293. - 297. päivä

Maanantai aloitti uuden kahden viikon mittaisen opintojakson, joka kuitenkin jatkaa Berliinmatkalla aloitettuja teemoja. Ensimmäisellä viikolla maanantaista torstaihin opiskellaan perusteita ja skenaariota perjantaina alkavaa peliä varten. Peli kestää toisen viikon torstai-iltaan asti, ja jälkimmäisen viikon perjantai on vapaa. Pelin tai suunnitteluharjoituksen aiheena on poliittisen tason kokonaisvaltainen päätöksenteko kriisiin liittyen. Tarkoituksena on, että osallistujat tietävät poliittisen tason päätöksenteon keskeiset toimijat ja näiden toimintatavat sekä ymmärtävät toimijoiden keskinäiset suhteet. Liikutaan siis valtio- ja ministeriötasolla. Näin ollen voisi sanoa, että Berliininreissu oli eräänlainen tutustumismatka tai maastontiedustelu niihin paikkoihin, joissa tämä suunnitteluharjoitus toteutetaan. Tosin harjoitus tapahtuu jälleen kerran mielikuvitusmaailmassa nimeltään CERASIA, joka on samalla myös harjoituksen nimi. Tähänkin kuvitteelliseen skenaarioon on määrä tutustua tämän valmistavan viikon aikana. Itse harjoitukseen tulee mukaan ulkoministeriön diplomaattikurssin opiskelijoita, joita tapasimme Berliinissä edeltävän viikon keskiviikkona.
Johdantoluennon opintojaksoon ja harjoitukseen piti eversti A.B. Hän piti kansainvälisille opiskelijoille yhden perehdytyluennon aivan kurssin alussa. Tuosta ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen se, että hän käyttää kävelykeppiä ja se, että hän liikuttui kyyneliin puhuessaan Saksan historiasta.
Ensimmäisen perusteluluennon piti professori J. Hänen esityksenä näkökulma oli, että Saksan ulkopolitiikan peruskivet eli demokratia, sopimusten noudattaminen ja vapaa talous ovat viime vuosina kaikki joutuneet jonkinlaiseen kriisiin. Hän esitti, että maailma ei ole palannut uuteen kylmään sotaan, vaikka tilanne voisi päällisin puolin siltä näyttää. Uusi asetelma on paljon kaoottisempi ja vaikeammin ennustettavissa oleva. Syyksi tälle luennoitsija esitti lukuisia tekijöitä, kuten esimerkiksi tietoyhteiskunnan kehittymisen ja big datan, maailman tämänhetkisen moninapaisuuden yhdistettynä verkostoitumiseen ja keskinäisriippuvuuteen, sekä liberalismin ongelmista aiheutuneet ideologiset syyt. Euroopalle hänen ennusteensa oli melko synkkä, sillä Eurooppa ei jostain syystä ole ymmärtänyt digitalisaation ja tiedon merkitystä strategisena valtaresurssina, vaan on tässä suhteessa selvästi menettänyt johtoasemansa globaalissa pelissä. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että ajalla ja paikalla ei enää ole merkitystä. Reagointinopeuskaan ei enää välttämättä tuo strategista etua. Automaation ja keinoälyn maailmassa ratkaisee se, miten tapahtumia tulkitaan ja mikä merkitys niille annetaan. Tässä julkisen mielipiteen merkitys on edelleen varsin suuri. Sitä ei enää hallitse tiedotusvälineet, vaan verkostoitunut media, mikä omalta osaltaan lisää järjestelmän kaoottisuutta. Haasteena on myös löytää ne toimijat ja joissain tapauksissa henkilöt, jossa tai jolla todellinen valta on, todellinen eliitti. Nämä eivät välttämättä ole poliitikkoja, ylimpiä johtajia tai instituutioita, vaan esimerkiksi avustajia tai yrityksiä. Tämä on omalta osaltaan johtanut representaatiokriisiin eli siihen, että poliitikot eivät enää edusta kansan mielipideilmastoa.
Luento oli varsin korkealaatuinen ja syvältäluotaava. Esimerkki tästä oli vertaus raamattuun: Epäilevä Tuomas sanoi, että hän uskoo vain jos näkee. Goethe totesi, että Tuomas oli väärässä, sillä asia on päinvastoin: vain sen minkä uskoo voi nähdä. Vasta tieto (tai uskomus) mahdollistaa näkemisen: puu on vain puu, ennen kuin tietää sen olevan tammi, leppä, lehmus tai pyökki.
