Maanantaista torstaihin olin virkamatkalla Suomessa. Matkan aikana tutustuín tulevaan virkapaikkaani, osallistuin ulkomailla palvelleiden palautetilaisuuteen sekä tapasin kurssin johtajan ja diplomityöni ohjaajia. Samalla siirsin moottoripyöräni Suomeen, jotta se on pois muuttokuormasta. Matka oli monella tapaa hyödyllinen ja vei varsinkin diplomityötäni ison askeleen eteenpäin.
Perjantaina palasin seminaarin pariin viimeiseksi päiväksi. Muut osallistujat totesivat, että en ollut menettänyt käytännössä mitään. Seminaarissa oli jatkettu konfliktinhallinnan harjoituksia mm. laulamalla, tanssimalla(!), sekä näyttelemällä kaksi muuta tilannetta, joissa oli kuvattu konflikteja perhepiirissä ja naapurien kesken. Perjantain opetukseen varatusta ajasta suurin osa käytettiin ryhmätyöhön, jossa etsittiin ratkaisuja Irakin nykytilanteeseen. Opintojaksosta annettavaan anonyymiin, tietokoneavusteiseen palautteeseen annoin melko huonot arvosanat sekä opetustavoitteiden saavuttamisesta, sisällöstä että menetelmistä. Seminaarin opetus oli sinänsä pätevää, mutta kohderyhmä oli täysin väärä - seminaari tällaisenaan olisi ollut omiaan kadeteille tai vaikkapa vähän nuoremmille siviiliopiskelijoille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matka. Näytä kaikki tekstit
31.8.2018
3.3.2018
312.- 322. päivä
Seuraavat kaksi viikkoa kurssi on opintomatkalla. Matkan nimi on "NATO/EU-Hauptstadtreise", eli Nato-, EU- ja pääkaupunkimatka. Matkan opetustarkoitus on tiivistetysti antaa katsaus Naton, EU:n ja valikoitujen liittolaismaiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, tavoitteisiin, menettelytapoihin ja kehitysnäkymiin, Saksan intressejä unohtamatta. Kuten edellisen viikon merkinnöissä totesin, matka toteutetaan osittain pienemmissä osastoissa useisiin eri maihin ja kohteisiin.
Maanantai oli silkka matkustuspäivä. Kolme bussia lähti liikkelle Hampurista klo 07.45. Perille Brysseliin saavuttiin n. klo 17 pintaan. Matka sujui muuten jo tietyllä rutiinilla, mutta minulle oli edeltävänä iltana noussut kuume, ja matkustin lähinnä lääkkeiden voimalla. Päätös lähteä reissuun ei ollut helppo sillä oloni oli todella kurja, mutta päätin kuitenkin uhmata olosuhteita ja luottaa siihen että oireet helpottavat. Muutenhan minulta olisi mennyt koko kahden viikon reissu sivu suun. Näin kävi ainakin kahdelle kurssitoverilleni, jotka siis jäivät sairauden takia kotiin.
Tiistain vastaisena yönä kuume nousi jälleen ja totesin, että on parempi jäädä huoneeseen lepäämään. Kävin syömässä aamupalan vaikka ei oikeastaan ollut nälkä ja menin takaisin vuoteeseen. En poistunut huoneestani ennen iltakahdeksaa ja silloinkin vain käydäkseni syömässä jotain. Onneksi huoneessa oli vedenkeitin, jolla valmistin ostamaani yrttiteetä pitkin päivää. Tiistain ohjelmassa olisi ollut vierailu Naton päämajassa sekä Saksan pysyvään edustustoon EU:ssa, mutta nämä jäivät minulta väliin. Harmittaa vietävästi, vaikka kurssikaverieni mukaan en sisällöllisesti menettänytkään kovin paljoa. Paikat olisi silti ollut mukava nähdä. Oli ehkä virhe lähteä koko reissulle kipeänä.
Keskiviikkona olo oli jo jonkin verran parempi, mutta lähdin silti liikkeelle lääkkeiden voimalla. Päivän vierailukohteena oli SHAPE, eli Supreme Allied Headquarters Europe. Tämä on toinen Naton kahdesta strategisen tason suunnitteluesikunnasta. Perillä meidät ohjattiin Eisenhower-auditorioon, jossa vierailijat toivotti tervetulleeksi Saksan kansallinen vanhin, prikaatikenraali M. O. Ensimmäisen varsinaisen esityksen piti eversti Stefan Kern aiheesta Comprehensive Crisis and Operations Mangament Centre (CCOMC). Esitys oli yleisluontoinen ja siitä jäi painavimpana mieleen kehoitus noudattaa prosessia ja aikatauluja, mutta samalla olla tekemättä mitään, ellei ole erikseen käsketty. Tämä voi kuulostaa aloitekyvyttömyydeltä, mutta ohje selittyy sillä, että SHAPE on 29 valtion strategisen tason esikunta. Tällöin liika innokkuus ja oikominen tulee helposti tulkituksi väärin kielteiseksi tai jopa vihamieliseksi toimintamalliksi. Samalla luennoitsija kuitenkin korosti, että esim. COPD on ohje eikä ohjesääntö tai doktriini, ja sitä voidaan aina soveltaa tarpeen mukaan. Seuraavan luennon piti komentaja J.C. Yhdysvaltojen merivoimista. Hänen aiheenaan oli "Major Joint Operation +" -tavoitetila sekä Maximum Level of Effort (MJO+ ja MLE). Näillä käsitteillä tarkoitetaan Naton kyvyn kohottamista uudelle tasolle (Level of Ambition, LOA). MJO+ tarkoittaa sitä, että liittoumalla pitäisi olla kyky toimia yhtäaikaisesti joko kuudessa pienessä yhteisoperaatiossa (Small Joint Operations, SJO) ja kahdessa suuressa yhteisoperaatiossa (MJO), tai kolmessa suuressa yhteisoperaatiossa. Tämä on tavoitetila, johon liittouma pyrkii. Käsite Maximum Level of Effort tarkoittaa liittouman kaikkien käytettävissä olevien voimien käyttöä yhtäaikaisesti, eli käytännössä Naton 5 artiklan alaista puolustustilannetta. MLE on käsitteenä jo niinkin yleistynyt, että se esiintyy julkisissa uutislähetyksissä. Tämä taas on puolestaan muokannut liittouman valtiotason strategista ajattelua samaan suuntaan, eli että voimavaroja ollaan taas valmiita suuntaamaan liittouman käyttöön. Jotkut valtiot ovat tähän tietenkin valmiimpia kuin toiset, mutta trendi on selvä.
Seuraavan luennon piti kommodori M.H. Kanadan merivoimista aiheesta liittouman toimintakyvyn kehittäminen SACEUR:n vastuualueella. Hänen sanomansa voi tiiviistää siten, että Natossa tapahtuu, Venäjän uhka otetaan vakavasti ja että nopeus ratkaisee.
Tämän jälkeen otettiin ryhmäkuva ja nautittiin kenttälounas Saksan kansallisen huoltoelementin tiloissa. Valitettavasti SHAPE:ssa palvelevat suomalaiset yhteysupseerit olivat sidottuja muihin tehtäviin eivätkä ehtineet lounaalle. Viron yhteysupseeri everstiluutnantti R.J. oli kuitenkin vanha tuttu kadettikoulun ajoilta ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan.
Iltapäivän ensimmäisen luennon piti eversti P.K. Saksan ilmavoimista. Aiheena oli Naton komentorakenteen muutos, tarkemmin ottaen Organisational Advisory and Change Management (OACM). Edellä esitettyjen tavoitteiden mukaisesti myös Naton johtamisrakennetta (Nato Command Structure NCS) ollaan laajentamassa ja leventämässä.
Tämän jälkeen puhui Turkin merivoimien kommodori B.E. aiheesta Naton Kyberoperaatiokeskus. Kyberulottuvuus on Natossa määritetty samanarvoiseksi sodankäynnin ulottuvuudeksi kuin maa-, meri- ja ilmaulottuvuus. Tämä alkaa vähitellen näkyä esikunnissa ja joukoissa. SHAPE:n kyberoperaatiokeskuksessa palvelee n. 100 henkilöä.
Seuraavaksi Puolan ilmavoimien eversti J.P. puhui esikunnan tehtävien jaosta kansallisuuksien kesken ja pitkän tähtäimen rotaatiosuunnitelmasta.
Tauon jälkeen edelliseltä kurssilta valmistunut ja esikunnassa vajaan vuoden erään osastopäällikön avustajana palvellut majuri C.A. kertoi kokemuksistaan työskentelystä SHAPE:ssa tuoreena yleisesikuntaupseerina.
Pitkän päivän päätti SHAPE:n esikuntapäällikön kenraali M.K:n esitys ja keskustelu. Hän on Bundeswehrin toinen täyskenraali (neljä tähteä), eli samanarvoinen Generalinspekteurin kanssa.
Tämän mielenkiintoisen keskustelun päätteeksi siirryttiin busseihin ja ajettiin n. 3 tuntia Aacheniin, jossa majoituttiin hotelleihin.
Torstaiaamuna oloni oli varsin kurja, sillä valitettavasti minulle oli noussut yöllä taas kuume. En kuitenkaan voinut jäädä hotelliin, sillä matka jatkuisi illalla kohti Ranskaa, joten jouduin lähtemään liikkeelle kuumetta alentavien lääkkeiden voimalla. Vierailukohteena oli Joint Forces Command Brunssum (JFCBS), joka on Naton operatiivisen tason johtoesikunta. Paikalla meitä tervehti italialainen kenraali R.M., joka oli juuri ottanut vastaan komentajan tehtävät. Vierailun isäntänä toimi kuitenkin saksalainen kenraalimajuri W.O., joka on esikunnan huolto-osaston osastopäällikkö (DCOS Support).
Ensimmäisen esityksen piti yhdysvaltalainen eversti T.D. JFC:n toteuttamasta strategisesta kommunikaatiosta (STRATCOM). Esitys painotti sitä, kuinka tärkeän roolin kommunikointi on ottanut kriisien ennaltaehkäisyssä ja pelotteen luomisessa. Monessa asiassa mennään nykyään ns. STRATCOM edellä. Seuraavan puheevuoron piti majuri R.I. tiedusteluosastolta. Hän selvitti Naton tiedustelutoiminnan nykyisiä toimintaperiaatteita.
Tauon aikana törmäsin käytävällä JFC:ssä työskentelevään suomalaiseen suunnittelu-upseeriin ja ehdimme vaihtaa lyhyet kuulemiset.
Seuraavan esityksen piti Iso-britanninan ilmavoimien eversti R."S." G. aiheesta Enhanced Forward Presence (eFP), joka kuuluu JFC:n johtovastuuseen. Oli mielenkiintoista kuulla, mihin tällä Baltian maihin ja Puolaan sijoitetulla pienellä taistelujoukolla oikeastaan pyritään ja mitä käytännön haasteita toimintaan liittyy. Tämän jälkeen saksalainen majuri S. puhui suunnitteluosaston ajankohtaisista asioista.
Lounaan jälkeen everstiluutnantti L.R. esitteli JFC:n tulevaa harjoitustoimintaa. Tämän vuoden pääharjoitus on nimeltään Trident Javelin 2018 ja seuraavan vuoden Trident Jupiter 2019. Se pelataan uudessa skenaariossa nimeltään OCCASSUS, joka vastaa nykyisiä harjoitusskenaarioita paremmin Venäjän luomaan uhkakuvaan.
Päivä päättyi keskustelutilaisuuteen kenraali W.O:n johdolla, minkä jälkeen siirryttiin linja-autoihin. Tässä kohden kurssi jakaantui pienryhmiin ja hajaantui eri suuntiin. Oma bussini ajoi Brysselin lentoasemalle, jossa kaksi ryhmää jäi kyydistä. Minun ryhmäni jatkoi linja-autolla Pariisiin, jonne saavuimme n. klo 21. Olin koko päivän ajan varsin uupunut ja tukkoinen, ja jaksoin vain flunssalääkkeiden voimalla keskittyä sinänsä mielenkiintoiseen päivään. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että seuraava päivä menisi kokonaan vuoteen pohjalla.
Perjantaina ryhmäni vieraili Saksan suurlähetystössä Pariisissa ja Ranskan puolustusministeriössä. Minä en valitettavasti kyennyt osallistumaan näihin tilaisuuksiin, vaan jäin toipumaan hotellihuoneeseen. Kuume ei ottanut laskeakseen. Lopulta otin illan suussa lääkettä sen verran, että pääsin hakemaan ruokaa.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena ohjelmanumerona järjestettyyn Pariisin kiertoajeluun. Lopun päivästä pysyin kuitenkin vuoteessa.
Sunnuntaina ei ollut erikseen järjestettyä ohjelmaa. Oloni oli jo hiukan parempi, joten toivon matkan jälkimmäisen puoliskon onnistuvan alkuosaa paremmin.
