143.-147. päivä

Maanantai-aamupäivällä purettiin ryhmätöiden tulokset. Jokainen ryhmä esitteli, miten ja millä perusteilla he olivat päätyneet muuttamaan tai tarkentamaan kompetenssialueiden tai osakompetenssien määritelmiä sekä miten he olivat määrittäneet eri kurssien tavoitetasot tarkastelemillaan kompetenssialueilla (ks. edeltävän viikon perjantain merkintöjä ryhmätyön tehtävänannosta). Kukin ryhmä esitteli tuloksiaan n. puoli tuntia, johon sisältyi myös keskustelu. Tarkastelussa edettiin varsin syvälle siihen, mitä asioita eri alakompetensseihin sisältyy ja esitettiin myös kritiikkiä kompetenssimallia kohtaan. Kyseessä on henkilöstön osaamisen arvioimiseen tarkoitettu työkalu, ja viime kädessä arviointi on monessa suhteessa subjektiivista - varsinkin kun Bundeswehrin kursseilla ei järjestetä kokeita. Eipä silti, myös kokeiden arviointi voi usein olla tehty arvioijan subjektiivisesta näkökulmasta.

Maanantai-iltapäivällä oli johdatus merisotalinjan aselajiopintoihin, jotka alkavat seuraavalla viikolla. Merisotalinjan johtajana toimii komentaja S.P., joka antoi itsestään hyvän ensivaikutelman. Merisotalinjan eriytyvä opetus kattaa suurin piirtein kurssin keskimmäisen kolmanneksen ja se sisältää paljon opintomatkoja sekä harjoituksia.
Tiistain ohjelma oli kansainvälisille opiskelijoille eriytyvä, sillä tiistain opetuksessa syvennyttiin Bundeswehrin henkilöstöhallintoon. Niinpä kansainvälisille opiskelijoille järjestettiin muuta ohjelmaa. Tämä käsitti opastetun kierroksen Hampurin taidemuseossa, lounaan ja turistivenekierroksen Alsterilla. Päivä oli antoisan erilainen ja hyvä tilaisuus tutustua paremmin muihin kansainvälisiin opiskelijoihin.
Keskiviikon ja koko loppuviikon teema on oma osamoduulinsa, jonka otsikko on kulttuuri, interkulturaalinen kompetenssi ja niiden merkitys työelämässä. Tämä opintojakso järjestettiin luokkakoossa, eli jokaisessa kuudessa luokassa oli oma opettajansa tai jopa useampi opettaja. Oman luokkani opettajina toimivat osastonjohtaja H.B. ja professori T.R. He esittelivät mielenkiintoisen paketin kolmelle seuraavalle aamupäivälle mutta totesivat samaan hengenvetoon, että aika ei millään riitä laajan aiheen tyhjentävään käsittelyyn. Niinpä moduuli aloitettiin kartoittamalla osallistujien kokemusta ja koulutusta kulttuurien välisistä rajapinnoista sekä toivomuksia ja mielenkiinnon kohteita opintojaksolle. Tämän jälkeen pohditiin kulttuurin olemusta pienimuotoisen harjoituksen avulla. Keskeisiksi kulttuurin osatekijöiksi todettiin normit ja arvot, jotka toteutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Interkulturaalisen kompetenssin osa-alueiksi luennoitsijat määrittivät tunteet, ajatukset ja toiminnan. Itse esitin lisättäväksi kommunikaatiota, mutta tämä kuulemma sisältyy toimintaan, siis psykologien näkökulmasta, joita molemmat luennoitsijat ovat koulutukseltaan. Bundeswehrin kompetenssimallin sosiaalisen komptetenssin kompetenssialueen alakompetenssi on interkulttuurinen kompetenssi. Tämän alakompetenssin määritelmä avattiin hyvin tarkkaan ja siitä keskusteltiin pitkään. Aamupäivän päätteeksi tarkasteltiin kulttuurin ulottuvuuksia Geert Hofsteden mallin mukaisesti esimerkkien valossa. Lisäksi teimme pienimuotoisen ryhmätyön, jossa tarkastelimme toisaalta Saksan ja toisaalta Bundeswehrin kulttuureja Hofsteden ulottuvuuksissa.
Iltapäivällä oli liikuntaa, johon yritin osallistua täysipainoisesti edeltävän viikonlopun koitoksista huolimatta.
Torstaina interkulttuurisen kompetenssin seminaari jatkui samalla kokoonpanolla kuin keskiviikkona. Opetusmenetelmä oli edelleen keskustelupainotteinen, kuten täällä on tapana. Päivä aloitettiin kertaamalla kulttuurin eri määritelmiä ja Hofsteden mallin mukaisiin kulttuurin ulottuvuuksiin liittyviä kysymyksiä. Ensimmäisenä varsinaisena aiheena käsiteltiin vierauden tai toiseuden käsitettä (Fremdheit), josta H.B. piti alustuksen. Tästä siirryttiin sujuvasti sosiaalisen identiteentiin teoriaan. Perusväite oli, että ryhmään kuulumisella on ratkaisevan tärkeä merkitys sosiaalisen identiteetin muodostumisessa ja että siitä on suurta hyötyä yksilölle. Näin ollen ryhmään tai ryhmiin kuulumista vahvistetaan ennakkoluuloilla ja tekemällä eroa ryhmien välille. Ennakkoluulot ovat siis tietyllä tapaa väistämättömiä ja välttämättömiä. Moniin ryhmiin kuulumisellla ja monien kulttuurien vaikutuksella tai läsnäololla on kuitenkin etuja tietyissä tilanteissa. Toisaalta tästä ns. monikulttuurisuudesta on myös haittaa toisissa tilanteissa.
Seuraavaksi arvioitiin ihmisiä näiden ulkonäön perusteella. Tehtyjen havaintojen perusteella päästiin siihen, kuinka henkilöiden ominaisuuksia arvioitaessa on olemassa tiettyjä lainalaisuuksia ja riippuvuussuhteita. Esimerkiksi miellyttävä ulkonäkö yhdistetään lähes aina sosiaalisuuteen. Älykkyys puolestaan yhdistetään lähes aina luotettavuuteen ja paineensietokykyyn. Nämä ovat klassisia arviointivirheitä, jotka eivät vastaa tositilannetta. Stereotypian ja ennakkoluulon välinen ero on siinä, että stereotypiat ovat enemmänkin kokemukseen ja todennäköisyyksiin perustuvia, kun taas ennakkoluulot ovat tunteisiin ja affekteihin perustuvia (ja väitetysti pääsääntöisesti kielteisiä). Tie ennakkkoluuloihin kulkee sinänsä hyödyllisten ja välttämättömien kategorisoinnin ja stereotypioiden kautta. Ennakkoluulo on näihin perustuva affektiivinen arvotus. Oman arvion tai asennoitumisen ja oman toiminnan välille ei kuitenkaan voi vetää suoraa syy-yhteyttä. Järkiperusteinen toiminta häviää kuitenkin lähtökohtaisesti aina tunnepohjaiselle. Tälle on useita syitä, mutta yksi tärkeimmistä on, että aivot yrittävät toimia taloudellisesti ja säästää energiaa käyttämällä valmiita ratkaisuja ja välttää ajattelemasta itse. Iltapäivällä oli tavalliseen tapaan englanninopetusta.
Perjantaina seminaari jatkui suunnitelman mukaan. Aamu aloitettiin käsittelmällä sitä, onko kultuurisella monimuotoisuudella kielteisiä vai myönteisiä vaikutuksia. Tämä riippuu olosuhteista, tavoitteista ja eräistä muista reunaehdoista. Mikäli ryhmän keskinäisriippuvuus on heikko, on ulkoisilla, demografisilla eroavaisuuksilla suurimmat kielteiset vaikutukset. Mikäli taas keskinäisriippuvuus on voimakas, ovat psyykkiset eroavaisuudet avainasemassa. Nämä taas perustuvat arvoihin. Täten olisi erittäin tärkeää ryhmän sisäisen kitkan ja stressin välttämiseksi, että ryhmän jäsenten keskeiset arvot olisivat mahdollisimman samankaltaiset. Interkultuurisen kompetenssin kannalta on siis tärkeää tunnistaa omat ydinarvot ja pyrkiä tunnistamaan toisten. Arvojen yhteensovittaminen ei ole mahodllista, sillä ne ovat aikuisikään tultaessa (n. 25-35 vuoden iässä) jo varsin vakiintuneet, ja erittäin vaikeita muuttaa. Arvojen muutokseen johtaa oikeastaan ainoastaan ulkoisten olosuhteiden rajut ja pysyvät muutokset (esim. Saksojen yhdistyminen) tai voimakas tunne-elämään vetoaminen (esim. rakastuminen). Ns. järkipuheella arvojen muuttaminen ei käytännössä ole mahdollista. Luoennoitsijat käyttivät arvomuutosten edellytyksistä nimityksiä "kriittiset kokemukset" ja "ideaalityyppiseen arvoprofiiliin (eli esikuvaan) sopeutuminen". Arvoista on tehty useita erilaisia malleja tai arvojärjestelmiä, joista seminaarissa esiteltiin Schwarzin (1992; 1996) malli. Tämän mallin avulla tarkasteltiin ensin mahdollisia arvoristiriitoja ja sen jälkeen omia ydin- ja keskeisiä arvoja pienen ryhmätyön kautta.
Opintojakso päätettiin tarkastelemalla niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat stressiä interkulttuurisessa kontekstissa. Nämä liittyvät tilanteisiin, henkilöihin ja ryhmiin, sekä näistä tehtyihin arvioihin. Näiden arvioiden seurauksena syntyy tunteita, jotka koetaan stressinä.
Kokonaisuutena kolmipäiväinen interkulttuurisen kompetenssin opintojakso oli erinomainen. Opetusmenetelmät olivat melko tavanomaisia, mutta opettajien korkea ammattitaito sekä sisällössä että menetelmissä tekivät jaksosta sekä mielenkiintoisen että antoisan.

