270. - 274. päivä

Maanantaina päivä alkoi infotilaisuudella, jossa käytiin läpi kaksi seuraavaa viikkoa ennen joulutaukoa kattavan opintojakson suunnitelma. Opintojaksoon sisältyy opintomatka Koblenziin.
Maanantain ja tämän viikon varsinainen ohjelma oli XERXES-harjoituksen soveltava vaihe, jonka on määrä kestää 3 päivää. Soveltava vaihe on harjoituksen kahdeksan viikon kestoon nähden varsin lyhyt. Oikeastaan kyseessä on puhtaasti suunnitteluharjoitus, jossa lyhyt soveltava jakso tuntuu hieman päälleliimatulta. Käytännössä soveltava vaihee menee siten, että aamulla ja alkuiltapäivällä saadaan tilanteenkuvaus harjoituksen johdolta/opettajaryhmältä. Näiden tilannekuvauksien pohjalta suunnitteluryhmä sitten päivittää tilannekartat ja laatii tarkennukset suunnitelmiin, tarvittaessa aina käskyiksi asti (Fragmentary Order eli FRAGO). Työskentely tapahtuu kuitenkin työjan puitteissa, eli 07.30 - 17.00.
Itse harjoituksessa tilannetta kuvaavia syötteitä tulikin paljon enemmän kuin olin ajatellut, ja vieläpä eri muodoissa: lounaaseen mennessä esikunnan oli saavuttanut kymmenkunta tiedusteluraporttia, uutista, tviittiä, puhelua tai muuta tilanteenkuvausta. Esikunta päivitti tilannekatsausasiakirjoja ja suunnitelman liitteitä. Lisäksi tiedottaja kävi televisiohaastattelussa, merenkulun yhteistyöohjeistus päivitettiin ja laadittiin käsky vaaralliseksi muuttuneen sataman käyttörajoituksista. Opettajaryhmä onnistui mielestäni hyvin aktivoimaan esikunnan oikeansuuntaiseen ja opettavaiseen toimintaan. Aamun ensimmäinen tilannekatsaus pidettiin lähtökohtatilanteen pohjalta klo 08.30 ja päivityskatsaukseen klo 15.00 oli saatu melko paljon muutoksia. Iltapäivän lopuksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle.
Tiistaina harjoituksen soveltava vaihe jatkui samankaltaisilla järjestelyillä. Tilannekuvausten tempo ja vaativuus oli suurin piirtein samanlainen, tai ehkä aavistuksen vaativampi kuin maanantaina. Päivä tuntui melko lyhyeltä koska oli sopivasti tekemistä, vaikka se kesti kahdeksasta viiteen. Minun tehtäväkseni valikoitui päivittää poliittisen tilanteen sekä maa- ja ilmavoimakomponettien tilannekuvaa. Lisäksi pidin osittain yllä arviota omista suorituskyvyistä. Omalla osastollani oli paljon poissaoloja muiden menojen ja sairastapausten takia, joten kaikki joutuivat vuorollaan tuuraamaan eri tehtävissä.
Keskiviikko oli Suomen 100. itsenäisyyspäivä. Aamu alkoi tiedotustilaisuudella tammikuussa järjestettävästä Berliinin-matkasta, mutta sitä ennen olin jo pystyttänyt auditoriorakennuksen aulaan Suomen itsenäisyydestä kertovan näyttelyn. Siitä tuli varsin hieno, vaikka itse sanonkin. Ripustin siniristilipun korkealle ikkunaan ja valaisin sen sinisellä valonheittimellä. Pöydät koristelin sinivalkoisella nauhalla ja kynttilöillä. Yhdellä pöydällä oli jääkärilipun pienoislippu. Hohenlockstedtin museosta lainaamani julisteet herättivät myönteistä ihmetystä. Aamupäivä sujui hyvin pitkälle samoissa merkeissä kuin tiistai tilanteenmukaisen esikuntatyön parissa, sillä erolla että aamukahdeksan ja kymmenen välinen aika oli varattu omaehtoiselle liikunnalle. Käytin sen uimiseen.
Lounaan jälkeen harjoitus jatkui, mutta minä valmistauduin Suomen sadatta itsenäisyyspäivää varten valmistelemaani tilaisuutta varten. Kurssin johtajan suotumuksella koko kurssi oli kutsuttu paikalle lyhyttä puhetta ja maljaa varten. Valitettavasti paikalle pääsi vain n. puolet kurssista, vaikka tilaisuus oli viikko-ohjelmassa, sillä he kokivat harjoituksen tärkeämmäksi kuin n. 15 minuuttia kestäneen tilaisuuden. En ymmärrä, miten erilaisten opetusryhmien johtajat voivat noin vain olla noudattamatta kurssin johtajan eli everstin allekirjoittamaa viikko-ohjelmaa. No, ehkä se on sitä sisäistä johtamista, mistä saamme kuulla seuraavalla viikolla. Pidin kuitenkin n. 3 minuuttia kestäneen puheenvuoron Suomen itsenäisyyden historiasta sekä Saksan roolista siinä, itsenäisyyspäivän merkityksestä ja perinteistä. Maljaksi tarjosin Koskenkorvaa tai suomalaista lähdevettä. Tilaisuus otettiin hyvin vastaan. Iltapäivällä poistuin hieman aikaisemmin, sillä minun piti ehtiä Merimieskirkolle itsenäisyyspäivän juhliin, jossa olin yksi juhlapuhujista. Illalla palasin vielä koululle purkamaan näyttelyn ja viemään tarvikkeet kotiin.
