298. - 301. päivä.

Maanantaina harjoitus alkoi koulun johtajan amiraali C.S:n lyhyellä tervehdyksellä, minkä jälkeen siirryttiin edeltävän viikon perjantaina valmisteltuihin työtiloihin. Paikalle oli saapunut myös ulkoministeriön diplomaattikurssin (Attachélehrgang) opiskelijoita, jotka osallistuvat harjoitukseen. Kuhunkin kurssin kuudesta luokasta riitti n. neljästä kuuteen siviiliopiskelijaa. Nämä olivat koulutustaustaltaan ja iältään hyvin vaihtelevia, mutta useimmat olivat yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijoita vähän nuorempia. Harjoitus alkoi rytinällä, kun tehtäviä ja tilannekuvauksia alkoi tipahdella jokaisen harjoitussähköpostiin. Omaksi tehtäväkseni valikoitui selvittää Yhdysvaltojen, Iso-britannian ja Ranskan kanta käyinnissä olevaan CERASIAN kriisiin ja pohtia mitä toimintavaihtoehtoja on olemassa näiden kolmen maan ja Saksan kahdenvälisten suhteiden näkökulmasta. Ensimmäisen päivän tilannekuvausten pohjalta en saanut kunkin maan osalta kokoon kuin varsin lyhyet tiivistelmät kannanotoista, mutta näyttäisi siltä, että tilanne mutkistuu tästä vielä huomattavasti. Omassa toimistossani pohditaan myös kriisialueen maiden tilanteita Kiinaa ja Venäjää tietenkään unohtamatta. Luokkani muodostaman osaston muissa osastoissa tarkastellaan kriisiä YK:n, EU:n ja Naton näkökulmista. Harjoitus alkoi siis kiivaasti, mutta iltapäivää kohden sähköpostien tulva tyrehtyi ja tilanne rauhoittui.
Lounaan jälkeen päivän keskeytti holokaustin muistopäivän tilaisuus. Tilaisuudessa piti olla paneelikeskustelu aiheen ympäriltä, johon oli kutsuttu saksanjuutalainen toimittaja sekä aihetta tutkinut saksalainen upseeri. Keskustelua siitä ei kuitenkaan tullut, sillä toimittaja piti lähes tunnin kestäneen monologin, jossa hän varsin rajusti syytti Saksaa ja saksalaisia milloin mistäkin. Keskustelun moderaattorin ja toisen keskustelijan puheenvuorot kestivät yhteensä ehkä n. 5 minuuttia ja lopun ajasta julisti tämä julkkistoimittaja. Hänen tunteellinen sävynsä ja esiintymistyylinsä teki minun mielestäni myös julistuksen sisällöstä vaikeasta sulattaa. Saksalaiset kollegat kuitenkin ottivat tämän tyynesti ja yksi totesikin odottaneensa aikaisempien kokemustensa perusteella pahempaa ryöpytystä.
Tiistai alkoi luokan Mentorin eversti evp E.L:n pitämällä puhuttelulla, jossa ruodittiin edeltävän päivän päätuotosta. Se oli johdolle tehty kahden sivun mittainen tiivistelmä tilanteesta ja eri tahojen kannoista siihen  (ns. Leitungsflyer). Tarkasteluun otettiin yksittäiset sanavalinnat ilmaisujen sävyjä myöten, eli siis myös rivien välissä lukeva riveillä olevan lisäksi. Myös muotoseikat, mm. asiakirjan asettelu, fonttikoko ym. ovat erittäin tärkeitä ja niihin puututtiin.
Toisena harjoituspäivänä aloin vähitellen ymmärtää, mistä harjoituksessa on kyse. Kukin luokka muodostaa puolustusministeriön poliittisen osaston. Harjoituksessa osastolta vaaditaan kiivaaseen tahtiin erilaisia asikirjoja, kuten muistioita, kannanottoja, selvityksiä, puherunkoja, esittelyitä, koosteita, valmisteluasiakirjoja jne. harjoitustilanteeseen liittyen. Lisäksi osaston edustajien pitää osallistua erilaisiin neuvonpitoihin, palavereihin, valmistelutilaisuuksiin ja kahdenvälisiin keskusteluihin. Harjoitukseen on valjastettu paljon koulun opettajakuntaa esittämään esim. eri ministeriöiden virkamiehiä, poliitikkoja sekä eri maiden diplomaatteja. Samalla tilannetta kehitetään erilaisilla kuvauksilla, kuten uutisilla ja virallisilla raporteilla. Erityisen haasteen muodostaa se, että ministeriön työskentely on Saksassa tarkoin säädeltyä. Käytettävät asiakirjapohjat, niiden sanamuodot ja jakelu on oltava justiinsa eikä melkeen. Asiakirjojen asettelun, sisällön ja kieliasun viimeistelyyn käytetään huomattavasti aika- ja henkilöstöresursseja. Työmäärää yritetään kuitenkin kohtuullistaa erilaisilla järjestelyillä, mutta esim. asiakirjojen graafisen ulkoasun muutaminen selkeämmäksi ja helppolukuisemmaksi torjuttiin jäykän päättäväisesti.
