173.-177. päivä

Meristrategian seminaari jatkuu. Tämän viikon teemana on ryhmätyö, jonka tehtävä annettiin edeltävällä viikolla. En viikon alkaessa vielä tiedä mihin työryhmään kuulun, mutta eiköhän se tästä selviä. Viikon jokainen päivä alkaa ulkomaisen opiskelijan tietoiskulla oman maansa meristrategiasta. Perjantaina esitelmöi tosin italialainen yhteysupseeri.
Maanantain aloitti siis opiskelijatoverini T.M.:n esitelmä Iso-Britannian meristrategiasta. Iso-Britannian strategisia päämääriä ovat kansalaisten suojaaminen, vaikuttaminen ja vaurauden edistäminen. Näihin pyritään globaalilla ulottuvuudella tai läsnäololla sekä kyvyllä projisoida voimaa ja vaikuttaa koko maailmassa. Strategiassa pisti silmään Falklandin saarten erityisasema muiden kaukaisilla saarilla sijaitsevien tukikohtien joukossa. Falklandin asema on kiistelty, mutta Iso-Britannian näkökulma saarten omistukseen on yksiselitteisen selkeä: niistä ei luovuta mistään hinnasta.
Ensimmäinen ryhmätyön osuus oli merivallan ja merenherruuden käsitteiden määrittely. Näitä lähestyttiin toisaalta historiallisesta ja toisaalta nyt käytävän keskustelun näkökulmasta. Käsitteet on tietenkin määritelty monta kertaa jo aiemmin, mutta nyt haettiin tässä seminaarissa ja meristrategian opetuksessa käytettäväksi soveltuvia, ikäänkuin (saksalaisesta näkökulmasta) yleispäteviä määritelmiä. (Käytännössä tämä oli jälleen uusi tapaus muistakin sotakouluista tutusta ilmiöstä, jossa opettajat hyödyntävän opiskelijoiden osaamista opetuksen kehittämisessä.) Ryhmätyön tuloksena olemassaolevia määritelmiä tarkennettiin siten, että merellinen ympäristö kattaa kaikki ulottuvuudet (myös esim. ilman, avaruuden ja kyberulottuvuuden), ja että merivalta ei ole pelkästään sotilaallista.
Tämän jälkeen saatiin uusi ryhmätyötehtävä. Toisessa ryhmässä selvitetään Naton meristrategia ja toisessa EU:n meristrategia. Tulokset esitellään perjantaina. Lähteitä oli koottu verkkolevylle riittävästi molempia työryhmiä varten. Itse kuuluin EU:n meristrategiaa selvittävään työryhmään. EU:n meristrategiasta on varsin seikkaperäiset selvitykset ja jopa tiivistelmät saatavilla verkosta. Niinpä työryhmän suurin työpanos oli aiheen tarkasteleminen Saksan näkökulmasta sekä tulosten saattaminen vaatimusten mukaiseen muotoon (PowerPoint-esitys ja muistio). Iltapäivällä oli kansallisen, kaksivuotisen yleisesikuntaupseerikurssin (LGAN, jolla minä opiskelen) ja kansainvälisen, yksivuotisen YE-kurssin (LGAI) merivoimalinjojen opiskelijoiden vapaamuotoinen tapaaminen. Tämä haluttiin pitää siksi, että näiden kurssien välillä on eräiden tahojen mielestä ollut liian vähän keskinäistä yhteydenpitoa. Omasta mielestäni suomalaisen upseeriopiskelijan yhteydenpito yksittäiseen kiinalaiseen, perulaiseen, nigerialaiseen tai quatarlaiseen upseeriopiskelijaan tuntuu vähän keinotekoiselta, ainakin tässä vaiheessa. Eipä sitä tietenkään koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tiistaiaamuna pidin oman esitelmäni Suomen meristrategiasta. Valitsin näkökulmaksi strategian sotilaallisen ulottuvuuden ja keskityin Suomen kansallisiin kykyihin. Niinpä esitykseni tärkein lähde oli meripuolustuksen operatiivinen konsepti 2025. Esitys meni hyvin ja sai hyvän vastaanoton.
