288. - 292. päivä

Tämän viikon kurssi oli opintomatkalla liittovaltion pääkaupungissa eli Berliinissä. Matkan teemana oli tutustua Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaviin elimiin ja toimijoihin. Muistiinpanoni tältä viikolta ovat tavanomaista suppeammat. Toisaalta se johtuu siitä, että vierailuijen aikana käsitellyt aiheet menivät usein aika syvälle Saksan politiikan koukeroihin, enkä aina onnistunut pysymään kärryillä. Toisaalta en viitsinyt kantaa tietokonetta kaikissa tilaisuuksissa muistiinpanoja varten, ja tällöin minun tulee kirjoitettua vähemmän.
Maanantaina 3 bussia lähti liikkeelle koululta aamukahdeksalta. Suuri osa kurssista tuli Berliiniin suoraan kotipaikkakunniltaan, joten busseissa oli mukavasti tilaa. Matka kesti taukoineen n. 4 ja puoli tuntia, eli se sujui sukkelammin kuin arvioitiin. Ensiksi vietiin laukut majoitukseen, joka oli minun luokallani paikallisen varuskunnan vierasmajoituksessa. Myöhäisen lounaan jälkeen kiiruhdettiin jo esimmäisiin vierailukohteisiin. Kurssi jaettiin kahteen ryhmään, jotka tutustuivat vuorollaan liittokanslerin virastoon ja virka-asuntoon sekä liittopäivärakennukseen. Nämä sijaisevat toisiaan vastapäätä Berliinin uudessa hallituskorttelissa. Alue on varsin näyttävä ja historialtaan mielenkiintoinen. Liittokanslerin virastossa näimme mm. liittohallituksen kokoushuoneen, lehdistösalin, kanslerien muotokuvat sekä useita kiinnostavia lahjaesineitä, joita valtionpäämiehet olivat tuoneet liittokanslerille. Liittopäivärakennuksen lasikupu on myöskin näyttävä ja kiinnostava kohde, joskin pimeällä näkymät eivät mielestäni olleet parhaimmillaan. Molempiin paikkoihin mennessä kaikille tehtiin tiukat turvallisuustarkastukset lentokentän tapaan. Tämä toistui viikon aikana kaikissa vierailukohteissa paitsi liittopresidentin palatsissa, johon kurssi pääsi kokonaisuutena. Mielestäni tämä oli melko kömpelö järjestely, sillä se vei aikaa. Sen verran pelisilmää voisi olla, että tehdään ero virkapuvuissa olevan YE-kurssin ja tavallisten turistien välillä - vaikka turisteja mekin tavallaan olimme.
Tiistaina kurssi tutustui puolustusministeriöön. Esittely oli tavanomainen puhe- ja keskustelutilaisuus, mutta tällä kertaa esiintyjinä 6 kenraalia tai everstiä (tai merivoimien vastaavassa arvossa palvelevaa). Paneelin puheenjohtajana toimi Bundeswehrin kakkossotilas, komentajan sijainen vara-amiraali R. Keskustelu oli avointa, mutta sain vaikutelman että ministeriössä vältettiin suoraa puhetta jopa vähän enemmän kuin silloin kun kenraalit luennoivat koululla. Välillä pidettiin lyhyitä taukoja ja tarjolla oli kahvia ja virvokkeita. Aamupäivän lopuksi kurssille tuli puhumaan puolustusministeri ja ylipäällikkö U.v.d.L. Hänen n. tunnin kestänyt puheensa oli yleiseltä tunnelmaltaan myönteinen ja rohkaiseva, mutta samalla hän asetti tuleville YE-upseereille korkeat vaatimukset. Puolustusministeri on erinomainen puhuja ja arvatenkin poikkeuksellisen lahjakas ihminen. Lounaan nautimme puolustusministeriön ruokalassa.
Tämän jälkeen bussit veivät kurssin liittopäivien tiloihin Paul Löbe -rakennukseen, jossa ryhmityimme puolustusvaliokunnan istuntosaliin. Rakennus on kooltaan ja korkeudeltaan varsin näyttävä ja ilmeeltään moderni. Keskusteluissa kävi ilmi, kuinka valiokuntatyöskentelyssä puoluepoliittiset linjaukset nousevat tämän tästä pintaan, usein jopa päätöksentekoa haittaavasti. Mm. tästä syystä mandaattien myöntäminen Saksan kriisinhallintaoperaatioille jää usein viime tinkaan.
