30.-34. päivä

Tällä viikolla palasimme takaisin moduulimuotoiseen opiskeluun. Viikon aiheena oli eettinen kasvatus (Lebenskundliche Unterricht eli LEKU), joka toteutettiin Stapelfeldin katolisessa akatemiassa. Se sijaitsee maaseudulla Cloppenburgin kaupungin lähettyvillä n. 150 km:n päässä Hampurista. Kolmipäiväisen eettisen opetuksen piti olla maanantaista keskiviikkoon, mutta koska tiistaina oli "Tag der Regionen" (edellisen vuoden kurssin saksalaisten opiskelijoiden järjestämä vapaamuotoinen ruoka- ja juomakulttuurin esittelytilaisuus), tämän viikon moduuli oli siirretty keskiviikosta perjantaihin.

Maanantaille ja tiistaille luokanvalvojamme everstiluutnantti C.K. oli kuitenkin laatinut ylimääräistä ohjelmaa. Maanantaina oli liikuntaa sekä luokan kansainvälisten opiskelijoiden (FIN ja FRA) esitelmät omista kansakunnistaan (annettu otsikko oli "minun maani ja minä" eli "Mein Land und ich"). Liikuntana oli taekwondoa, josta kuitenkin jäin pois esitelmäni valmistelun takia. Minun esitelmäni meni hyvin ja sitä tuli kuulemaan myös kurssin johtaja eversti H.W. Maanantaille oli sovittu myös luokan ensimmäinen yhteinen illanvietto (Hörsaalabend), joka pidettiin Rickmer Rickmers -museolaivalla Hampurin keskustassa. Puitteet olivat upeat ja ruokaa sekä juomaa riittävästi.

Tiistaina liikuntana oli juoksulenkki heti aamulla (mitä voi pitää luokanvalvojalta selkeänä viestinä), johon sisältyi kuntopiiriosuuksia ja porrasjuoksua. Sää oli sumuinen ja kolea, siis juoksemiseen oikein hyvä, mutta kuntopiiriliikkeet mutaisella nurmikolla ei oikein innostaneet. Päivä jatkui ranskalaisen kollegan esitelmällä Malin operaatiosta (operaatio Cerval), joka venyi kolmetuntiseksi. Illalla kuudelta alkoi Tag der Regionen, jossa oli jälleen tarjolla ruokaa ja juomaa varsin runsaasti ja monipuolisesti.

Keskiviikkoaamuna lähdimme bussilla kohti Stapelfeldin katolista akatemiaa. Paikka osoittautui hienoksi ja toimivaksi seminaariympäristöksi. Sain jopa oman, yhden hengen majoitushuoneen. Ruoka oli pikemminkin hotelli- kuin oppilaitostasoista. Opetuksen johtivat katolinen sotilaspappi B.M. ja evankelinen sotilaspappi H.v.S. Opetus oli hyvin valmisteltu lukumateriaaleineen ja havaintovälineineen. Sotilasetiikan perusteet käsiteltiin laajasti, alkaen antiikin filosofeista, monoteististen uskontojen opetuksista aina Kantin kategoriseen imperatiiviin ja ihmisoikeuksien julistukseen. Punaisena lankana oli universalistinen näkökulma etiikkaan. Aiheita ei kuitenkaan mielestäni tarkasteltu mitenkään erityisen kriittisesti tai monipuolisesti, mikä saattaa aiheutua opettajien koulutustaustasta. Tämän toinen opettajista myönsikin. Tarkastelussa siirryttiin myös varsin ketterästi teoriasta tarkastelemaan Saksan turvallisuuspolitiikan käytännön toteutusta ja päivänpolttavia aiheita. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta ajankohtaisten kysymysten kytkeminen aikaisempiin teoreettisiin pohdintoihin jäi osin puutteelliseksi. Kokonaisuutena opetus toimi minulle hyvänä kertauksena etiikan perusasioihin. Sotilasetiikka ei ole kehittynyt tyhjiössä, vaan se rakentuu pitkälle perinteelle filosofiaa, uskontoa ja arvoja. Yksilön ja kulttuurin ominaisuuksia ja kasvatusta ei myöskään voi vähätellä eettisistä kysymyksistä keskusteltaessa.

Perjantain paluumatka bussilla sujui odotettua nopeammin, sillä pelättyjä ruuhkia ei ollut. Mukava yllätys opintojaksolla oli yhden opiskelijatoverin järjestämä viininmaistajaistilaisuus torstai-iltana. Lisäksi juhlittiin toisen syntymäpäivää saksalaisin menoin. Näihin rientoihin osallistuivat mieluusti myös papit. Lauantaina oli vielä bonuksena brittiläisen kollegan järjestämä Trafalgar Night Dinner! Hyvä viikko kaiken kaikkiaan.