446. - 450. päivä.

Kurssin viimeisen varsinaisen opintoviikon aloitti maanantaiaamupäivällä neljä lyhyttä luentoa, jossa kerrattiin edeltävällä viikolla seminaareissa opetettuja aiheita koko harjoitusjoukolle. Tähän neljän aiheen joukkoon oli päässyt myös operaatioiden tuki (Mission Support), jonka rooli on eittämättä tärkeä ja se tulee myös kaikkien muiden komponenttien sisäistää. Iltapäivän puolella päästiin sitten itse viikon teeman eli karttaharjoituksen pariin. Kurssista sekä vierailevista siviiliopiskelijoista koostuva harjoitusjoukko jaettiin kolmeen harjoitusesikuntaan ja nämä sijoittuivat kurssille jo tuttuun tapaan auditoriorakennuksen luokkiin. Jo harjoituksen ensimmäisenä päivänä kävi ilmi, että kuvattu tilanne ("Kolpoto") on kurssilaisille liian yksinkertainen, sillä olimme tehneet vastaanvalaista suunnittelua jo useissa, paljon vaativammissa skenaarioissa. Siviiliopiskelijoille tilanne oli tietenkin uusi ja ehkä vähän jännittäväkin. Tilannekuvauksen helppous yhdistettynä siihen tosiasiaan, että kyseessä oli kaksivuotisen kurssin viimeinen viikko teki tietenkin hallaa kurssilaisten motivaatiolle, mikä ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Operaatiotuen toimistossa päädyimme pian laskemaan toimistotarvikkeita, vettä, ruokaa ja polttoaineita, joita muut komponentit tilasivat. Tärkeään rooliin nousivat myös kuljetukset, joten selvitettyä tuli myös satamien kapasiteetti konttien käsittelyyn, teiden kunto ja lentokenttien kiitoratojen pituudet. Taktisen tai korkeintaan operatiivisen tason puuhastelua siis. Lisähaasteet operaatiotuen toimiston arkeen toi se, että toimiston päälliköksi nimetty brittiläinen siviiliopiskelija oli melko arka tekemään päätöksiä tai edes kommunikoimaan ajatuksiaan muille toimistolaisille. Tilanteeseen olivat turhatua jo opettajatkin jossain vaiheessa.
Harjoitus jatkui minun osaltani onneksi vain tiistain ja keskiviikon, sillä torstain ja perjantain olin virkamatkalla Suomessa.

441. - 445. päivä.

Maanantaina alkoi kurssin viimeinen kahden viikon opintojakso, joka on Yhdistyneitä kansakuntia käsittelevä seminaari ja harjoitus. Seminaariin ja harjoitukseen osallistuu siviiliopiskelijoita, joiden määrä on melkein yhtä suuri kuin kurssilaistenkin. Näin saadaan aikaan periaatteessa YK:n kriisinhallintaoperaatioiden olosuhteita vastaava sekoitus siviilejä ja sotilaita, eli hyvät edellytykset harjoitella YK:n kriisinhallintaa. Opintojakson ensimmäisen viikon eli seminaarivaiheen rakenne on, että aamupäivien aikana kuullaan asiantuntijaluentoja YK:n toiminnan eri sektoreilta. Iltapäiviksi kurssi jakaantuu kymmeneen eri pienryhmään, joissa syvennytään maailmanjärjestön toiminnan osa-alueisiin. Oma seminaariryhmäni käsittelee YK:n operaatioiden tukea ja logistiikkaa ja sen johtajana toimii siviihenkilö S.K. Hänellä on n. 20 vuoden kokemus erilaisista YK-operaatioista. Toisella viikolla osallistujat jaetaan kolmeen harjoitusesikuntaan ja YK:n kriisinhallintaa harjoitellaan skenaariossa, joka tapahtuu fiktiivisessä Kolpoto -nimisessä Afrikan maassa. Seminaari- ja harjoitusviikoilla ei ole varattu aikaa liikunnalle tai muille opinnoille.
Maanantain aamupäivän luennot käsittivät johdannon lisäksi kaksi yleistä luentoa YK:n kriisinhallinan tiimoilta. Molemmissa luennoitsijoina toimi kokeeneet vanhemmat herrasmiehet, jotka olivat tahoillaan toimineet operaatioiden johtajina, eli pääsihteerin erikoislähettiläinä (SRSG, eli Senior Representative of the Secretary General). Luennot painottuivat kuitenkin molemmissa tapauksissa valitettavan paljon vanhan muisteluun, omien saavutusten korostamiseen ja saavuttamattomuuksien selittämiyseen, kuten vanhemmilla herroilla joskus on tapana.
Seminaariryhmässäni maanantai-iltapäivän sisältönä oli johdantoluento YK:n operaatioiden tuen ja logistiikan järjestelyihin. Näiden kahden käsitteen ero on siinä, että operaatioiden tukeen sisältyy logistiikka, ja sen lisäksi henkilöstöpalvelut sekä taloudenpito.
Tiistain luennot käsittelivät YK:n operaatioden poliisitoimintaa sekä humanitääristä apua. Poliisitoiminnasta luennoi kokenut tekijämies, mutta humantäärisen toiminnan tietopaketin toimitti perille asiaansa intohimoisesti suhtautunut nuorempi naishenkilö. Hänen suoraviivainen esitystapansa oli virkistävä, mutta sai vastaukseksi voimakasta kritiikkiä kollegoiltani: kokonaisvaltainen kriisinhallinta ei tarkoita sitä, että humanitäärisen avun ongelmat kiistetään tai ollaan joustamattomia. Joustamattomuus puolin tai toisin tarkoittaa "comprehensive approachin" loppua.
Tiistain seminaariosuudessa toteutimme harjoituksen, jossa tehtävänä oli perehtyä esikomennuskunnan raportiin kuvitteellisesta Caranan valtiosta ja poimia raportista operaation tuen kannalta tärkeitä tietoja. Nämä olisi sitten raportoitava seuraavana päivänä. Tehtävä oli liian helppo ja samankaltainen aikaisemmin toteutettujen harjoitusten kannalta jotta siitä olisi oppinut mitään.
Keskiviikkona luento-osuus käsitteli Kongon operaatiota, ensin sotilaallisesta näkökulmasta (eversti T.B. ja sitten humanitaarisesta (konsultti J.W.). Molemmat luennot rakentuivat valokuvien ympärille. Yhteistä esityksille oli myös se, että ne antoivat Kongon tulevaisuudesta varsin synkän kuvan. Edellisessä esityksessä se sanottiin varsin suorin sanoin ja jälkimmäisessä enemmänkin rivien välistä. Molemmissa esityksissä pitäjänä oli oman alansa kokenut asiantuntija.
Seminaarissa esiteltiin edeltävänä päivänä tehtyjä havaintoja. Opettajan tarkoituksena oli ollut koota yhteen myös skenaariosta tehdyt johtopäätökset samalla kertaa ja pitää torstai-iltapäivä vapaata, mutta tämä suunnitelma oli torjuttu opintojakson johdon taholta. Näin ollen seminaariryhmän käskettiin kokoontua vielä torstaina tekemään jotain. Pidän merkillisenä sitä, että opettajille ei anneta vapaita käsiä toteuttaa omaa seminaariaan annetuissa puitteissa. Lisäksi kurssinjohtaja ja luokanvalvojat ovat alkaneet valvoa opiskelijoiden läsnäoloa on tällä viikolla ihan uudella innolla. Pidän toimintaa lähinnä silmänpalvontana siinä mielessä, että kurssilta on jo poistunut kymmenkunta opiskelijaa ihan todistuksen ja luvan kanssa. Sotilaalliseen kulttuuriin kuuluu tietynlaisen tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittaminen hyvässä ja pahassa.
Päivän aikana ilmoitustaululle oli ilmestynyt myös seuraavan viikon kokoonpanoluettelot. Minun nimeni löytyi kolmannen harjoitusesikunnan Mission Support -osaston työstöupseerin paikalta.
Torstain luennot käsittelivät YK-operaatioiden sotilaallista komponenttia. Luennoitsijoina toimivat joukon komentajan tehtävissä toimineet evp-upseerit kenraalimajuri W.J. ja eversti M.E. Myös nämä luennoitsijat syyllistyivät mielestäni kertomaan kokemuksistaan liian pinnallisella tasolla eivätkä syventyneet tarpeeksi taustalla oleviin rakenteisiin. Ehkä se kertoo jotain YK-operaatioiden luonteesta.
Iltapäivän seminaarissa keskusteltiin jostain operaatioiden tuen ajankohtaisista ja avoimista kysymyksistä sen aikaa kunnes ryhmä voitiin luvan kanssa vapauttaa.
Perjantain aamupäivän luennot käsittelivät YK:n sotilasoperaatioiden suunnittelua ja joukkojen tuottamista, eli komponenttien ja suorituskykyjen kokoamista eri valtioilta. Nämä eversti M.E:n ja everstiluutnantti D.L:n pitämät luennot olivat ehkä tämän opintojakson parasta antia, sillä niissä avattiin mielestäni hyvin sitä, mikä erottaa YK:n toimintakulttuurin esim. Naton suunnittelusta.
Kokonaisuutena viikkoa leimasi se, että kurssin opiskelijoiden ajatukset olivat jo muualla ja monet käyttivät kaiken liikenevän ajan seuraavaan tehtävään liittyvien asioiden järjestelyyn. Luennot oli lisäksi suunnattu liikaa siviiliopiskelijoille ja muistuttivat joissain tapauksissa enemmän matkailumainoksia kuin mitä strategisen tason opiskelijoille suunnatun luennon tulisi näyttää.

413. - 417. päivä

Maanantaina jatkettiin edelleen ryhmätyön jalostamista esitysharjoittelun merkeissä. Aamupäivän ohjelmassa oli "dry run" koulun pääauditoriossa, jossa myös varsinainen esitys pidetään torstaina. "Dry run" toistettiin iltapäivällä. Illalla pystytimme yhdessä A.J.:n ja H.R.-T.:n kanssa luokkarakennuksen alakäytävälle jääkäriliikkeen historiasta kertovan näyttelyn. Kiertonäyttely on koululla parisen viikkoa.
Tiistaina vuorossa oli koko esityksen läpikäynti. Siihen kuului yhteinen esitys pääauditoriossa sekä alatyöryhmien esitykset moduuleissa. Myös tämä harjoittelu toteutettiin kaksi kertaa. Iltapäivällä seuraavalle kurssille osallistuva suomalainen upseeri kävi koululla tutustumassa ja esittelin hänelle paikkoja.
Keskiviikkona oli päästy harjoittelussa kenraaliharjoitusvaiheeseen. Tämä tarkoitti sitä, että harjoittelu tehtiin vielä kerran, mutta koulun johtokolmikkoon kuuluvan amiraali S:n läsnäollessa. Harjoittelukierrokseen sisältyivät sekä pääauditorion yhteinen osuus että työryhmien eriytyvät osuudet. Myös käytäville asetellut "messuosastot" tai poster-esitykset tarkastettiin.
Minä olin ilmoittanut olevani poissa keskiviikon kertauskierroksista, sillä valmistelin koulun illalla pidettävää näyttelyn avajaistilaisuutta. Kurssin luokkarakaennuksen alakertaan maanantaina pystytetyn näyttelyn avajaisiin tuli ilahduttavan ja yllättävän paljon väkeä: yli 40. Kaukaisimmat vieraat olivat Kauhavalta asti. Aloituspuheiden jälkeen tutustuttiin näyttelyyn ja kuultiin Suomen Jääkärimuseon johtajan asiantunteva, n. tunnin mittainen luento aiheesta. Tilaisuus oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Olin pyytänyt paikalle myös luokkatoverini toimimaan valokuvaajana, joten tilaisuudesta saadaan varmasti aikaiseksi myös jonkinlainen juttu Führungsakademien nettisivuille.
Torstaina päästiin sitten vihdoinkin tositoimiin Studienphasen tulosten esittelyssä. Aamupäivä oli varattu erilaisille järjestelyille, ja minä käytin sen näyttelyn avajaisten jälkien siivoamiseen. Varsinainen esittely alkoi klo 13. Paikalla oli runsaasti kenraalikuntaa, yhteensä yli 20 kenraalia ja amiraalia Bundeswerin komentajan (Generalinspekteur eli GI) johdolla. Yhteinen esittely kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen siirryttiin kahvitauon kautta neljään eri alaryhmään. Tämän jälkeen kokoonnuttiin jälleen suureen auditorioon, jossa kunkin alatyöryhmän johtajat pitivät esityksestään 5 minuutin yhteenvedon. Tämän jälkeen nähdystä keskusteltiin. Kenraalit esittivät kriittisiä ja tiukkoja kysymyksiä, mutta saksalaiset kollegat olivat hyvin valmistautuneita "hiillostukseen". Vaikka esityksissä tuotiin rohkeasti esiin uusia näkökulmia, jäi mielestäni terävin kritiikki Bundeswehrin ongelmakohtia kohtaan esittämättä. Ehkä hyvä niin, kyseessähän oli kuitenkin samalla FüAkBw:n uuden ajatuspajan German Institute for Defence and Strategic Studies GIDS:n avajaisten ensimmäinen tilaisuus (kolmesta). Tilaisuuden lopuksi puhui GI. Uusi GI on ollut virassa vasta vähän aikaa. Hän teki energisen ja innostavan ensivaikutelman, joka poikkesi varsin paljon edellisen viranhaltijan olemuksesta. GI:n sanoma opiskelijoille oli, että meidän tulee olla rohkeita päätöksentekijöitä ja itsenäisiä ajattelijoita. Siihen meidät on koulutettu: ajatteluun, päätöksentekoon ja vastuun kantamiseen. Joka käänteessä ei kannata kysyä lupaa tai neuvoa, saatikka noudattaa jokaista prosessin vaihetta viimeistä pykälää myöten.
Tilaisuus ja keskustelu jatkui coctail-päivällisellä kerhon isossa juhlasalissa. Ruoan illalliselle valmisti merivoimien kokkikurssi ja tarjoilut olivat kertakaikkisen herkulliset. Ruoasta maksetulle 35 euron hinnalle sai tällä kertaa todellakin vastinetta. Vaihdoin muutaman sanan Brunssumin esikuntapäällikön kenraalimajuri W.O.:n kanssa, joka poikkea virkistävällä tavalla saksalaisten kenraalien valtavirrasta.
Perjantaina oli GIDS:n avajaisten toinen vaihe, eli ensimmäinen avoin keskustelutilaisuus. Se sisälsi alustuksen strategian määritelmästä (josta ei vieläkään ole päästy yksimielisyyteen...) sekä kolme paneelikeskustelua. Ensimmäinen paneelikeskustelu käsitteli kulttuuria ja strategiaa, toinen urheilua, yhteiskuntaa ja strategiaa, ja kolmas kestävää kehitystä ja strategiaa. Tilaisuuteen osallistumisen piti alun perin olla vapaaehtoista, mutta koska tarpeeksi vapaaehtoisia ei ilmestynyt käskettiin kaikki paikalle vähintään kahteen ensimmäiseen paneelikeskusteluun, jotka olivat ennen lounasta. Ilmaisen lounaan (!) jälkeisen paneelikeskustelun kuuleminen olisi aiheuttanut ylimääräisiä tunteja, joten käytännössä kaikki opiskelijat kaikkosivat lounastauon yhteydessä.
Tilaisuus oli sinänsä onnistunut ja olennainen osa GIDS:n avajaisia. Varsinaiset avajaiset pidettiin puolustusministerin läsnäollessa Helmut Schmidt -yliopiston avoimien ovien päivänä seuraavana lauantaina. Tällöin myös julkaistiin GIDS:n ensimmäinen julkaisu ja avattiin sen nettisivut. Ei voi kuin toivottaa onnea kunnianhimoiselle hankkeelle! Harvoin saa olla todistamassa, kun ihka oikea ajatuspaja polkaistaan maasta pystyyn.

