Maanantai oli helluntaipäivä, joka Saksassa on arkipyhä.
Tiistaina merisotalinja lähti aamukahdeksalta bussilla kohti Flensburgia ja Merisotakoulua (Marineschule Mürwik) ja meristrategian seminaaria. Harmikseni en voinut olla tällä matkalla mukana, sillä minut oli kutsuttu Puolustusvoimien lippujuhlapäivän vastaanotolle Suomen suurlähetystöön Berliiniin. Tiistai oli siis minun osaltani käsitelty, ja myös keskiviikko muodostui matkapäiväksi. Olisin tietenkin ehtinyt Flensburgiin iltapäivällä ja osallistumaan torstain opetukseen. Kun pari viikkoa aikaisemmin pyysin mersotalinjan johtajalta komentaja S.P.:ltä lupaa Berliinin tilaisuueen osallistumiseen, hän kuitenkin totesi että minun on turha tulla Flensburgiin puoleksi päiväksi, sillä torstai loppuu jo lounaan jälkeen. Niinpä käytin päivän Suomen meristrategiaa käsittelevän esitelmäni valmisteluun. Kaikille merisotalinjan kansainvälisille opiskelijoille on annettu tehtäväksi esitellä oman maansa meristrategia.
Perjantain luennoit käsittelivät Saksan merivoimien historiaa ja ne piti komentaja I.W. Liittovaltion merivoimat perustettiin samoihin aikoihin kuin itse Bundeswehr, eli 1950-luvun puolivälissä. Suunnitelmista puolustuksellisten rannikkomerivoimien luomiseksi vastasi, mielenkiintoista kyllä, samat Kriegsmarinen johtavat upseerit, jotka olivat vain kymmenkunta vuotta aikaisemmin suunnitelleet maailmanvalloitusta ja merioperaatioita Yhdysvaltoja vastaan. Bundesmarinen (nykyään Deutsche Marine) kehityshistoriaa leimaa liittouman eli Naton tarpeet: sen rakenne ja tehtävät olivat täysin sidonnaisia siihen rooliin, mikä sille oli liittouman suunnitelmissa annettu. Nämä taas puolestaan heijastelivat varsin tarkasti suurvaltasuhteiden kehitystä. Erityisen tärkeässä roolissa Bundesmarinen kannalta olivat punalaivaston koko ja pyrkimykset Itämerellä, sillä Saksan merivoimat olivat Tanskan ohella ainoat liittoumat pysyvät merivoimat Itämerellä. Sittemmin Saksan merivoimat saivat jo jonkinlaista itsenäistäkin toimintakykyä, mutta kylmän sodan päättymisen jälkeen se suunnattiin lähinnä kriisinhallintatehtäviin (tunnetuin seurauksin). Nykyään on turvallisuusympäristön muutoksen myötä taas herätty tilanteeseen, jossa tarvittavaa kalustoa eikä etenkään osaamista ei ole. Suorituskykyjen lakkauttaminen ja purkaminen voidaan tehdä muutamassa vuodessa tai jopa kuukaudessa, kun taas niiden kehittäminen ja rakentaminen voi kestää jopa vuosikymmeniä.
Kokonaisuutena lyhyt viikko jäi minun osaltani vielä enemmän tyngäksi. Tämä oli toisaalta harmi, mutta toisaalta tervetullutta vaihtelua. Mielenkiintoisimmat luennot Flensburgissa olivat saamani tiedon mukaan käsitelleet Yhdysvaltojen meristrategiaa sekä Saksan merivoimien perinteisiin liittyvää aina yhtä ajankohtaista ja arkaluontoista keskustelua. Harmi että nämä jäivät minulta kuulematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.