19.päivä

Päivän teemana oli antaa ohjeet ja perusteet kahden viikon kuluttua järjestettävään Informations- und Lehrübung (ILÜ) -harjoitukseen. Seuraavien viikkojen opetus toteutetaan moduuleissa, jolloin kuusi luokkaa jaetaan kahden luokan pareihin (A+B, C+D ja E+F), jotka toteuttavat moduulit vuoroviikkoina. Tämän jakson katkaisee ILÜ-viikko, joka siis toteutetaan kurssikoossa.

Harjoituksen ohjeistuksen jälkeen everstiluutnantti R. L. piti kurssille johdatuksen opintojen arviointi- ja palautejärjestelmään. Palautteen parissa työskentelee akatemiassa 3 henkilöä, ilmeisesti täyspäiväisesti, ja kurssin aikana toimeenpannaan 55 palautekyselyä. Niihin osallistuminen on ilmeisesti täysin vapaaehtoista, mikä on johtanut haasteisiin opetuksen kehittämisessä (onhan palute kuitenkin aina kehityksen ehto!) Esittelyssä olikin minun havaintoni mukaan ensisijaisesti kyse opiskelijoiden motivoimisessa palautteen antamiseen, ja tässä se mielestäni onnistui hyvin. Kyseessä vaikuttaisi olevan varsin kehittynyt ja luotettavaksi hiottu palautejärjestelmä. On mielenkiintoista nähdä, miten se toimii jatkossa.

Päivän lopuksi akatemian johtajakolmikon yksi jäsen amiraali S tuli lyhyesti tervehtimään kurssia ja ylensi samalla kurssilaisen Sebastian Braunin kapteenista majuriksi. Tähän liittyen huudettiin jälleen kolme kertaa kurssin taisteluhuutoa ”Zusammen – Unschlagbar”.

18. päivä

Päivä alkoi hieman normaalia myöhemmin ja ohjelmaan kuului luokan tuutorin oppitunti, henkilökohtaisten valokuvien otto sekä kirjaston esittely. Kirjaston palvelut olivat kattavat ja monipuoliset. Kirjastossa on mm. tutkimuspalvelu, joka on suomalaisten kirjastojen tietopalvelua laajempi. Kirjastossa oli hyvä valikoima sotilasalan lehtiä, mutta myös esim. lastenkirjoja, äänikirjoja ja elokuvia. Ennen muuta kirjastossa vakutti olevan erittäin hyvä palveluasenne ja riitävästi henkilöstöä palveluiden toteuttamiseen. Kirjojen tilaaminen kaikkialta Saksasta onnistuu kuulemma helposti ja tarvittaessa toivotut kirjat ostetaan kokoelmaan. Varsinainen kokoelma vaikutti kuitenkin sisältävän varsin paljon vanhentuneita teoksia, joilla ei mielestäni ollut enää muuta kuin historiallista arvoa (eivätkä ne siis olleet sotahistorian kokoelmassa). Tämä lisäksi kokoelma oli selattavissa useissa kortistoissa(!) ja tietokantojen sähköiseen selaamiseen oli käytössä vain kaksi päätettä. Tietoja oli tallennettu myös mikrofilmille(!), jotka voi kuitenkin kuulemma tulostaa ja sitten skannata kätevästi .pdf-tiedostomuotoon. Internetin käyttöön oli varattu 6 päätettä, mutta ne ovat kuulemma hitaita (ja tämä saksalaisen sanomana tarkoittanee TODELLA hidasta). Lisäksi Bundeswehrin ylläpitämällä palvelmella on kuulemma esto äärioikeisto- ja vasemmistolaisille sisällölle. Melko omituinen asetelma, kun kyseessä kuitenkin on kirjasto. Henkilöstö oli kuitenkin aidosti ylpeä kirjastostaan ja sen tarjomista palveluista. Tai ehkä kyse oli sittenkin pyrkimyksestä korostaa henkilöstön tarpeellisuutta työpaikkojen turvaamiseksi...?

Tämän jälkeen tutustuttiin luokanvalvojan johdolla kampusalueeseen samanlaisella kiertokävelyllä, joka tehtiin kansainvälisten opiskelijoiden kanssa jo aikaisemmin. Iltapäivän puolella oli vielä oppilaskunnan kokous, jossa keskusteltiin ja päätettiin kurssin muisto- ja lahjaesineiden hankinnasta. Kurssille tulee ainakin oma kolikko ja nimikkoviini. Kukin opiskelija lahjoittaa sata euroa näitä lahjaesineitä varten. Osallistuminen tähän rahankeräykseen on toki täysin vapaaehtoista, mutta erittäin suotavaa.

17. päivä

Päivä alkoi luokan  ja tuutorin hallinnollisilla asioilla kuten kahvikassan järjestelyillä yms. Aamupäivä oli pakattu täyteen perehdyttämisoppitunteja. Ensimmäisenä vuorossa oli kieltenopetuksen esittäytyminen, joka piti kielitoimialan johtaja (Referatsleiterin) S. Hän on samalla englannin opettaja. Opetusta annetaan englannissa, ranskassa ja saksassa vieraana kielenä. Tavoitteena on saavuttaa SLP (Standardised Language Profile) 2332, ellen väärin muista (saattoi se olla korkeampikin. Ulkomaalaisille opiskelijoille ei kuitenkaan järjestetä kielikokeita saksassa, mikä oli pettymys. Omalta kohdaltani jäi epäselväksi saanko osallistua saksan opetukseen vai joudunko roikkumaan mukana englannin tunneilla.

Kielitoimialalla on myös käännöspalvelu, joka palvelee opiskelijoiden tarpeita. Esimerkiksi kurssin opinnäytetyön on oltava saksaksi, mutta sen voi kirjoittaa myös muilla kielillä ja jättää käännöspalvelun käännettäväksi (tuskin suomeksi kuitenkaan).

Seuraavaksi oli vuorossa johdatus maisteriohjelmaan. Sen johti komentaja P., mutta äänessä oli enimmäksee HSU:n eli Helmut-Schmidt-yliopiston maisteriohjelmasta vastaavia henkilöitä. Esittelyssä korostettiin sitä, että Führungsakademien opinnot eivät anna akateemista loppututkintoa, ja että maisteriohjelma on räätälöity FüAkBw:n opiskelijoita varten tätä puutetta paikkaamaan. Suurin osa ohjelman opinnoista luetaankin suoraan hyväksi kurssilta. Maisteriohjelman läpäisyyn tarvittavia opintoja kurssin lisäksi onkin ainoastaan 3 seminaaria, jotka toteutetaan 3 x 2 viikonlopun (ma-pe) aikana, sekä suppeahko gradu. Gradun laajuudeksi ilmoitettiin 17 opintopistettä. (Vertailun vuoksi suomalaisen gradun laajuus on yleensä 40 opintopistettä). Käytännössä siis 6 viikonlopun seminaarityöskentelyllä ja suomalaisittain n. puolikkaalla gradulla voi saada maisterin paperit HSU:sta. Tarjous on kieltämättä houkutteleva, mutta katsotaan haluanko kuitenkaan oikeasti käyttää aikaani siihen.

Toinen asia mitä MFIS-perehdytyksessä korostettiin oli se, että gradu ja kurssilla vaadittava lopputyö (Lehrgangsarbeit) kannattaa yhdistää. Kurssin lopputyö on mahdollista sisällyttää kokonaisuudessaan graduun, mutta ei toisinpäin. Lopputyö siis pitää palauttaa arvioitavaksi ennen gradua.

Ylimääräisenä ohjelmanumerona viikko-ohjelman ulkopuolelta päivään oli lisätty johdatus tietoturvallisuusteen (eli pakollinen tietoturvallisuusoppitunti). Sen piti henkilö tietohallinnon puolelta, jonka nimi ja sotilasarvo menivät minulta ohi. Perehdytyksessä kerrottiin FüAkBw:n sisäverkon ja tietokoneiden käytön perusteet. Nämä perusteoppitunnit tuppaavat aina olemaan varsin tiukkoja vaatimuksiltaan, mutta silti järkytyin esitetyistä vaatimuksista. Verkon laitteilla on kaikenlainen siirrettävien tallennusvälineiden kuten USB-muistitikkujen käyttö kielletty. Laitteita ei saa käyttää yksityistarkoituksiin (käytännössä tätä katsotaan kuitenkin sormien läpi). Kaikki laitteet on säilytettävä valvottuna tai lukitussa paikassa. Ruutujen valokuvaaminen on kielletty, jne. Vaatimusten luettelo oli pitkä. Lisäksi kävi hyvin pian selväksi, että tietoturvallisuusvaatimusten noudattaminen on joiltain osin mahdotonta esim. tilaturvallisuuden järjestelyjen takia. Tässä perehdytyksessä ei sanottu ääneen sitä, mikä on jo tullut esiin muissa tilanteissa: tietoturvallisuusvaatimukset ja -käytännöt ovat Saksassa kiristyneet rajusti ns. NSA-skandaalin jälkeen.

Iltapäivän päätteeksi oli kurssin vapaamuotoinen tilaisuus, ns. Lehrgangsnachmittag. Minulla oli juuri tuollon muuta, tärkeämpää tekemistä ja sain olankohautuksen muodossa luvan poistua. Lähtiessäni kuulin, kun muut toistivat kurssin mottoa kolme kertaa "Yhdessä - Voittamaton" ("Zusammen - Unschlagbar").

16. päivä

Aloitusviikon toinen päivä alkoi kurssin johtajan eversti H.W:n oppitunnilla. Eversti teki varsin positiivisen ensivaikutelman, jossa oli sopivassa suhteessa välittömyyttä ja luontevuutta, mutta myös ammattitaitoa ja jämäkkyyttä. Kurssin johtaja esittäytyi ja kertoi taustoistaan sekä linjasi eräsitä kurssilla olemisen ja koululla elämisen perusperiaatteita. Lisäksi hän kertoi kurssin tavoitteista ja päämääristä omasta näkökulmastaan.

Kurssin tavoitteena ei niinkään ole jakaa opiskelijoille faktoja, vaan pikemminkin opettaa metodit niiden hankkimiseen. Osaaminen on siis ydinasia, ja siinä erityisesti johtaminen - sekä asioiden (management) että ihmisten johtaminen (leadership). Ohjeeksi opiskelijoille eversti kehotti olemaan oma itsensä ja hyödyntämään aiempia kokemuksiamme. Opiskelijoiden tulisi pyrkiä pysymään iloisina ja nauttimaan opiskelusta sekä verkostoitumaan.

Päivän muilla oppitunneilla esittäytyi kurssin toimisto (Geschäftszimmer), jonka henkilökuntaan kuuluvat kurssin vääpeli JB sekä toimistoaliupseerit A ja R. Vääpeli antoi paljon käyttökelpoisia ohjeita myös muuta elämää kuin opiskelua varten, mm. käyttäytymis- ja selviytymisohjeita kaupungille sekä tieliikenteeseen.

Puolelta päivin otettiin kurssin ja luokkien ryhmäkuvat päärakennuksen edessä.

Lounaan jälkeen seurasi johdatus kurssin lopputyöhön (Lehrgangsarbeit). Kyseessä on (vähintään) n. 20-sivuinen kirjallinen työ, jonka tulee täyttää akateemisen kirjoituksen muoto- ja sisältövaatimukset. Arvioisin, että työ vastannee suomalaisen yliopiston kandidaatintyötä. Kirjoituskielen tulee olla saksa, mutta työn voi kirjoittaa myös muulla kielellä, jolloin se käännetään saksaksi koulun käännöspalvelun toimesta.

Iltapäivä oli varattu niiden saksalaisten opiskelijoiden muuttoa varten, jotka majoittuivat toisen kasarmialueen tiloihin edeltävällä viikolla, kun valmistuvan kurssin majoitustuvat eivät vielä olleet vapautuneet.

15. päivä

Kansainvälisille opiskelijoille pidetty kolmen viikon ja saksalaisille pidetty kahden viikon perehdytysjakso on nyt siis ohi, ja varsinainen kurssi on alkanut. Viikko-ohjelman (Dienstplan) sisällöstä sitä ei välttämättä huomaisi: koko viikko kuluu järjestelyjen kuten valokuvauksen ja tietohallinnon sekä perehdytysoppituntien parissa. Osa näistä oppitunneista pidettiin meille jo kansainvälisten opiskelijoiden perehdytyksessä, mutta kertaus lienee paikallaan.

Varsinaiset opinnot eivät minun kohdallani alkaneet parhaalla mahdollisella tavalla: myöhästyin aamusta pari tuntia. Syy myöhästymiselle oli se, että minua ei vielä oltu lisätty oman luokkani WhatsApp-ryhmään! Olin ottanut viikko-ohjelmasta molemmilla kännyköillä kuvan edeltävän viikon perjantaina, mutta viikko-ohjelmaan oli päätetty tehdä muutos. Tämä muutos tiedotettiin vain WhatsApp:ssa, eikä se siis saavuttanut minua. Asia korjattiin hetimiten eli minut lisättiin ryhmään. Poissaoloni aamun esittäytymiskierrokselta sain paikattua iltapäivällä, ja loput varmasti kahden vuoden kurssin kuluessa.

Päivä jatkui ekumeenisella jumanlanpalveluksella, jonka pitivät koulun evankelinen ja katolinen pappi yhdessä. Tilaisuudessa lauletut virret oli valittu varman päälle, eli ne edustivat ns. kansainvälisiä klassikoita (Beethoven, Elgar). Jumalanpalveluksen jälkeen siiryttiin toiseen saliin, jossa kuultiin lyhyet tervetuliaispuheet sekä kurssin johtajalta eversti HW:lta sekä koulun johtajalta amiraali CS:ltä. Sitten koulu tarjosi lounaan, joka oli vaatimattomasti makkarakeittoa (ja joka ei käsityksestäni poiketen ollutkaan omaisille ilmainen, vaikka nämä oli kutsuttu paikalle).

Kuten todettu, suurin osa päivän sisällöstä oli vanhan kertausta, mutta eräitä mielenkiintoisia, uusia asioita nousi kuitenkin esiin: Päivittäisen palvelusajan (klo 07.30 - 17.00, paitsi perjantaisin 07.30 - 12.30) on oltava Hampurin alueella ja tarvittaessa valmis tulemaan paikalle tunnin kuluessa. Eräänlainen hälytysvalmius siis! Luokat (Hörsaal) D, joka siis on oma luokkani, ja C muodostavat parin. Tämä tarkoittaa, että eräissä aineissa kuten historian, oikeudenhoidon ja liikunnan opetuksessa luokat ovat yhdessä. Myös luokkien tuutorit sijaistavat toisiaan. Iltapäivän lopuksi valitiin pitkä lista luottamushenkilöitä, kuten kahvihuonevastaava, kronikkavastaava, tietotekniikka, matka, urheilu,
jne. jne.

11. päivä

Tänään jatkui merisotalinjan perehdytys. Linjan saksalaiset opiskelijat olivat liittyneet viiden kansainvälisen opiskelijan joukkoon, joten opiskelijoiden määrä kasvoi 18:aan. Jokaisessa luokassa on siis kolme merisotalinjan opiskelijaa.

Perehdytyksen aiheena oli Saksan merivoimien uhkakuvat ja haasteet, merivoimien tiedustelu sekä merivoimien logistiikka. Kansainvälisille opiskelijoille kyseessä oli siis kertaus, tai oikeastaan kertaus pikakelauksella. Nopeampaa ja epäselvempää puhetta sekä enemmän huonoja vitsejä. Äänessä olivat jo meille esittäytyneet merisotaopin opettajat kommodori M sekä komentajat IW ja SB. Lisäksi Yhdysvaltojen yhteysupseeri ja opettaja kommodori JH esittäytyi lyhyesti. Hänen erikoisalojansa ovat mm. tiedustelu, vaikuttaminen sekä amfibio-operaatiot.

Eniten uutta tietoa minulle oli saatavissa komentaja SB:n luennolla Saksan merivoimien logistiikkajärjestelmästä. Järjestelmä toimii päällisin puolin pitkälti samaan tapaan kuin Suomessa: Puolustusvoimien logistiikasta (Basislogistik) vastaa Streitkräftebasis (lähin suomalainen vastine olisi Puolustusvoimien logistiikkalaitos - mutta ei sinne päinkään), ja puolustushaaratason huollosta vastaavat puolustushaarat itse. Lisäksi verkossa ovat strategiset kumppanit ja liittolaiset, mm. NSPA eli Nato Support and Procurement Agency. Saksan merivoimille on tarkoitus rakentaa kyky operoida kaikkialla maailmassa (ns. expeditionary navy). Tämä edellyttää myös logistiikalta hyvin paljon. Tällä hetkellä merivoimen tehtävät ja resurssit eivät ole tasapainossa, eli reserviä ei juuri ole.

Saksan huoltoaluksista säiliöalukset vanhenevat vuonna 2021 uusien turvallisuusmääräysten takia. Uusien säiliöalusten (1-2 kpl) hankinnalla on siis jo kiire, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty.

5. päivä

Päivän ohjelmassa oli Saksan merivoimien ja puolustushaaraopetuksen yleisesittely. Merisotaopin johtaja tai pääopettaja kommodori S. toivotti meidät tervetulleeksi ja esittäytyi.

Samalla myös merisotalinjan kansainväliset opiskelijat esittäytyivät. Ranskalaisella opiskelijakollegalla P-L J:llä on vahva fregattitausta. Kreikkalainen NP on sukellusvenemies 16 vuoden kokemuksella. Brittikollega TMcP on palvellut monenlaisilla aluksilla tehtävissä, pääosin kuitenkin fregateilla ja hävittäjillä. Yhdysvaltalainen TR oli poissa, joten hän esittäytyy myöhemmin.

Seuraavaksi operatiivisen alan opettaja kommodori CM johdatti meidät itse aiheeseen. Paikalla
(takapiruna?) oli myös komentaja F. Kommodori M aloitti toteamalla, että kaiken hänen hänen sanomansa tulemme kuulemaan vielä useita kertoja kurssin aikana. Tästä hän käytti nimitystä "doublé" (kaksoiskappale, toisto). Kommodori M ei vaikuttanut olevan kovinkaan innostunut opetustehtävästään. Tästä syystä (ja siksi, että toistoa eli doubléta on tiedossa) seuraavassa on vain mielenkiintoisimmat havainnot tältä oppitunnilta.

Saksalla on maailman suurin konttilaivasto ja maailman neljänneksi suurin kauppalaivasto (omistussuhteen, ei liputuksen mukaan tarkasteltuna). Meriyhteyksien merkitystä Saksalle kuvaa hyvin esim. se, että saksalaisen auton raaka-aineista tuodaan n. 95 % ja valmiista autoista viedään n. 80 %. Hampuria voidaan perustellusti väittää Itämeren suurimmaksi satamaksi, vaikka se ei sijaitseksaan Itämerellä. Suuret, valtamerillä kulkevat konttilaivat eivät pääse Itämeren satamiin, joten niiden lasti puretaan Hampurissa ja siirretään pienempiin aluksiin, jotka menevät Itämerlle yleensä Kielin kanavan kautta.

4. päivä

Päivän aiheena oli Bundeswehrin rakenne, organisaatio ja tehtävät. Kolmen oppitunnin pituisen luennon tai 'paketin' everstiluutnantti UL. Luennoitsijalla oli vahva sotilaspoliisitausta (Feldjäger), eikä hän välttämättä ollut tämän aiheen kohdalla omalla vahvuusalueellaan.

Tärkein perusteita määrittelevä asiakirja on ns. Weißbuch, eli Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa vastaava asiakirja. Käytännössä asiakirja on doktriini, eli asevoimien käytön periaatteet määrittelevä linjaus. Bundeswehrin tehtävä (Auftrag [mission?]) on yleisluontoinen linjaus, jossa oikeastaan perustellaan Bundeswehrin olemassaolon tarve. Siitä on johdettu tarkempia tehtäviä (Aufgaben [tasks?]), joissa varsinainen tehtävänanto on purettu osiin. Näitä onkin sitten varsin pitkä luettelo. Osa näistä tehtähvistä ovat varsin laajoja ja kokonaisvaltaisia, osa taas hyvinkin yksityiskohtaisia.

Tehtävissä oli silmäänpistävää se, miten paljon liittoutumista ja yhteistyötä liittoutuneiden kanssa korostetaan. Myös kansalaisten ja yhteiskuntajärjestyksen suojaaminen oli näyttävästi esillä, mutta se tuskin yllättää ketään.

Bundeswehrin henkilöstövahvuuksia: Sotilaita on n. 185 000, joista vapaaehtoisena palvelevia varusmiehiä on 15 000. Siviilityöntekijöitä on n. 55 000. Vuodesta 2017 alkaen henkilöstömäärää on tarkoitus kasvattaa n. 14 300 sotilaalla ja n. 4 400 siviilillä (ns. Trendwende personal).

Bundeswehr perustettiin vuonna 1956. Tavoitteeksi otettiin 12 divisioonan maavoimat. Tämä tavoite saavutettiin 1965. Kussakin divisioonassa oli kolme prikaatia ja ne oli 100 %:sti varustettu. Ilmavoimissa oli 22 laivuetta (Geschwader?) ja merivoimissa 172 (taistelu?)alusta. Bundeswehrin kokonaisvahvuus oli enintään 500 000, minkä lisäksi paikallispuolustuksen vahvuus oli 150 000. Tilanne tänään on siis hieman toinen.

Bundeswehrin johtamisrakenne vaikuttaa monimutkaiselta. Pääesikuntaa ei ole, vaan asevoimia johtaa puolustusministeriö, jonka vahvuus on 2000 henkilöä. Tämä lukema sisältää sotilashenkilöstön. Ylin sotilastehtävä on ylitarkastaja (Generalinspekteur der Bundeswehr, GI).
Joint-tason operaatioesikunta (Einzatsführungskommando der Bunderswehr), vahvuudeltaan (huimat) 851, vastannee lähinnä meidän pääesikuntaa, sillä se on ensimmäinen esikunta puolustusministeriön ulkopuolella.

Puolustushaarojen vahvuudet ovat noin suurin piirtein: maavoimat 55 000, ilmavoimat 22 500, merivoimat 13 000, tukiorganisaatio (Streitkräftebasis) 38 500, ja lääkintähuolto (Sanitätsdienst), jonka vahvuus meni minulta ohi.

Pari mielenkiintoista havaintoa vielä: Kertausharjoituksiin kutsuminen on mahdollista vain työnantajan luvalla, toisin sanoen työnantaja voi normaalioloissa aina kiistää reserviläisen pääsyn kertausharjoituksiin. Sotilasräjähteiden raivaamisesta Saksassa vastaa poliisi (Kampfmittelbeseitigung), ja vieläpä osavaltion eikä liittovaltion poliisi. Näin ollen jokaisella osavaltiolla on oltava oma EOD-henkilöstönsä ja -välineistönsä (Explosive Ordnance Disposal), minkä päälle tulee vielä Bundeswehrin raivaamiskyky. Järjestely ei välttämättä ole se kaikkein kustannustehokkain.

