143.-147. päivä

Maanantai-aamupäivällä purettiin ryhmätöiden tulokset. Jokainen ryhmä esitteli, miten ja millä perusteilla he olivat päätyneet muuttamaan tai tarkentamaan kompetenssialueiden tai osakompetenssien määritelmiä sekä miten he olivat määrittäneet eri kurssien tavoitetasot tarkastelemillaan kompetenssialueilla (ks. edeltävän viikon perjantain merkintöjä ryhmätyön tehtävänannosta). Kukin ryhmä esitteli tuloksiaan n. puoli tuntia, johon sisältyi myös keskustelu. Tarkastelussa edettiin varsin syvälle siihen, mitä asioita eri alakompetensseihin sisältyy ja esitettiin myös kritiikkiä kompetenssimallia kohtaan. Kyseessä on henkilöstön osaamisen arvioimiseen tarkoitettu työkalu, ja viime kädessä arviointi on monessa suhteessa subjektiivista - varsinkin kun Bundeswehrin kursseilla ei järjestetä kokeita. Eipä silti, myös kokeiden arviointi voi usein olla tehty arvioijan subjektiivisesta näkökulmasta.

Maanantai-iltapäivällä oli johdatus merisotalinjan aselajiopintoihin, jotka alkavat seuraavalla viikolla. Merisotalinjan johtajana toimii komentaja S.P., joka antoi itsestään hyvän ensivaikutelman. Merisotalinjan eriytyvä opetus kattaa suurin piirtein kurssin keskimmäisen kolmanneksen ja se sisältää paljon opintomatkoja sekä harjoituksia.
Tiistain ohjelma oli kansainvälisille opiskelijoille eriytyvä, sillä tiistain opetuksessa syvennyttiin Bundeswehrin henkilöstöhallintoon. Niinpä kansainvälisille opiskelijoille järjestettiin muuta ohjelmaa. Tämä käsitti opastetun kierroksen Hampurin taidemuseossa, lounaan ja turistivenekierroksen Alsterilla. Päivä oli antoisan erilainen ja hyvä tilaisuus tutustua paremmin muihin kansainvälisiin opiskelijoihin.
Keskiviikon ja koko loppuviikon teema on oma osamoduulinsa, jonka otsikko on kulttuuri, interkulturaalinen kompetenssi ja niiden merkitys työelämässä. Tämä opintojakso järjestettiin luokkakoossa, eli jokaisessa kuudessa luokassa oli oma opettajansa tai jopa useampi opettaja. Oman luokkani opettajina toimivat osastonjohtaja H.B. ja professori T.R. He esittelivät mielenkiintoisen paketin kolmelle seuraavalle aamupäivälle mutta totesivat samaan hengenvetoon, että aika ei millään riitä laajan aiheen tyhjentävään käsittelyyn. Niinpä moduuli aloitettiin kartoittamalla osallistujien kokemusta ja koulutusta kulttuurien välisistä rajapinnoista sekä toivomuksia ja mielenkiinnon kohteita opintojaksolle. Tämän jälkeen pohditiin kulttuurin olemusta pienimuotoisen harjoituksen avulla. Keskeisiksi kulttuurin osatekijöiksi todettiin normit ja arvot, jotka toteutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Interkulturaalisen kompetenssin osa-alueiksi luennoitsijat määrittivät tunteet, ajatukset ja toiminnan. Itse esitin lisättäväksi kommunikaatiota, mutta tämä kuulemma sisältyy toimintaan, siis psykologien näkökulmasta, joita molemmat luennoitsijat ovat koulutukseltaan. Bundeswehrin kompetenssimallin sosiaalisen komptetenssin kompetenssialueen alakompetenssi on interkulttuurinen kompetenssi. Tämän alakompetenssin määritelmä avattiin hyvin tarkkaan ja siitä keskusteltiin pitkään. Aamupäivän päätteeksi tarkasteltiin kulttuurin ulottuvuuksia Geert Hofsteden mallin mukaisesti esimerkkien valossa. Lisäksi teimme pienimuotoisen ryhmätyön, jossa tarkastelimme toisaalta Saksan ja toisaalta Bundeswehrin kulttuureja Hofsteden ulottuvuuksissa.
Iltapäivällä oli liikuntaa, johon yritin osallistua täysipainoisesti edeltävän viikonlopun koitoksista huolimatta.
Torstaina interkulttuurisen kompetenssin seminaari jatkui samalla kokoonpanolla kuin keskiviikkona. Opetusmenetelmä oli edelleen keskustelupainotteinen, kuten täällä on tapana. Päivä aloitettiin kertaamalla kulttuurin eri määritelmiä ja Hofsteden mallin mukaisiin kulttuurin ulottuvuuksiin liittyviä kysymyksiä. Ensimmäisenä varsinaisena aiheena käsiteltiin vierauden tai toiseuden käsitettä (Fremdheit), josta H.B. piti alustuksen. Tästä siirryttiin sujuvasti sosiaalisen identiteentiin teoriaan. Perusväite oli, että ryhmään kuulumisella on ratkaisevan tärkeä merkitys sosiaalisen identiteetin muodostumisessa ja että siitä on suurta hyötyä yksilölle. Näin ollen ryhmään tai ryhmiin kuulumista vahvistetaan ennakkoluuloilla ja tekemällä eroa ryhmien välille. Ennakkoluulot ovat siis tietyllä tapaa väistämättömiä ja välttämättömiä. Moniin ryhmiin kuulumisellla ja monien kulttuurien vaikutuksella tai läsnäololla on kuitenkin etuja tietyissä tilanteissa. Toisaalta tästä ns. monikulttuurisuudesta on myös haittaa toisissa tilanteissa.