342. - 345. päivä

Pääisiäisen jälkeisenä tiistaina päivä alkoi englanninopetuksella. Paikalle pääsi tulemaan vain kolme opiskelijaa, muut olivat erilaisissa työharjoitteluissa, kansallisissa menoissa tai ryhmätöiden kuormittamia. Teimme käännösharjoituksia ja katsoimme jakson Afganistanin sodasta kertovaa brittiläistä komediasarjaa.
Koko viikko on varattu Studienphase-ryhmätöitä varten. Kurssilla on havaittavissa jonkin verran suorituspaineita ryhmätöille asetetuista kovista tavoitteista johtuen. Suorituspaineita enemmän kurssin ilmapiiriä leimaa kuitenkin turhautuneisuus siitä, kuinka opintojakson tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia ja siitä, että kunnollinen ohjeistus ja tuki työlle puuttuu. Tästä käydään käytävillä ja lounaspöydissä jatkuvasti keskusteluja. Kukaan ei kuitenkaan tunnu oikein tietävän, mikä tämän opintojakson suhde on GIDS-ajatuspajan perustamiseen ja mitä tuloksia työltä oikeasti odotetaan. Kaiken lisäksi projektia vaivaa ainakin jossain määrin epäonnistumisen pelko, mikä ei minun mielestäni sovi lainkaan ajatuspajakonseptiin. Ajatuspajojen tuotoksista 95 % kuuluukin mennä suoraan roskakoriin, ja se 5 % joka edustaa laadukasta ideointia on ratkaiseva. Tässä yleisesikuntaupseerikurssin viitekehyksessä kukaan ei taida haluta edustaa sitä 95 %:a.
Ryhmätyötä tehtiin erilaisissa alaryhmissä aamupäivä ja iltapäivä neljään asti. Edeltävällä viikolla ajatustyön esitystavaksi päätettiin ottaa operaation perusrakenne, joten työ sisälsi operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien määrittelemistä EU:n logistiikkakeskuksen ja paremman sotilaallisen liikkuvuuden kehittämiseksi.
Keskiviikko jatkui samoissa merkeissa. Aamun luokanvalvojan tunteja ei pidetty ja muu päivä käytettiin ryhmätyön jalostamiseen. Suurin osa omasta työryhmästäni oli tiedonhankintamatkalla Erfurtissa, joten harvoilla paikalla olijoilla ritti tekemistä ratkaisukohtien järjestämisessä operaatiolinjoille. Verkkaiseen tahtiin, tietenkin.
Torstaina jätin liikuntakoulutuksen väliin, sillä kävin katsomassa asuntoa seuraavalla kurssilla aloittavalle suomalaisopiskelijalle. Liikuntakoulutuksen aiheena oli vapaavalintaiset pallopelit, mutta paikalle ei meidän luokkamme 16 opiskelijasta päässyt kuin 3, mikä varmasti hieman rajoitti lajivalintaa. Liikuntaan osallistuu aina kaksi luokkaa kerralla enkä tiedä kuinka monta opiskelijaa C-luokasta pääsi paikalle. Viime viikon perusteella ei menestys sielläkään varmasti ollut kummoisempi.
Iltapäivällä tasattiin tiedot Erfurtissa vierailleiden ja Hampuriin jääneiden työryhmän jäsenten välillä. Jonkin verran uutta asiaa tuli esille ja sitä alettiin sovittaa olemassaoleviin tuloksiin. Operaatiolinjojen ja ratkaisukohtien viilaamista jatkettiin kuulemma vielä pitkälle iltaan työryhmän valvojan everstiluutnantti H:n läsnäollessa. Itse en tähän iltatyöhön päässyt osallistumaan, sillä osallistuin jääkäreistä kertovan näyttelyn avajaisiin merimieskirkolla.
Perjantaina koottiin yhteen ryhmätyössä viikon aikana saadut tulokset. Yllätyin sitä, että edeltävänä iltana operaatiolinjat ja useat ratkaisukohdat oli enemmän tai vähemmän spontaanisti päätetty laittaa uusiksi. Tästä seurasi se, että putosin ainakin osittain kärryiltä työryhmän työssä. Pyysinkin, että työryhmän tiedot tasattaisiin jossain vaiheessa, varsinkin kun tällä jälkimmäisellä viikolla monet olivat työharjoittelussa ja perjantaina vielä useammat olivat lomalla.
Kokonaisuutena viikko oli pitkälti tyhjäkäyntiä. Ryhmätyö ei ollut mielestäni hyvin johdettu, mutta se ei välttämättä ollut pelkästään ryhmän johtajan syy, myös tehtävänannolla ja perusteiden puuttumisella on osansa. Tärkeimmäksi työmenetelmäksi muodostui keskustelu, josta yksi teki muistiinpanoja. Aikataulua tai työsuunnitelmaa en nähnyt. Luokkatilan laitteet ja välineetkään eivät kaikilta osin tukeneet työskentelyä. En tiedä olisivatko lopputulokset olleet näistä lähtökohdista sen parempia Suomessa, mutta näitä lähtökohtia ei lähtökohtaisesti olisi Suomessa ollut.
Oppina viikosta minulle on se, että ryhmätyön johtajan tärkein tehtävä ei ole puuttua sisältöön, vaan suunnitella ja organisoida työtä. Toinen tärkeä oppi on se, että on pysyttävä älyllisesti rehellisenä. Tällä tarkoitan, että omaa näkemystä on pidettävänä oikeana kunnes ymmärtää toisten näkemysten perustelut. Kukkua ei tarvitse niellä sellaisenaan. Jos ei vaan ymmärrä toisten näkemystä on yritettävä kovempaa ymmärtää itse, mutta myös toisten olisi perusteltava näkemyksensä paremmin. Jos tämäkään ei auta on jonkun auktoriteetin (tai äänestyksen tai ajan kulumisen) tehtävä päätös, minkä jälkeen kaikki tukevat sovittua näkmystä. Vaikka se olisi joidenkin mielestä kukkua.