Seuraavan luennon pitäjä oli eräs Saksan kokeneimmista YK-virkamiehistä, tohtori W. W.-W., joka on työskennellyt erilaisissa YK:n kansainvälisissä tehtävissä yli 30 vuoden ajan. Hän aloitti luentonsa korostamalla YK:n poliittista luonnetta. Päätöksenteko YK:ssa tapahtuu useilla tasoilla, joista ylimpiä ovat yleiskokous, pääsihteeristö ja turvallisuusneuvosto. YK:n poliittista luonnetta korostaa se, että asiat on esiteltävä diplomaattisesti ja että päätökset ovat usein vesittyneitä kompromisseja, joilla on vain vähän suoria tai nopeita vaikutuksia. Päätöksenteko on sirpaloitunutta, mikä osin selittää YK:n operaatioiden tehottomuutta esim. verrattuna Naton operaatioihin. YK:lla on yli 100 000 sotilasta eri tehtävissä, mutta näiden ylin komentaja on rauhanturvaoperaatioiden apulaispääsihteeri, joka on siviili. Tällä on sotilasneuvonantaja, joka on YK:n korkea-arvoisin sotilas. YK:n operaatoita johtaa yleensä erityislähettiläs. Tälle tehtävälle on tyypillistä, että vastuuta on runsaasti ja valtaa niukasti. YK:n organisaatio ja auktoriteetti eivät yksinkertaisesti tue sitä, että operaation mandaatti voitaisiin panna täytäntöön. Osallistuvat valtiot, organisaatiot ym. eivät yksinkertaisesti luovu omasta auktoriteetistaan ja jättävät huomiotta operaation määräykset, mikäli nämä ovat ristiriidassa omien intressien kanssa. Minusta oli merkillepantavaa, että kolme vuosikymmentä järjestöä palvellut asiantuntija puhui näinkin kielteiseen tai ehkä pikemminkin realistiseen sävyyn YK:n johtamisrakenteista ja käytännöistä. Hänen mukaansa järjestön tavoitteiden ja todellisuuden välillä on jyrkkiä ristiriitoja, sillä käytännössä YK:n toiminta perustuu usein jäsenvaltioiden hyvään tahtoon (eli intresseihin). Vaikuttaisi siis siltä, että kokemus YK:sta vahvistaa reaalipoliittista katsantokantaa maailmanjärjestelmään.
Lounaan jälkeen luennoi eversti C., joka palvelee Naton päämajassa. Hänen luentonsa aihe Naton päätoksentekojärjestelmä ja Naton päämajan rajapinnat Saksan päätöksentekoelimien ja Saksan intressien kanssa. Natossa tilanne on samansuuntainen kuin YK:ssa, eli intressejä on moneen suuntaan. Erot ovat kuitenkin ratkaisevat Naton eduksi. Jäsenmaita on vain 29, yhteisen puolustuksen intressi on yhteinen, ja järjestö noudattaa (tietyin reunaehdoin) sotilaallista organisaatiorakennetta ja kuria. Saksaa pidetään luennoitsijan mukaan Natossa luotettavana tiimipelurina, joskin sen sitoutuminen ja ponnistelut yhteiseen puolustukseen on joskus asetettu kyseenalaisiksi. Luennoitsijan selostuksen perusteella päätösten valmistelu Naton esikunnassa vaikutti melko suoraviivaiselta ja yksinkertaiselta. Näin sen on tietenkin oltava, jotta 29 maan yhteisestä prosessista syntyisi tuloksia ensinkään.
Tiistai alkoi englanninopetuksella. Todettiin, että meillä on n. 12 kokoontumiskertaa jäljellä ennen SLP-kokeita heinäkuun alussa (Standardised Language Profile). Kokeissa tähtäämme tasolle 4 eli ylimmälle tasolle. Tulevilla tunneilla koetta varten tullaan harjoittelemaan, ainakin kuuntelua, kirjoittamista ja tekstinymmärtämistä. Keskustelua herätti edellen se, että kokeessa ohjeet ovat saksaksi, mikä aiheuttaa ei-saksankielisille opiskelijoille mahdollisesti ongelmia. Tämä kuitenkin kuulemma kompensoidaan kokeessa jotekin kansainvälisille opiskelijoille.
Päivän ensimmäinen luento käsitteli CERASIA-harjoituksen skenaariota ja sen piti eversti A.B. En voi sille mitään, että minua jotenkin tökkii nämä fantasiaskenaariot. Ne ovat jotenkin niin hirvittävän suppeita, mutta toisaalta niiden opiskelu vie paljon aikaa ja energiaa itse asialta. Täytyy vaan asennoitua harjoitukseen eräänlaisena roolipelinä (don't fight the setting!) ja pelata niillä korteilla mitkä on jaettu.