Tämän jälkeen jatkuivat ryhmätyöt tavanomaiseen tapaan välitarkasteluineen ja alatyöryhmineen. Itse päädyin etsimään verkosta EU:n meristrategian reunaehtoja. Lounaalla lähdimme luokanvalvojan johdolla läheiseen ravintolaan syömään, siviiliasuissa tietenkin. Tilaisuuden tarkoituksena oli juhlistaa luokanvalvojan syntymäpäivää. Samalla luokkani opiskelijat muistivat myös minua pienellä lahjalla, sillä syntymäpäiväni oli toissaviikonloppuna. Synttärit tuntuvat Saksassa olevan erityisen tärkeitä juhlia.
Keskiviikon aloitti merisotaopin laitoksen johtaja kommodori C.M. Hän käytti yhden oppitunnin mittaisen puheenvuoron siitä, miksi merisotalinjan opinnot on rakennettu niin kuin ne ovat ja mihin opinnoilla pyritään. Käytännössä kyseessä oli perustelu- ja puolustuspuheenvuoro merisotalinjan olemassaololle ja sen eriytyville opinnoille. Merisotalinjan opetus joutuu kuulemma joka päivä ansaitsemaan sille opetussuunnitelmassa varatut tunnit, ja tämä koskee erityisesti tällä hetkellä käynnissä olevaa muutostyötä. Kommodorin puhetapa on varsin epäselvä ja suuri osa asiasisällöstä jäi minulta valitettavasti tunnistamistasolle.
Tämän jälkeen ranskalainen opiskelijatoverini P-L.J. piti esityksen Ranskan meristrategiasta. Se kuitenkin valitettavasti käsitteli aihetta hyvin yleisellä tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin Ranskan (merivoimien) suhteesta Natoon, josta puhuja totesi, että yhteistyö tärkeimpien kumppaneiden Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kanssa on kahdenvälistä. Menettelytavat ovat luonnollisesti Naton mukaisia, mutta toimintaa ei johdeta Naton esikunnista, vaan Ranskan ja kumppanimaiden. Loppu aamupäivästä oli varattu ryhmätöiden viimeistelylle. Lounaan jälkeen oli liikuntaa, jossa aiheena oli pitkästä aikaa oikein kunnon rääkki: kuntopiiriä permanto- ja kuntopalloliikkeillä. Suihkun jälkeen palattiin vielä luokkaan tarkastelemaan ryhmätyön tähänastisia tuloksia. Tavoitteena oli saada työt niin pitkälle valmiiksi, että kaikkien ei olisi tarvinnut tarttua töhin torstaina, vaan ainoastaan muutama kustakin työrhmästä viimeistelisi esitykset ja tekstit. Katsotaan miten käy.
Torstai alkoi kreikkalaisen opiskelijatoverini N.P.:n pitämällä esityksellä Kreikan meristrategiasta. Kreikan asevoimissa laivastolla on poikkeuksellisen suuri rooli muihin maihin verrattuna. Kreikalla on myös maailman suurin kauppalaivasto, sekä oman lipun alla että omistussuhteiden kautta. Oli mielenkiintoista kuulla myös Kreikan ja sen arkkivihollisen Turkin suhteista. Naton sisälle suhteet ovat kuulemma toimivat, mutta merellä kohdatessa tilanne on toinen. Puhujan mukaan suhteet Turkkiin ovat huonontuneet oikeastaan jatkuvasti 60-luvun lopulta alkaen. Turkki on jatkuvasti kasvattanut aluevaatimuksiaan Kreikan saaristossa. Puhuja kuitenkin vakuutti Kreikan laivaston valmiuden olevan korkiea ja strategian olevan valmis vastaamaan mahdolliseen Turkin painostukseen.
Tämän jälkeen palattiin ryhmätöiden pariin. Seuraavan välitarkastelun oli määrä olla ennen lounasta. Pyysin ryhmäni johtajalta erityislupaa olla siitä poissa, sillä iltapäivän englannintunnit oli peruttu. Tätä minulle ei kuitenkaan mönnetty. Englannin opettaja oli sähköpostilla tulleen perumisilmoituksen mukana lähettänyt tehtävän, joka käsitellään ensi viikon englannintunnilla. Tehtävästä riitti haastetta n. viideksi minuutiksi.