Päivän lopuksi merivoimalinjan kansainvälisille opiskelijoille pidettin lyhyt johdatus tai pikemminkin katsaus seuraavien kahden viikon ohjelmaan. Katsaus pidettiin sen jälkeen, kun paikalle saatiin opettaja merisotaopin laitokselta - tehtävää ei ilmeisesti oltu määritetty kellekään tietylle henkilölle.

3. päivä

Aamulla aikomukseni oli mennä kokeilemaan kasarmin uimahallia. Menin hallille klo 08.30, mutta altaalle päästyäni totesin sen varatuksi liikuntakoulutusta varten. Koulutus päättyisi vasta kolmen vartin päästä, joten menin suihkun kautta takaisin ja hakeuduin luokkaan tekemään omia hommia. Käytin taas omaa autoa, koska päivä oli katkonainen. Liikenne on kyllä melko tukkoista, joten polkupyörä lienee paras vaihtoehto, kunhan saan selville miten ja missä kannattaa säilyttää virkapukua kasarmilla (meille ei vielä ole jaettu omia kaappeja). Fillarireitti on jo tiedusteltu ja matkaa kotoa tulee n. 6 km.

Päivän opetus alkoi vasta klo 09.50 eversti AB:n oppitunnilla Saksan ulko ja turvallisuuspolitiikan perusteista. Saksassakin on kylmän sodan jälkeen siirrytty laajaan turvallisuuskäsitykseen. Aikaisemmasta klassisesta turvallisuuskäsityksestä on välivaiheiden kautta otettu käyttöön käsite "Human Security". Käsite liittyy voimakkaasti siihen, että Saksan asevoimia on alettu käyttää maan rajojen ulkopuolella (esim. Balkanilla ja Afganistanissa).

Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan eräät perusperiaatteet voidaan tiivistää seuraaviin iskulauseisiin: Ei koskaan enää sotaa (Nie wieder Krieg), ei militarismiä (Kein militarismus), yhteiskunnan pitäminen siviilien hallinnassa, (zivile Gesellschaft) ja asevoimien parlamentaarinen kontrolli (parlamentarische Kontrolle der Streitkräfte) sekä pidättyväisyyden kulttuuri (Kultur der Zuruckhaltung). Luennoitsija antoi tästä käytännön esimerkin: Saksa äänesti YK:ssa Venäjän rinnalla tyhjää Libyan lentokieltoalueesta (2011). Tämä tietenkin ärsytti suuresti liittolaisia, mutta asia on luennoitsijan mukaan ymmärrettävissä em. käsitteiden kautta. Luonnollisesti myös historian painolastilla ("Rucksack der Geschitchte") on ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksissa edelleen valtava merkitys.

Saksan turvallisuusympäristön haasteita esiteltäessä kysyin miksi niissä ei näy Venäjä. Vastauksena oli pitkä ja melko suorapuheinen luetelma Venäjän ongelmista, jotka heijastuvat laajan turvallisuuskäsityksen mukaisissa uhkissa.

Asevoimien käyttö Saksan sisäisen turvallisuuden ylläpitoon on aikaisemmin ollut täysin mahdoton ajatus. Nyttemmin on vähitellen alettu ymmärtää, että ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden välille on mahdotonta vetää tiukkaa rajaa (esim. ilmatilan hallinta, merenkulun turvallisuus, jne.). Asevoimien käyttö virka-aputehtäviin, luonnollisesti poliisin johdossa, on tulossa mahdolliseksi. Yhteisiä harjoituksia on jo järjestetty.

Saksan ulkopolitiikan eräitä kulmakiviä ovat Euroopan integraation ja transantlanttisen suhteen syventäminen. Siksi Brexit oli Saksalle suuri järkytys ja pettymys, sillä se saattaa vaikuttaa heikentävästi molempiin. Eräs opiskelijatoverini kysyi, mitä maita Saksa näkee kuuluvan Eurooppaan. Tähän luennoitsija ei halunnut ottaa selvää kantaa, mutta totesi kuitenkin, että hänen mielestään esim. Ukraina kuuluu Eurooppaan, mutta esim. Turkki ei. Perusteluksi hän esitti kulttuuriset syyt. Luennoitsijan mukaan Saksa ei voi täyttää Brexitin Eurooppaan jättämää aukkoa.
Toistaiseksi suurin Brexitistä aiheutunut ongelma on kuitenkin, että Eurooppa ei Brexitin jälkeen enää puhu ulkopolitiikassaan yhtenäisellä äänellä.

Saksan uusimmassa (2016) doktriinissa (Weissbuch) on kaksi kiinnostavaa eroa aikasempaan (2006): siitä on poistunut strateginen kumppanuus USA:n kanssa sekä kahdenvälinen yhteistyö Venäjän kanssa. Syyt muutokseen on helppo ymmärtää: USA:n aiheuttama vakoiluskandaali (NSE-Affäre) sekä Venäjän toiminta Krimillä ja itäisessä Ukrainassa.

Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmät viiteryhmät ja kumppanit ovat Nato, EU, YK ja ETYK. Luennoitsija korosti Saksan pyrkivän siihen, että se ei koskaan toimisi yksin, ei ulko- eikä varsinkaan turvallisuuspolitiikassa. Naton merkitys on Saksalle aivan keskeinen ja Saksa on sitoutunut takaamaan liittolaistensa turvallisuuden. Kahdenvälisistä suhteista ylivoimaisesti tärkein on suhde USA:aan. Esiin nousi USA:n ydinaseiden merkitys Saksan puolustukselle. Euroopassa tärkeimmät kumppanit ovat Ranska ja Iso-Britannia. Aikaisemmin tärkeä kahdenvälinen yhteistyö
Venäjän kanssa on nyttemmin keskeytetty. Kahdenvälinen suhde Israeliin on kriittinen, joskin historiallista syistä sovitteleva (lue: nöyristelevä).

