Maanantaina alkoi merivoimien jatkokehittämisen seminaari Neustadtissa. Useimmat matkustivat Neustadtiin omilla autoillaan, koska Hampuriin odotetaan loppuviikosta erittäin vaikeita ruuhkia G20-kokouksen takia. Niinpä lähes kaikki poistuvat kaupungista tulevan viikonlopun ajaksi. Ulkomaalaiset kuitenkin halusivat kyydin talon puolesta ja saksalainen opiskelijatoveri T.S. määrättiin meidän kuljettajaksemme (ulkomaalaiset eivät tietenkään saa ajaa Bundeswehrin ajoneuvoa). Matka Neustadtiin kesti reilut puolitoista tuntia. Perillä merivoimien koulutuskeskuksessa (EinsatzausbildungsZentrum Marine) jaettiin majoitukset, jotka olivat yhden hengen huoneet kurssimajoituksessa. Tämän jälkeen nautittiin lounas varuskunnan ruokalassa. Iltapäivän aluksi lippueamiraali R. toivotti osallistujat tervetulleeksi kertoi mitä seminaarilta odotetaan. Seminaarissa on tarkoitus laatia konkreettisia esityksiä siitä, miten merivoimien suorituskykyvajeita voidaan paikata. Seminaarissa oli enemmän osallistujia kuin olin osannut odottaa: yli 50 meriupseeria. Osallistujat jaetaan neljään työryhmään, jotka kukin tarkastelevat Saksan merivoimien kehitystarpeita hieman eri näkökulmista. Tarkastelun tulokset on määrä esittää merivoimien komentajalle, joka tulee paikalle perjantaina.
Kommodori S. ja komentaja L. pitivät työjärjestyspuheenvuoron. Huomioni kiinnittyi siihen, että työryhmien tuotosten oletettiin olevan PowerPoint-esityksiä. Toinen merkittävä huomio oli, että työryhmien huoneisiin on varattu 2 tietokonetta ja 1 projektori. Tämä ei herättänyt minkäänlaista keskustelua tai kommentointia, joten oletan, että tätä varustusta pidetään riittävänä n. kymmenen henkilön työryhmälle. Kovinkaan monella ei näyttänyt olevan omaa tietokonetta mukana. On mielenkiintoista nähdä, mitä työskentelytapoja seminaarissa käytetään. Itse varauduin omalla tietokoneellani, jota ei tietenkään voi liittää verkkkoon. No, kirjoituskoneesta se kuitenkin käy, tosin tiedostojen siirto ei onnistu. Seminaarin ensimmäinen iltapäivä koostuu neljästä johdantoluennosta. Tämän jälkeen vaihdetaan siviilit ylle ja nautitaan grilipäivällinen upseerikerhon terassilla.
Ensimmäisen johdantoluennon piti kommodori V.B. merisodan suunnittelun reunaehdoista. Nykyisellään Saksan merivoimilla on 2 operaatioesikuntaa, eli sekä ensimmäisellä että toisella laivastolla on valmius johtaa operaatioita. Käytännön syistä tämä kyky on kuitenkin ollut rajallinen.
tulevaisuudessa Saksa rakentaa yhden merivoimien operatiivisen esikunnan (DEU MARFOR), joka tarvittaessa kasvatetaan Maritime Component Commandiksi (MCC, tai oikeastaan Baltic MCC eli BMCC). Tässä esikunnassa on 15 - 25 kansainvälistä upseerin tehtävää. Esikunnan perustaminen on osa Naton vuonna 2016 Varsovassa aloittamaa Framework Nation Conceptia, joka käynnistettiin Saksan aloitteesta. Esikunta voi johtaa laivastojoukkoja aina Task Forceen asti, ja kakissa tehtävissä littouman puolustukseen asti. Keskustelu esikunnan perustamisesta alkoi toivekkaana, mutta sortui nopeasti henkilöstön puutteeseen, kuten olen täällä havainnut varsin useissa tilanteissa olevan tapana. Kommodori yritti sitkeästi luoda visiota uudesta liittouman tärkeästä merellisestä johtoportaasta Saksan johdolla, mutta yleisöstä kuultiin useita masentavia puheenvuoroja, jotka tekivät tämän yrityksen tyhjäksi. Henkilöstöä ei ole, osaamista ei ole, kukaan ei halua Rostockiin, jne., jne.
Lippueamiraali puuttui peliin ja linjasi, että käynnissä olevista muutoksista (Trendwende Finanzen, Trendwende Material, Trendwende Personal) henkilöstön määrän kasvattaminen on hitain ja
vaikein. Tästä huolimatta tulee onnistumaan. Tässä seminaarissa on tarkoitus toisaalta löytää ratkaisuja ylimenoajalle ja toisaalta määrittää ne painopistealueet, joilla Saksan on onnistuttava kaikissa tilanteissa. Kiire asiassa ei kuitenkaan näytä olevan: esikunnan perustamisen aikajana
on kuusi vuotta(?) pitkä. Nyt oltaneen jossain ensimmäisen ja toisen vuoden tienoilla. Seuraavaksi keskustelu siirtyi käsittelemään merisotataktiikan koulutusta ja harjoittelua Saksan merivoimissa. Aikaisemmin taktiikan tutkimukselle oli oma organisaationsa, mutta sittemmin se on yhdistetty muihin tehtäviin, jolloin toiminta on tietenkin pysähtynyt. Merisotataktiikan tutkimus, koulutus ja harjoittelu pitää siis "keksiä uudelleen".
Seuraavan esityksen piti komentaja K. merivoimien merisotataktiikan koulutuksesta. Tämä puhui hyvin voimakasta schwäbisch-murretta, mistä hän vitsaili esityksensä aluksi. Esityksen alussa lounastauosta oli kulunut jo 1 h 55 minuuttia, joten minun tarkkaavaisuuteni oli jo muutenkin
rajoittunut. Tämä yhdistettynä voimakkaaseen murteeseen teki esityksen seuraamisesta lähes ylivoimaisen vaikeaa. Luennon painopiste oli kuitenkin eritasoisten taktiikan koulutustilaisuuksien (joita Suomessa vastannee lähinnä operatiivisen suunnittelun OPSU-viikot) sisällön esittely. Nykyiset osaamisvajeet ovat muodostuneet pääasiassa sen seurauksena, että laivaston tärkeimpiä suorituskykyjä ei nykyisissä tehtävissä (kriisinhallintaoperaatiot) ei käytännössä juurikaan tarvita. Lisäksi se, että aluksissa käytetään useampia miehistöjä on vaikeuttanut tehokasta harjoittelua. Tauko saapui kreivin aikaan tarkalleen 2 ja puoli tuntia siitä, kun seminaari oli alkanut.
Kahvitauon jälkeen everstiluutlantti F. puhui Naton Defence Planning Processista (NDPP) keskittyen sen merellisiin suorituskykyvaatimuksiin ja suunnittelutavoitteisiin. Naton suunnitteluprosessi etenee viidessä vaiheessa ja toistuu kahden vuoden kierrolla. Uusimmassa versiossa on 67 Saksaa koskevaa suunnittelutavoitetta, joista 12 koskee merivoimia. Prosessi käsittelee erikseen myös lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita. Uusia merellisiä tavoitteita tänä vuonna olivat sukellusveneentorjunta, pintatorjunta, merellisten ampumatarvikkeiden varastointi sekä miinatiedustelu. Suunnittelutavoitteet voivat olla määrällisiä, jolloin ne esitetään tekstimuodossa, tai laadullisia, jolloin ne esitetään useimmiten taulukkomuodossa. Iltapäivällä piti olla vielä yksi luento merivoimien kybersuorituskyvyistä, mutta se päätettiin siirtää huomiselle. Tämän päivän luentojen piti päättyä klo 17, mutta niin vain auditoriossa istuttiin vielä viittä vaille kuusi. Tämä on kulttuuriero, johon en toivottavasti totu koskaan. En muista Suomessa kokeneeni tilaisuutta, jossa 50 upseeria istuisi kuuntelemassa saatikka keskustelemassa sen jälkeen kun tilaisuuteen varattu aika on päättynyt. Poikkeuksen muodostavat ehkä tilaisuudet, joissa joku sotaveteraani innostuu muistelemaan menneitä, mutta Naton suunnitteluprosessin ei minun mielestäni tulisi nauttia vastaavaa kunnioitusta. En luultavasti vain ymmärrä saksalaista tapaa jaaritella tai kykenemättömyyttä tiivistää.
Tiistain aloitti luento, joka oli edeltävän päivän ohjelmassa, mutta jolle ei riittänyt aikaa. Se käsitteli merivoimien kybersuorituskykyjä ja sen piti komentaja T. Hän aloitti väittämällä, että kyber tulee aiheuttamaan merisodankäyntiin vastaavansuuruisia muutoksia kuin ilmailu aikanaan. Aamupalalla toivoimme opiskelijatovereitteni kanssa, että luento ei ole samansisältöinen esitys merellisestä kyberulottuvuudesta kuin se, jonka olemme saaneet kuulla jo kahdesti aikaisemmin. Tämä pelko ei osoittautunut turhaksi, sillä esityksessä oli hyvin paljon tuttua sisältöä. Kyberalan tehtävien työnjakoa merivoimien ja perustettavan kyberaselajin välillä ei vielä ole lyöty lukkoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että henkilöt siirtyvät uuteen organisaatioon, mutta heidän tehtävänsä jäävät vanhaan. Näinhän ei tietenkään voi olla. Tässä seminaarissa yksi neljästä työryhmästä etsii vastauksia näihin kysymyksiin. Muiden työryhmien tarkastelunäkökulmta ovat "merisota Itämerellä", "hyökkäykselliset merisodan keinot", ja "Saksan merivoimien suorituskykyprofiili".
Luennon jälkeen siirryttiin työryhmiin. Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen aloitettiin pohtimaan, kuinka aihetta lähestyttäisiin. Puhe siirtyi nopeasti Venäjään. Putin on kuulemma sanonut, että nykytilanne on Venäjän kannalta paras mahdollinen: maa on sodassa, mutta muut eivät tiedä sitä.
