on tapahtunut ja mitä on kokeiltu ilman menestystä. 2. Tunteet, estot ja tabut: mitkä ovat osapuolten herkkiä kohtia ja mihin välittämisessä ei voi tai kannata puuttua. 3. Sosiaalinen / poliittinen fantasia tai peli: miten osapuolten mielestä konflikti ratkeaisi parhaassa tai pahimmassa mahdollisessa tapauksessa ja 4. Valinta, neuvotteu ja päätös: mistä osapuolet ovat valmiita tinkimään, neuvottelemaan ja tekemään päätöksiä.
Aamupäivän lopuksi pohjustettiin lyhyesti kriisinhallinnan suunnittelupeliä, joka toteutetaan roolipelinä tiistaina ja keskiviikkona. Odotukset ryhmässä olivat korkealla, sillä pelin tulee johtamaan tällaisten opetuspelien ammattilaiset CRISP-järjestöstä Berliinistä asti. Iltapäivällä oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina roolipeli alkoi kymmeneltä, sillä aamun luokanvalvojalle varattuja tunteja ei pidetty. Suunnittelupeli alkoi lupaavasti, mutta se osoittautui päivän mittaan melkoiseksi pettymykseksi. Kokonaisuuden lässähtäminen johtui varmaankin useasta pienestä tekijästä, joiden vaikutukset kasautuivat. Pelin ohjaaja CRISP:stä oli aluksi yksin ja hänen kollegansa tuli vasta puoliltapäivin. Kollegalla oli osa pelimateriaalista mukanaan ei peliä päästy aloittamaan kunnolla ennen kuin nämä materiaalit oli luettu. Aikalaskelma petti ja oli kiireen tuntu. Kaikkiin rooleihin ei riittänyt pelaajia (11 henkilöä esitti 12 roolia) ja osa rooleista jouduttiin yhdistämään. Pelin johtaja ei ollut innostunut eikä hänen ulosantinsa ollut kovinkaan selkeää. Osallistujien motivaatio ei ollut paras mahdollinen. Kaiken tämän seurauksena ensimmäisistä neuvotteluista sekä kahdesta kokouksesta tuli jossain määrin kiusallista katsottavaa kaikille osallistujille. Oma roolini oli olla kriisin sovittelijan apulaisen roolissa ja sain tehdä muistiinpanoja fläppitaululle huopakynä sauhuten. Roolipeli kesti koko päivän ja jopa lounastaukoa lyhennettiin sen takia. Ennen jälkimmäistä päivän kahdesta kokouksesta katsottiin uutislähetys, jonka pelin johtajat laativat ja editoivat päivän aikana. Siinä ei ollut oikeastaan punaista lankaa tai mitään, mikä olisi merkittävällä tavalla tukenut viimeistä kokousta tai oppimista. Haastateltavat eivät oikeastaan jaksaneet eläytyä rooleihinsa, mikä vesitti heidän sanomaansa. Kokousten sihteerin roolissa sain tehtäväksi vielä kirjoittaa puhtaaksi kokousten pöytäkirjat, eli jäin päivän päätteeksi vielä yli tunniksi ylimääräisiin töihin.
Keskiviikkona roolipeli jatkui edeltävän päivän lyhyellä palautetilaisuudella, minkä jälkeen annettiin uusi tilannekuvaus. Tässä konflikti oli (tietenkin) yllättäen kiristynyt ja tarvitiin nopeita päätöksiä toimenpiteistä. Seurasi uusi neuvottelukierros, uutislähetys ja hätäkokous. Toimin hätäkokouksessa pääsovittelijan roolissa, sillä esimieheni roolissa toiminut opiskelijakollega joutui poistumaan muihin tehtäviin Päivän päätteeksi pidettiin liki puolitoistatuntinen palautekeskustelu roolipelistä. Kokonaisuutena roolipeli oli melko yksinkertainen ja siksi oppimisen kannalta mielestäni turha. Olemme toimineet liki vastaavissa tehtävissä, rooleissa ja tilanteissa kurssin aikana jo useammissa useamman viikon harjoituksissa, eikä parin päivän yksinkertaistetulla pelillä ollut paljoa uutta annettavaa. Lisäksi peli oli mielestäni vähän hutiloiden toteutettu.