Maanantain ohjelmassa oli vierailu Ranskan puolustusministeriöön. Vierailu noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: turvatarkastusten kautta ryhmä johdatettiin pieneen neuvotteluhuoneeseen, jossa tarjolla oli kahvia ja croisanteja. Vierailun isäntänä toimi poliittisen osaston nuorehko työntekijä, jonka nimi meni minulta ohi. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että hän puhui sekä saksaa että englantia varsin hyvin. Ensimmäinen esitys käsitteli EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Ranskan näkökulmasta, josta seuraavassa eräitä irrallisia havaintoja. Esityksen piti eversti, jonka nimi minulta ohi. Ranska tukee Naton eurooppalaista pilaria eikä nää ristiriitaa tai kilpailuasetelmaa Naton ja EU:n rakenteiden kehittämisen välillä. Ranskan näkemyksen mukaan EU:n tulisi saada aikaan joukkoja kentälle, ja vieläpä nopeata toimeenpanoa varten. Kyseessä on myös johtamisongelma, sillä EU:lla ei ole soveltuvia johtamisrakenteita. Esityksen pitäjä oli palvellut pitkään EU:n sotilasesikunnassa ja oli jossain määrin turhautunut EU:n tapaan tehdä sotilaallisen voiman käyttöön liittyviä päätöksiä, ehkä siksi, että se poikkeaa merkittävästi Ranskan presidenttikeskeisestä järjestelmästä.
Seuraavan esityksen pitivät kommodori M.D. ja komentajakapteeni M.L. ja sen aiheena oli Nato. Atlantin liiton ja Ranskan keskinäisen suhteen historia on monipolvinen ja vaiherikas. Suhde on melko erikoinen vielä tänä päivänäkin. Ranska on mukana (ainakin osittain) Naton komentorakenteessa. Naton toiminnassa mukanaololle Ranska asettaa tiettyjä reunaehtoja ja varauksia, joiden ydin on siinä että Ranska varaa itselleen oikeuden toimia (tai olla toimimatta) yksin oman kansallisen etunsa mukaisesti. Syyt Ranskan oikukkuudelle Naton suhteen ovat historiassa ja heijastavat suhteita Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Naton nykyisen merkityksen Ranskalle esiintyjät tiivistivät kolmeen kohtaan: 1. viidennen artiklan mukainen kollektiivinen puolustus 2. transantlanttisen kumppanuuden varmistaminen ja 3. yhteinen viitekehys sotilaalliselle toiminnalle. Ranska näkee tärkeiksi Naton nykyiset hankkeet, kuten eFP:n, NRF:n ja VJTF:n, mutta haluaisi kovasti kehittää Naton aloitekykyä Afrikan ja terrorismin vastaisen sodan suuntaan. Ranskan suhteet Venjäjään ovat sen sijaan yllättävänkin ymmärtäväiset. Mieleeni tuli, että Naton alkuperäinen tarkoitus "keep USA in, Russia out, and Germany down" ei ranskalaisten mielestä ole niin kaukaa haettu tänäkään päivänä.
Aamupäivän viimeisen esityksen aihe oli Afrikka ja sen piti eversti G. Hänellä oli seuranaan everstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Ranskan intressit Afrikassa ovat merkittävät ja niiden taustalla ovat sekä historialliset (eli kulttuuriset) ja taloudelliset syyt. Luvut puhuvat puolestaan: Ranskalla on Afrikassa 24 sotilasasiamiestoimistoa. Ranskalla on kahdenväliset sotilaallisen yhteistyön sopimukset 11 Afrikan valtion kanssa ja yhteistoimintasopimukset 17 valtion kanssa. Ranskalla on 14 alueellista koulutuskeskusta eri puolilla Afrikkaa ja niissä koulutetaan vuosittain liki 3000 sotilasta. Lisäksi Ranskalla on lukuisia kalustovarastoja eri puolilla mannerta. Ranska näkee Afrikassa paljon tulevaisuuden lupauksia, mutta myös potentiaalisia (ja jo realisoituneita) ongelmia.
Tämän esityksen jälkeen oli lounaan vuoro. Se oli isäntämaan maineen veroinen. Lounaan ja kiitospuheiden jälkeen siirryttiin linja-autolla Pariisin Gare du Nord -rautatieasemalle, josta EuroStar-junalla Lontooseen. Lontoossa siirryttiin StPancrasin rautatieasemalta jalan hotellille. Illan päätteeksi Saksan laivastoasiamies Lontoossa komentaja Handrick piti lyhyen tervetuliaistilaisuuden paikallisessa pubissa. Kuume ja paha olo ei pysynyt poissa ihan koko päivää, mutta pahin vaikuttaisi olevan takanapäin.
Tiistain ohjelma käsitti luentoja ja keskusteluja Saksan suurlähetystössä sekä illallisen Army & Navy Clubilla. Saksan suurlähetystölle piti suunnitelman mukaan siirtyä metrolla, mutta koska sää oli niin aurinkoinen, päätti ryhmä kävellä. Sää oli myös tuulinen ja jäätävän kylmä, joten n. puolen tunnin kävely ei varmastikaan tehnyt hyvää toipumiselleni. Tervehdyssanat lausui Saksan puolustusasiamies prikaatikenraali R.. Ryhmää kävi tervehtimässä myös suurlähettilään sijainen. Varsinaisen suurlähettilään jäätyä eläkkeelle ei uutta ole voitu vielä nimittää, koska Saksassa ei ole hallitusta. Ensimmäisen varsinaisen esityksen pitivät maavoima-asiamies eversti R. ja ilmavoima-asiamies eversti H. Aiheena oli Iso-britannian turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä brexit. Brexit osoittautui teemaksi, joka nousi yhä uudestaan esiin vierailun aikana. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä neuvottelut EU:n ja kuningaskunnan välillä ovat kiivaimmillaan. Kävi myös ilmi, että brexit on aihe joka jakaa brittejä voimakkaasti. Kuitenkin yleinen näkemys oli, että britit haluavat sen toteuttaa, tulossa on ns. kova brexit, ja että uutta kansanäänestystä aiheesta ei ole tulossa. Samalla kertaa kuitenkin tuotiin yhä uudelleen esiin, että neuvottelut ovat kesken, niiden lopputuloksesta ei voida vielä sanoa mitään, ja että Iso-britannia aikoo ylläpitää erityisen läheistä suhdetta Eurooppaan, erityisesti Irlantiin. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin ei voi kuin todeta, että koko eroaminen vaikuttaa järjenvastaiselta ja kaoottiselta. Tilannetta pahentaa se, että brexit vie tällä hetkellä maan politiikassa kaiken huomion eikä normaalille asioiden hoitamiselle jää lainkaan aikaa tai energiaa. Saksan ja Iso-Britannian kahdenväliset sotilaalliset suhteet ovat erittäin tiiviit ja pitkälle kehittyneet. Niiden pääkohdat on linjattu Joint Vision Statement -asiakirjassa sekä sen pohjalta laaditussa Road Mapissa, jossa tarkastellaan jo brexitin jälkeistä aikaa. Näiden taustalla puolestaan ovat perusteasiakirjat Strategic Defence and Security Review (SDSR 2015) sekä asevoimien konsepti Joint Forces 2025.
Erityisesti panin merkille sen, miten usein ja voimakkaasti Venäjän uhka nousi esiin Iso-britannian linjauksissa. Saksalaiset eivät aina jakaneet tätä käsitystä, mutta briteillä Venäjä on noussut selvästi tärkeimmäksi sotilaalliseksi uhkaksi, esim. ohi kansainvälisen terrorismin. Syyt sille että Iso-Britannia kokee Venäjän suurimmaksi uhkaksi ovat moninaiset, mutta esiin nousi mm. Ukrainan ja Krimin tapahtumat sekä Venäjän vaikutusvallan nousu Lähi-idässä, jossa briteillä on perinteisesti ollut voimakkaita intressejä. Myös Venäjän meri- ja ilmavoimien aktivoitumista Pohjois-Atlantilla on Iso-Britanniassa seurattu huolestuneena. Taustalla vaikuttaa varmasti myös Litvinenkon salamurha Lontoossa ja muut vastaavat, vähemmälle julkisuudelle jääneet seikat.
Seuraavaksi otettiin ryhmäkuva suurlähetystön portaikossa. Kahvitauon jälkeen luennoi Saksan yhteysupseeri Permanent Joint Headquartersissa, eversti N.G. Luennoitsija kertoi erittäin positiiviseen sävyyn ja jopa jossain määrin haltioituneesti PJHQ:n toimintakulttuurista ja johtamiskäytännöistä. Erityisen positiivisena hän piti sitä, miten britit kykenevät samanaikaisesti sekä noudattamaan että soveltamaan ohjesääntöjä ja oppaita. Menetelmiä ja prosesseja ei nähdä toiminnan esteenä, vaan ne otetaan haltuun ja niitä sovelletaan joka päivä.
Lyhyen puheenvuoron piti myös everstiluutnantti S., joka palvelee Iso-Britannian puolustusministeriössä. Hänen seuranaan oli myös toinen MoD:ssa palveleva saksalainen. Puolustusministeriön rooli on pienempi kuin Saksassa ja yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa huomattavasti mutkattomampaa.
Viimeisen puheenvuoron ennen lounastaukoa pitivät lippueamiraali J.N. sekä komentaja R. Allied Maritime Commandista (MARCOM), joka on Naton merivoimaesikunta. Keskustelua käydään siitä, jääkö esikunta kaikkine osineen (myös EU-operaatiot) Lontooseen brexitin jälkeen. Esikunnan suurin työpanos on tällä hetkellä vuoden pääsotahrjoituksessa Trident Juncture 2018, johon liittyy suuri merivoimakomponentti. Harjoituksen painopiste on Norjassa. Lounas nautittiin suurlähetystön ravintolassa.
Iltapäivän aluksi suurlähetystön eri toimialojen lähetystösihteerit puhuivat isäntämaan tilanteesta omista näkökulmistaan. Ääneen pääsivät vuorollaan poliittinen osasto, talousosasto, kulttuurisihteeri sekä lehdistösihteeri. Jokaiselle oli varattu n. puoli tuntia keskusteluineen. Erityisesti mieleeni jäi kulttuurisihteerin puheenvuoro, jossa nousi esiin Iso-britannian ja Saksan poikkeavat historiakäsitykset. Historiallisuus ja muistaminen ovat briteillä aivan eri tasolla kuin saksalaisilla. Perinteitä pidetään saksaan verrattuna erittäin tärkeinä ja niitä myös eletään. Tämä on saksalaisille joskus vaikeaa ymmärtää. Lehdistösihteeri kävi läpi lehdistön roolia Iso-britannian yhteiskunnallisessa keskustelussa ja painotti, että lööppeihin ei saa takertua liikaa vaan niitä pitää osata tulkita.
Päivän viimeisen luennon piti reservin komentaja F.I-B. Kings Collegesta. Hänen esitelmänsä koski Kings Collegen sotilaallisia opintosisältöjä sekä erityisesti ajatuspajaa nimeltä Sir Michael Howard Centre for the History of War, jossa hän itse työskentelee. Kings College on erittäin arvostettu oppilaitos myös sotatieteissä.
Tämän jälkeen palattiin hotellille, osa kävellen ja osa metrolla. Liikenne oli lumisateesta johtuen kaoottista, mutta perille päästiin kuitenkin.
Illalliselle Army & Navy Clubille siirryttiin hotellilta jalan n. 15 min. Tilaisuus alkoi tervetuliaismaljoilla klo 19.30 ja pöytiin istuttiin kahdeksalta. Ilokseni paikalle oli kutsuttu myös Suomen puolustusasiamies eversti J.I. Päivällinen oli mukava ja ruoka herkullista. Tilaisuus päättyi klo 22 ja kävelin hotellille nukkumaan.
Keskiviikon vierailukohteena oli puolustusminsteriö (MoD). Sinne siirryttiin jalan, koska matka oli lyhyt. Olosuhteet sen sijaan olivat lontoolaisittain hankalat, sillä lumentulo oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Turvallisuusmuodollisuuksien jälkeen ryhmä johdettiin sokkeloisen rakennuksen läpi pieneen neuvotteluhuoneeseen. Tervetuliaissanat lausui asevoimien eurooppasuhteista vastaava valtiosihteeri E.H. Seuraavan esityksen piti ns. Chilcotin raportin suositusten toimeenpanosta vastaava johtaja R.H. Saimme mukaamme vihkosen "The Good Operation", johon on koottu Chilcotin raportin tärkeimmät kohdat. Chilcotin raportti on seitsemän vuotta kestänyt valtava selvitys Irakin ja Afganistanin sodassa tehdyistä virheistä. Raportti valmistui viime vuonna ja sen suositusten toimeenpano on aloitettu koko puolustushallinnossa.
Seuraavaksi ääneen pääsi air vice-marshal eli kenraalimajuri A.T., joka toimii ministeriön operatiivisen osaston osastopäällikkönä. Hän kävi läpi hyvin nopeaan tahtiin kaikki maanosat ja operaatiot, jossa Iso-Britannia toimii. Operaatioista päättää kansallinen turvallisuusneuvosto prosessissa, joka normaalioloissa kestää n. kaksi viikkoa. Tarvittaessa prosessia voidaan nopeuttaa tuntiluokkaan. Päätöksenteossa käytetään fuusioidun doktriinin menetelmää, jossa operaatiota tarkastellaan 19 eri osa-alueen näkökulmasta.
Kahvitauon jälkeen kommodori P.M. esitteli ministeriön merioperaatioiden osaston ja Royal Navyn ajankohtaisia asioita. Tärkeimpänä esiin nousi luonnollisesti kaksi uutta lentotukialusta, joiden on määrä saavuttaa operatiivinen valmius parin vuoden kuluessa.
Viimeisen esityksen ennen lounasta piti L.D., joka vastaa suhteista EU:iin sekä brexit-kysymyksistä. Hänen sanomansa oli, että puolustusyhteistyössä pyritään jatkamaan mahdollisimman pitkälle ennallaan.
Lounas nautittiin ministeriön kellarissa sijaitsevassa Henri VIII:n viinikellarissa. Lounaan jälkeen jäätiin odottamaan Saksan ja Iso-Britannian puolustusministereiden lyhyttä vierailua. He saapuivatkin paikalle seurueineen, tervehtivät ryhmäämme ja vastasivat hyväntuulisesti muutamaan kysymykseen. Molemmista ministereistä huhutaan, että heillä on mahdollisuuksia edetä aivan huipulle.
Iltapäivän ohjelma oli vähemmän asiapitoinen ja keskittyi enemmän turistinähtävyyksiin. Ensimmäiseksi siirryttiin metrolla Mansion Houselle, joka on Lontoon Lord Mayorin edustusasunto. Siellä saimme n. tunnin opastuksen rakennuksen historiaan ja esineistöön. Tämän jälkeen kävelimme Sky Gardens -pilvenpiirtäjään, jossa oli mahdollisuus nauttia kahvit kattoterassin puutarhassa. Ilta oli vapaa ja käytin sen suurimmaksi osaksi lepäämiseen.
Torstai alkoi laukkujen siirtämisellä valmiiksi bussiin. Tämän jälkeen siirryttiin jalan International Institute for Strategic Studies (IISS) -ajatuspajaan. Ajatuspajan tiloissa keskusteltiin järjestön tuotoksista (mm. Military Balance 2018) ja siitä kuinka ne syntyvät, Iso-Britannian turvallisuuspolitiikasta, brexitistä ja tietenkin Royal Navystä. Asiantuntijoina paikalla olivat J.H., prikaatikenraali evp B.B., B.G. ja N.C. Keskustelu oli erittäin asiantuntevaa, mutta kuitenkin yllättävän varovaista. Puhujat tekivät selväksi että he eivät voi sanoa miten asiat ovat, vaan ainoastaan esittää arvioita. Samalla he kuitenkin korostivat, että he eivät ole millään tavalla kytköksissä Iso-Britanniaan tai muihinkaan valtioihin, vaan ovat täysin riippumaton tutkimuslaitos. Siinä tapauksessa he olisivat minun mielestäni voineet sanoa joitain asioita suoremminkin. Uhka-arvioissa korostuivat täälläkin Venäjä ja toisaalta myös Kiina. Kevyen lounaan jälkeen siirryttiin metrolla parlamenttitalolle, jossa oppaanamme toimivat ensin ylähuoneen jäsen ja sen jälkeen kaksi alahuoneen jäsentä. Kaikki kolme olivat puolustuskomiteoiden ja -valiokuntien jäseniä. Kävimme lyhyen keskustelun parlamenttitalon pubissa minkä jälkeen vierailimme lyhyesti sekä ylä- että alahuoneen yleisölehtereillä. Parlamenttitalossa oli remontti kesken, mutta oli silti hienoa tutustua historialliseen rakennukseen sisältäpäin.
Bussi laukkuinemme haki meidät parlamenttitalon ulkopuolelta, mistä ajoimme n. tunnin Heathrow'n lentokentälle. Lento oli yhä edelleen jatkuvan lumisateen takia n. tunnin myöhässä, joten laskeuduimme Hampuriin vasta n. klo 23 illalla.
Perjantai oli työajan tasausvapaata matkan lukuisista pakollisista iltamenoista.
Kokonaisuutena matka oli erittäin onnistunut ja avartava, varsinkin vierailut Naton esikuntiin Monsissa ja Brunssumissa. Valitettavasti osa matkan sisällöstä meni minulta ohi sairastelun takia. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä kotiin toipumaan kuin lähteä puolikuntoisena matkaan. Arvioin virheellisesti, että kuume olisi mennyt nopeammin ohi, ja siksi lähdin lääkkeiden voimalla liikkeelle. Jatkossa näin ei kannata toimia, ellei ole aivan välttämättä pakko.
Maanantai oli silkka matkustuspäivä. Kolme bussia lähti liikkelle Hampurista klo 07.45. Perille Brysseliin saavuttiin n. klo 17 pintaan. Matka sujui muuten jo tietyllä rutiinilla, mutta minulle oli edeltävänä iltana noussut kuume, ja matkustin lähinnä lääkkeiden voimalla. Päätös lähteä reissuun ei ollut helppo sillä oloni oli todella kurja, mutta päätin kuitenkin uhmata olosuhteita ja luottaa siihen että oireet helpottavat. Muutenhan minulta olisi mennyt koko kahden viikon reissu sivu suun. Näin kävi ainakin kahdelle kurssitoverilleni, jotka siis jäivät sairauden takia kotiin.
Tiistain vastaisena yönä kuume nousi jälleen ja totesin, että on parempi jäädä huoneeseen lepäämään. Kävin syömässä aamupalan vaikka ei oikeastaan ollut nälkä ja menin takaisin vuoteeseen. En poistunut huoneestani ennen iltakahdeksaa ja silloinkin vain käydäkseni syömässä jotain. Onneksi huoneessa oli vedenkeitin, jolla valmistin ostamaani yrttiteetä pitkin päivää. Tiistain ohjelmassa olisi ollut vierailu Naton päämajassa sekä Saksan pysyvään edustustoon EU:ssa, mutta nämä jäivät minulta väliin. Harmittaa vietävästi, vaikka kurssikaverieni mukaan en sisällöllisesti menettänytkään kovin paljoa. Paikat olisi silti ollut mukava nähdä. Oli ehkä virhe lähteä koko reissulle kipeänä.
Keskiviikkona olo oli jo jonkin verran parempi, mutta lähdin silti liikkeelle lääkkeiden voimalla. Päivän vierailukohteena oli SHAPE, eli Supreme Allied Headquarters Europe. Tämä on toinen Naton kahdesta strategisen tason suunnitteluesikunnasta. Perillä meidät ohjattiin Eisenhower-auditorioon, jossa vierailijat toivotti tervetulleeksi Saksan kansallinen vanhin, prikaatikenraali M. O. Ensimmäisen varsinaisen esityksen piti eversti Stefan Kern aiheesta Comprehensive Crisis and Operations Mangament Centre (CCOMC). Esitys oli yleisluontoinen ja siitä jäi painavimpana mieleen kehoitus noudattaa prosessia ja aikatauluja, mutta samalla olla tekemättä mitään, ellei ole erikseen käsketty. Tämä voi kuulostaa aloitekyvyttömyydeltä, mutta ohje selittyy sillä, että SHAPE on 29 valtion strategisen tason esikunta. Tällöin liika innokkuus ja oikominen tulee helposti tulkituksi väärin kielteiseksi tai jopa vihamieliseksi toimintamalliksi. Samalla luennoitsija kuitenkin korosti, että esim. COPD on ohje eikä ohjesääntö tai doktriini, ja sitä voidaan aina soveltaa tarpeen mukaan. Seuraavan luennon piti komentaja J.C. Yhdysvaltojen merivoimista. Hänen aiheenaan oli "Major Joint Operation +" -tavoitetila sekä Maximum Level of Effort (MJO+ ja MLE). Näillä käsitteillä tarkoitetaan Naton kyvyn kohottamista uudelle tasolle (Level of Ambition, LOA). MJO+ tarkoittaa sitä, että liittoumalla pitäisi olla kyky toimia yhtäaikaisesti joko kuudessa pienessä yhteisoperaatiossa (Small Joint Operations, SJO) ja kahdessa suuressa yhteisoperaatiossa (MJO), tai kolmessa suuressa yhteisoperaatiossa. Tämä on tavoitetila, johon liittouma pyrkii. Käsite Maximum Level of Effort tarkoittaa liittouman kaikkien käytettävissä olevien voimien käyttöä yhtäaikaisesti, eli käytännössä Naton 5 artiklan alaista puolustustilannetta. MLE on käsitteenä jo niinkin yleistynyt, että se esiintyy julkisissa uutislähetyksissä. Tämä taas on puolestaan muokannut liittouman valtiotason strategista ajattelua samaan suuntaan, eli että voimavaroja ollaan taas valmiita suuntaamaan liittouman käyttöön. Jotkut valtiot ovat tähän tietenkin valmiimpia kuin toiset, mutta trendi on selvä.
Seuraavan luennon piti kommodori M.H. Kanadan merivoimista aiheesta liittouman toimintakyvyn kehittäminen SACEUR:n vastuualueella. Hänen sanomansa voi tiiviistää siten, että Natossa tapahtuu, Venäjän uhka otetaan vakavasti ja että nopeus ratkaisee.
Tämän jälkeen otettiin ryhmäkuva ja nautittiin kenttälounas Saksan kansallisen huoltoelementin tiloissa. Valitettavasti SHAPE:ssa palvelevat suomalaiset yhteysupseerit olivat sidottuja muihin tehtäviin eivätkä ehtineet lounaalle. Viron yhteysupseeri everstiluutnantti R.J. oli kuitenkin vanha tuttu kadettikoulun ajoilta ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan.
Iltapäivän ensimmäisen luennon piti eversti P.K. Saksan ilmavoimista. Aiheena oli Naton komentorakenteen muutos, tarkemmin ottaen Organisational Advisory and Change Management (OACM). Edellä esitettyjen tavoitteiden mukaisesti myös Naton johtamisrakennetta (Nato Command Structure NCS) ollaan laajentamassa ja leventämässä.
Tämän jälkeen puhui Turkin merivoimien kommodori B.E. aiheesta Naton Kyberoperaatiokeskus. Kyberulottuvuus on Natossa määritetty samanarvoiseksi sodankäynnin ulottuvuudeksi kuin maa-, meri- ja ilmaulottuvuus. Tämä alkaa vähitellen näkyä esikunnissa ja joukoissa. SHAPE:n kyberoperaatiokeskuksessa palvelee n. 100 henkilöä.
Seuraavaksi Puolan ilmavoimien eversti J.P. puhui esikunnan tehtävien jaosta kansallisuuksien kesken ja pitkän tähtäimen rotaatiosuunnitelmasta.
Tauon jälkeen edelliseltä kurssilta valmistunut ja esikunnassa vajaan vuoden erään osastopäällikön avustajana palvellut majuri C.A. kertoi kokemuksistaan työskentelystä SHAPE:ssa tuoreena yleisesikuntaupseerina.
Pitkän päivän päätti SHAPE:n esikuntapäällikön kenraali M.K:n esitys ja keskustelu. Hän on Bundeswehrin toinen täyskenraali (neljä tähteä), eli samanarvoinen Generalinspekteurin kanssa.
Tämän mielenkiintoisen keskustelun päätteeksi siirryttiin busseihin ja ajettiin n. 3 tuntia Aacheniin, jossa majoituttiin hotelleihin.
Torstaiaamuna oloni oli varsin kurja, sillä valitettavasti minulle oli noussut yöllä taas kuume. En kuitenkaan voinut jäädä hotelliin, sillä matka jatkuisi illalla kohti Ranskaa, joten jouduin lähtemään liikkeelle kuumetta alentavien lääkkeiden voimalla. Vierailukohteena oli Joint Forces Command Brunssum (JFCBS), joka on Naton operatiivisen tason johtoesikunta. Paikalla meitä tervehti italialainen kenraali R.M., joka oli juuri ottanut vastaan komentajan tehtävät. Vierailun isäntänä toimi kuitenkin saksalainen kenraalimajuri W.O., joka on esikunnan huolto-osaston osastopäällikkö (DCOS Support).
Ensimmäisen esityksen piti yhdysvaltalainen eversti T.D. JFC:n toteuttamasta strategisesta kommunikaatiosta (STRATCOM). Esitys painotti sitä, kuinka tärkeän roolin kommunikointi on ottanut kriisien ennaltaehkäisyssä ja pelotteen luomisessa. Monessa asiassa mennään nykyään ns. STRATCOM edellä. Seuraavan puheevuoron piti majuri R.I. tiedusteluosastolta. Hän selvitti Naton tiedustelutoiminnan nykyisiä toimintaperiaatteita.
Tauon aikana törmäsin käytävällä JFC:ssä työskentelevään suomalaiseen suunnittelu-upseeriin ja ehdimme vaihtaa lyhyet kuulemiset.
Seuraavan esityksen piti Iso-britanninan ilmavoimien eversti R."S." G. aiheesta Enhanced Forward Presence (eFP), joka kuuluu JFC:n johtovastuuseen. Oli mielenkiintoista kuulla, mihin tällä Baltian maihin ja Puolaan sijoitetulla pienellä taistelujoukolla oikeastaan pyritään ja mitä käytännön haasteita toimintaan liittyy. Tämän jälkeen saksalainen majuri S. puhui suunnitteluosaston ajankohtaisista asioista.
Lounaan jälkeen everstiluutnantti L.R. esitteli JFC:n tulevaa harjoitustoimintaa. Tämän vuoden pääharjoitus on nimeltään Trident Javelin 2018 ja seuraavan vuoden Trident Jupiter 2019. Se pelataan uudessa skenaariossa nimeltään OCCASSUS, joka vastaa nykyisiä harjoitusskenaarioita paremmin Venäjän luomaan uhkakuvaan.
Päivä päättyi keskustelutilaisuuteen kenraali W.O:n johdolla, minkä jälkeen siirryttiin linja-autoihin. Tässä kohden kurssi jakaantui pienryhmiin ja hajaantui eri suuntiin. Oma bussini ajoi Brysselin lentoasemalle, jossa kaksi ryhmää jäi kyydistä. Minun ryhmäni jatkoi linja-autolla Pariisiin, jonne saavuimme n. klo 21. Olin koko päivän ajan varsin uupunut ja tukkoinen, ja jaksoin vain flunssalääkkeiden voimalla keskittyä sinänsä mielenkiintoiseen päivään. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, että seuraava päivä menisi kokonaan vuoteen pohjalla.
Perjantaina ryhmäni vieraili Saksan suurlähetystössä Pariisissa ja Ranskan puolustusministeriössä. Minä en valitettavasti kyennyt osallistumaan näihin tilaisuuksiin, vaan jäin toipumaan hotellihuoneeseen. Kuume ei ottanut laskeakseen. Lopulta otin illan suussa lääkettä sen verran, että pääsin hakemaan ruokaa.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena ohjelmanumerona järjestettyyn Pariisin kiertoajeluun. Lopun päivästä pysyin kuitenkin vuoteessa.
Sunnuntaina ei ollut erikseen järjestettyä ohjelmaa. Oloni oli jo hiukan parempi, joten toivon matkan jälkimmäisen puoliskon onnistuvan alkuosaa paremmin.
Maanantain ohjelmassa oli vierailu Ranskan puolustusministeriöön. Vierailu noudatti jo tutuksi tullutta kaavaa: turvatarkastusten kautta ryhmä johdatettiin pieneen neuvotteluhuoneeseen, jossa tarjolla oli kahvia ja croisanteja. Vierailun isäntänä toimi poliittisen osaston nuorehko työntekijä, jonka nimi meni minulta ohi. Merkillepantavaa oli kuitenkin, että hän puhui sekä saksaa että englantia varsin hyvin. Ensimmäinen esitys käsitteli EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Ranskan näkökulmasta, josta seuraavassa eräitä irrallisia havaintoja. Esityksen piti eversti, jonka nimi minulta ohi. Ranska tukee Naton eurooppalaista pilaria eikä nää ristiriitaa tai kilpailuasetelmaa Naton ja EU:n rakenteiden kehittämisen välillä. Ranskan näkemyksen mukaan EU:n tulisi saada aikaan joukkoja kentälle, ja vieläpä nopeata toimeenpanoa varten. Kyseessä on myös johtamisongelma, sillä EU:lla ei ole soveltuvia johtamisrakenteita. Esityksen pitäjä oli palvellut pitkään EU:n sotilasesikunnassa ja oli jossain määrin turhautunut EU:n tapaan tehdä sotilaallisen voiman käyttöön liittyviä päätöksiä, ehkä siksi, että se poikkeaa merkittävästi Ranskan presidenttikeskeisestä järjestelmästä.
Seuraavan esityksen pitivät kommodori M.D. ja komentajakapteeni M.L. ja sen aiheena oli Nato. Atlantin liiton ja Ranskan keskinäisen suhteen historia on monipolvinen ja vaiherikas. Suhde on melko erikoinen vielä tänä päivänäkin. Ranska on mukana (ainakin osittain) Naton komentorakenteessa. Naton toiminnassa mukanaololle Ranska asettaa tiettyjä reunaehtoja ja varauksia, joiden ydin on siinä että Ranska varaa itselleen oikeuden toimia (tai olla toimimatta) yksin oman kansallisen etunsa mukaisesti. Syyt Ranskan oikukkuudelle Naton suhteen ovat historiassa ja heijastavat suhteita Saksaan ja Yhdysvaltoihin. Naton nykyisen merkityksen Ranskalle esiintyjät tiivistivät kolmeen kohtaan: 1. viidennen artiklan mukainen kollektiivinen puolustus 2. transantlanttisen kumppanuuden varmistaminen ja 3. yhteinen viitekehys sotilaalliselle toiminnalle. Ranska näkee tärkeiksi Naton nykyiset hankkeet, kuten eFP:n, NRF:n ja VJTF:n, mutta haluaisi kovasti kehittää Naton aloitekykyä Afrikan ja terrorismin vastaisen sodan suuntaan. Ranskan suhteet Venjäjään ovat sen sijaan yllättävänkin ymmärtäväiset. Mieleeni tuli, että Naton alkuperäinen tarkoitus "keep USA in, Russia out, and Germany down" ei ranskalaisten mielestä ole niin kaukaa haettu tänäkään päivänä.
Aamupäivän viimeisen esityksen aihe oli Afrikka ja sen piti eversti G. Hänellä oli seuranaan everstiluutnantti, jonka nimi meni minulta ohi. Ranskan intressit Afrikassa ovat merkittävät ja niiden taustalla ovat sekä historialliset (eli kulttuuriset) ja taloudelliset syyt. Luvut puhuvat puolestaan: Ranskalla on Afrikassa 24 sotilasasiamiestoimistoa. Ranskalla on kahdenväliset sotilaallisen yhteistyön sopimukset 11 Afrikan valtion kanssa ja yhteistoimintasopimukset 17 valtion kanssa. Ranskalla on 14 alueellista koulutuskeskusta eri puolilla Afrikkaa ja niissä koulutetaan vuosittain liki 3000 sotilasta. Lisäksi Ranskalla on lukuisia kalustovarastoja eri puolilla mannerta. Ranska näkee Afrikassa paljon tulevaisuuden lupauksia, mutta myös potentiaalisia (ja jo realisoituneita) ongelmia.
Tämän esityksen jälkeen oli lounaan vuoro. Se oli isäntämaan maineen veroinen. Lounaan ja kiitospuheiden jälkeen siirryttiin linja-autolla Pariisin Gare du Nord -rautatieasemalle, josta EuroStar-junalla Lontooseen. Lontoossa siirryttiin StPancrasin rautatieasemalta jalan hotellille. Illan päätteeksi Saksan laivastoasiamies Lontoossa komentaja Handrick piti lyhyen tervetuliaistilaisuuden paikallisessa pubissa. Kuume ja paha olo ei pysynyt poissa ihan koko päivää, mutta pahin vaikuttaisi olevan takanapäin.
Tiistain ohjelma käsitti luentoja ja keskusteluja Saksan suurlähetystössä sekä illallisen Army & Navy Clubilla. Saksan suurlähetystölle piti suunnitelman mukaan siirtyä metrolla, mutta koska sää oli niin aurinkoinen, päätti ryhmä kävellä. Sää oli myös tuulinen ja jäätävän kylmä, joten n. puolen tunnin kävely ei varmastikaan tehnyt hyvää toipumiselleni. Tervehdyssanat lausui Saksan puolustusasiamies prikaatikenraali R.. Ryhmää kävi tervehtimässä myös suurlähettilään sijainen. Varsinaisen suurlähettilään jäätyä eläkkeelle ei uutta ole voitu vielä nimittää, koska Saksassa ei ole hallitusta. Ensimmäisen varsinaisen esityksen pitivät maavoima-asiamies eversti R. ja ilmavoima-asiamies eversti H. Aiheena oli Iso-britannian turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä brexit. Brexit osoittautui teemaksi, joka nousi yhä uudestaan esiin vierailun aikana. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä neuvottelut EU:n ja kuningaskunnan välillä ovat kiivaimmillaan. Kävi myös ilmi, että brexit on aihe joka jakaa brittejä voimakkaasti. Kuitenkin yleinen näkemys oli, että britit haluavat sen toteuttaa, tulossa on ns. kova brexit, ja että uutta kansanäänestystä aiheesta ei ole tulossa. Samalla kertaa kuitenkin tuotiin yhä uudelleen esiin, että neuvottelut ovat kesken, niiden lopputuloksesta ei voida vielä sanoa mitään, ja että Iso-britannia aikoo ylläpitää erityisen läheistä suhdetta Eurooppaan, erityisesti Irlantiin. Ulkopuolisen tarkkailijan silmin ei voi kuin todeta, että koko eroaminen vaikuttaa järjenvastaiselta ja kaoottiselta. Tilannetta pahentaa se, että brexit vie tällä hetkellä maan politiikassa kaiken huomion eikä normaalille asioiden hoitamiselle jää lainkaan aikaa tai energiaa. Saksan ja Iso-Britannian kahdenväliset sotilaalliset suhteet ovat erittäin tiiviit ja pitkälle kehittyneet. Niiden pääkohdat on linjattu Joint Vision Statement -asiakirjassa sekä sen pohjalta laaditussa Road Mapissa, jossa tarkastellaan jo brexitin jälkeistä aikaa. Näiden taustalla puolestaan ovat perusteasiakirjat Strategic Defence and Security Review (SDSR 2015) sekä asevoimien konsepti Joint Forces 2025.
Erityisesti panin merkille sen, miten usein ja voimakkaasti Venäjän uhka nousi esiin Iso-britannian linjauksissa. Saksalaiset eivät aina jakaneet tätä käsitystä, mutta briteillä Venäjä on noussut selvästi tärkeimmäksi sotilaalliseksi uhkaksi, esim. ohi kansainvälisen terrorismin. Syyt sille että Iso-Britannia kokee Venäjän suurimmaksi uhkaksi ovat moninaiset, mutta esiin nousi mm. Ukrainan ja Krimin tapahtumat sekä Venäjän vaikutusvallan nousu Lähi-idässä, jossa briteillä on perinteisesti ollut voimakkaita intressejä. Myös Venäjän meri- ja ilmavoimien aktivoitumista Pohjois-Atlantilla on Iso-Britanniassa seurattu huolestuneena. Taustalla vaikuttaa varmasti myös Litvinenkon salamurha Lontoossa ja muut vastaavat, vähemmälle julkisuudelle jääneet seikat.
Seuraavaksi otettiin ryhmäkuva suurlähetystön portaikossa. Kahvitauon jälkeen luennoi Saksan yhteysupseeri Permanent Joint Headquartersissa, eversti N.G. Luennoitsija kertoi erittäin positiiviseen sävyyn ja jopa jossain määrin haltioituneesti PJHQ:n toimintakulttuurista ja johtamiskäytännöistä. Erityisen positiivisena hän piti sitä, miten britit kykenevät samanaikaisesti sekä noudattamaan että soveltamaan ohjesääntöjä ja oppaita. Menetelmiä ja prosesseja ei nähdä toiminnan esteenä, vaan ne otetaan haltuun ja niitä sovelletaan joka päivä.
Lyhyen puheenvuoron piti myös everstiluutnantti S., joka palvelee Iso-Britannian puolustusministeriössä. Hänen seuranaan oli myös toinen MoD:ssa palveleva saksalainen. Puolustusministeriön rooli on pienempi kuin Saksassa ja yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa huomattavasti mutkattomampaa.
Viimeisen puheenvuoron ennen lounastaukoa pitivät lippueamiraali J.N. sekä komentaja R. Allied Maritime Commandista (MARCOM), joka on Naton merivoimaesikunta. Keskustelua käydään siitä, jääkö esikunta kaikkine osineen (myös EU-operaatiot) Lontooseen brexitin jälkeen. Esikunnan suurin työpanos on tällä hetkellä vuoden pääsotahrjoituksessa Trident Juncture 2018, johon liittyy suuri merivoimakomponentti. Harjoituksen painopiste on Norjassa. Lounas nautittiin suurlähetystön ravintolassa.
Iltapäivän aluksi suurlähetystön eri toimialojen lähetystösihteerit puhuivat isäntämaan tilanteesta omista näkökulmistaan. Ääneen pääsivät vuorollaan poliittinen osasto, talousosasto, kulttuurisihteeri sekä lehdistösihteeri. Jokaiselle oli varattu n. puoli tuntia keskusteluineen. Erityisesti mieleeni jäi kulttuurisihteerin puheenvuoro, jossa nousi esiin Iso-britannian ja Saksan poikkeavat historiakäsitykset. Historiallisuus ja muistaminen ovat briteillä aivan eri tasolla kuin saksalaisilla. Perinteitä pidetään saksaan verrattuna erittäin tärkeinä ja niitä myös eletään. Tämä on saksalaisille joskus vaikeaa ymmärtää. Lehdistösihteeri kävi läpi lehdistön roolia Iso-britannian yhteiskunnallisessa keskustelussa ja painotti, että lööppeihin ei saa takertua liikaa vaan niitä pitää osata tulkita.
Päivän viimeisen luennon piti reservin komentaja F.I-B. Kings Collegesta. Hänen esitelmänsä koski Kings Collegen sotilaallisia opintosisältöjä sekä erityisesti ajatuspajaa nimeltä Sir Michael Howard Centre for the History of War, jossa hän itse työskentelee. Kings College on erittäin arvostettu oppilaitos myös sotatieteissä.
Tämän jälkeen palattiin hotellille, osa kävellen ja osa metrolla. Liikenne oli lumisateesta johtuen kaoottista, mutta perille päästiin kuitenkin.
Illalliselle Army & Navy Clubille siirryttiin hotellilta jalan n. 15 min. Tilaisuus alkoi tervetuliaismaljoilla klo 19.30 ja pöytiin istuttiin kahdeksalta. Ilokseni paikalle oli kutsuttu myös Suomen puolustusasiamies eversti J.I. Päivällinen oli mukava ja ruoka herkullista. Tilaisuus päättyi klo 22 ja kävelin hotellille nukkumaan.
Keskiviikon vierailukohteena oli puolustusminsteriö (MoD). Sinne siirryttiin jalan, koska matka oli lyhyt. Olosuhteet sen sijaan olivat lontoolaisittain hankalat, sillä lumentulo oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Turvallisuusmuodollisuuksien jälkeen ryhmä johdettiin sokkeloisen rakennuksen läpi pieneen neuvotteluhuoneeseen. Tervetuliaissanat lausui asevoimien eurooppasuhteista vastaava valtiosihteeri E.H. Seuraavan esityksen piti ns. Chilcotin raportin suositusten toimeenpanosta vastaava johtaja R.H. Saimme mukaamme vihkosen "The Good Operation", johon on koottu Chilcotin raportin tärkeimmät kohdat. Chilcotin raportti on seitsemän vuotta kestänyt valtava selvitys Irakin ja Afganistanin sodassa tehdyistä virheistä. Raportti valmistui viime vuonna ja sen suositusten toimeenpano on aloitettu koko puolustushallinnossa.
Seuraavaksi ääneen pääsi air vice-marshal eli kenraalimajuri A.T., joka toimii ministeriön operatiivisen osaston osastopäällikkönä. Hän kävi läpi hyvin nopeaan tahtiin kaikki maanosat ja operaatiot, jossa Iso-Britannia toimii. Operaatioista päättää kansallinen turvallisuusneuvosto prosessissa, joka normaalioloissa kestää n. kaksi viikkoa. Tarvittaessa prosessia voidaan nopeuttaa tuntiluokkaan. Päätöksenteossa käytetään fuusioidun doktriinin menetelmää, jossa operaatiota tarkastellaan 19 eri osa-alueen näkökulmasta.
Kahvitauon jälkeen kommodori P.M. esitteli ministeriön merioperaatioiden osaston ja Royal Navyn ajankohtaisia asioita. Tärkeimpänä esiin nousi luonnollisesti kaksi uutta lentotukialusta, joiden on määrä saavuttaa operatiivinen valmius parin vuoden kuluessa.
Viimeisen esityksen ennen lounasta piti L.D., joka vastaa suhteista EU:iin sekä brexit-kysymyksistä. Hänen sanomansa oli, että puolustusyhteistyössä pyritään jatkamaan mahdollisimman pitkälle ennallaan.
Lounas nautittiin ministeriön kellarissa sijaitsevassa Henri VIII:n viinikellarissa. Lounaan jälkeen jäätiin odottamaan Saksan ja Iso-Britannian puolustusministereiden lyhyttä vierailua. He saapuivatkin paikalle seurueineen, tervehtivät ryhmäämme ja vastasivat hyväntuulisesti muutamaan kysymykseen. Molemmista ministereistä huhutaan, että heillä on mahdollisuuksia edetä aivan huipulle.
Iltapäivän ohjelma oli vähemmän asiapitoinen ja keskittyi enemmän turistinähtävyyksiin. Ensimmäiseksi siirryttiin metrolla Mansion Houselle, joka on Lontoon Lord Mayorin edustusasunto. Siellä saimme n. tunnin opastuksen rakennuksen historiaan ja esineistöön. Tämän jälkeen kävelimme Sky Gardens -pilvenpiirtäjään, jossa oli mahdollisuus nauttia kahvit kattoterassin puutarhassa. Ilta oli vapaa ja käytin sen suurimmaksi osaksi lepäämiseen.
Torstai alkoi laukkujen siirtämisellä valmiiksi bussiin. Tämän jälkeen siirryttiin jalan International Institute for Strategic Studies (IISS) -ajatuspajaan. Ajatuspajan tiloissa keskusteltiin järjestön tuotoksista (mm. Military Balance 2018) ja siitä kuinka ne syntyvät, Iso-Britannian turvallisuuspolitiikasta, brexitistä ja tietenkin Royal Navystä. Asiantuntijoina paikalla olivat J.H., prikaatikenraali evp B.B., B.G. ja N.C. Keskustelu oli erittäin asiantuntevaa, mutta kuitenkin yllättävän varovaista. Puhujat tekivät selväksi että he eivät voi sanoa miten asiat ovat, vaan ainoastaan esittää arvioita. Samalla he kuitenkin korostivat, että he eivät ole millään tavalla kytköksissä Iso-Britanniaan tai muihinkaan valtioihin, vaan ovat täysin riippumaton tutkimuslaitos. Siinä tapauksessa he olisivat minun mielestäni voineet sanoa joitain asioita suoremminkin. Uhka-arvioissa korostuivat täälläkin Venäjä ja toisaalta myös Kiina. Kevyen lounaan jälkeen siirryttiin metrolla parlamenttitalolle, jossa oppaanamme toimivat ensin ylähuoneen jäsen ja sen jälkeen kaksi alahuoneen jäsentä. Kaikki kolme olivat puolustuskomiteoiden ja -valiokuntien jäseniä. Kävimme lyhyen keskustelun parlamenttitalon pubissa minkä jälkeen vierailimme lyhyesti sekä ylä- että alahuoneen yleisölehtereillä. Parlamenttitalossa oli remontti kesken, mutta oli silti hienoa tutustua historialliseen rakennukseen sisältäpäin.
Bussi laukkuinemme haki meidät parlamenttitalon ulkopuolelta, mistä ajoimme n. tunnin Heathrow'n lentokentälle. Lento oli yhä edelleen jatkuvan lumisateen takia n. tunnin myöhässä, joten laskeuduimme Hampuriin vasta n. klo 23 illalla.
Perjantai oli työajan tasausvapaata matkan lukuisista pakollisista iltamenoista.
Kokonaisuutena matka oli erittäin onnistunut ja avartava, varsinkin vierailut Naton esikuntiin Monsissa ja Brunssumissa. Valitettavasti osa matkan sisällöstä meni minulta ohi sairastelun takia. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä kotiin toipumaan kuin lähteä puolikuntoisena matkaan. Arvioin virheellisesti, että kuume olisi mennyt nopeammin ohi, ja siksi lähdin lääkkeiden voimalla liikkeelle. Jatkossa näin ei kannata toimia, ellei ole aivan välttämättä pakko.
9.9.2017
211.-215. päivä
Maanantaina piti alunperin olla kuntosuorituspäivä eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Se kuitenkin peruttiin, koska Luxemburgin asevoimien komentajan piti tulla esitelmöimään iltapäivällä. Tämä vierailu kuitenkin peruttiin, joten iltapäivän ohjelmassa oli ohjeistus vapaaehtoisesta työharjoittelusta. Lisäksi eräille opiskelijoille annettiin tehtäväksi kertoa kokemuksistaan valinnaisista seminaareista, kursseista ja harjoituksista, joihin he olivat osallistuneet ja näin jakaa karttunut oppi koko kurssille.
Vapaaehtoinen työharjoittelu (Führungspraktikum) on järjestely, jossa opiskelijat siirtyvät kahden viikon ajaksi yrityksiin tai julkishallinnon laitoksiin työharjoitteluun. Paikkoja on rajoitetusti (n. 25) ja halukkaita todennäköisesti paljon enemmän. Käytännössä harjoittelu ei sijoitu kaikilla siihen osallistuvilla samaan ajankohtaan, vaan sen ajankohta sovitaan yhdessä isäntäyrityksen kanssa. Näin ollen joitain opiskelijoita puuttuu käytännössä koko ajan kurssin loppuun asti. Tämä on merkittävä ero suomalaiseen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa kaikkien läsnäoloa edellytetään lähes kaikilla opintojaksoilla.
Opiskelijatoverini majuri T.B. esitteli Saksan ulkoministeriön järjestämän sotilasasiamiesten valmennuskurssin, jonne hän oli kahden muun kurssilaisen kanssa osallistunut. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Toinen opiskelijatoverini majuri A.N. kertoi oli Tunisiassa järjestetystä esikuntaharjoituksesta, johon hän oli osallistunut kahden muun kurssilaisen kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli kuulla esitelmä Vilnan kesäkoulusta, mutta sitä ei pidetty. Ilmeisesti joku oli kuitenkin kesälomansa aikana osallistunut tähän ns. Vilnius Summer Schooliin.
Alunperin IGF-päivän päätteksi suunniteltua kurssin yhteistä grilli-iltaa ei kuitenkaan oltu peruttu. Upseerikerhon grillibuffet maksaa 10 euroa ja on runsas, mutta siihen ei sisälly juomia. Kerho ottaakin katteet juomista, sillä esim. pieni lasi kivennäisvettä maksaa 2,30 e.
Tiistaina jatkettiin merivoimien kehittämisen seminaarin ryhmätöitä. Oma osuuteni oli osallistua tuen eli huollon suorituskykyvaatimusten muotoilemiseen annetun skenaarion pohjalta. Suorituskykyvaatimukset on tarkoitus koostaa yhteen seuraavan päivän aamupäivään mennessä siten, että ne voidaan luovuttaa MTG-Marinetechnik -yritykselle jo etukäteen. Seuraavan viikon maanantaina vierailemme yrityksessä, saamme palautteen ja keskustelemme suorituskykyvaatimuksista. Iltapäivällä ei ollut viikko-ohjelmaan merkittyä luokanvalvojan tuntia, joten pääsin lähtemään kotiin poikkeuksellisen aikaisin.
Keskiviikkoaamua oman D-luokkani luokanvalvoja halusi tiedottaa ajankohtaisista asioista, joten hän käski kaikki paikalle jo klo 07.30. Tiedotukset koskivat jo edellä mainitsemaani johtamisharjoittelua, saksalaisia opiskelijoita koskettavaa puolustushaarojen henkilöstöosastoiden vierailuja ja kurssin jälkeisten ensimmäisten palveluspaikkojen määrittämistä, sekä ensi vuoden toukokuussa edessä olevaa yhdysvaltainmatkaa, jonka suunnitelmiin on vielä mahdollista vaikuttaa. Mitkään annetuista tiedoista eivät varsinaisesti koskeneet minua, mutta tulipahan kerrankin tultua ajoissa paikalle. Aamupäivällä ryhmätyöt jatkuivat koostetun materiaalin läpikäymisellä ja hienosäädöllä. Lounaan jälkeen Klo 13.45 lähdettiin linja-autolla kohti Wilhelmshavenia, jossa seuraavana päivänä vieraillaan 2. Laivastossa (Einsatzflotille) ja merivoimien tukilaitoksessa (Marineunterstüzungskommando). Suomennokseni organisaatioiden nimistä eivät ole idiomaattista suomea, mutta kuvaavat mielestäni paremmin niiden asemaa organisaatiossa kuin mitä kotouttavalla käännösstrategialla saavutettaisiin. Bussimatka kesti n. 2 ja puoli tuntia. Perillä majoituimme varuskunnan vierasmajoitukseen. 20 hengen merivoimalinjalle sekä mukaan lyöttäytyneelle opettajakunnalle oli varattu illallinen Wilhemshavenin keskustassa sijaitsevalla perinteikkäällä meriupseerikerholla. Sinne mentiin varuskunnan omalla, ilmaisella sukkulabussilla, jollainen operoi useimmissa varuskunnissa.
Torstaina päivä alkoi 2. Laivaston tilannekatsauksella. Tämä poikkesi merkittävästi siitä, mihin olen tottunut Saaristomeren meripuolustusalueella ja Logistiikkalaitoksella. Asioiden esittämisjärjestys ja -tapa oli hyvin erilainen, joskin sisällössä oli myös yhteneväisyyksiä. Tilaisuudessa tarkasteltiin mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: lehdistökatsaus, tapahtumakalenteri, alayksiköiden tilanne, sää (tuulen voimakkuus ilmoitettiin boforeissa!), alusten tilanne ja järjestelmätilanne. Kahta jälkimmäistä kohtaa tarkasteltiin varsin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Tätä seurasi esikunnan osastojen ja alajohtoportaiden puheenvuorot: operatiiviinen, henkilöstö, huolto, lääkintä (ei ole Saksassa osa huoltoa kuin erikseen käskettäessä), 4. laivue, 2. laivue, Huoltolaivue, Tukikohtapataljoona, Operaatioesikunta (Einsatzstab), kirjaamo (Centralbüro), satamakapteeni, suunnittelu, luottamusmies. Tässä kohtaa tilaisuus alkoi tuntua enemmän johtoryhmän kokoukselta kuin tilannekatsaukselta. Vanhimpana paikalla olikin 2. Laivaston komentaja, kontra-amiraali M-M.
Tilannekatsauksen jälkeen eri osastojen ja vastuualueiden edustajat kertoivat 2. Laivaston ajankohtaisista asioista. Komkapt H. henkilöstöosastolta puhui puutteista erikoishenkilöstön määrässä ja henkilöstön osaamisessa. Ratkaisuksi hän esitti osaamis- tai pätevyyslisien maksamista. Komentaja E. huolto-osastolta puhui sataman vahtijärjestelyistä. Satamavahdit aiheuttavat merkittästi työajan menetyksiä, sillä infrastruktuuri kuten järjestelmien etäkäyttö ja hälytysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Esimerkiksi viikonlopun vahdista saa 7 vuorokauden vapaan. Ylitöitä ei yleensä makseta, joskin tämä on lisääntymässä. Aluksilla ei myöskään enää saa asua, mikä heikentää valmiutta. Kommodori M.S. operatiiviselta osastolta puhui ammattimaisuuden ja osaamisen kehittämisestä. Tilastot osoittavat, että perusharjoittelu ja vahtipäällikköharjoittelu on vähentynyt. Tämän on alustavasti todettu olevan merkittävä syy myös Yhdysvaltojen 7. Laivaston viimeaikaisissa vakavissa onnettomuuksissa.
Komentajakapteeni W. 4. Fregattilaivueesta puhui uuden alusluokan F125:n käyttöönotosta. Ensimmäisella aluksella ollaan jo järjestelmäkokeissa ja toisella merikokeissa. Aluksia tulee yhteensä 4 ja niille koulutetaan yhteensä 5 miehistöä. Tarkoitus on, että aluksista 2 olisi jatkuvasti operatiivisessa valmiudessa. Seuraavassa vaiheessa aluksilla siirrytään koulutustarkastuksiin ja evaluointeihin. Näitä edeltävät mm. koulutusjaksot SAGA (Schadensabwehr- und Gefechtdienstausbildung) ja GOST (German Operational Sea Training). Koulutuksiin osallistuvat myös laivueen upseerit laajalla rintamalla. Komentaja B. kehittämisalalta puhui vanhempien fregattiluokkien F123 ja F124:n elinkaaripäivityksistä ja F125:n käyttöönoton aikataulusta. Myös uuden korvettiluokan K180:n hankintaprojektin aikataulua sivuttiin. Huoltolaivueen komentaja kommodori D. esitteli uuden säiliöaluksen hankintaprojektia. 2 uutta säiliöalusta tulevat operatiiviseen käyttöön vuosina 2022-23. Niissä on 42 henkilön siivilimiehistö ja alusten omasuojaa varten niille sijoitetaan tarvittaessa VPD (Vessel Protection Detachment).
Aamupäivän tiiviin infopaketin jälkeen oli lounaan vuoro. Sitten siirryttiin linja-autolla n. 10 minuuttia kestänyt matka merivoiminen tukilaitokseen. Laitoksen esikuntapäällikkö kommodori R. piti laitoksen yleisesittelyn. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että esikuntien ja laitosten organisaatiorakenteet ovat Suomeen verrattuna varsin monipolvisia ja raskaita. Esikuntien rakenne ei myöskään usein muistuta lainkaan vakioitua Naton esikuntarakennetta. Tässä on vaarana se, että tositilanteen tullen joudutaan ensimmäisenä muuttamaan johtamisrakennetta, mikä johtaa väistämättä kitkaan tai jopa kaaokseen. Seuraavaksi kommodorit R.K. ja R.T. esittelivät käytön tuen ja kunnossapidon järjestelyjä. Tämän jälkeen kommodori M.W. esitteli alusten taistelunjohtojärjestelmien yhteensovittamisen projektia. Tavoitteena on, että yhteensovitetut taistelunjohtojärjestelmät (Führungs- und Waffeneinsatzsystem, FüWes) saataisiin myös kytkettyä yhtenäiseen simulaattoriverkkoon. Tehtävää on kuvailtu mahdottomaksi, mutta näin kuitenkin aiotaan tehdä. Lopuksi kiersimme katsomassa laitoksen eräitä uusimpia simulaattorijärjestelmiä. Tavoitteena on, että kaikki tai ainakin useimmat simulaattorit toimisivat samassa verkossa. Tämä verkko (Taktischer Ausbildungs-, Unterstützungs- und Erprobungssystemverbund, TAUES) voidaan liittää myös Naton ja Yhdysvaltojen simulaattoriverkkoihin.
Informatiivisen ja pitkän päivän päätteeksi siirryimme linja-autolla vajaan tunnin matkan Bremerhaveniin, jossa majoituimme merivoimien operaatiokoulun (Marineoperationsschule) kurssimajoitukseen.
Perjantaina siirryimme n. linja-autolla n. puolen tunnin matkan Nordholziin, jossa sijaitsee merivoiminen lennosto (Marinefliegerkommando). Vierailuohjelma painottui täällä edellisistä poiketen kalustoesittelyihin: tutuksi tulivat mm. merivalvontalentokone P3-C Orion, alushelikopteri Sea Lynx sekä simulaattorihalli. Erityisenä ongelmana nostettiin esiin puutteet lentokentän palokunnan käytettävyydessä, joka on jopa estänyt lentotoiminnan kokonaan. Turvallisuusmääräysten mukaan lentotoiminta ei ole sallittua, mikäli palokunta ei ole valmiudessa. Esittely päättyi yhteiskuvaan ohjelmaan aina sisältyviin vuolaisiin kiitoksiin. Tämän jälkeen noustiin bussiin lounasta nauttimatta ja ajettiin n. kahden tunnin matka takaisin koululle. Olen jo oppinut, että kotimatkalle lähdetään joukon painostuksesta melkein aina ilman ruokataukoja, joten varaudun vesipullolla ja pienillä eväillä.
Kokonaisuutena viikko oli sirpaleinen kokonaisuus, jonka kohokohdaksi muodostui hyvin järjestetty merisotalinjan vierailu merivoimien yksiköihin.
Vapaaehtoinen työharjoittelu (Führungspraktikum) on järjestely, jossa opiskelijat siirtyvät kahden viikon ajaksi yrityksiin tai julkishallinnon laitoksiin työharjoitteluun. Paikkoja on rajoitetusti (n. 25) ja halukkaita todennäköisesti paljon enemmän. Käytännössä harjoittelu ei sijoitu kaikilla siihen osallistuvilla samaan ajankohtaan, vaan sen ajankohta sovitaan yhdessä isäntäyrityksen kanssa. Näin ollen joitain opiskelijoita puuttuu käytännössä koko ajan kurssin loppuun asti. Tämä on merkittävä ero suomalaiseen yleisesikuntaupseerikurssiin, jossa kaikkien läsnäoloa edellytetään lähes kaikilla opintojaksoilla.
Opiskelijatoverini majuri T.B. esitteli Saksan ulkoministeriön järjestämän sotilasasiamiesten valmennuskurssin, jonne hän oli kahden muun kurssilaisen kanssa osallistunut. Kurssi kesti kaksi viikkoa. Toinen opiskelijatoverini majuri A.N. kertoi oli Tunisiassa järjestetystä esikuntaharjoituksesta, johon hän oli osallistunut kahden muun kurssilaisen kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli kuulla esitelmä Vilnan kesäkoulusta, mutta sitä ei pidetty. Ilmeisesti joku oli kuitenkin kesälomansa aikana osallistunut tähän ns. Vilnius Summer Schooliin.
Alunperin IGF-päivän päätteksi suunniteltua kurssin yhteistä grilli-iltaa ei kuitenkaan oltu peruttu. Upseerikerhon grillibuffet maksaa 10 euroa ja on runsas, mutta siihen ei sisälly juomia. Kerho ottaakin katteet juomista, sillä esim. pieni lasi kivennäisvettä maksaa 2,30 e.
Tiistaina jatkettiin merivoimien kehittämisen seminaarin ryhmätöitä. Oma osuuteni oli osallistua tuen eli huollon suorituskykyvaatimusten muotoilemiseen annetun skenaarion pohjalta. Suorituskykyvaatimukset on tarkoitus koostaa yhteen seuraavan päivän aamupäivään mennessä siten, että ne voidaan luovuttaa MTG-Marinetechnik -yritykselle jo etukäteen. Seuraavan viikon maanantaina vierailemme yrityksessä, saamme palautteen ja keskustelemme suorituskykyvaatimuksista. Iltapäivällä ei ollut viikko-ohjelmaan merkittyä luokanvalvojan tuntia, joten pääsin lähtemään kotiin poikkeuksellisen aikaisin.
Keskiviikkoaamua oman D-luokkani luokanvalvoja halusi tiedottaa ajankohtaisista asioista, joten hän käski kaikki paikalle jo klo 07.30. Tiedotukset koskivat jo edellä mainitsemaani johtamisharjoittelua, saksalaisia opiskelijoita koskettavaa puolustushaarojen henkilöstöosastoiden vierailuja ja kurssin jälkeisten ensimmäisten palveluspaikkojen määrittämistä, sekä ensi vuoden toukokuussa edessä olevaa yhdysvaltainmatkaa, jonka suunnitelmiin on vielä mahdollista vaikuttaa. Mitkään annetuista tiedoista eivät varsinaisesti koskeneet minua, mutta tulipahan kerrankin tultua ajoissa paikalle. Aamupäivällä ryhmätyöt jatkuivat koostetun materiaalin läpikäymisellä ja hienosäädöllä. Lounaan jälkeen Klo 13.45 lähdettiin linja-autolla kohti Wilhelmshavenia, jossa seuraavana päivänä vieraillaan 2. Laivastossa (Einsatzflotille) ja merivoimien tukilaitoksessa (Marineunterstüzungskommando). Suomennokseni organisaatioiden nimistä eivät ole idiomaattista suomea, mutta kuvaavat mielestäni paremmin niiden asemaa organisaatiossa kuin mitä kotouttavalla käännösstrategialla saavutettaisiin. Bussimatka kesti n. 2 ja puoli tuntia. Perillä majoituimme varuskunnan vierasmajoitukseen. 20 hengen merivoimalinjalle sekä mukaan lyöttäytyneelle opettajakunnalle oli varattu illallinen Wilhemshavenin keskustassa sijaitsevalla perinteikkäällä meriupseerikerholla. Sinne mentiin varuskunnan omalla, ilmaisella sukkulabussilla, jollainen operoi useimmissa varuskunnissa.
Torstaina päivä alkoi 2. Laivaston tilannekatsauksella. Tämä poikkesi merkittävästi siitä, mihin olen tottunut Saaristomeren meripuolustusalueella ja Logistiikkalaitoksella. Asioiden esittämisjärjestys ja -tapa oli hyvin erilainen, joskin sisällössä oli myös yhteneväisyyksiä. Tilaisuudessa tarkasteltiin mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: lehdistökatsaus, tapahtumakalenteri, alayksiköiden tilanne, sää (tuulen voimakkuus ilmoitettiin boforeissa!), alusten tilanne ja järjestelmätilanne. Kahta jälkimmäistä kohtaa tarkasteltiin varsin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Tätä seurasi esikunnan osastojen ja alajohtoportaiden puheenvuorot: operatiiviinen, henkilöstö, huolto, lääkintä (ei ole Saksassa osa huoltoa kuin erikseen käskettäessä), 4. laivue, 2. laivue, Huoltolaivue, Tukikohtapataljoona, Operaatioesikunta (Einsatzstab), kirjaamo (Centralbüro), satamakapteeni, suunnittelu, luottamusmies. Tässä kohtaa tilaisuus alkoi tuntua enemmän johtoryhmän kokoukselta kuin tilannekatsaukselta. Vanhimpana paikalla olikin 2. Laivaston komentaja, kontra-amiraali M-M.
Tilannekatsauksen jälkeen eri osastojen ja vastuualueiden edustajat kertoivat 2. Laivaston ajankohtaisista asioista. Komkapt H. henkilöstöosastolta puhui puutteista erikoishenkilöstön määrässä ja henkilöstön osaamisessa. Ratkaisuksi hän esitti osaamis- tai pätevyyslisien maksamista. Komentaja E. huolto-osastolta puhui sataman vahtijärjestelyistä. Satamavahdit aiheuttavat merkittästi työajan menetyksiä, sillä infrastruktuuri kuten järjestelmien etäkäyttö ja hälytysjärjestelmät ovat riittämättömiä. Esimerkiksi viikonlopun vahdista saa 7 vuorokauden vapaan. Ylitöitä ei yleensä makseta, joskin tämä on lisääntymässä. Aluksilla ei myöskään enää saa asua, mikä heikentää valmiutta. Kommodori M.S. operatiiviselta osastolta puhui ammattimaisuuden ja osaamisen kehittämisestä. Tilastot osoittavat, että perusharjoittelu ja vahtipäällikköharjoittelu on vähentynyt. Tämän on alustavasti todettu olevan merkittävä syy myös Yhdysvaltojen 7. Laivaston viimeaikaisissa vakavissa onnettomuuksissa.
Komentajakapteeni W. 4. Fregattilaivueesta puhui uuden alusluokan F125:n käyttöönotosta. Ensimmäisella aluksella ollaan jo järjestelmäkokeissa ja toisella merikokeissa. Aluksia tulee yhteensä 4 ja niille koulutetaan yhteensä 5 miehistöä. Tarkoitus on, että aluksista 2 olisi jatkuvasti operatiivisessa valmiudessa. Seuraavassa vaiheessa aluksilla siirrytään koulutustarkastuksiin ja evaluointeihin. Näitä edeltävät mm. koulutusjaksot SAGA (Schadensabwehr- und Gefechtdienstausbildung) ja GOST (German Operational Sea Training). Koulutuksiin osallistuvat myös laivueen upseerit laajalla rintamalla. Komentaja B. kehittämisalalta puhui vanhempien fregattiluokkien F123 ja F124:n elinkaaripäivityksistä ja F125:n käyttöönoton aikataulusta. Myös uuden korvettiluokan K180:n hankintaprojektin aikataulua sivuttiin. Huoltolaivueen komentaja kommodori D. esitteli uuden säiliöaluksen hankintaprojektia. 2 uutta säiliöalusta tulevat operatiiviseen käyttöön vuosina 2022-23. Niissä on 42 henkilön siivilimiehistö ja alusten omasuojaa varten niille sijoitetaan tarvittaessa VPD (Vessel Protection Detachment).
Aamupäivän tiiviin infopaketin jälkeen oli lounaan vuoro. Sitten siirryttiin linja-autolla n. 10 minuuttia kestänyt matka merivoiminen tukilaitokseen. Laitoksen esikuntapäällikkö kommodori R. piti laitoksen yleisesittelyn. Kiinnitin jälleen kerran huomiota siihen, että esikuntien ja laitosten organisaatiorakenteet ovat Suomeen verrattuna varsin monipolvisia ja raskaita. Esikuntien rakenne ei myöskään usein muistuta lainkaan vakioitua Naton esikuntarakennetta. Tässä on vaarana se, että tositilanteen tullen joudutaan ensimmäisenä muuttamaan johtamisrakennetta, mikä johtaa väistämättä kitkaan tai jopa kaaokseen. Seuraavaksi kommodorit R.K. ja R.T. esittelivät käytön tuen ja kunnossapidon järjestelyjä. Tämän jälkeen kommodori M.W. esitteli alusten taistelunjohtojärjestelmien yhteensovittamisen projektia. Tavoitteena on, että yhteensovitetut taistelunjohtojärjestelmät (Führungs- und Waffeneinsatzsystem, FüWes) saataisiin myös kytkettyä yhtenäiseen simulaattoriverkkoon. Tehtävää on kuvailtu mahdottomaksi, mutta näin kuitenkin aiotaan tehdä. Lopuksi kiersimme katsomassa laitoksen eräitä uusimpia simulaattorijärjestelmiä. Tavoitteena on, että kaikki tai ainakin useimmat simulaattorit toimisivat samassa verkossa. Tämä verkko (Taktischer Ausbildungs-, Unterstützungs- und Erprobungssystemverbund, TAUES) voidaan liittää myös Naton ja Yhdysvaltojen simulaattoriverkkoihin.
Informatiivisen ja pitkän päivän päätteeksi siirryimme linja-autolla vajaan tunnin matkan Bremerhaveniin, jossa majoituimme merivoimien operaatiokoulun (Marineoperationsschule) kurssimajoitukseen.
Perjantaina siirryimme n. linja-autolla n. puolen tunnin matkan Nordholziin, jossa sijaitsee merivoiminen lennosto (Marinefliegerkommando). Vierailuohjelma painottui täällä edellisistä poiketen kalustoesittelyihin: tutuksi tulivat mm. merivalvontalentokone P3-C Orion, alushelikopteri Sea Lynx sekä simulaattorihalli. Erityisenä ongelmana nostettiin esiin puutteet lentokentän palokunnan käytettävyydessä, joka on jopa estänyt lentotoiminnan kokonaan. Turvallisuusmääräysten mukaan lentotoiminta ei ole sallittua, mikäli palokunta ei ole valmiudessa. Esittely päättyi yhteiskuvaan ohjelmaan aina sisältyviin vuolaisiin kiitoksiin. Tämän jälkeen noustiin bussiin lounasta nauttimatta ja ajettiin n. kahden tunnin matka takaisin koululle. Olen jo oppinut, että kotimatkalle lähdetään joukon painostuksesta melkein aina ilman ruokataukoja, joten varaudun vesipullolla ja pienillä eväillä.
Kokonaisuutena viikko oli sirpaleinen kokonaisuus, jonka kohokohdaksi muodostui hyvin järjestetty merisotalinjan vierailu merivoimien yksiköihin.
16.7.2017
192.-196. päivä
Viimeinen viikko ennen neljän viikon kesälomaa oli ns. teambuilding-matka Saksan Alpeille ja samalla tutustumismatka vuoristojääkäriprikaatin toimintaan.
Maanantai oli matkustuspäivä ja aikaa perille pääsyyn oli varattu riittävästi. Koululle oli käsketty klo 07.30, mutta bussit lentokentälle lähtivät vasta kahdeksalta. Liikelentoterminaalissa ei onneksi tarvinnut odotella kauaa, sillä meitä kuljettamaan lähetetty upouusi Airbus A300M oli valmiina lähtöön heti kun pääsimme kyytiin. Matkatavarat oli kuljetettu etukäteen jo edeltävänä perjantaina. Onhan se hieno lentokone nyt vihdoin ja viimein valmistuttuaan (projektin viivästymisestä on Bundeswehrissä tullut jonkinlainen kestovitsi). Lento kesti n. kaksi tuntia, jona aikana suurin osa nukkui tai nautti mukaan annetun lounaspussin sisällöstä. Saltzburgin lentokentältä oli bussikyyti takaisin Saksan puolelle vuoristojääkäriprikaati 23:n kasarmille Bad Reichenalliin. Saavuimme odotettua aikaisemmin ja jouduimme odottelemaan prikaatin komentajan sijaisen tervehdystä n. tunnin. Lyhyehkön esitelmän jälkeen kurssi jakautui kahteen ryhmään, joiden alku- ja loppuviikon ohjelmat ovat käänteiset. Tässä välillä oli mahdollista myös lainata suksisauvat, jotka toimisivat vaellussauvoina. Oma ryhmäni siirtyi bussikyydillä Winkelmoosalmissa sijaitsevalle Bundeswehrin majalle (n. 1100 m korkeudessa), jonne majoituimme yöksi. Majassa oli oma keittiö ja jopa baari, eikä itse majakaan ollut mikään perinteinen kasarmi vaan pikemminkin alppimaja. Olin väsynyt viikonlopun jäljiltä joten menin aikaisin nukkumaan. Yöllä ukkosti ja satoi kovaa.
Tiistaina nautittiin runsas aamupala, jota ennen oli aamuhartaus vapaaehtoisille. Aamupäivän koulutuksena oli vuoristojääkärien kuormaeläinjoukkueen (Tragtierzug) esittely. Saimme kattavan luennon sekä käytännön aasien ja hevosten käytöstä vuoristojääkärien tukena. Lounaaksi oli kevyempi ruoka: keitto, sämpylöitä ja hedelmiä. Iltapäivälllä lähdettiin johdetulle vaellukselle, joka suuntautui lähimmälle huipulle ja harjanteelle (korkeus n. 1700 m). Vaellus taukoineen kesti n. 5 tuntia. Aurinkoinen sää teki kävelystä nautittavaa, vaikka varsinkin alas tullessa palautumattomat jalkani olivat kohtalaisen kipeät. Juuri majalle saavuttuamme pilvet taas kasaantuivat ja alkoi sataa.
Keskiviikkona siirryimme busseilla Weissbachiin, joka on Berechtesgadenin lähettyvillä. Täällä seurasimme vuoristojääkäriprikaatin toimintanäytöksen, jossa esiteltiin prikaatin erityisosaamista varsin vaikuttavalla ja vakuuttavalla tavalla. Näytöksen jälkeen koko kurssi kokoontui lounaalle paikalliseen ravintolaan. Tämä oli hyvin järjestetty etukäteen, sillä reilusti yli 100 hengen ruokkiminen on suuri ponnistus mille tahansa keittiölle. Tämä oli viikon taitepiste, jossa kurssin kaksi osastoa vaihtoivat ohjelmaa. Toisen puolikkaan ohjelma oli siis tästä eteenpäin sama kuin mitä minä olen edellä kuvannut, ja he olivat jo käyneet läpi sen, minkä alla kuvaan. Lounaan jälkeen kävelimme n. puolitoista tuntia Weissbach-joen rotkossa kulkevaa reittiä. Se oli äärimmäisen luonnonkaunis ja jännittävä polku. Tämän jälkeen siirryimme busseille lyhyen matkan Reiteralpen-ylängölle johtavan köysiradan juureen. Köysirata vei osastomme n. 15 hengen ryhmissä kymmenessä minuutissa n. kilometrin korkeammalle, eli n. 1600 metrin korkeuteen. Täältä siirryimme jalan n. kilometrin matkan alppimajalle, jonne majoituttiin yöksi. Tämä majoitus oli jonkin verran yksinkertaisempi kuin edellinen, mutta silti hyvää retkeilymajatasoa. Päivälliseksi oli jo toista (mutta ei viimeistä) kertaa leipäknöödeleitä, perunaknöödeleitä, porsaanlihaa ja kastiketta.
Torstain aamupäivän ohjelmassa oli kiipeilykoulutusta. Ennen aamupalaa käytiin ottamassa vastaan henkilökohtainen kiipeilyvarustus. Aamupalan jälkeen siirryttiin jalan n. kilometrin päähän harjanteelle. Pappi piti vapaaehtoisen hartauksen komeassa maisemassa, minkä jälkeen osasto jaettiin kolmeen osaan: yksi harjoitteli vapaakiipeilyä yläköydellä varmistettuna, toinen köysisillan ylittämistä ja kolmas köysilaskeutumista. Ensin kuitenkin valmisteltiin henkilökohtainen varustus johdetusti. Sää oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Kaikki kolme rastia olivat varsin elämyksellisiä ja hienosti toteutettuja. Kouluttajat olivat ammattitaitoisia ja asiallisia. Lopuksi henkilökohtainen kiipeilyvarustus koottiin ja palautettiin varastoon. Keittolounaan jälkeen ei tuhlattu aikaa, vaan lähdettiin johdetulle vaellukselle valloittamaan lähin huippu (n. 2000 m). Vaellus oli hieman kevyempi kuin tiistaina tehty. Onneksi sää suosi jälleen ja aurinkokin näyttäytyi. Päivällisen yhteydessä juhlittiin Ranskan kansallispäivää, jota varten ranskalaiset opiskelijatoverit olivat hankkineet hieman ranskalaista viiniä, juustoja ja makkaroita.
Perjantaina herätys oli jo viideltä, matkatavaroiden luovutus kuudelta ja marssi köysiradan yläasemalle kymmentä yli kuusi. Ala-asemalta oli kuljetus vuoristojääkärien kasarmille Bad Reichenalliin. Kurssi kokoontui aliupseerikerholle, missä nähtiin videoesitys viikon tapahtumista. Sen olivat kuvanneet Bundeswehrin kameratiimi, joka osallistui kaikkeen toimintaan viikon aikana. Esityksen jälkeen nautittiin runsas ja maittava Baijerilainen aamiainen. Prikaatin komentajan sijaisen kiitossanojen jälkeen palautettiin viimeisetkin lainatut varusteet ja lähdettiin paluumatkalle. Omalla autolla tulleet noutivat ajoneuvonsa varuskunnan parkkipaikalta ja muut noutivat lounaspussit ja nousivat bussiin. Busseja odotellessa hyvä tuuri sään suhteen loppui, sillä rankka sadekuuro kasteli pihalla odottavat matkatavarat. Lentokentälle ei ollut kiire ja siksi koneiden saapumista odotettiin paikallisessa ostoskeskuksessa. Jos menomatkalla oli saatu nauttia uuden kaluston kyydistä, olikin paluulento sitten vanhinta mahdollista: kurssin matkatavaroineen kuljetti Hampuriin kaksi C-160 Transall kuljetuskonetta. Ne olivat varsin kuluneen näköisiä eikä kyytikään ollut kovin mukavaa. Onneksi lentokuljetus kuitenkin onnistui, sillä mikäli sille olisi tullut este, olisi korvaava yhteys ollut n. 11 tunnin bussimatka Hampuriin. Nyt Hampuriin saavuttiin jo puoli kolmen tienoilla ja koululle n. puoli neljä.
Kokonaisuutena viikko oli erinomaisen hyvin järjestetty, elämyksellinen ja myös ammatillisesti opettavainen. Tästä on hyvä aloittaa neljä viikkoa kestävä kesäloma, eli Akademieferien!
Maanantai oli matkustuspäivä ja aikaa perille pääsyyn oli varattu riittävästi. Koululle oli käsketty klo 07.30, mutta bussit lentokentälle lähtivät vasta kahdeksalta. Liikelentoterminaalissa ei onneksi tarvinnut odotella kauaa, sillä meitä kuljettamaan lähetetty upouusi Airbus A300M oli valmiina lähtöön heti kun pääsimme kyytiin. Matkatavarat oli kuljetettu etukäteen jo edeltävänä perjantaina. Onhan se hieno lentokone nyt vihdoin ja viimein valmistuttuaan (projektin viivästymisestä on Bundeswehrissä tullut jonkinlainen kestovitsi). Lento kesti n. kaksi tuntia, jona aikana suurin osa nukkui tai nautti mukaan annetun lounaspussin sisällöstä. Saltzburgin lentokentältä oli bussikyyti takaisin Saksan puolelle vuoristojääkäriprikaati 23:n kasarmille Bad Reichenalliin. Saavuimme odotettua aikaisemmin ja jouduimme odottelemaan prikaatin komentajan sijaisen tervehdystä n. tunnin. Lyhyehkön esitelmän jälkeen kurssi jakautui kahteen ryhmään, joiden alku- ja loppuviikon ohjelmat ovat käänteiset. Tässä välillä oli mahdollista myös lainata suksisauvat, jotka toimisivat vaellussauvoina. Oma ryhmäni siirtyi bussikyydillä Winkelmoosalmissa sijaitsevalle Bundeswehrin majalle (n. 1100 m korkeudessa), jonne majoituimme yöksi. Majassa oli oma keittiö ja jopa baari, eikä itse majakaan ollut mikään perinteinen kasarmi vaan pikemminkin alppimaja. Olin väsynyt viikonlopun jäljiltä joten menin aikaisin nukkumaan. Yöllä ukkosti ja satoi kovaa.
Tiistaina nautittiin runsas aamupala, jota ennen oli aamuhartaus vapaaehtoisille. Aamupäivän koulutuksena oli vuoristojääkärien kuormaeläinjoukkueen (Tragtierzug) esittely. Saimme kattavan luennon sekä käytännön aasien ja hevosten käytöstä vuoristojääkärien tukena. Lounaaksi oli kevyempi ruoka: keitto, sämpylöitä ja hedelmiä. Iltapäivälllä lähdettiin johdetulle vaellukselle, joka suuntautui lähimmälle huipulle ja harjanteelle (korkeus n. 1700 m). Vaellus taukoineen kesti n. 5 tuntia. Aurinkoinen sää teki kävelystä nautittavaa, vaikka varsinkin alas tullessa palautumattomat jalkani olivat kohtalaisen kipeät. Juuri majalle saavuttuamme pilvet taas kasaantuivat ja alkoi sataa.
Keskiviikkona siirryimme busseilla Weissbachiin, joka on Berechtesgadenin lähettyvillä. Täällä seurasimme vuoristojääkäriprikaatin toimintanäytöksen, jossa esiteltiin prikaatin erityisosaamista varsin vaikuttavalla ja vakuuttavalla tavalla. Näytöksen jälkeen koko kurssi kokoontui lounaalle paikalliseen ravintolaan. Tämä oli hyvin järjestetty etukäteen, sillä reilusti yli 100 hengen ruokkiminen on suuri ponnistus mille tahansa keittiölle. Tämä oli viikon taitepiste, jossa kurssin kaksi osastoa vaihtoivat ohjelmaa. Toisen puolikkaan ohjelma oli siis tästä eteenpäin sama kuin mitä minä olen edellä kuvannut, ja he olivat jo käyneet läpi sen, minkä alla kuvaan. Lounaan jälkeen kävelimme n. puolitoista tuntia Weissbach-joen rotkossa kulkevaa reittiä. Se oli äärimmäisen luonnonkaunis ja jännittävä polku. Tämän jälkeen siirryimme busseille lyhyen matkan Reiteralpen-ylängölle johtavan köysiradan juureen. Köysirata vei osastomme n. 15 hengen ryhmissä kymmenessä minuutissa n. kilometrin korkeammalle, eli n. 1600 metrin korkeuteen. Täältä siirryimme jalan n. kilometrin matkan alppimajalle, jonne majoituttiin yöksi. Tämä majoitus oli jonkin verran yksinkertaisempi kuin edellinen, mutta silti hyvää retkeilymajatasoa. Päivälliseksi oli jo toista (mutta ei viimeistä) kertaa leipäknöödeleitä, perunaknöödeleitä, porsaanlihaa ja kastiketta.
Torstain aamupäivän ohjelmassa oli kiipeilykoulutusta. Ennen aamupalaa käytiin ottamassa vastaan henkilökohtainen kiipeilyvarustus. Aamupalan jälkeen siirryttiin jalan n. kilometrin päähän harjanteelle. Pappi piti vapaaehtoisen hartauksen komeassa maisemassa, minkä jälkeen osasto jaettiin kolmeen osaan: yksi harjoitteli vapaakiipeilyä yläköydellä varmistettuna, toinen köysisillan ylittämistä ja kolmas köysilaskeutumista. Ensin kuitenkin valmisteltiin henkilökohtainen varustus johdetusti. Sää oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Kaikki kolme rastia olivat varsin elämyksellisiä ja hienosti toteutettuja. Kouluttajat olivat ammattitaitoisia ja asiallisia. Lopuksi henkilökohtainen kiipeilyvarustus koottiin ja palautettiin varastoon. Keittolounaan jälkeen ei tuhlattu aikaa, vaan lähdettiin johdetulle vaellukselle valloittamaan lähin huippu (n. 2000 m). Vaellus oli hieman kevyempi kuin tiistaina tehty. Onneksi sää suosi jälleen ja aurinkokin näyttäytyi. Päivällisen yhteydessä juhlittiin Ranskan kansallispäivää, jota varten ranskalaiset opiskelijatoverit olivat hankkineet hieman ranskalaista viiniä, juustoja ja makkaroita.
Perjantaina herätys oli jo viideltä, matkatavaroiden luovutus kuudelta ja marssi köysiradan yläasemalle kymmentä yli kuusi. Ala-asemalta oli kuljetus vuoristojääkärien kasarmille Bad Reichenalliin. Kurssi kokoontui aliupseerikerholle, missä nähtiin videoesitys viikon tapahtumista. Sen olivat kuvanneet Bundeswehrin kameratiimi, joka osallistui kaikkeen toimintaan viikon aikana. Esityksen jälkeen nautittiin runsas ja maittava Baijerilainen aamiainen. Prikaatin komentajan sijaisen kiitossanojen jälkeen palautettiin viimeisetkin lainatut varusteet ja lähdettiin paluumatkalle. Omalla autolla tulleet noutivat ajoneuvonsa varuskunnan parkkipaikalta ja muut noutivat lounaspussit ja nousivat bussiin. Busseja odotellessa hyvä tuuri sään suhteen loppui, sillä rankka sadekuuro kasteli pihalla odottavat matkatavarat. Lentokentälle ei ollut kiire ja siksi koneiden saapumista odotettiin paikallisessa ostoskeskuksessa. Jos menomatkalla oli saatu nauttia uuden kaluston kyydistä, olikin paluulento sitten vanhinta mahdollista: kurssin matkatavaroineen kuljetti Hampuriin kaksi C-160 Transall kuljetuskonetta. Ne olivat varsin kuluneen näköisiä eikä kyytikään ollut kovin mukavaa. Onneksi lentokuljetus kuitenkin onnistui, sillä mikäli sille olisi tullut este, olisi korvaava yhteys ollut n. 11 tunnin bussimatka Hampuriin. Nyt Hampuriin saavuttiin jo puoli kolmen tienoilla ja koululle n. puoli neljä.
Kokonaisuutena viikko oli erinomaisen hyvin järjestetty, elämyksellinen ja myös ammatillisesti opettavainen. Tästä on hyvä aloittaa neljä viikkoa kestävä kesäloma, eli Akademieferien!
13.9.2016
6. päivä
Vierailimme Saksan Merisotakoulussa, eli Marineschule Mürwikissa. Päivän sää oli todella kuuma ja painostava, joten merisotaopin opettaja komentaja I.W. teki fiksun muutoksen käskettyyn asustukseen: palveluspuvun (paita solmiolla ja takki) päätimme mennä lyhythihaisessa paidassa.
Merisotakoulu sijaitsee Flensburgissa aivan Tanskan rajalla. Vierailulle osallistui kaikki 5 kansainvälistä merisotalinjan opiskelijaa (FIN, FRA, GBR, GRE, USA), mutta kulkuneuvoksi Bundeswehr oli järjestänyt meille täysikokoisen bussin. Onneksi siinä oli jonkinlainen ilmastointi.
Koululla meidät otti vastaan koulun johtaja kommodori A. Hänen esityksensä merivoimien koulutuksesta oli informatiivinen ja hän vaikutti olevan tehtävästään varsin innostunut (hetkittäin jopa hieman liikaa). Saksan merisotakoulu poikkeaa Suomen vastavaasta monessa suhteessa. Koulussa opetetaan vain sotilaallisia aineita. Kadettien akateeminen koulutus toteutetaan yhteistyössa Hampurissa sijaitsevien yliopistojen kanssa. Koululla ei ole myöskään esim. tekniikan tai navigoinnin opetusta, vaan ne toteutetaan omissa kouluissaan. Merisotakoulun fokus on ihmisten johtamisessa eli leadershipissä.
Upseeriksi hakeutuvien joukosta koko Bundeswehr valikoi paperien perusteella n. 6000 henkilöä, joiden joukosta valinnat tehdään. Merivoimien upseeriksi hakeutuu n. 1500 henkilöä, joista n. joka viides valitaan. Vuosikurssin koko on siis n. 250 - 300 henkilöä. Opiskelijaksi valitut tekevät heti opintojen ensimmäisenä päivänä sitoumuksen palvella Bundeswehrissä 13 vuotta, johon ei sisälly kahden vuoden opinnot. Käytännössä sitoumus siis kestää 15 vuotta. Mikäli eroa anoo sitoumuksen aikana johtaa se oikeuskäsittelyyn, ellei erityisiä perusteita kuten terveydelliset tai vakavat perhesyyt ole. Käytännössä kiertoteitä sitoumuksen purkamiseen on kuitenkin olemassa esim. rahallisen korvauksen kautta.
FüAkBw:n uutta johtajaa, amiraali S:ää kommodori A. luonnehti termeillä "Hochbrilliant" ja "Super Typ", mitkä voisi suomentaa esim. huippuälykäs ja hyvä jätkä. Kommodori A. puhui paljon ja esitti mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, mikä on sotilaskoulutuksessa tärkeää. Hän sanoi mm. että heidän tavoitteenaan on saada opiskelijat tekemään mahdollisimman paljon virheitä, sillä niistä oppii. Hän totesi myös, että vaatimalla sotilaallista käytöstä kehitetään kadettien (Offiziersanwärter) itsetuntoa.
Iltapäivällä tutustuimme rakennukseen ja sen ympäristöön. Merisotakoulun rakennus on todella komea. Se on Pohjois-Euroopan suurin tiilirakennus ja valmistui 1910. Rakennuksella on värikäs historia, josta meille kerrottiin jopa jonkun verran enemmän kuin mitä wikipedia-artikkelista on luettavissa.
P.S.: "Ja und nein" = "Jain".
Merisotakoulu sijaitsee Flensburgissa aivan Tanskan rajalla. Vierailulle osallistui kaikki 5 kansainvälistä merisotalinjan opiskelijaa (FIN, FRA, GBR, GRE, USA), mutta kulkuneuvoksi Bundeswehr oli järjestänyt meille täysikokoisen bussin. Onneksi siinä oli jonkinlainen ilmastointi.
Koululla meidät otti vastaan koulun johtaja kommodori A. Hänen esityksensä merivoimien koulutuksesta oli informatiivinen ja hän vaikutti olevan tehtävästään varsin innostunut (hetkittäin jopa hieman liikaa). Saksan merisotakoulu poikkeaa Suomen vastavaasta monessa suhteessa. Koulussa opetetaan vain sotilaallisia aineita. Kadettien akateeminen koulutus toteutetaan yhteistyössa Hampurissa sijaitsevien yliopistojen kanssa. Koululla ei ole myöskään esim. tekniikan tai navigoinnin opetusta, vaan ne toteutetaan omissa kouluissaan. Merisotakoulun fokus on ihmisten johtamisessa eli leadershipissä.
Upseeriksi hakeutuvien joukosta koko Bundeswehr valikoi paperien perusteella n. 6000 henkilöä, joiden joukosta valinnat tehdään. Merivoimien upseeriksi hakeutuu n. 1500 henkilöä, joista n. joka viides valitaan. Vuosikurssin koko on siis n. 250 - 300 henkilöä. Opiskelijaksi valitut tekevät heti opintojen ensimmäisenä päivänä sitoumuksen palvella Bundeswehrissä 13 vuotta, johon ei sisälly kahden vuoden opinnot. Käytännössä sitoumus siis kestää 15 vuotta. Mikäli eroa anoo sitoumuksen aikana johtaa se oikeuskäsittelyyn, ellei erityisiä perusteita kuten terveydelliset tai vakavat perhesyyt ole. Käytännössä kiertoteitä sitoumuksen purkamiseen on kuitenkin olemassa esim. rahallisen korvauksen kautta.
FüAkBw:n uutta johtajaa, amiraali S:ää kommodori A. luonnehti termeillä "Hochbrilliant" ja "Super Typ", mitkä voisi suomentaa esim. huippuälykäs ja hyvä jätkä. Kommodori A. puhui paljon ja esitti mielenkiintoisia näkemyksiä siitä, mikä on sotilaskoulutuksessa tärkeää. Hän sanoi mm. että heidän tavoitteenaan on saada opiskelijat tekemään mahdollisimman paljon virheitä, sillä niistä oppii. Hän totesi myös, että vaatimalla sotilaallista käytöstä kehitetään kadettien (Offiziersanwärter) itsetuntoa.
Iltapäivällä tutustuimme rakennukseen ja sen ympäristöön. Merisotakoulun rakennus on todella komea. Se on Pohjois-Euroopan suurin tiilirakennus ja valmistui 1910. Rakennuksella on värikäs historia, josta meille kerrottiin jopa jonkun verran enemmän kuin mitä wikipedia-artikkelista on luettavissa.
P.S.: "Ja und nein" = "Jain".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)