307.-311. päivä

Maanantain ensimmäinen luento oli perehdytys TOPFAS-tietojärjestelmään (Tools for Operations Planning and Functional Area Services). Sen piti järjestelmäasiantuntijat C. M. ja L. B. Järjelmä on varsin laaja ja esitys kattoi siitä vain ne osat tai sovellukset, joita kurssi tulee harjoituksessa käyttämään. Järjestelmä tukee Naton operatiivista suunnittelua (Crisis Response Planning, NCRP) sekä operatiivisen suunnittelun prosessia (Comprehensive Operations Planning Directive, COPD). Järjestelmä käsittelee pääosin operatiivisen ja sotilasstrategisen tason suunnittelua, mutta ottaa vastaan syötteitä myös taktiselta ja strategiselta tasolta. Järjestelmä vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin pätevältä ja monipuoliselta. Samalla sain kuitenkin vaikutelman, että järjestelmä ei juurikaan kannusta luovuuteen tai ns. laatikon ulkopuolelta ajatteluun, vaan se edustaa puhdasta prosessiajattelua, jossa kaikki etenee vaiheittain ja suunnitellusti. En myöskään tiedä, kuinka paljon järjestelmä tosiasiassa nopeuttaa suunnittelua ja päätöksentekoa asettamalla paljon tietoa kaikkien saataville. Kokonaiskuvan muodostaminen saattaa tulla jopa vaikeammaksi kuin niukemman tiedon pohjalta. Järjestelmä ei varmaankaan osaa arvioida mikä on olennaista ja mikä pelkkää kohinaa. Tekoälyn tukemana TOPFAS-järjestelmä voisi olla kova sana.
Seuraavan luennon piti U.D. aiheesta operaatioanalyysi ja arviointi. Operaatioanalyysi ei ole ennustamista tai päätöksentekoa. Se on pikemminkin mahdollisuuksien arviointia (What if...?). Operaatioanalyysi jaetaan kovaan ja pehmeään operaatioanalyysiin. Kova perustuu faktoihin ja laskentaan, pehmeä puolestaan inhimilliseen arvioon ja arviointikykyyn. Analyytikoilla on usein pitkä ura esikunnissa ja heidän kokemustaan ja sormenpäätuntumaansa kannattaa hyödyntää. Erityisesti brittiläisessä ja amerikkalaisessa sotilaskulttuurissa analyytikoilla on arvostettu asema.
Tämän jälkeen harjoitukseen valmistavia luentoja jatkettiin kahdeksassa eri seminaarissa. Seminaarit jatkuvat koko viikon. Osa sai valita seminaariaiheensa itse ja osa oli määrättyjä sen perusteella, missä tehtävässä on tulevissa harjoituksissa. Minun ensimmäisen seminaarini aihe oli logistiikka ja operatiivinen liike. Seminaarin vetäjänä toimi eversti B. Ensin kuitenkin kuultiin esitys Naton rahoituksesta ja sen piti Italian yhteysupseeri everstiluutnantti M.V., koska hän on toiminut rahoitusalan tehtävissä Natossa. Natolla on useita budjetteja, mutta meitä kiinnosti erityisesti sotilasbudjetti ja investointibudjetti. Naton sotilasbudjetti on n. 1,3 Mrd euroa ja siitä maksetaan Naton pysyvän johtamisrakenteen kulut. Kaikki henkilöstömenot sekä erillisten operaatioiden kulut maksavat jäsenvaltiot. Esimerkiksi jos  johtamisrakenteen henkilöstö menee virkamatkalle, matkat maksetaan Naton sotilasbudjetista mutta majoitukset ja päivärahat  kansallisista budjeteista. Tämä aiheuttaa joskus mielenkiintoisia intressiristiriitoja. Naton suositukset 2 % BKT:sta,  josta 20 % investointeihin herättivät paljon keskustelua. Prosenttiluvuissa on paljon ongelmia, sillä niitä lasketaan  erilaisilla perusteilla eri maissa. Olennaista ei ole myöskään 2 % saavuttaminen vaan se, kuinka suuri osuus siitä menee Natoa hyödyttäviin kuluihin (eikä esim. sotilaseläkkeisiin). Lukuihin nähden Suomella ei ole mitään hävettävää, vaikka BKT-osuus onkin vain n. 1,3 %. Hankintoihin menee Suomessa n. kolmasosa ja suuri osa hankinnoista ei edes mahdu puolustusbudjettiin.
Rahoitusluennon jälkeen eversti B. jatkoi Naton logistiikalla. Naton logistiikan perusongelman voi tiivistää siihen, että Nato ja sen jäsenvaltion ovat yhdessä vastuussa Naton operaatioiden ja tehtävien logistisesta tuesta. Samalla kuitenkin jäsenvaltiot vastaavat viime kädessä itse kansallisten joukkojensa tuesta. Vastuunjako ei siis kaikissa tilanteissa ole aina aivan selvä. Toinen keskeinen kysymys on logististen järjestelmien yhteensopivuus. Logistiikka on yhteinen suorituskyky (Joint Function), mikä tarkoittaa, että kiinnostaa (tai että sen tulisi kiinnostaa) kaikkia.
Lounastauon jälkeen siirryttiin käsittelemään Joint Endeavour -harjoituksen huoltotilanteen yksityiskohtia, eli CERASIA-skenaarion logistiikkaan liittyviä erityispiirteitä - ja niiden yhtymäkohtia todellisuuteen. Niitä riittää, sillä skenaario on rakennettu melko pitkälle Etiopian ja Eritrean sisällissodan tapahtumien pohjalle. Luennoitsijalla oli aikaisempien vuosien pohjalta melko valmis materiaali, eli näyttäisi siltä, että huoltotoimiston suunnittelijat pääsevät ainakin harjoituksen alussa melko helpolla.
Tiistain piti alkaa englannintunneilla, joita ei sitten pidettykään. Kaksi ryhmäni jäsenistä on Yhdysvalloissa harjoituksessa ja yksi on työharjoittelussa. Muiden minun lisäkseni kolmen ryhmäläisen piti parhaan tiedon mukaan tulla paikalle, sillä he olivat edeltävänä päivänä paikalla ja yhden heistä näin jopa samana aamuna. Opettaja kuitenkin kertoi, että yksi ryhmän jäsenistä oli juuri soittanut hänelle ja sanonut ettei kukaan tule paikalle, sillä käynnissä on joku tärkeä projekti. Minä tulin paikalle enkä ole kuullut mistään tärkeästä projektista mitään. Kieltenopetus on viikko-ohjelmassa, mutta päätimme opettajan kanssa että emme ryhdy sitä yksityisopetuksena pitämään. Käsittämätöntä toimintaa. Täytyy ottaa asia puheeksi puhelun soittaneen ryhmäläiseni kanssa.
Perutun englannintunnin aikana otin selvää, missä ja milloin verenluovutuskampanja pidetään. Kurssin johtaja oli edeltävänä päivänä vedonnut koko kurssiin, että osallistuminen verenluovutukseen olisi suotavaa. Löysin koulun sisäverkosta verenluovutustilaisuudesta kertovan ilmoituksen sekä amiraalin päiväkäskyn aiheesta. Niissä oli mainittu päivämäärä ja paikka, mutta ei kellonaikoja. Niinpä oletin, että tempaus kestää koko päivään ja lähdin matkaan naapurikasarmille. Siellä selvisi kuitenkin, että verenluovutus alkaa vasta klo 12. En viitsinyt ajella edestakaisin kasarmien väliä joten odotin tilaisuuden alkamista autossa. Verenluovutus sujui suhteellisen tehokkaasti ja perusteellisesti. Siihen sisältyi pintapuolinen lääkärintarkastus, ja tarjolla oli pieni lounaskin. Kokonaisuutena ihan vastaava kokemus kuin Suomessa, ehkä hieman perusteellisempi ja palvelualttiimpi kaikilta osin.
Tämän jälkeen palasin seminaariin, johon minun olisi pitänyt olla jo aamupäivästä alkaen. Sen aiheena oli turvallisuussektorin reformi CERASIAn kaltaisissa skenaarioissa. Esityksen piti DCAF:n (Democratic Control of Armed Forces) ja ISSAT:n (International Security Sector Advisory Team) edustaja nimeltään K.E. Järjestöt ovat sveitsiläisiä, mutta puhuja oli onneksi britti, joten häntä oli helppo seurata (sveitsinsaksa olisi ollut liikaa). Esitys käsitteli monipuolisesti ja ammattitaitoisesti sitä, miten ja missä vaiheessa konfliktia maan oman turvallisuuskoneiston tukemiseksi ja rakentamiseksi. Luennon punainen lanka oli paikallisen omistajuuden ja ratkaisujen tukeminen, ei itse tekeminen tai mallien pakkosyöttäminen ulkoa. Mikäli käytössä olisi ollut nettiyhteys olisin käynyt järjestöjen kotisivuilla tarkastelemassa esitteitä, jotka kiersivät luokassa. Ne vaikuttivat ammattitaitoisilta ja hyviltä lähteiltä, mikäli aiheeseen joutuu joskus syventymään enemmän. Päivän päätteeksi teimme ryhmätyön, jossa suunnittelimme CERASIAn erään paikallisen valtion turvallisuus. Tai ei se oikeastaan ryhmätyö ollut, vaan luento, jossa oli opetuskeskutelun elementtejä. Luennoitsija teki kovasti töitä myydäkseen edustamansa organisaation asiantuntemusta (joka kiistämättä vaikutti olevan hyvällä tasolla) meille kuulijoina oleville sotilaille.
Keskiviikko alkoi palautekeskustelulla luokanvalvojan kanssa. Sain kuulla päivitetyn tilanteen siitä, missä opettajakunnan käsityksen mukaan olen opintomenestykseltäni kurssin keskuudessa. Arvosanoja tai vertaisarviointiahan täällä ei harrasteta, joten kyseessä on kooste opettajien arvioista. Siinä ei ollut mitään uutta tai yllättävää ja minun suoriutumiseeni ollaan pääosin tyytyväisiä. Henkilöarvioinneissa on melko suuri kulttuuriero Suomen ja Saksan välillä siinä, että Suomessa on melko turha lähteä arvioimaan henkilöitä pelkästään tuntumapohjalta, sillä se kääntyy nopeasti arvioijaa itseään vastaan. Suomessa pitää olla lukemia ja mustaa valkoisella, niitä uskotaan helpommin kuin suullista argumentointia, keskustelua tai mielipiteitä.
Päivän seminaari käsitteli poliisioperaatioita osana kriisinhallintaa. Luenn on piti kaksi kokenutta poliisia, F.H. ja S.C. Aampäivän luennot käsittelivät näiden kahden poliisioperaatioissa marinoituneen herran henkilökohtaisia kokemuksia mm. Kosovon, Afganistanin ja Malin operaatioista. Pääsanomaksi jäi, että operaatoiden vaikuttavuus oli usein jäänyt heikoksi eli pintapuoliseksi ja lyhytaikaiseksi. Yksittäisiä menestystarinoitakin mahtuu luonnollisesti mukaan. Poliisioperaatioiden vaikuttavuutta on hyvin vaikea mitata, sillä se riippuu niin monista eri tekijöistä. Mittaaminen keskittyy usein myös lukuihin eikä laatuun. Onko parempi kouluttaa 2000 rivipoliisia vai 20 poliisipäällikköä? Pidetäänkö kymmeniä lyhyitä koulutustilaisuuksia vai muutama pitkä kurssi?
Iltapäivän luento syventyi Afganistanin kriisinhallintaoperaation poliisikomponentin toiminnasta saatuihin oppeihin. Poliisioperaatiot toteutetaan yleensä tiiviissä yhteistyössä sotilaiden kanssa, mutta sotilaiden ei yleensä (koskaan) tulisi johtaa poliiseja. Joissain tapauksissa voi olla perusteltua, että poliisit johtavat sotilaita, mutta harvemmin toisin päin. Operaation suurimmat menestykset saavutettiin miehistökoulutuksessa ja suurimmat vaikeudet puolestaan koettiin päällystön koulutuksessa. Luennon mielenkiintoisimmat keskustelut käytiin kuitenkin korruption torjunnasta ja sen vaikeudesta. Mustaa ja valkoista on vain paperilla ja ideologioissa, todellisuus koostuu enemmän harmaan eri sävyistä. Konfliktialueilla kaikilla on likaiset kädet, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Samalla kun joistain tulee ystäviä tulee toisista vihamiehiä. Poliisien mukaan olisi erittäin tärkeää kuunnella myös kentän ääntä eikä väkisin ajaa perille ylimmillä tasoilla kehiteltyjä ideoita. Kentän äänellä ei tässä välttämättä tarkoiteta länsimaista käsitystä poliisityöstä, vaan ongelmia, tarpeita, toiveita ja käsityksiä pitäisi tiedustella paikallisilta toimijoilta.
Torstaina kansainvälisten opiskelijoiden koko päivä oli oikeastaan varattu kansakuntien päivän iltatilaisuuden valmisteluun, ja olimme täten vapautettuja opetuksesta. Valmisteluihin tosiaankin meni ihan koko päivä. Aamulla toimitettiin palju ja puolitapäivin sauna. Sähköjen ja valaistuksen sekä suihkun ja suihkuverhojen virkaa toimittaneiden telttakankaiden virittelyyn meni pari tuntia, koristeluun ja viimeistelyyn toinen mokoma. Paljua lämmitin n. kolme tuntia ennen tilaisuuden alkua ja saunaa n. tunnin. Ensimmäiset kylpijät uskaltautuivat löylyihin n. seitsemältä, minä heidän joukossaan. Saunojia riitti jatkuvana virtana ja varaamani pyyhkeet sekä neljä laatikkoa lonkeroa loppuivat jo parin tunnin jälkeen. Se ei saunojia kuitenkaan lannistanut, vaan käyteytkin pyyhkeet kelpasivat paremman puutteessa. Salmiakkikossupullo katosi jonkun matkaan, mutta kynttilälyhdyn valossa oli vielä leijona-snapsi ja kossupullo, joiden nestepinta laski illan mittaan. Nuotion ääressä paistettu saunamakkara ei ollut yhtä suuri menestys, mutta se johtui varmaan räntäsateisesta säästä. Paljussa oli parhaimmillaan 6 henkeä ja veden lämpötila 45 astetta. Kävijöitä riitti oikeastaan koko illan ajan, heitä oli yhteensä arviolta yli 50, mikä ylitti ennakkoarvioni reippaasti! Omituisinta oli monien hämmästys siitä, että paikalla oli oikeasti oikea sauna! Tapahtumaa mainostaneessa julisteessa oli mainittu sauna ja palju, mutta ne oli jollain ihmeen tavalla tulkittu vitsiksi. En voi käsittää mikä sellaisessa vitsissä olisi ollut hauskaa. Hauska sen sijaan oli kansainvälisten opiskelijoiden tekemä sketsivideo, joka esitettiin illan aikana kaksi kertaa.
Viimeiset kylpijät poistuivat paljusta ja saunasta n. puoli kolmen aikaan perjantai-aamuna, minkä jälkeen laskin vedet paljusta ja korjasin sähkölaitteet, juomat ja muun anastusherkän materiaalin talteen autooni, vaatteet ja tilasin taksikyydin kotiin. Suomen "ständiä" kehuttiin illan aikana vuolaasti ja ideaani tuoda tilaisuuteen sauna toisaalta täysin hulluksi mutta samalla aivan loistavaksi. Ne jotka saunassa kävivät kehuivat sitä hyväksi, ja siihen arvioon on minunkin yhdyttävä: tynnyrisaunassa oli varsin mukavat ja pehmeät löylyt ja hyvä ilmanvaihto. Palju oli ensimmäisille kylpijöille kuulemma vähän liian viileä, mutta laitoin nopeaan tahtiin kaksi pesällistä lisää, jolloin lämpötila saatiin mukavaksi. Jossain vaiheessa joku totesi veden jo hieman liian lämpimäksi enkä loppuillasta lämmittänyt paljua enää.
Perjantaina saunaa tultiin hakemaan aamulla ja paljua puolen päivän aikaan. Siinä välissä siivosin jälkiä ja palauttelin tavaroita ja tarvikkeita paikalleen. Alle kolme tuntia nukkuneena olotila ei ollut erityisen virkeä, mutta onneksi pääsin jo puolitapäivin palaamaan kotiin päiväunille.