Päivän päätuote oli polittisen osaston perustava kanta (Grundlinienpapier) kuvattuun tilanteeseen. Kaikkien osastolla tuotettujen asiakirjojen tulisi olla samoilla linjoilla tämän perustepaperin kanssa. Siksi se on muotoiltu hyvin väljästi, ja jättää monet vaihtoehdot avoimiksi. Päivän aikana pidin lyhyet neuvonpidot sekä Iso-britannian ja Ranskan sotilasasiamiesten kanssa (joita esittivät koulun yhteysupseerit em. maista) sekä osallistuin yhteistoimintaneuvotteluun ulkoministeriön edustajien kanssa.
Keskiviikko oli hyvin samankaltainen päivä tiistain kanssa. Osallistuin palavereihin ja kävin neuvotteluja Ranskan, Italian ja Iso-britannian sotilasasiamiehiä edustavien yhteysupseereiden kanssa. Luin myös liudan sähköposteja ja yritin poimia niistä oman tehtäväni kannalta olennaisia tietoja. Saatujen tietojen pohjalta yritin laatia puolustusministeriön valtiosihteerille ja ministerille perusteasiakirjaa harjoitusskenaariossa parin viikon kuluttua pidettävää kansainvälistä konferessia varten, jossa CERASIAn kriisiin suunnattuja ponnisteluja kuten avustus- ja rauhanturvaoperaatiota yritetään koordioida ylimmällä poliittisella tasolla. Asiakirjan valmistelu ei kuitenkaan edennyt kovinkaan nopeasti johtuen mm. siitä, että kieli- ja muotoseikat ovat minulle melko vieraita. Kaiken muun ohella osallistuin kokoukseen, jossa kävimme kansainvälisten opiskeilijoiden kanssa läpi parin viikon kuluttua järjestettävän Kansakuntien illan (Abend der Nationen) järjestelyjä.
Torstain päätapahtuma oli poliittisen osaston kuuleminen puolustusvaliokunnassa. Tilaisuuden tarkoituksena oli esitellä Saksan toimintavaihtoehdot kriisin ratkaisemiseksi ja siihen osallistuivat kaikki luokat osallistuivat vuorollaan. Puolustusvaliokunnan edustajat olivat koulun opettajia ja harjoituksen mentoreita. He esittivät poliittisen osaston edustajille, joina toimivat sektorijohtajiksi nimetyt opiskelijat, hankalia kysymyksiä ja tarkennuspyyntöjä. Meidän luokkamme päätyi kuultavaksi päivän ensimmäisenä, mistä oli tiettyä etua: "puolustusvaliokunta" ei vielä ollut saanut kunnon vauhtia päälle eikä se haastanut kuultavia kovinkaan rajusti. Lisäksi kuulemisen jälkeen tilanne oli meidän luokkamme osalta pitkälti ohi, eikä tehtävälistalla ollut enää kuin muutaman asiakirjan viimeistely, palautekeskustelu, valokuvaus ja järjestelyjen purkaminen. Koska muilla ryhmillä päivä venyi aina päivälliseen saakka järjestettiin harjoituksen yhteinen, vajaan tunnin kestänyt palautetilaisuus vasta seitsemältä illalla. Siinä ei tullut esiin oikeastaan mitään uutta sen lisäksi mitä ryhmän sisäisessä palautetilaisuudessa oli jo loihittu lausumaan.
Päivän havaintoja olivat mm. se, kuinka paljon enemmän huomiota Saksassa tunnutaan annettavan tiedotusvälineiden jutuille. Vaikuttaisi siltä, että pieniinkin ns. kohu-uutiisiin reagoidaan rajummin kuin Suomessa, vaikka juttujen sisältö ei olisi reagoimisen arvoinen. Tämä tosin voi olla ulkopuolisen vaikeammin arvioitavissa. Toinen mielenkiintoinen ja toistuva havainto oli paperien laatiminen vain paperien laatimisen takia - siis joskus myös niissä tilanteissa kun on ilmeistä, että paperia ei tarvita tai että sitä ei tule kukaan koskaan lukemaan. Tätä tietenkin myös kritisoitiin, mutta ilmiö oli niin yleinen, että sille oli oma käsite: "Arbeiten für die Tonne", eli työskentely jätteelle.
Perjantai oli työajan tasausvapaata pitkiksi venyneiden päivien korvaamiseksi. Kokonaisuutena viikko oli oikeastaan aika mielenkiintoinen kurkistus saksalaisen ministeriön (tai siis pääesikunnan) toimistorutiineihin ja poliittisen lähestymistapaan. Vaikka minulla ei olekaan henkilökohtaista kokemusta Suomen puolustusministeriön tai pääesikunnan sisäisistä prosesseista tai toimintakulttuurista voisin arvioida, että saksalainen malli on perusteellisempi ja ehkäpä vähemmän altis virheille. Vastaavasti voisin kuvitella, että suomalainen malli on nopeampi ja kykenevämpi luomaan uusia ratkaisuja, eli muotisanaa käyttääkseni ketterämpi.