Puolustusvaliokunnasta ajoimme takain puolustusministeriön pihamaalle, jossa oli määrä seurata seppeleenlasku kaatuneiden Saksalaisten sotilaiden muistomerkille. Paikalla oli kunniavartio, rumpali ja trumpetisti kunniakomppaniasta. Itse seppeleenlasku meni kuitenkin niin penkin alle kuin vain mikään voi mennä. En ole koko liki 20 vuotta kestäneellä sotilasurallani nähnyt yhtä pahasti sähellykseksi menyttä sotilasrituaalia. Uskallan väittä että kaikki läsnäolijat pitivät tilannetta lähinnä kiusallisena. Onneksi paikalla ei kuitenkaan ollut yhtään ulkopuolista yleisöä todistamassa farssia. Tämän jälkeen siirryimme busseilla majoituksiin.
Illan päätteeksi järjestin saunaillan valikoidulle joukolle kurssikavereita Suomen suurlähetystön tuella. Saunailta oli suuri menestys ja säilyy puheenaiheena kurssilla varmasti vielä pitkään.
Keskiviikkona saksalaiset opiskeliat vierailivat liittovaltion tiedustelupalvelussa (Bundesnachrichtendienst BND). Kansainväliset opiskelijat tutustuivat sillä väliin liittoneuvostoon (Bundesrat) ja Stasi-museoon. Liittoneuvoston rakennus oli vasta hiljattain remontoitu ja osittain entisöity vanha palatsi Berliinin keskustassa. Lyhyen opastetun esittelykierroksen jälkeen oli mahdollisuus esittää asiantuntevalle oppaalle kysymyksiä ja keskustella liittoneuvoston tehtävistä ja roolista liittovaltion päätöksenteossa. Stasi-museossa saimme lyhyen opastetun kierroksen ja hieman aikaa omatoimiselle tutustumiselle. Näyttely oli hyvin toteutettu Stasin päämajan alkuperäisiin tiloihin ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Lounaan nautimme Spree-joen rannalla vastapäätä liittokanslerin virastoa sijaitsevassa perinteisessä saksalaisessa ravintolassa.
Lounaan jälkeen tapasimme saksalaiset kurssitoverimme liittopresidentin viraston ja virka-asunnon eli Bellevuen linnan edessä. Liittopresidentin adjutantit eversti K. ja komentajakapteeni v. P. pitivät lyhyehkön opastetun kierroksen palatsissa sekä virastorakennuksessa. Tämän jälkeen kurssi istui palatsin juhlasaliin odottamaan liittopresidenttiä, H-W.S:iä. Liittopresidentin n. puolen tunnin esiintyminen oli muuten yleisluontoinen, mutta yhdessä kohtaa hän otti suoraan kantaa käynnissä olevaan hallituskriisiin. Hän sanoi suoraan että mikäli näissä tunnusteluissa ei saavuteta menestystä, edessä on uudet vaalit. Tämä lausunto tai oikeastaan sen sanamuoto herätti saksalaisissa kollegoissa jonkin verran ihmetystä.
Keskiviikko päättyi vierailuun ulkoministeriön turvallisuusakatemiassa (BAKS). Käytännössä tämä on oppilaitos tuleville diplomaateille. Oppilaitoksen esitteli sen johtaja, tohtori K., minkä jälkeen oli opiskelijoiden puheenvuoro. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja he tulevat hyvin eri taustoista. Paikalla oli myös kehitysyhteistyöministeriön (BMZ) edustajia, jotka tulevat kahden viikon kuluttua FüAkBw:lle harjoitukseen. Koko vierailun perimmäinen tarkoitus olikin tutustuttaa CERASIA-harjoitukseen osallistuvat henkilöt toisiinsa. Tämän oli määrä tapahtua leppoisasti seisovan buffet-pöydän antimista nauttien. Odotukset olivat korkealla, sillä puhvettia varten oli kerätty jokaiselta kurssilaiselta (palvelusvelvollisuudella) kymmenen euron kontribuutio. Pettymys oli sitä suurempi kun kävi ilmi, että puhvetin valikoimassa oli kasvissosekeitto, nakit, sämpylät, sinappi ja suolakeksit. Ruokajuomana oli edullinen punaviini ja hanavesi. Kaikki ruoka syötiin loppuun, juotavaa toki jäi. Jälkikäteen saksalaisetkin kollegat jossain määrin kyseenalaistivat tarjoilun suhteessa siitä perittyyn hintaan.