157.-161. päivä

Maantaina oli IGF-päivä, eli mahdollisuus suorittaa yksittäisen sotilaan vuosittaisia kuntosuorituksia (Individuelle Grundfertigkeiten). Minä en kuitenkaan tällä kertaa osallistunut ammuntoihin, suojelukoulutukseen, lääkintäkoulutukseen ja marssiin. Persoonallisuuden kehittämisen työryhmä, johon kuulun, oli vapautettu kuntosuorituspäivästä ja laati sen sijaan ryhmätyön tuotosta, joka on määrä esitellä koulun johtajalle torstaina. Työryhmä kokoontui luokkaan heti aamulla. Noin tunnin keskustelun jälkeen saatiin tehtävät jaetuksi ja aloitettiin esityksien ja siihen liittyvien asiakirjojen viimeistely. Ryhmätyö saatiin palautuskuntoon määräaikaan mennessä. Muiden palattua kuntosuorituspäivän koitoksista oli järjestetty grilli-ilta. Jouduin valitettavasti jättämään sen väliin, vaikka olinkin maksanut 10 euron osallistumismaksun.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso nimeltään merivoimien logistiset operaatiot (Einsatzlogistik Marine). Sen pääopettajana toimi komentaja B., joka esitteli läpiviennin lyhyesti. Opintojaksoon sisältyy ryhmätyö, jonka tulokset esitellään merivoimien esikunnassa. Ensimmäisen luennon piti komentaja L.P. merivoimien esikunnan logistiikkaosaston kansainväliseltä sektorilta. Puheet kylmän sodan asetelmaan voisi oikeastaan unohtaa, sillä niin moni perustavanlaatuinen asia on muuttunut vuoteen 1990 nähden. Kriisinhallinnan volyymi on kasvanut ja kriisinhallintaoperaatiot myös jatkuvat, vaikka maanpuolustustehtävä (Landes- ja Bündnisverteidigung) tulisikin siihen rinnalle. Maanpuolustustehtävät ovat siirtyneet kauemmas Saksan kotirintamalta ja logistiikkakeskuksista, osin pelkästään aseteknologian kehittymisen takia. Myös globalisaatio, verkottuminen ja digitalisaatio ovat logistiikan näkökulmasta aiheuttaneet niin suuria muutoksia, että kylmän sodan opit eivät sellaisenaan kelpaa. Keskustelu lähti virkistävällä tavalla liikkeelle kohti korkean intensiteetin konfliktia, eli selkeämmin ilmaistuna täysimittaista sotaa. Tarkasteltava kysymys oli: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Täysimittaisen sodan näkökulma on kurssilla tähän mennessä ollut esillä valitettavan vähän, vaikka sen on useasti todettu olevan mahdollinen uhkakuva muiden joukossa. Saksan merivoimien kansallisena tavoitetasona on kyetä asettamaan tehtävään ja ylläpitämään yhtäaikaisesti 15 sota-alusta (lukumäärään sisältyy huoltoalukset ja sukellusveneet). Nykyisillä henkilöstö- ja logistisilla resursseilla tähän ei ilmeisesti päästä.
Seuraavan luennon piti käsitellä Host Nation Supportia (HNS) ja Status of Forces Agreementiä (SOFA) Saksan merivoimien näkökulmasta, mutta sen piti koulun lakimies G.S. Näin ollen luento käsitteli vähän kaikkea muuta kuin itse aihetta. Saksa julkaisi elokuussa 2016 siviilipuolustuksen konseptin (Konzeption Zivile Verteidigung). Tämän asiakirjan tarkoituksena oli määrittää, mitä muiden hallinnonalojen ja ministeriöiden pitää tehdä maanpuolustustilanteessa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin, että puolustusministeriö ei osannut asettaa muille hallinnonaloille vaatimuksia. Saksa lähtee konfliktitilanteissa siitä, että siellä missä Saksan joukkoja on noudatetaan Saksan lakia. Rauhan aikana tilanne on toinen ja lainsäädäntö on sopimusasia (SOFA). Mahdollisten sopimusrikkomusten käsittely liittolaisten kesken on vaikeaa, eikä sille ole olemassa erityistä tuomioistuinta.
Seuraava luento käsitteli Standard-Anwendungs-Software-Produktfamilien (SASPF eli paikallinen versio PVSAP:sta) käyttöä merivoimien uusien Baden-Würtenberg -luokan fregattien varustelussa ja sen piti komentaja M. Hänen luentonsa oli yleiskatsaus alusluokan varustelun eri käänteissä esiin nousseisiin ongelmiin, joista osa kylläkin liittyi SASPF:iin. Sen sijaan varsinaista logistiikan tietojärjestelmän käyttöä käsitteli seuraava, komentaja B:n puheenvuoro. SASPF:n käyttö edellyttää hyvää satelliittiyhteyttä. Ohjelmistosta on kehitteillä versio, johon voi syöttää tietoja myös verkkoyhteyden ulkopuolella, mutta se ei ole vielä käytössä.
Iltapäivällä oli todella pitkästä aikaa sotahistorian opetusta oikeudenhoidon sijaan. Luennoitsijana oli kuten aikaisemminkin eversti, tohtori W.S. Luennon aiheena oli saksalaisille ja varsinkin saksalaisille sotilaille ehtymätön inspiraation ja keskustelun lähde, eli suhde kansallisosialistiseen historiaan ja sen aikakauden sotilasperinteisiin ja esikuviin. Tällä kertaa aihetta lähestyttiin maalaustaiteen kautta. Liittotasavallan laki on yksiselitteinen vain siinä, että tiettyjä symboleita (esim. hakaristi, mutta myös eräät DDR:n symbolit ei saa esittää julkisesti, tai se on luvanvaraista. Muu onkin sitten tulkintaa, ja tästä tulkinnasta riittää keskusteltavaa. Luennoitsijan mukaan maalauksissa on aina useita merkityskerroksia ja ns. salattuja merkityksiä. Näitä voidaan tutkia mm. visual history -tutkimuksen menetelmillä. Taide oli kansallissosialistisessa Saksassa erittäin tärkeässä asemassa, sillä Hitler piti itseään taiteilijana. Monet propagandakuvat ja maalaukset toistuivat miltei samanlaisina sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Kuvissa esiintyy saksalaisen sotilaan arkkityyppi tai idealistinen hahmo, joka osin elää edelleen. Tunnettuja kansallissosialisten kauden kuvataiteilijoita olivat Erik Eber, Claus Bergen ja Josef Arens.
Kurssitoverini T.G. totesi mielestäni osuvasti, että kansallissosialistisessa taiteessa kuvatut sotilaalliset hyveet kuten rohkeus, lojaalius, ja toveruus eivät ole kadonneet minnekään tai muuttuneet kovinkaan paljon. Tästä syystä kuvat vetoavat edelleen sotilaisiin joka puolella maailmaa. Lisäksi Saksassa ei olla onnistuttu kovinkaan hyvin uusien, poliittisesti korrektimpien esikuvien ja perinteiden juurruttamisessa. Omasta mielestäni perinteitä ei voikaan juuri merkkinoida, vaan ne edustavat määritelmän mukaan pysyvyyttä. Perinteitä ei voi luoda tai muokata väkipakolla. Toinen kurssitoverini, F.V., totesi, että periteet, taulut tai valokuvat eivät sinänsä ole ongelma tai hyvä tai paha, vaan ongelma on aiheen poliittinen arkaluontoisuus. Niin kauan kun pienistäkin aiheeseen liittyvistä kysymyksistä paisutellaan valtavia mediaspektaakkeleita ja poliittisia skandaaleja, ei aiheeseen voida suhtautua asiallisesti.
Iltapäivän päätti johdantoluento Nato Supply and Procurement Agencyn (NSPA) ja sen merellisen osan Naval Logistic and Support Partnership (NLSP) toimintaan. Luennon piti K.K. Luennon pääasiallinen sisältö oli minulle tuttu aikaisemmista tehtävistäni Suomen merivoimien huolto-organisaatiossa. Oli mukava huomata, että Suomi on nyt NSPA:n jäsenvaltio.
Keskiviikon luennot aloitti komentaja K. kertomalla Kielin laivastotukikohdan infrastruktuurista ja logistiikasta. Kielin tukikohta on verrattain suuri: sen maa-alueiden pinta-ala on yli 80 hehtaaria ja laituria on 5300 metriä. Tukikohdassa työskentelee 2200 henkilöä ja määrä nousee lähivuosina 2800:aan. Laiturien kunto on osin heikko ja niiden kunnostustyöt 64 Me:n arvosta ovat käynnissä. Myös ruoppauksia tarvitaan laiturien läheisyydessä, vaikka Kielin sotasatama on yleisesti ottaen syvä. Sotasataman alueella on rajallisesti tilaa ja lähiympäristö on rakennettu täyteen, joten laajentumisen varaa ei enää ole. Kunnossapitokapasiteetti on siirretty Kielistä muualle. Polttoaineen syöttöjärjestelmät ja varavoimajärjestelmät ovat osin vanhentuneet ja kapasiteetiltaan riittämättömät. Alueelta puuttu johtamistilat sodan ajan huoltoesikunnalle, joten se jouduttaisiin sijoittamaan kontteihin. Tukikohdan haasteet kuulostivat perin tutuilta aikaisemmista tehtävistäni.
Seuraavan luennon aiheena oli logistiikka Yhdysvaltojen merivoimien näkökulmasta ja sen piti kommodori P.B. Hänen mukaansa US Navyn logistiikan järjestelyt ovat organisoitu erittäin sekavasti. Yhdellä toiminnolla on lähes aina useita vastuutahoja, mikä aiheuttaa paljon sotkuja. Vakioitu logistiikkajärjestelmä korvautuu ns. sankarilogistiikalla (heroic logistics), jossa yksittäinen huoltopäällikkö joutuu pelastamaan päivän satulasta johtaen, koska järjestelmä petti jälleen kerran. Hyvä logistiikkaupseeri tarvitsee luovuutta ja päättäväisyyttä. Luovuutta siksi, että yksinkertaiset ongelmat ratkeavat alemmilla tasoilla, ja vain hankalat ongelmat päätyvät upseereille. Päättäväisyyttä siksi, että tehdyt luovat ratkaisut pitää ajaa läpi. Logistiikan suunnittelu on periaatteessa hyvin yksinkertaista: Resurssit ja vaatimukset pitää saada kohtaamaan. Tärkeää on tietää missä resurssit ovat ja miten ne kuljetetaan tarvitsijalle. US Navyn läsnäolo Itämerellä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tämä on heijastunut myös logistiikkaan Itämeren alueella. Oli todella virkistävää saada kuunnella luentoa englanniksi vaihteeksi. Englannin seuraaminen on kuitenkin todella paljon helpompaa kuin saksan (myös tiistain NSPA-luento oli englanniksi). Lisäksi täytyy todeta, että amerikkalaisilla on toisinaan kyllä varsin mutkaton suhtautumistapa maailmaan ja sen ongelmiin.
Seuraavan puheenvuoron piti C.O. kuljetusyrityksestä nimeltä Interfracht. Esityksen aiheena oli yrityksen yhteistyö Bundeswehrin kanssa. Interfracht järjestää kuljetuksia sekä satamapalveluita. Yhteistyö merivoimien kanssa on sujunut erinomaisesti, mutta muiden puolustusministeriöiden alaisten virastojen (lue: BAIUDBw) kanssa yhteistyö on ollut varsin heikolla tasolla. Tämän luennoitsija arvioi johtuneen siitä, että virastosta puuttuu merellinen tietämys ja näkemys tai asenne.
Iltapäivän aluksi oli ohjattua liikuntaa, aiheena pallopelit remontoidussa kuntosalissa. Ensiksi pelattiin eräänlaista helpotettua lentopalloa jumppapallolla(!) ja sitten samaa peliä sisäjalkapallolla. Ei ollut kovin rankkaa, mutta mukavan leppoisaa.
Iltapäivän päätteeksi Key Account Manager G.R. Airbus Helicoptersista kertoi NH-90 -helikopterin merivoimaversion kehitystyön tilanteesta sekä helikopterien kunnossapidon logistisesta konseptista. Luento eteni suurista linjoista ja kauppapolitiikasta aina pieniin teknisiin yksityiskohtiin asti. Kopterista on tällä hetkellä käytössä 22 eri versiota 13 eri maalla, ml. Suomen 20 kopteria.
Torstain aloitti VTG Groupin hallituksen puheenjohtajan, komentajakapteeni res. H.F:n luento. VTG AG on yksi Euroopan suurimmista rautatiehuolintayhtiöistä. Se on erikoistunut varsinkin säiliövaunujen vuokraamiseen. Yhtiön liikevaihto on yli miljardi euroa ja sillä on lähes 1500 työntekijää. Yhtiön kapasiteetti on n. 30 000 säiliövaunua ja lisäksi n. 23000 säiliökonttia/konttivaunua. Yhtiö vastasi mm. amerikkalaisten joukkojen siirrosta Bremerhavenista Liettuaan. Yritys tekee kuljetuksia myös Venäjälle. 1990- ja 2000-luvulla nämä sujuivat hienosti, mutta Saksan joukkojen raskaan kaluston siirto Afganistaniin ei enää onnistunutkaan. Sittemmin yhteistyö Venäjän rautateiden kanssa on hiipunut. Toinen mielenkiintoinen havainto luennolta oli, että Euroopan öljynjalostamokapasiteetti on pienentyt viime vuosina voimakkaasti. Samalla venäläiset, kiinalaiset ja intialaiset yhtiöt ovat ostaneet enemmistöosuuksia jäljelle jääneistä jalostamoista.
Seuraava luento käsitteli kokemuksia Naton VJTF:n eli liittouman Baltiaan sijoitettujen joukkojen logistikasta, ja sen piti everstiluutnatti J.M. FüAkBw:stä. Aihetta lähestyttiin pienimuotoisen ryhmätyön muodossa, mutta niiden lopputulemana syntyi vain vähän uutta tietoa. Yhteenvetona todettiin, että Saksa oli aikaisemmin parempi isäntämaa, mutta nykyään osaaminen ja resurssit tässä suhteessa ovat paljon heikommat. Vaikka kyky lähteä ulkomaanoperaatioihin on nykyään parempi kuin aikaisemmin, aiheuttaisi tilanteen kiristyminen monenlaisia haasteita.
Tämän jälkeen ääneen pääsi poliittisen johdon tiedotuskeskuksen (Leitungsinformationszentrale) edustaja F. puolustusministeriöstä. Hänen luentonsa aihe oli Host Nation Support (HNS) Saksassa. Luennon aluksi esittämässä tilannekatsauksessa todettiin, että Kaliningradissa ei tällä hetkellä ole ohjuksia, jotka voidaan varustaa ydinkärjellä. Pitäisin tätä lausuntoa ns. poliittisesti värittyneenä. Itse aiheesta pääsanoma oli, että Saksassa on tapana noudattaa lakeja ja asetuksia varsin tarkasti tai jopa kirjaimellisesti ilman joustoa. Tämä tapahtuu sen kustannuksella, että asetusten taustalla oleva operatiivinen päämäärä jää toissijaiseksi tai ikään kuin unohtuu. Sitä mikä on välttämätöntä kussakin tilanteessa ei välttämättä ole osattu ottaa huomioon lakeja säädettäessä. Mikäli tällöin lakien tarkkaa noudattamista pidetään tärkeämpänä tai itsetarkoituksellisena, jää operatiiviinen tavoite saavuttamatta.
Iltapäivällä oli englannin opetusta tutun kaavan mukaan. Iltapäivän päätteeksi aloitettiin merivoimien logistiikan opintojakson ryhmätyö. Sen tarkoituksena on koota opetusryhmän ajatuksia jo aikaisemmin esitetystä kysymyksestä: Vastaako merellinen logistiikka nykyään riittävällä tasolla maanpuolustustehtävien todellisiin vaatimuksiin? Työn tulokset esitellään 20 minuutin esitelmän muodossa seuraavan viikon maanantaina. Keskustelu polveili laidasta laitaan eikä valmista meinannut tulla millään. Työskentelymenetelmä taisi olla epäsopiva n. 20 henkilön ryhmälle. Lopulta kuitenkin syntyi jonkinlainen konsensus siitä, mitä ensi viikolla esitetään.
Perjantain ensimmäinen ja ainoa luento käsitteli Saksan merivoimien uuden säiliöaluksen kehitystyötä ja projektin ajankohtaisia asioita ja sen piti komentaja K. Alus on toistaiseksi konseptivaiheessa, vaikka käyttöönoton ja jo nyt osin vanhentuneiden säiliöalusten korvaamisen pitäisi tapahtua vuosina 2021 - 23. Aluksen kustannukset on suhteutettava siitä saatavaan hyötyyn, käyttöasteeseen ja elinkaaren pituuteen. Yhtälö ei ole helppo, mutta se auttaa määrittämään kuinka paljon rahaa alukseen kannattaa panostaa. Luento keskittyi projektinhallintaan ja kustannuslaskelmiin eikä varsinaisen säiliöaluksen ominaisuuksista ja vaatimuksista juurikaan keskusteltu.
Tämän jälkeen ryhmätyön tuotos esiteltiin merisotaopin laitoksen johtajalle. Paikalle tulivat myös muut merisotaopin opettajat. Sain tilaisuuden luonteesta sen käsityksen, että kommodorit (S., H. ja M.) halusivat ikään kuin esitarkistaa, mitä ajatuksia opiskelijat merivoimien esikuntaan vievät, mikä on ymmärrettävää sinänsä. Vertailun vuoksi en kuitenkaan usko että Suomessa oltaisiin vastaavalla tavalla kiinnostuneita yhdestä opiskelijoiden aivoituksesta. Esityksen tärkeintä sisältöä olivat mervoimien logistiikkajärjestelmässä havaitut mahdolliset kriittiset haavoittuvuudet, mutta niitä en halua julkisessa blogissa kommentoida.
Viikko oli sisällöltään mielenkiintoinen, joskin opetusmenetelmiltään valitettavan luento- ja keskustelupainotteinen. Kahdeksasta viiteen kestävien päivien aikana minun kykyni vastaanottaa uutta tietoa vieraalla kielellä väistämättä heikkenee jonkin verran.