Perjantaina tarkasteltiin Italian meristrategiaa, josta puhui koululla työskentelevä italialainen yhteysupseeri, everstiluutnantti M.V. Italia on korostetusti merivaltio ja -valta, erityisesti Välimerellä. Italian raja pohjoisessa on vakaa, mutta etelässä se vuotaa kuin seula. Välimeren merkitys Euroopalle ja koko maailmalle on sen kokoa suurempi: vaikka Välimeren pinta-ala on 1 % maapallon merien pinta-alasta, kulkee sen kautta 20 % meriliikenteestä. Paikalllisilla kriiseillä voi siis olla globaaleja vaikutuksia. Italian uhkakuvat eivät juurikaan poikkea yleiseurooppalaisesta merellisistä uhkakuvista. Eräs huoli oli kuitenkin Välimeren strategisen merkityksen väheneminen erityisesti Yhdysvaltojen näkökulmasta, kun jälkimmäisen huomion painopisto on siirtynyt Kiinan ja Venäjän suuntaan. Luonnollisesti myös laittoman siirtolaisuuden torjunta Afrikasta on Italialle korkea prioriteetti.
Tämän jälkeen seurasi ryhmätöiden esittely, jota tuli kuuntelemaan mm. kurssin johtaja, merisotaopin laitoksen johtaja ja pääopettaja. Ensin esiteltiin merivallan ja merenherruuden määritelmät, mitä seurasi Naton ja sitten EU:n meristrategioiden esittely. Jälkimmäiset koostuivat perusteasiakirjojen esittelystä sekä strategian pääpiirteiden (ends, ways, means, eli Ziele, Wege, Mittel) luonnehdinnasta. Naton meristrategia jopa tiivistettiin yhteen lauseeseen: "Vital contribution to Alliance Security".
EU ei ole merivalta sanan sotilaallisessa merkityksessä, mutta se haluaa vahvistaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan työkaluja. Lisäksi EU:lle olisi tärkeää, että kansalliset meristrategiat lähentyisivät EU:n meristrategiaa. Esityksiä seurasi tavanomaiseen tapaan keskustelu. Keskusteluilla on täällä tapana venyä, ja näin kävi tälläkin kertaa. Pisimpään keskusteltiin siitä, tarvitseeko Saksa oman meristrategiansa: Kuka ajattelee Euroopassa isosti? Onko se Iso-Britannia, Ranska vai Italia? Vai olisiko Saksan sittenkin aika kantaa vastuunsa eurooppalaisen (ja eurooppalaisen Naton) meristrategian arkkitehtina? Tähän ei saatu selvyyttä n. tunnin polveilleen keskustelun aikana. Minulle ja muille kansainvälisille opiskelijoille tarjottiin puheenvuoroa kysymällä yleisellä tasolla muiden valtioiden edustajien mielipidettä. Iso-Britannian puheenvuoron jälkeen saksalaiset kollegat kuitenkin riensivät väliin, ja veivät minulta juuri päässäni valmiiksi muotoilemani puheenvuoron. Tavallainen tarina siis. Ymmärrän ja hyväksyn täysin, että saksalaislla opiskeilijoilla on kurssin arvostelujärjestelmän luonteen vuoksi pakottava tarve päästä ääneen.
Kokonaisuutena viikko oli kehnosti suunniteltu ja johdettu, sillä ryhmätöihin oli varattu tehtäviin nähden liikaa aikaa ja ryhmät olivat liian suuria. Myös tehtävänanto (meristrategian kuvaus) oli mielestäni epämääräinen, mutta saksalaiset kollegat onneksi tuntuivat heti ymmärtävän mitä tehtävällä ajetaan takaa. Viikon piilo-opetustarkoituksena tuntuu olevan strategiajargonin ymmärryksen hankkiminen ja sen avulla argumentoimaan oppiminen.