Torstaina oli aamupäivällä ohjattua liikuntaa. Kävin pyörälenkillä, sillä monet muutkin ovat käyttäneet tunteja itsenäisiin juoksulenkkeihin, punttisalilla käyntiin yms., eikä liikunnanopettajilla tunnu olevan mitään tätä vastaan. Aina he eivät edes vaivaudu tulemaan paikalle, tai sitten vain näyttäytyvät tunnin alussa. Tällä kertaa uusi luokanvalvoja everstiluutnantti W. oli kuitenkin tullut paikalle ja ihmetellyt, miksi liikuntatunnilla on niin vähän osallistujia. Hän otti asian myöhemmin esille puhuttelussa ja totesi liikuntatuntien olevan viikko-ohjelmaan merkittyä palvelusta. Hyvä muistutus, mutta se tulee aivan liian myöhään, sillä seuraavan tunnin ohjatut liikuntatunnit ovat kurssin viimeiset (YK-harjoituksen ohjelmaan ei ole saatu mahtumaan liikuntaa).
Konfliktinhallinnan kurssi jatkui samantapaisena kuin maanantaina, eli luennoitsija puhui jotakuinkin valmistautumatta omien kokemustensa pohjalta ja vastasi opiskelijoiden kysymyksiin pitkästi, aiheesta toiseen poukkoillen ja polveillen. Hän viittasi useisiin teoriateksteihin, jotka oli asettanut opiskelijoiden käytettäviksi sisäverkkoon. Näiden tekstien lukemiseen ei kuitenkaan ilmeisesti oltu suunniteltu aikaa seminaarin läpiviennissä. Koulun sisäverkkoon on pääsy ainoastaan koulun koneilta, joten jos haluaa lukea jotain artikkelita kotona ne joutuu postittamaan itselleen (ulkoisten muistien käyttö on kielletty ja estetty). Tämäkään ei olisi auttanut, sillä tähän mennessä ei oltu annettu tiedoksi ovatko tekstit ylipäänsä sisäverkossa ja jos ovat niin missä siellä.
Opetuksessa keskusteltiin, piirrettiin väriliiduilla ja sitten keskusteltiin lisää. Välillä sentään puhuttiin jonkinlaisista teoreettisista malleista, joiden kautta konflikteja voisi lähestyä. Konfliktiin puuttuminen voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1. akuutti, joita ovat toimenpiteet, 2. parantava eli kuratiivinen, joita ovat asenteet ja arvot, ja 3. ennaltaehkäisevä eli preventiivinen, joita ovat konteksti ja olosuhteet. Konflikteja voidaan purkaa seitsemänportaisella menetelmällä, jossa 1. konfliktin osapuolet kuvaavat konfliktia, 2. välittäjä tai välittäjät kertaavat osapuolten kannat omin sanoin, 3. välittäjä saa esittää kysymyksiä, 4. välittäjä asettuu osapuolten asemaan ja kertoo miten toimisi, 5. konfliktin osapuolet arvioivat välittäjien ratkaisuehdotuksia, 6. reflektoidaan yhdessä keskustelun sisältöä, 7. reflektoidaan yhdessä keskustelun menetelmiä.
 Toinen tapa on kuvata tilanne, osapuolet, ketä kaikkia konflikti koskee tai ketkä siitä kärsivät tai hyötyvät, mitkä näiden asemat tai intressit ovat, mitä odotuksia tai vaatimuksia osapuolilla on, mitä arvoja tai normeja näiden takana on, mikä on konfliktin historia, ja mitkä muut tahot ovat siihen osallisia. Näillä menetelmillä voidaan saada konfliktista enemmän tietoa ja jäsennellä sitä.