126.-130. päivä

Maanantaina oli kuntosuorituspäivä, eli IGF-Tag (Individuelle Grundfähigkeiten). Kurssi oli jaett kahteen ryhmään, joista toinen marssi ja toinen suoritti ammunnat sekä suojelu- ja lääkintäkoulutuksen. Ryhmiä vaihdettiin lounasaikaan. Sää oli pilvinen ja tihkusateinen, mutta onneksi ei sentään satanut kunnolla. Marssisuoritus 15 kilon repun kanssa oli tällä kertaa vain 6 km:n pituinen, mutta koska siitä pitää suoriutua tunnissa, käy se silti kuntoilusta.
Kuntosuorituspäivät ovat mukavaa vaihtelua luentosalissa istumiselle. Ammunnat ja suojelukoulutus suoritettiin nekin odotettua alemmalla tasolla: ampumaradalla toteutettiin kaksi pistooliammuntaa, joissa ammuttiin yhteensä kahdeksan (!) patruunaa. Suojelukoulutusrasti oli sekin varsin yksinkertainen. Siinä tarkastettiin henkilökohtainen suojavarustus (suojanaamari ja suojanaamarilaukun muun sisältö) sekä sovitettiin sovitettiin suojanaamaria kerran. Kaikkia osallistujia ei tuntunut tämäkään vähä hirveästi kiinnostavan. Minulla ei valitettavasti ole tarvittavaa varustusta mukana täällä, koska sitä ei kurssikäskyssä edellytetty.
Tiistaina alkoi uusi opintojakso tai -moduuli, jonka aiheena on Bundeswehrin terveydenhoito. Terveydenhoidon käsitteeseen Bundewehrissä sisältyy mm. lääkintä, lääkinnän johtaminen, tuki, huolto ja logistiikka. Tämä jakso kestää 8 päivää eli 2 viikkoa (pois lukien tämän viikon maanantai ja ensi viikon perjantai, joka on opintomatkasta aiheutuva työajan tasausvapaa). Aiheelle annettava huomattava painoarvo kertoo paljon lääkintäaselajin huomattavasta asemasta Bundewehrissä. Itse asiassa se on enemmän kuin aselaji, sillä lääkintä (Zentrale Sanitätsdienst) on oma, itsenäinen oma puolustushaaransa. Tälle taas on käsittääkseni syynä ns. historialliset syyt sekä Bundeswehrin johtamisoppi "Innere Führung". Lääkintähuolto kun sattuu sopimaan erityisen hyvin sodanjälkeisen Saksan asevoimien toimenkuvaan. Opintojakson aloitti pääopettaja lyhyellä motivaatiopuheenvuorolla. Tämän jälkeen opintojakson käytännön järjestelyistä vastaava lääkintäeverstiluutnantti esitteli opintojakson runkosuunnitelman. Kurssiin sisältyy luento-opetusta sekä kaksi opintomatkaa: vierailu Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa tämän viikon torstaina, sekä vierailu lääkintähuollon esikuntaan sekä joukko-osastoon Potsdamissa ensi viikon maanantaista keskiviikkoon. Lääkintäeverstiluutnantti, tohtori J.D. aloitti varsinaiset luennot. Luennon 20 ensimmäistä minuuttia hän käytti puhumiseen omista kokemuksistaan tällä kurssilla, tyttäristään ja omasta urastaan kurssin jälkeen. Tämä oli poikkeuksellisen pitkä ja turha aloitus, jonka kyseenalainen mielekkyys korostui varsinkin maanantaiaamuna. Päästyään asiaan luennotsija korosti, että lääkintään panostaminen on ensisijaisesti poliittinen päätös. Poliitiikka ulottuu joskus hoitokäytäntöihin saakka. Esim. ns. tunnin sääntö haavoittuneiden evakuoinnissa taistelukentältä kenttäsairaalaan oli ensisijaisesti poliittinen eikä lääketieteellinen päätös. Nykyinen lääkinnnän korkea painoarvo heijastaa siis poliitikkojen tai pidemälle vietynä äänestäjien eli kansan kantoja. Terveydenhuollon merkitystä ei nykyäänkään tulisi vähätellä. Nykyaikaisen taistelukentän tappioista n. 90 % aiheutuu muista kuin taistelutoimien aiheuttamista sairauksista tai vammoista. Ennakoivalla terveydenhuollolla voidaan myös saada huomattavia kustannussäästöjä, mutta niitä voi olla vaikea todentaa. Aihe, joka herätti erittäin paljon keskustelua oli sotilaiden määräaikaiset palveluskelpoisuuden tarkastukset, jotka tehdään kolmen vuoden välein. Kuulijat kyseenalaistivat
joitain palveluskelpoisuusluokitustutkimusjärjestelmän piirteitä ja sen aseman osana henkilöstöhallintoa. Luento kesti yhtäjaksoisesti tunnin ja 52 minuuttia, minkä jälkeen opintojakson johtaja ihan vilpittömästi ja tosissaan kysyi haluaako kurssi nyt pitää lyhyen tauon, vai jatketaanko seuraavaa luentoa suoraan. Ei jatkettu.
Seuraavan luennon aihe oli Bundeswehrin lääkintähuolto eilen, tänään ja huomenna, ja sen piti lääkintäeverstiluutnantti S. Kuten muuallakin Bundeswehrissä, lääkinnän painopiste on viime vuosikymmeninä ollut kansainvälisessä kriisinhallinnassa, mistä se on nyt siirtymässä liittovaltion ja liittouman puolustukseen. Tällöin on todettu, että olemassaolevat suorituskyvyt eivät ole riittävät edes täysivahvuisen prikaatin lääkintähuoltoon nykytasolla. Uudelleenasemoitumista varten perustettiin työryhmä, jonka johtoperiaatteina oli liikkuvuus/suoja, modulaarisuus ja skaalautuvuus. Tulevaisuuden tavoitteiksi on asetettu, että 2023 mennessä saadaan aikaan monikansallisen prikaatin
lääkintähuolto, 2026 mennessä lisäksi kansallisen prikaatin lääkintähuolto ja 2032 mennessä yhteensä kolmen kansallisen ja monikansallisen divisioonan lääkintähuolto.
Aamupäivän viimeisen puheenvuoron piti lääkintäkomentaja P. aiheesta Bundeswehrin lääkintälogistiikka kansainvälisissä operaatioissa. Luento oli varsin yksityiskohtainen ja käsitteli pääosin sitä, kuinka operaatioon kulloinkin varattu n. 30 vuorokauden tarvetta vastaava materiaali, täydennykset ja kunnossapito jakaantui organisaatiossa alaspäin mentäessä eri huollon johtoportaille, ja mitä ongelmia huollon järjestelyissä ilmenee. Iltapäivä oli poikkeuksellisesti varattu itseopiskelua varten.
Keskiviikon aloitti lyhyt ohjeistus seuraavan päivän ja viikon opintomatkoihin.
Opetuksen aloitti paneelikeskustelu aiheesta "komentaja vastaa joukkonsa terveydestä". Paneelin jäsenet ja alustajat olivat lääkintäupseerit H., F., G. ja S. Malariatartunta johtaa Eurooppalaisilla aikuisilla diagnostisoimattomana ja hoitamattomana aina kuolemaan. Komentaja vastaa joukkojensa toiminnasta, eli myös esimerkiksi malarian ehkäisylääkityksen ja rokotusten ottamisesta, mutta myös muusta tartuntoihin mahdollisesti johtavasta toiminasta myös joukon vapaa-aikana. Asevoimien ei tulisi toimia humanitäärisen avun välinenä, sillä ne soveltuvat siihen huonosti. Joukkoja varten on olemassa kuuma linja tai auttava puhelin, josta saa apua lääkinnällisissä kysymyksissä. Siihen vastaavat kunkin operaatioalueen lääkinnälliseen tilanteeseen perehtyneet lääkintätiedustelun tai -tietopalvelun asiantuntijat. Bundeswehrillä on korkeassa valmiudessa oleva mikrobiologinen laboratorio, jossa voidaan tunnistaa taudinaiheuttaijia. Laboratorio on jatkuvassa 48 tunnin lähtövalmiudessa. Yleinen järjestys ja hygienia leireissä ja operaatioissa on yllättävän tärkeää, sillä jopa 90 % taistelukentän tappioista on muiden tekijöiden kuin vihollisen aiheuttamia. Edellä on irrallisia havaintoja alustuksista. Paneelikeskustelu toteutettiin siten, että kuvattiin tilanne, jossa
saksalainen rauhanturvajoukko on operaatiossa Malissa, ja leirissä on todettu koleraepidemia. Keskustelu käytiin mahdollisista toimintavaihtoehdoista. Päämääränä oli, että kuulijat olisivat oppineet tuntemaan Bundeswehrin lääkinnän (Zentrale Sanitätsdienst) kaikki mahdolliset toimintavaihtoehdot ja suorituskyvyt. Tämän takia tilanteen  kuvattiin oikeista toimenpiteistä johtuen vaan pahenevan, ja kolera levisi joukoissa. Tilaisuus oli täydellinen kurssilla oleville lääkintäupseereille esitellä asiantuntemustaan.
Iltapäivän luennot oli rakennettu samalla tavalla kuin aamupäivän, eli alustuksien ja paneelikeskustelun varaan. Puhujina olivat lääkintäkomentaja S. ja majuri C.L. (liikuntatiede)
Ensimmäisen luennon aiheena oli Bundeswehrin työterveyshuolto. Käsite Betribliches Gesundheitsmanagement (BGM) on kuitenkin vähän eri asia kuin työterveyenhoito Suomessa. Se koostuu liikunnasta, ravinnosta, riippuvuuksien ehkäisystä, stressin ehkäisystä, työ- ja terveydensuojelusta sekä terveestä johtamisesta. BGM kannattaa, koska se parantaa tuottavuutta mm. vähentämällä poissaoloja. Työpaikkaliikuntaan on sallittua käyttää kaksi kertaa 60 minuuttia virka-aikaa viikossa, eli saman verran kuin Suomessa. Joukko-osastoissa kuulemma käytetään tämän lisäksi liikuntaan vielä 2 x 90 minuuttia viikossa. Liikunnan kannattavuutta todisteltiin luennolla monin motivoivin esimerkein, ja samalla kuitenkin varoiteltiin liikuntavammojen vaarasta.
Jouduin poistumaan viimeisiltä, ravitsemusta koskevilta luennoilta siksi, että minut oli nimetty jäseneksi persoonallisuuden kehittymisen opetusta kehittävään työryhmään, ja se kokoontui ensimmäistä kertaa iltapäivän päätteeksi.
Torstaina oli vierailupäivä Bundeswehrin sairaalaan Hampurissa. Sairaalan esittelyn piti sen johtaja tai päällikkölääkäri joka oli arvoltaan lääkintäprikaatikenraali. Bundeswehrillä on 5 sairaalaa eri puolilla maata. Sairaaloiden olemassaoloa perustellaan mm. lääkintähenkilöstön koulutuksella ja saatavuuden varmistamisella. Sairaalat ovat avoimia myös siviilipotilaille monipuolisen ammattitaidon ylläpitämiseksi ja taloudellisista syistä. Sairaalat ovat yleissairaaloita, mutta kullakin on omat erikoistumisalueensa. Hampurissa näitä ovat mm. syövät, urologiset sairaudet ja trooppiset sairaudet. Sairaalat toimivat yhteistyössä paikallisten ja alueellisten siviilisairaaloiden kanssa. Lounaan jälkeen tutustuttiin sairaalan toimintaan neljällä rastilla: hätäensiapu, simulaatiokeskus, sotilasapteekki ja pelastusasema helikoptereineen. Hampurin sotilassairaala on aika pieni, vain 300 potilasvuodepaikkaa, mutta varsin laaja-alainen. Tämä onkin perusteltua, sillä sairaalan päätehtävä on koulutus. Bundeswehrin lääkinnän johtoajatuksena on tarjota sotilaille vastaavaa hoitoa operaatioissa ja kentällä kuin mitä kotimaassa on tarjota. Varsin kunnianhimoinen tavoite, jota perustellaan mm. tasa-arvosyillä. Kiertokävelyn jälkeen palattiin auditorioon, jossa seurasi mm. esitykset mielenterveydestä sekä langattoman tiedonsiirron hyödyntämisestä sairaalaympäristössä(!) sekä sairaalan hallinnosta. Vierailun päätti paneelikeskustelu. Bussimatka Hampurin keskustan läpi pahimpaan ruuhka-aikaan kesti lähes tunnin suuntaansa, vaikka matkaa lienee reilusti alle 20 km. Vierailu oli sisällöltään ok, mutta opetusmenetelmiltään valitettavan luentopainotteinen: perilläoloajasta yli kaksi kolmasosaa istuttiin luentosalissa kuten koulullakin.
Perjantaina jatkuivat luennot Bundeswehrin lääkintähuollon järjestelyistä kotimaassa ja ulkomailla. Muistiinpanot tältä päivältä jäivät hyvin vähäisiksi. Lääkintähuolto on Suomen puolustusvoimissa järjestetty kokonaan eri tavalla ja se on huomattavasti enemmän sidoksissa muun yhteiskunnan terveyden- ja lääkintähuollon rakenteisiin. Aamupäivällä oli lisäksi C-luokan juhlallinen luovutus uudelle luokanvalvojalle.
Kokonaisuutena viikko oli jälleen raskas luentoviikko, johon kuntosuorituspäivä ja tutustumiskäynti toivat tervetullutta vaihtelua.

