351. - 355. päivä

Maanantai aloitti ensimmäisen "Joint Endeavour II" harjoitusviikon yhteensä kahdesta viikosta. Oma tehtäväni on operatiivisen osaston eli J3/5:n tavallisena työstöupseerina. Aamun ensimmäisissä puheenvuoroissa käytiin läpi tavanomaiset harjoituksen aloitukseen liittyvät kuviot, eli opetustarkoitus, läpivientisuunnitelma ja yleisjärjestelyt. Lisäksi harjoituksen Senior Mentor esittäytyi. Hän on vasta pari viikkoa aikaisemmin eläkkeelle jäänyt kenraali R. Harjoituksessa hän sekä kuvaa operaation komentajaa että toimii mentorina. Hänen puheenvuoronsa oli yllättävän teoreettinen eikä selvästikään ennakkoon valmisteltu. Huomasi, että hän ei ole toiminut harjoituksen mentorina aiemmin, varsinkin verrattuna edellisen vaiheen mentoriin amiraali W:iin, jolla oli jo toistakymmentä vuotta kokemusta harjoitusten mentoroinnista.
Iltapäivällä päästiin vähitellen esikuntatyön makuun. Valmistelin oman osastoni osuuksia erääseen tulevaan käskyrunkoon. Paljon kysymyksiä on vielä avoimena, sillä muuttuneeseen tilanteeseen vasta hahmoteltiin uusia toimintavaihtoehtoja tänään.
Tiistai alkoi kuten tavallista englanninopetuksella. Sen aiheena oli valmistautuminen Naton kielikokeen (Standardised Language Profile eli SLP) suulliseen osuuteen. Keskustelimme kokeen järjestelyistä, minkä jälkeen yksi opiskelija sai suorittaa kokeen esimerkinomaisesti ja muut toimivat arviointipaneelina. Kokeeseen kuuluu n. 10 min suullinen esitelmä, johon saa valmistautua n. 15 minuuttia. Esitystä seuraaviin arviointipaneelin esittämiin kysymyksiin vastaaminen kuuluu myös koesuoritukseen.
Harjoitus jatkui toimintavaihtoehtojen laatimisella ja ensimmäisten työryhmien kokouksilla. Ensimmäinen kokous johon minä osallistuin, tosin vain yleisönä, oli arviontityöryhmä (Joint Assessment Working Group). Siinä arvioitiin mm. operaation vaihetta, vaikutusten ja ratkaisukohtien toteutumista sekä riskejä. Päivän päätteeksi esiteltiin ensimmäinen luonnos kahdeksi toimintavaihtoehdoksi operaation jatkamiseksi muuttuneessa tilanteessa.
Keskiviikkoaamun aloitti historiantunti, jossa jatkettiin aatehistorian luentosarjaa. Tällä kertaa vuorossa oli sosialismi ja kommunismi. Sosialismille tunnusomaista on yksilöllisyyden ja uskonnon vastaisuus. Liberalismin ja konservatimin taustalla olevan kristillisen etiikan asemesta sosialismin perustana olivat mm. Marxin ja Engelsin tieteelliset teoriat. Kommunismin tunnusmerkkejä on pyrkimys yksityisomistuksen kieltämiseen sekä väkivaltainen vallankumous. Kommunistisia hallintoja on myös aina ylläpidetty väkivaltakoneiston tuella. Kommunismia on kuitenkin pidettävä yläkäsitteenä, joka kattaa useita eriytyneitä liikkeitä: marxistis-leninistisen liikkeen, bolsevismin, maoismin ja monta muuta. Kommunismilla tarkoitetaan arkikielessä useimmiten bolsevismia, vaikka se poikkeaa Marxin teoriasta (tai ainakin tulkitsee sitä varsin vapaasti). Sosialismin ja kommunismin ero on oikeastaan se, että sosialismi haluaa muuttaa kapitalismia, kun taas kommunismi haluaa poistaa ja korvata kapitalismin. Päämäärä sinänsä on sama tai ainakin samankaltainen, mutta keinot erilaiset. Kommunismi ei kaihda väkivaltaa kun taas sosialisti ainakin periaatteessa suosii demokraattisia menetelmiä. Tunnin lopuksi tarkasteltiin lyhyesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen historiaa. Puolueen vasemmalla ja oikealla siivellä on nähty useita valtataisteluita ja irtiottoja, aivan kuten Suomessakin. Saksan sosiaalidemokraatit vaalivat perintöä, jonka mukaan puolue vastusti sekä ensimmäistä maailmansotaa että kansallisosialisteja, mutta todellisuudessa tämä on pitkälti myytti. Vastarinta oli heikkoa ja hajanaista molemmissa tapauksissa. Jakautuneen Saksan aikana SPD kannatti Saksan yhdistymistä paljon voimakkaammin kuin CDU, mutta sillä ehdolla että se tapahtuisi ilman Natoa ja länsiintegraatiota. Nykyään sosiaalidemokratia on kriisissä joka puolella Eurooppaa. Syitä tähän kriisiin pohdittaessa esiin nousivat sukupolvien vaihdos, uhkakuvien ja tavoitteiden muuttuminen, maahanmuutto ja siirtymä teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan.
Harjoituksessa jalostettiin edellispäivän lopuksi esiteltyjä toimintavaihtoehtoja. Omaksi osuudekseni jäi toimeenpanokäskyn (Joint Co-ordination Order) valmistelu niiltä osin kun se oli tässä kohden mahdollista.