Perjantai alkoi todistusten jaolla ja jäähyväisillä kolmelle kurssilta poistuvalle opiskelijalle. Meille muille kurssi jatkuu vielä neljä viikkoa. Samalla onniteltiin espanjalaista opiskelijatoveria ylennyksestä everstiluutnantiksi. Virolainen kollega oli myös ylennetty kesätauon aikana, mutta hänestä ei ollut tullut koululle virallista ilmoitusta, joten asia jäi huomaamatta.
Seminaarissa toteutettiin uusi harjoitus. Kyseessä oli roolipeli perheriidan sovittelusta. Tilanteen kuvaamisen ja lyhyen perehdytyksen jälkeen ryhmä jakaantui perhetttä esittäviin roolipelaajiin ja välittäjiin. Molemmilla oli n. puoli tuntia aikaa valmistautua rooleihinsa ja tehtäviinsä. Tämän jälkeen kokoonnuttiin perheneuvojan vastaanotolle ja konfliktia alettiin purkamaan. Harjoituksen aikana mietin useampaan otteeseen miten tämä seminaari hyödyttää minua tulevissa työtehtävissäni. Ehkä siitä jää takaraivoon jotain käytännön vinkkejä siihen, miten henkilöitä kannattaa puhutella tai miten neuvottelutilanteen voi rakentaa.
Kokonaisuutena viikko oli ehkäpä yksi koko kurssin hyödyttömimmistä, sillä valitsemani seminaari osoittautui kehnommanpuoleiseksi sekä sisällöltään että opetustavaltaan.

261. - 265. päivä

Maanantai alkoi suoraan esikuntatyöllä. Tämän viikon tuotoksena tulisi olla osia merikomponentin operaatiosuunnitelmasta SKOLKAN-skenaarioon. Koko merivoimalinjasta välittyy vaikutelma, että suunnittelu työalkaa vähitellen jo puuduttaa
Päivä sisälsi kaksi tietoiskua. Ensimmäisen niistä piti komentaja ja se käsitteli sotapelien järjestelyjä osana suunnitteluprosessia. Sotapeli kuuluvat suunnitteluprosessiin vaiheeseen 3 ja niiden tarkoituksena on kehittää toimintavaihtoehtoja. Tärkeää sotapelissä on panostaa valmisteluihin: kaikkien tarvittavien tietojen on oltava valmiina, jotta peli sujuu ja tuloksista tulee luotettavampia. Pelin toimeenpanossa keskeistä on kurinalaisuus. Pelin sääntöjä, roolijakoa ja aikataulutusta kannattaa noudattaa täsmällisesti. Sotapeli ei ole kilpailu tai keskustelutilaisuus, vaan yksi suunnittelutyökalu muiden joukossa.
Toisen tietoiskun piti lounaan jälkeen everstiluutnantti J.B. ja kapteeniluutnatti S. Oppitunti oli periaatteessa kertausta kurssin alkupuolella pidetyn tiedotusseminaarin sisällöstä. Saksan perustuslaissa on taattu lehdistönvapaus ja sananvapaus. Mm. näistä syistä yhteistyössä tiedotusvälineiden kanssa tulisi olla mahdollisimman aktiivinen ja avoin. Salassapitosäänönksiä ei silti tarvitse rikkoa. Tämä kuitenkin edellyttää, että säännöt tehdään tiedotuvälineille etukäteen selväksi. Luennoitsija korosti, että tiedotusvälineissä tulisi olla lyhyt, konkreettinen, aktiivinen, yleiskielinen ja positiiviinen. Henkilökohtaiset kokemukset ja tarinat ovat parhaita. Aikaa oman sanoman esilletuomiseen annetaan yleensä vain n. 20 - 30 sekuntia, eli 4 - 5 lausetta. Tällaisen uutisjutun tekemiseen on kuitenkin varattava omaa aikaa vähintään tunti. Oma sanoma on tuotava selkeästi esiin. On pysyttävä rauhallisena ja rentona. Katsekontakti ja hymy ovat plussaa. Vastauksissa on puhuttava totta ja ilmaistava itsensä lyhyesti ja selkeästi. Vaikka toimittaja päättää kysymyksen muotoilusta, on vastauksesta vastuussa vain vastaaja. Lisäksi olisi pysyttävä aiheessa ja puhuttava omista kokemuksistaan. Välttäviä toimintoja ovat spekulointi, valehtelu ja arvailu. Provosoiviin väitteisiin ei tulisi tarttua. Epäkohteliaisuuksiin ei tulisi syyllistyä (esim. käsi kameran eteen). "Ei kommenttia" on lausunto, jota tulisi välttää. Omaa pesää ei saisi liata. Aurinkolasien käyttö ei ole suositeltavaa.