Torstai alkoi vierailulla ulkoministeriöön (Auswertiges Amt, AA). Siellä kurssi marssitettiin pieneen saliin, jonne pienen odottelun jälkeen saapui kiireisen oloinen pienikokoinen nainen, joka ei esitellyt itseään. Paperista luin hänen olevn rouva C. ja turvallisuuspolitiikasta vastaava jokin tason valtiosihteeri. Hänen esityksensä ei vakuuttanut ja n. tunnin esiintymisen jälkeen poistui kiireisiinsä vedoten. Tämän jälkeen ääneen pääsi hänen alaisensa ääneen. Tämä oli herra C., jonka vastuualuetta oli Saharan etelänpuolinen Afrikka. Esityksen jälkeen hän vastasi kysymyksiin. Jälkikäteen Afrikan olosuhteet hyvin tunteva ranskalainen kollegani kritisoi voimakkain sanoin herra C:n esitystä ja toi esiin sen lukuisat asiavirheet. Totta puhuen minulle ei jäänyt paljonkaan mieleen vierailusta ulkoministeriöön.
Seuraavaksi oli edessä reissun kohokohta minulle henkilökohtaisesti, eli kauan odotettu vierailu pohjoismaiden suurlähetystöön. Kurssi kokoontui suurlähetystöjen yhteisissä tiloissa olevaan auditorioon, jossa pohjoismaiden puolustusasiamiehet, everstit N.v.B., M.M., ja H.G. sekä kommodori D.T. puhuivat kukin n. 15 min ajan oman maansa asevoimien ajankohtaisista asioista. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat pohjoismainen yhteistyö ja toisaalta pohjoinen ulottuvuus, erityisesti pohjoisiin merireitteihin liittyvät turvallisuuspoliittiset näkökohdat.
Tämän jälkeen sisäministeriöön (Bundesministerium der Inneren, BMI). Rakennus oli valtava ja turvallisuusjärjestelyt mittavat. Kahden sisäpihan läpi kuljettuaan kurssi saapui isoon aulaan, jossa tarjottiin kahvit. Kahvien jälkeen siirryttiin korkeista ovista suureen jalopuulla sisustettuun saliin. Rakennus oli moderni mutta rakennettu todella näyttävään tyyliin. Myöhemmin sain huomata, että salissa ei ollut lainkaan ilmastointia, mikä aiheutti sen, että lämpötila ja ilmanlaatu kävivät pian sopimattomiksi. Tarkkaavaisuuteni herpaantui. Myös moni muu näytti taistelevan nukahtamista vastaan, osa jopa tämän taistelun häviten. Pisimmän puheenvuoron tilaisuudessa käytti sisäsisestä turvallisuudesta ja poliisitoimesta vastaava valtiosihteeri, jonka nimi meni minulta ohi. Sisäministerin oli ollut tarkoitus tulla tervehtimään meitä, mutta hänen aikatauluunsa oli tullut muutos.
Perjantaina vierailukohteena oli BMZ, eli kehitysyhteistyöministeriö (Bundesministerium für Wirtschaftliche Zusammenarbeit und Weiterentwicklung). Kurssi kelkottiin rakennuksen 11. kerroksessa sijaitsevaan auditorioon, jossa ministeriön toimintaa esitteli kaksi valtiosihteeriä. Esityksen teemana oli laaja turvallisuuskäsitys, kokonaisvaltainen lähestymistapa kriiseihin sekä ministeriön välisen yhteistyön muodot ja tasot. Saksa olikin jossain määrin erikoistunut tähän ns. pehmeän turvallisuuden alaan ja rakensi sotilaallisen kriisinhallintakykynsä melkolailla tyhjästä vasta Balkanin kriisiä varten. Kahvitilaisuuden jälkeen seurasi keskustelu, minkä jälkeen ojennettiin muistoesineet ja kiitetiin vieraanvaraisuudesta ja ajasta. Näin oli toki toimittu jokaisessa vierailukohteessa, joten kurssin itse hankkimia vaakunoita, kolikoita ja viinipulloja kului tällä viikolla melko monta.
Kokonaisuutena viikko oli erittäin antoisa ja elämyksellinen. Oli hienoa nähdä ja kokea paikat ja rakennukset, joissa päätöksiä tehdään. Monessa kohden koin itse olevani enemmänkin turisti, mutta kyllä mukaan vähän sisältöäkin mahtui. Vapaa-ajan toimintoja ei saunaillan lisäksi liiemmin ollut. Vierasmajoituksen taso kasarmilla oli tyydyttävä, mutta sen sijainti valtavan kasarmialueen viimeisessä nurkassa oli hieman turhauttava. Pääportin kautta lähimmälle metroasemalle oli n. 15 minuutin kävelymatka. Koska päivät olivat koko viikon ajan myös melko pitkiä ja raskaita, en käynyt viikon aikana kaupungilla kuin kerran, ja silloinkin vain iltapalalla.