Seuraavaksi arvioitiin ihmisiä näiden ulkonäön perusteella. Tehtyjen havaintojen perusteella päästiin siihen, kuinka henkilöiden ominaisuuksia arvioitaessa on olemassa tiettyjä lainalaisuuksia ja riippuvuussuhteita. Esimerkiksi miellyttävä ulkonäkö yhdistetään lähes aina sosiaalisuuteen. Älykkyys puolestaan yhdistetään lähes aina luotettavuuteen ja paineensietokykyyn. Nämä ovat klassisia arviointivirheitä, jotka eivät vastaa tositilannetta. Stereotypian ja ennakkoluulon välinen ero on siinä, että stereotypiat ovat enemmänkin kokemukseen ja todennäköisyyksiin perustuvia, kun taas ennakkoluulot ovat tunteisiin ja affekteihin perustuvia (ja väitetysti pääsääntöisesti kielteisiä). Tie ennakkkoluuloihin kulkee sinänsä hyödyllisten ja välttämättömien kategorisoinnin ja stereotypioiden kautta. Ennakkoluulo on näihin perustuva affektiivinen arvotus. Oman arvion tai asennoitumisen ja oman toiminnan välille ei kuitenkaan voi vetää suoraa syy-yhteyttä. Järkiperusteinen toiminta häviää kuitenkin lähtökohtaisesti aina tunnepohjaiselle. Tälle on useita syitä, mutta yksi tärkeimmistä on, että aivot yrittävät toimia taloudellisesti ja säästää energiaa käyttämällä valmiita ratkaisuja ja välttää ajattelemasta itse. Iltapäivällä oli tavalliseen tapaan englanninopetusta.
Perjantaina seminaari jatkui suunnitelman mukaan. Aamu aloitettiin käsittelmällä sitä, onko kultuurisella monimuotoisuudella kielteisiä vai myönteisiä vaikutuksia. Tämä riippuu olosuhteista, tavoitteista ja eräistä muista reunaehdoista. Mikäli ryhmän keskinäisriippuvuus on heikko, on ulkoisilla, demografisilla eroavaisuuksilla suurimmat kielteiset vaikutukset. Mikäli taas keskinäisriippuvuus on voimakas, ovat psyykkiset eroavaisuudet avainasemassa. Nämä taas perustuvat arvoihin. Täten olisi erittäin tärkeää ryhmän sisäisen kitkan ja stressin välttämiseksi, että ryhmän jäsenten keskeiset arvot olisivat mahdollisimman samankaltaiset. Interkultuurisen kompetenssin kannalta on siis tärkeää tunnistaa omat ydinarvot ja pyrkiä tunnistamaan toisten. Arvojen yhteensovittaminen ei ole mahodllista, sillä ne ovat aikuisikään tultaessa (n. 25-35 vuoden iässä) jo varsin vakiintuneet, ja erittäin vaikeita muuttaa. Arvojen muutokseen johtaa oikeastaan ainoastaan ulkoisten olosuhteiden rajut ja pysyvät muutokset (esim. Saksojen yhdistyminen) tai voimakas tunne-elämään vetoaminen (esim. rakastuminen). Ns. järkipuheella arvojen muuttaminen ei käytännössä ole mahdollista. Luoennoitsijat käyttivät arvomuutosten edellytyksistä nimityksiä "kriittiset kokemukset" ja "ideaalityyppiseen arvoprofiiliin (eli esikuvaan) sopeutuminen". Arvoista on tehty useita erilaisia malleja tai arvojärjestelmiä, joista seminaarissa esiteltiin Schwarzin (1992; 1996) malli. Tämän mallin avulla tarkasteltiin ensin mahdollisia arvoristiriitoja ja sen jälkeen omia ydin- ja keskeisiä arvoja pienen ryhmätyön kautta.
Opintojakso päätettiin tarkastelemalla niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat stressiä interkulttuurisessa kontekstissa. Nämä liittyvät tilanteisiin, henkilöihin ja ryhmiin, sekä näistä tehtyihin arvioihin. Näiden arvioiden seurauksena syntyy tunteita, jotka koetaan stressinä.
Kokonaisuutena kolmipäiväinen interkulttuurisen kompetenssin opintojakso oli erinomainen. Opetusmenetelmät olivat melko tavanomaisia, mutta opettajien korkea ammattitaito sekä sisällössä että menetelmissä tekivät jaksosta sekä mielenkiintoisen että antoisan.