Iltapäivällä kaikki saksalaiset opiskelijat poistuivat tunniksi henkilöstöosaston puhutteluun, mutta kansainväliset jatkoivat hommia. Iltapäivän päätteeksi sain vihdoinkin tehdyksi viimeisimmät puuttuvat kuntosuoritukset kuntomerkkiä varten.
Tiistaina jatkui operaatiosuunnitelman laadinta. Samalla alkoivat mediaesiintymisen harjoitukset, joihin osallistui kaksi opiskelijaa kerralla kahden tunnin ajaksi. Oma vuoroni on huomenna liikunnan jälkeen. Saksalaiset kurssilaiset jatkoivat myös henkilöstöosaston haastatteluihin osallistumista. Myös moni kansainvälisistä kollegoistani on näinä päivinä poissa muutaman päivän osallistuakseen henkilöstöosastonsa palavereihin kotimaassaan. Omalla kohdallani ei tulevasta tehtävästä ole vielä mitään tarkempaa tietoa, mutta syyskuuhun on vielä pitkä aika. Täytyy keväämmällä olla yhteydessä. Iltapäivän aluksi oli jälleen oikeudenhoidon tietoisku, mutta valitettavasti koulun vakituinen sotilaslakimies oli tervehtynyt opetuskuntoon (ainakin fyysisesti). Näin ollen opetus meni minulta suurimmaksi osaksi sivu suun. Valitettavaa sinänsä, sillä oppitunti käsitteli alusten voimankäytön säädöksiä kansainvälisillä vesillä sekä vesialueiden sulkemisen (Maritime Exclusion Zone eli MEZ [joka muuten on useimmiten Missile Engagement Zone]) oikeudellisia perusteita. Mutta minkäs teet, kun henkilö on pegagogian kannalta tarkasteluna toivoton tapaus.
Päivän päätteeksi ranskalaiset opiskelijat järjestivät perinteisen Beaujolais Noveau -tapahtuman, jossa tarjotaan uuden sadon (kuulemma kehnoa) viiniä ja halpoja juustoja. Tilaisuus järjestettiin mutkattomasti ja koruttomasti luokkarakennuksen käytävällä.
Keskiviikko alkoi liikunnalla. Tällä kertaa oli varmistettu, että uima-allas oli käytettävissä aamusta asti. Uimaopettajan johdolla harjoitetiin rintauintia, ja ensi kerralla kuulemma vapaauintia. Liikunnan jälkeen oli minun vuoroni harjoitella haastattelevana olemista. Opetus oli hyvin järjestetty ja antoi paljon. Sain hyvää palauttetta nonverbaalisesta viestinnästäni sekä rauhallisesta olemuksesta ja vakuuttavuudesta. Parannettavaa jäi siihen, että olisin aktiivisesti tuonut esiin etukäteen sovittua ydinsanomaa sen lisäksi, että vastasin esitettyihin kysymyksiin. Loppupäivä sujui operaatiosuunnitelman liitettä D viimeistellessä. Lounastauon yhteydessä kävin kassalla maksamassa pois joitain ateriakorvauksia, jotka olivat jääneet jostain rästiin. Kuten totettu, ilmaisia lounaita ei ole.
