451. - 455. päivä.

Kurssin viimeinen viikko oli varattu puhtaasti järjestelyjä varten, poislukien torstain päättäjäistilaisuutta ja sen harjoittelua keskiviikkona. Maanantai ja tiistai oli varattu luokkien ja niiden yhteydessä olevien pienten keittiöiden siivoamiselle ja järjestämiselle, pukukaappien tyhjentämiselle ja siivoamiselle sekä vastuuvapauskuittausten keräämiselle eri toimistoista ja toimipisteiltä. Tiistaina oli myös tietokoneiden palautus erillisen aikataulun mukaan. Kävin keräämässä kuittaukset koulun käteiskassalta, josta sain tilisiirtona takaisin lounaskortilleni ladatun summan, järjestelytoimistosta palautettuani varastovintin kaapin avaimen ja lukon, sekä kirjastosta varmuuden vuoksi, vaikka olinkin palauttanut viimeisimmät lainaamani kirjat jo melkein vuosi sitten. Muut kuittausmerkinnät oli selvästi suunnattu saksalaisille opiskelijoille, mutta jotkut kansainväliset opiskelijat kävivät tunnollisesti keräämässä kuittaukset myös näistä toimistoista. Kuittauksen saamista hankalampaa oli oikean toimiston löytäminen, sillä kaikilla koulun käytävillä ei kahden vuoden aikana ollut suinkaan tullut asioitua. Itse tein niin kuin järkeväksi katsoin ja jätin esim. henkilöstötoimiston kuittauksen hakematta. Sen sijaan kävin kyselemässä toisella kasarmilla sijaitsevasta hammaslääkäristä leukaperistäni otettujen röntgenkuvien perään. Turhaan, sillä kuvat oli kuulemma lähetetty kurssitoimistolle. Siellä röntgenkuviani ei kuulemma oltu nähty, joten ne olivat ilmeisesti vielä sisäisessä postissa jossain.

Keskiviikkona aamupäivällä järjestettiin valmistujaisjuhlan harjoitukset. Tilaisuudessa määritettiin palkittavien ja luokkien istumajärjestykset siten, että yksittäin tehtävä todistusten jako ja valokuvaus Bundeswehrin komentajan (Generalinspekteur eli GI) kanssa sujuisi mahdollisimman jouheasti. Samalla tilaisuuden juontaja sai mahdollisuuden harjoitella koko ohjelman. Keskiviikkoiltana kurssi kokoontui viimeisen kerran vapaamuotoiseen yhdessäoloon grilli-illan merkeissä. Molemmat hollantilaiset opiskelijamme J. ja R. ylennettiin everstiluutnanteiksi perinteisin menoin. Monet kansainväliset opiskelijat eivät osallistuneet iltamiin, sillä he pitivät seuraa sotilasasiamiehille jotka olivat saapuneet Hampuriin jo edeltävänä iltana seuraavan päivän päättäjäistilaisuutta varten. 

Torstaina oli varsinaisen päättäjäisjuhlan vuoro. Tilaisuuden ohjelmaa jouduttiin viime hetkellä muuttamaan, sillä GI ei päässyt paikalle suunnitellussa aikataulussa. Niinpä todistusten jako, jonka piti olla tilaisuuden alussa ennen palkitsemisia jätettiin viimeiseksi, ja palkitsemiset ja priimuksen (majuri J.R.) puhe hoidettiin alta pois ilman GI:iä. Ranskalainen luokkakaverini majuri W., joka oli poistunut kurssilta jo viikkoja sitten valmistautuakseen joukkonsa kanssa Malin operaatioon oli tullut päättäjäisiin, sillä hänen tutkielmansa palkittiin kansainvälisten opiskelijoiden parhaana. Kahvitauon jälkeen joukko ilmoitettiin GI:lle. Juhlan jälkimmäinen puolikas sujuikin todistusten jaon ja valokuvauksen merkeissä. Juhlan jälkeen tarjottiin lounas. Ilokseni paikalle oli saatu Saksan Merivoimien soittokunna puhallinkokoonpano, jonka esitykset olen todennut varsin tasokkaiksi. Mukavaa oli tavata myös Suomen uusi puolustusasiamies Saksassa eversti M.K. pitkästä aikaa. Yllätyksekseni minulle myönnettiin suorittamistani palveluskelpoisuustesteistä ja kuntosuorituksista kultainen kuntomerkki, vaikka arvelin suoritusteni riittäneen vain hopeiseen merkkiin. Vähemmän mukava sen sijaan oli luokanvalvojani everstiluutnantti W:n käskemä kokoontuminen, joka osoitti täydellistä pelisilmän puutetta: paikalla oli kaikkien omaisia ja kansainvälisten opiskelijoiden sotilasasiamiehiä, ja hän käski luokkansa kokoontumaan luokseen kertoakseen jotain täysin toisarvoista. Onneksi siitä selvittiin nopeasti. Lounaan aikana ja jälkeen koin monet jäähyväiset, sillä kaikille on selvää että useimpia näiden kahden vuoden aikana tutuksi tulleita ihmisiä en todennäköisesti tule koskaan enää tapaamaan.

Perjantaina palasin koululle hoitamaan viimeiset järjestelyt ja noutamaan viimeiset tavarani muuttokuormaan pakattavaksi. Palauttaessani kuittauslistani kurssin vääpelille ei häntä häirinnyt vähässäkään määrin siitä puuttuvat kuittausmerkinnät. Yrittäessäni palauttaa hänelle koulun kulkukorttia hän kehotti minua pitämään sen, vaikka oli erikseen korostettu että kulkukortit pitää palauttaa. Paiskasin kättä vanhan puolikuuron vääpelin kanssa toivotin hyvää jatkoa. Se oli siinä.