107.-110. päivä

Maanantai oli vierailupäivä Bremenin Garstedtiin, jossa tutustuimme Bundeswehrin Logistiikkakouluun. Bussimatka kesti n. kaksi tuntia suuntaansa. Aamukahvin (maksullisen tietenkin) jälkeen koulun johtaja toivotti meidät tervetulleeksi ja esitteli koulun. Tämän jälkeen koulun ei kurssien ja toiminnallisuuksien johtajat esittelivät logistiikkaupseerien koulutusjärjestelmää. Lounaalle siirryttiin tyylikkäästi busseilla. Iltapäivällä Tutustuttiin koulun tarjoamaan opetukseen viidellä rastilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kansvainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden logistiikan simulaattori. Tämä oli suureen teollisuushalliin rakennettu malli kriisinhallintaoperaation leiristä. Leiri oli varsin aidontuntuinen kontteihin sijoitettuine toimistoineen ja hiekkasäkkeineen. Konttien päätyseinät olivat auki niin, että opiskelijoihin on helpompi pitää yhteyttä. Simulaattorin johtamisjärjestelmä oli rakennettu niin, että uusi rotaatio voidaan kouluttaa käynnissä olevan operaation yhteyksillä, tietokannoilla ja materiaalikirjanpidolla. Tämä vaikuttaisi varsin kätevältä ratkaisulta. Seuraavalla rastilla tutustuimme erilaisten erikoiskonttien kuten pesula-, keittiö-, sairaala-, vesi- ja jätehuoltokonttien käytön ja huollon koulutukseen sekä niihin liittyviin ajoneuvoihin. Viimeisellä rastilla tutustuimme kunnossapitoajoneuvoihin sekä konttien pakkaamiseen. Tämän jälkeen seurasi loppupuhuttelu, kiitossanat ja paluumarssi busseilla. Vierailu ei ollut yhtä hyvin suunniteltu eikä toteutettu kun viimeviikkoinen vierailu sotilaspoliisikoululle. Oppimisen kannalta vierailut ovat kuitenkin aina tervetullut vaihtoehto luento-opetukselle.
Tiistain ensimmäinen luento käsitteli kansainvälisen (eli Naton) logistiikan perusteita ja sen piti eversti D.B. Naton strategisen tason esikunta Euroopassa on SHAPE. Operatiivisen tason esikunnat ovat JFC Napolissa ja Brunssumissa. Ylimpiä taktisen tason esikuntia ovat puolustushaaraesikunnat. Logistiikka on integroitava suunnitteluun kaikissa vaiheissa. Logistiikan on oltava joustavaa: komentajan asettamiin tavoitteisiin on valmistauduttava ja sopeuduttava. Naton logistiikan on oltava "kollektiivistä", sillä Natolla ei varsinaisesti ole omaa logistiikkaa. Niinpä logistiikka on Natossa ensisijaisesti yksittäisten jäsenmaiden vastuulla. Monikansallinen logistiikka perustuu kahteen asiaan: yhteisymmärrykseen siitä, mitä halutaan sekä luottamukseen toimijoiden välillä. Tästä syystä se onkin niin vaikeaa. Erässä esityskalvossa tulivat näkyviin täydennysmateriaalin luokat. En ole vielä oppinut niitä ulkoa, joten kirjoitin ne ylös. Natossa täydennsmateriaalin luokat ovat: I) muona ja vesi, II) varaosat, III) polttoaineet (IIIa lentokonepolttoaineet), IV) rakennus- ja estemateriaali, sekä V) ampumatarvikkeet. Kansainvälisen logistiikan tärkeitä käsitteitä, jotka tulisi sisäistää ovat mm. National Support Element (NSE), Host Nation Support (HNS), Contractor Support to Operations (CSO), Multinational Integrated Logistics Unit (MILU), Lead Nation, Role Specialist Nation. Nato Support and Procurement Agency (NSPA) on se "yksi luukku", jonka kautta jäsenmaiden (ja Suomen) kannattaa asioida alihankintakysymyksissä. Joint Logistics Support Group on operaation komentajan tärkeä logistiikan suunnittelun, johtamisen ja järjestelyjen työkalu. Se toimii aselajiesikuntien tasolla. JLSG:n esikunnan alaisuudessa on toimii myös vaihteleva määrä huoltojoukkoja. Lisäksi JLSG koordinoi kansallisten huoltoelementtien (NSE) toimintaa. Joukkojen siirrot eli Reception, staging and onward movement (RSOM) on keskeinen osa operaatiota. Myös tämä on JLSG:n heiniä. Saksan työkaluja siirtoihin ovat jo aiemmin mainitut SALIS ja ARK.
Seuraavan luennon piti Naton Joint Force Commandin logistiikkaosaston osastopäällikkö kenraalimajuri W.O. Kenraalit esitellään täällä aina jonkun opiskelijan toimesta, ja tällä kertaa oli minun vuoroni lukea tiivistelmä kenraalin sotilasurasta. Koska en ollut tavannut kenraalia koskaan aiemmin, pyrin pitämään esittelyn kuivan asiallisena, ja tämä osoittautuikin toimivaksi ratkaisuksi. Esityksessään kenraali kävi läpi Naton käynnissä olevia operaatioita ja niiden tilannetta logistiikan näkökulmasta. Hän kertoi olleensa yllättynyt siitä, miten nopeasti Nato pystyi muuttamaan suuntaansa ja reagoimaan kasvaneeseen Venäjän uhkaan. Edelleen hän kertoi olevan erittäin vakuuttunut siitä, miten nopeasti ja ammattimaisesti Puolassa ja Baltian maissa on kyetty tukemaan Enhanced Forward Presence -joukkoja infrastruktuurin rakentamisella. Haasteita on edelleen olemassa mm. polttoaineiden täydennyksissä, mutta niiden ratkaisemiseksi tehdään esikunnassa hartiavoimin töitä.  Naton pysyvän huoltoesikunnan Standing Joint Logistics Support Group Headquarters perustamisen aikataulua on lykätty vuodella ja se tulee toimintaan vasta 2018 lopussa. Esitin kysymyksen Ruotsin ja Suomen roolista Naton tuessa Baltian maille. Vastauksessaan kenraali korosti Ruotsin ja Suomen merkitystä, hyvää yhteistyökykyä sekä esikunnassa työskentelevien yhteysupseereiden korkeaa ammattitaitoa. Hän kertoi Ruotsin ja Suomen olevan aktiivisesti mukana tuen EFP-joukkojen tuen suunnittelussa. Vastauksissa tuli myös esiin, että Naton pelotteen on oltava todellinen, eikä muutaman pataljoonan muodostama "ansalanka" ole riittävä pelote. Toisaalta luennoitsija toi esiin, että Naton nykisessä varautumisessa (ainakaan logistiikan osalta) ole otettu huomioon ydinaseiden käytön mahdollisuutta, toisin kuin kylmän sodan aikaisissa suunnitelmissa. Myös se kävi ilmi, että mikäli Venäjä kaappaa aloitteen ennen kuin Naton voimien rakentaminen (kuten divisioonien follow-on forces) on valmis, ei varasuunnitelmaa ole.
Iltapäivällä oli kaksi tuntia oikeudenhoitoa, josta en saanut irti yhtään enempää kuin yleensä. Loppuiltapäivä oli vapaata, mutta illan ohjelmassa oli Saksan puolutusteknologisen yhdistyksen (Deutsche Gesellschaft für Wehrtechnik, DWT) seminaari. Se kesti n. puolitoista tuntia, minkä jälkeen oli (poikkeuksellisesti ilmainen) iltapala ja verkostoitumistilaisuus.
Keskiviikon aloitti tietoisku Führungsakademien tietoteknisten palvelujen tilanteesta ja kehitysnäkymistä. Tilaisuudessa puhui FüAkBw:n tietohallintopäällikö eversti W. Tietoiskun ydinsanoma oli rauhoitteleva: koulun tietohallintopalveluihin on tulossa parannuksia, kuten langaton verkko. Näiden uudistus toimeenpano kuitenkin vie aikaa, ja valtaosa esityksestä kului viivästyksien syiden esittelyyn. FüAkBw vaikuttasi tietohallintoarkkitehtuuriltaan olevan tulevaisuudessa
jonkinlainen välimalli Bundeswehrin joukko-osaston ja yliopiston välillä, kuitenkin siten, että akatemia on jatkossakin pitkälti erillään Bundeswehrin varsinaisista tietojärjestelmistä. Oman arvioni mukaan koululla ollaan tällä hetkellä n. 5-10 vuotta Suomea jäljessä (jossain EJ:n eli esikuntajärjestelmän ajalla). Esitellyn kehittämissuunnitelman mukaan uutta materiaalia aletaan hankkimaan vasta 2020, eli muun maailman etumatka näyttäisi vain kasvavan. Masentavaa.
Ensimmäisen luennon piti everstiluutnantti evp H.-J.P. aiheesta Bundeswehrin ja teollisuuden yhteistyö operaatioissa. Hän edusti majoitusratkaisuja tarjoavaa yritystä nimeltä Losberger. Luennon sisältö oli selostus kriisinhallintaoperaation leirissä tarvittavien majoitus ym. konttien hankintaprosessista sopimuksineen ja päätöksineen. Sinänsä mielenkiintoista, mutta en voi kuvitella että luennon yksityiskohdista olisi minulle merkittävää hyötyä tulevissa tehtävissäni. Prosessi sinänsä on tunnettava, sillä siinä on varmasti yhtymäkohtia Suomen puolustusvoimien
hankintamenettelyyn. Tärkeää on ottaa teollisuus mukaan suunnitteluun ja vaatimustenhallintaan riittävän ajoissa.
Toisen luennon piti itävaltalainen eversti evp J.F. aiheesta European Defence Agency, jota hän nykyään edustaa. EDA:n johtolautakunta kokoontuu ministeritasolla, jolloin sen päätöksillä on (ainakin teoriassa) poliittista painoarvoa. Järjestön budetti on 31 miljoonaa euroa ja sillä on 140 työntekijää. Vuonna 2015 EDA:lla oli 25 projektia, joiden arvo oli n. 70 miljoonaa euroa. EDA pyrkii välttämään päällekkäisyyksiä Naton kanssa ja sen sijaan täydentämään Naton jättämiä tarpeita. Myös MARSUR eli yhteiseurooppalainen merivalvontajärjestelmä on EDA:n projekti. Viraston tarkoituksena on hankkia säästöjä ja yhteistyökykyä jäsenilleen. Ongelmat yhteensovittamisessa ovat kuitenkin melko suuria, kuten kaikessa eurooppalaisessa yhteistyössä. Järjestön tehtävänä ei ole edistää jäsenvaltioiden asevientiä. Luennoitsija puhui sen verran leveää itävallansaksaa, että luennon seuraaminen oli tavanomaistakin vaikeampaa.
Iltapäivällä oli liikuntaa toisen kasarmin liikuntahallissa. Lämmittely ja kunto-osuus sisälsi koripalloharjoitteita, peliosuudessa oli vaihtoehtoina sisäfutis ja koripallo.
Keskiviikkoillan ohjelmassa oli Tag der Nationen, jossa vanhemman vuosikurssin opiskelijat eri maista järjestävät ruokaa, juomaa ja ohjelmaa kun omasta maastaan.
Torstain aamupäivän luennot käsitteli virastoa nimeltä Bundesamt für Ausrüstung, Informationstechnik und Nutztung der Bundeswehr (BAAINBw) ja ne piti kaksi siviiliä ja yksi eversti. Virasto on liittovaltion varustelun ja sotatalouden keskeinen toimija. Ensimmäisen luennon pitäjä tohtori H.L. oli sairastunut ja häntä tuurasi tohtori M.S. Ensimmäinen luento oli viraston ja hankintaprosessin yleisesittely. Tiedotusvälineet Saksassa asennoituvat usein kielteisesti uutisoidessaan puolustusmateriaalihankinnoista. Tämä vaikeuttaa viraston työtä, sillä se on poliittisesti johdettu puolustusministeriön alainen siviilivirasto. BAAINBw saa hankintaan sekä vaatimusten- ja elinkaarenhallintaan liittyvät tehtävänsä Bundewehrin suunnitteluvirastolta (Plangungsamt der Bundeswehr, PlgABw), joka puolestaan saa vaatimuksia puolustushaaroilta. Ongelmana on, että puolustushaaroilla on taipumus antaa vaatimuksia jonkin olemassaolevan järjestelmän mukaan. Suunnitteluvirastossa nämä vaatimukset pyritään pyöristämään yleisemmän tason suorituskyvyiksi, minkä jälkeen BAAINBw:ssä suorituskyvyt jälleen muutetaan teknisiksi yksityiskohdiksi hankintaa varten. Käytännössä nämä yksityiskohdat muistuttavat usein varsin
paljon puolustushaarojen asettamia alkuperäisiä vaatimuksia. Ei siis ihme, että tiedotusvälineet toisinaan ihmiettelevät, mitä Bundeswehrissä oikein tehdään. Tohtori S. oli äänessä myös seuraavalla luennolla, joka käsitteli puolustusmateriaalihankintoja sopimusoikeudellisesta ja -teknisestä näkökulmasta. Luennoitsija korosti, että Bundeswehrin on noudatettava lakeja ja asetuksia. Periaatteessa näin onkin, mutta käytännössä joukon ja yksittäisen sotilaan on harkittava, mitä lakeja ja asetuksia on kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaista noudattaa. Joissain tilanteissa sotaväen on tarkoituksenmukaista olla huomioimatta esim. työturvallisuuteen, lento- tai liikenneturvallisuuteen tai ympäristölainsäädäntöön liittyviä määräyksiä suuremman edun nimissä. Näin toimittaessa on tietenkin oltava valmis kantamaan täysi vastuu toiminnasta. Sopimuksia kirjoitettaessa on oltava tarkkana alusta asti, eli projektin tavoitteiden asettamisesta alkaen. Lisäksi sopimuksiin liittyviä riskejä on tarkkailtava ja analysoitava koko projektin ajan.
Seuraava luennoitsija oli osastopäällikkö Anke Meyer. Hänen aiheenaan oli käytännön esimerkit hankintaprojektista ja hän käytti esimerkkinä projektia SEAD (Suppression of Enemy Air Defence). Kosovon sodan jälkeen todettiin että vastatutkaohjus HARM-88 ei eiää ollut ajan tasalla. Ratkaisuvaihtoehdoiksi esitettiin HARM-ohjuksen päivitystä, ARMIGER-projektia tai kokonaan uutta SEAD-kykyä Tornadoihin. Näistä päädyttiin jälkimmäiseen. Ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyä seurasi analyysivaihe, minkä jälkeen tehtiin valtintapäätös eri vaihtoehtojen välillä. kaikissa vaiheissa on lukuisia reunaehtoja, näistä ehkäpä tärkeimpänä raha. Toimeenpanovaiheessa laaditaan sopimukset sekä valmistetaan ja vastaanotetaan tuote. Esimerkkiprojektissa ollaan tällä hetkellä siirtymässä toimeenpanovaiheeseen. Valitun PV HARM - AARGM -järjestelmän toimitukset alkavat vuonna 2022. Tämän jälkeen eversti C.K. esitteli esimerkinomaisesti toisen projektin TLVS (Taktische Luftverteidigungssystem, tunnettu myös nimellä MEADS). Luennoitsija totesi itsekin, että hänen esityksessään ei edeltävän esityksen jälkeen ole juuri mitään uutta, joten muistiinpanoja tästä
luennosta on vastaavasti myös vähemmän. Esitys sisälti vähintään yhtä paljon tietoa järjestelmän teknisistä ominaisuuksista kuin itse hankintaprosessista. Hankintamenettely voidaan tiivistää siihen, että tilaalle on mahdollista päättää kahdesta näistä kolmesta tekijästä: aika, kustannukset ja suorituskyky. Mitkä tahansa kaksi vallitsee, toimittaja päättää kolmannesta.
Aamupäivän päätteeksi ylennettiin yhdeksän kurssilaista majuriksi/komentajakapteeniksi.
Englanninopetus iltapäivän aluksi oli minun ryhmäni kohdalla peruttu syytä ilmoittamatta. Iltapäivän päätteeksi luennoi kenraaliluutnantti Z. aiheesta Puolustusministeriön puolustusmateriaaliosasto (BMVg Abt A), jota hän johtaa. Puolustusmateriaali kallistuu kaikissa puolustushaaroissa ja toimialoilla. Kaikkea ei kuitenkaan ole saatavilla kaupan hyllyltä, ja vaikka olisi, ei sitä voi tai ole luvallista käyttää puolustusmateriaalina. Toisaalta varusteluprojektien aikataulut myöhästyvät ja epäonnistuvat tavan takaa, ja näin on ollut jo kauan. Eräs syy tälle on, että sotilasjärjestelmät ovat usein teknisesti huomattavasti monimutkaisempia kuin vastaavien laitteiden siviiliversiot. Monimutkaisuutta lisää joskus tarpeettomastikin ongelmat vaatimustenhallinnassa. Toinen ongelma on täydellisyyden tavoittelu: paras on hyvän pahin vihollinen. Puolustustarvikehankintoihin liittyviä ongelmia myös paisutellaan helposti julkisuudessa, joten joukkotiedotusvälineiden kanssa on oltava tarkkana. Esitys oli suorapuheinen ja viihdyttäväkin, vaikka puhuja ei käyttänyt havaintovälineitä.
Perjantai oli vapaa tiistain sekä tulevan viikon keskiviikon pakollisten iltamenojen tasoittamiseksi.
Lauantaina osallistuin vapaaehtoisena jääkärien muistotilaisuuteen (Finnentag) Hohenlockstedtissa. Olin pyytänyt tilaisuuteen seuraksi kaksi luokkatoveriani sekä luokanvalvojan. Sateisesta säästä huolimatta tilaisuus oli arvokas mutta samalla lämminhenkinen. Vuoden kuluttua on jääkärien paluun satavuotisjuhlallisuudet Vasassa.