Seuraavat luennot käsittelivät johtamisprosessien ja -kulttuurien eroja eri ministeriöissä ja niiden pitäjinä toimivat ministeriöissä palvelevat yhteysupseerit. Ensimmäisenä ääneen pääsi everstiluutnantti J.B., joka palvelee ulkoministeriössä. Hän korosti johtamiskulttuurien eroja, jotka tulevat esiin jo kielen tasolla: sotilaat puhuvat paljon suoremmin. Muita suuria eroja ovat konsensusperiaate sekä (puutteelliset) ihmisten johtamisen taidot. Hänen sanomansa oli, että upseerina on vaikea sopeutua monimutkaisempaan ja monilta osin huonompaan johtamiskulttuuriin, mutta yhteysupseerina tälle ei ole vaihtoehtoja. Upseerin tehtäviä ulkoministeriössä on toistakymmentä.
Seuraavaksi kehitysyhteistyöministeriön yhteysupseeri M.A. esitteli yhteysupseerin elämää. Ministeriö on yksi liittovaltion pienimmistä, mikä tekee tunnelmasta välittömän ja hierarkiasta matalan. Ministeriön vajaata kymmentä sotilasasiantuntiaa kuunnellaan ja arvostetaan. Heidän roolinsa on toimia neuvonantajina kriiseihin ja konflikteihin liittyvissä sotilaallisissa kysymyksissä.
Lounaan jälkeen luennoi komentaja H.Z., joka palvelee Saksan pysyvässä edustustustossa EU:ssa. Siellä palvelee 5 sotilasta, joista 3 on upseereita. Määrää ollaan kuitenkin lisäämässä kolmella esikuntaupseerilla. Euroopan unioni ei voi toimeenpanna siviili- tai sotilaallisia kriisinhallintaoperaatioita unionin alueella, vaan yhteisen ulko- ja turvallispolitiikan (tai turvallisuus- ja puolustuspolitiikan) työkalupakissa nämä on tarkoitettu käytettäväksi unionin ulkopuolella. Näin sanotaan Lissabonin sopimuksessa, joka on EU:n ja täten myös YUTP:n "perustuslaki". Tämä oli minulle uusi tieto ja se asettaa Suomen haikailut EU:n yhteisestä puolustuksesta kokonaan uuteen valoon. Comprehensive approach on nykyään jo vanhentunut käsite, se on korvattu käsitteellä Integrated approach, joka sisältää myös aikaulottuvuuden (ennakkovaroitus, valmius, jne.). Esitys oli hyvin ammattitaitoinen ja sisälsi hengästyttävän määrän tosiasioita, väitteitä ja vastaväitteitä mm. eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä ja turvallisuuspolitiikasta. Osa argumenteista oli minulle entuudestaan tuttuja, osa uusia. Luennoitsija oli kuitenkin oman kokemuksensa ja näkemyksensä perusteella sitä mieltä, että EU:n yhteisiä puolustusvoimia ei tule olemaan olemassa. Lisäksi Euroopan puolustus ei tule olemaan mahdollista ilman yhdysvaltoja. Tästä keskusteltiin.
Keskiviikon esimmäiset tunnit oli varattu luokanvalvojalle, mutta hän ei näitä tarvinnut. En kuitenkaan päässyt käyttämään niitä esim. liikuntaan, sillä kevään mittaan toteutettava tutkimusvaihe (Studienphase) työllistää jo viime vuoden puolelta alkaen. Projekti toteutetaan isomman ryhmätyön muodossa, ja työryhmän johtajaksi nimetty saksalainen kollega H.F. haluaa tietenkin valmistella tehtävää hyvissä ajoin. Pyrin luonnollisesti suhtautumaan näihin kurssikaverien pieniin tehtäviin aina myönteisesti ja olemaan hyvä alainen. Joskus kuitenkin harmittaa, kun tapaamisia ja pikapalavereja halutaan pitää ennen opetuksen alkua esim. klo 07 tai 07.30, ja vieläpä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Se olisi ihan ok, mikäli minulla olisi kurssimajoitus koululla kuten valtaosalla kollegoista. Minun matka-aikani koululle, virkapukuun vaihto ja siirtyminen luokkarakennukseen vie kuitenkin yleensä vähintään puoli tuntia, mikä ei aina mahdollista nopeita, suunnittelemattomia liikkeitä.