Erikoinen havainto luennon pitäjästä (sen lisäksi, että hän oli liikuntarajoitteinen): hetkittäin hän jopa vaikutti liikuttuvan omista puheistaan, eritoten niissä kohden joissa hän valitteli sitä, kuinka Saksan historiaan palataan yhä uudestaan esim. lehdistössä ja elokuvissa, mutta myös henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Hän koki tämän loukkaavana ja epäoikeudenmukaisena.

Iltapäivän päätteeksi oli vuorossa opastettu kiertoajelu Hampurissa. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, ja kaupunki näytti meille kuulemma parhaita puoliaan. Pysähdyimme Landungsbrückenillä syömässä kalasämpylät ja Außenalsterilla ihastelemassa maisemia. Onneksi bussissa oli ilmastointi.

2. päivä

Eilen menin FüAk:lle omalla autolla, mutta tänään kokeilin julkisia kulkuneuvoja. Matkaan kuluu suurin piirtein saman verran molemmilla menetelmillä, mutta onhan lähijunalla kulkeminen paljon fiksumpaa. Kolme asemanväliä kestää n. 10 minuuttia, ja asemalta kävelee kasarmille ja luokkarakennukseen n. 10 minuuttia. Eilen saamallani kulkukortilla pääsee kätevästi kasarmin takana sijaitsevasta kevyen liikenteen portista.

Opintojen toinen päivä alkoi FüAkBw:n ja opintojen yleisesittelyllä, ja sen piti everstiluutnantti CK, joka on myös minun oman opetusryhmäni (Hörsaal) johtaja (Tutor). Normaali opintopäivä kurssilla alkaa klo 08.00 ja päättyy klo 17.00. Lounastauko on 12.45 - 13.45. Kurssin läpivientisuunnitelma on tehty päivän tarkkuudella koko kahden vuoden ajalle. Kurssin vahvuus on 73 saksalaista ja 18 kansainvälistä opiskelijaa, eli yhteensä 91 henkilöä. Nimiluettelon mukaan kurssilla opiskelee 6 naista. Opiskelijoiden joukossa on myös 2 siviiliä.

Kurssi alkaa varsinaisesti vasta 26.9., mutta kansainvälisille opiskelijoille on järjestetty kolmen viikon perehdytys ennen kurssia. Myös saksalaiset opiskelijat liittyvät perehdytykseen viimeisellä viikolla. Perehdytysviikkojen aikataulu on leppoisa, koska omaa aikaa (zbV, zur besonderen Verfügung) on varattu myös asioiden hoitamiseen.

Kurssilla ei ole lainkaan kokeita. Sen sijaan arviointimenetelmänä käytetään jatkuvaa arviointia. Useimmissa ellei kaikissa opetustapahtumissa on läsnä opettajien ja luennoitsijoiden lisäksi henkilöitä, joiden tehtävänä on arvioida opiskelijoita.

Kurssilla ei keskitytä niin paljon sotilasaineisiin kuin joissain muissa sotilasakatemioissa. Kurssin poliittinen ulottuvuus on saksalainen erikoisuus. Sillä on historialliset syyt ja se pitää vain hyväksyä. Opetusohjelmaan näytti sisältyvän varsin kiinnostavia kokonaisuuksia, kuten elämäntaito-oppi (lebenskundliche Unterricht), Lego(c) SeriousPlay(c), Team Building, Innere Führung (käsitettä ei voi lyhyesti suomentaa), sekä lukuisia opintomatkoja aina Yhdysvaltoja myöten.

Kurssilla on myös mahdollista suorittaa sotilasjohtamisen ja kansainvälisen turvallisuuden maisteriohjelma (Militärische Führung und Internationale Sicherheit, MFIS), joka toteutetaan yhteistyössä Helmut Schmidt -yliopiston kanssa.

Illalla oli vuorossa kansainvälisten opiskelijoiden grilli-ilta, johon osallistuivat nyt aloittaneet kansainväliset opiskelijat ja vuosi sitten kurssinsa aloittaneet kansainväliset opiskelijat perheineen. Ruoka ja juoma oli oikein hyvää ja sitä oli riittävästi. Lapsille oli pomppulinna ja sää mitä parhain.

1. päivä

Ensimmäinen päivä FüAkBw:lla alkoi maanantai-iltapäivänä 5.9.2016 iltapäivällä hallinnollisilla järjestelyillä: lomakkeiden täytöllä sekä ateriaälykortin, kulkukortin ja tietokoneen kuittaamisella. Kurssin vääpeli on nimeltään JB, häneen lienee tärkää pitää yllä hyvät suhteet. Tärkeä henkilö lienee myös maksuliikenteestä ja ilmeisesti myös monista muista käytännön asioista toimistosihteeri MS, joka löytyy hallintorakennuksen huoneesta 87. Omaa vuoroa odotellessani tapasin kurssin muita kansainvälisiä opiskelijoita, joita on nimiluettelon mukaan 18 henkilöä 14 eri maasta.

Hallinnollisten kuvioiden jälkeen oli vuorossa päättyvän kurssin johtajan eversti MS:n tervetuliaissanat upseerikerholla, jotka kuunneltiin rennosti kylmien juomien ja Bretzl-suolarinkelien
kera pienten pöytien ympärillä seisten. Virallisen osuuden päätyttyä jäin hetkeksi juttelemaan pöytään, jossa eräs kurssimme opetusryhmien (Hörsaal) johtajista (Tutor), everstiluutnantti V. kertoi niitä ja näitä Hampurista, Saksasta ja opinnoista.