Lounastauon jälkeen jaettiin Bundeswehrin t-paidat niille, jotka olivat ilmoittautuneet Hampurin maratonille ja otettiin ryhmäkuvat markkinointimateriaalia varten. Osallistumismaksun palauttamiseksi pitää käteiskassalla esittää maksukuitti, osallistujavahvistus, maaliintulotodistus sekä kopio käskystä, jossa maksaminen sallitaan ja joka myös sisältää oikean menokohdan. Ordnung muss sein.
Iltapäivällä jatkui toimintavaihtoehtojen ja niiden päätöksentekoesittelyn viimeistely. Itse esittely alkoi puoli neljältä ja jatkui ilman taukoja virka-ajan loppuun eli viiteen asti. Osittain tämä johtui siitä, että komentajana ja Senior Mentorina toimiva kenraaliluutnantti evp. R. puuttui epätavallisen voimakkaasti ja monisanaisesti esitettyyn asiaan. Hänen päätöksensä toimintavaihtoehdon suhteen oli luonnollisesti valmisteltu etukäteen ja se jaettiin yhdellä A4:lla, mutta silti häneltä meni sen esittämiseen yli puoli tuntia. Kun kenraali vielä kymmenkunta minuuttia virka-ajan päättymisen jälkeen halusi mentorin roolissa pitää lyhyen(?) puheenvuoron, joutui pääopettaja eversti V. ystävällisesti ehdottamaan, että ehkäpä siirrämme sen puheenvuoron seuraavalle päivälle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kurssilla on saatu melko selväsanaista negatiivista palautetta. Kuvaavaa on, että sen antajan piti olla joku ulkopuolinen evp-henkilö. Mistään haukuista ei kuitenkaan ollut kyse, enemmänkin turhautumisesta.
Torstaiaamuna oli ohjattua liikuntaa. Osa meni kuitenkin lenkille, joten päätin mennä uimaan. Uimahalli ei kuitenkaan ollut auki, vaikka sen viikko-ohjelmaan on merkitty kurssin liikuntatunti ja se on luvattu pitää auki liikuntatuntien aikana. Niinpä menin kuntosalille.
Harjoituksessa pidettiin jokapäiväinen "Menu of the Day" päiväohjelman tarkastelu, jossa pääkouluttaja eversti V. puhuu yleensä varsin sekavasti ja yleisluontoisesti siitä mitä pitäisi saada aikaiseksi. Tämän jälkeen harjoitus ikään kuin keskeytyi hetkeksi, kun harjoituksen siviilikomponenttia edustavan White Cell -toimiston kouluttaja piti erinomaisen luennon YK:n rauhanturvaoperaatioiden tulevaisuudennäkymistä. Luennoitsija oli erittäin ansioitunut eläkkeellä oleva brittiläinen YK-diplomaatti H. Luento kesti kuitenkin miltei puolitoista tuntia, mikä sai vastuullisemmissa esikuntatehtävissä toimivat opiskelijat kiemurtelemaan tuoleissaan, sillä harjoituksen määräajat painavat päälle.
Lounaan jälkeen päästiin lopulta työstämään koordinointityöryhmien ja -kokousten edellyttämiä taulukoita. Oma osuuteni koski seuraavan Joint Co-ordination Orderin J3-toimiston vastuulla olevia osuuksia. Vaikka käsky ei ole kovinkaan pitkä, on sen valmistelussa oltava tarkkana, sillä sen perusteella suunnataan koko n. 60 000 hengen joukon toimintaa pitkäksi aikaa eteenpäin. Tärkeintä ja samalla vaikeinta on sovittaa yhteen puolustushaarojen ja lukuisten muitten toimijoiden aktiviteetit yhteisen (ja osittain eriävien) päämäärien saavuttamiseksi.
Illalla osallistuin vielä vapaaehtoiseen seminaariin Haus Rissenissä, sillä aihe oli suomalaisittain mielenkiintoinen: Keskustelmassa oli oli kaksi Nord Stream 2 -hankkeeseen perehtynyttä asiantuntijaa. Toinen oli Gazprom-yhtiön saksalainen edustaja ja toinen amerikkalaisrahotteisen energia-asioihin keskittyvän ajatushautomon edustaja. Keskustelu oli erittäin hyvin valmisteltu, viihdyttävä ja informatiivinen. Tämän lisäksi sain paljon uutta tietoa Nord Stream 2 -projektin tiimoilta. Saksan suhtautuminen hankkeeseen on kaksijakoinen, tai oikeastaan sitä ei ole virallisesti olemassa. Saksan energiapolitiikka tai -strategia ei ole Venäjän suhteen johdonmukainen.
Perjantaina koko esikunta seurasi Joint Co-ordination Working Groupin ensimmäistä kokousta auditorion näytöltä. Tämä palaveri sujui suunniteltua nopeammin, minkä jälkeen oli vajaat pari tuntia luppoaikaa ennen pääkouluttajan eversti V:n yhteenvetoa viikosta. Käytin tämän ajan diplomityöhöni, sen minkä esikunnan hälyltä pystyin keskittymään.
Kokonaisuutena viikko oli tälle kurssille tyypillinen harjoitusviikko. Tavoitteet on asetettu korkealle ja resurssit ovat kunnossa, mutta organisaatio ja järjestelyt jättävät paljon toivomisen varaa. Opetuksen näkökulmasta monta mahdollisuutta valuu hukkaan. Harjoituksen kulussa näkyy myös jonkin verran opiskelijoiden heikentynyt motivaatio, kun palveluspaikat on jo jaettu ja loppuarvostelukin suurimmilta osin tehty. Viikon kohokohtia olivat suurlähettiläs H:n luento sekä Haus Rissenin paneelikeskustelu.