Torstaina jatkettiin operaatiosuunnitelman viimeistelyä. Kaikille ei riittänyt tekemistä, joten käytin tilaisuuden hyväkseni työstämällä erästä diplomityöni liitettä. Lounaan jälkeen operaatiosuunnitelma esiteltiin epämuodollisesti komentajalle. Tämä tapahtui esikuntakierroksen eli ns. boardwalkin muodossa. Illalla merisotalinja kokoontui kerholle joulunalusperinteiden merkeissä. Tarjolla oli Feuerzangenbohlea, lehtikaalia ja makkaraa. Tunsin oloni hieman vilustuneeksi, joten en viipynyt aivan yhtä pitkään kuin muut.
Perjantain ohjelmassa oli  operaatiosuunnitelman läpikäyminen ja kommentointi. Koko asiakirjasta oli yhteen koottuna kaikkine liitteineen tullut 209 sivua pitkä. Opettajat puuttuivat kommenteissaan hanakasti asiakirjan sisältöön aina oman erikoisalansa kohdalla. Sekä harjoituksen johtaja että Senior Mentor kuitenkin muistuttivat, että harjoituksen päätarkoitus prosessin ja erityisesti esikunnan sisäisen yhteistyön oppiminen. Nämä tavoitteet kuulemma korostuvat entisestään ensi viikolla alkavassa harjoituksen kolmannessa vaiheessa. Mentori korosti myös sitä, että asiakirjoissa tekstin laatu menee määrän edelle. Itse kommentoin asiakirjan muotoseikkoja ja sitä, kuinka ne vaikuttavat tiedon saatavuuteen. Lopuksi harjoituksen johtaja komentaja F. nivoi yhteen harjoituksen 4 viikkoa kestäneen toisen vaiheen (XERXES II) kertaamalla, mitä suunnitteluprosessin vaiheita olemme käyneet läpi ja mitä tuotteita olemme valmistaneet. Onhan tässä varmasti yhtä ja toista tullut opittua, vaikkei sitä itse aina välttämättä huomaa.
Tämä viikko tuntui pitkältä, koska tekemistä ei aina ollut riittävästi. Päivät venyivät silti kummasti auringonlaskuun asti (eli n. klo 16.30). Viikon erityinen teema ja keskustelunaihe oli mediaharjoittelun lisäksi myös palveluspaikkojen jako, joka lyötiin lukkoon kaikissa puolustushaaroissa tällä viikolla. Suomessa puhutaan palveluspaikkojen määräämisestä, mutta täällä tapahtuma tunnetaan nimellä Personalgespräch eli henkilöstöneuvottelu, vaikka samasta asiasta viime kädessä lienee kyse. Yt-neuvottelut käydään täällä ilmeisesti samalla kun tehtävänmääräys allekirjoitetaan. Merisotalinjan johtaja muistutti siitä, että tehtäväänmääräysten mahdollisesti aiheuttamat pettymykset eivät saa vaikuttaa opiskelumotivaatioon, sillä kurssia on vielä reilu kolmasosa jäljellä.

88.-92. päivä

Turvallisuuspolitiikan ja strategian opintojakson valinnaisen seminaarin (huoltovarmuus, kyberturvallisuus ja sotapelit) toinen viikko painottuu kyberturvallisuuteen ja sotapeleihin. Edeltävän viikon painotus oli selkeästi sähköhuoltovarmuudessa.
Maanantain aloitti A.H:n luento sotapeleistä ja niiden käytöstä kyberturvallisuuden kehittämiseen. Sotapelit eivät ole uusi keksintö. Modernit sotapelit kehitettiin Saksassa (tai oikeammin Preussissa), jossa ne nousivat suureen suosioon. Sotapelien suosio ja hyväksyttävyys ovat vaihdelleet ajan saatossa. Sotapeleiksi voidaan nykyään lukea mm. shakki, Risk, monet tietokone- tai ns. videopelit, sekä strategialautapelit. Sotapelejä voidaan käyttää historian ymmärtämiseen, operaatioiden suunnittelemiseen tai mahdollisten erilaisten tulevaisuuksien todennäköisyyksien arviointiin. Sotapelit ovat halpoja, ne mahdollistavat luovuuden (luovuus = uteliaisuus x kekseliäisyys) ja ne auttavat hankkimaan kokemusta. Lisäksi sotapelit ovat joustavia ja sopeutuvat uusiin tilanteisiin. Sotapelien rajoituksia ovat niiden abstraktisuus, joka korottaa niistä tehtävien analyysien johtopäätösten kompleksisuutta. Sotapelejä ei myöskään tulisi pitää todellisuuden kuvauksina, sillä tämä voi johtaa vaarallisiin virhepäätelmiin. Pelien heikkoutena voidaan pitää myös sitä, että vastustaja ei koskaan toimi kuten se todellisuudessa tulisi toimimaan. Pelien lopputulos on myös heikkous siinä mielessä, että se on sisäänrakennettu peliin ja että pelaajat pitävät lopputulosta viittauksena todellisuuteen. Luennoitsija puolusti ihmisten pyörittämiä pelejä tietokonepelien sijaan. Sotapelien tärkein anti on seuraavassa lainauksessa: "Emme ehkä koskaan saa tietää oikeita vastauksia, mutta sotapelit saattavat joskus auttaa meitä esittämään oikeat kysymykset."
Kyberulottuvuuteen sijoittuvilla sotapeleillä on erityisiä haasteita. Kyberulottuvuutta on vaikea kuvata, sillä edes sen määritelmästä ei ole yksimielisyyttä. Ajan kuvaaminen kyberulottuvuudessa on vaikeaa, sillä tietokoneet toimivat käytännössä ilman viivettä. Myös kybersuorituskykyjen kuvaaminen ja mittaaminen pelin tarkoituksia varten on vaikeaa.
Loppu aamupäivästä käytettiin luennoitsijan kehittämän kybersotaa teoreettisella tasolla kuvaavan lautapelin sääntöjen opettelemiseen ja itse peliin tutustumiseen. Hämmästyksekseni pelistä oli onnistuttu saamaan kohtalaisen jännittävä ja viihdyttäväkin. Pelin lopputuloksella ei kuulemma ole väliä, vaan tärkeintä on pelin aikana sen jälkeen syntyvät ajatustyö, yhteistoiminta ja keskustelu. Aamupäivän aikana selvisi, että viikon ohjelmaa joudutaan muokkaamaan sairastapauksen takia. Nyt esitellyn pelin pelaaminen jatkuu kesiviikkona, tiistain luennot siirretään maanantai-iltapäivälle ja keskiviikon tiistaille.
Niinpä iltapäivä jatkui sotapelien teorian työpajalla. Luennoitsijana piti olla professori H.L., mutta hänet kuitenkin korvasi tohtoriopiskelija H.B. Tässä työpajassa seminaarin jäsenet osallistuivat teoreettisella tasolla hahmoteltavan sotapelin suunnitteluun. Pelin kehittely käsitteellisellä tasolla ei ollut yhtä hauskaa kuin valmiin (tai oikeastaan kehitteillä olevan) pelin pelaaminen, mutta mielenkiintoista kuitenkin. Luennoitsija määritti yksinkertaisen pelin mallin, jossa on neljä pelaajaa ja näille yhteiset tavoitteet sekä kullekin pelaajalle omat tavoitteet. Seuraavaksi määritettiin kullekin pelaajalle kymmenen vipua (lever), joiden avulla tavoitteiden saavuttamista voi helpottaa (tai muiden tavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa). Kunkin pelaajan kymmenen vipua arvotettiin asteikolla kunkin pelaajan näkökulmasta. Illan aikana luennoitsija analysoi arvotuksen tuloksen. Analyysin tarkoituksena oli valita peliin (yksinkertaisuuden vuoksi vain kymmenen) vipua.
Tiistai alkoi sillä, että luennoitsija ja hänen tekninen avustajansa esittelivät analyysin tulokset. Se sisälsi eri vipujen analyysikriteerien esittelyä ja eri vipujen välisiä suhteita eri pelaajien näkökulmasta. Maallikon ei ole helppo ymmärtää soveltavan peliteorian työkalujen toimintaa. Analyysityökalu on tietokoneavusteinen eli perustuu algoritmeihin. Lopulta päädyttiin kuitenkin kymmeneen vipuun, jotka tekisivät tästä pelistä toimivan eli järkevän ja kohtuullisen tasaväkisen. Näiden pohjalta muodostettiin neljä mahdollista skenaariota kullekin pelaajalle, minkä jälkeen skenaarioita vertailtiin keskenään. Tässä kohden tietokonemallinnuksesta ei enää ollut apua, vaan tarkastelu tehtiin inhimilliseen päättelykykyyn ja osin intuitioon nojautuen. Keskusteluissa nousi esiin peliteorian kompleksisuus, ja aamupäivän päätteeksi katsoimmekin verkosta TED-esitelmän kompleksisuudesta.
Iltapäivällä oli sattumalta vielä vapaaehtoinen luento Naton kyberturvallisuusstrategiasta (oikeudenhoidon oppitunnit oli peruttu). Koska luento oli vapaaehtoinen eikä aihe ole minun sydäntäni mitenkään erityisen lähellä, ja koska luento on oikeastaan tarkoitettu vuotta vanhemmalle kurssille (jolloin on oletettavissa, että meille järjestetään vuoden kuluttua vastaava luento), jätin vapaaehtoisen luennon väliin.
Keskiviikkoaamupäivä käytettiin saman kyberturvallisuutta simuloivan pelin kehittämiseen ja analysoimiseen, johon perehdyttiin jo maanantaina. Aluksi laadittiin pelin toimijoille uudet tavoitteet, jotka toinen joukkue sai pisteyttää. Tämän jälkeen pelattiin kierros, ja sitten keskusteltiin pelin kulusta, tuloksista, sekä tavoitteiden ja niiden pisteytyksen vaikutuksesta pelin lopputuloksiin. Aamupäivän päätteeksi käytiin läpi ja samalla harjoiteltiin omasta seminaarista laaditut esitykset koko kurssille, jotka pidetään torstaina. Niiden tarkoituksena on tiivistää oman seminaarin sisältö pariinkymmeneen minuuttiin koko kurssia varten.
Iltapäivällä oli liikuntaa. En osallistunut ulkomaalaisille annettavan saksanopetuksen viimeiselle tunnille ajanpuutteen vuoksi.
Torstaina oli seminaarien päätösluento koko kurssille, jossa kaikkien seminaarien koottiin yhteen, ja koko strategian ja turvallisuuspolitiikan opintojakso päätettiin. Kullakin seminaarilla oli 20 minuuttia aikaa esitellä oman työskentelynsä tuloksia. Vaikka Saksalla ei ole omaa ydinasetta, on ydinpelote (etenkin USA:n tarjoama ydinpelote) sen turvallisuuden viimeinen takuu. Nato on puolustusliitto, jolla on ydinaseita. Ydinasestrategia perustuu yhä edelleen strategiseen tasapainoon. Kiinan kehittyvä ydinaseistus (täysimittainen triadi) saattaa muuttaa nykyistä tasapainoa, mutta monimutkaisella tavalla. Eskalaatiota ja sen välttämistä on tutkittu ja teoretisoitu paljon, mutta de-eskalaatiota huomattavasti vähemmän. Kuitenkin de-eskalaatio joko tavanomaisia tai ydinaseita käyttäen on toisaalta toivottavampi kuin eskalaatio, ja toisaalta se on usein ainoa looginen tai jopa mahdollinen vaihtoehto. Eskalaatioylivoima on sillä osapuolella, jolla on kyky kontrolloida eskalaatiota.
Seuraavan seminaarin aiheena oli Lähi-Idän valtioiden konfliktit. Lähi-idän kriiseillä on historialliset syynsä. Vakaus näissä maissa perustui yhteiskunnalliseen sopimukseen, jossa valtio tarjosi kansalle siedettävät elinolot, mutta edellytti vastavuoroisesti poliittista passiivisuutta. Arabikevään aikana tämä tasapaino järkkyi monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta (demografia, elintarvikekriisi, sosiaalinen media, jne.). Seminaarissa oli käyty läpi useita erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja alueen ongelmiin, mutta siellä ei oltu päästy tyhjentäviin lopputuloksiin - kuten arvata saattaa. Lähi- ja Keski-Idän valtioiden kehitystä ja ns. arabikevättä käsitellyt seminaari tarkasteli kunkin valtion tilannetta erikseen. Yhteisiksi tekijöiksi näille valtioille seminaari oli tunnistanut huonon hallinnon, korruption sekä demografian yhdistettynä toivottomiin kehitysnäkymiin nuorille aikuisille.
Seuraava seminaari oli tarkastellut skenaariotekniikoita, jotka ovat tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä. Skenaariotekniikka etenee viidessä vaiheessa: ongelma-analyysi, vaikutusanalyysi, deskriptorianalyysi, skenaarioiden luominen ja strategioiden luominen. Tästä esitelmästä ei jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin että menetelmä nimeltä skenaariotekniikka on olemassa ja että se on monimutkainen, jopa työläs. Oman seminaarini yhteenveto oli hyvä tiivistelmä tämän ja viime viikon sisällöstä.
Viimeisen eli kuudennen seminaarin aiheena oli Ukrainan sota. Seminaari oli tarkastellut Ukrainan tilannetta neljästä eri näkökulmasta: Ukrainan perustuslaki, talous, ulkopolitiikka, ja maan suhteet Venäjään. Seminaari oli tarkastelussaan joutunut toteamaan, että lähdeaineisto oli lähes aina subjektiivista tai sitä ei ollut lainkaan. Lähdeaineiston luotettavuudesta ei useinkaan voinut olla varma. Ryhmässä tarkasteltiin myös rauhanneuvotteluja tai yrityksiä ratkaista tilanne EU:n, Naton ja ETYK:n näkökulmasta.
Iltapäivällä oli englanninopetusta normaaliin tapaan.
Perjantai oli tasaus- ja asiointivapaata. Kuten Suomessakin, saksalaisten tehdyt ylityötunnit menevät työaikapankkiin, josta ne tasataan tilaisuuden tullen. Tasausvapaapäiviä ei tähän mennessä ole pidetty, mutta tunteja on kertynyt mm. opintomatkojen yhteydessä, jolloin päivät usein alkavat aikaisin ja päättyvät normaalia myöhemmin. Käytin vapaapäivän opinnäytetöiden valmisteluihin.
Tällä ja edellisellä viikolla oli monta ylennystä ja palkitsemista. Näitä varten kurssi kokoontuu aina muotoon ja se ilmoitetaan ylennyksen toimeenpanevalle esimiehelle, joka yleensä on yksi akatemiaa johtavasta kolmesta kenraalista/amiraalista. Ylennykset ja palkitsemiset pannaan täällä toimeen välittömästi, kun taas Suomessa ne on yleensä koottu suuriin juhlapäiviin, kuten itsenäisyypäivään, lippujuhlapäivään tai joukko-osaston vuosipäivään. Syy saksalaisten kiireelle on saamani tiedon mukaan se, että palkka on sidoksissa sotilasarvoon, eikä oikeaa palkkaa voida oikeudellisista syistä maksaa ennen kuin ylennys on toimeenpantu.