102.-106. päivä

Maanantain teema oli operaatioiden arviointi (Einsatzauswertung), eli Bundeswehr oppivana organisaationa. Ensimmäisenä aamuvpäivän viidestä puhujasta ääneen pääsi everstiluutnantti H. suunnitteluorganisaatiosta (Planungsamt der Bundeswehr). Bundeswehrissä ei ole organisaatiota, jonka päätehtävä olisi työstää palautetta ja kehittää toimintaa. Suunnittelukeskus on ollut toiminnassa 4 vuotta ja sillä on n. 400 työntekijää, joista 1/3 on siiviileitä. Luennoitsija kritisoi melko suorin
sanoin Bundeswehrin palaute- ja lessons learned -järjestelmää, tai pikemminkin niiden puutteita. Periaatteessa Bundeswehrissä noudatetaan Naton lessons learned -prosessia (observation, analysis, endorsement & taskinig, implementation & monitoring, validation ja dissemination) Naton DOTMLPFI -jaottelusta poiketen Bundeswehr kuitenkin useissa asiakirjoissa jaottelee palautteen toimialoittain usein FAWU (Führung, Aufklärung, Wirkung, Unterstützung). Tavoistani poiketen esitin luennoitsijalle kysymyksen puolustushaarojen toimintakulttuurin vaikutuksesta näiden alttiuteen tuotaa palautetta tai toimeenpanna palautteen aikaansaamia muutoksia. Yllätyksekseni luennoitsija vastasi, että eroja ei ole, mutta maavoimilla on vahvin miehitys palautteen käsittelyyn. Tämä poikkeaa Suomessa tehdyn tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan ilmavoimien palautekulttuuri on ylivoimainen ja maavoimien huonoin. Seuraavaksi luennoi everstiluutnantti Schaller operaatioiden johtoesikunnasta. Hänen luentonsa keskittyi kuvaamaan
operaatioiden arvioinnin ja kehittämisen organisaatioita. Operaatioiden arviointi on johtoesikunnassa koottu samoihin neljään ryhmään, jotka vastaavat myös operaatoiden koordinoinnista (Einsatzgruppe 1-4). Toimintaa ohjaa operaatiokokemusten osasto (Dezernat Einsatzerfahrungen). Kokemusten keräämiseen, taltiointiin ja selaamiseen on oma tietojärjestelmä: Informationssystem Einsatzerfahrungen der Bundeswehr. Järjestelmään saa lukuoikeuden pyytämällä kuka tahansa Bundeswehrin työntekijä. Tällä on ollut myös kielteisiä seurauksia, kun turhautuneiden sotilaiden tekemät kehitysehdotukset ovat päätyneet suodattamattomina julkisuuteen. Luennoitsija korosti, että arviointi ei ole tarkoita yksittäisten puutteiden tai ongelmien luettelemista. Sen sijaan arviointi on näistä puutteista johtopäätösten tekemistä ja yleistettävissä olevien suositusten tekemistä.
Tämän jälkeen puheenvuoron sai everstiluutnantti D., jonka tehtäväkenttään kuuluu operaatioiden arviointi tukijoukoissa (SKB). Esittelyssään hän toi esiin olevansa 13-kertainen teräsmies, ja hän palasi aiheeseen muutaman kerran luentonsa aikana. Operaatioiden arviointi on kestävyyslaji, jossa tarkoituksen on välttää aiemmin tehdyt virheet myöhemmissä operaatoissa. Luennoitsija kävi läpi hengästyttävän määrän esimerkkejä käytännön tilanteista ja operaatioista, joista kokemuksia on kerätty, ja selosti myös miten kokemuksia on tämän jälkeen käsitelty eri organisaatiotasoilla.
Seuraavan esityksen piti kurssitoverini majuri H., jonka edellinen työtehtävä ennen kurssia oli ollut maavoimien esikunnan operaatioiden arvioimisen osastolla (Einsatzauswertung Heer). Myös hän sitoi esityksensä käytännön kokemuksiin operaatioista ja harjoituksista. Lisäksi hän mainitsi, että arvioinnin ja parannusesitysten saama vaikutus riippuu paljon joukon komentajan kiinnostuksesta aiheeseen. Mikäli johto kokee toiminnan tärkeäksi, sillä voi olla huomattaviakin vaikutuksia. Toisaalta mikäli toiminnalla ei ole johdon tukea, raportit helposti hukkuvat esikunnan paperitulvaan. Bundeswehr tuottaa esitettä "Aus dem Einsatz lernen" (AdEl), johon on koostettu toimialan toimintaa ja tuloksia. Viimeisen esityksen piti siviilihenkilö U. virastosta nimeltä Bundesamt für Ausrüstung und Infrastruktur in der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tämä vastannee aika pitkälle Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskusta. Kuten arvata saattaa, esitys käsitteli puolustusmateriaalin kehittämistä operaatioista saadun kokemuksien pohjalta.
Tiistain teema oli logistiikka. Luennot aloitti eversti H.G. puolustusministeriön logistiikkaosastolta (Führung Streitkräfte (FüSK), osasto II 4) aiheesta logistiikan kehitysnäkymiä. Luennoitsija käsitteli perusteellisesti logistiikan perusteet määrittäviä asiakirjoja ja niiden muodostavia kokonaisuuksia. Myös tulevaisuudennäkymien kohdalla hän pysytteli kaukana konkretiasta ja pyöritteli sen sijaan käsitteitä kuten logistiikan valmius (Einsatzbereitschaft), toimintakyky (Funktionsfähigkeit), ketteryys (Zukunftsfähigkeit) ja strateginen liikkuvuus (strategische Verlegefähigkeit). Näihin tulevaisuuden strategisiin tavoitteisiin pyritään useiden kymmenien tutkimusten, selvitysten, hankkeiden ja osahankkeiden avulla. Strategisen liikkuvuuden ratkaisuista (SALIS ja ARK) puhuttaessa kiinnitti huomioni siihen, että kansainväliset yhteistyösopimukset strategisista kuljetuksista on solmittu valtioiden välillä, ei asevoimien. Koska Bundeswehrillä on vain rajallinen Oma kyky strategiseen liikkuvuuteen, tämä tarkoittaa, että voiman projisoiminen todellakin edellyttää Saksalta (ja oikeastaan kaikilta muilta kuin Yhdysvalloilta) strategista lähestymistapaa onnistuakseen. Jälleen kerran kävi selvästi ilmi, kuinka verkostoinut Bundeswehr on kansainvälisten kumppaneiden ja liittolaistensa kanssa - ja samalla riipuvainen niistä. Esityksestä kävi ilmi myös se, että Bundeswehrin logistiikka (ja ehkä laajemmin koko Bundeswehr) on 16 käynnissä olevan ulkmaanoperaationsa kanssa sekä uusien liittouman puolustuksen tehtävien kanssa helisemässä, eli rasitettu äärimmilleen. Tähän liittynee myös aikeet kasvattaa rahoitusta ja henkilöstön määrää tulevaisuudessa.
Seuraavan esitelmän piti prikaatikenraali V., joka palvelee (1.4.2017 saakka) Bundeswehrin logistiikkakeskuksen johtajana. Logistiikkakeskus (Logistikzentrum) on Logistiikkalaitoksen (Logistikkommando) alainen laitos, joka vastaa logistiikan järjestelyistä. Suomalainen vastine olisi logistiikkarykmentit 1., 2. ja 3. Työntekijöitä keskuksella on n. 7 000. Siviili- ja sotilaslogistiikassa on eräitä ratkaisevia eroja. Siviililogistiikka on pääsääntöisesti yksisuuntaista, sotilaslogistiikka toimii kahteen suuntaan. Siviilipuolella painotetaan taloudellisuutta, sotilaspuolella valmiutta ja suorituskykyä eli tehokkuutta. Tästä syystä sotilaslogistiikan ytimessä on systeemiajattelu: kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki ovat samassa veneessä. Myös tämä puhuja nosti esiin strategiset ilmakuljetukset mahdollisena haavoittuvuutena. Joukkojen siirrot Saksan läpi tehdään aina logistiikkakeskuksen johdolla, oli kyseessä sitten Saksan tai liittouman joukot. Baltian maihin siirrot pystytään rauhan ajan toimivaltuuksilla toteuttamaan ilmoitse 15 vuorokaudessa, meritse 15 -31 vuorokaudessa ja rautateitse 40 vuorokaudessa. Merikuljetuksen valmius on tarkoitus nostaa viiteen vuorokauteen. Kuljetusajat ovat siis merkittäviä suhteessa siihen, että Naton valmiusjoukot ovat 5 vuorokauden lähtövalmiudessa. Mitä logistiikka on tulevaisuudessa? "Logistiikka 4.0": big data, esineiden internet, 3d-paino, robotisaatio ym. mullistukset tulevat muuttamaan myös logistiikkaa. Logistiikan tulisi olla ketterää: yhtä aikaa taloudellista normaalioloissa, mutta korkeassa valmiudessa ja robustia poikkeusoloja varten.
Keskiviikon ensimmäinen luennoitsija oli tohtori W.R. virastosta Bundesamt für Ausrüstung,
Informationstechnik und Nutzung der Bundeswehr (BAAINBw). Suomessa tätä vastaisi ehkä lähinnä pääesikunnan logistiikkaosasto ja ehkä osia logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksesta. Luennon aiheena oli Bundeswehrin logistiikkajärjestelmä. Varustelu ja käyttö koostuu kolmesta toiminta-alueesta: Customer Product Management (CPM), hankintatoimi sekä palvelutoiminnot. CPM näyttäisi sisältävän mm. vaatimusten-, toimitusketjun ja elinkaaren hallintaa. Hankintatoimi on pelkistettynä ostamista, ja palvelutoiminnot strategisten kumppanien sopimusten määrittelyä. Luennoitsija keskittyi esityksessään kuvailemaan edustamansa viraston organisaatiota ja työjärjestystä. Lopuksi hän totesi, että Bundeswehrin muuttuva tehtäväkenttä tulee aiheuttamaan merkittäviä muutoksia myös logistiikkajärjestelmän organisaatioon. Tämä luento oli sekä esitystavaltaan että sisällöltään poikkeuksellisen kuiva. Luennon jälkeiset kysymykset ja keskustelu paransivat tilannetta jonkun verran, sillä tällöin luennoitsija ei pystynyt lukemaan suoraan paperista, mutta ne eivät tietenkään pystyneet muuttamaan aihetta eli sotataloutta muuksi.