Ryhmätyöpalaverin jälkeen lähetin opinnäytetyöni sähköisenä versiona kiitosten kera niille huhtikuussa haastattelemistani henkilöistä, joiden sähköpostiosoitteet minulla oli tiedossa. Työn palautin varsinaisesti maanantaina n. puolitoista viikkoa ennen määräaikaa (31.1.). Työ piti palauttaa tulostettuna kolmena kappaleena ja sähköisenä cd-rompulla(!), mutta minä palautin sen muistitikulla. Opinnäytetyön ohjeistus oli muutenkin niin väljä ja ylimalkainen, että se herätti paljon tulkintaa ja erilaisia versioita. MPKK on selvästi FüAkBw:tä parempi kaikessa mikä tutkimukseen liittyy, ainakin opiskelijan näkökulmasta. Opetushenkilöstön akateemisessa pätevyydessä puntit saattavat olla paremmin tasan, ja joissain asioissa (joskin harvoissa) FüAkBw saattaa jopa olla MPKK:a edellä.
Päivän ensimmäisen luennon piti eversti S. aheesta puolustusministeriön työjärjestys ja päätöksentekojärjestelmä. Saksan puolustusministeriö on kuten todettu eräänlainen yhdistelmä Suomen pääesikuntaa ja puolustusministeriötä, kuitenkin ilman operatiivisen ja taktisen johtamisen elementtejä kuten tilannekeskusta, ym. Minulle ei oikeasti ole vielä selvinnyt, missä Bundeswehrin tilannekuva kootaan ja kuka päivittäistä toimintaa tai esim. valmiuden tehostamista tai kohottamista johtaa. Valitettavasti tämäkään luento ei tuonut tähän minulle ymmärrettvää vastausta. Jotenkin tuntuu siltä, että Bundeswehrin ei anneta hoitaa omaa tonttiaan eli sotilaallista turvallisuutta, vaan siihen on kaikilla jotain sanomista. Onko tämä sitten saksalainen näkemys ns. comprehensive approachista tai kokonaismaanpuolustuksesta, mutta kovasti sekavaa, byrokraattista ja hierarkkista tuntuu olevan. Luennoitsija korosti sitä, että järjestelmässä liittolaisten hankkiminen on äärimmäisen tärkeää. Kokouksissa saa asiansa paljon helpommin läpi jos joku muukin on samaa mieltä. Muita tärkeitä kohtia oli ennakointi, rakenteiden tuntemus, verkostoituminen, selkeä argumentoini ja reservien varaaminen kriisitilanteita varten. Keskusteluun osallistui myös everstiluutnantti S., myöskin ministeriön poliittiselta osastolta.
Esitin kysymyksen koskien puolustusministeriön valmiutta reagoida nopeisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Vastaus oli suppea turvallisuusnäkökohtiin vedoten, mutta tilannekeskuksen perustamista kuulemma valmistellaan kiivaasti. Sain sen käsityksen, että tästä puolustusministeriön tilannekeskuksesta tulisi samalla myös liittotasavallan halituksen tilannekeskus. Liittokanslerillahan oli jo oma pieni tilannepäivystys, kuten edeltävällä viikolla saimme kuulla. Vastauksessa viitattiin myös ulkoministeriön ja operaatioiden johtoesikunnan tilannekeskuksiin, joiden käyttö on myös mahdollista tilanteesta riippuen.
Lounaan jälkeen oli tyhjä tunti, koska luennoitsijalle oli tullut este. Aika oli määrä käyttää harjoituksen perusteasiakirjoihin tutustumiseen, mutta päätin mennä uimaan, kun kerrankin oli aikaa käyttää vapaata vuoroa. Ehdin toki myös silmäillä perusteita.
Iltapäivän päätteeksi koulun kurssien johtaja amiraali S. piti palauteskustelun Berliinin opintomatkan tiimoilta. Tässä keskustelussa opiksi nousi mm. se, millaisia kysymyksiä kannattaa esittää ja millaisia ei kannata esittää esim. puolustusministeriössä. Eniten keskustelua herätti puolustusministeriössä kuullut kommentit viimekesäisestä tapauksesta, jossa sotilas oli kuollut lämpöhalvaukseen marssilla. Keskustelu käsitteli mm. vastuuta tapahtuneesta ja siitä tiedottamista.
Torstai alkoi liikunnalla pitkästä aikaa. Liikunta oli ohjattu kuntopiiri, myöskin pitkästä aikaa, jota kevennettiin polttopallolla ja hipalla. Päivän ensimmäinen luento piti valtiosihteeri (Ministerdirektor) K. ulkoministeriöstä. Hän on kokenut diplomaatti, joka on toiminut myös YK:ssa ja rauhanvälitystehtävissä. Hänen esityksenä kuvasi ulkoministeriön työskentelyä sekä rajapintoja muihin hallintoviranomaisiin. Esitys oli varsin yksityiskohtainen ja syvältäluotaava. Luennoitsija käytti erinomaisen selkeää kieltä, mutta poliittiselle kielelle tyypillisiä monimutkaisia lauserakenteita. Luennoitsija ei esityksensä alussa kertonut luentonsa rakennetta ja tavoitteita, ja syy tälle selvisi esityksen kuluessa: niitä ei ollut, vaan esitys edusti enemmänkin jonkinlaista tajunnanvirtaa. Jos pitäisi arvata sanoisin, että luennoitsija ei ollut valmistautunut esitykseensä kohdeyleisön tarpeisiin nähden, vaan tuli puhumaan pitkän ja kattavan kokemuksensa turvin ns. takki auki. Käyhän se tietysti niinkin, mutta se ei ole pedagogisesti mielekästä. Opiskelijoille siirtyvä tieto voi jäädä niukemmaksi ja ydinsanoma hukkua kohinaan kun luennoitsija valmistautumattomuuttaan siirtää liian suuren vastuun oppimisesta kuulijoille.
Luennoitsijan perimmäiset ajatukset tulivat paremmin esiin esityksen kysymys-vastaus -vaiheessa. Hän korosti, että Saksan ulkopolitiikka ja ulkopolitiikka yleensä perustuu viime kädessä arvoihin. Näitä arvoja Saksalle ovat mm. demokratia, kansainvälinen laki, ihmisoikeudet, yhteistyö ja rauha. Näitä arvoja Saksa edistää EU:ssa, Natossa ja YK:ssa. Saksa ei koskaan toimi yksin, vaan aina monikansansallisesti tai kahdenvälisesti. Saksalaisten kollegojen kysymyksiä kuunnellessa jouduin jälleen kerran ihmettelemään, miten pitkälle sotilaat täällä ovat valmiita ottamaan kantaa ulkopoliittisiin kysymyksiin. Suomalaisessa sotilaskultuurissa sotilaallisen ja poliittisen toiminnan raja on huomattavasti selkeämpi.
Aamupäivän päätteeksi oli vielä palautekeskustelu (Nachbereitung) viikon luentosarjasta. Se meni minulta kuitenki sivu suun, sillä osallistuin vielä toiseen palaveriin kevään aikana toteutettavan tutkimusjakson ryhmätyön tiimoilta. Palaverissa meidän ryhmämme valvoja everstiluutnantti H. linjasi omat näkemyksensä siitä, mitä ryhmätyössä tulisi saada aikaan.
Iltapäivän tunnit oli varattu tulevan CERASIA-harjoituksen valmisteluun ja skenaarioon tutustumiseen. Tämä valmistautuminen toteutettiin esikuntatyön perusteiden kertaamisen muodossa ja sen johta oman D-luokkamme valvoja everstiluutnantti C.K. Tarkoituksena oli kirjoittaa määrmuotoinen muistio (Vorlage zur Information) skenaarion tiimoilta. Ensin kuitenkin keskusteltiin aamupäivän luennosta. Luennoista ja keskusteluista keskusteleminen on kuten todettua tämän lyseon pääasiallinen opetusmenetelmä.
Lyhyen ryhmätyön jälkeen skenaarion pohjalta laaditut muistiot käytiin kootusti läpi.
Perjantaina pidettiin lyhyt johdantoluento harjoituksen tiimoilta, minkä jälkeen laitettiin luokkatilat ja tietokoneet harjoituksen edellyttämään kuntoon. Harjoitus toteutetaan koulun sisäverkon SharePoint-harjoitustilassa. Harjoitus ei kuitenkaan ole varsinaisesti tietokoneavusteinen, sillä harjoitussivustolla ei ole oikeastaan juuri muita palveluita kuin tiedostojen jakaminen ja sähköposti. Esim. tilannekuvasovellusta tai mitään erillistä tiedonhallintajärjestelmää ei ole käytössä. Todennäköisesti tärkeimmät johtamisvälineet ovat sähköpostin lisäksi puhelin ja erilaiset palaverit, joiden pohjalta sitten laaditaan asiakirjoja. Oman alaosastoni mentorina toimii kaksi evp-upseeria, eversti E.L. ja komentaja K.
Kokonaisuutena viikko oli tyypillinen perusviikko koululla. Luentoja, keskusteluja, englantia, liikuntaa, viikko-ohjelman ulkopuolisia ohjelmanumeroita, peruuntuneita luentoja ja viime hetken muutoksia varustukseen ja aikatauluihin. Paljon positiivistakin tietenkin oli, esim. professori J:n luento maanantaina ja se, että sain palautettua opinnäytetyön.