Torstain aamun tilanneselostuksen jälkeen koulun apulaisjohtaja ja kurssien johtaja amiraali S. piti (ilmeisesti pakollisen) keskustelutilaisuuden merisotalinjan kanssa. Tilaisuudesta pyrittiin tekemään niin vapaamuotoinen kuin mahdollista laittamalla tuolit rinkiin ja riisumalla virkapuvun takit. Palautekeskustelun jälkeen saatiin vielä viimeiset tilanteen päivitykset harjoituksen johdolta ja laadittiin niiden perusteella viimeinen tilannekatsaus palautteineen.
Lounaan jälkeen merisotalinja jätti jäähyväiset Yhdysvaltojen yhteysupseeri kommodori H:lle. Häntä varten muodostettiin kunniakuja merisotaopin laitoksen tilojen ulkopuolelle. Kujaan tulivat myös laitoksen koko henkilökunta ja sitä komensi laitoksen johtaja kommodori S. laivaston komennoilla ja pillinvihellyksillä. Kommodori käveli kujan läpi auton luona odottavan perheensä luo selvästi liikuttuneena.
Tämän jälkeen DSACEUR eli Naton Euroopan joukkojen varakomentaja kenraali Sir J.E. piti esitelmän ja vastasi kysymyksiin. Hänen esityksensä oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä. Kenraalin lähestymistapa oli miltei filosofinen, mutta puheessa oli myös konkreettisia liittymäkohtia ajankohtaisiinkin asioihin. Hän vastasi lukuisiin kysymyksiin suoraan ja lyhyesti, mikä tuntui saksalaisessa ympäristössä virkistävältä, täällä kun on tapana käyttää pitkiä korulauseita yksinkertaistenkin asioiden ympärillä. Valitettavasti esitys alkoi yli puoli tuntia ilmoitetusta ajasta myöhässä ja myös venyi suunniteltua pidempään. Siihen olisi jo pitänyt tottua, mutta yhä aina se harmittaa.
Perjantaina ohjelmassa oli luokkatilojen palauttaminen ennalleen, eli esikuntaa varten tehtyjen erikoisjärjestelyjen purkaminen. Tähän sisältyi mm. kalusteiden ja merisotalinjan omien kahvinkeittovälineiden ja kioskin eli "sotilaskodin" siirtämäinen takaisin luokkarakennukseen. Suomalaista sotilaskotia on täällä todella oppinut arvostamaan, sillä täällä jokainen opetusryhmä tai luokka joutuu itse järjestämään vastaavat palvelut, vaikka se on teoriassa kiellettyä (tietyissä luokissa ei saisi nauttia nesteitä avoimista astioista eikä syödä, ja periaatteessa upseerikerholla on yksinoikeus myymälätoiminnalle kasarmialueella). Järjestelyjen jälkeen oli palautetilaisuuden vuoro. Tämä järjestettiin mukavasti upseerikerhon jokaperjantaisen brunssin äärellä. Aamiaisen kustannuksista vastasivat harjoituksen aikana komentajiksi ylennetyt opiskelijatoverit J.D. ja P-L.J. Palautteen ensimmäisen osion piti opintojakson johtaja komentaja F., minkä jälkeen merisotalinjan johtaja kommodori S. piti oman osuutensa. Samalla jaettiin kiitoksia ja muistoesineitä harjoituksen vieraileville opettajille ja mentorille. Päivän piti suunnitelman mukaan päättyä brunssiin, mutta merisotalinjan johtaja komentaja S.P. halusi vielä pitää oman tilaisuutensa puolustushaarajakson päätökseksi. Hän keräsi opetusryhmältä suullisen palautteen harjoituksesta. Tähän kommentoin, että olisin mielelläni suonut esikunnassa vallineen tiukemman kurin ja järjestyksen töiden jaon ja järjestelyjen suhteen. Lopuksi linjan johtaja kiitti merisotalinjaa hyvästä yhteishengestä ja kertoi mielenkiinnolla seuraavansa edesottamuksiamme jatkossa kurssilla ja myöhemmällä sotilasuralla. Linjan johtaja on mielestäni esimerkillinen sotilas ja antoi puolustushaarajakson aikana tietyistä erikoisista kommenteistaan huolimatta erittäin hyvän vaikutelman. Merisotalinjalla on hänen persoonastaan kuitenkin poikkeavia näkemyksiä, sillä jotkut kokevat hänet ilmeisesti liian sotilaalliseksi ja jämäkäksi johtajaksi.
Kokonaisuutena viikko oli varsin raskas ja työntäyteinen johtuen aikaisista aamuherätyksistä sekä itsenäisyyspäivän aiheuttamista ylimääräisistä edustustehtävistä. Siitä huolimatta viikko oli palkitseva ja opettavainen. Soveltavan vaiheen oppi jäi operaatiotaidon osalta ohueksi, mutta sen sijaan luulen oppineeni jotain saksalaisesta tavasta työskennellä esikunnassa. Tällä viikolla palkitsevaa oli erityisesti se, että itsenäisyyspäivän tilaisuutta varten näkemäni suuri vaiva ei mennyt hukkaan, vaan tapahtuma otettiin kiitellen vastaan. Harjoituksen soveltava vaihe ei ollut erityisen raskas tai älyllisesti haastava, mutta yksinkertaisuudessaankin se antoi näkymiä saksalaiseen tapaan työskennellä esikunnassa.