Venäjän tavoitteena on voittaa merisota Itämerellä ampumatta laukaustakaan. Keinoina on kybersota ja muu hybridivaikuttaminen, sekä länsivaltojen päätöksentekoon ja demokraattiseen järjestelmään vaikuttaminen niin, että päätöksiä asevoiman käytöstä lännessä ei koskaan tehdä. Toisaalta Natolla
on valmiit suunnitelmat sen varalta, kuinka merisota Itämerellä käydään ja voitetaan. Keskustelussa käytiin lyhyessä ajassa läpi lähes kaikki mahdolliset näkökulmat ja ehdotukset siitä, mikä aiheen kannalta on keskeistä. Kommodori T.M. esitti näkökulman, joka myötäilee omaani: keskeistä merisodalle Itämerellä on kattava ja jaettu tilannekuva. Sen lisäksi vastustajalta on otettava tilannekuva ja täten toiminnanvapaus pois. Keskustelu jatkui kahvitauolla ja kahvitauon jälkeen. Kahden tunnin keskustelun jälkeen oli saatu sovittua tarkastelun reunaehdot. Nämä ovat:
1. Itämeren alue, 2. Merisota (Venäjää vastaan) 3. Saksan tavoitetaso (Nato ja EU, sisältäen Itämeren sotilaallisesti liittoutumattomat maat). "Tutkimuskysymyksiksi" määriteltiin: 1. Ovatko Saksan merelliset sotilaalliset suorituskyvyt riittävät tai oikeat liittouman merisotaan Itämerellä?
ja 2. Miten Saksan tulisi käydä merisotaa Itämerellä? Lounastauolla työryhmien johtajat tapasivat ja vaihtoivat ajatuksia eri ryhmien tehtävien yhteensovittamisesta, joten lounaan jälkeen tehtävä tarkentui joiltain osin. Lopulta n. tunnin keskustelun jälkeen työryhmä päätettiin jakaa
kolmeen alaryhmään: 1. reunaehdot, 2. organisaatio ja 3. suorituskyvyt. Aivan viime hetkellä ryhmä päätettiin kuitenkin ensin jakaa kahteen alaryhmään, joista toinen tarkastelee Venäjän suorituskykyjä ja toinen Saksan tavoitetasoa, minkä jälkeen palattaisiin kolmessa alaryhmässä työskentelyyn. Kun työt piti aloittaa, oli sekaannus melkoinen. Vielä enemmän tuskaa aiheutti nettiyhteyden saaminen kahteen käytettävissä olevaan tietokoneeseen sekä tietokoneluokasta löytyneisiin työasemiin. Minulla ei ulkomaalaisena ollut tietenkään mitään asiaa näille koneille. Olin myös hieman hämmentynyt ryhmä johtaneen kommodorin puutteellisesta organisaatiokyvystä, mutta enemmän minua hämmästytti se, mihin aamupäivän keskustelussa esitetyt luovat ja erilaiset lähestymistavat ongelmaan katosivat. Nyt lähdettiin näiden kirjaamisen sijasta hakemaan ja esittämään tietoa ja vastauksia, jotka merivoimien komentaja on melko varmasti kuullut monta kertaa ennenkin. Voi tietysti olla, että uudet näkökulmat asiaan löydetään uudestaan jossain kohtaa työn aikana - onhan tässä vielä kaksi ja puoli päivää tehokasta työaikaa jäljellä.
Keskiviikko aloitettiin töiden välitarkastelulla, jonka pitivät työryhmien johtajat. Välitarkastelusta oli päätetty vasta päivällisellä, joten osa työryhmien johtajista oli valmistautunut pitämään esittelyt, toiset taas eivät ja puhuivat vapaasti (ts. lonkalta tai satulasta). Tarkastelun tärkein anti oli ehkäpä se, että mahdollisia päällekkäisyyksiä ryhmien välillä voitiin tätä kautta vähentää. Sisältöä esityksissä oli yllättävän vähän käytettävissä olevaan työvoimaan nähden, ja sekin vähä oli melko yllätyksetöntä. Tavallaan sääli, kun seminaarin osallistujajoukossa oman käsitykseni mukaan olisi kuitenkin potentiaalia paljon enempään. Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen palattiin työryhmätyöskentelyyn. Yllätyksekseni omassa ryhmässäni palattiin ruutuun yksi eli aivoriihivaiheeseen. Koko työhön oli ilmeisesti löytynyt joku niin uusi taustatekijä tai tehtävänanto, että uusi ideointivaihe oli tarpeen. Tämän aivoriihen jälkeen keskustelu siirtyi perustavanlaatuisten asioiden äärelle: kuka Saksan merivoimia johtaa puolustustilanteessa (liittouman 5. artiklan alainen tilanne). Vastaus on: Nato, joka kuitenkin odottaa Saksan merivoimilta laivastason (Task Force) johtamiskykyä, suunnitelmien mukaan Itämeren alueella. Keskustelu kimpoili tästä lähtökohdasta mitä erilaisempiin suuntiin. Keskustelu oli sinänsä laadukasta ja hetkittäin erittäin mielenkiintoista seurata, mutta jossain vaiheessa aloin kaivata sitä, että keskustelun sijaan olisi siirrytty laatimaan
konkreettisia työryhmän tuotoksia. Työ siirtyikin askeleen tähän suuntaan kahvitauon jälkeen, kun työryhmä jaettiin kahteen alatyöryhmään. Toisen tarkastelukohteeksi asetettiin organisaatiot ja toisen henkilöstö, koulutus ja taktiikan kehittäminen. Itse päädyin edelliseen ryhmään siksi, että arvelin organisaatioihin liittyvässä tarkastelussa olevan minulle enemmän opittavaa.
Lounaan jälkeen alkuiltapäivän alatyöryhmät kokoontuivat eri huoneissa. Oman ryhmäni työskentely oli suoraviivaista PowerPoint-kalvojen koostamista. Näihin lueteltiin BMCC:n Saksalle tarjoamia mahdollisuuksia. Esitin näkemykseni siitä, että tuloksissa voisi esittää jotain uusiakin näkökulmia,
eikä pelkästään kehua jo tehtyä ratkaisua. Tähän vastattiin, että uuden esikunnan perustaminen on törmännyt Saksan merivoimissa kovaan vastarintaan, joten se on tärkeä esittää myönteisessä valossa. Sitten kun esikunta on perustettu, sen olemassaolo antaa perusteet koko merivoimien johtamisrakenteen uudistamiselle. Kolmelta iltapäivällä ryhmät kokoontuivat samaan tilaan, jolloin piti tarkastella molempien työryhmien aikaansaannoksia. Ensimmäisen ryhmän seitsemästä tekstintäytteisestä kalvosta keskusteltiin lähes tunti. Keskustelussa ei kuintekaan ollut tunnistettavaa rakennetta, vaan se muistutti hetkittäin melkeinpä kiistelyä. Ihmiset puhuivat päällekkäin ja inttivät omia kantojaan. Keskustelussa esitettiin mielestäni rakentaviakin puoheenvuoroja, jotka tukivat työn päämäärää, mutta nämä hukkuivat asiaa vähemmän eteenpäin vievien puheenvuorojen massaan. Lopulta oli toisen ryhmän tulosten esittelyn, minkä jälkeen näistä keskusteltiin. Sitten todettin päivän olevan pulkassa ja lähdettiin kerholle. Kuulostaa kliseiseltä, mutta tällä kertaa monen osallistujan kohdalla todellakin tapahtui juuri näin.
Torstai alkoi jälleen töiden lyhyellä välitarkastelulla. Tämä toteutettin suullisesti ilman PowerPoint-esityksiä, vaikka nämä esitykset ovat seminaarin päätarkoitus ja -tuote. Tämä ainakin vaikuttaisi olevan kaikkien lähtökohta ja niin se taisi käskyssäkin lukea. Seminaarista ei siis laadita muistiota tai raporttia, vaan pelkät iskusanat ja kuvat esityskalvoilla riittävät. Yhteenvedon jälkeisessä keskustelussa työryhmissä siirryttiin vihdonkin konkretiaan, eli siihen, miten työryhmän ideat merisotataktiikan kehittämisestä olisi mahdollista toteuttaa käytännössä. Nykyisillä kahdella laivastolla tähän olisi vain rajalliset mahodllisuudet, joten päädyttiin siihen, että työnjaon tai organisaation muutokset ovat välttämättömiä, mikäli ideat halutaan toteuttaa. Varsinaisia esityksiä ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Syyksi tähän mainittiin mm. se, että työryhmä ei viikon keskustelun perusteella voi heittää hatusta sellaista, jota suunnitteluosastolla on hierottu kuukausia. Suunnitelmia on siis olemassa, mutta niitä ei voi tässä yhteydessä esittää. Kahvitauon jälkeen oli johtopäätösten aika. Työryhmä suositti, että merivoimien olevia johtamisrakenteita ja johtamisen menettelytapoja tarkistetaan. Tarkentavina alakohtina työryhmä esitti, että merivoimien johtamiskykyä taisteluosastotason alapuolella kehitetään; että BMCC:n henkilöstön saatavuutta ja kasvupotentiaalia kehitetään; että BMCC:n ja merivoimien olemassaolevien operaatiokeskusten tehtävät ja työnjako yhteensovitetaan; että johtamispaikkojen infrastruktuuria kehitetään, ja että BMCC:n henkilöstön osaamista kehitetään. Johtopäätökset ovat sinänsä oikeita, mutta mielestäni on sääli, että keskusteluissa esitetyt useat rohkeat ja uutta uurtavat näkökulmat eivät päätyneet lopulliseen esittelyyn. Syitä tähän en halua lähteä arvailemaan. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että ylimpään johtoon kuuluvat henkilöt eivät halua kuulla samoja vanhoja asioita, jotka he jo tuntevat. Paljon enemmän he arvostavat rehellisiä ja perusteltuja näkemyksiä, vaikka nämä olisivatkin epämukavia tai jopa vääriä. Tietenkin tämä on vain oma näkemykseni ja kokemukseni. Loput työskentelyajasta käytettiin siihen, että näihin johtopäätöksiin johtavat esityskalvot saadaan näyttämään riittävän hyvältä ja että esityksen pitäjä tietää mitä puhua. Myös kurssilla kiinnitetään paljon huomiota siihen, että esitysten sanamuoto on miellyttävä ja sujuva.
Paluumatkalle Hampuriin lähdettiin hyvissä ajoin. Ennakointi tuli todellakin tarpeeseen, sillä sama matka, johon tullessa oli käytetty n. puolitoista tuntia kesti nyt seitsemän (!) tuntia. G20-kokouksen aiheuttama liikennekaaos oli melkoinen.
Perjantai oli työajan tasausvapaata. Tähän järjestelyyn vaikutti myös Hampurissa pidettävä huippukokous ja liikennekaaos, jonka sen aivan oikein ennakoitiin aiheuttavan. Kokonaisuutena viikko oli varsin mielenkiintoinen ja hyödyllinenkin silmäys saksalaisten meriupseerien käsityksiin nykyaikaisesta merisodasta sekä myös heidään tapaansa työskennellä ryhmässä. Työskentelykulttuuri on tullut jo jossain määrin tutuksi kurssin aikana, mutta oli hauska huomata että opiskelijoiden työtapa ei juurikaan poikkea siitä, miten kokeneet esikuntaupseerit toimivat (seminaari oli varsinaisesti suunnattu kokeneille esikuntaupseereille ja valtaosa osallistujista olivat sotilasarvoltaan komentajia tai komentajakapteeneita.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulevaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulevaisuus. Näytä kaikki tekstit
7.7.2017
27.5.2017
162.-164. päivä
Maanantaina bussi kohti Rostockia ja merivoimien esikuntaa lähti aamulla jo klo 06.45. Matka sujui odotettua nopeammin n. 2,5 tunnissa ja perillä oli hotelliin majoittumisen jälkeenkin odotteluaikaa hieman yli tunti. Matka-ajan arvioiminen on kuitenkin vaikeaa, sillä reitti saattaa olla ruuhkainen. Hotelli oli merivoimien esikunnan välittömässä läheisyydessä ja matka auditorioon kesti jalan n. 5 minuuttia. Järjestelyt olivat auditoriossa ulkoisesti kunnossa: saliin oli tehty istumajärjestys ja kaikille oli tulostettu nimikyltit.
Luennot aloitti merivoimien esikunnan esikuntapäällikkö, kontra-amiraali T.K. kertomalla merivoimien ajankohtaisista asioista. Kansainvälisen turvallisuuden keskeiset toimijat, eli YK, EU ja Nato ovat tällä hetkellä heikkouden tilassa, ja kansalliset intressit ovat vallanneet alaa. EU:n sotilaallista ulottuvuutta ollaan kehittämässä, mutta amiraalin mukaan tämä ei saa tapahtua Naton kilpailijana tai kustannuksella. Juuri nyt näyttää siltä, että oikeuden ja sopimusten voimat ovat heikompia kuin talous- ja sotilaallinen mahti. Saksa on valtiona riippuvainen kauppateistä, joista meritie on tietenkin tärkein. Itämeren turvallisuuspoliittinen merkitys on kasvanut ja Itämeri on Baltian ja Puolan napanuora. Saksan merivoimat toimii monilla alueilla, mutta nykytilaan nähden osin väärien asioiden parissa. Amiraali teki katsauksen merivoimien talouteen sekä materiaali- ja henkilöstötilanteeseen. Merivoimat ovat kasvusuunnalla kaikilla mittareilla. Samalla toimintaa tarpeettomasti rajoittavia normeja pyritään purkamaan. Amiraali otti kantaa myös ajankohtaiseen asiaan eli perinteisiin. Bundeswehrin perinteet tulevat 1. Preussista 2. Ensimmäisesta maailmansodasta ja 3. Bundeswehristä. Piste. Itse pidän paitsi virheenä myös mahdottomuutena, sillä perinteet eivät ole kaikilta osin käskytysasia. Kansainvälisyys on merivoimien toiminnan yksi peruskivi ja se toteutuu kaikilla toimialoilla. Bundeswehr ei tee mitään yksin. Työajan järjestelyistä puhuessaan amiraali puolisti EU:n työaikadirektiivin käyttöönottoa Bundeswehrissä. Hän näki asian henkilöstöpoliittisesti tärkeänä, siinä missä monet kurssitoverini näkevät tämän n. vuosi sitten käyttöön otetun työaikajärjestelyn tehokkuutta heikentävänä. Esitystä seurannutta keskustelua leimasi saksalaisittain melko kovasanainen kritiikki henkilöstöpolitiikkaa ja osaamisen kehittämistä kohtaan.
Lounas nautittiin hotellin ravintolassa, sillä esikunnan ruokala oli remontissa. Esikunnassa oli käynnissä valmiusharjoitus, joten portin läpi kulkiessa kulkuluvat tarkastettiin tavanomaista perusteellisemmin.
Seuraavan esityksen piti kommodori L.S. esikunnan suunnitteluosastolta. Bundeswehrin suunnittelun lähtökohtana on, että Naton tavoitteet hyväksytään ja otetaan käyttöön sellaisenaan. Tällä hetkellä suunnittelun painopistealueita ovat ilmapuolustus ja ohjustorjunta, vedenalainen sodankäynti (sukelluveneentorjunta ja miinantorjunta), merijalkaväki (amfibioprikaati, joka toteutetaan yhteistyössä Hollannin kanssa) sekä Framework Nation -rooli, joka Saksan merivoimien osalta koskee tavanomaisia sukellusveneitä. Luennoitsija esitteli eri hankkeita ja niiden taustoja melko kattavasti. Esimerkiksi meritorjuntaohjuksista RBS15:n uusin versio on jo käytössä, mutta sen korvaavan NSM:n hankinta on käynnistetty. Ohjuksia on päätetty hankkia riittävästi laajamittaista sodankäyntiä varten.
Iltapäivän päätteeksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle. Illalla käytiin yhdessä vapaamuotoisella illallisella, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osallistuminen olisi ollut vapaaehtoista.
Tiistai alkoi henkilöstöosaston edustajien esityksillä. Ensimmäisenä puhui kommodori H.S. henkilöstöalan ajankohtaisista asioista. Henkilöstön kasvua on jo tapahtunut lukuisista haasteista tai suoranaisista esteistä huolimatta, joskin toivoittua hitaammin ja vähemmän. Uusi käsite minulle oli tehtävän niputtaminen (Bündelung), joka tarkoittaa sitä, että johonkin tiettyyn tehtävään ei edellytetä tiettyä sotilasarvoa (ja samalla palkkaa). Tämän järjestelyn oikeudenmukaisuus jäi hieman mietityttämään.
Seuraavaksi kommodori T.v.B. puhui henkilöstörekrytoinnin aiheista. Houkuttelevuuden lisäämiseksi merivoimiin suunnitellaan järjestelyä, jossa alushenkilöstö palvelisi 5 kuukautta merellä, mitä seuraisi 3 kuukauden vapaa, johon sisältyisi myös vuosiloma. Jäljelle jäävät 4 kuukautta palveltaisiin maissa esim. telakalla ja koulutuksessa. Merivoimien henkilöstörekrytoinnin strategian painopistealueet ovat suunnitelmallisuus operaatioissa, palkkauksen lisäjärjestelmän uudistus (eli yksinkertaistaminen) sekä merivoimaspesifinen mainonta.
Näitä kahta esitystä seurasi kahvitauko. Ehkäpä eniten kritiikkiä vierailussa aiheutti niinkin arkipäiväinen asia kuin virvoketarjoilu, tai sen puute. Vierailua varten kerättiin etukäteen kultakin osallistujalta 5 euron kahvimaksu, jonka piti kattaa kahvit molempina vierailupäivinä. Tarjolla olikin kahvia, mehua, kivennäisvettä ja keksejä, mutta niin vähän, että ne loppuivat molempina päivinä pahasti kesken. Auditorion järjestelyistä vastasi kaksi upseeria, kapteeniluutnantti ja yliluutnantti (mitä saksalaiset kollegat pitivät jo sinänsä aika ihmeellisenä, siis että upseerit toimivat salin järjestelijöinä), mutta he eivät ilmeisesti olleet onnistuneet viidellä eurolla hankkimaan kahdeksi päiväksi riittävästi vissyä ja keksejä. Bundeswehrissä on kuulemma täysin poissuljettua se, että tarjoiluja sisällytettäisiin tapahtumien tai opintojaksojen käskyissä kuluihin kuljetusten, luentopalkkioiden ym. joukkoon. Saksalaiset pitävät tätä itsekin vähän nolona, mutta näin se vain on ("isso").
Seuraavat puhujat edustivat merivoimien esikunnan operatiivista osastoa. Komentaja T.E. puhui merivoimien operaatioiden ajankohtaisista asioista. Osaa operaatioista johdetaan Rostockista (esim. Nato-operaatiot), osaa taas Potsdamista (EU- ja YK-operaatiot). Jakoa ei pysty aina perustelemaan, mutta käytännössä se kuulemma toimii hyvin. Operaatiot ovat lisääntyneet samalla kun niihin käytettävissä olevien yksiköiden määrä on supistunut, mutta lakipiste on nyt ohitettu, ja suhde parantumassa. Tämän jälkeen komntaja B.S. puhui operaatioihin tähtäävästä koulutuksesta. Koulutus jakaantuu epätasaisesti yksiköiden välillä ja koulutuksen kokonaismäärä on pienentynyt viime vuosina varsinaisen toiminnan ja huollon kustannuksella.
Lounaan jälkeen puheenvuoron sai tiedustelualan edustaja kommodori M.W. Hän toisti toteamuksen siitä, että Itämeren merkitys operaatioalueena on kasvanut. Keskiössä on kyky vaikuttaa. Vaikuttamisylivoima saadaan johtamisylivoiman kautta, joka puolestaan edellyttää tietoylivoimaa. Vastustajan heikkoudet on tunnettava, ja tämä edellyttää monessa tapauksessa hyökkäyksellistä ajattelu- ja toimintatapaa. Luennoitsija piti Saksan eri viranoimaisten tiedustelupalvelujen välistä sisäistä kilpailuasetelmaa osin ongelmana. Kahdenvälisten suhteiden valtioiden välillä hän korosti olevan erittäin tärkeitä, ja luonnehti niitä "persialaiseksi basaariksi" tai "mattokaupaksi". Tällä hän tarkoitti, että tietoja vaihdetaan tietohin ja tinkiäkin pitää osata.
Seuraavaksi puhui merivoimien paikkatietopalvelun edustaja, komentaja G.M.. Topografia (GeoInfoBw) on Bundeswehrissä itsenäinen toimiala, jolla on oma urapolkunsa (samaan tapaan kuin lääkintä). Toimialalla palvelee yhteensä 1650 henkilöä, joista merivoimissa n. 100. Tärkeimmät merivoimien tarjoamat karttapalvelut on koottu omalle sivustolleen Bundeswehrin sisäverkkoon.
Tämän jälkeen oli lääkintähuollon puheenvuoro, jonka piti lääkintäkommodori W.T. Hänen esityksen painopiste oli uudessa merivoimien kenttäsairaalassa (Marineeinsatzrettungszentrum eli MERZ), joka on konteista alukseen koostettava kokonaisuus. Olemassaolevaa MERZ-konseptia ollaan uusimassa siten, että sen käytettävyys ja suorituskyky paranevat. Käytännössä MERZ on alussijoitteinen Naton Role 2 -sairaala. Lääkintähuollon maksiimi ("sotilaille tarjottavan hoidon on vastattava siviileille tarjottavaa hoitoa") pätee luennoitsijan mukaan myös laajamittaisen sodan aikana, sillä myös siviileille tarjottavan hoidon tason voidaan olettaa laskevan tuolloin.
Iltapäivän pääteeksi seurasi ryhmäkuva sekä merivoimien komentajan (tai tarkastajan, kuten täällä on tapana sanoa) kanssa että ilman, sekä vapaamuotoinen keskustelu merivoimien komentajan kanssa. Hänen kanssaan esille nousseet keskustelunaiheet koskivat Iso-Britanninan kanssa tehtävää yhteistyötä (Brexitin jälkeen), EU:n työaikadirektiiviä, perinteitä (Merisotakoulun aulasta on poistettu kaikki henkilöiden rintakuvat ja panssarilaiva Bismarckia esittävä maalaus on poistettu seinältä), henkilöstön riittävyyttä, Baltic Maritime Component Commandia sekä koululaiva Gorch Fochia. Keskustelutilaisuus oli tunnelmaltaan välitön, joskin jälkeenpäin saksalaiset opiskelijatoverit kommentoivat, että komentaja olisi voinut puhua avoimemminkin eikä linnoittautua ns. virallisen linjan taakse. Paluumatkalle bussilla Hampuriin lähdettiin välittömästi ryhmäkuvan jälkeen ja perille saavuttiin n. klo 20.
Keskiviikon opetus alkoi reflektoinnilla ja keskustelulla maanantain ja tiistain vierailusta. Siinä käytiin läpi kaikkien luennoitsijoiden esitykset aina niiden sisällöstä esiintyjien kehonkieleen asti. Myös vierailun järjestelyistä keskusteltiin. Opetuskeskustelu on täällä pääasiallinen opetustapa. Pidän sitä pääosin varsin hyvänä ja antoisana metodina, joskin toisinaan keskusteluun aiheeksi nousevat asiat eivät mielestäni ole niihin uhratun ajan arvoisia. Ehkä tämä lieveilmiö johtuu siitä, että saksalaisilla opiskelijoilla on voimakas tarve päästä ääneen, mikä puolestaan johtuu kurssin arviointijärjestelmästä. Toisaalta kyse voi vain olla eroista organisaatiokulttuureissa Suomen ja Saksan välillä. Ehkäpä kyse on molemmista.
Keskiviikon varsinaisen luennon piti kommodori V.B. aiheesta DEU MARFOR. Tämä on Saksan merivoimien johtamiseen suunniteltu taktisen tason pysyvä, kiinteä johtoesikunta. Sen runkomiehitykseksi tulee n. 100 henkilöä, joista 15-25 ovat kansainvälisiä. Väliaikaisesti vahvuutta voidaan nostaa 170:een, jolloin DEU MARFOR:sta tulee BMCC (Baltic Maritime Component Command). Esikunta voi johtaa kaikkia merellisiä operaatioita aina Naton artikkeli 5:n alaisiin operaatioihin asti (ei mukaan lukien). Tällä hetkellä taktisen tason esikuntia Saksan merivoimissa ovat laivastojen esikunnat sekä merivoimien esikunta, mutta näillä ei ole kykyä suunnitella ja johtaa kaikkia operaatioita. Myöskään operaatioiden johtoesikunnalla ei ole tosiasiallista kykyä johtaa kaikkia merellisiä operaatiota. Uudesta esikunnasta pitäisikin suunnitelmien mukaan tulla ikään kuin näiden kolmen esikunnan (laivastot ja merivoimien esikunta) operaatiivisten osastojen yhdistelmä. Esikunta on päätetty sijoittaa Rostockiin, jonne sen rakennustyöt ovat jo käynnissä. Operaatioalueen painopiste olisi Itämeri, mutta toiminta-alue ei kuitenkaan rajoittuisi pelkästään Itämereen. Suomi mainittiin esikunnan tulevana kumppanina, vaikka se ei olekaan Naton jäsen.
Torstai oli helatorstai, eli vapaapäivä kuten Suomessakin. Perjantai-aamupäivän opetus katsottiin kuitatuksi sillä, että maanantain ja tiistain ohjelma venyi iltaan asti. Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen, joskin jälleen kerran valitettavan luentopainotteinen. Vaikka vierailimme Rostockissa, emme päässeet näkemään merivoimien esikunnasta mitään muuta kuin reitin portilta yhteen auditorioon, jossa kaikki luennot ja tauot pidettiin.
Luennot aloitti merivoimien esikunnan esikuntapäällikkö, kontra-amiraali T.K. kertomalla merivoimien ajankohtaisista asioista. Kansainvälisen turvallisuuden keskeiset toimijat, eli YK, EU ja Nato ovat tällä hetkellä heikkouden tilassa, ja kansalliset intressit ovat vallanneet alaa. EU:n sotilaallista ulottuvuutta ollaan kehittämässä, mutta amiraalin mukaan tämä ei saa tapahtua Naton kilpailijana tai kustannuksella. Juuri nyt näyttää siltä, että oikeuden ja sopimusten voimat ovat heikompia kuin talous- ja sotilaallinen mahti. Saksa on valtiona riippuvainen kauppateistä, joista meritie on tietenkin tärkein. Itämeren turvallisuuspoliittinen merkitys on kasvanut ja Itämeri on Baltian ja Puolan napanuora. Saksan merivoimat toimii monilla alueilla, mutta nykytilaan nähden osin väärien asioiden parissa. Amiraali teki katsauksen merivoimien talouteen sekä materiaali- ja henkilöstötilanteeseen. Merivoimat ovat kasvusuunnalla kaikilla mittareilla. Samalla toimintaa tarpeettomasti rajoittavia normeja pyritään purkamaan. Amiraali otti kantaa myös ajankohtaiseen asiaan eli perinteisiin. Bundeswehrin perinteet tulevat 1. Preussista 2. Ensimmäisesta maailmansodasta ja 3. Bundeswehristä. Piste. Itse pidän paitsi virheenä myös mahdottomuutena, sillä perinteet eivät ole kaikilta osin käskytysasia. Kansainvälisyys on merivoimien toiminnan yksi peruskivi ja se toteutuu kaikilla toimialoilla. Bundeswehr ei tee mitään yksin. Työajan järjestelyistä puhuessaan amiraali puolisti EU:n työaikadirektiivin käyttöönottoa Bundeswehrissä. Hän näki asian henkilöstöpoliittisesti tärkeänä, siinä missä monet kurssitoverini näkevät tämän n. vuosi sitten käyttöön otetun työaikajärjestelyn tehokkuutta heikentävänä. Esitystä seurannutta keskustelua leimasi saksalaisittain melko kovasanainen kritiikki henkilöstöpolitiikkaa ja osaamisen kehittämistä kohtaan.
Lounas nautittiin hotellin ravintolassa, sillä esikunnan ruokala oli remontissa. Esikunnassa oli käynnissä valmiusharjoitus, joten portin läpi kulkiessa kulkuluvat tarkastettiin tavanomaista perusteellisemmin.
Seuraavan esityksen piti kommodori L.S. esikunnan suunnitteluosastolta. Bundeswehrin suunnittelun lähtökohtana on, että Naton tavoitteet hyväksytään ja otetaan käyttöön sellaisenaan. Tällä hetkellä suunnittelun painopistealueita ovat ilmapuolustus ja ohjustorjunta, vedenalainen sodankäynti (sukelluveneentorjunta ja miinantorjunta), merijalkaväki (amfibioprikaati, joka toteutetaan yhteistyössä Hollannin kanssa) sekä Framework Nation -rooli, joka Saksan merivoimien osalta koskee tavanomaisia sukellusveneitä. Luennoitsija esitteli eri hankkeita ja niiden taustoja melko kattavasti. Esimerkiksi meritorjuntaohjuksista RBS15:n uusin versio on jo käytössä, mutta sen korvaavan NSM:n hankinta on käynnistetty. Ohjuksia on päätetty hankkia riittävästi laajamittaista sodankäyntiä varten.
Iltapäivän päätteeksi oli varattu aikaa omaehtoiselle liikunnalle. Illalla käytiin yhdessä vapaamuotoisella illallisella, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osallistuminen olisi ollut vapaaehtoista.
Tiistai alkoi henkilöstöosaston edustajien esityksillä. Ensimmäisenä puhui kommodori H.S. henkilöstöalan ajankohtaisista asioista. Henkilöstön kasvua on jo tapahtunut lukuisista haasteista tai suoranaisista esteistä huolimatta, joskin toivoittua hitaammin ja vähemmän. Uusi käsite minulle oli tehtävän niputtaminen (Bündelung), joka tarkoittaa sitä, että johonkin tiettyyn tehtävään ei edellytetä tiettyä sotilasarvoa (ja samalla palkkaa). Tämän järjestelyn oikeudenmukaisuus jäi hieman mietityttämään.
Seuraavaksi kommodori T.v.B. puhui henkilöstörekrytoinnin aiheista. Houkuttelevuuden lisäämiseksi merivoimiin suunnitellaan järjestelyä, jossa alushenkilöstö palvelisi 5 kuukautta merellä, mitä seuraisi 3 kuukauden vapaa, johon sisältyisi myös vuosiloma. Jäljelle jäävät 4 kuukautta palveltaisiin maissa esim. telakalla ja koulutuksessa. Merivoimien henkilöstörekrytoinnin strategian painopistealueet ovat suunnitelmallisuus operaatioissa, palkkauksen lisäjärjestelmän uudistus (eli yksinkertaistaminen) sekä merivoimaspesifinen mainonta.
Näitä kahta esitystä seurasi kahvitauko. Ehkäpä eniten kritiikkiä vierailussa aiheutti niinkin arkipäiväinen asia kuin virvoketarjoilu, tai sen puute. Vierailua varten kerättiin etukäteen kultakin osallistujalta 5 euron kahvimaksu, jonka piti kattaa kahvit molempina vierailupäivinä. Tarjolla olikin kahvia, mehua, kivennäisvettä ja keksejä, mutta niin vähän, että ne loppuivat molempina päivinä pahasti kesken. Auditorion järjestelyistä vastasi kaksi upseeria, kapteeniluutnantti ja yliluutnantti (mitä saksalaiset kollegat pitivät jo sinänsä aika ihmeellisenä, siis että upseerit toimivat salin järjestelijöinä), mutta he eivät ilmeisesti olleet onnistuneet viidellä eurolla hankkimaan kahdeksi päiväksi riittävästi vissyä ja keksejä. Bundeswehrissä on kuulemma täysin poissuljettua se, että tarjoiluja sisällytettäisiin tapahtumien tai opintojaksojen käskyissä kuluihin kuljetusten, luentopalkkioiden ym. joukkoon. Saksalaiset pitävät tätä itsekin vähän nolona, mutta näin se vain on ("isso").
Seuraavat puhujat edustivat merivoimien esikunnan operatiivista osastoa. Komentaja T.E. puhui merivoimien operaatioiden ajankohtaisista asioista. Osaa operaatioista johdetaan Rostockista (esim. Nato-operaatiot), osaa taas Potsdamista (EU- ja YK-operaatiot). Jakoa ei pysty aina perustelemaan, mutta käytännössä se kuulemma toimii hyvin. Operaatiot ovat lisääntyneet samalla kun niihin käytettävissä olevien yksiköiden määrä on supistunut, mutta lakipiste on nyt ohitettu, ja suhde parantumassa. Tämän jälkeen komntaja B.S. puhui operaatioihin tähtäävästä koulutuksesta. Koulutus jakaantuu epätasaisesti yksiköiden välillä ja koulutuksen kokonaismäärä on pienentynyt viime vuosina varsinaisen toiminnan ja huollon kustannuksella.
Lounaan jälkeen puheenvuoron sai tiedustelualan edustaja kommodori M.W. Hän toisti toteamuksen siitä, että Itämeren merkitys operaatioalueena on kasvanut. Keskiössä on kyky vaikuttaa. Vaikuttamisylivoima saadaan johtamisylivoiman kautta, joka puolestaan edellyttää tietoylivoimaa. Vastustajan heikkoudet on tunnettava, ja tämä edellyttää monessa tapauksessa hyökkäyksellistä ajattelu- ja toimintatapaa. Luennoitsija piti Saksan eri viranoimaisten tiedustelupalvelujen välistä sisäistä kilpailuasetelmaa osin ongelmana. Kahdenvälisten suhteiden valtioiden välillä hän korosti olevan erittäin tärkeitä, ja luonnehti niitä "persialaiseksi basaariksi" tai "mattokaupaksi". Tällä hän tarkoitti, että tietoja vaihdetaan tietohin ja tinkiäkin pitää osata.
Seuraavaksi puhui merivoimien paikkatietopalvelun edustaja, komentaja G.M.. Topografia (GeoInfoBw) on Bundeswehrissä itsenäinen toimiala, jolla on oma urapolkunsa (samaan tapaan kuin lääkintä). Toimialalla palvelee yhteensä 1650 henkilöä, joista merivoimissa n. 100. Tärkeimmät merivoimien tarjoamat karttapalvelut on koottu omalle sivustolleen Bundeswehrin sisäverkkoon.
Tämän jälkeen oli lääkintähuollon puheenvuoro, jonka piti lääkintäkommodori W.T. Hänen esityksen painopiste oli uudessa merivoimien kenttäsairaalassa (Marineeinsatzrettungszentrum eli MERZ), joka on konteista alukseen koostettava kokonaisuus. Olemassaolevaa MERZ-konseptia ollaan uusimassa siten, että sen käytettävyys ja suorituskyky paranevat. Käytännössä MERZ on alussijoitteinen Naton Role 2 -sairaala. Lääkintähuollon maksiimi ("sotilaille tarjottavan hoidon on vastattava siviileille tarjottavaa hoitoa") pätee luennoitsijan mukaan myös laajamittaisen sodan aikana, sillä myös siviileille tarjottavan hoidon tason voidaan olettaa laskevan tuolloin.
Iltapäivän pääteeksi seurasi ryhmäkuva sekä merivoimien komentajan (tai tarkastajan, kuten täällä on tapana sanoa) kanssa että ilman, sekä vapaamuotoinen keskustelu merivoimien komentajan kanssa. Hänen kanssaan esille nousseet keskustelunaiheet koskivat Iso-Britanninan kanssa tehtävää yhteistyötä (Brexitin jälkeen), EU:n työaikadirektiiviä, perinteitä (Merisotakoulun aulasta on poistettu kaikki henkilöiden rintakuvat ja panssarilaiva Bismarckia esittävä maalaus on poistettu seinältä), henkilöstön riittävyyttä, Baltic Maritime Component Commandia sekä koululaiva Gorch Fochia. Keskustelutilaisuus oli tunnelmaltaan välitön, joskin jälkeenpäin saksalaiset opiskelijatoverit kommentoivat, että komentaja olisi voinut puhua avoimemminkin eikä linnoittautua ns. virallisen linjan taakse. Paluumatkalle bussilla Hampuriin lähdettiin välittömästi ryhmäkuvan jälkeen ja perille saavuttiin n. klo 20.
Keskiviikon opetus alkoi reflektoinnilla ja keskustelulla maanantain ja tiistain vierailusta. Siinä käytiin läpi kaikkien luennoitsijoiden esitykset aina niiden sisällöstä esiintyjien kehonkieleen asti. Myös vierailun järjestelyistä keskusteltiin. Opetuskeskustelu on täällä pääasiallinen opetustapa. Pidän sitä pääosin varsin hyvänä ja antoisana metodina, joskin toisinaan keskusteluun aiheeksi nousevat asiat eivät mielestäni ole niihin uhratun ajan arvoisia. Ehkä tämä lieveilmiö johtuu siitä, että saksalaisilla opiskelijoilla on voimakas tarve päästä ääneen, mikä puolestaan johtuu kurssin arviointijärjestelmästä. Toisaalta kyse voi vain olla eroista organisaatiokulttuureissa Suomen ja Saksan välillä. Ehkäpä kyse on molemmista.
Keskiviikon varsinaisen luennon piti kommodori V.B. aiheesta DEU MARFOR. Tämä on Saksan merivoimien johtamiseen suunniteltu taktisen tason pysyvä, kiinteä johtoesikunta. Sen runkomiehitykseksi tulee n. 100 henkilöä, joista 15-25 ovat kansainvälisiä. Väliaikaisesti vahvuutta voidaan nostaa 170:een, jolloin DEU MARFOR:sta tulee BMCC (Baltic Maritime Component Command). Esikunta voi johtaa kaikkia merellisiä operaatioita aina Naton artikkeli 5:n alaisiin operaatioihin asti (ei mukaan lukien). Tällä hetkellä taktisen tason esikuntia Saksan merivoimissa ovat laivastojen esikunnat sekä merivoimien esikunta, mutta näillä ei ole kykyä suunnitella ja johtaa kaikkia operaatioita. Myöskään operaatioiden johtoesikunnalla ei ole tosiasiallista kykyä johtaa kaikkia merellisiä operaatiota. Uudesta esikunnasta pitäisikin suunnitelmien mukaan tulla ikään kuin näiden kolmen esikunnan (laivastot ja merivoimien esikunta) operaatiivisten osastojen yhdistelmä. Esikunta on päätetty sijoittaa Rostockiin, jonne sen rakennustyöt ovat jo käynnissä. Operaatioalueen painopiste olisi Itämeri, mutta toiminta-alue ei kuitenkaan rajoittuisi pelkästään Itämereen. Suomi mainittiin esikunnan tulevana kumppanina, vaikka se ei olekaan Naton jäsen.
Torstai oli helatorstai, eli vapaapäivä kuten Suomessakin. Perjantai-aamupäivän opetus katsottiin kuitatuksi sillä, että maanantain ja tiistain ohjelma venyi iltaan asti. Kokonaisuutena viikko oli mielenkiintoinen, joskin jälleen kerran valitettavan luentopainotteinen. Vaikka vierailimme Rostockissa, emme päässeet näkemään merivoimien esikunnasta mitään muuta kuin reitin portilta yhteen auditorioon, jossa kaikki luennot ja tauot pidettiin.
6.1.2017
74.-77. päivä
Strategian ja turvallisuuspolitiikan luennot jatkuivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Omasta puolestani kahden viikon vapaa tuntui varsin pitkältä. Sain myös levättyä kunnolla, mikä on uuden oppimisen edellytys. Maanantai uudenvuodenpäivän jälkeinen matkustuspäivä, eli vapaata.
Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli nykyaikainen sodan kuva ja Carl von Clausewitz. Sen piti professori L. S., joka oli myös tohtori ja komentaja evp. Luennoitsija aloitti määrittämällä nykyaikaisen sodan kuvan yksinkertaisesti kolmeen osaan: hajoavat valtiot, islamistinen terrorismi ja hybridisodankäynti. Määritelmä on toisaalta suppea, mutta toisaalta se kattaa varsin laajan kirjon ilmiöitä. Merkillepantavaa on, että sotilaallisen voiman käyttö ei enää ole niin merkittävä strategian ja turvallisuuspolitiikan työkalu kuin aikaisemmin. Asevoimat ovat vain yksi ainesosa nykyaikaisen sodan keitossa. Clausewitzin käsite sotaherra (Feldherr) on metafora, jolla tarkoitetaan kussakin tilanteessa toimivaa ylintä päätöksentekijää. Se voi olla yhtä hyvin divisioonankomentaja kuin komppanianpäällikkö, nykyään ehkä jopa ns. strateginen korpraali. Clausewitzia ei myöskään tulisi lukea temppuluettelona tai lainauksia viljellen. Sen sijaan Clausewitzin mukaan tärkeintä on tietoon perustuva ymmärrys, joka auttaa sotaherraa tekemään oikeita päätöksiä nopeasti. Luennoitsijan mukaan Clausewitzia ei voi ymmärtää ilman Hegeliä (ja muita hänen aikalaisfilosofeja, kuten Laplacea ja Hobbesia). Clausewitz ikään kuin tiivisti Hegelin sodan filosofisella tasolla käsittelemät kysymykset strategisen tason ymmärrykseksi tai jopa käytännön ohjeiksi. Clausewitz pyrkii kasvattamaan tulevia sotaherroja ja kehittämään näiden ajattelukykyä - "Vom Kriege" ei siis ole ohjesääntö. Sodan ihmeellinen monimutkaisuus johtuu Clausewitzin mukaan siitä, että sota liikkuu kolmen akselin välillä. Nämä ovat tutut jo aiemmilta luennoilta: sokea vaisto eli viha, puhdas ymmärrys eli politiikka, ja vapaa luovuus eli todennäköisyyksien leikki. Sotaherran tehtävänä on voittaa sodan sumu eli sattuma moraalisella suuruudella (moralische Größe). Tällä Clausewitz tarkoittaa mm. idearikkautta, rohkeutta, tahdonvoimaa, kunnianhimoa, päättäväisyyttä ja kritiikinsietokykyä.
Päivän toisen luennon aiheena oli Saksan turvallisuuspoliittinen selonteko tai doktriini eli ns. Weißbuch, ja sen piti eversti F. R. Saksan turvallisuusympäristö on muutamana viime vuotena muuttunut enemmän kuin vuosikymmeniniä ennen sitä. Sodan ja rauhan raja on hämärtynyt.
Aikaisemmissa selonteoissa määritettiin uhkat ja miten niihin vastataan (hieman yksinkertaistaen). Tässä selonteossa lähdettiin liikkeelle aivan perusteista (hieman kärjistäen): Mikä on Saksan liittotasavalta on ja mitä se haluaa? Mitkä ovat Saksan intressit? Saksalla on kaksi erityistä intressiä: multilateralismi ja laillinen kansainvälinen järjestys. Saksa on erityisen riippuvainen siitä, että maailma toimii moninapaisesti ja että sopimuksia kunnioitetaan. Saksan kanta on, että EU:lle ei tule rakentaa puolustusulottuvuutta eli asevoimia. Perusteena tälle on, että esteet ovat liian suuria (lainsäädäntö, mandaatti, kulttuuri, talous). Toinen tärkeä peruste on, että olemassaoleva rakenne
eli Nato korvaa käytännössä lähes kaikki tarpeet, johon EU-armeijaa tarvittaisiin. Bundeswehrin sotilasvirat tultaneen avaamaan kaikille EU-kansalaisille. Syyt tähän ovat pääasiassa henkilöstöpoliittiset, mutta myös EU-poliittiset. Luennoitsija ei kuitenkaan odottanut, että Bundeswehrin vetovoima EU-kansalaisille on kovinkaan suuri. Luennoitsija sanoi, että selonteko on strategiaa. Tämä herätti kuulijoissa huomiota, sillä edellinen luennoitsija oli juuri päässyt sanomasta, että Weißbuch EI ole strategiaa. Tämä tosin tarkoitti, että kirja ei edusta strategista ajattelua, vaan on poliittinen linjaus, vieläpä melko lyhyen tähtäimen linjaus ollakseen strategia. Bundeswehrin pitkän ajan tavoite on nostaa puolustusmenot 2 %:iin BKT:sta. Tämä tarkoittaisi absoluuttisena summana
nykyisen budjetin kaksinkertaistamista. Luennoitsija korostikin, että tämä on PITKÄN aikavälin tavoite.
Führungsakademien tunnuslause on muuten "Mens agitat molem", eli henki liikuttaa ainetta. Sen joku vääräleuka on vääntänyt muotoon Mens agitat Muli, eli henki liikuttaa muulia (Der Geist bewegt das Maultier). Iltapäivällä oli luokanvalvojan oppitunti, jolla käytiin läpi ajankohtaisia asioita. Onneksi se ei kestänyt pitkään.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aihe oli energiahuoltovarmuus. Luennoitsija oli B.B. yrityksestä GridLab. Luennoitsija oli virkapuvussa, koska hän on reservin majuri. Hän kertoi kantavansa asepukua mielellään. Saksa on maailman energiaturvallisimpia maita: siellä ei ole sähköä saatavilla keskimäärin n. 15 minuuttia vuodessa. Sähkökatko on kuitenkin teknisesti mahdollinen, joskin erittäin epätodennäköinen. Suurimmat uhkat ovat kyberhyökkäys sähköverkkoa vastaan tai useat runkoverkon samanaikaiset katkokset, tai pahimmillaan näiden yhdistelmä. Laaja ja pitkäkestoinen sähkökatko (saksaksi Blackout) kestää ainakin 6 vuorokautta. Sähkökatkoilla on merkittävä vaikutus myös muuhun energiahuoltoon, vesihuoltoon jne. Yhteiskunnan valmius selvitä laajoista ja pitkäkestoisista sähkökatkoksista on luennoitsijan mukaan heikko. Esimerkkeinä hän mainitsi mm. että Berliinissä on yksi varavoimalla varustettu polttoaineiden jakopaikka. Viestintäverkkoyhtiöiden varavoima riittää n. 20 minuutiksi. Merkel on luonnehtinut mahdollista blackoutia "kansalliseksi katastrofiksi". Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisällä tulisi siis ehdottomasti kyseeseen. Saksa on yhä edelleen voimakkaasti riippuvainen venäläisestä kaasusta, vaikka uudistuvan energian tuotantokapasiteetti onkin kasvanut merkittävästi. Suuren osan ajasta luennoitsija keskittyi kuvailemaan riskien erilaisia teknisiä yksityiskohtia. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta ei välttämättä kovin relevanttia kohderyhmän, eli tulevien yleisesikuntaupseerien kannalta.
Luento liittyi suurempaan kokonaisuuteen, josta käytettiin lyhennettä KRITIS. Tämä käsite oli ilmeisesti yleisesti tunnettu muille, mutta minulle ei. Nettiyhteyden puuttuessa jouduin jättämään lyhenteen selvittämisen ja aiheen suurempaan liittämisen myöhempään ajankohtaan. (Lisäys: lyhenne ei tarkoita sen kummempaa kuin KRItische InfraStruktur, eli kriittinen infrastruktuuri.)
Toinen luento käsitteli Bundeswehrin tulevaisuudentutkimusta (Zukunftsanalyse) ja sen piti tohtori O.T. puolustusministeriöstä. Luennoitsija onnitteli meitä siitä, että saamme elää ehkä mielenkiintoisinta aikaa Bundeswehrin historiassa. Perustelu: elämme VUCA-maalilmassa (Volatility, Uncertainty, Complexity, Ambiguity). Tulevaisuutta ei voi ennustaa, sillä se kehittyy synergiassa muiden mahdollisten tulevaisuuksien kanssa. Tämä tarkoittaa, että mahdollisia tulevaisuuksia on äärettömän monta. Tulevaisuudentutkimuksessa tarkastellaankin sen sijaan trendejä ja niiden muutoksia. Kyse on todennäköisyyksien arvioimisesta. Tulevaisuudentutkimuksen eri menetelmistä luennoitsija kertoi Donald Rumsfeldia mukaillen: Jos tiedät, voit toimia (Know = Do), jos tiedät että et tiedä, voit seurata tai tutkia (Know you don't know = monitor/Research), jos et tiedä että et tiedä, voit valvoa tai laatia skenaarioita (Don't know you don't know = scenarios/scan). Eritysen mielenkiintoista tulevaisuudentutkimus on puolustusmateriaalin kannalta. Niiltä osin tulevaisuus 20 - 40 vuoden ajaksi on 90 %:sti päätetty jo tilatun materiaalin pitkän elinkaaren myötä. Luennoitsija oli hyvä esiintyjä ja kertoi esityksensä lomassa monia leppoisia vitsejä, jotka eivät poikkeuksellisesti kaikki menneet minulta ohi, kuten saksankieliset vitsit valitettavan usein menevät. Esimerkkinä käyköön sanaleikki "Uniformiert heißt nicht unbedingt uninformiert".
Torstai alkoi menneiden luentojen käsittelyllä opetuskeskustelussa. Opetusmenetelmä on sinänsä erinomainen, mutta oppimista haittaa jonkin verran ryhmän suuri koko (16 henkilöä). Lisäksi keskustelua ohjaavalla opettajalla on suuri vastuu siitä, mihih ja millaisessa ilmapiirissä keskustelu etenee. Tässä keskustelussa käsittelimme viime vuoden viimeisiä luentoja, ja alkuviikon luennot käsitellään ensi viikolla.
Torstain luennon aiheena oli avaruusstrategia ja sen piti eversti J.D. puolustusministeriöstä. Modernin taisteluvoiman käyttö ei onnistu ilman avaruusulottuvuuden hyödyntämistä. Erityisen tärkeä se on tiedustelussa, viestinnässä ja verkostoitumisessa sekä paikan ja ajan määrittämisessä. Ulottuvuus on kuitenkin huonosti suojattu, ja siksi se on nykyaikaisen, verkostoituneen sotajoukon akilleen kantapää. Ohjuspuolustus ei nykyteknologialla ole mahdollista (tai vain hyvin rajoitetusti) ilman avaruudesta saatavaa ennakkovaroistusta. Avaruusden hyödyntäminen edellyttää yhteistyötä, sekä virastojen sisäistä, virastojen välistä että kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyösopimusten laatiminen on kuitenkin vaikeaa, koska avaruuteen liittyvä lainsäädäntö on monilta osin kehittymätöntä. Saksa on saamassa kyvyn valvoa avaruutta. Yhdysvallat on saamassa kyvyn vaikuttaa (lue käyttää tulta) avaruudessa. Pelaajia avaruudessa on monta (ml. Kiina ja Venäjä), kehitys on nopeaa ja tilaa aina vaan vähemmän. Mm. näistä syistä johtuen avaruuden käytöstä on ollut tähän mennessä hyvin vaikea sopia kansainvälis esti, eikä tähän ole näköpiirissä parannusta. Luennon loppuosa painottui Saksan sisä-, teollisuus- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin avaruden hyödyntämisessä. Alan kokoava foorumi on avaruusasioiden työryhmä (AG Weltraum). Avaruuden hyödyntämiseen liittyy paljon kysymyksiä ja mahdollisuuksia ja se on voimakkaasti teknologiasta riippuvainen. Se jonka ensimmäisenä onnistuu hyödyntämään uutta tekniikkaa saa valtavan edun (vrt. rautatiet, laivat, panssarivaunut jne.) Taloudellisen panostuksen ei tässä suhteessa tarvitsisi luennoitsijan mukaan olla kovinkaan mittava, vaan se mahtuisi hyvin nykyiseen puolustusbudjettiin menokohtia priorisoimalla.
Perjantain luentojen aiheina olivat ydinasestrategia senä ohjuspuolustusjärjestelmät ja ne piti everstiluutnantti B.V. Ydinaseet ovat hyvä esimerkki strategian paradoksaalisesta logiikasta. Niiden valmistaminen ja varastointi takaa rauhan, sen sijaan niiden torjunta voidaan nähdä aggressiivisena toimena. Ydinaseet vaikuttavat siten, että niitä ei käytetä. (Huoltomiesten vanha motto sopii siis myös ydinaseisiin: parempi varastossa kuin käytössä.) Ydinasepelotteen keskeinen ongelma on, että se riippuu vastustajan subjektiivisesta käsityksestä omista kyvyistä ja valmiudesta. Sitä varten vastustajan on saatava (oikeaa tai väärää) tietoa omista kyvyistä - viestintäkanavat on pidettävä auki. Ensi-isku voi kohdistua joko johtoon tai asejärjestelmiin, eikä siltä voi periaatteessa suojautua. Tärkeätä on siis olla uskottava kyky vastaiskuun. Massiivisen vastaiskun teoria kuitenkin vanhentui siinä vaiheessa kun Neuvostoliitto sai riittävän ydinasekyvyn. Joustavan vastaiskun teoria oli lännen ratkaisu tähän eskalaatio-ongelmaan, kun taas itäblokki pitäytyi rajoittamattoman eskalaation teoriassa. Kosovon sota osoitti Venäjälle, miten lännen konventionaalinen iskukyky on kehittynyt, minkä seurauksena se kehitti de-eskalaation teorian. Ydinasestrategian ydin voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: vastustajaa ei saa asettaa tilanteeseen, jossa sillä ei ole vaihtoehtoja ydinaseiden käytölle. Näin niiden käyttö - joka siis on kaikkien osapuolten mielestä ei-toivottavaa - voidaan välttää.
Kylmän sodan asetelmasta on siirrytty "toiseen atomiaikaan", jota leimaa moninapaisuus ja epäjärjestys verrattuna aiempaan asetelmaan. Naton rooli ydinaseliittoumana perustuu edelleen kollekktiiviseen pelotteeseen. Ne jäsenmaat, joilla ei ole omaa ydinasetta, ovat tämän pelotteen piirissä. Saksaan on sijoietttu pysyvästi n. 20-40 yhdysvaltalaista ydinasetta. Ne ovat malliltaan modernisoituja B61 vapaastiputoavia pommeja. Kysymys ydinaseista on Saksalle kuitenkin poliittisesti vaikea. Saksalla ei ole omaa ydinasestrategiaa, vaan se nojautuu liittoumaan sekä kahdenvälisiin suhteisiin Yhdysvaltoihin. Aseidenriisunta ja ydinaseiden leviämisen estäminen ovat Saksalle perinteisesti olleet tärkeitä kysymyksiä. Ukrainan sotaan liittyen Venäjä uhkasi Natoa epäsuorasti ydinaseiden käytöllä. Nato ei vastannut uhkaan resiprookisti eli "sapelia kalistelemalla", vaan päätti tarkistaa oman strategisen pelotteensa kykyä ja valmiutta. Aihetta käsiteltiin Varsovan huippukokouksessa. Huippukokouksessa Nato vastasi Venäjän de-eskalaation teoriaan julkilausumalla, jossa "mikä tahansa ydinaseiden käyttö muuttaisi perustavanlaatuisesti konfliktin luonnetta". Naton ohjuspuolustusjärjestelmä on jo aloittanut toimintansa ja saavuttaa suunnitellun laajuutensa 2018 mennessä. Sen tarjoaman suojan laajuudesta ja kattavuudesta ei ole yksimielisyyttä edes liittoutuneiden kesken, mutta se tarjonnee kohtalaisen suojan ballistisia ohjuksia vastaan koko Länsi-Euroopalle.
Viikko jatkoi strategian ja turvallisuuspolitiikan luentosarjaa kuin joulutaukoa ei olisi ollutkaan. Luennot olivat erittäin asiantuntevia ja hyvin valmisteltuja. Olen oikeastaan aika etuoikeutettu, kun saan osallistua tälle kurssille.
Tiistain ensimmäisen luennon aiheena oli nykyaikainen sodan kuva ja Carl von Clausewitz. Sen piti professori L. S., joka oli myös tohtori ja komentaja evp. Luennoitsija aloitti määrittämällä nykyaikaisen sodan kuvan yksinkertaisesti kolmeen osaan: hajoavat valtiot, islamistinen terrorismi ja hybridisodankäynti. Määritelmä on toisaalta suppea, mutta toisaalta se kattaa varsin laajan kirjon ilmiöitä. Merkillepantavaa on, että sotilaallisen voiman käyttö ei enää ole niin merkittävä strategian ja turvallisuuspolitiikan työkalu kuin aikaisemmin. Asevoimat ovat vain yksi ainesosa nykyaikaisen sodan keitossa. Clausewitzin käsite sotaherra (Feldherr) on metafora, jolla tarkoitetaan kussakin tilanteessa toimivaa ylintä päätöksentekijää. Se voi olla yhtä hyvin divisioonankomentaja kuin komppanianpäällikkö, nykyään ehkä jopa ns. strateginen korpraali. Clausewitzia ei myöskään tulisi lukea temppuluettelona tai lainauksia viljellen. Sen sijaan Clausewitzin mukaan tärkeintä on tietoon perustuva ymmärrys, joka auttaa sotaherraa tekemään oikeita päätöksiä nopeasti. Luennoitsijan mukaan Clausewitzia ei voi ymmärtää ilman Hegeliä (ja muita hänen aikalaisfilosofeja, kuten Laplacea ja Hobbesia). Clausewitz ikään kuin tiivisti Hegelin sodan filosofisella tasolla käsittelemät kysymykset strategisen tason ymmärrykseksi tai jopa käytännön ohjeiksi. Clausewitz pyrkii kasvattamaan tulevia sotaherroja ja kehittämään näiden ajattelukykyä - "Vom Kriege" ei siis ole ohjesääntö. Sodan ihmeellinen monimutkaisuus johtuu Clausewitzin mukaan siitä, että sota liikkuu kolmen akselin välillä. Nämä ovat tutut jo aiemmilta luennoilta: sokea vaisto eli viha, puhdas ymmärrys eli politiikka, ja vapaa luovuus eli todennäköisyyksien leikki. Sotaherran tehtävänä on voittaa sodan sumu eli sattuma moraalisella suuruudella (moralische Größe). Tällä Clausewitz tarkoittaa mm. idearikkautta, rohkeutta, tahdonvoimaa, kunnianhimoa, päättäväisyyttä ja kritiikinsietokykyä.
Päivän toisen luennon aiheena oli Saksan turvallisuuspoliittinen selonteko tai doktriini eli ns. Weißbuch, ja sen piti eversti F. R. Saksan turvallisuusympäristö on muutamana viime vuotena muuttunut enemmän kuin vuosikymmeniniä ennen sitä. Sodan ja rauhan raja on hämärtynyt.
Aikaisemmissa selonteoissa määritettiin uhkat ja miten niihin vastataan (hieman yksinkertaistaen). Tässä selonteossa lähdettiin liikkeelle aivan perusteista (hieman kärjistäen): Mikä on Saksan liittotasavalta on ja mitä se haluaa? Mitkä ovat Saksan intressit? Saksalla on kaksi erityistä intressiä: multilateralismi ja laillinen kansainvälinen järjestys. Saksa on erityisen riippuvainen siitä, että maailma toimii moninapaisesti ja että sopimuksia kunnioitetaan. Saksan kanta on, että EU:lle ei tule rakentaa puolustusulottuvuutta eli asevoimia. Perusteena tälle on, että esteet ovat liian suuria (lainsäädäntö, mandaatti, kulttuuri, talous). Toinen tärkeä peruste on, että olemassaoleva rakenne
eli Nato korvaa käytännössä lähes kaikki tarpeet, johon EU-armeijaa tarvittaisiin. Bundeswehrin sotilasvirat tultaneen avaamaan kaikille EU-kansalaisille. Syyt tähän ovat pääasiassa henkilöstöpoliittiset, mutta myös EU-poliittiset. Luennoitsija ei kuitenkaan odottanut, että Bundeswehrin vetovoima EU-kansalaisille on kovinkaan suuri. Luennoitsija sanoi, että selonteko on strategiaa. Tämä herätti kuulijoissa huomiota, sillä edellinen luennoitsija oli juuri päässyt sanomasta, että Weißbuch EI ole strategiaa. Tämä tosin tarkoitti, että kirja ei edusta strategista ajattelua, vaan on poliittinen linjaus, vieläpä melko lyhyen tähtäimen linjaus ollakseen strategia. Bundeswehrin pitkän ajan tavoite on nostaa puolustusmenot 2 %:iin BKT:sta. Tämä tarkoittaisi absoluuttisena summana
nykyisen budjetin kaksinkertaistamista. Luennoitsija korostikin, että tämä on PITKÄN aikavälin tavoite.
Führungsakademien tunnuslause on muuten "Mens agitat molem", eli henki liikuttaa ainetta. Sen joku vääräleuka on vääntänyt muotoon Mens agitat Muli, eli henki liikuttaa muulia (Der Geist bewegt das Maultier). Iltapäivällä oli luokanvalvojan oppitunti, jolla käytiin läpi ajankohtaisia asioita. Onneksi se ei kestänyt pitkään.
Keskiviikon ensimmäisen luennon aihe oli energiahuoltovarmuus. Luennoitsija oli B.B. yrityksestä GridLab. Luennoitsija oli virkapuvussa, koska hän on reservin majuri. Hän kertoi kantavansa asepukua mielellään. Saksa on maailman energiaturvallisimpia maita: siellä ei ole sähköä saatavilla keskimäärin n. 15 minuuttia vuodessa. Sähkökatko on kuitenkin teknisesti mahdollinen, joskin erittäin epätodennäköinen. Suurimmat uhkat ovat kyberhyökkäys sähköverkkoa vastaan tai useat runkoverkon samanaikaiset katkokset, tai pahimmillaan näiden yhdistelmä. Laaja ja pitkäkestoinen sähkökatko (saksaksi Blackout) kestää ainakin 6 vuorokautta. Sähkökatkoilla on merkittävä vaikutus myös muuhun energiahuoltoon, vesihuoltoon jne. Yhteiskunnan valmius selvitä laajoista ja pitkäkestoisista sähkökatkoksista on luennoitsijan mukaan heikko. Esimerkkeinä hän mainitsi mm. että Berliinissä on yksi varavoimalla varustettu polttoaineiden jakopaikka. Viestintäverkkoyhtiöiden varavoima riittää n. 20 minuutiksi. Merkel on luonnehtinut mahdollista blackoutia "kansalliseksi katastrofiksi". Bundeswehrin käyttö Saksan rajojen sisällä tulisi siis ehdottomasti kyseeseen. Saksa on yhä edelleen voimakkaasti riippuvainen venäläisestä kaasusta, vaikka uudistuvan energian tuotantokapasiteetti onkin kasvanut merkittävästi. Suuren osan ajasta luennoitsija keskittyi kuvailemaan riskien erilaisia teknisiä yksityiskohtia. Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta ei välttämättä kovin relevanttia kohderyhmän, eli tulevien yleisesikuntaupseerien kannalta.
Luento liittyi suurempaan kokonaisuuteen, josta käytettiin lyhennettä KRITIS. Tämä käsite oli ilmeisesti yleisesti tunnettu muille, mutta minulle ei. Nettiyhteyden puuttuessa jouduin jättämään lyhenteen selvittämisen ja aiheen suurempaan liittämisen myöhempään ajankohtaan. (Lisäys: lyhenne ei tarkoita sen kummempaa kuin KRItische InfraStruktur, eli kriittinen infrastruktuuri.)
Toinen luento käsitteli Bundeswehrin tulevaisuudentutkimusta (Zukunftsanalyse) ja sen piti tohtori O.T. puolustusministeriöstä. Luennoitsija onnitteli meitä siitä, että saamme elää ehkä mielenkiintoisinta aikaa Bundeswehrin historiassa. Perustelu: elämme VUCA-maalilmassa (Volatility, Uncertainty, Complexity, Ambiguity). Tulevaisuutta ei voi ennustaa, sillä se kehittyy synergiassa muiden mahdollisten tulevaisuuksien kanssa. Tämä tarkoittaa, että mahdollisia tulevaisuuksia on äärettömän monta. Tulevaisuudentutkimuksessa tarkastellaankin sen sijaan trendejä ja niiden muutoksia. Kyse on todennäköisyyksien arvioimisesta. Tulevaisuudentutkimuksen eri menetelmistä luennoitsija kertoi Donald Rumsfeldia mukaillen: Jos tiedät, voit toimia (Know = Do), jos tiedät että et tiedä, voit seurata tai tutkia (Know you don't know = monitor/Research), jos et tiedä että et tiedä, voit valvoa tai laatia skenaarioita (Don't know you don't know = scenarios/scan). Eritysen mielenkiintoista tulevaisuudentutkimus on puolustusmateriaalin kannalta. Niiltä osin tulevaisuus 20 - 40 vuoden ajaksi on 90 %:sti päätetty jo tilatun materiaalin pitkän elinkaaren myötä. Luennoitsija oli hyvä esiintyjä ja kertoi esityksensä lomassa monia leppoisia vitsejä, jotka eivät poikkeuksellisesti kaikki menneet minulta ohi, kuten saksankieliset vitsit valitettavan usein menevät. Esimerkkinä käyköön sanaleikki "Uniformiert heißt nicht unbedingt uninformiert".
Torstai alkoi menneiden luentojen käsittelyllä opetuskeskustelussa. Opetusmenetelmä on sinänsä erinomainen, mutta oppimista haittaa jonkin verran ryhmän suuri koko (16 henkilöä). Lisäksi keskustelua ohjaavalla opettajalla on suuri vastuu siitä, mihih ja millaisessa ilmapiirissä keskustelu etenee. Tässä keskustelussa käsittelimme viime vuoden viimeisiä luentoja, ja alkuviikon luennot käsitellään ensi viikolla.
Torstain luennon aiheena oli avaruusstrategia ja sen piti eversti J.D. puolustusministeriöstä. Modernin taisteluvoiman käyttö ei onnistu ilman avaruusulottuvuuden hyödyntämistä. Erityisen tärkeä se on tiedustelussa, viestinnässä ja verkostoitumisessa sekä paikan ja ajan määrittämisessä. Ulottuvuus on kuitenkin huonosti suojattu, ja siksi se on nykyaikaisen, verkostoituneen sotajoukon akilleen kantapää. Ohjuspuolustus ei nykyteknologialla ole mahdollista (tai vain hyvin rajoitetusti) ilman avaruudesta saatavaa ennakkovaroistusta. Avaruusden hyödyntäminen edellyttää yhteistyötä, sekä virastojen sisäistä, virastojen välistä että kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyösopimusten laatiminen on kuitenkin vaikeaa, koska avaruuteen liittyvä lainsäädäntö on monilta osin kehittymätöntä. Saksa on saamassa kyvyn valvoa avaruutta. Yhdysvallat on saamassa kyvyn vaikuttaa (lue käyttää tulta) avaruudessa. Pelaajia avaruudessa on monta (ml. Kiina ja Venäjä), kehitys on nopeaa ja tilaa aina vaan vähemmän. Mm. näistä syistä johtuen avaruuden käytöstä on ollut tähän mennessä hyvin vaikea sopia kansainvälis esti, eikä tähän ole näköpiirissä parannusta. Luennon loppuosa painottui Saksan sisä-, teollisuus- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin avaruden hyödyntämisessä. Alan kokoava foorumi on avaruusasioiden työryhmä (AG Weltraum). Avaruuden hyödyntämiseen liittyy paljon kysymyksiä ja mahdollisuuksia ja se on voimakkaasti teknologiasta riippuvainen. Se jonka ensimmäisenä onnistuu hyödyntämään uutta tekniikkaa saa valtavan edun (vrt. rautatiet, laivat, panssarivaunut jne.) Taloudellisen panostuksen ei tässä suhteessa tarvitsisi luennoitsijan mukaan olla kovinkaan mittava, vaan se mahtuisi hyvin nykyiseen puolustusbudjettiin menokohtia priorisoimalla.
Perjantain luentojen aiheina olivat ydinasestrategia senä ohjuspuolustusjärjestelmät ja ne piti everstiluutnantti B.V. Ydinaseet ovat hyvä esimerkki strategian paradoksaalisesta logiikasta. Niiden valmistaminen ja varastointi takaa rauhan, sen sijaan niiden torjunta voidaan nähdä aggressiivisena toimena. Ydinaseet vaikuttavat siten, että niitä ei käytetä. (Huoltomiesten vanha motto sopii siis myös ydinaseisiin: parempi varastossa kuin käytössä.) Ydinasepelotteen keskeinen ongelma on, että se riippuu vastustajan subjektiivisesta käsityksestä omista kyvyistä ja valmiudesta. Sitä varten vastustajan on saatava (oikeaa tai väärää) tietoa omista kyvyistä - viestintäkanavat on pidettävä auki. Ensi-isku voi kohdistua joko johtoon tai asejärjestelmiin, eikä siltä voi periaatteessa suojautua. Tärkeätä on siis olla uskottava kyky vastaiskuun. Massiivisen vastaiskun teoria kuitenkin vanhentui siinä vaiheessa kun Neuvostoliitto sai riittävän ydinasekyvyn. Joustavan vastaiskun teoria oli lännen ratkaisu tähän eskalaatio-ongelmaan, kun taas itäblokki pitäytyi rajoittamattoman eskalaation teoriassa. Kosovon sota osoitti Venäjälle, miten lännen konventionaalinen iskukyky on kehittynyt, minkä seurauksena se kehitti de-eskalaation teorian. Ydinasestrategian ydin voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: vastustajaa ei saa asettaa tilanteeseen, jossa sillä ei ole vaihtoehtoja ydinaseiden käytölle. Näin niiden käyttö - joka siis on kaikkien osapuolten mielestä ei-toivottavaa - voidaan välttää.
Kylmän sodan asetelmasta on siirrytty "toiseen atomiaikaan", jota leimaa moninapaisuus ja epäjärjestys verrattuna aiempaan asetelmaan. Naton rooli ydinaseliittoumana perustuu edelleen kollekktiiviseen pelotteeseen. Ne jäsenmaat, joilla ei ole omaa ydinasetta, ovat tämän pelotteen piirissä. Saksaan on sijoietttu pysyvästi n. 20-40 yhdysvaltalaista ydinasetta. Ne ovat malliltaan modernisoituja B61 vapaastiputoavia pommeja. Kysymys ydinaseista on Saksalle kuitenkin poliittisesti vaikea. Saksalla ei ole omaa ydinasestrategiaa, vaan se nojautuu liittoumaan sekä kahdenvälisiin suhteisiin Yhdysvaltoihin. Aseidenriisunta ja ydinaseiden leviämisen estäminen ovat Saksalle perinteisesti olleet tärkeitä kysymyksiä. Ukrainan sotaan liittyen Venäjä uhkasi Natoa epäsuorasti ydinaseiden käytöllä. Nato ei vastannut uhkaan resiprookisti eli "sapelia kalistelemalla", vaan päätti tarkistaa oman strategisen pelotteensa kykyä ja valmiutta. Aihetta käsiteltiin Varsovan huippukokouksessa. Huippukokouksessa Nato vastasi Venäjän de-eskalaation teoriaan julkilausumalla, jossa "mikä tahansa ydinaseiden käyttö muuttaisi perustavanlaatuisesti konfliktin luonnetta". Naton ohjuspuolustusjärjestelmä on jo aloittanut toimintansa ja saavuttaa suunnitellun laajuutensa 2018 mennessä. Sen tarjoaman suojan laajuudesta ja kattavuudesta ei ole yksimielisyyttä edes liittoutuneiden kesken, mutta se tarjonnee kohtalaisen suojan ballistisia ohjuksia vastaan koko Länsi-Euroopalle.
Viikko jatkoi strategian ja turvallisuuspolitiikan luentosarjaa kuin joulutaukoa ei olisi ollutkaan. Luennot olivat erittäin asiantuntevia ja hyvin valmisteltuja. Olen oikeastaan aika etuoikeutettu, kun saan osallistua tälle kurssille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)