Seuraavan luennon piti johtaja H-S. virastosta. Bundesamt für Infrastruktur, Umweltschutz und Diestleistungen der Bundeswehr (BAIUDBw). Hänen luentonsa aihe oli viraston rooli Bundeswehrin logistikkajärjestelmän toimijana. Virastossa on 23 006 työntekijää. Esimerkiksi 43 palvelukeskuksessa on 16 454 työntekijää ja (sotilas?)palokunnissa 2 968 työntekijää. Huomasin luennon edetessä, että Saksan puolustushallinnon eri organisaatiot ja niiden väliset johtosuhteet sekä vastuunjako eivät ole minulle vielä lainkaan selvät. Virasto kuuluu ilmeisesti tukijoukkoihin, mutta on kuitenkin itsenäinen siinä mielessä, että sitä ei johda SKB:n esikunta. Tehtäväkenttä on kuitenkin selvästi päällekkäinen huollon järjestelyjen kanssa, sillä kaikki luennoitsijan antamat esimerkit viraston palvelusita koskivat kriisinhallintaoperaatioiden tukikohtien majoitusta ja muita huollon järjestelyjä.
Tätä luentoa jatkoi juristi, reservin everstiluutnantti S.S. Jokaista operaatiota varten perustetaan operaation hallintoesikunta (Einsatzwehrverwaltungsstelle), johon kuuluu henkilöstö-, talous-, facility management-, rakennus-, kieli- ja infrastruktuuritoimistot. Osa toiminnoista on samoja kaikissa operaatioissa, osa taas operaatiokohtaisia. Organisaatio on suuntautunut lähes yksinomaa kriisinhallintaoperaatioihin, eikä luennoitsijat ottaneet kantaa Lieuttan operaatioon (Enhanced Forward Presence), eli he tekivät käsitteellisen eron operaation (Einsatz) ja operaation kaltaisen palveluksen (Einsatzgleiche Verpflichtung) välillä. Jälkimmäiset ovat Bundeswehrin vastuulla, eivät tämän viraston.
Torstai oli vierailupäivä ja tutustumiskohteena oli sotilaspoliisikoulu Hannoverissa. Bussimatka sinne kesti n. 2 tuntia suuntaansa. Perillä päivä alkoi (maksullisella) kahvitarjoilulla ja koulun esittelyllä luentosalissa. Salia koristi kaikkien kurssilaisten kotimaiden liput. Tämän jälkeen kurssi jaettiin viiteen ryhmään ja sotilaspoliisikoulun toimintaavesiteltiin viidellä eri rastilla. Rastikoulutuksen ryhmäjako ja opasteet oli tulostettu nätisti väritulosteina A2-kokoisille papereille. Ryhmien johtajiksi oli asetettu sotilaita vääpelistä majuriksi asti, mikä herätti tiettyä ihmetystä kurssilaisissa. Kauempana oleville rasteille siirryttiin bussilla. Ensimmäisellä rastilla esiteltiin kaupunkitaistelun ja sotilaspoliisitekniikoiden harjoittelurata. Tämä oli entinen voimalaitosrakennus, johon oli rakennettu hotelli, omakotitalo ja teollisuuslaitos, sekä monenlaisia harjoitustiloja- ja laitteita. Radalla oli kymmeniä kameroita palautteen antamista varten sekä erilaisia valo-, ääni- ja savuefektejä harjoituksen tehostamiseksi. Tässä välissä oli tauko omakustanteista lounasta varten. Toinen rasti oli etäopsiskelukeskus, jossa työskenteli täysipäiväisesti useita henkilöitä verkko-opetuksen parissa. Suomessa etäopetus näyttäisi olevan paljon enemmän opiskelijan omatoimisuuden varassa. Kolmannella rastilla tutustuimme koulun ajoharjoittelurataan - tietenkin autojen kyydissä. Kolme koulun ajo-opettajaa antoivat erittäin vaikuttavat näytöt osaamisestaan hälytysajon ja taktisen ajon tekniikoista. Radalla oli liukkaan kelin ja vesiliirron harjoittelun laitteet, johon myös tutustuttiin käytännössä monta kertaa. Neljäs rasti käsitteli koulun rikospaikkatutkinnan koulutusta. Näimme esimerkit rikospaikkakemiasta, huumausaiheiden paljastamisesta sekä murhan rikospaikkatutkinnasta. Sotilaspoliisin tehtävät ovat siis Saksassa huomattavasti laajemmat kuin Suomessa ja monelta osin päällikkäiset poliisin kanssa. Viimeisellä rastilla tutustuimme koulun sisäampumarataan, jossa voidaan ampua myös pitkillä aseilla kaliiperiin 7.62 saakka. Radalla ei käytetä ampumatauluja, vaan maalikuviot ja -tilanteet hejastetaan videotykillä valkoiselle seinälle. Osumat ilmaistaan lämpökameralla, ja ohjelmisto kertoo myös osuman ajan suhteessa tilanteen
alkuun. Maalitilanteet voivat siis olla videokuvia, joissa oleva henkilö reagoi sen mukaisesti, mihin laukaus osuu (esim. varoituslaukaus, raajalaukaus, pysäyttävä laukaus). Radalla voidaan käyttää myös valo-, ääni- ja savutehosteita. Varsin vakuuttava koulutusympäristö. Loppupuhuttelussa kurssi ojensi isännille muistoesineet vierailusta ja saimme kotiin vietäväksi tulosteet ennen lounastaukoa otetusta yhteiskuvasta. Tämä oli malliesimerkki hyvin toteutetusta vierailusta.
Perjantain luennot koskivat kansallista riskien- ja kriisinhallintaa sekä evakuointioperaatioita. Luennot piti eversti T.W. operaatioiden johtoesikunnasta. Esikunnassa on kansallisen kriisinhallinnan (nationale Krisenvorsorge) osasto (vahvuus 17 henkilöä), joka vastaa evakuointioperaatioiden suunnittelusta, kouluttamisesta ja kehittämisestä. Evakuointioperaatioiden ohjesääntö (Zentralanweisung Evakuierungsoperationen) on vuodelta 2016. Operaatiot jaetaan riskien ja kriisien hallintaan uhkatason mukaan, tai pikemminkin sen mukaan onko uhka jo realisoitunut. Sivuhuomautuksena luennoitsija totesi, että puolustus- ja ulkoministeriöllä on eri määritelmä termille "kriisi": puolustusministeriön mukaan kriisi on aseellista konfliktia alemman tasoinen jännittynyt tilanne, kun taas ulkoministeriön määritelmän mukaan kriisi on tilanne jonka tiedotusvälineet tai muut tahot ymmärtävät kriisiksi. Mielestäni jälkimmäinen määritelmä on huono, sillä se on lähes kehäpäätelmä. Evakuointioperaatiot ovat kansallisia, mutta liittolaisten mukanaolo on mahdollista. Evakuointioperaatiot koskevat 1. Saksan kansalaisia, 2. EU-kansalaisia 3. sopimuksenvaraiseen suojeluun oikeutettuja (Schutzbefohlene) tai 4. suurlähettilään harkinnan mukaisia henkilöitä. Tämän jälkeen luennoitsija käsitteli melko seikkaperäisesti evakuointioperaation johtosuhteita sekä läpivientiprosessia. On kuitekin syytä muistaa, että jokainen operaatio on erilainen, ja kiireen vuoksi prosessissa saatetaan joutua oikaisemaan. Kriisienhallintaa varten on olemassa oma tietojärjestelmä (Krisenvorsorgeinformationssystem), johon on tallennettu esim. evakuointisuunnitelmat eri maista.
Kokonaisuutena tämä viikko oli sisällöltään enimmäkseen melko tylsää hallinnollista asiaa, johon torstain opintomatka toi tervetullutta vaihtelua. Hallintopainotteisesta sisällöstä on kuitenkin johdettavissa eräs viikon tärkeimmistä opeista: Saksan turvallisuusviranomaisten hallinnon ja työnjaon monimutkainen perusluonne. Vaikka itse aihe, eli hallintokoneiston rakenne ja vastuunjako saattavat jäädä minulta loppuelämäksi pimentoon, olen vähitellen alkanut ymmärtää eri syitä ja taustatekijöitä sille, miksi hallinto on selllainen kun se on. Ymmärtämisessä ovat auttaneet keskustelu kurssikavereiden kanssa. Hallinnon rakenteelle on tietenkin kansallisia ja poliittisia syitä, mutta mielestäni historiallisilla syillä on erityisen suuri merkitys. Suuri hallintokoneisto on muodostunut kovien pollittseten ristiriitojen paineessa pitkän ajan kuluessa. Toisaalta koneisto on tarkoituksella rakennettu ehkäisemään Saksan militarisaatiota ja sotilaallisen kyvyn kasvua.

11. päivä

Tänään jatkui merisotalinjan perehdytys. Linjan saksalaiset opiskelijat olivat liittyneet viiden kansainvälisen opiskelijan joukkoon, joten opiskelijoiden määrä kasvoi 18:aan. Jokaisessa luokassa on siis kolme merisotalinjan opiskelijaa.

Perehdytyksen aiheena oli Saksan merivoimien uhkakuvat ja haasteet, merivoimien tiedustelu sekä merivoimien logistiikka. Kansainvälisille opiskelijoille kyseessä oli siis kertaus, tai oikeastaan kertaus pikakelauksella. Nopeampaa ja epäselvempää puhetta sekä enemmän huonoja vitsejä. Äänessä olivat jo meille esittäytyneet merisotaopin opettajat kommodori M sekä komentajat IW ja SB. Lisäksi Yhdysvaltojen yhteysupseeri ja opettaja kommodori JH esittäytyi lyhyesti. Hänen erikoisalojansa ovat mm. tiedustelu, vaikuttaminen sekä amfibio-operaatiot.

Eniten uutta tietoa minulle oli saatavissa komentaja SB:n luennolla Saksan merivoimien logistiikkajärjestelmästä. Järjestelmä toimii päällisin puolin pitkälti samaan tapaan kuin Suomessa: Puolustusvoimien logistiikasta (Basislogistik) vastaa Streitkräftebasis (lähin suomalainen vastine olisi Puolustusvoimien logistiikkalaitos - mutta ei sinne päinkään), ja puolustushaaratason huollosta vastaavat puolustushaarat itse. Lisäksi verkossa ovat strategiset kumppanit ja liittolaiset, mm. NSPA eli Nato Support and Procurement Agency. Saksan merivoimille on tarkoitus rakentaa kyky operoida kaikkialla maailmassa (ns. expeditionary navy). Tämä edellyttää myös logistiikalta hyvin paljon. Tällä hetkellä merivoimen tehtävät ja resurssit eivät ole tasapainossa, eli reserviä ei juuri ole.

Saksan huoltoaluksista säiliöalukset vanhenevat vuonna 2021 uusien turvallisuusmääräysten takia. Uusien säiliöalusten (1-2 kpl) hankinnalla on siis jo kiire, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty.