418. - 422. päivä

Tämä on kielikoeviikko. Koko viikko on siis pyhitetty yksinomaa kielikokeille sekä niihin valmistautumiselle. Tietenkin ohjelmaa sotkemaan on määrätty myös palautekeskusteluja sekä yksittäisille kurssilaisille että kokonaisille luokille. Nämä tilaisuudet on kuulemma aikataulutettu kielikokeista vastaavia sen suuremmin konsultoimatta, joten he joutuvat jälleen kerran venymään ja järjestemään ylimääräisiä kokeita yksittäisille henkilöille. Viikon aikana järjestetään siis kirjoittamisen, kuullun ymmärtämisen ja luetun ymmärtämisen osakokeet koko kurssille kaikissa opiskeltavissa kielissä (eli englannissa ja ranskassa). Suullisen ilmaisun koetta on järjestetty n. kuukauden ajan erillisen ilmoittautumisjärjestelyn mukaan.
Täysin opitimoidulla aikataululla kielikokeet ja niihin liittyvät harjoittelut olisi minun arvioni mukaan saatu järjestettyä kolmessa työpäivässä. Nyt niihin käytetään koko kurssista n. kaksi viikkoa. Kieltenopettajat vetoavat henkilöstö- ja tilaresurssien niukkuuteen, mutta minusta kyse on pikemminkin koordinoinnin ja johtamisen puutteista. No, joka tapauksessa tyhjäkäyntiä syntyy merkittävissä määrin.
Tämä viikkon on sikäli poikkeuksellinen, että se sisältää koko kurssin ainoan arvosteltavan kokeen.
Maanantain aamupäivän aikana minun englannin koeryhmässäni harjoiteltiin kertaalleen läpi kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet sekä palautettiin edellisellä kerralla kirjoitetut esseet. Lisäksi kerättiin palautetta kielten opetuksen järjestelyistä, sillä kielten opetus käsittääkseni päättyy tähän koeviikkoon. Kielten opetus on ollut määrällisesti erinomaisen runsasta, mutta mielestäni sen laadussa on parantamisen varaa. Eniten kehitettävää on kuitenkin siinä, että opiskelijat osallistuisivat heille tarjoittuun kieltenopetukseen, eivätkä vetoaisi mitä erilaisimpiin syihin jäädessään pois opetuksesta. Annoimme kuitenkin opettajalle kannustavaa ja kehittävää palautetta: Kieltenopetuksen aluksi opiskelijoiden lähtötason voisi mitata ja tarpeeksi edistyneet voisi vapauttaa tämän kielen opetuksesta. Kansainvälisille opiskelijoille voisi tarjota saksanopetusta. Tunneilla voisi katsoa vähemmän videoita ja vaikkapa teettää tietokoneavusteisia kielioppiharjoituksia. Iltapäivä oli meidän koeryhmällemme vapaata.
Tiistai alkoi kirjoittamisen kokeella. Kokeen jälkeen harjoiteltiin kertaalleen läpi kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet, ties kuinka monetta kertaa. Suurimpana haasteena näissä kokeissa on edelleen se, että kysymykset ovat saksaksi. Saksankielisten kysymysten tulkinta on usein paljon vaikeampaa kuin englanninkielisen tekstin tai puheen ymmärtäminen. Onneksi varsinaisessa kokeessa saksaa ei äidinkielenään puhuvat saavat ilmeisesti jonkin verran ylimääräistä aikaa kysymysten lukemiseen.
Keskiviikko ja torstai olivat meidän koeryhmällemme vapaata. Keskiviikkona oli kielikoeviikon ulkopuolisena ohjelmana koulun kurssien johtajan, amiraali K.S.:n määräaikainen keskustelu- ja palautteenkeruutilaisuus omalle luokalleni sekä kahdenkeskinen palautekeskustelu oman kurssini johtajan kanssa. Edellisessä tilaisuudessa ei kuultu mitään uutta, vaan amiraali kertoili tarinoita oman virkauransa varrelta. Mitä palautetta luokkani saikin kerrottua painuu pian unohduksiin, sillä palautekeskusteluista ei pidetä pöytäkirjaa. Koulun strukturoitu palautejärjestelmä ja kehittämissuunnitelma loistavat poissaolollaan. Koulua toki kehitetään ja viedään eteenpäin sen mikä ehditään, mutta mihin tehdyt päätökset perustuvat on jäänyt minulta huomaamatta. Jos arvata pitäisi sanoisin, että tehdyt ratkaisut eivät pohjaudu tutkittuun tietoon.
Palautekeskustelu kurssin johtajan kanssa meni hyvin. Lähinnä kyse oli jäähyväisistä hänen puoleltaan, sillä hän siirtyy uusiin tehtäviin kesätauon aikana. Toki sivusimme henkilöarviointiani, jonka sain luokanvalvojaltani luettavaksi edeltävällä viikolla. Henkilöarvioinneissa on tapana välttää suoria kielteisiä ilmaisuja kuin ruttoa, ja näin oli myös omassa, kolmesivuisessa arvioinnissani. Näin ollen mielenkiintoisempaa kuin se mitä arvioinnissa lukee on usein se, mitä arvioinnissa ei lue. Totuus löytyy ns. rivien välistä.
Perjantaina järjestettiin minun koeryhmälleni kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeet. Kumpikin on 60 minuuttia kestävä tiukka rypistys, jossa mitataan englannin kielen kanssa yhtä lailla keskittymiskykyä ja saksan kielen taitoa. Koska vastaukset merkitään rasteilla lomakkeelle, saimme tietää tulokset heti: läpäisin molemmat kokeet hyvällä marginaalilla. Alustavien tulosten perusteella minulla on siis nyt englannin SLP 4444, tosin esseekirjoituksen arvostelu venyy ensi viikkoon.
Lauantaina kävin koululla esittelemässä jääkäreistä kertovaa näyttelyä kymmenelle reserviläiselle Lüneburgista. Nämä eivät päässeet Näyttelyn avajaisiin edeltävällä viikolla ja olivat erikseen toivoneet, että joku ehtisi päästämään heidät rakennukseen viikonloppuna.